Aiheena siis uskottomuus. Nuoruutta leimaa aina sellainen mustavalkoisuus ajattelussa. Se on nuoren ja elämää kokemattoman ihmisen tavaramerkki.
Olen lukenut röllikkä että sinä olet hyvin mustavalkoisesti ajatteleva, joten otaksun sut joko äärimmäisen kokemattomaksi tai alle 30- vuotiaaksi.
Kirjoitat monesti lausetta "kerran pettää aina pettää" , mutta jos oikeesti yleistyksiä miettii, niin toimiiko mikään yleistys absoluuttisella varmuudella 80 vuotta jokaiseen maapallon ihmiseen?
Kerran läski aina läski? Kerran syöpä aina syöpä. Kerran mielisairas aina mielisairas. Kerran työtön aina työtön. Kerran tappaja aina tappaja. Kerran narkki aina narkki, kerran alkoholisti aina alkoholisti. Kerran köyhä aina köyhä?
Mä en oikein tällä elämänkokemuksella oikein usko yleistyksiin. Ei kerran jotain tehnyt nuorena tarkota että samaa linjaa vetää 50-90 vuotiaana. Siinä on kuitenkin yleistykseen laskettavia elinvuosia kuitenkin 40 vuotta. Ei sitä vanhuuspäätä pidä vähätellä, vaan sekin on elinvuosia ja ne pitää laskeen mukaan kun sanotaan AINA sana yleistyksissä.
Lisäksi mitä pettämisiin tulee syötä on erilaisia. Alhaisin ja naurettavin syy on kun panetti eikä kotoo herunu. -no vttu mee kädelle. Sinkutkin joutuu tekeen niin. Miksi et siis sinäkin? Vai meinaatko että sinkut kerää 200 seksikumppania kun joka himotukseen pitää saada toista ihmistä eestä ja takaa?
En pettämistä hyväksy, mutta en myöskään yleistä että pettäjä pettää koko elämänsä sukukypsyyden saavutettuaan vanhainkotiin saakka.
Syitä on monia, mutta yksi syy olen minä rölli itse. Oman kokemukseni kautta. Minä olen pettänyt yhdessä suhteessani ja syyt.. joo ei se mitä luulet vain ja ainoastaan aina pettämisien taustalla olevan. eli vaikeus hallita himojaan. ja paneminen spontaanisti tilaisuuden tullen.
Eii.. mulla oikeestaan käynnistyi asiat vuonna 2007, kun exäni kertoi että hänellä on toinen nainen. Oltiin silloin kihloissa ja avoliitossa. Se aiheutti mulle välittömänä reaktiona itkun ja paikalta karkaamisen exäni luota itkien pois. Vaeltelin kaupungilla asiaa miettien.. sitten vaikenin asiasta. Sulkeuduin enkä avannu ajatuksiani asiasta enää.
2007 keväällä oisko näihin aikoihin vuotta kun sitten pudotin pommin ja sanoin että olen vuokrannut itselleni yksiön ja muutan sinne viikon päästä. Sulla kerta toinen niin ei tässä oo mitään järkee olla enää yhdessä.
Muutin pois ja "erosimme" 6 kk ajaksi. Mutta 2007 syksyllä palasimme yhteen yrittään selvittään asioitamme, koska erillään ei hyvä, mutta ei yhdessäkään oikein enää ollut hyvä. Paljon oli nyt molemmin puolin vihaa ja kaunaa erosta, jättämisestä, tauon aikana tapahtuneista, eroon johtuneista tapahtumista..
Yritimme sitä parhaamme mukaan selvitellä, mutta riitelimme todella rajusti ja usein. Emme koskaan olleet sillai aikasemmin tapelleet, Se oli jotain uutta suhteessamme. Molempien sisälllä kyti räjähtävää vihaa ja sitä riitti vuoden 2008 kevääseen, jolloin olin jo väsynyt pelottavan rajuihin riitoihin ja exäni haluttomuuteen puhua asioista mistä ois pitänyt puhua eli miksi me ollaan niin vihaisia toisillemme..
