SURU !

Anonyymi

Kun rakkaus rittäny ei !

Kuinka ymmärtää,
kun aikuiset perilliset tai perillinen vihaa omaa sairasta elämän loppua tekevää vanhempaansa,
tietenki vanhempi aina syyttää itseään,
kun ei osannu rakastaa kasvattaa, lapsiaan niin että rakkaus olisi ollu molemmin puoleinen,
tai että jälkeäiset olisivat tajunneet vanhempiensa rakkauden olemassa olon,
jokatapauksessa
sairas vanhus rakastaa myös niitä jälkeläisiään jotka vihaavat häntä,

tänään TV:1 llä Lalivaara lausui,
jotenki näin " olisi hyvä jos asiat sovittaisiin ennen kuin makaa arkussa "

sitten onki myöhäistä pytää anteeksi
tai tietää että kuollut rakastaa kaikesta huolimatta omia jälkeläisiään,

vaikka jälkeläinen / jälkeläiset vihaa vanhempaansa,
ja
kuollut antaa anteeksi vaikka ei pyydetäkkää,

ja
kuollut pyytää anteeksi että oli jälkeläistensä lähi omainen,


anteeksi että olin olemassa !

165

1692

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ei tässä muita huolia olisi enää kaivannu,
      ku
      ukrainan sodassa on enemmän kuin tarpeeksi huolta ja ahdistusta
      koko euroopalle,

    • Anonyymi

      Suomalainen on vihan mestaripatoaja, niin pitkävihainen ja kaunainen,
      ettei kykene puhumaan asioista.
      https://yle.fi/uutiset/3-8981390
      Pitäisi pystyä puhumaan,
      koska hautakiven edessä on myöhäistä itkeä ja katua.
      Kivi ei puhu.

      • Anonyymi

        Kyllähän vanhemmat aina antaa jälkeläisilleen anteeksi,
        kun itse ovat kokeneet saman aikoinaan,

        sama änkyrä minä on meissä kaikissa,

        se vaan tuntuu näin jälkeenpäin niin kovin tyhmältä,
        miksi pitää olla niin itsekäs, minäki olin tyhmän itsekäs aikoinaan,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän vanhemmat aina antaa jälkeläisilleen anteeksi,
        kun itse ovat kokeneet saman aikoinaan,

        sama änkyrä minä on meissä kaikissa,

        se vaan tuntuu näin jälkeenpäin niin kovin tyhmältä,
        miksi pitää olla niin itsekäs, minäki olin tyhmän itsekäs aikoinaan,

        Joo ja nyt hauaisin halata omia vanhempiani ja sanoa niille kuinka rakkaita he ovatkaan
        usein käyn heidän haudallaan ,
        aina juttelen jotain niille, tai sille kivelle, heh,
        uskon kyllä ne tietää että heki olivat minulle maailman parahimmat rakkaat vanhemmat, vaikka kovin änkyrä aikoinaan oliki,
        näin uskoisin,


      • Anonyymi

        20:52

        Kiitos,

        olipa erittäin hyvä artikkeli asiasta,


    • Anonyymi

      Miten niin rakkaus ei riittänyt ? Jos lapsi tietää ja tuntee olevansa rakastettu,
      "kasvatuksen" ei tarvitse olla niin täydellistä.

      • Anonyymi

        joooo, mutta tietääkö aina,,
        ei tiedä eikä aina osata asiasta puhua,
        kasvatusvirheitäki tulee,
        siitä on ihan henkilökotainen kokemus,
        kun aikoinaan lasten neuvolassa oli niinsanottu vanhapiika neuvomassa kuinka lapsia kasvatetaan, ja erkoisesti tietsi kuinka poikalapsia pitää kasvattaa, ja pieleen meni ja pahasti,


    • Anonyymi

      kuten taas voi todeta

      " lapset on laina vaan "

      joten niistä pitää jokaisen luopua, vaikka vaikeeta on sitä ymmärtää kun itse on ne maailmaan hankkinu,

      • Anonyymi

        Puhutkohan vähän eri asiasta ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puhutkohan vähän eri asiasta ?

        Aloittajalle.

        Ymmärrän tunteesi ja surusi.

        Kun se tuo maailma kaikkine viettelyksineen, propakandoineen kääntää lasten päät.
        Lehdistö suoraan huutaa, että kaikki on vanhempien vika.

        Sinä olet tehnyt parhaasi niine voiminesi mitä sinulla on ollut.

        Et ole yksin.
        Hyvä kun otit puheenaiheeksi, niin voidaan jutella täällä ja antaa voimia ja lohdutusta ja ymmärrystä toinen toisillemme!
        Moni lapsi kääntää selkänsä vanhemmilleen, jotka ovat heidät rakkaudella kasvattaneet.

        Kyllä he sitten aikanaan, ymmärtävät paremmin.

        Jospa se vielä kääntyisi hyväksi.
        Voisithan kertoa heille miltä sinusta tuntuu.

        Kannustakaamme täällä toisiamme.
        Ei pidä ruveta syyttelemään turhaa.
        kun kukaan ei tiedä miten asiat ovat, ja mitkä seikat on vaikuttaneet lapsiin ympäristöstä.

        Parhaamme olemme tehneet ja rakastamme lapsiamme kaikesta huolimatta!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittajalle.

        Ymmärrän tunteesi ja surusi.

        Kun se tuo maailma kaikkine viettelyksineen, propakandoineen kääntää lasten päät.
        Lehdistö suoraan huutaa, että kaikki on vanhempien vika.

        Sinä olet tehnyt parhaasi niine voiminesi mitä sinulla on ollut.

        Et ole yksin.
        Hyvä kun otit puheenaiheeksi, niin voidaan jutella täällä ja antaa voimia ja lohdutusta ja ymmärrystä toinen toisillemme!
        Moni lapsi kääntää selkänsä vanhemmilleen, jotka ovat heidät rakkaudella kasvattaneet.

        Kyllä he sitten aikanaan, ymmärtävät paremmin.

        Jospa se vielä kääntyisi hyväksi.
        Voisithan kertoa heille miltä sinusta tuntuu.

        Kannustakaamme täällä toisiamme.
        Ei pidä ruveta syyttelemään turhaa.
        kun kukaan ei tiedä miten asiat ovat, ja mitkä seikat on vaikuttaneet lapsiin ympäristöstä.

        Parhaamme olemme tehneet ja rakastamme lapsiamme kaikesta huolimatta!

        20.03.2022 22:46

        kiitos komentista,

        kyllä ne sitten muistaa ehkä jopa rakkaudella, kun mua ei enään ole,,,

        luoja heitä siunatkoon suojelkoon ja varjelkoon, ohjatkoon oikeaan,
        luojan viisautta antakoon,

        vaikka suru ja ikävä kalvaa,
        elämä hiljaa lipuu päivän kerrallaan loppuun asti,

        huomenna on uusi päivä

        nyt nukkumaan
        hyvää yötä,,,


    • Anonyymi

      Hyvä avaus. Joka hylkää vihassa vanhempanssa.Antaa perintönsä eli mallin omille lapsileen kuin katkeruutensa: Kokevat ihan saman asian itse vanhana.Sillä minkä taaksen jättävät edestään löytävät on totuus.Vaikka ei kirkossa kenties se kulutettu.Helsinki 94/. ihminen 69vuotias.

    • Anonyymi

      Minua ei tarvitse sen kummemmin rakastaa. Kunhan kävisivät vanhana kävelyttämässä mieluummin usein, jos en itse jaksa. Ottaisivat vaikka oman urheilunsa kannalta. Käyn itse ulkoiluttamassa kahta ja odotan toteutuvaksi. Mitä toivot itsellesi tehtävän, tee se muille. Jää nähtäväksi.

    • Anonyymi

      Minun lapseni on entinen puolisoni provosoinut minua vastaan. Apuni on kyllä kelvannut, niin rahallinen kuin henkinen ja fyysinenkin, mutta nyt kun eivät enää vuosiin apuani ole tarvinneet, ovat jo monta vuotta olleet ottamatta yhteyttä. En edes tiedä heidän osoitettaan, enkä toisen puhelinnumeroakaan. Toisen puhelinnumeron tiedän, mutta on ilmeisesti estänyt numeroni kun ei koskaan vastaa kun soitan tai laitan tekstaria. Elämä on aika tuskallista kun ei ole lapsilleen rakastettu, vaikka on sen kaiken heidän eteensä tehnyt mitä on pystynyt. Lapsenlapseni eivät isovanhempaansa tunne, nuorin tuskin edes tietää olemassaoloani.
      Olen joskus toivonut, että sukulaiset puuttuisivat asiaan ja puhuisivat lapsille järkeä, mutta ei kenestäkään ole siihen vapaaehtoisesti ollut, enkä pyytää viitsi jottei hekin ala minua karttaa.

      • Anonyymi

        Voimia sinulle ano 11:29, yritä jaksaa, et ole ainoa surusi kanssa.

        Palstalla on lyöjiä ja vihanpitäjiä, jotka on parasta unohtaa ja ymmärtää,
        että heidän tuskansa ja pelkonsa ovat vielä paljon suurempia, kun
        inhimillisyys ja ihmismäisyys ovat heiltä kadonneet lopullisesti.


    • Anonyymi

      Niin, miten tuli ne perilliet hoidettua silloin kun he oli pieniä, nuoria ja kun he tarvitsivat tukeasi, olisiko katsottava peiliin...

      • Anonyymi

        Ole sinä edellinen hiljaa, 21.03.2022 12:27, kun et tiedä asioista mitään.
        Äläkä lyö lyötyä! Paljastat viestilläsi oman luonteesi. Se on mitä on, mutta olisi parempi olla ainakin hiljaa ja kuormittaa aloittajaa!

        Ymmärrän täydellisesti tuon, että entinen puoliso voi provisoida lapsiaan.

        Entinen puolisoni jopa tarjosi narkkia lapselleni hänen siellä käydessään
        Oli täysin muuttunut sen käynnin jälkeen - rupesi lyömään minua jne.

        Oliko se minun vika jotenkin?
        Vaikka miten yritän etsiä syytä itsestäni, niin en vain keksi.

        Eli ole sinä vaan hiljaa edellinen, kun et mitään tiedä, ja lopeta se "kivien heitto" jo lyödyn päälle!
        Oletko itse ollut täydellinen vanhempi? ja oletko täydellinen ihminen myös?

        Olisi parempi keksiä hyviä neuvoja.

        Olisi hyvä keino käydä juttelemassa tai soittaa jollekin perhe tms neuvojalle, joka avaisi uusia näkökulmia asiaan.

        Ymmärrän tuon sukulaisuusjutun. Eivät uskalla.
        Ihan viisasta olla liikaa kertomatta silloin.
        Parempi että eivät ala karttaa, ja jäät muuten yksin.

        Ehkä se perhe tms neuvoja voisi puuttua asiaan?
        Entäs jos puhuisit vaikka jonkun diakonin kanssa? Tai kysellä nettipalstalla.
        Niitä on sellaisia saitteja, joilla voi keskustella arkaluontoisistakin asioista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ole sinä edellinen hiljaa, 21.03.2022 12:27, kun et tiedä asioista mitään.
        Äläkä lyö lyötyä! Paljastat viestilläsi oman luonteesi. Se on mitä on, mutta olisi parempi olla ainakin hiljaa ja kuormittaa aloittajaa!

        Ymmärrän täydellisesti tuon, että entinen puoliso voi provisoida lapsiaan.

        Entinen puolisoni jopa tarjosi narkkia lapselleni hänen siellä käydessään
        Oli täysin muuttunut sen käynnin jälkeen - rupesi lyömään minua jne.

        Oliko se minun vika jotenkin?
        Vaikka miten yritän etsiä syytä itsestäni, niin en vain keksi.

        Eli ole sinä vaan hiljaa edellinen, kun et mitään tiedä, ja lopeta se "kivien heitto" jo lyödyn päälle!
        Oletko itse ollut täydellinen vanhempi? ja oletko täydellinen ihminen myös?

        Olisi parempi keksiä hyviä neuvoja.

        Olisi hyvä keino käydä juttelemassa tai soittaa jollekin perhe tms neuvojalle, joka avaisi uusia näkökulmia asiaan.

        Ymmärrän tuon sukulaisuusjutun. Eivät uskalla.
        Ihan viisasta olla liikaa kertomatta silloin.
        Parempi että eivät ala karttaa, ja jäät muuten yksin.

        Ehkä se perhe tms neuvoja voisi puuttua asiaan?
        Entäs jos puhuisit vaikka jonkun diakonin kanssa? Tai kysellä nettipalstalla.
        Niitä on sellaisia saitteja, joilla voi keskustella arkaluontoisistakin asioista.

        po
        "ei siis kuormittaa"!


      • Anonyymi

        12:27
        hyvällä omallatunnolla voi sanoa,
        lapsemme oli meille kaikkein rakkaipia, kaikkemme,
        me autoimme niin kauan kuin saimme olla avuksi,
        mutta sitten tuli heille avioeroja ja kaikenmaailman kiero elämä kummpaneittensa kanssa joten lapsenlapsetki eristettiin isovanhemmista,

        jokin on menny yhteiskunnassamme todella pahoin pieleen, moraali kadonnu,
        on vain ristiriitoja kinaa mustasukkaisuutta sun muuta
        EI TOTUUDENMUKAISTA elämää,
        sitä se tekee kun kouluissa ei ole yhteiskunta oppia enään eikä kunniallista kasvatusmedoteja, joten kaikenlainen sekoilu on päässy valtaan yhteiskunnassamme,
        siinä syy nyky yhteiskunnan vaikeuksiin vanhukset unohdetaan
        katkeran vihan säestämänä unholaan,
        mutta
        auta armias kun hautajaiset tulee, kyllä perilliset paikalle löytää,
        ja sama panettelu ja kierous jatkuu, leskeksi jääneen vanhuksen osa on todella surullinen,
        raha kelpaa perillisille
        leskeksijääneen hylkääminen haukut perään
        yksin jääneen vanhuksen osana,
        onki tullu mieleen jos teksi testamenti sille henkilölle joka on hoivannu ja huolehtinu vanhusta loppuaikoina uskollisesti,
        vaikka ei sukulainen olisikaan,
        rintaperilliset jäisivät ilman perintöä,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ole sinä edellinen hiljaa, 21.03.2022 12:27, kun et tiedä asioista mitään.
        Äläkä lyö lyötyä! Paljastat viestilläsi oman luonteesi. Se on mitä on, mutta olisi parempi olla ainakin hiljaa ja kuormittaa aloittajaa!

        Ymmärrän täydellisesti tuon, että entinen puoliso voi provisoida lapsiaan.

        Entinen puolisoni jopa tarjosi narkkia lapselleni hänen siellä käydessään
        Oli täysin muuttunut sen käynnin jälkeen - rupesi lyömään minua jne.

        Oliko se minun vika jotenkin?
        Vaikka miten yritän etsiä syytä itsestäni, niin en vain keksi.

        Eli ole sinä vaan hiljaa edellinen, kun et mitään tiedä, ja lopeta se "kivien heitto" jo lyödyn päälle!
        Oletko itse ollut täydellinen vanhempi? ja oletko täydellinen ihminen myös?

        Olisi parempi keksiä hyviä neuvoja.

        Olisi hyvä keino käydä juttelemassa tai soittaa jollekin perhe tms neuvojalle, joka avaisi uusia näkökulmia asiaan.

