Minä ja minun vaimoni olemme kärsineet toisten talomme asukkaisten jatkuvasta valittamisesta yhtiökokouksessa lapsiperheitä kohtaan. Tässä on varmaankin sellaista,josta en ole uskaltanut sanoa ääneen. Niistä vanhoista pareista, tai vanhosta "piiosta" joilla ei ole omia lapsia tai lapsenlapsia. Haluavat omaa yksinäisyyttän siirtää kaiken pahan olon lapsiperheille. Meistä on hieno tilanne, kun kuulemme pihaltamme lasten naurua, hihaa huutoja, sekä myös pettymysten itkuja.
Tämä tuttu juttu
Lapsia ja lapsenlapsia
1547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Myötätuntoni todella! Lasten kuuluu saada leikkiä ja touhuta, ja ääntähän siitä syntyy, minkäs teet! Oletteko harkinneet muuttoa, kaikissa taloyhtiöissä sentään ei ole noin hurja tilanne?
Minua pihaltamme kuuluvat äänet eivät häiritse, eivät häirinneet ennen sitäkään kun itse saimme vihdoin jälkikasvua. Taloyhtiöllämme on usean talon rajaama piha-alue, eli siellä kaikuu aika kovasti ja ikkunoiden ollessa auki ääni kuuluu kovana. Se ei kuitenkaan minua haittaa, kyllä ulkoa saa kuulua vaikka miten riemukasta kiljuntaa. Ikkunathan saa aina kiinni, jos ken tarvetta siihen tuntee.
Sitä en kuitenkaan ihan ymmärrä, miksi toiset harrastavat pallo- ja juoksuleikkejä ym. sisällä. Meillä on joko tosi huonosti äänieristetty talo, tai sitten yläkerran uusi naapuri on tehnyt ns. kelluvan parketin tai jotain. Heiltä kuuluu meille kaikki lattiaan kohdistuvat äänet. Jotenkin vielä kestän kantapäiden kumahdukset, tuolien raahaamisen, lemmikin juoksentelun, imuroinnin ym. (vaikka kuuluvatkin meille HYVIN selvästi), mutta siinä vaiheessa kun viikonloppuna klo 7 aamulla alkaa pallon pomputus suoraan pään yläpuolella, loppuu huumori. Itse elämme naapurit huomioon ottaen (mikä ei suinkaan tarkoita että lapsiltamme olisi kaikki kielletty). Ei voi kuin ihmetellä, mitä tuollaisten ihmisten päässä liikkuu. Ehkä he ovat muuttaneet jostain isosta maalaistalosta, jossa ei tarvinnut ottaa huomioon muita asukkeja?
Ja kyllä, uuden asunnon etsintä on vireillä. Harmittaa vain, kun vuosia sitten ostimme tämän asuntomme sillä ajatuksella, että täällä sitten voidaan viettää vaikka koko loppuelämä, vaikka perhe kasvaisikin. Unelmaksi jäi.