Mä en enää luottanu että se ei taas pudota pommia et sillä on toinen nainen. pelkäsin sitä ahdistukseen asti enkä pystynyt häneen enää sitoutuun niin kuin aikasemmin. Olin sitoutunut turvattomasti ja olin peloissani ajatuksesta että mun pitäis luottaa jälleen elämäni hänen varaansa ja romahtaa uudelleen kun jälleen hän tuottais pettymyksen. En pystynyt siihen..
Tapasin erään miehen (tai no pojan.. olimme kaikki osapuolet 21-24 vuotiaita noiden vuosien aikana) Minä nuorin miehet samanikäisiä keskenään.
Hän nopeesti alkoi muodostuun mulle pelastusrenkaaksi ja tukipylvääksi johon varasin varautuen siihen että oma parisuhdekumppanini taas iskis pommin että jälleen toinen nainen kuviossa.
Lopulta ihastuin ja ajauduin ihan pettämään ja pitämään kahta suhdetta päällekäin. Tämä toinen oli sellainen mihin varasin ja tuin kun en voinu luottaa että oma mieheni ei hypi vieraisiin. Vähän sellainen lohtusuhde, mutta toisenkin suhteen ollessa vielä päällä..
Olin mielentilaltani peloissani, ahdistunu ja jonkinlaisessa shokissa vieläkin taukoomme liittyvästä pommista joka oli aiheuttanu mulle vaikeita mieliala ja unettomuusoireita.
Mutta tää oli ainoo suhde jossa petin. Muissa en oo pettäny, ja tuostakin suhteesta lähdin koska koin että mua ahdistaa liikaa olla exäni kanssa, en pysty enää sitoutuun vain häneen, koska en voi rauhoittua ja luottaa ettei hän enää ala muita naisia sotkeen meihin. Lähdin suhteesta koska pelkäsin että siinä suhteessa en voi taata olevani uskollinen enää.
Tässä rölli eräs pettäjän tarina joka ei oo sitä himon hallitsemattomuutta. Mä kuitenkin ajauduin siihen hiljalleen. Tapahtumat alkoi 2007.... sen miehen tapasin 2008 tammikuussa ja pettäminen alkoi 2008 kesäkuussa. Eli prosessi oli pitkä ja hidas. Asiat muhi mun sisällä ja tilanne mikä alkoi 2007 kehittyi hiljalleen siihen 2008 kesäkuun pettämisen pisteeseen
Olen lukenut röllikkä että sinä olet hyvin mustavalkoisesti ajatteleva, joten otaksun sut joko äärimmäisen kokemattomaksi tai alle 30- vuotiaaksi.
Kirjoitat monesti lausetta "kerran pettää aina pettää" , mutta jos oikeesti yleistyksiä miettii, niin toimiiko mikään yleistys absoluuttisella varmuudella 80 vuotta jokaiseen maapallon ihmiseen?
Kerran läski aina läski? Kerran syöpä aina syöpä. Kerran mielisairas aina mielisairas. Kerran työtön aina työtön. Kerran tappaja aina tappaja. Kerran narkki aina narkki, kerran alkoholisti aina alkoholisti. Kerran köyhä aina köyhä?
Mä en oikein tällä elämänkokemuksella oikein usko yleistyksiin. Ei kerran jotain tehnyt nuorena tarkota että samaa linjaa vetää 50-90 vuotiaana. Siinä on kuitenkin yleistykseen laskettavia elinvuosia kuitenkin 40 vuotta. Ei sitä vanhuuspäätä pidä vähätellä, vaan sekin on elinvuosia ja ne pitää laskeen mukaan kun sanotaan AINA sana yleistyksissä.
Lisäksi mitä pettämisiin tulee syötä on erilaisia. Alhaisin ja naurettavin syy on kun panetti eikä kotoo herunu. -no vttu mee kädelle. Sinkutkin joutuu tekeen niin. Miksi et siis sinäkin? Vai meinaatko että sinkut kerää 200 seksikumppania kun joka himotukseen pitää saada toista ihmistä eestä ja takaa?