        Ymmärrän tuon sukulaisuusjutun. Eivät uskalla.
        Ihan viisasta olla liikaa kertomatta silloin.
        Parempi että eivät ala karttaa, ja jäät muuten yksin.

        Ehkä se perhe tms neuvoja voisi puuttua asiaan?
        Entäs jos puhuisit vaikka jonkun diakonin kanssa? Tai kysellä nettipalstalla.
        Niitä on sellaisia saitteja, joilla voi keskustella arkaluontoisistakin asioista.

        Olen huomannut, että ne kivittävät herkimmin, jotka huonoimmin ovat omien lastensa kanssa onnistuneet. Ymmärrystä ja sympatiaa riittää taas heiltä, joilla lastensa kanssa lämpimät välit.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen huomannut, että ne kivittävät herkimmin, jotka huonoimmin ovat omien lastensa kanssa onnistuneet. Ymmärrystä ja sympatiaa riittää taas heiltä, joilla lastensa kanssa lämpimät välit.

        Tulin tänään niin surulliselle mielelle, kun tyttäreni tiuski. Meni koko päivä pilalle.

        Piti lähettää joku windows-kopio jonnekin ja itelläni ei oo harmainta aavistusta tekniikasta.
        Auttoi ja neuvoi vatsapin kautta. Hyvä kun osaan käyttää sitä edes. Kauhea vauhti piti olla, hyvä kun osasin edes päästä kaikenmaailman kohtiin.

        Kaikille muille osaa jutella normaalisti, minulle huusi ja räyhäsi,
        Suoraan sanoen en halua olla enää tekemisissä, tulee aina niin paha mieli kun haukkuu.

        Menee yleensä joskus pari viikkoakin ennenkuin pääsen yli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tulin tänään niin surulliselle mielelle, kun tyttäreni tiuski. Meni koko päivä pilalle.

        Piti lähettää joku windows-kopio jonnekin ja itelläni ei oo harmainta aavistusta tekniikasta.
        Auttoi ja neuvoi vatsapin kautta. Hyvä kun osaan käyttää sitä edes. Kauhea vauhti piti olla, hyvä kun osasin edes päästä kaikenmaailman kohtiin.

        Kaikille muille osaa jutella normaalisti, minulle huusi ja räyhäsi,
        Suoraan sanoen en halua olla enää tekemisissä, tulee aina niin paha mieli kun haukkuu.

        Menee yleensä joskus pari viikkoakin ennenkuin pääsen yli.

        "Diginerot" hermostuvat, kuin me "vanhat kävyt" ei tajuta asioita niin nopeasti
        eikä osata kaikkea.
        Niillä ei riitä kärsivällisyys. Eikä oikein ymmärryskään, että me ei voida olla samalla
        tasolla heidän kanssaan.
        Parempi kun annat hänelle anteeksi, vaikka hän ei pyydäkään,
        mutta itsensä takia on hyvä antaa anteeksi, se helpottaa itseä,
        olen huomannut.
        Minä joskus itsekseni hymyillen ajattelen, että "saat anteeksi, koska olet niin torvi !"

        Koita nukkua levollisesti ! Hyv'yötä !


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Diginerot" hermostuvat, kuin me "vanhat kävyt" ei tajuta asioita niin nopeasti
        eikä osata kaikkea.
        Niillä ei riitä kärsivällisyys. Eikä oikein ymmärryskään, että me ei voida olla samalla
        tasolla heidän kanssaan.
        Parempi kun annat hänelle anteeksi, vaikka hän ei pyydäkään,
        mutta itsensä takia on hyvä antaa anteeksi, se helpottaa itseä,
        olen huomannut.
        Minä joskus itsekseni hymyillen ajattelen, että "saat anteeksi, koska olet niin torvi !"

        Koita nukkua levollisesti ! Hyv'yötä !

        Kaipa se noin on.

        Kun on kysymys että olis lapsenvahtina, niin ollaan kyllä ystävällisiä...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        12:27
        hyvällä omallatunnolla voi sanoa,
        lapsemme oli meille kaikkein rakkaipia, kaikkemme,
        me autoimme niin kauan kuin saimme olla avuksi,
        mutta sitten tuli heille avioeroja ja kaikenmaailman kiero elämä kummpaneittensa kanssa joten lapsenlapsetki eristettiin isovanhemmista,

        jokin on menny yhteiskunnassamme todella pahoin pieleen, moraali kadonnu,
        on vain ristiriitoja kinaa mustasukkaisuutta sun muuta
        EI TOTUUDENMUKAISTA elämää,
        sitä se tekee kun kouluissa ei ole yhteiskunta oppia enään eikä kunniallista kasvatusmedoteja, joten kaikenlainen sekoilu on päässy valtaan yhteiskunnassamme,
        siinä syy nyky yhteiskunnan vaikeuksiin vanhukset unohdetaan
        katkeran vihan säestämänä unholaan,
        mutta
        auta armias kun hautajaiset tulee, kyllä perilliset paikalle löytää,
        ja sama panettelu ja kierous jatkuu, leskeksi jääneen vanhuksen osa on todella surullinen,
        raha kelpaa perillisille
        leskeksijääneen hylkääminen haukut perään
        yksin jääneen vanhuksen osana,
        onki tullu mieleen jos teksi testamenti sille henkilölle joka on hoivannu ja huolehtinu vanhusta loppuaikoina uskollisesti,
        vaikka ei sukulainen olisikaan,
        rintaperilliset jäisivät ilman perintöä,

        Hyvä ajatus. Maailmassa henkilöitä riittää ja kerran sukulaisia ei kiinnosta, antaa heidän olla oloissaan ja keskittyy muihin läheisiin vaikka eivät sukulaisia olekkaan.
        Tyhjän tilan voi hyvinkin täyttää aito, mukava elämänmatkan kumppani jonka kanssa jakaa asiat ja viettää hyvää aikaa.
        Elä jää surkuttelemaan enempää, nykymaailma on kova ja armoton. Monet hyppää siihen kyytiin katkerina kerätäkseen omaa hyvää itselleen, hinnalla millä hyvänsä. Antaa niiden mennä menojaan.


    • Anonyymi

      Miun poika sanoi haluvansa nähdä ensin testamentin enneku haluaa olla ystävällisemmissä väleissä. En tuollaiseen suostu. Suap mennä menojaan. Aina olen hänenkin parastaan ajatellut. Ite en olisi voinut omille vanhemmille esittää moisia ajatuksia ja vaatimuksia. Olisi komennettu ulos ja häipymään jos ei käyttäytyny ihmisiksi.

      • Anonyymi

        Minä aion tehdä testamentin, jotta eivät töykeät ja välinpitämättömät lapseni kaikkea jälkeeni jäävää saa, eivät ole ansainneet. Harmittaa kun ei voi lakiosaa ohittaa, paitsi jos luovutan kaiken omaisuuteni ennen kuolemaani vaikka hyväntekeväisyyteen, mutta vähän vaikeaa tehdä niin kun asuu omassa asunnossa. Olen ajatellut, että pitää ottaa selvää voisiko asunnon lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja asuisi sitten siinä niin kauan kuin elää tai asuntoa tarvitsee. Vaikeita asioita, miten paljon helpompaa olisikaan jos lapset välittäisivät, pitäisivät yhteyttä ja edes hiukan kunnioittaisivat vanhempaansa. Itse en ikinä olisi voinut omia vanhempiani kohdella näin miten lapseni minua kohtelevat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä aion tehdä testamentin, jotta eivät töykeät ja välinpitämättömät lapseni kaikkea jälkeeni jäävää saa, eivät ole ansainneet. Harmittaa kun ei voi lakiosaa ohittaa, paitsi jos luovutan kaiken omaisuuteni ennen kuolemaani vaikka hyväntekeväisyyteen, mutta vähän vaikeaa tehdä niin kun asuu omassa asunnossa. Olen ajatellut, että pitää ottaa selvää voisiko asunnon lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja asuisi sitten siinä niin kauan kuin elää tai asuntoa tarvitsee. Vaikeita asioita, miten paljon helpompaa olisikaan jos lapset välittäisivät, pitäisivät yhteyttä ja edes hiukan kunnioittaisivat vanhempaansa. Itse en ikinä olisi voinut omia vanhempiani kohdella näin miten lapseni minua kohtelevat.

        Vähän on tunne, että odottavat tavallaan jo kuolemaa. Eivät jaksa vaivautua edes sitä pahemmin peittelemään. Varmaan mitä vanhemmaksi tulee, niin tajuaa olevansa muiden tiellä. Itse myös annan suuren osan ihmisille jotka ovat olleet eläessäni ystävällisiä. Ainaki tuo poika sanoo ettei viitti vaivautua, ellei tiedä paljonko saa rahaa. Minusta se on hävytöntä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähän on tunne, että odottavat tavallaan jo kuolemaa. Eivät jaksa vaivautua edes sitä pahemmin peittelemään. Varmaan mitä vanhemmaksi tulee, niin tajuaa olevansa muiden tiellä. Itse myös annan suuren osan ihmisille jotka ovat olleet eläessäni ystävällisiä. Ainaki tuo poika sanoo ettei viitti vaivautua, ellei tiedä paljonko saa rahaa. Minusta se on hävytöntä.

        Se on hävytöntä, loukkaavaa, ajattelematonta, ei voi ollenkaan ymmärtää
        tuollaista asennetta, mistä se voisi johtua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä aion tehdä testamentin, jotta eivät töykeät ja välinpitämättömät lapseni kaikkea jälkeeni jäävää saa, eivät ole ansainneet. Harmittaa kun ei voi lakiosaa ohittaa, paitsi jos luovutan kaiken omaisuuteni ennen kuolemaani vaikka hyväntekeväisyyteen, mutta vähän vaikeaa tehdä niin kun asuu omassa asunnossa. Olen ajatellut, että pitää ottaa selvää voisiko asunnon lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja asuisi sitten siinä niin kauan kuin elää tai asuntoa tarvitsee. Vaikeita asioita, miten paljon helpompaa olisikaan jos lapset välittäisivät, pitäisivät yhteyttä ja edes hiukan kunnioittaisivat vanhempaansa. Itse en ikinä olisi voinut omia vanhempiani kohdella näin miten lapseni minua kohtelevat.

        Ihan samat on minunki kokemukset,

        yksi jälkeläisistä on kyllä fiksu ja tiedän hänen rakastavan mua
        meillä vaan on satoja kilometrejä välissä, joten pitää yhteyttä vain puhelimella, seki on todella arvostettavaa puhelin yhteyski on yhtey,

        ajattelin tänään kuolemaani,
        ajattelin kuolla lapsiltani salaa, jos kuolen sairaalaan, en anna niittenottaa yhteyttä jälkeläisiin ennekuin olen henkeni heittäny, vasta sitten saavat hoitaa krematorioon ja alkaa riidellä perinnöstä,
        mua ei enään niihin riitoihin tarvita,


      • Anonyymi

        Karmeeta. Onpas hävytön!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähän on tunne, että odottavat tavallaan jo kuolemaa. Eivät jaksa vaivautua edes sitä pahemmin peittelemään. Varmaan mitä vanhemmaksi tulee, niin tajuaa olevansa muiden tiellä. Itse myös annan suuren osan ihmisille jotka ovat olleet eläessäni ystävällisiä. Ainaki tuo poika sanoo ettei viitti vaivautua, ellei tiedä paljonko saa rahaa. Minusta se on hävytöntä.

        Poika ei ansaitse mitään. Ei aikaasi, ei ketään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan samat on minunki kokemukset,

        yksi jälkeläisistä on kyllä fiksu ja tiedän hänen rakastavan mua
        meillä vaan on satoja kilometrejä välissä, joten pitää yhteyttä vain puhelimella, seki on todella arvostettavaa puhelin yhteyski on yhtey,

        ajattelin tänään kuolemaani,
        ajattelin kuolla lapsiltani salaa, jos kuolen sairaalaan, en anna niittenottaa yhteyttä jälkeläisiin ennekuin olen henkeni heittäny, vasta sitten saavat hoitaa krematorioon ja alkaa riidellä perinnöstä,
        mua ei enään niihin riitoihin tarvita,

        Tee testamentti kunnollisen lapsesi hyödyksi.


    • Anonyymi

      Elämää miettiessäni, tuntuu kummalliselta kun puoliso kuoli
      niin tavallaan mentti myös jälkeläiset / perilliset,
      perinnönjaon jälkeen he häipyivät omaa elämäänsä elämään,
      yksin jääny omainen vanhus unohdettiin omiin oloihinsa,
      vanha omainen ei enään kiinostanu,
      joskus äkäsiä puheluita sai korvat täyteen, niin huono ja raivosttuttava ilkeä vanhus oli, vaikka kaikki jälkeläiset oli minulle ja puolisolleni maailman rakkaimmat ja tarkeimmät ihmiset ,
      voikin ihmetellä " kun rakkus riittäny ei " on ihmiselämä sitten kummallista,
      ei silloinkaan enään suuremmin omat vanhukset kiinostanu kun toinen sairastui kuolemaan johtavaan sairauteen,

      --- raskain sydämmin komeat hautajaiset pidin puolisolleni,
      sinne ei kaikki perilliset vaivautuneet,
      muita sukulaisia tuttuja ystäviä kylläki tuli sali täyteen,

      -- elämä tekee loppuaan kohdallani,
      pääni puhki olen miettiny, minne katoaisi,
      niin kauaksi aikaa kunnes kuolen,
      etten olisi mitenkään, millää tavoin heidän riesanaan,
      kertakaikkiaan haluisin kadota heidän elämästään täysin
      kuin minua ei ikinä olisi ollukkaa niitten elämässä,

      miten se olisi mahdollista,

      vaikka kuolemaa teenki jo,
      tahtoisin aivan uuden elämän jonkun uuden yhtä yksinäisen ihmisen kanssa,
      vain me kaksi ooteltas kuolemaa yhdessä
      tai elettäis tätä loppuelämää yhdessä niin kauan kuin luoja sen meille suo,,
      se olisi ihana haave vanhalle,


      rintaperilliset ovat täysin vieraita tuntemattomia ihmisiä
      yksin jääneen unohdetun vanhuksen elämässä,

      • Osta yli-leveä rulla-tuoli.
        Sähkö-moottorilla varustettuna.
        Ajelet sitten täysiä Vasta-Tuuleen, ja höpötät täysin äänin.
        Suusyöpää ei kuole.
        Ne kuihtuvat kokemusksista.
        Loppu-Vaiheissa ihmiset oksentevat päin kuvottavaa näköäsi.

        H.


      • Anonyymi
        huruksz kirjoitti:

        Osta yli-leveä rulla-tuoli.
        Sähkö-moottorilla varustettuna.
        Ajelet sitten täysiä Vasta-Tuuleen, ja höpötät täysin äänin.
        Suusyöpää ei kuole.
        Ne kuihtuvat kokemusksista.
        Loppu-Vaiheissa ihmiset oksentevat päin kuvottavaa näköäsi.

        H.

        viiraako hurukszi pää jo noin pahasti,
        joko ne pakkopaitaa sinulle laittavat,
        pistääköhän ne kapulanki sun suuhun

        hurukszin suusta loikkii sammakoita että hoitajiaki jo hirvittää,


      • Anonyymi kirjoitti:

        viiraako hurukszi pää jo noin pahasti,
        joko ne pakkopaitaa sinulle laittavat,
        pistääköhän ne kapulanki sun suuhun

        hurukszin suusta loikkii sammakoita että hoitajiaki jo hirvittää,

        "Anonyymi"

        Ei se Sammakkoa ole. :)
        Se on irvistelyä jatkuville sairauksien päästä-keksimisille. :)
        Ns. Jankutusta Jankutuksiin.

