Painoin 52 kg. Mitä teen kun on niin kova ahdistus ja masennus, ettei ruokahalua ole?
Kävin tänään vaa'alla
Anonyymi
2082
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Eroa.
Lopeta se pettäminen ja salailu
Valitse puoliso jota ei tarvitse pelätä.
No haet sellaista oikein lihottavaa masislääkettä niin susta tulee iloinen pullukka.
En nyt sentään zombielääkkeitä ala, sama olis lopettaa sitten koko elämä. Eikä ne mulle edes sovi -> geenitesti. Ja pahempaa kuin laiheliini, olis olla se pullukka, terveysriskikin.
Pullukka ei ole sama asia kuin iloinen.
Ymmärsin että sen kirjoittaja tarkoitti huumorilla sen. Kun masennuslääkkeethän voi aiheuttaa painonnousua ja ilmeisesti usealla sen tekeekin. Ja sitten kun niitä väitetään "onnellisuuspillereiksi" niin siitä se iloinen. No eihän lääkkeillä ja aidolla iloisuudella ole keskenään mitään tekemistä sentään. Iloa yritän jostain hakea, ehkä se masennus vähän sitten siitä.
Varmoon kevät tekköö sullekin tuon laihtumisen?
Mulla on kevätväsymystä itelläni mutta ehkä myös ruokahalua vähemmän...,,?
Ukrainaan vapaaehtouseksi
Mä oon lihonut, Ukrainaan myös?
Tässä olisi taikasana, RaMaVit. Suosittelen lämpimästi.
Paino suhteutettuna pituuteen? Mies vai nainen olet?
Täällä myös kilot tippuivat jokunen vuosi sitten ahdistavan elämäntilanteen vuoksi. Se ei sinänsä haitannut, päinvastoin, olinhan ylipainoinen. En olisi uskonut, että omalla kohdallani ruokahalu katoaa tyystin. Tämä ei kuitenkaan ollut pitkäkestoista.
Mitä ihmettä sinä oikein kommentoit toisille ihmisille ilman mitään syytä? Sivusta tämä ja muuten taitaa ihan sinua vaivata joku perustavanlaatuisesti kun noin sairaita kirjoittelet
Voisitko harkita jotain liikuntaharrastusta? Kun kuntosalilla tekee erityisesti lihasharjoituksia, niin lihakset ihan alkavat kinuamaan ruokaa ja syöminen kyllä maittaa.
Joku juoksumatto ja crosstrainer taas ihan varmasti auttaa ahdistukseen, itselläni ainakin. Vähän aikaa kun ponnistelee, niin sykkyrä siitä laukeaa ja huoletkin alkavat tuntua paljon vähemmän merkityksellisistä.
Kannattaa aloittaa hyvin kevyesti kun olet niin kevyt itsekin. Muutenkin mt-urheilijan ei kannata koskaan rasittaa itseään liikaa, koska silloin mieliala laskee entisestään tai muut oireet pahenevat.
Toivon sinulle hyvää💟!!
Kiitos! Lenkillä käyn, saleja vähän vierastan. Koitan alkaa tekemään lihastreenejä muuten.
Voihan viddu sanon minä. Kannattaa tosiaan neuvoa alipainoista ahdistunutta ja mahdollisesti anoreksiasta kärsivää ihmistä liikkumaan enemmän.
No joo, tuskin suorittaminen tätä ongelmaa poistaa. Mahdollisesti jos alan vielä vähän vaatimaan itseltäni, ahdistun lisää.
Itkukatkera, sairaanloisen kateellinen ja ämpärityhmä. Olisi oma diagnoosini.
Voin toki olla väärässäkin.
Kyllä sali on ihan ok paikka jos on mt-ongelmia. Sairastan itse skitsofreniaa ja voin käydä salilla suht normaalisti.Sielä voi olla omassa rauhassaan ja silti muiden kanssa, samaan aikaan. Salietiketti ei vaadi juttelua eikä tuttujen naamojen tervehtimistä eikö ainakaan meidän salilla kukaan tyrkytä seuraansa. Muuten aina kotona olevalle on hyvä lähteä välillä johonkin muualla, se selkeyttää ajatuksia ja pääsee pois sieltä oman pään sisältä hetkeksi;)
Niin älä toki ota asennetta, että vaatisit itseltäsi jotain, vaan koita nauttia liikunnasta ja sen tuomasta hyvästä olosta. Eihän sinun tarvitse, kun ei ole ylipainoa ja siitähän on ideaalisinta lähteä lihaskuntoakin pikkuhiljaa kasvattamaan, varsinkin jos sinulla jo on pohjakuntoa lenkkeilystä.
Ei niillä salilla kuule monellakaan ole mitään tavoitteita, varsinkaan pienemmillä salilla on hyvin rento meininki eikä tarvi näyttää eikä todistaa tai suorittaa muitten silmissä. Kaupungin salit taitaa olla kaikista rennompia ja halvemmat Elixiat. Kalleilla saleilla käy kaikista parhaimman näköiset ja motivoituneimmat treenajaat jotka kaipaa näyttämistä ja vertailua. En menis itsekkään.