En pettämistä hyväksy, mutta en myöskään yleistä että pettäjä pettää koko elämänsä sukukypsyyden saavutettuaan vanhainkotiin saakka.
Syitä on monia, mutta yksi syy olen minä rölli itse. Oman kokemukseni kautta. Minä olen pettänyt yhdessä suhteessani ja syyt.. joo ei se mitä luulet vain ja ainoastaan aina pettämisien taustalla olevan. eli vaikeus hallita himojaan. ja paneminen spontaanisti tilaisuuden tullen.
Eii.. mulla oikeestaan käynnistyi asiat vuonna 2007, kun exäni kertoi että hänellä on toinen nainen. Oltiin silloin kihloissa ja avoliitossa. Se aiheutti mulle välittömänä reaktiona itkun ja paikalta karkaamisen exäni luota itkien pois. Vaeltelin kaupungilla asiaa miettien.. sitten vaikenin asiasta. Sulkeuduin enkä avannu ajatuksiani asiasta enää.
2007 keväällä oisko näihin aikoihin vuotta kun sitten pudotin pommin ja sanoin että olen vuokrannut itselleni yksiön ja muutan sinne viikon päästä. Sulla kerta toinen niin ei tässä oo mitään järkee olla enää yhdessä.
Muutin pois ja "erosimme" 6 kk ajaksi. Mutta 2007 syksyllä palasimme yhteen yrittään selvittään asioitamme, koska erillään ei hyvä, mutta ei yhdessäkään oikein enää ollut hyvä. Paljon oli nyt molemmin puolin vihaa ja kaunaa erosta, jättämisestä, tauon aikana tapahtuneista, eroon johtuneista tapahtumista..
Yritimme sitä parhaamme mukaan selvitellä, mutta riitelimme todella rajusti ja usein. Emme koskaan olleet sillai aikasemmin tapelleet, Se oli jotain uutta suhteessamme. Molempien sisälllä kyti räjähtävää vihaa ja sitä riitti vuoden 2008 kevääseen, jolloin olin jo väsynyt pelottavan rajuihin riitoihin ja exäni haluttomuuteen puhua asioista mistä ois pitänyt puhua eli miksi me ollaan niin vihaisia toisillemme..
Mä en enää luottanu että se ei taas pudota pommia et sillä on toinen nainen. pelkäsin sitä ahdistukseen asti enkä pystynyt häneen enää sitoutuun niin kuin aikasemmin. Olin sitoutunut turvattomasti ja olin peloissani ajatuksesta että mun pitäis luottaa jälleen elämäni hänen varaansa ja romahtaa uudelleen kun jälleen hän tuottais pettymyksen. En pystynyt siihen..
Tapasin erään miehen (tai no pojan.. olimme kaikki osapuolet 21-24 vuotiaita noiden vuosien aikana) Minä nuorin miehet samanikäisiä keskenään.
Hän nopeesti alkoi muodostuun mulle pelastusrenkaaksi ja tukipylvääksi johon varasin varautuen siihen että oma parisuhdekumppanini taas iskis pommin että jälleen toinen nainen kuviossa.
Lopulta ihastuin ja ajauduin ihan pettämään ja pitämään kahta suhdetta päällekäin. Tämä toinen oli sellainen mihin varasin ja tuin kun en voinu luottaa että oma mieheni ei hypi vieraisiin. Vähän sellainen lohtusuhde, mutta toisenkin suhteen ollessa vielä päällä..
Olin mielentilaltani peloissani, ahdistunu ja jonkinlaisessa shokissa vieläkin taukoomme liittyvästä pommista joka oli aiheuttanu mulle vaikeita mieliala ja unettomuusoireita.