        H.


      • Anonyymi

        Toivon, että löytäisit oman kaverin jostain !!!


      • Anonyymi
        huruksz kirjoitti:

        Osta yli-leveä rulla-tuoli.
        Sähkö-moottorilla varustettuna.
        Ajelet sitten täysiä Vasta-Tuuleen, ja höpötät täysin äänin.
        Suusyöpää ei kuole.
        Ne kuihtuvat kokemusksista.
        Loppu-Vaiheissa ihmiset oksentevat päin kuvottavaa näköäsi.

        H.

        Omituista höpinää.


    • Anonyymi

      Sanotaan :

      Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä,

      ovat sama asia

      joutuuko aina vanhemmat vihan kohteeksi
      kun jälkeläiset lähtevät elämään omaa elämäänsä,


      semmosenki lauseen ole elämäni varrella usein kuullu
      " sukulaiset on kaikkein pahimpia elämässä "

      MIKSI pitää v i h a t a omia vanhempiaan

      vihaako ihminen silloin itseään jos vihaa omia vanhempiaan, sillä jälkeäinenhän on biologinen osa vanhemmistaan

      onko sitten vanhemmpien viha itsensä vihaamista ???????

      • Anonyymi

        siis onko vanhempien vihaaminen

        sittenki ITSENSÄ VIHAAMISTA ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        siis onko vanhempien vihaaminen

        sittenki ITSENSÄ VIHAAMISTA ?

        luultavasti on,

        kun inhoaa vanhempiaan
        inhoaa itseään
        näin aattelen,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        luultavasti on,

        kun inhoaa vanhempiaan
        inhoaa itseään
        näin aattelen,,,

        mutta eikös tunnu hassulta
        vaikka jälkeläiset olisivat kuinka änkyröitä ja välinsä panneet poikki vanhempiinsa, ne silti äidille ja isälle he ovat aina ensimmäisenä mielessä
        ja kuitenkin vanhemmat kokee heidät elämän tärkeimmiksi ihmisiksi rakkaiksi vaikka on saanu saata peetä päin naamaa vuosikymment ,
        rakkaus on kummallinen tauti
        se ei poistu vanhastakaa ihmisestä ikinä pois,
        siellä se kummittelee sielun syöväreissä


        raamatun mukaan " RAKKAUS ON IKUINEN "

        ilmeisesti on ikuinen,,,


    • Anonyymi

      Helpottava tunne tietää

      viha ja rakkaus on sama asia

      aina ovat samaan aikaan läsnä !


      rakkaus ei kuole koskaan,,,, nyt se on todettu,,,,

      • Anonyymi

        Eivät ne nyt tietenkään sama asia ole, mutta rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Sitä, jota eniten rakastaa, sen virheitä ja huonoja puolia myös eniten vihaa. Sitten kun niille tulee välinpitämättömäksi, se joku ns. rakkaus on poistunut tapetilta. - Nm. Näin sen näen


      • Anonyymi

        24.03.2022 Helpottava tunne tietää.
        Niin, rakkaus ei kuole koskaan, vaan se vain muuttaa monesti muotoaan.

        Joku viisas on sanonut seuraavaa;
        Jos vihaat jotain ihmistä taakka on sinun. Silloin vihaat myös jotain itsessäsi.

        Aloittajalle
        Taivas tietää, ettei meidän tarvitse koskaan hävetä kyyneliämme,
        sillä ne ovat sadepisaroita, jotka kostuttavat ja hoitavat sydäntämme


    • Anonyymi

      Onneksi on jokunen heila. He pitää ajatukset iloisella ja elämänmyönteisellä puolella. En jaksa sukulaisten kanssa jankuttaa heidän tyytymättömyyttään elämään. Itse sain oman elämäni tehdä. Enkä ole aikaani käyttänyt valittamiseen. Elämä on liian arvokasta tuhlata ruikuttamiseen tai siihen et sukulaiset ahnehtii käsi ojossa jotain mitä katsovat jo itselleen kuuluvaksi. Minusta sukulaiset usein vaatimuksineen rajoittaa elämää . Eivät iloitse siitä että ’vanhus’ on vapaa ja iloinen eikä ihan pysy ennalta määriteltävissä viitekehyksissä. Kunhan pysyisi terveenä mahdollisimman pitkään.

    • Anonyymi

      Sinulle, joka kirjoitit:

      "....tahtoisin aivan uuden elämän jonkun uuden yhtä yksinäisen ihmisen kanssa,
      vain me kaksi ooteltas kuolemaa yhdessä
      tai elettäis tätä loppuelämää yhdessä niin kauan kuin luoja sen meille suo,,
      se olisi ihana haave vanhalle"

      T o i v o n, että löytäisit ikioman kaverin itsellesi !

      • Anonyymi

        niin
        olishan se melkonen ihme,

        olisi varmaan kauheeta jos vielä rakastuisi ,

        rakastuminen on hurjatunne,
        siinä menee kaikki vähän kuin sekasi,

        kuinka semmosesta rakkauden myrskystä vanha ihminen selviytyisi,
        se jääki arvoitukseksi,

        syvältä rouhasee jo yksistään ajatuski siitä,,


      • Anonyymi

        17:12

        ikioma kaveri,
        voiko maailmassa ihanampaa asiaa olla olemassakaan,

        aviopuolison koin ikiomaksi,
        mutt ku hää otti ja kuoli jokunen vuosi sitten,


    • Anonyymi

      Jaksat provota aina vain uudelleen

      • Anonyymi

        18:13

        kuinka niin provoa,,,


        kuinka sinä asian noin koet,, oletko ikinä rakastunu kehenkään,
        vai onko jääny kokematta,
        voisitko paremmin perustella,,


    • Anonyymi

      Tästä sivusta sanon, että rakastuminen on ihanaa. Ja se voi tapahtua missä iässä vaan. Se antaa energiaa, tuo iloa ja antaa tunteen että on todellakin elossa. Saisi tulla kohdalleni vielä uudestaan. En koskaan lakkaa uneksimasta. Enkä noudattamaan jotain ikään liittyviä ohjeistuksia. Hyvä jos joku muukin kokee asian hyvää tekevän vaikutuksen

      • Anonyymi

        Rakkautta on muunlaistakin kuin tunne tai asenne ihmissuhteessa. Rakkaustutkija, filosofian tohtori määrittelee sen näin: " Se on välittävä, myönteinen, lämmin, avoin ja hyväntahtoinen tunne. Tai asenne, joka parhaimmillaan ohjaa koko maailmasuhdetta. " - Nm. Ihka oikeaa sellaista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rakkautta on muunlaistakin kuin tunne tai asenne ihmissuhteessa. Rakkaustutkija, filosofian tohtori määrittelee sen näin: " Se on välittävä, myönteinen, lämmin, avoin ja hyväntahtoinen tunne. Tai asenne, joka parhaimmillaan ohjaa koko maailmasuhdetta. " - Nm. Ihka oikeaa sellaista

        Se on se tunne, kun aamulla on kiva herätä rakastamaan maailmaa eikä antaa ikävien asioiden painaa tai vallata koko tajuntaa. Se on hyvää tahtoa muita kohtaan. Ja iloa itse elämästä sen kaikissa muodoissa. Se on se mistä uskonnoissakin puhutaan kun annetaan hyvän voittaa. Ei antauduta pahalle. Ei itse toteuteta ns pahaa luopumalla rakkaudesta ja valosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rakkautta on muunlaistakin kuin tunne tai asenne ihmissuhteessa. Rakkaustutkija, filosofian tohtori määrittelee sen näin: " Se on välittävä, myönteinen, lämmin, avoin ja hyväntahtoinen tunne. Tai asenne, joka parhaimmillaan ohjaa koko maailmasuhdetta. " - Nm. Ihka oikeaa sellaista

        Rakkaus ei aina riitä
        omien läheisten sude-elämässä omaisiin,

        jokin menee pieleen

        kasvattajana on ollu ympäröivä yhteiskunta koulut ja
        vanhempien vaistonvarainen rakkaus omien jälkeläisten suhteen,

        lopputuloksena saa vihat niskaansa ihmisen itsenäistymisvaiheessa,

        ilmeisesti
        läheisten ihmissuhteet ovat olleet hankalia jo Aatamin ajoista asti
        koska raamatussakin sanotaan,

        poika nousee isäänsä vastaa
        ja
        tyttäret nousee äitiään vastaan,


        siis ihmisluontoon ilmeisesti kuuluu riitautua vanhempien kaaa isenäistymisvaiheessa ,

        näyttää siltä että se viha jää kokoaikaisesti hiertämään perillissten ja vanhempien välille,


        omakohtaisena kokemuksena väitän,
        ihminen voi aikuistua
        ja pystyy myös aikuistuessaan itsenäiseksi ihmiseksi tuntemaan rakkautta myös omia vanhempiaan kohtaan, on omakohtainen kokemus,

        --- se lapsellinen viha katoaa
        aikuistuttuaan ihminen alkaa tarvetta pitää huolta omista vanhemmistaan,
        kun on huomannu heidän tuleen siihen ikään
        että tarvitsevat jo ulkopuolista apua,

        joten
        uskoisin
        vain psykkisesti jumiin jääny aikuisuuteen kehityksessä
        ei pääse eroon vihastaan vanhempiaan kohtaan,
        jokin on menny pieleen jokin psyykkeessä jumittaa, estää kehityksen kypsyä aikuisuuteen,

        näin luulen,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rakkaus ei aina riitä
        omien läheisten sude-elämässä omaisiin,

        jokin menee pieleen

        kasvattajana on ollu ympäröivä yhteiskunta koulut ja
        vanhempien vaistonvarainen rakkaus omien jälkeläisten suhteen,

        lopputuloksena saa vihat niskaansa ihmisen itsenäistymisvaiheessa,

        ilmeisesti
        läheisten ihmissuhteet ovat olleet hankalia jo Aatamin ajoista asti
        koska raamatussakin sanotaan,

        poika nousee isäänsä vastaa
        ja
        tyttäret nousee äitiään vastaan,


        siis ihmisluontoon ilmeisesti kuuluu riitautua vanhempien kaaa isenäistymisvaiheessa ,

        näyttää siltä että se viha jää kokoaikaisesti hiertämään perillissten ja vanhempien välille,


        omakohtaisena kokemuksena väitän,
        ihminen voi aikuistua
        ja pystyy myös aikuistuessaan itsenäiseksi ihmiseksi tuntemaan rakkautta myös omia vanhempiaan kohtaan, on omakohtainen kokemus,

        --- se lapsellinen viha katoaa
        aikuistuttuaan ihminen alkaa tarvetta pitää huolta omista vanhemmistaan,
        kun on huomannu heidän tuleen siihen ikään
        että tarvitsevat jo ulkopuolista apua,

        joten
        uskoisin
        vain psykkisesti jumiin jääny aikuisuuteen kehityksessä
        ei pääse eroon vihastaan vanhempiaan kohtaan,
        jokin on menny pieleen jokin psyykkeessä jumittaa, estää kehityksen kypsyä aikuisuuteen,

        näin luulen,

        jäi sana pois

        " alkaa t u n t e a tarvetta pitää huolta omista vanhemmistaan "


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        jäi sana pois

        " alkaa t u n t e a tarvetta pitää huolta omista vanhemmistaan "

        Minusta omia vanhempiaan rakastaa, kun ymmärtää saaneensa heiltä elämän. Itse kasvoin kovassa kurissa ja järjestyksessä. Jos ei olisi totellut, olisi potkaistu pellolle. Jälkeenpäin kuri ja järjestys on se mistä edelleen olen kiitollinen. Oppi mielenlujuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta omia vanhempiaan rakastaa, kun ymmärtää saaneensa heiltä elämän. Itse kasvoin kovassa kurissa ja järjestyksessä. Jos ei olisi totellut, olisi potkaistu pellolle. Jälkeenpäin kuri ja järjestys on se mistä edelleen olen kiitollinen. Oppi mielenlujuutta.

        Miten viisaita ajatuksia sinulla 25.03.2022 12:47 !


    • Anonyymi

      Jotkut lapset on änkyröitä ja samoin jotkut vanhemmat. Ei olla tekemisissä silloin keskenään. En todellakaan rakasta sellaista lasta, joka on unohtanut minut. Ei haittaa. Miksi pitäis välittää. Testamentin olen tehnyt muille.

      • Anonyymi

        On useampi jälkeläinen,
        toiset pitää jonkinverran yhteyttä puhelimella,
        yksi on ilmaissu vihansa,
        ja yksi toinen lähti kymmeniä vuosia sitten kotoa
        eikä sen jälkeen ole yhteyttä pitäny,

        ilmeisesti vanhempien rakkus ei kuole koskaan,
        joka päivä muistan kadonnutta rakasta tuhmaa jälkeläistäni,
        rukoilen jatkuvasti hänelle kaikkea hyvää , myös kaikille muillekki jälkeläisille,
        terveyttä , suojelua, luojan viisautta, oikeaan ohjausta ym. hyvää elämään,
        uskon ja luulen hän voi hyvin,

        tiedän
        hän on kunnon kansalainen, elää omalla tavallaan elämäänsä,
        siihen pitää vanhan olla tyytyväinen,
        vaikka ikävä kalvaa sielun syyvyydessä,
        kai se oli luojan tahto että elämä menee näin,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On useampi jälkeläinen,
        toiset pitää jonkinverran yhteyttä puhelimella,
        yksi on ilmaissu vihansa,
        ja yksi toinen lähti kymmeniä vuosia sitten kotoa
        eikä sen jälkeen ole yhteyttä pitäny,

        ilmeisesti vanhempien rakkus ei kuole koskaan,
        joka päivä muistan kadonnutta rakasta tuhmaa jälkeläistäni,
        rukoilen jatkuvasti hänelle kaikkea hyvää , myös kaikille muillekki jälkeläisille,
        terveyttä , suojelua, luojan viisautta, oikeaan ohjausta ym. hyvää elämään,
        uskon ja luulen hän voi hyvin,

        tiedän
        hän on kunnon kansalainen, elää omalla tavallaan elämäänsä,
        siihen pitää vanhan olla tyytyväinen,
        vaikka ikävä kalvaa sielun syyvyydessä,
        kai se oli luojan tahto että elämä menee näin,

        Minäkin rukoilen joka päivä poikani puolesta.
        Rukoillaanko yhdessä, molempien puolesta?

        Onhan se niin että kun kaksi rukoilee, niin Jeesus on siinä mukana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin rukoilen joka päivä poikani puolesta.
        Rukoillaanko yhdessä, molempien puolesta?

        Onhan se niin että kun kaksi rukoilee, niin Jeesus on siinä mukana.

        Toden totta,

        rukoillaan ja kiitetään että nillä kuitenki kaikki on hyvin siellä jossain,,,

        aamen,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin rukoilen joka päivä poikani puolesta.
        Rukoillaanko yhdessä, molempien puolesta?

        Onhan se niin että kun kaksi rukoilee, niin Jeesus on siinä mukana.

