Kaikkien teidän uhri. Sinunkin kanssa olisin ollut uhri. Olen tavislepakko tai bi ollut aina itselleni. Minua on kuultu joksikin muuksi. Löysin liikaa sinisiä paloja. Aivan liikaa. Mun olo on kuin siinä Jim Carreyn leffassa missä se tajuaa vain elävänsä kulisseissa. Sen maailma romahtaa. Mun maailma on niin kaukana siitä maailmasta vaikka olen nähnyt yhden leffan missä Tom Cruise. Sen pystyin vielä kattoo. En pysty laittamaan onkimatoa koukkuun kun siihen matoon sattuu. Sitten on täysin tunteettomia ihmisiä. Sellasia jotka hyväksikäyttää rikkinäistä ihmistä. Jos mulla ei olisi lapsia oisin saattanut tappaa itteni. Mua luullaan niin pahaksi. Siksikö en ole löytänyt ystäviä tai kumppania? Kun mua luullaan joksikin? Mun tekee mieli oksentaa mutta oksennus ei tule.
Olin vain uhri
Anonyymi
870
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen itse ollut vain normaaleissa naisparin suhteissa, tunteeni olivat oikeat. En tiennyt olevani vain lavaste jollekin kaksoiselämälle. Minun elämäni on pilalla. En ole vielä kyennyt tuntemaan vihaa. Tunnen sääliä ja surua. Kaikki valheet on tullut vastaan. En pysty luottamaan enää kehenkään. Koskaan.
En ole koskaan edes kokeillut mitään erikoisempaa. Ei ole kiinnostunut edes. Piirit on niin pienet. Vittusaatanaperkele.
Antaa luultavasti jonkin vakaan vaikutelman jos luullaan jonkinlaiseksi. Pitää kysyä itseltään miksi haluaa kätkeä todellisen minänsä, miksi ei uskalla näyttäytyä täysin omana itsenään. Ristiriitaisia signaaleja jolloin mietitään onko lintu vai kala. Ja todellisesta vain pilkahduksia, jos osaa katsoa joku paikalle osunut, mikä on kovin epätodennäköistä...Kukapa ei maskeja käyttäisi, eri ihmisten kanssa on erilainen. Niitä tarvitsee myös ollakseen tulematta huijatuksi. Niitä käyttämätön saatetaan jopa työntää yhteiskunnan reunalle. Maskien läpi katsomalla voi ennustaa tulevaa käyttäytymistä. Näkeekö paremmin jos on naamioiden mestari.
Minä en ole kätkenyt mitään. Lue uudestaan ajatuksella. Olen aina ollut oma itseni. Tulin muiden kautta leimatuksi. Muiden valheiden. En tiennyt valheista.
Toista en oppinut tuntemaan niin hyvin. Toinen oli erittäin rikki. Myös toinen.Molemmat oli silti helliä. Heidän pimeä puolensa ei tullut minulle asti mutta sellainen sulkeutuneisuus, pakoilu ja avoimuuden puute kyllä. Sen rikkinäisyyden alla hyväksynnän tarve. Haluaisin tappaa sen paskakasan joka vaurioitti hänet.
Tsot tsot tyttö! Nyt! Et sinä ketään voi syyttää, kun et tunne välttämättä oikeaa asian laitaa, sulla vähän kokemusta miehistä. Ne pahimmat esittää asian väärin ja sulla voi olla paha mustis.
Saat tolla vaan itsestäsi huonon kuvan.
Se kipu ei häviä mihinkään. Ei vaikka kiduttaisi. Molemmat sulki välillä tunteet pois. Asperger molemmilla, toisella lievempi. Mun tunteita luki kaikki paremmin.
Miltähän se tuntuu kirjoittaa toisen puolesta? Siihen ei varmaan pysty muut kuin isot miehet, jotka ovat karkeria siitä, mitä eivät ole elämässään saavuttaneet.