mussa on varmasti jotain vikaa, kun kasvoistani ei heti näe, millä tuulella olen. Jos oon iloisella mielellä, hymyilen. Mutta mun on hirveen vaikeeta näyttää et oon vihainen tai surullinen. En käytä myöskään käsiä puhuessani, kasvoni ovat niin neutraalin näköset! ei ihme kun olen niin yksinäinen. Kukaan ei kohtele mua ihmisenä vaan koneena, vaikka mä juttelen paljon.
Ja tää taitaa olla kuvitteluu, mut suurin osa ihmisistä tuijottaa mun nenää tai otsaa vakavana muttei koskaan suoraan silmiin. Ne siis välttää katselemasta silmiin.
Yleensäkin sanotaan että ole oma itses ja mene rohkeasti mukaan niin hyvin menee. No mä oon yleensäkin mukava ja tykkään keskustella ihmisten kanssa mut sit kuiteski asia on niin et ketää ei kiinnosta? ja kun he eivät kuuntele niin olen siinä sitten hieman ulkopuolisena.
Mitä tehdä?
Ja tää taitaa olla kuvitteluu, mut suurin osa ihmisistä tuijottaa mun nenää tai otsaa vakavana muttei koskaan suoraan silmiin. Ne siis välttää katselemasta silmiin.
Yleensäkin sanotaan että ole oma itses ja mene rohkeasti mukaan niin hyvin menee. No mä oon yleensäkin mukava ja tykkään keskustella ihmisten kanssa mut sit kuiteski asia on niin et ketää ei kiinnosta? ja kun he eivät kuuntele niin olen siinä sitten hieman ulkopuolisena.
Mitä tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Epäilen, että sulla voipi olla mööbeli.
mitä se tarkoittaa? selventäisitkö?
Kuinka 10 pisteen ihminen, silti olet "vain" yksi
tapaus yli 6 mrd tyypistä.
Mitä useampi meitä maapallolla on, sitä erilaisempi kirjo niistä syntyy.
Pitää tässä oikein siteerata entisten sukupolvien ihmisiä;
Niin on aina ollut, niin on aina oleva.
Lukutoukkauros
mööbeli, se syndrooma, tuli muist. neloselta dokkari siitä vähän aikaa sitten, se nuori tyttö siinä sairasti sitä, ei kasvonilmeitä, sillä elämä kuiteskin ihan ok..
Minulla ei ole kasvon lihaksissa mitään vikaa. Eleettömyyteni on lähinnä psyykkinen, ei fyysinen ongelma.