        Ns. vanhat, iäkkäät ihmiset ovat olemassa sitä varten; heillä on jo aikaa, ymmärrystä ja käsityskykyä rukoukselle ja sen voimalle. Nuoremme eivät vielä ehdi siihen hommaan, kun elämä ja maailma ovat hektisiä aiheita täynnään. - Nm. Alitajunta- tms. taustavoima


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toden totta,

        rukoillaan ja kiitetään että nillä kuitenki kaikki on hyvin siellä jossain,,,

        aamen,,,

        Rukoillaan edelleenkin molempien puolesta!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rukoillaan edelleenkin molempien puolesta!

        Luoja
        suojele ja varjele heitä,
        ohjaa oikeaan,
        anna heille sinun viisautta elämään,

        KIITOS ETTÄ KUULET RUKOUKSEMME

        AAMEN !


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luoja
        suojele ja varjele heitä,
        ohjaa oikeaan,
        anna heille sinun viisautta elämään,

        KIITOS ETTÄ KUULET RUKOUKSEMME

        AAMEN !

        Tuota samaa, hyvä
        että kirjoitit tuon.
        Jatketaan vaan!

        Kyllä kuulee!

        Aamen!


    • Anonyymi

      Ajatelkaa, että jos ne lapset on tyytyväisiä, kun eivät pidä yhteyttä. Niin hyvä niin. Ei siitä pidä mitään murhetta ottaa. Jos heidän onnensa on etusijalla. Ja se toteutuu niin että ovat tylyjä. Niin se on sitten heidän onnensa. En ota mitään taakkaa muiden huonosta käytöksestä. Omaa elämääni en tuhlaa siihen. Elämä on parempaa kun ei joudu rähjäämään epäkiitollisten sukulaisten kanssa. Suuntaan huomioni muihin asioihin. Sellaisiin jotka tuottavat jotain iloa. Siitä huolimatta ajattelen heitä hyvällä.

      • Anonyymi

        Miksei noinkin, mutta uskallan väittää, että jokaisen vanhemman suurin toive on olla lapsilleen rakastettu ja hyvissä väleissä. Ellei niin ole, ymmärrän kyllä miten suuri surun aihe se on ja saattaa aiheuttaa ennenaikaisen kuoleman.


      • Anonyymi

        Pakkohan niistä on luopua,
        tänne ne jäävät kun me vanhemmat kuollaan, ne joko selviää voihat hyvin tai sitten niillä on elämän tuomia vaikeuksia ja niittenki kaaa on pakko tulla jotenki toimeen,
        hyvästi rakkaat jälkeläiseni
        rakastin teitä,
        kaikki on anteeksi annettu ,
        toivottavasti te joskus annatte minulle anteeksi sen että olin teidän vanhempi ja rakastin teitä,


    • Anonyymi

      vanha sanonta, hyvää kuuluu silloin kun ei mitään kuulu

      • Anonyymi

        Tuo on hyvä sanonta. 14:09
        Luin näitä kommentteja.
        Mietin sitä, että onko kyse useimmissa tapauksissa sittenkään vihasta.
        Olisiko kyse yllä mainittujen nuorten kiukuttelusta. He elävät erilaista aikaa kuin me olemme tuohon ikään eläneet.
        On monet selviytymisen paineet.
        Ja kelle kiukutella? Omille vanhemmille. Heihin voi luottaa! Hyvässä ja pahassa.
        Eihän se hyvää käytöstä ole eikä huomaavaista, mutta se on eri.
        Itse en suostu kantamaan vihaa. Voin olla jostain asiasta vihainen. Vihastun. Se on eri.
        Mutta siispä pitää ymmärtää, että muutkin voivat 'vain' vihastua.
        Vai ilmaisevatko nuoret itseään 'elokuvamaisesti' eli äänellänsä ilmaisevat "I hate this ..."?
        Beng
        Sellaista poikaa en ymmärrä, joka puhuu testamentista.
        Ymmärtäisin, jos hän hienotunteisesti osaisi keskustella viimeisistä toiveista. Tai yleisemmällä tasolla.
        Eihän 'the end' aiheena pidä olla tabu. Siitä voidaan käydä ihan asiallista keskustelua.
        Itse olen kirjoittanut ohjekirjan monista asioista ja toiveet, joita voi yrittää toteuttaa aikanaan.


    • Anonyymi

      Suru kalvaa ,
      ikävä jokapäiväinen vieras,
      hiljainen kysymys sielussa kuiskii,
      mitä heille kuuluu,
      ilmeisesti heillä on kaikki hyvin,

      vanhus ei voi soittaa
      koska pelkää
      saa ryöpyn vihasia sanoja korvaan,

      suru kalvaa,
      --- luoja pidä kaikista huolta,
      suojele ja varjele, anna heille sinun viisautta,
      aamen,,, kiitos,,,

    • Anonyymi

      Mistähän vanha saisi ilon elämään,
      aina sama alakulo vaivaa, ei kiva,

      • Anonyymi

        Rukouksella, uskolla ja siläl ajatuksella että "kaikki on hyvin".

        Olen huomannut sen niin monta kertaa.


      • Anonyymi

        Ulkoilemalla ja olemalla itse jollain tavalla aktiivinen. Tapaamalla ihmisiä.
        Jos vain istuu kämpillä yksinään niin kuolee ennen aikojaan.
        Siksikin on hyvä tutustua vielä uusin ihmisiin. Pitämällä yllä toivoa loppuun asti.


    • Anonyymi

      Nämäkin asiat johtuu perimästä ja geeneistä,miten vaan.

      • Anonyymi

        Oma asenne vaikuttaa.
        Kukas sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse`?

        Reippaasti vaan, kesä on tulossa ja mieli kirkastuu.
        Ei kannata pilata omaa vanhuuttaan.
        Minun mummo oli sellainen, että sitä paremmat jutut mitä vanhemmaksi tuli.
        Vanhuuden myötä tulee elämän viisautta ja ymmärtämystä.

        Muistatteko sitä filmiä "Opri", oli hyvä esimerkki.


      • Anonyymi

        Niinku miten? Mitkä? Suru ja lasten välinpitämättömyyskö?

        Ne johtuvat pelkästään opituista vääristä tavoista elää, olla, kommunikoida, ajatella ja asennoitua kaikkiin elämän asioihin. Jos on vääränlaisia tapoja, kulahtaneita asenne- ja ajatusmalleja, niistä voi - ja pitää - opetella pois, tervehdyttää niitä ja toimia toisella tavalla, jos entiset tavat eivät tuota hyvää tulosta. - Nm. Myös geenejä voi narrata


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oma asenne vaikuttaa.
        Kukas sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse`?

        Reippaasti vaan, kesä on tulossa ja mieli kirkastuu.
        Ei kannata pilata omaa vanhuuttaan.
        Minun mummo oli sellainen, että sitä paremmat jutut mitä vanhemmaksi tuli.
        Vanhuuden myötä tulee elämän viisautta ja ymmärtämystä.

        Muistatteko sitä filmiä "Opri", oli hyvä esimerkki.

        muuta en enään muista kuin nimen " Opri " pitäs kattoo se uudelleen ,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinku miten? Mitkä? Suru ja lasten välinpitämättömyyskö?

        Ne johtuvat pelkästään opituista vääristä tavoista elää, olla, kommunikoida, ajatella ja asennoitua kaikkiin elämän asioihin. Jos on vääränlaisia tapoja, kulahtaneita asenne- ja ajatusmalleja, niistä voi - ja pitää - opetella pois, tervehdyttää niitä ja toimia toisella tavalla, jos entiset tavat eivät tuota hyvää tulosta. - Nm. Myös geenejä voi narrata

        olen samaa mieltä,

        mutta,


        ei luonteita ja luonnetta noin vain muuteta,
        varsinkaan jos toinen on realisti ja toisen elämä liitelee fanttasia maailmassa,


        elämä tuli elettyä niin kuin oli vihkikaavassa luvattu,

        "myötä ja vastamäessa , kunnes kuolema erottaa, "


        voisi karehteerata sitä " maanpäällinen helvetti "
        paska reissu mutta tuli tehtyä,
        -- pennut meni pilalle,
        ja nyt ne tekee samat virheet omissa parisuhteisaan
        ja pillavat omat jälkeläisensä, tai ovat pilanneet,
        ja maanpäällinen helvetti sen kun jatkuu,
        seuraavissa sukupolvissa,

        kunnes tulee maailman loppu,
        ihminen ei viisastu koskaan,
        pysyy aina yhtä tyhmänä kun syntyy maailmaan,
        ja tekee samat virheet kuin edelliset sukupolvet,,,



        jos en olisi syntyny ollenkaan
        ei kenelläkää olisi minun takia vaikeuksia omassa elämässään,


        ainahan syytetään vanhempia jälkeläisten tekemisistä, tai tekemättä jättämisestä,,



        aamen,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        olen samaa mieltä,

        mutta,


        ei luonteita ja luonnetta noin vain muuteta,
        varsinkaan jos toinen on realisti ja toisen elämä liitelee fanttasia maailmassa,


        elämä tuli elettyä niin kuin oli vihkikaavassa luvattu,

        "myötä ja vastamäessa , kunnes kuolema erottaa, "


        voisi karehteerata sitä " maanpäällinen helvetti "
        paska reissu mutta tuli tehtyä,
        -- pennut meni pilalle,
        ja nyt ne tekee samat virheet omissa parisuhteisaan
        ja pillavat omat jälkeläisensä, tai ovat pilanneet,
        ja maanpäällinen helvetti sen kun jatkuu,
        seuraavissa sukupolvissa,

        kunnes tulee maailman loppu,
        ihminen ei viisastu koskaan,
        pysyy aina yhtä tyhmänä kun syntyy maailmaan,
        ja tekee samat virheet kuin edelliset sukupolvet,,,



        jos en olisi syntyny ollenkaan
        ei kenelläkää olisi minun takia vaikeuksia omassa elämässään,


        ainahan syytetään vanhempia jälkeläisten tekemisistä, tai tekemättä jättämisestä,,



        aamen,,,

        Yeap, ei "noin vain", mutta vähitellen pitkän elämän aikana. - Nm. Muuten hlvt ei lopu koskaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yeap, ei "noin vain", mutta vähitellen pitkän elämän aikana. - Nm. Muuten hlvt ei lopu koskaan

        helppo sanoa sivusta,


        elämä ei ole helppoa kellekkää,

        kaikki tekee virheitä, vanha sanonta: "virheistä oppii "

        tavallaan kaikki virheet ja vaikeudet kehittää aina ihmistä johonki suuntaan,
        hyvään tai pahaan,

        eikä ihminen viisastu koskaan,

        jotkut kypsyy ihmisenä ihmisyyteen ,
        vanhemuuten huomaamaan virheensä
        ja muitteki virheet,
        usein vaan on liian myöhäistä korjata asioita,

        kuten varmasti tiedät,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yeap, ei "noin vain", mutta vähitellen pitkän elämän aikana. - Nm. Muuten hlvt ei lopu koskaan

        Ihminen on alkeellinen eläin,
        nuorena ihminen on tietämätön , kehittymätön , ihmisesä ,
        pikkuhiljaa ihminen aikuistuu, ikäväkyllä monet erittäin hitaasti,

        elämänmittaisessa avioliitossa
        helvetti loppuu usein vanhemuuten,
        siis pariskunnan vanhetessa yhdessä,

        meilläki " kolmikymmenvuotinen sota " alko hiipua vanhemuuten,

        avio kesti yli viisikymmnentä vuotta,
        päätty puolison kuolemaan,

        ainaki viimeset noin kymmenen vuottaa ehkä hieman yliki
        oli jo rauha maassa ,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen on alkeellinen eläin,
        nuorena ihminen on tietämätön , kehittymätön , ihmisesä ,
        pikkuhiljaa ihminen aikuistuu, ikäväkyllä monet erittäin hitaasti,

        elämänmittaisessa avioliitossa
        helvetti loppuu usein vanhemuuten,
        siis pariskunnan vanhetessa yhdessä,

        meilläki " kolmikymmenvuotinen sota " alko hiipua vanhemuuten,

        avio kesti yli viisikymmnentä vuotta,
        päätty puolison kuolemaan,

        ainaki viimeset noin kymmenen vuottaa ehkä hieman yliki
        oli jo rauha maassa ,

        Suru pn täälläkin.

        Kaikkensa on yrittänyt, mutta ovat niin viisaita nyt ja arvostelevat.

        Lapsenlikaksi kelpaa kyllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suru pn täälläkin.

        Kaikkensa on yrittänyt, mutta ovat niin viisaita nyt ja arvostelevat.

        Lapsenlikaksi kelpaa kyllä.

        Tulin siihen tulokseen, että annan olla nyt.
        En ota yhteyksiä.
        Kaipa ottavat, kun tarttevat lapsenlikkaa ja lapsenlapset rupee kyselemään, että missä mummo. On hyvät välit heidän kanssaan.

        On itelläni nyt niin paljon hommia, että teen ne loppuun.
        Parhaani olen tehnyt. Jos ei niin ei.

        Ajattelin mennä muutamaksi päiväksi jonnekin terveyskylpylään ja hoitaa ihteäni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tulin siihen tulokseen, että annan olla nyt.
        En ota yhteyksiä.
        Kaipa ottavat, kun tarttevat lapsenlikkaa ja lapsenlapset rupee kyselemään, että missä mummo. On hyvät välit heidän kanssaan.

        On itelläni nyt niin paljon hommia, että teen ne loppuun.
        Parhaani olen tehnyt. Jos ei niin ei.

        Ajattelin mennä muutamaksi päiväksi jonnekin terveyskylpylään ja hoitaa ihteäni.

        juuu, niin minäki olen päättäny,,,

        mutta suunaton i k ä v ä kalvaa,,, ja suru siitä kun ei enään saa psyykisesti yhteyttä omiin rakaisiin joita aikoinaan suorastaan jumaloi kun olivat niin ihania ja mestyivät koulussa, ym..

        eikä kehtaa EI kertakaikkiaan kehtaa ottaa yhteyttä
        kun saa kuitenki pellkiä moiteite osakseen,
        ja kuulla kuinka kauhee hirviö olen ollu,,, nyyyyhh,,,


    • Anonyymi

      MIKSI
      maailma on niin paha,

      miksi ei oikeudenmukaisuus, rehellisyys, vilpittömyys
      pääse koskaan valtaan,,,

      mikä ihmiskuntaa vaivaa,,,
      kun kukaan ei todellisuudessa n a u t i vääryyksistä yhteiskunassamme,,,

      • Anonyymi

        Hei ano 14:58 !
        Sinulla on viisaita ja aiheellisia kysymyksiä ja toteamus:
        "mikä ihmiskuntaa vaivaa,,,
        kun kukaan ei todellisuudessa n a u t i vääryyksistä yhteiskunassamme,,,"

        Kuka osaisi vastata mikä ihmisiin on tullut ?

        Koko maailma tuntuu joskus kierolta
        muutaman hullun aiheuttamien katastrofien takia
        vaikka eihän kaikki ihmiset ole "pilalla" :)
        mutta kun on yksin eikä tapaa juuri ketään ihmistä,
        ei tapaa niitä oikeudenmukaisisia, vilpittömiä ja rehellisiä ihmisiä
        ja alkaa tuntua, ettei niitä ole ollenkaan olemassa enää.

        Onneksi voi vielä sentään ottaa puhelun yhdelle mukavalle ihmiselle,
        niin aurinko paistaa hetken aikaa
        ja maailma tuntuu ystävälliseltä.

