Olen paha "miniä joka ei anna isovanhempien tavata lapsenlapsiaan"

Meillä on kolme alle 10 vuotiasta lasta ja asumme melko kaukana mieheni vanhemmista. Lapsemme ovat viimeksi tavanneet isovanhempansa suunnilleen 2 vuotta sitten. Isovanhemmilla on käsitys, että minä jotenkin haluan eristää heidän poikansa ja lapset heistä ja sen takia koskaan ei saada järjestymään aikaa jolloin molemmille osapuolille tapaaminen sopisi.

Mieheni kokee että häntä on lapsena alistettu, nöyryytetty, nolattu, kuritettu ja kohdeltu epäreilusti ja kaikki ikävät muistot kuulemma palaavat pintaan kun hän katselee miten hänen vanhempansa käyttäytyvät lastemme kanssa. Pari vuotta sitten viimeksi kun lapsemme leikkivät mieheni isän kanssa 7 vuotias tyttäremme ikäänkuin ohimennen mainitsi että kaikkiin leikkeihin kuuluu joillain tavalla osana, että vaari koskee hänen pyllyyn. Tämän kommentin jälkeen lapset eivät ole isovanhempiaan tavanneet. Mieheni ei halua olla riidoissa vanhempiensa kanssa, muttei myöskään missään tekemisissä. Ymmärrettävästi emme myöskään halua syitä sen tarkemmin alkaa kaivelemaan. Minun tehtäväkseni on jäänyt pitää yllä sosiaalisia suhteita heihin sen verran kun on pakollista ja samalla leimautua hulluksi ja kontrolloivaksi miniäksi joka ei edes anna heidän olla yhteydessä poikaansa