paremman ihmisen. Niistä arvista kesti kauan palautua. Nyt sattuu enää valheiden määrä. Mutta ehkä olit sittenkin parempi vaihtoehto jos teistä kahdesta piti valita.
Olisin kyllä ansainnut
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En tiedä kenelle on, mutta ei ole ollut ketään sellaista moneen vuoteen johon olisin halunnut tutustua, joten en koe menettäneeni mitään.
Miksi ihmiset luulevat että he olisivat muka ansainneet jotain? Tämä universumi ei kysele jos se jotain ottaa tai antaa eikä sillä ole mitään tekemistä kuka ansaitsee ja kuka ei. Kuka sen määrittää? Miksi kus..päät tienaa enemmän rahaa ja saa enemmän naisia vaikka satuttavat häikäilemättömästi ihmisiä? Jne....
Se riippuu mihin uskoo. Minä uskon ylempään voimaan. Lopulta usko on vain toivoa. Ja kusipääkin voi kasvaa. Minut on kasvatettu pelkäämään pahaa ja se paha on aina myös itsessä. Yin ja Yang tai saatana ja Jumala. Monissa uskonnoissa sama hyvän ja pahan taistelu. Minä olen aina tiennyt että se mitä ruokkii kasvaa. Mutta myös sattuma, onnettomuudet, sairaudet jne tulee elämäämme valitsematta. Se että tiedostaa sen tunteen ja mitä sille tekee. Minä olen aina ollut enemmän haaveilijaluonne. Ehkä siksi säästynyt monelta mutta myös jumittunut välillä (usein) saamattomuuteen. Minä olisin voinut elää tuhansia erilaisia elämiä. Toiset paremmin, toiset riman alta. Ehkä olen nyt jossain välissä ehkä vähän keskiviivan alhaalta. Ehkä en tavoitellut onnea tarpeeksi. Pimeys kurotti kohti masennuksen muodossa. Mikä voima sai kävelemään pois? Rakkaus on lahja. Elämä on lahja. Se mitä teemme sillä on toinen asia.
Minä ajattelin joskus että jos olisin sellainen suosittu ja olisi hyvää seksiä jne joku elämäntyylistatus mutta itse asiassa tajusin exästäni sen että välittäminen ja rakkaus ja luottamus merkitsee enemmän. Luottamus tuli tosin vähän käänteisesti opittua. Se että ihminen on sokea joskus niin se kai suojelee. Mutta olen aina, ihan aina halunnut olla sellainen joka pystyy katsomaan itseään silmiin. Silti olen väärin ja paskaa. Armo. Se on aina muistettava. En tajunnut nuorena miksi ihminen viisastuu vanhetessaan mutta se on perspektiivi. Kokemuksia. Mulla on niitä todella vähän. Olen elämän sivusta seuraaja ollut. Mutta sivustakin seuraamalla oppii. Havainnoi. Huomaan et olen vähän et elämä on tässä. Paketoitu. Haluaisin silti vielä löytää rakkauden. Minä olen romantikko. Ja haluan säilyttää sen etten ainakaan olisi koskaan täysi kusipää.
En halua lähteä koskaan omaa pimeää puolta tutkimaan enkä sitä toisissa nähdä. Sen saattaa saada löytymään kaikissa mutta se kokemus muuttaisi liikaa. Aivan kuin sota riisuu ihmiseltä sivistyksen hetkessä. En tiedä miten saisin opetettua luottamaan rakkauteen kun en itsekään siihen luota. Jokainen meistä on haavoittuva mutta jotkut liian kovettuneita. Urautuneet ajatukset mitä on ja mitä ei ole.
Kiinnosta kenenkään arvet tämmöisen paskatouhun jälkeen. Ota pilleri tai mene lenkille.