        Toivon, että sinullekin maailma näyttäytyy myös ystävällisenä joskus !!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei ano 14:58 !
        Sinulla on viisaita ja aiheellisia kysymyksiä ja toteamus:
        "mikä ihmiskuntaa vaivaa,,,
        kun kukaan ei todellisuudessa n a u t i vääryyksistä yhteiskunassamme,,,"

        Kuka osaisi vastata mikä ihmisiin on tullut ?

        Koko maailma tuntuu joskus kierolta
        muutaman hullun aiheuttamien katastrofien takia
        vaikka eihän kaikki ihmiset ole "pilalla" :)
        mutta kun on yksin eikä tapaa juuri ketään ihmistä,
        ei tapaa niitä oikeudenmukaisisia, vilpittömiä ja rehellisiä ihmisiä
        ja alkaa tuntua, ettei niitä ole ollenkaan olemassa enää.

        Onneksi voi vielä sentään ottaa puhelun yhdelle mukavalle ihmiselle,
        niin aurinko paistaa hetken aikaa
        ja maailma tuntuu ystävälliseltä.

        Toivon, että sinullekin maailma näyttäytyy myös ystävällisenä joskus !!!

        18:59

        niin, " ennen oli kaikki paremmin "
        juu oliki,
        ennen oli läheiset elossa,
        joitten kaa kaikki ilot ja murheet jauhettiin juurtajaksain,
        aina oli olkapää johon nojata,
        se kaikki on poissa,
        nyt pitää yksin koittaa selvitä murheittensa kanssa ,
        onneksi on tämä kone, voi kirjoitella tuntojaan,

        luojan haltuun,
        huomenna on kaikki paremmin,,
        näin uskokaamme,,,


    • Anonyymi

      Sitä minäkin ihmettelen.

      Sitten muistuu mieleen, että oon jo 73, jos tässä vielä 5-10-20 vuotta elää, niin pääsee rauhaan.

      Nyt elän tätä päivää. Tänään en oo tehnyt paljon muuta, kuin katsonut yhtä sarjaa - siksi enimmäkseen, että näkee maisemia ja opettelen englantia samalla, ja on ajan viihteenä. Samalla tyhjentelen paperipinoja. Välillä meen köllimään toppatakin ja peiton sisälle, kun kylmää. Liekö lentsu tulossa. Jääkaapista jotain välillä otan, en viiti kunnon ruokaa laittaa.

      Huomenna on tiistai, keskiviikkona tulee yks tuttava hakemaan heittokirjoja.

      Kun ovat lapset mitä ovat, niin pitää opetella itselliseksi. Niinhän sitä oli ennen kuin sai ne. Sitten vuodet hurahtivat ja nyt on tälleen. Pittää vaan tulla siihen tulokseen, että yksinkin pärjää ja tehdä oma olemisensa mukavaksi.

      Ainakin hyvä, että ei tartte lähteä ulos kylmään.

      • Anonyymi

        niin,,, mutta,,,,,

        suru painaa mieltä,

        ne ihanat omat perilliset mieluummin unohtaa vanhempansa,

        en olisi ikinä uskonu näin käyvän,,


        itse pidin vanhempiini tiiviisti yhteyttä, jopa päivittän puhelimella tai piipahdin työmatkan varrella heitä kattomassa,

        omat jälkeläiset ei käy vuosiin katsomassa,
        ilmeisesti ja luultavasti kuitenki hautaan toimittavat tuhkat,,,
        olettaisin,,

        yksin pitää viettää aikaansa, viikottain käyn harrastuksen piirissä,
        en kuitenkaan suuremmin välitä perheen ulkopuolisista tuttavista
        joukossa on mukaviaki tuttavuuksia, mutt en jaksa sen enempää heistä olla kiinostunu,
        kuolis pois, se olisi helpotus, työni elämälle olen tehny,
        suurin osa entisistä työkavereista ja muistaki saman ikäsistä kavereista on jo tuonpuoleisessa,


    • Anonyymi

      tjaa. olen seittentä kymppiä käyvä ja nyttemmin monesti miettinyt, miksi vanhemmat löivät ilman mitään syytä. lyönnit tapahtui remmillä.vaijerilla. harjan varrella jopa nyrkillä. ja pahoinpitelyä kesti niin pitkään kun meni tajuttomaksi. veri roiskui huulet halki nenä turvoksissa selkä ja koko vartalo mustilla juovilla..ym...

      Koskaan en osannut alistua ja madella kuten heidän kulloisenkin mielen laatunsa olis vaatonut ja aina syyllinen mihin ikinä keksivät. sisaruksetkin hokas vierittää tekostensa syyt niskoilleni.

      Tällä tavoin se muu perhe säilytti yhteisöllisyytensä. myönnän minua on v..tta...nu.t. raskaasti.

      • Anonyymi

        En usko että tämä aloittaja on lyönyt remmillä lapsiaan.

        Se on toinen juttu, ja voi käsitellä toisella juttupalstalla.

        Pysytään nyt tässä aiheessa.
        Ihan varmaan aloittaja on yrittänyt parhaansa, rakastanut lapsiaan, ja nyt eivät ota yhteyttä, ja aloittaja ja niin moni muu on murheissaan.

        Olisi käytännöllisempää miettiä keinoja, että mitä tehtä konkreettisesti.

        On kaksi asiaa:
        1) miten vanhempi taklaa tämän?
        Eri mahdollisuuksia, mitä?
        - olisiko lemmikkieläin apuun?
        -
        -
        2) miten saada lapset ymmärtämään?
        - auttaisiko jos ihan suoraan kertoisi, että on surullinen ja ikävöi
        - ?
        - ?

        Puhutaan ihan normivanhemmista, jotka eivät ole pahoinpidelleet lapsiaan. Sille olisi oltava oma ketjunsa.

        Omat ehdotukseni ovat just nuo: - puhua suoraan asiasta ja jos mikään ei auta, niin lemmikkieläin.


    • Anonyymi

      Suru on ikuinen,

      sota lisää huolia ja surua entisestäänki ,
      kammottava on tulevaisuus,

      jonka me vanhat jätämme taaksemme kohta
      kun luojan kutsu kuuluu siihen ei kohdallamme enään kauaa ole,,

      voimme vain rukoilla jälkeenjäävillee parempia aikoja ,,,

      • Anonyymi

        Sori, mutta kyllä se tuolla asenteella jääkin ikuiseksi.

        Ei siinä auta muu kuin muuttaa omaa asennettasi.

        Me vanhat, - jotkut ainakin -, kun jätämme jälkeemme elämäniloa ja rohkeutta elää eteenpäin!
        Mitä sillä voittaa, että istuu penkillä ja jahkaa että on surua.

        Voi lukea toisten kertomuksia, miten selviää eteenpäin.
        Keksiä vaikka vapaaehtoistyötä, on apuna muille ainakin.
        Auttaa vaikka niitä sodan uhreja.
        On niitä muuallakin kuin vain Ukrainassa.

        Olisi käytännöllisempää miettiä keinoja, että mitä tehtä konkreettisesti.

        On kaksi asiaa:
        1) miten vanhempi taklaa tämän?
        Eri mahdollisuuksia, mitä?
        - olisiko lemmikkieläin apuun?
        -
        -
        2) miten saada lapset ymmärtämään?
        - auttaisiko jos ihan suoraan kertoisi, että on surullinen ja ikävöi
        - ?
        - ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sori, mutta kyllä se tuolla asenteella jääkin ikuiseksi.

        Ei siinä auta muu kuin muuttaa omaa asennettasi.

        Me vanhat, - jotkut ainakin -, kun jätämme jälkeemme elämäniloa ja rohkeutta elää eteenpäin!
        Mitä sillä voittaa, että istuu penkillä ja jahkaa että on surua.

        Voi lukea toisten kertomuksia, miten selviää eteenpäin.
        Keksiä vaikka vapaaehtoistyötä, on apuna muille ainakin.
        Auttaa vaikka niitä sodan uhreja.
        On niitä muuallakin kuin vain Ukrainassa.

        Olisi käytännöllisempää miettiä keinoja, että mitä tehtä konkreettisesti.

        On kaksi asiaa:
        1) miten vanhempi taklaa tämän?
        Eri mahdollisuuksia, mitä?
        - olisiko lemmikkieläin apuun?
        -
        -
        2) miten saada lapset ymmärtämään?
        - auttaisiko jos ihan suoraan kertoisi, että on surullinen ja ikävöi
        - ?
        - ?

        Olen nyt auttanut osaltani ja yrittänyt keksiä keinoja, miten eteenpäin.
        Keksikää lisää ja auttakaa itse itseänne.


      • Anonyymi

    • Anonyymi

      Kunnioita äitiäsi ja isääsi, mutta muista sukulaisista ei ole mainintaa. Eli siis suku on pahin.

      • Anonyymi

        Siinä syy nyky ihmisten vaikeuksiin,
        kouluissa on UNOHDETTU kokonaan opettaa 10 käskyä

        10 käskyä selityksineen on kaikkein tärkein tieto ja elämän-polku ihmiselle
        onnellisen , turvallisen, pitkän elämän varrelle,,

        ei tarvi ihmetellä miksi nyky ihmiset sekoilee
        avioliitot pätkii, kumappanit vaihtuu,
        ja kaikilla on paha olla,

        lapset otetaan huostaan,
        kun vanhemmat vaan sekoilee,


    • Anonyymi

      Olette sairaita :D

      • Anonyymi

        eiköhän kaikki tämän ikäset ole jo kovastikki sairaita,
        useat monisaitairita,
        kun fyysinen kunto heikkenee samalla psyykkinen persoona muuttuu ,
        ei ainakaa terveempään suuntaan,,,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        eiköhän kaikki tämän ikäset ole jo kovastikki sairaita,
        useat monisaitairita,
        kun fyysinen kunto heikkenee samalla psyykkinen persoona muuttuu ,
        ei ainakaa terveempään suuntaan,,,,,

        Sairaus, varsinkin vakava, ja fyysisen kunnon heikkeneminen vaikuttavat ihmisen ajattelumaailmaan, totta kai. Mutta peruspositiivisen ihmisen positiivisuus ei siitä negatiiviseksi muutu. Sen sijaan negatiivisen ihmisen kielteisyydellä mässäily ja märehtiminen lisääntyy lisääntymistään. - Nm. Oma moka


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairaus, varsinkin vakava, ja fyysisen kunnon heikkeneminen vaikuttavat ihmisen ajattelumaailmaan, totta kai. Mutta peruspositiivisen ihmisen positiivisuus ei siitä negatiiviseksi muutu. Sen sijaan negatiivisen ihmisen kielteisyydellä mässäily ja märehtiminen lisääntyy lisääntymistään. - Nm. Oma moka

        TOISTA MIELTÄ,

        et ole kokenu oikeaa sairautta,

        tai käytät jotain lääkettä joka vie masennuksen pois
        koet kokoajan olevasi innostunku kaikesta,

        totuus ON
        lääkkeillä VOIDAAN vaikutta mielialaan,

        joko saadaan itsemurha-aikeita aikaan

        tai

        mielialan kohentumista, aina on kaikki hyvin elämä ihanaa jopa " lennokasta "


        joten ÄLÄ tuomitse sairaita ihmisiä, kaikki EI käytä minkäänlaisia mieliala-lääkkeitä,

        jopa kipulääkiessä on vaikuttavia osia, jotka aiheuttaa ihmisellä
        joko hyvää oloa tai jopa masennusta,,
        niitä snotaan lääkeen haittavaikutukseksi,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        TOISTA MIELTÄ,

        et ole kokenu oikeaa sairautta,

        tai käytät jotain lääkettä joka vie masennuksen pois
        koet kokoajan olevasi innostunku kaikesta,

        totuus ON
        lääkkeillä VOIDAAN vaikutta mielialaan,

        joko saadaan itsemurha-aikeita aikaan

        tai

        mielialan kohentumista, aina on kaikki hyvin elämä ihanaa jopa " lennokasta "


        joten ÄLÄ tuomitse sairaita ihmisiä, kaikki EI käytä minkäänlaisia mieliala-lääkkeitä,

        jopa kipulääkiessä on vaikuttavia osia, jotka aiheuttaa ihmisellä
        joko hyvää oloa tai jopa masennusta,,
        niitä snotaan lääkeen haittavaikutukseksi,,,

        Ei kannata kiinnittää pienintäkään huomiota tään - Nm.oma mokan viesteihin.
        Sivuuttaa vaan.
        Niin epämiellyttäviä ja loukkaavia viestejä koko ajan ja nälvimässä. Eikä alkeellisintakaan sydämensivistystä.
        -
        -
        Niin, vanhoja ja sairaita me monet täällä ollaan, ja yksinäisiä.
        Jos vielä lapsetkaan eivät pidä yhteyttä, niin surulliseksi tulee.
        Silloin kaipaa paremminkin lohdutusta ja kannustusta ja osanottoa, joka tulee sydämmestä asti!

        Poikkea Terveyskylässä:
        https://www.terveyskyla.fi/

        Siellä on eri "taloja":
        esim: https://www.terveyskyla.fi/ikatalo
        yhteensä yli 30 eri taloa (on lueteltu alimmaisena).

        Voimia ja iloa sinulle ja kaikille muillekin!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        TOISTA MIELTÄ,

        et ole kokenu oikeaa sairautta,

        tai käytät jotain lääkettä joka vie masennuksen pois
        koet kokoajan olevasi innostunku kaikesta,

        totuus ON
        lääkkeillä VOIDAAN vaikutta mielialaan,

        joko saadaan itsemurha-aikeita aikaan

        tai

        mielialan kohentumista, aina on kaikki hyvin elämä ihanaa jopa " lennokasta "


        joten ÄLÄ tuomitse sairaita ihmisiä, kaikki EI käytä minkäänlaisia mieliala-lääkkeitä,

        jopa kipulääkiessä on vaikuttavia osia, jotka aiheuttaa ihmisellä
        joko hyvää oloa tai jopa masennusta,,
        niitä snotaan lääkeen haittavaikutukseksi,,,

        "Toista mieltä" saat ja voit olla, mutta väärässä olet silti. - Nm. Asenne ratkaisee


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Toista mieltä" saat ja voit olla, mutta väärässä olet silti. - Nm. Asenne ratkaisee

        Muutahan itse tuota nenäkästä asennettasi!
        Taitaa olla ongelmia, kun oot koko ajan näykkimässä.
        Menehän lepoon ja rauhoitu:

        Kun täällä puhutaan surusta, niin mitä tulet tänne loukkaamaan surullisia.
        Jos on itselläsi surua, niin puhu siitä, mutta elä tule irvailemaan toisten surusta.

        Minua harmittaa muitten puolesta, kun on murhetta heillä, tulevat tänne kertomaan, - niin eikös joku tule ilkkumaan.

        Älkää välittäkö, ei voi muuta neuvoa antaa,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muutahan itse tuota nenäkästä asennettasi!
        Taitaa olla ongelmia, kun oot koko ajan näykkimässä.
        Menehän lepoon ja rauhoitu:

        Kun täällä puhutaan surusta, niin mitä tulet tänne loukkaamaan surullisia.
        Jos on itselläsi surua, niin puhu siitä, mutta elä tule irvailemaan toisten surusta.

        Minua harmittaa muitten puolesta, kun on murhetta heillä, tulevat tänne kertomaan, - niin eikös joku tule ilkkumaan.

