Maanantai, viikon paras päivä

Viikon olen taas fiilistellyt ja analysoinut mielessäni kaikkia niitä edellisiä kohtaamisia, miten hän katsoi, mitä sanoi ja miten sanoi, miksi käyttäytyi niin tai noin, mitä itse sanoin tai tein. Viikon olen taas suunnitellut mitä sanoisin seuraavalla kerralla, kerännyt rohkeuttani, käynyt moraalista taistelua pääni sisällä tämän järjettömän ihastuksen oikeutuksesta, pyytänyt anteeksi jumalalta, universumilta ja kaikilta korkeimmilta tahoilta näitä kiellettyjä ajatuksiani, yrittänyt hukuttaa ajatuksiani musiikkiin, kirjoihin, siivoamiseen ja jatkuvaan uutisten seuraamiseen, tuntenut itseni aivan järkyttäväksi surkimukseksi kun sotauutisia lukiessani huomaan jälleen kerran ajattelevani häntä. Ja sitten koittaa maanantai, ne pari intensiivistä tuntia hänen seurassaan, hänen uskomattoman katseensa alla, eikä mikään minkä suunnittelin tietenkään toteudu, en mene juttelemaan vaikka tilanne tarjoutuu, en saa järkevää sanaa suustani kun hän lähestyy, en kosketa ohimennen vaikka ohitan hänet pirun monta kertaa... Muutama katse, ele ja hymy saa taas riittää polttoaineeksi seuraavan viikon katkeransuloisiin haaveisiin..