olevansa masentunut, mutta tiedostaa myös sen, että lääkärien tarjoama hoito tähän vaivaan on pillereitä naamariin, johon ei tahdo lähteä mukaan?
Mitä tehdä tilanteessa, jossa tiedostaa
Anonyymi
4253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Pillerit ovat oireita varten, joten mitä itse voit tehdä on tunnistaa masennuksen syy ja hoitaa sitä parhaalla näkemälläsi tavalla.
masennus johtuu huonoista elämäntavoista.
Joo joo totta kai.
Ei välttämättä kyllä johdu, ällöä elitismiä
Kokeile muutoksia näihin asioihin: ruokavalio, liikunta, uni, harrastukset, ihmissuhteet, ajatukset, uskonto...
Mitenkäs työ? Ikinä ei kukaan mainitse työtä muutoslistaan tai koulun lopettamista´jos koulutus aiheuttaa ahdistusta. Pillereitä vaan tuputetaan. Minä tiedän oikean syyn. Lääkärit ja johtajatkin tietävät.
Miksipä ei. Elämänmuutos, kaikki uusiksi. Mikä on syy?
Pysyvä työpaikka edistää hyvinvointia.
Toinen puoli on että työstä tulee vain lisää sairauksia. Lääkärit ei tietenkään tällaista myönnä koska jos ihmiset voivat hyvin lääkäreiltä loppuu työt siksi pelaillaan aikaa ja keksitään kaikenlaisia diagnooseja ja tuputetaan pillereitä joista ei ole mitään hyötyä. Tavallaan olemme lääkäreiden orjia.
Se on se oravanpyörä, jossa pitää väkisin pyöriä, vaikka sitten pillereiden voimalla. Sitä on vaikea hyväksyä, että ei pysty elättämään itseään, vaan on yhteiskunnan tuista riippuvainen, jotta säilyy hengissä.
Ei välttämättä. Jotkut viihtyvät paremmin kotona, kuin stressaavissa työpaikoissa ja joka päivä kello kaulassa juosten. Työ laitetaan arvoasteikossa liian korkealle, jopa terveyden edelle.
Ei täällä kukaan pysty itseään elättämään täysin itsenäisesti. Lääkärikin on riippuvainen asiakkaista. Upseeritkin ovat olevinaan kovinkin arvostettuja ja arvokkaita mutta todellisuudessa valtio maksaa siitä että leikkivät muiden ihmisten lapsilla ja opettavat heitä tappamaan. Psykiatrian voi todistaa olevan täydellistä paskanjauhantaa koska psykiatrit eivät luokittele ihmistä joka opettaa tappamaan ja huutaa naama punaisena taakse poistua hulluksi. Sodassa itseasiassa parantelivat kranaattikammoisia sotilaita kun se on mieleltään sairasta pelätä että kranaatti repii silmät päästä. Huijasivat vielä siinäkin että laittoivat terveet esittämään sairaita niin voitiin näyttää hyviä tuloksia kun maagisesti parantuivat.
Minulla myös masennusta ja ahdistusta ollut jo yli 15 vuotta. Aikoinaan olen eri lääkkeitäkin kokeillut, mutta en enää haluaisi käyttää niitä. Ehkä on pakko kokeilla sitäkin keinoa taas. Tavallaan olen alistunut siihen, että mun roolini tässä elämässä vain on tuntea ahdistusta ja epätoivoa, se on osa mua.
Kukaan tervepäinen ei voi hyvin sairaassa maailmassa.
Niin se on. Kun on oikeudentaju kunnossa, omaa omatunnon ja on lisäksi epäitsekäs, on todella vaikeaa elää tässä maailmassa. Olen masentunut ja "murskattu", eikä elämänhalua juurikaan ole.
Ja tulin keskusteluun sivusta.
Epäitsekkäänä ja hyvän omatunnon omaavana sanon, että ei kannata odottaa liikoja. Sillä pääsee tässä elämässä aika vahingoittumattomana. Muut ihmiset ja maailma ei ole meille mitään velkaa, vaikka tekisimme hyvää. Jos siis oikeasti tekee asioita myös epäitsekkäästi. Maailma ei tule paremmaksi silläkään, että murehditaan niitä, joilla on vähemmän. Voi tehdä jotain tai sitten keskittyä omaan elämäänsä. Minun mielestä elämän epäreiluus on liian iso taakka ihmiselle. Se kuuluu ihmisluontoon, eikä tule koskaan muuttumaan. En sitä siksi mieti. Minä pyrin levittämään hyvää läheisilleni, koska se on se mihin minä pystyn.
Kuvottaa miten Ukrainaa lähdetään joukolla auttamaan ja paistatellaan hyviksinä.
Lähde siinä lenkille tai nuku hyvin tai mieti miten syöt terveellisesti, jos tunne on että haluut vetää itses hirteen
Puhuminenkin voi auttaa.
Eipä siinä muuta vaihtoehtoa ole, kuin hakea terapiaa. Sairaslomaa ei saa, jos ei suostu hoitamaan masennustaan mitenkään ja yleensä sitä hoidetaan jollain lääkkeellä ja terapialla. Burnoutista voi saada saikkua, mutta työnantajan ei ole pakko maksaa palkkaa.