        Älkää välittäkö, ei voi muuta neuvoa antaa,

        Sekin on varmaan kulahtaneesta asenteesta kiinni, jos ajattelee, että ilkun. - Nm. Muuta se


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairaus, varsinkin vakava, ja fyysisen kunnon heikkeneminen vaikuttavat ihmisen ajattelumaailmaan, totta kai. Mutta peruspositiivisen ihmisen positiivisuus ei siitä negatiiviseksi muutu. Sen sijaan negatiivisen ihmisen kielteisyydellä mässäily ja märehtiminen lisääntyy lisääntymistään. - Nm. Oma moka

        Mitä kirjoititkaan?
        On aika helvetin vaikeaa olla positiivisen ihmisen positiivinen, jos on särkyjä, rajoitteita ja jatkuva huoli pärjäämisestä ja jaksamisesta. Joillain se on vaihe, jonka yli pääsee, kun toipuu.
        Joillain se on vaiva, jonka kanssa on pakko tulla toimeen.
        19:48
        Kirjoitit todella ylimielisesti. Tosin se on vain mielipide, ei faktaa.
        Kirjoitit Mielestäni negatiivisesti.
        Beng


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä kirjoititkaan?
        On aika helvetin vaikeaa olla positiivisen ihmisen positiivinen, jos on särkyjä, rajoitteita ja jatkuva huoli pärjäämisestä ja jaksamisesta. Joillain se on vaihe, jonka yli pääsee, kun toipuu.
        Joillain se on vaiva, jonka kanssa on pakko tulla toimeen.
        19:48
        Kirjoitit todella ylimielisesti. Tosin se on vain mielipide, ei faktaa.
        Kirjoitit Mielestäni negatiivisesti.
        Beng

        No olkoon nyt sitten vaikka negatiivinen, mutta ei asia miksikään muutu. Positiivinen ihminen suhtautuu särkyihin ja rajoitteisiin eri tavalla kuin negatiivinen tapaus. Ehkä siksi ne säryt ja kaikki elämän epämiellyttävät asiat ovat positiivareille kevyempiä kuin negatiivareille. - Nm. Ero kuin yöllä ja päivällä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No olkoon nyt sitten vaikka negatiivinen, mutta ei asia miksikään muutu. Positiivinen ihminen suhtautuu särkyihin ja rajoitteisiin eri tavalla kuin negatiivinen tapaus. Ehkä siksi ne säryt ja kaikki elämän epämiellyttävät asiat ovat positiivareille kevyempiä kuin negatiivareille. - Nm. Ero kuin yöllä ja päivällä

        hah hah,
        Nm ,, persoonasi on muuttunu äkäsempään suuntaan,
        ennen vaikutit fiksulta, elämää ymmärtäväiseltä sympikseltä,
        nykyisin komentisi ovat ylimilelisiä ärhäkää joskus jopa loukaavia,
        mikä sua vaivaa
        voitko hyvin,
        onko jokin fyysinen salakavala sairaus iskeny kyntensä sisimpääsi,
        esm. jos haimassa on sairaaloisia muutoksia, persoonallisuus muuttuu radikaalisti
        sietokyky loppuu herkemmin, ärsytyskynnys madaltuu huomattavasti,
        vai onko aivotomintaan heikentyneen verenkierron seurausta muuttunu persoonallisuus, kenties dementian alkua,,


        otan osaaa jos koet ärsyyntymistä toisten ihmisten sairauksista ja vaivojensa valittamisesta,

        mua ei muitten vaivat ärsytä,
        päinvastoin saan usein vertaistukea, huomaan ,,, on muillaki samoja vaivoja,, se jotenki lohduttaa,,,

        mua ärsyttää oma vanhuus ja sen seurauksena kaikki vaivat,
        vanhuus on / oli pettymys,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        hah hah,
        Nm ,, persoonasi on muuttunu äkäsempään suuntaan,
        ennen vaikutit fiksulta, elämää ymmärtäväiseltä sympikseltä,
        nykyisin komentisi ovat ylimilelisiä ärhäkää joskus jopa loukaavia,
        mikä sua vaivaa
        voitko hyvin,
        onko jokin fyysinen salakavala sairaus iskeny kyntensä sisimpääsi,
        esm. jos haimassa on sairaaloisia muutoksia, persoonallisuus muuttuu radikaalisti
        sietokyky loppuu herkemmin, ärsytyskynnys madaltuu huomattavasti,
        vai onko aivotomintaan heikentyneen verenkierron seurausta muuttunu persoonallisuus, kenties dementian alkua,,


        otan osaaa jos koet ärsyyntymistä toisten ihmisten sairauksista ja vaivojensa valittamisesta,

        mua ei muitten vaivat ärsytä,
        päinvastoin saan usein vertaistukea, huomaan ,,, on muillaki samoja vaivoja,, se jotenki lohduttaa,,,

        mua ärsyttää oma vanhuus ja sen seurauksena kaikki vaivat,
        vanhuus on / oli pettymys,

        Missä hlvt:ssä olet noin 'hyvin' meikäläiseen tutustunut? - Nm. Takapiru vauhdissa


    • Anonyymi

      Suru on ikuista,

      äsken TV 1 flinnkkilä ja kellomäki ,,, olikohan otsikko oikein,
      sori ku ei muista,


      pohdiskelttiin surua,

      eräs pohti, onkohan omituista ,
      kun hän vielä suree äidin kuolemaa vaikka siitä on jo lähes kolmekymmentä vuotta,

      itsekseni vastasin suru on ikuista,
      mä suren jopa kuollutta pientä siskoani jota en koskaan nähnyt
      hän kuoli ennen syntymääni vain 4 vuotiaana,
      jostain kummasta syystä näen hänet , äitini , isäni ja molemmta veljeni
      s i e l u n i silmin aina,
      kun heitä ajattelen, se mua ihmetyttää eniten, kun näen pikku siskoni hahmonki kun pistän silmät kiinni ja mietin rakkaitaa kuolleita läheisiäni,
      he elävät taivaan kodissa ja odottavat minua,

      toinen nainen ohjelmassa sanoi
      suru on ikuista läpi sukupolvien,
      se siirtyy aina uuteen sukupolveen,,

      ehkä se niin onki,
      itse suren kaikkia kuoleita läheisiäni ,
      ja eläviä jälkeläisiäni jotka vihaavat minua,

      luoja heitä sinatkoon, ohjatkoon oikeaan, antakoon luojan viisautta maanpällä eläville jälkeläisilleni ja kaikille kansoille,
      luojan viisautta nyt maailma tarvitsee enemmän kuin koskaan ennen,

    • Anonyymi

      Tällainen kirja
      Väärin rakastettu/Hannele Törrönen
      Voisi olla lukemisen arvoinen vanhemmille ja heidän lapsilleen, kun välit ovat sellaiset, missä kohdellaan vanhempia huonosti.
      Toisessa ip-lehdessä oli kirjoitusta tästä.
      Beng

      • Anonyymi

        HIENOSTI ILMAISTU



        " VÄÄRIN RAKASTETTU "



        kuinka korjaat tilanteen ?????????????????????


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        HIENOSTI ILMAISTU



        " VÄÄRIN RAKASTETTU "



        kuinka korjaat tilanteen ?????????????????????

        Sitä tietoa minäkin kaipailen!


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täältä löytyi!

        https://www.is.fi/perhe/art-2000008739141.html

        Voi vain todeta

        ihminen on ikuisesti kehittymätön yksilö,
        on vajaa
        tekee aina samat virheet kuin omat vanhemmat aikoinaan,

        uskoisin
        on yksilöitä
        jotka kaikesta huolimatta kehittyy ihmisenä ymmärtämään elämän vaikeuksia,

        on myös yksilöitä jotka ei kehity ihmisenä ihmisyyteen koskaan

        olisko luonteissa selitys,
        sanotaanhan
        narsistiluonteinen ihminen ei muutu koskaan inhimilliseksi tuteissaan,

        narsistiluonteen omavaa kannatta kiertää kaukaa,
        narsisti osaa aina monitahoisesti vaikeuttaa toisen ihmisen elämää ,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi vain todeta

        ihminen on ikuisesti kehittymätön yksilö,
        on vajaa
        tekee aina samat virheet kuin omat vanhemmat aikoinaan,

        uskoisin
        on yksilöitä
        jotka kaikesta huolimatta kehittyy ihmisenä ymmärtämään elämän vaikeuksia,

        on myös yksilöitä jotka ei kehity ihmisenä ihmisyyteen koskaan

        olisko luonteissa selitys,
        sanotaanhan
        narsistiluonteinen ihminen ei muutu koskaan inhimilliseksi tuteissaan,

        narsistiluonteen omavaa kannatta kiertää kaukaa,
        narsisti osaa aina monitahoisesti vaikeuttaa toisen ihmisen elämää ,

        En oikein usko tuohon.
        Kyllä ihminen kehittyy.
        Eikä ole kysymys vain muutamasta yksilöstä.

        Kun ajattelee, minkä verran on eri orkanisaatioita, jotka tukevat humanitäärisiä asioita, niin jo se kertoo, että ihminen ryhmätasolla kehittyy.
        On tosin ikävä se toinen puoli, huhu, huh, terrorismit, korruptiot, huumeet ym.
        On tietysti myös se ryhmä, joka ei muutu mihinkään suuntaan, taaplaa samaa rataa kuin vanhempansa.

        Mutta tämä on niin vaikea asia pohdittavaksi täällä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En oikein usko tuohon.
        Kyllä ihminen kehittyy.
        Eikä ole kysymys vain muutamasta yksilöstä.

        Kun ajattelee, minkä verran on eri orkanisaatioita, jotka tukevat humanitäärisiä asioita, niin jo se kertoo, että ihminen ryhmätasolla kehittyy.
        On tosin ikävä se toinen puoli, huhu, huh, terrorismit, korruptiot, huumeet ym.
        On tietysti myös se ryhmä, joka ei muutu mihinkään suuntaan, taaplaa samaa rataa kuin vanhempansa.

        Mutta tämä on niin vaikea asia pohdittavaksi täällä.

        Minäkin olen tullut siihen tulokseen, että mietin että mitä tässä lapsille jättää elämäntyönsä tulokset. Parhaansa on koko ajan tehnyt heidän puolestaan, mutta mitään hyvää sanottavaa heiltä ei ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin olen tullut siihen tulokseen, että mietin että mitä tässä lapsille jättää elämäntyönsä tulokset. Parhaansa on koko ajan tehnyt heidän puolestaan, mutta mitään hyvää sanottavaa heiltä ei ole.

        Ollaan hiljaa,
        toivotaan, rukoilaan
        kyllä luoja luoduistaan kuitenki huolenpitää omallatavallaan,

        uskoisin
        sitten kun me olemme jo tuonpuoleisessa,
        he saattava muistaa meitä , tai sitten eivät
        heillä on omat elämän taistelunsa, johon vanha ei enään voi mitenkää vaikuttaa,

        joten olen tullu siihen tulokseen, jätän kaiken luojan haltuun,
        minua ei enään tarvita,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin olen tullut siihen tulokseen, että mietin että mitä tässä lapsille jättää elämäntyönsä tulokset. Parhaansa on koko ajan tehnyt heidän puolestaan, mutta mitään hyvää sanottavaa heiltä ei ole.

        Omasta mielestäsi parhaasi. Oletko kysynyt heidän mielipidettään? - Nm. Eri asiat


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omasta mielestäsi parhaasi. Oletko kysynyt heidän mielipidettään? - Nm. Eri asiat

        Tämä juttu kannattaa todella lukea uudelleen.
        Kerrankin otetaan asiallisesti kantaa tähän kysymykseen!

        Kun nykyajan trendi on se että Aina vanhemmat tekevät väärin ja lapset oikein (= nykyajan selitys), ja lapsen mielipide on aina se oikea.
        Jos lapsi käyttää huumeita ja tekee vaikka mitä, niin se on automaattisesti vänhempien vika.
        Tuttavaperheessä toinen kaksonen selvisi ihan hyvin, perusti perheen jne.
        Toinen rupesi käyttämään huumeita.

        Ihan sama kasvatus, ja olosuhteet.
        Ei voi olla vanhempien vika.
        Huom! Kaksostapauksissa vanhemmat ovat erikoisen tarkkoja, että kaksoset saavat kaikkea tasapuolisesti!

        https://www.is.fi/perhe/art-2000008739141.html


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä juttu kannattaa todella lukea uudelleen.
        Kerrankin otetaan asiallisesti kantaa tähän kysymykseen!

        Kun nykyajan trendi on se että Aina vanhemmat tekevät väärin ja lapset oikein (= nykyajan selitys), ja lapsen mielipide on aina se oikea.
        Jos lapsi käyttää huumeita ja tekee vaikka mitä, niin se on automaattisesti vänhempien vika.
        Tuttavaperheessä toinen kaksonen selvisi ihan hyvin, perusti perheen jne.
        Toinen rupesi käyttämään huumeita.

        Ihan sama kasvatus, ja olosuhteet.
        Ei voi olla vanhempien vika.
        Huom! Kaksostapauksissa vanhemmat ovat erikoisen tarkkoja, että kaksoset saavat kaikkea tasapuolisesti!

        https://www.is.fi/perhe/art-2000008739141.html

        Miten ihana asia, että tämä asia on otettu esille!
        Ja tuodaan esille meidän 40- ja 50 luvun kasvattien äänet.

        Tekeehän se kipeää, kun parhaansa on yrittänyt.
        Mutta ei pidä alistua lastensa käytökseen, vaan tuoda se ilmi.
        Heillä on nyt niin paljon paremmat lähtökohdat kuin meillä oli silloin sodan jälkeen.
        Isä ja äiti olivat traumatisoituneet, siinä piti vain elää.
        Ei ollut psykologeja, joiden luo olisi voinut mennä juttelemaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä juttu kannattaa todella lukea uudelleen.
        Kerrankin otetaan asiallisesti kantaa tähän kysymykseen!

        Kun nykyajan trendi on se että Aina vanhemmat tekevät väärin ja lapset oikein (= nykyajan selitys), ja lapsen mielipide on aina se oikea.
        Jos lapsi käyttää huumeita ja tekee vaikka mitä, niin se on automaattisesti vänhempien vika.
        Tuttavaperheessä toinen kaksonen selvisi ihan hyvin, perusti perheen jne.
        Toinen rupesi käyttämään huumeita.

        Ihan sama kasvatus, ja olosuhteet.
        Ei voi olla vanhempien vika.
        Huom! Kaksostapauksissa vanhemmat ovat erikoisen tarkkoja, että kaksoset saavat kaikkea tasapuolisesti!

        https://www.is.fi/perhe/art-2000008739141.html

        Olen melkein satasella varma, että myös Vilja Eerikan tapauksessa vanhemmat omasta mielestään tekivät vain hyvää ja hyviä töitä tytön hyväksi. - Nm. Vanhempia tulee voida arvostella ja arvioida


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen melkein satasella varma, että myös Vilja Eerikan tapauksessa vanhemmat omasta mielestään tekivät vain hyvää ja hyviä töitä tytön hyväksi. - Nm. Vanhempia tulee voida arvostella ja arvioida

        Kertoisitko, miten monta lasta sinulla on?
        Jos kaikki on vain herttaista, niin onnittelen!
        Miksi tulet silloin tänne näsäviisastelemaan muille?
        Sillä siinä asiassa sinä todella olet täysi nero! Onnittelen!
        Ja mitenkä monta yliopisto-pistettä sinulla on kasvatusopissa, psykologiassa, kun leikit asiantuntijaa?
        Ole kohtelias, ja anna muiden kertoa kokemuksistaan.
        Muut EIVÄT KYSELE SINULTA NEUVOJA.
        Nähtävästi vastauksia ei tule.

