Tänne vielä uudestaan..menikö tämä elämä nappiin vai ns. vihkoon?
Luuletko että synnyt
Anonyymi
2775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sun luulot ei oo mun luuloi
En usko syntyväni.
Nää on näitä röllin höpinöitä taas karmoista ja sielunvaelluksista sekä sielupareista ja kaksoisliekeistä..
Mä en usko mihinkään karmoihin. Looginen jatkumo on et kun toimii väärin ja elää moraalisesti vähän väärällä reitillä, se reitti vie aina vaan syvemmälle sinne moraalin toiselle puolen. Ja polusta tulee aina vaan synkempi. Ei siihen mitään karmoja tarvita. Normisetti että esim. kun alkaa teininä käyttään huumeita. Ajautuu kaveriporukoihin joissa muutkin on ns. syrjäytyneitä nistejä ja pikkurikollisia. Siellä porukka tavallaan hinaa toisiaan aina vaan syvemmälle siihen maailmaan. Sielä piireistä löytyy ne parisuhdekumppanit ja kun sellasista piireistä ne kumppanit ottaa niin aivan looginen jatko on että suhde täytyy päihteistä, väkivallasta, rikollisuudesta ja aina vaan kovemmista huumeista ja rikosrekistereistä.. sinne väännetään sitten kokkelipäissään ehkäisyttä kakruja ja pimeä polku syvenee, lapset huostaan tai kuolee laiminlyöntien takia tai isona on nistejä pikkurikollisia myöskin ja pakastaa vaikka äitinsä kokkelin takia.
Kyse ei oo taikatempuista vaan elämänvalinnoista, Järkee kun käyttää osaa valita elämässään viisaammin ja sanoo teininä jo "kiitos ei" kun joku huumausaineita ensimmäisen kerran tarjoaa..
Kun teininä joku jätkä kysyy et "annatko pim..pulaas" ja valitse huomiohakuisen rakkaudenkerjäläisyyden sijaan itsekunnioituksen ja vastaat "kiitos mutta ei kiitos. En anna." niin et hinkkaa kakrua teininä jollekin pojalle joka vonkaa vain puskaa kaikilta eikä osaa rakastaa kuin omaa itseään.
Mitä tulee aloituksen varsinaiseen kyssäriin... En usko että sieluni vaeltaa kuolemani jälkeen etsien uutta kehoo mihin liittyä, Enkä henkilökohtaisesti koe tätä elämää minään "lahjana" jonka haluaisin "lahjaksi" vielä uudelleen kokee. Tää on aika raskasta tää elämä. Yksi kierros riitti. kiitti.
Toivottavasti on. Kyllä mä haluaisin kokea seuraavassa elämässä sen suuren rakkauden joka vie jalat alta. Joka saa tuntemaan että olen jotenkin ihana ja erityinen. Olla aidosti rakastettu niin että se myös tuntuu siltä. Se jäi nyt tästä elämästä uupumaan.
En luule.
Hän on meidät viimeisenä päivänä herättävä ylös taivaan iloon.
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/b724981f-483c-49cb-a0f4-188258137fa8
Joo, minkälainen hirviö tuollaisia kyselee? Tuo kysymys vaatisi jonkun sanan vastaansa, vaan ei.
Luuletko itse syntyväsi? Hei hutsu, ei ole kuin ajan kysymys, milloin mennään, eikä tuollaisella harjoittalla ole yhtään mitään pätevää, luuletko itse?
T.luule itekses, moro.
https://m.youtube.com/watch?v=tJ_R1gnOpSg
On tässä tätä elämää, toivottavasti, vielä rutkasti jäljellä. Joka vuosi viisastun vähän enemmän, ja yritän tehdä hyvää..
Vaan tuolla rakkausrintamalla nyt ei ole oikein mairittelevasti mennyt yli kymmeneen vuoteen. Ei sillä etteikö olisi seurustellut ja oikeasti tykännyt jostain ihmisestä, mutta ei sitä ole ollut vaan valmis ihmisenä, mutta parisuhde ei minua määrittele tai elämäni hyvyyttä. Rakkautta on elämässä toisin tavoin ja se kyllä vie jo itsessään aika pitkälle.