Itse saan terapiaa n. kerran kuukaudessa. Psykoterapiaan en saa kelatukea, koska olen sen käynyt joskus kauan sitten. Lääkkeitä en pysty syömään, kun mikään ei mulle sovi. Yhteiskunnan varaan ei hoitoaan tosiaan voi jättää, vaan on keksittävä omia keinoja.
Eli käytännössä nämä meidän mitään tekemättömät keksii sääntöjä omaksi edukseen ja muut ihmiset ovat käytännössä pakotettuja olemaan orjia. Jos et tee näin niin sitten ei käy tämä. Rikkaat tekee bisnestä valheilla eikä tarvitse ruumiillista työtä tehdä. Moi mä oon psykiatri mikäs sulla on? Et voi pitää luokan edessä puhetta? Joo hei sulla on kuule masennus määrään tällaisia pillereitä niin voin sitten ostaa itselleni uuden mersun.
Unohda lääkärit ja pillerit. Ala pikku hiljaa pakottaa itsesi tekemään asioita. Lähde kävelylle vaikka yhtään ei huvittaisi. Mene metsään. Itke. Itke aina kuin voit. Ja joku päivä huomaat, että kaikki on sittenkin aika hyvin.
Jos asioita ei pääse käsittelemään tällaiset toimet on ihan turhia ja ajanhukkaa. En ole aloittaja
Niitä asioita nimenomaan käsitellään siellä metsässä ja itkiessä..
Ehkä mulla sitten on kehittyneemmät tavat käsitellä asioita kuin suurella enemmistöllä.
Herran jumala mitä ihmisen elämänajan tuhlaamista. Apua rikoksen uhrille ja vähän äkkiä
Minä voin osaltani auttaa
Ja sinä minua
Mä tiedän (omasta mielestäni) mieti syytä mikä masentaa varmaan ehkä tiedätkin jo. Sitten voit pikkuhiljaa alkaa tekemään asioita jotka voi muuttaa tilanteen paremmaksi kaikki ei toimi. Ne asiat jotka toimii ovat hyväksi. Lopulta voit sanoa itsellesi, että teit sen minkä pystyit. Kuntoile vaikka kerran päivässä talon ympäri. Tee joka päivä yks asia mistä pidät saat ajatuksia muualle. Ole armelias itsellesi olet hieno ihminen muista puhdistaa omatuntosi ja hankkiudu energiaimureista eroon heti! Et tarvii ihmisiä jotka kertovat sulle miten sun pitää elää tai mitä saat tehdä. Ikävöitkö häntä??? Kerro hänelle se. Tässä yhdistelmäpilleri joka todella toimii usko pois!
Jos ei mikään näistä sitten pitää ehkä antaa lääkrin määrätä jotain mihin ei jää koukkuun. Tosi pahan olon tullen päivystykseen.
Pääosin masennus on ihan itse omassa mielessä rakennettu virheellinen käsitys, joten oman mielen työkaluilla sen voi korjatakin. Lääkkeet voi kyllä auttaa tasaamaan pahimpia monttuja, siksi niitä ei ihan noin vain kannata hylätä, mutta varsinainen työ pitää kuitenkin tehdä omien korvien välissä.
Lopulta masennus häviää ihan itsestään
Mutta hitaasti
Sähköhoito auttaa heti
Ei se itsestään häviä, kyllä sen eteen joutuu ajatustyötä tekemään, joutuu opettelemaan täysin uuden tavan ajatella.
Sähköhoito on kuulemma joillekin todella hyvä ja tehokas apu, sen tarkemmin sen siitä tiedä.
Sähköhoito auttaa hetkellisesti ja mistäköhän senkin kuvittelevat näkevänsä? Syöpääkin pystytään hoitamaan muttei parantamaan.
Tasaisin välein ollaan keksivinään joku uusi ja ihmeellinen hoitokeino johonkin sairauteen ja saadaan taas pelattua aikaa.
Siis masennushan on lääkäreiden keksimä diagnoosi. Harvemmin potilas itseään diagnosoi omassa mielessään.
Pillerit antavat sinulle aikaa toipua, käynnistää omat mekanismit. Puudutuspiikkejä tavallaan pahimpaan kipuun. Ei niitä pakko koko ikäänsä ole jäädä syömään.
Äläkä tee sitä yleisintä virhettä, eli jää odottamaan kainalosauvaa vaivaan pelkästään ulkoa.
Antaa aikaa toipua mistä? Jos koulu ahdistaa ja siellä on sitten kuitenkin pakko käydä niin miten ne pillerit siihen sitten auttavat?
Mieli prakaa, rasita kroppaa - kroppa krakaa, rasita mieltä.
Ennenvanhaan ei ollu big pharmaa.
Ruokavalio, liikunta ja metakognitiivinen terapia.
Vastuun ottoa itsestä, jos on pilleritön vaihtoehto valikoimissa. Sitoutuminen siihen ja toteuttaa annettuja ohjeita. Liike on lääke onko se myös tähän vaivaan paras lääke?