Mutta tää oli ainoo suhde jossa petin. Muissa en oo pettäny, ja tuostakin suhteesta lähdin koska koin että mua ahdistaa liikaa olla exäni kanssa, en pysty enää sitoutuun vain häneen, koska en voi rauhoittua ja luottaa ettei hän enää ala muita naisia sotkeen meihin. Lähdin suhteesta koska pelkäsin että siinä suhteessa en voi taata olevani uskollinen enää.
Tässä rölli eräs pettäjän tarina joka ei oo sitä himon hallitsemattomuutta. Mä kuitenkin ajauduin siihen hiljalleen. Tapahtumat alkoi 2007.... sen miehen tapasin 2008 tammikuussa ja pettäminen alkoi 2008 kesäkuussa. Eli prosessi oli pitkä ja hidas. Asiat muhi mun sisällä ja tilanne mikä alkoi 2007 kehittyi hiljalleen siihen 2008 kesäkuun pettämisen pisteeseen
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sori rölli, iso, tärkee ja vaikee aihe niin tekstistä tuli niin pitkä ettei tekstikentän merkitkään riittäneet. Siis jatkan tähän aloitustani..
Ennen tuota pettämistäni tuomitsin niinkuin sinäkin pettämisen ajatellen että vain panon perässä olevat puutteessa ja itsekontrollin pettäessä tekee sellasta.
Mutta se "ei saa seksiä kotoo" on vaan jäävuoren huippu niistä moninaisista syistä jotla johtaa tuohon pisteeseen. Jos multa ois kysytty vielä vuonna 2006 että olenko ihminen joka voisi pettää, olisin vastannut että en todellakaan...
Mutta niin se vaan ihminen kun särkyy ja jotain todella mieltä mullistavaa sattuu alkaa toimiin tavoilla joilla ei uskoisi et toimisi.
Nykysin jos multa kysytään pystyisinkö uudelleen pettään vastaisin: En. Koettu, nähty. kärsitty. Omatunto näivetti mut ja itsetunto ja omanarvontunto survoontui maanrakoon. Häpeä ja tuska mitä koin kun näin miten se seurustelukumppaniin vaikutti ja se empatia kärsimys ja halu korjata tilanne oli kaiken kaikkiaan niin iso opintie ja tunnetasolla sain siitä itselleni enemmän haittaa kuin hyötyä etten laske sitä itseäni hyödyttäväksi. Ihminen tekee vain asioita joista itselleen on hyötyä ja mä en laske sen aiheuttaneen mulle oikein mitään hyötyjä joten ei ole syytä toistaa asiaa joka sai mut kärsiin.
Röltsitär kaikella kunnioituksella mut en jaksa LUKEA NOIN PITKIÄ!!!!
Joten rakas röltsi TIIVISTÄ!!!
Voi rölli! Oot ihan mahoton tuon laiskuutes kans, silti jaksat itse tuottaa tekstiä tänne 24/7!
Kuin jaksat kirjottaa itse muttet lukee?
Mulla itellä väsyy sormet ja veri ei kierrä kädessä jos naputan edes yhden aloituksen tai nyt tätä kommenttia! Kirjoittaminen on raskaampaa kuin lukeminen mun mielestä? Sattuu käteen!
Naisten väitetään pitävän partnerinsa henkistä pettämistä jopa pahempana kuin fyysistä, joten kai se omana tekemänäänkin sitten on sitä näin ajattelevalle. Siis täysin ilman fyysistä puolta. Emotionaalinen yhteys jossa jaetaan asioita, jopa intiimejä omasta vakisuhteesta, tälle ulkopuoliselle. Puhutaan ongelmista väärälle henkilölle siis. Ainakin pitäisi hälytyskellojen soida viimeistään tässä vaiheessa ja ymmärtää että jokin on auttamattomasti mennyt omassa suhteessa silloin jo menojaan. Ennen kuin etenee pidemmälle. Joku kännipanokin voi periaattessa olla itselle helpomminkin selitettävissä, parhain päin itsen kannalta siis. Mielenhäiriönä.
Olen samaa mieltä. Mulle henkinen pettäminen on yhtä loukkaavaa kuin fyysinen.