Samoin ajattelen itsekin ettei parisuhde enää tule olemaan osa minua ja elämääni, koska ei ole enää sellaista läheisyyden tarvetta, minkä ajatellaan kuuluvan parisuhteeseen. Se eio ole mahdoton ajatus etteikö voisi asua yhteisöllisessä asunnossa, jossa oltaisiin vain kavereita toistemme kanssa.
Itsellä tuo läheisyyden tarve on niin sanotusti "piilossa". En halua hetken tarpeeseen mitään hetkittäisiä ihmisiä, olen mielummin ilman. Yksinkin saa kyllä tietyt tarpeet tyydytettyä jos se tarve vaatii.
Sitä haluaa ihmisiltä ja ihmiseltä jotain syvempää ja merkityksellisempää, ja sellaiset ihmiset on harvassa joiden kanssa tuon yhteyden saa aikaan aidosti.
Yhteisöllinen asunto kuulostaa, noh, aika hirveältä omaan makuun. Tarvitsen omaa rauhaa aika paljon ja sitä myös vaalin, se toisaalta onkin melkoinen kynnyskysymys joskus ollut, jotkut ottavat sen loukkauksena tai itseensä, kun eivät ymmärrä että vapaa-aikana vietän ihan mielelläni sitä aikaani ihan omassa rauhassani.
En huomannut kertoa, yhteisöllinen asuminen sopisi vain omien lasten kanssa. En halua asua kenenkään muun kanssa, koska minäkin tarvitsen paljon omaa rauhaa ja on välttämätöntä saada olla oma itsensä ja se ei onnistu muiden kuin oman lapsen kanssa.
Keskustelu meni teiltä nyt kyllä "vihkoon". Aihe oli: "Luuletko, että synnyt tänne vielä uudestaan?" Ja kirjoitatte yhteisöasumisesta ja parisuhteista.
😂😂😂 näin voi käydä
Kot kot munia lidlistä
Jäin luokalle, jotta pitää varmaan tulla kertaamaan.
Valitettavasti meistä ei kukan synny uudestaan. Siinä ei olis mitään järkeä. Täyttä humpuukia koko oppi.
Luulotautiset kun vielä parantuisi niin...
Elämätä eletty ja nähty, riittävästi 🙏
Roskaa. Atomeiksi mennään jälleen (entropia).
Toivottavasti en ja aivan sama vaikka kaikki päättyisi. Elämä menee aina niin kuin opetusministeriö suunnittelee ja jatkot suunnitellaan niiden traumojen mukaan mitä on tullut.
Vielähän tämä on kesken.
Päivä kerrallaan,huomisesta ei koskaan tiedä.
On vain kaksi tapaa elää elämäsi. Toinen on se, ettei mikään ole ihme. Toinen se, että kaikki on ihmettä
Albert Einstein
Ja sitten töihin
Karmojenlait on ja pysyy samoin jeezebelinlait.
Elossakin jokainen päivä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on ollut uudesti syntymistä. Miten ihmiset jaksavat näytellä oman elämänsä ihan vain muille viestittääkseen mistä tulen ja mikä olen.
Ihmiset tietävät niin paljon toisten ihmisten asioista etteivät huomaa omiin sattuvan siinä vieressä.
Pienoisena vinkkinä nappiin menemisestä. Älä ikinä neuvolassa, lääkärissä tai muussakaan niin sanotusti hyvässä yhteiskunta asemassa olevan auttajan luona kerro mistään mitä et halua nähdä tai kuulla seuraavassa hoitolassa. Vaikka vieressäsi olisi samankaltainen, saat syyt ja ongelmat todennäköisesti omaan niskaasi.
Synnyn kyllä, olen elänyt aika paljon samanlaisena monta elämää, koska pidän niin paljon tästä itsestäni, elämäni on jäänyt aina lyhyeksi, nyt on luvattu pitkää ikää. Olen ollut aina hyvä, mutta jäänyt monen elämän ajan pahuuden ja tapahtumien uhriksi. Ehkä se on tämä, mistä pidän niin paljon. Minä, hän, lapset, työ ja koti, ja ajatukseni. Jostain syystä ne kuitenkin joka elämässä minulle annetaan, ehkä se on viesti. Olen oikeassa.
Hän toimii samoin.
Kääreeseen. Kääröt on ihan jossain kaukana.
Kun ympärille katsoo niin en vit*s halua tulla uudelleen
Emme me oikeasti kuole. Elämä jatkuu maallisen kuoleman jälkeen ja on tyystin erilaista.