        On muuten hyvin epätieteellistä ja t...... ottaa esimerkiksi ääritapaus, ja siihen vedoten väittää mitään. Tämäkin on sitä nykyajan trendiä. Etsimällä etsitään joku ääritapaus, ja sitten ruvetaan tekemään siitä yleistystä. T.........

        Me muut väärinrakastaneet jatkakaamme keskustelua omine puutteinemme,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kertoisitko, miten monta lasta sinulla on?
        Jos kaikki on vain herttaista, niin onnittelen!
        Miksi tulet silloin tänne näsäviisastelemaan muille?
        Sillä siinä asiassa sinä todella olet täysi nero! Onnittelen!
        Ja mitenkä monta yliopisto-pistettä sinulla on kasvatusopissa, psykologiassa, kun leikit asiantuntijaa?
        Ole kohtelias, ja anna muiden kertoa kokemuksistaan.
        Muut EIVÄT KYSELE SINULTA NEUVOJA.
        Nähtävästi vastauksia ei tule.

        On muuten hyvin epätieteellistä ja t...... ottaa esimerkiksi ääritapaus, ja siihen vedoten väittää mitään. Tämäkin on sitä nykyajan trendiä. Etsimällä etsitään joku ääritapaus, ja sitten ruvetaan tekemään siitä yleistystä. T.........

        Me muut väärinrakastaneet jatkakaamme keskustelua omine puutteinemme,

        Kaksi, aikuisia, pois kotoa jo kauan. Herttaisuudesta en tiedä, mutta hyviä lapsia ovat. Omat ongelmamme on ollut, kelläpä ei, mutta rakkaudettomuusongelmia ei ole.

        En näsäile enkä leiki "asiantuntijaa", kuten sinä ja kerropa omat pisteesi - ihan missä aiheessa tahansa. Enkä jakele neuvoja, vaan kerron ja kommentoin, kuten kaikki muutkin täällä. Jotta kalahtiko kalikka omaan nilkkaan?

        Oman elämänkokemukseni perusteella lasten ongelmat juontuvat hyvin usein vanhemmista, perheestä ja sen toimimattomista suhteista tms. aiheista, jotka perhe-elämään kuuluvat. Mutta vanhempia ei ikinä syyllistetä eikä saa syyllistää, vaikka vian voisi osoittaa suoraan sormella.

        Sitä, että on puutteellinen, kuten kaikki olemme, ei tarvitse kaataa lasten niskaan ja jatkaa samoilla malleilla, kuin on itse tullut ns. kasvatetuksi. Tiedän ison joukon vanhempia, joitten ajatusmaailman mukaan lapset kasvavat kyllä kasvattamattakin ja samat torvelot jättävät ohjauksen väliin. Ja vuosien kuluttua ihmettelevät, kun lasten rakkaus ei riitä.

        Nm. Mihin ryhmään kuulut


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ollaan hiljaa,
        toivotaan, rukoilaan
        kyllä luoja luoduistaan kuitenki huolenpitää omallatavallaan,

        uskoisin
        sitten kun me olemme jo tuonpuoleisessa,
        he saattava muistaa meitä , tai sitten eivät
        heillä on omat elämän taistelunsa, johon vanha ei enään voi mitenkää vaikuttaa,

        joten olen tullu siihen tulokseen, jätän kaiken luojan haltuun,
        minua ei enään tarvita,

        just noin ,,,


    • Anonyymi

      Tuosta lukemastani tuli hyvä mieli ettei minulla ei ole jälkeläisiä . Ihanaa voin elää enkä ole haitta kuin yhteiskunnalle

      • Anonyymi

        Joo, höpö höpö-psykologiaa oli tuo toissaedellinen nm. saarna.
        Ei tartte välittää.

        Ymmärrän hyvin aloittajan surun.
        Toivon sinulle ja kaikille muillekin voimia.

        Luin vielä kerran Hannele Törrösen kirjoituksen.
        Niin viisas ja ymmärtäväinen vanhempia kohtaan.
        Hyvä että ottaa asian vanhempien kannalta. Antaa lohtua meille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo, höpö höpö-psykologiaa oli tuo toissaedellinen nm. saarna.
        Ei tartte välittää.

        Ymmärrän hyvin aloittajan surun.
        Toivon sinulle ja kaikille muillekin voimia.

        Luin vielä kerran Hannele Törrösen kirjoituksen.
        Niin viisas ja ymmärtäväinen vanhempia kohtaan.
        Hyvä että ottaa asian vanhempien kannalta. Antaa lohtua meille.

        Niiih, mutku ne vanhemmat eivät ole viisaita ja ymmärtäväisiä lapsiaan kohtaan, niiin siitä seuraa juuri sitä rakkaudettomuutta, josta täällä valitetaan. - Nm. Revi siitä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niiih, mutku ne vanhemmat eivät ole viisaita ja ymmärtäväisiä lapsiaan kohtaan, niiin siitä seuraa juuri sitä rakkaudettomuutta, josta täällä valitetaan. - Nm. Revi siitä

        rakkautta on


        mutta

        väärää rakastettu,,

        joten
        e n s i n pitääääääää opiskella kavatustieteitten psygologiksi
        osaiskohan sittenkää omia lapsiaan kasvattaa oikein,
        tai rakastaa oikein,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        rakkautta on


        mutta

        väärää rakastettu,,

        joten
        e n s i n pitääääääää opiskella kavatustieteitten psygologiksi
        osaiskohan sittenkää omia lapsiaan kasvattaa oikein,
        tai rakastaa oikein,,

        Lukekaa uudelleen se juttu. Ja ymmärtäkää!

        Täällä on nyt yksi joka yrittää harhauttaa pois itse aiheesta (ja on onnistunutkin siinäjoittenkin kohdalla),
        Se Törrösen juttu on ihan tavallisille vanhemmille.

        Hyvä, että asia on tullut puheeksi täällä.
        Olen itse ratkaisemassa sitä.
        Kyseessä on kaksi eri maailmaa. Ja pitäisi rakentaa yhdessä "silta" niitten maailmojen välille.
        Keskustelemalla,
        Lapset eivät osaa vielä aloittaa sitä keskustelua. (Jotkut, mutta eivät kaikki)
        Vanhemmat joutuvat taaskin aloittamaan. Luulisin kuitenkin, että sen jälkeen rupeaa asiat selviämään, ja löydetään takaisin toistensa luo.

        Vahemmat ovat rakastaneet ja tehneet parhaansa (puhun "normi"vanhemmista).
        Lapset eivät ole vain huomanneet sitä vielä.
        Pitää keskustella ja kertoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lukekaa uudelleen se juttu. Ja ymmärtäkää!

        Täällä on nyt yksi joka yrittää harhauttaa pois itse aiheesta (ja on onnistunutkin siinäjoittenkin kohdalla),
        Se Törrösen juttu on ihan tavallisille vanhemmille.

        Hyvä, että asia on tullut puheeksi täällä.
        Olen itse ratkaisemassa sitä.
        Kyseessä on kaksi eri maailmaa. Ja pitäisi rakentaa yhdessä "silta" niitten maailmojen välille.
        Keskustelemalla,
        Lapset eivät osaa vielä aloittaa sitä keskustelua. (Jotkut, mutta eivät kaikki)
        Vanhemmat joutuvat taaskin aloittamaan. Luulisin kuitenkin, että sen jälkeen rupeaa asiat selviämään, ja löydetään takaisin toistensa luo.

        Vahemmat ovat rakastaneet ja tehneet parhaansa (puhun "normi"vanhemmista).
        Lapset eivät ole vain huomanneet sitä vielä.
        Pitää keskustella ja kertoa.

        09:05

        liian myöhään,
        neljäänkymmeneen vuoteen en yhtä komeeta kaunista fiksua jälkeläistäni ole tavannu,
        joten nyt jopa pelkäisin hänet tavat, minulla EI olisi ainuttakaan sanaa sanottavana,
        ei moitetta, ei kehumista,
        ei ainuttakaan sanaa
        paremminki pelkäisin,
        pakkoon oinkosin tilanteesta,
        olisi JÄRKYTYKSESTÄ MYKKÄ kuolemaani asti,
        niin pahoin on sieluun käyny häne katoaminen elämästäni, nyt en HAUAKKAA enään ikinä nähdä,
        olkoon rintaperillinen samoin kuin muutki,
        mutta sanattomana aion kuolla, minulla ei ole mitään sanottavaa, ei kysyttävää, vai PELKO häntä kohtaan,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        09:05

        liian myöhään,
        neljäänkymmeneen vuoteen en yhtä komeeta kaunista fiksua jälkeläistäni ole tavannu,
        joten nyt jopa pelkäisin hänet tavat, minulla EI olisi ainuttakaan sanaa sanottavana,
        ei moitetta, ei kehumista,
        ei ainuttakaan sanaa
        paremminki pelkäisin,
        pakkoon oinkosin tilanteesta,
        olisi JÄRKYTYKSESTÄ MYKKÄ kuolemaani asti,
        niin pahoin on sieluun käyny häne katoaminen elämästäni, nyt en HAUAKKAA enään ikinä nähdä,
        olkoon rintaperillinen samoin kuin muutki,
        mutta sanattomana aion kuolla, minulla ei ole mitään sanottavaa, ei kysyttävää, vai PELKO häntä kohtaan,

        nyt tietenki kysyt, miksi pelkään häntä,,

        siksi,
        kun en tunne häntä,
        hänellä voi olla valtava VIHA vain mua kohtaan,
        siinä syy,

        manipuloitu vihaa lietsottu peroona
        jonkun tahon manipulointi on tehonnu,

        semmosta on sukujen / sukupolvien viha suomalaisessa yhteiskunnassa vieläki
        jos ei osaa pitää varaansa, on liian sinisilmäinen luottaa molempiin sukuihin, vai käydä jollekki jälkeläiselle köpelösti,
        hylkää vanhempansa
        sitä teettää puhumattomuus
        sanaton VIHA sukujen välillä,

        suomi on juro rehellinen sinisilmäinen vähäpuheinen kansa ,,
        siinä käy jälkeläisille usein köpelösti,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        rakkautta on


        mutta

        väärää rakastettu,,

        joten
        e n s i n pitääääääää opiskella kavatustieteitten psygologiksi
        osaiskohan sittenkää omia lapsiaan kasvattaa oikein,
        tai rakastaa oikein,,

        Rakkautta voi olla vaikka kuinka paljon, mutta jos sitä ei osaa osoittaa eikä sanoittaa, sillä ei ole mitään merkitystä. Ehkä sitten tosiaan olisi hyvä opiskella edes jotakin, että osaisi näyttää ja kertoa jälkeläisilleen, miten rakkaita ja kalliita he vanhemmilleen ovat.

        Lapsi ja nuori ei vielä mistään voi keksiä juttua itse, koska kasvu ja kehitys on kesken ja maailman kaikki asiat uusia ja outoja. Vanhempi on sitä varten, että näyttää, osoittaa, sanoittaa ja rakastaa sillä tavalla, että lapselle selviää, mistä on kysymys. - Nm. Näytä oikein


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rakkautta voi olla vaikka kuinka paljon, mutta jos sitä ei osaa osoittaa eikä sanoittaa, sillä ei ole mitään merkitystä. Ehkä sitten tosiaan olisi hyvä opiskella edes jotakin, että osaisi näyttää ja kertoa jälkeläisilleen, miten rakkaita ja kalliita he vanhemmilleen ovat.

        Lapsi ja nuori ei vielä mistään voi keksiä juttua itse, koska kasvu ja kehitys on kesken ja maailman kaikki asiat uusia ja outoja. Vanhempi on sitä varten, että näyttää, osoittaa, sanoittaa ja rakastaa sillä tavalla, että lapselle selviää, mistä on kysymys. - Nm. Näytä oikein

        18:36

        liian myöhään noi sinunki neuvot ja ohjeet tulee,
        jälkeläiset nyt kuusikymmentä
        ja meikä kahdekasnkymmentä ,

        onhan sanonta tietenki olemassa,

        parempi myöhään kuin ei milloinkaan,,,,

        kunka sinä itse onnistuit kavatuksessa,
        osasi osottaa rakkauttasi oikein ?????? kiva olisi tietää,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        18:36

        liian myöhään noi sinunki neuvot ja ohjeet tulee,
        jälkeläiset nyt kuusikymmentä
        ja meikä kahdekasnkymmentä ,

        onhan sanonta tietenki olemassa,

        parempi myöhään kuin ei milloinkaan,,,,

        kunka sinä itse onnistuit kavatuksessa,
        osasi osottaa rakkauttasi oikein ?????? kiva olisi tietää,

        Näytin vain. Nykyisin he itse pitävät huolen siitä, että halauksia tulee tullen, mennen. Kerroin myös. - Nm. Vasta sitten on myöhäistä, kun sinua ei enää ole


    • Anonyymi

      Millainen äiti olit?

      • Anonyymi

        Tavallinen, tein koko ajan parhaani ja yritin.
        Liikaakin.

        Jos kertoisin tarkemmin, niin tulisi vain joku nenäkäs huomautus, mitä en jaksa kuunnella.
        Nyt yksi lapsista on ruvennut kiukuttelemaan kuin teini ja tekemään itsestään "uhria", että kaikki on minun vika mukamas. Niin hyvin on ollut, verrattuna meikäläisen vaikeisiin olosuhteisiin sodanjälkeisessä yhteiskunnassa.

        Siksi tuo artikkeli on ollut hyvä lukea.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tavallinen, tein koko ajan parhaani ja yritin.
        Liikaakin.

        Jos kertoisin tarkemmin, niin tulisi vain joku nenäkäs huomautus, mitä en jaksa kuunnella.
        Nyt yksi lapsista on ruvennut kiukuttelemaan kuin teini ja tekemään itsestään "uhria", että kaikki on minun vika mukamas. Niin hyvin on ollut, verrattuna meikäläisen vaikeisiin olosuhteisiin sodanjälkeisessä yhteiskunnassa.

        Siksi tuo artikkeli on ollut hyvä lukea.

        Aina riittää itseensä tyytyväisiä syyllistäjiä, myötätuntoa toisia kohtaan tuntemattomia saivartelijoita, kaikkitietäviä arvostelijoita. Heitä minä säälin oikeastaan vielä enemmän kuin itseäni, lapsieni hylkäämää äitiä. Vain minä tiedän totuuden hylkäämisen syistä, eikä niitä syyllistäjät muuksi muuta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aina riittää itseensä tyytyväisiä syyllistäjiä, myötätuntoa toisia kohtaan tuntemattomia saivartelijoita, kaikkitietäviä arvostelijoita. Heitä minä säälin oikeastaan vielä enemmän kuin itseäni, lapsieni hylkäämää äitiä. Vain minä tiedän totuuden hylkäämisen syistä, eikä niitä syyllistäjät muuksi muuta.

        sanaton viha,

        salatut sukujen julmuudet ,
        salattut rikoset,

        puhumattomuus,


        siinä esm. useita syitä miksi liian monet jälkeläiset kasvaa kieroon,
        kokevat pettymyiksiä, julmuuksia,
        jonka seurauksena hylkäävät omat vanhempansa ,
        haluavat muuttaa mahdollisimman kauas omista sukujuuristaan,

        kaikki väärin rakastettuja,,,


    • Anonyymi

      Annetaan lasten elää omaa elämää aikuisena, jos kiukuttelevat se on merkki siitä, et haluavat irtautua. Usein vanhemmat alkaa roikkua aikuisissa lapsissa. Kaikilla oma elämä ja kaikella aikansa, syyllistäminen ei ole järkevää.

