lähihoitajaa tai sairaanhoitajaa, jotka oikeesti nauttii työstään? eikä koe sitä ylivoimaisen rankaksi? mitä nyt näitä viestejä lukee, niin suurimmassa osassa kaikkea negatiivistä työstä, ettei kannata ryhtyä alalle yms. Itse olen nyt opiskelemassa lähihoitajaksi ja kyllä tällänen saa miettiin, että oonkohan itsekin 10 vuoden päästä ihan loppuun palanu, vaikka tällä hetkellä tuntuukin vahvasti siltä että tätä työtä mä haluun tehdä
onko täällä ketään...
xxxxxxxxx
101234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja toimin lastenhoitajana, enkä ole ollenkaan loppuunpalanut, en ainakaan kokonaan ja loppua en tunnusta. Ihan kivaa työtä, välillä raskaampaa, välillä kevyttä, ihan niinkuin muillakin. Se on kuule ittestä kiinni, kuinka jaksaa.
kyllä ja paikasta:-)
Itse tykkään hoidettavistani ja ne minusta:-)
mutta...palkkaa vaatikaamme lisää..se ei riitä 20 lapsen hoidosta eikä 40 vanhuksen joka päiväisestä hyvin voinnista.Työ on niin hektistä. pitää tietää miten toimii..tiimityötä.
Onnellisia jatkoja:-)
olen lähihoitaja ja voin sanoa nauttivani työstäni. työskentelen vanhustenparissa palvelukeskuksen hoitokodissa. työ on mielenkiintoista, haastavaa, monipuolista ja mukavaa. fyysisesti ei kauhean raskas vaikka vanhuksista onkin kyse. voit itse miettiä paljolti mitä haluut vanhusten kanssa päivänaikana tehdä.päivät eivät koskaan ole samanlaisia,tottakai välillä on raskasta mutta suurimmaksi osaksi työ on aika kevyttä(fyys.) ja erittäin mielekästä, eikä mitään pakko puurtamista. olen ollut erittäin tyytyväinen että saan olla tälläisessa paikassa töissä.
Olen 22vuotias mukamies... Tai siis poika... Työskentelen vanhusten palvelutalossa täällä vantaalla ja olen osastolla jossa on täysin dementoituneita vanhuksia. Kukaan vanhuksista ei muista mitään kovin pitkään, osa on koko ajan lähdössä kotiin, yksi potilas yrittää aina vessassa lyödä ja räkii päin naamaa, yhden päivän aikana näen pskaa enemmän kuin olen itse koskaan tuottanut, ja rasvaan ja pyyhin alastomia vartaloita joka päivä kun samalla vanhus haukkuu minut pystyyn kun olen niin kuspää ... Pieni osa joukosta ystävällistä porukkaa... Olen kuitenkin näiden ihmisten elämään erittäin suuresti vaikuttava ihminen. Ja työni on ainutlaatuista ja erittäin antoisaa ja viihdyttävää... Työhön vaikuttaa myös erityisen paljon työpaikan työntekijöiden suhteet toisiinsa ja arvostus. Mitä mukavempi työkaveri sitä mukavempi on olla töissä ja sitä enemmän tästä ammatista saa irti... En voi kuitenkaan muuta sanoa että samanlaista työtä, yhtä antoisaa ja mukavaa (minun mielestäni) saa hakea...
Kaukana on nautinto tästä työstä. Tappotahtista, yhteiskunnan laillistamaa orjuutta tämä nykyään on, eikä ainakaan tulevaisuudessa helpotu. Kyllä ihannekuvat on ropisseet aikoja sitten. Opiskellessakaan ei anneta todellisuutta vastaavaa kuvaa hoitotyöstä. Joutavanpäiväisiä teorioita ja ns. mukatieteitä tuputetaan opiskelijoille joista ei ole mitään hyötyä hoitamisessa. Nimenomaan taitavia ja sukkelia käsiä ja jalkoja tarvittaisi. Tämä työ tulee viemään kaikki fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset voimavarasi totaalisesti, sen tulet huomaamaan, mutta itseppähän ehdointahdoin tähän rupeat.
mielipiteesi täysin, itse en alalla ole ollut vielä kovinkaan kauaa, mutta kiire ja yletön vastuu vievät voimat. päälle vielä "palkkaus" (joka tosin oli tiedossa alalle hakeutuessa), niin siinä se palkitseva kokonaisuus sitten on koossa.. ja kyse ei siis ole mistään pitkäaikaisosastosta (ko paikkoja mitenkään väheksymättä) missä työskentelen..
nimimerkillä loppuunpalava
Itse olen vaihtamassa "kevyen" toimistohomman lähhoitajan hommaan. Kunhan nyt ensin menen opiskelemaan. Ei tää toimistohomma mulle niin herkkua ole, saan painaa niska limassa pienellä palkalla tekemässä rahaa suurelle yritykselle. Tuntuu 15 v jälkeen ihan turhalta enkä saa muuta tyydytystä kuin palkan. Ehkä samalta tuntuu sitte 15 v päästä lähihoitajana :)
ei kaikki muuttui, tukkaputkella menoa, kiirettä, liuku-hihna työ melkein pätee sanana jo hoitotyössä.Muistan 80 luvulla kun aloitin työni, miten rakastin työtäni.Oli aikaa hoidettaville muutakin kuin rutiinit.Ja työ antoi paljon.Nyt ei kerkeä..tai ei saa jäädä juttelemaan.Minä sain huomautuksen siitä, kun jäin keskustelemaan asiakkaan kanssa.*Se on niin että vaipat vaihdat ja meet pois.! :-(*
..ruoka tuodaanja viedään ..aina vanhus ei ole edes kerennyt koskea..syödä sitä.Nykyään liian vähän henkilökuntaa ja paljon eripuraa kiire aiheuttaa.
Huono palkka.Arvokkaasta työstä.Varmasti rikkailla on varamaksaa..esim.lasten-päivähoitopaikasta enemmän.Pitäisi mennä tulojen mukaan!Moniko vanhus jonottaa vanhain-paikkaa?saati sitten lapsi päivähoitoa??
ent.hoitsu, aivan, jos työ on jo nyt mennyt liukuhihna työks nii voi vaan arvailla kuinka mahotonta touhu on kymmenen vuoden päästä, nykyään sentään ehtii vähän jutella vanhusten kanssa, kylläkin aivan liian vähän. Kotipalvelussakin alkaa mennä siihen että hoidetaan perushoito ja lähetään saman tien toisen luokse
Heips!
Kun valmistuin lähihoitajaksi ja työskentelin terveyskeskuksen vuodeosastolla, tuntui että alavaihto olisi paikallaan. Luulin ettei minusta ole hoitajaksi. Mutta nyt, nautin työstäni pienessä hoivakodissa työskennellessäni. Meillä on asiakkaina psykiatrisia ja dementoituneita vanhuksia ja vähän nuorempiakin. Työyhtisö on todella mukava, siellä ei puhuta seläntakana, vaan aina sanotaan asiat suoraan asianomaisille.
Kyllä hoitotyö voi olla ihanaa, jos on hyvä henkinen työpaikka.