      • Anonyymi

        "sanaton viha,
        salatut sukujen julmuudet ,
        salattut rikoset"

        No enpä väittäisi että ihan tavallisessa normiperheessä on vanhempien puolelta "sanatonta vihaa, salattuja sukujen julmuuksia ja salattuja rikoksia"!

        Eikö mennyt aika paljon liioittelun puolelle?

        Just nää ääritapausten vetäminen yleistykseksi on nykyisin NIIN muotia.

        Miten moni täällä olevista on syyllistynyt lastenkasvatuksessaan näihin: "sanatonta vihaa, salattuja sukujen julmuuksia ja salattuja rikoksia"!

        Enpähän usko vain.
        Kuitenkin joku ottaa nää esimerkiksi...

        Tottakai annetaan elää, mutta ei tarvitse antaa "tulla silmille hyppimään".
        Sen verran kannattaa olla tervettä järkeä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "sanaton viha,
        salatut sukujen julmuudet ,
        salattut rikoset"

        No enpä väittäisi että ihan tavallisessa normiperheessä on vanhempien puolelta "sanatonta vihaa, salattuja sukujen julmuuksia ja salattuja rikoksia"!

        Eikö mennyt aika paljon liioittelun puolelle?

        Just nää ääritapausten vetäminen yleistykseksi on nykyisin NIIN muotia.

        Miten moni täällä olevista on syyllistynyt lastenkasvatuksessaan näihin: "sanatonta vihaa, salattuja sukujen julmuuksia ja salattuja rikoksia"!

        Enpähän usko vain.
        Kuitenkin joku ottaa nää esimerkiksi...

        Tottakai annetaan elää, mutta ei tarvitse antaa "tulla silmille hyppimään".
        Sen verran kannattaa olla tervettä järkeä.

        no,,, kerrohan,,,
        entä kun on täysin hyljänny vanhempansa,
        kymmeniin vuosiin ei ole ottanu yhteyttä,

        on vain tieto sivullisilta sukulaisilta ,,, on elossa, ja voi hyvin,,,
        kerrohan kuka ja mikä on vaikuttanu tommoseen tilanteeseen,
        vanhemmat suree kaipaa, ikävöi mutta ei saa mitään yhteyttä,

        väitän, jopa tiedä,
        toinen suku on syyllistyny manipulointiin, panetteluun,
        siinä se salttu meneisyys,
        salattu sukujen viha,
        joka vaikuttaa monen sukupolven ajan jälkeläisten käytökseen,,

        vihdoinkin voin myntää koen itsekki vihaa menneisyyden sukujen vääryykisen
        ja tekojen takia

        mutta
        se on myöhästä, hyväuskoiselle sinisilmäiselle
        olisi pitäny osata pitää varansa, suojella jälkikasvua maipuloinilta, vihan lietsomiselta meisyyden sukujen vihan takia,
        sukujen salat vihat vääryydet on raskasta kantaa jälkiasvujen,
        suomi on sykkien maa,


      • Just noin.
        Meidän ikäisten keski-ikäisillä lapsilla on jo omat elämänsä, perheensä, työnsä, menonsa, huolensa ...
        Monet niistä jo isovanhempia itsekin.
        Olisi aika tämän ikäisten itsenäistyä, eikä roikkua enää aikuisissa lapsissaan kiinni.


      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        Just noin.
        Meidän ikäisten keski-ikäisillä lapsilla on jo omat elämänsä, perheensä, työnsä, menonsa, huolensa ...
        Monet niistä jo isovanhempia itsekin.
        Olisi aika tämän ikäisten itsenäistyä, eikä roikkua enää aikuisissa lapsissaan kiinni.

        Et viitsisi. Ei ole kyse "roikkumisesta".
        Ja vaikka olisikin. Elä tule tänne neuvomaan tämänikäisiä.

        Kyse on siitä, että on ikävä ja haluaisi vähän huomiota heltä, jotka on kasvattanut, elättänyt ja rakastanut. On vanha, kipeä ja yksinäinen.

        Aasian maissa kunnioitetaan vanhempia ja pidetään heistä huolta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Et viitsisi. Ei ole kyse "roikkumisesta".
        Ja vaikka olisikin. Elä tule tänne neuvomaan tämänikäisiä.

        Kyse on siitä, että on ikävä ja haluaisi vähän huomiota heltä, jotka on kasvattanut, elättänyt ja rakastanut. On vanha, kipeä ja yksinäinen.

        Aasian maissa kunnioitetaan vanhempia ja pidetään heistä huolta.

        Tämänikäisiä?
        Olen 70 niinkuin tämä palstakin.
        Pitäisiköhän sinun muuttaa (takaisin) Aasiaan.


      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        Tämänikäisiä?
        Olen 70 niinkuin tämä palstakin.
        Pitäisiköhän sinun muuttaa (takaisin) Aasiaan.

        No ei kyllä uskoisi.

        Pitäisi jo tämän ikäisenä olla sen verran sydämen sivistystä, että ei aina ivailisi muita.
        Anna aloittajan ja muidenkin kertoa surustaan ja ikävästään, eläkä tule nälvimään.

        Tulee taas tietysti nälvivä vastaus. Ollaan totuttu siihen...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ei kyllä uskoisi.

        Pitäisi jo tämän ikäisenä olla sen verran sydämen sivistystä, että ei aina ivailisi muita.
        Anna aloittajan ja muidenkin kertoa surustaan ja ikävästään, eläkä tule nälvimään.

        Tulee taas tietysti nälvivä vastaus. Ollaan totuttu siihen...

        Huomenna äitienpäivä.
        Muistaako lapset?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ei kyllä uskoisi.

        Pitäisi jo tämän ikäisenä olla sen verran sydämen sivistystä, että ei aina ivailisi muita.
        Anna aloittajan ja muidenkin kertoa surustaan ja ikävästään, eläkä tule nälvimään.

        Tulee taas tietysti nälvivä vastaus. Ollaan totuttu siihen...

        Miten jos vähitellen opettelisit olemaan nälvimättä toisia keskustelijoita sinä sydämeltäsi "sivistynyt".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenna äitienpäivä.
        Muistaako lapset?

        20:25

        Kyllä muistavat, soittavat puhelimella kysyvät kuinka hurisee, ja huriseehan se,

        se siitä,,,


        en ole enään kenekää äiti,
        lapsetki on yli 60
        joten ei voi lapsiksi enään sanoa,

        hyvää äitienpäivää teille nuoremmille, jotka vielä olette äitejä tai iso-iso äitejä,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        20:25

        Kyllä muistavat, soittavat puhelimella kysyvät kuinka hurisee, ja huriseehan se,

        se siitä,,,


        en ole enään kenekää äiti,
        lapsetki on yli 60
        joten ei voi lapsiksi enään sanoa,

        hyvää äitienpäivää teille nuoremmille, jotka vielä olette äitejä tai iso-iso äitejä,

        Kiitos!

        Ostin varmuuden vuoksi ruusut itselleni ja kakun, jos eivät muistaisi.

        Itse uistin äitiäni joka vuosi kuolemaansa saakka.


    • Anonyymi

      Ninpä! Lisäksi sirtävät vihansa omin lapsiinsa ja omat lapsensa aikana kun vanhemat vanhenevat,toimivat heitä kohtaan valitettavasti samoin.Siloin vimeistän ymärtävät.Mutta myöhäistä kun äiti on jo kuollut. Sitä menään litoihin muka parempiin ja rikaisin.Oma lapsuuskoti kun ei rikas. Hävetän. Mutta ihminen ihan kaiken löytää edestän omilta jälkipolviltaan itsellen.

    • Anonyymi

      aurinko paistaa,
      muistan kuollutta äitiäni ja isää, ajattelin mennä heidän haudalleen,
      mutta taitaa mun omat voimat olla vähissä,
      pitäisi ajaa parisataa kilometriä

      jään misteluksi, heitä kaipaan suuresti,
      hassulta tuntuu seki kun äitini hausassa on toistakymmentä vuotta nuorempi kuin minä nyt,
      siitä huolimatta koen hänet äidiksi, jota haluisin hoivata, pitää hyvänä,
      mutta uskon ajatus riittää, hän ja isäni taivassa kyllä tietävät mun ikäväni täällä maanpäällä,,

      jospa kesempänä jaksaisi käydä sen reissun vielä, jää nähtäväksi,

      ihan mukavaa äitien päivää kaikille,

      menen yksin syömään jotain hyvää jonnekki valmiiseen päytään ravintolaan,,,
      on niin kaunis aamu ja aurinko hyväilee luontoa,

      yksin on hyvä olla,


      toivottavasti rakkailla jälkeläisilläni olisi yhtä hyvin asiat,,


      luoja pidä heistä huolat, suojele ja varjele heitä, ohjaa oikeaan,
      anna heille sinun viisuatta jaksaakseen maailman vaikeudet,
      kiitos että kuulet rukoukseni,,,

      • Anonyymi

        Samoin hyvää äitienpäivää, vaikka lapset olisivat sen unohtaneet.

        Ostin itselleni valmissalaatin, äitienpäiväruusut ja kakun, ja ajattelen että parhaani olen tehnyt.
        Kun itse tietää, että on kaikkensa antanut, niin se riittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samoin hyvää äitienpäivää, vaikka lapset olisivat sen unohtaneet.

        Ostin itselleni valmissalaatin, äitienpäiväruusut ja kakun, ja ajattelen että parhaani olen tehnyt.
        Kun itse tietää, että on kaikkensa antanut, niin se riittää.

        Pahoittelen, jos pahoitan mielesi; ei riitä. - Nm. Itseensä meneminen on vaikeaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pahoittelen, jos pahoitan mielesi; ei riitä. - Nm. Itseensä meneminen on vaikeaa

        En pahoita mieltäni tuosta.
        Enkä yleisesti ottaen ole ollenkaan samaa mieltä kanssasi.
        En myöskään ymmärrä mikä pakkomielle sinulla on jatkuvasti irvailla tällä ketjulla, missä muut äidit kertovat tarinaansa.
        Sinä et ole mikään arvostelemaan ketään!
        Laita om linkki alulle ja jaa siellä ajatuksiasi!

        Lasten pitäisi myös mennä itseensä.
        Itseeni olen ehtinyt mennä monen vuosikymmenen ajan.

        Näin ei ollut ennen.
        Vaikka äitini oli vaikea, niin aina muistin äitienpäivän


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pahoittelen, jos pahoitan mielesi; ei riitä. - Nm. Itseensä meneminen on vaikeaa

        Mene itse itseesi lahopää-töksäyttelijä 11:17


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samoin hyvää äitienpäivää, vaikka lapset olisivat sen unohtaneet.

        Ostin itselleni valmissalaatin, äitienpäiväruusut ja kakun, ja ajattelen että parhaani olen tehnyt.
        Kun itse tietää, että on kaikkensa antanut, niin se riittää.

        Elämä on monenlaista,


        silloin kun lapset oli pieniä,
        aina leikittiin äitienpäivää,
        isä ja lapset toi aina kahvit sänkyyn ja omatekoset kortit,

        myöhemmin kun lapset oli lentäneet pesästä, puolisoni toi aina kahvit sänkyyn ja kortin jonka oli munulle nuorena joskus kirjoittanu
        olin aina ja ikuisesti 27 vuotias, heh,
        vielä viisikymmpisenäki hän toi saman kortin olin hänelle ikuisesti 27 vuotia,


        kohta kymmenen vuotta sitten puolisoni nukkunu pois,

        yksin vietän äitienpäivät ym . juhlat,
        puhelin onnetteluja kyllä saan,


        jälkeläiseni ovat rakkaita siellä missä sitten ovatkaa maailman tuulissa, oman elämänsä taisteluissa,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elämä on monenlaista,


        silloin kun lapset oli pieniä,
        aina leikittiin äitienpäivää,
        isä ja lapset toi aina kahvit sänkyyn ja omatekoset kortit,

        myöhemmin kun lapset oli lentäneet pesästä, puolisoni toi aina kahvit sänkyyn ja kortin jonka oli munulle nuorena joskus kirjoittanu
        olin aina ja ikuisesti 27 vuotias, heh,
        vielä viisikymmpisenäki hän toi saman kortin olin hänelle ikuisesti 27 vuotia,


        kohta kymmenen vuotta sitten puolisoni nukkunu pois,

        yksin vietän äitienpäivät ym . juhlat,
        puhelin onnetteluja kyllä saan,


        jälkeläiseni ovat rakkaita siellä missä sitten ovatkaa maailman tuulissa, oman elämänsä taisteluissa,

        Minä en enää oikein tiedä, tuntuuko rakkaille.
        Kun on välittänyt niin paljon ja tehnyt parhaansa, ja eivät osoita mitenkään, niin ei ne enää niin rakkailta tunnu. - Kun itsestä tulee tavallaan järkevämpi, eikä halua enää ottaa sitä ikävyyden tuskaa päälle. Kun se koskee.
        Silloin on viisaampaa ottaa etäisyyttä ja tottua siihen, että ei tule mitään.

        Ruveta ajattelemaan, että mitä ite tekisi kivaa.
        Miksi säästellä vähiä säästöjään niille itserakkaille?

        Rakastin heitä.
        Mutta nyt tuntuu tuskaiselta odotella, että ottaisivat yhteyksiä ja että kerrankin ajatteleisivat miltä vanhemmasta tuntuu.
        Eivät ajattel. Paras jättää ja elää omiaan.
        Löytyisipä joku toinen rinnalle!
        Vois ruveta varamummoksi ja jakaa sitä rakkautta niihin, jotka sitä tarvitsevat eniten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en enää oikein tiedä, tuntuuko rakkaille.
        Kun on välittänyt niin paljon ja tehnyt parhaansa, ja eivät osoita mitenkään, niin ei ne enää niin rakkailta tunnu. - Kun itsestä tulee tavallaan järkevämpi, eikä halua enää ottaa sitä ikävyyden tuskaa päälle. Kun se koskee.
        Silloin on viisaampaa ottaa etäisyyttä ja tottua siihen, että ei tule mitään.

        Ruveta ajattelemaan, että mitä ite tekisi kivaa.
        Miksi säästellä vähiä säästöjään niille itserakkaille?

        Rakastin heitä.
        Mutta nyt tuntuu tuskaiselta odotella, että ottaisivat yhteyksiä ja että kerrankin ajatteleisivat miltä vanhemmasta tuntuu.
        Eivät ajattel. Paras jättää ja elää omiaan.
        Löytyisipä joku toinen rinnalle!
        Vois ruveta varamummoksi ja jakaa sitä rakkautta niihin, jotka sitä tarvitsevat eniten.

        Minulla tuo vaihe elämässä on menny jo ohi,
        ainaki kaksikymmentä vuotta kaipasin
        jopa itkua joskus tuhersin ja ootin jospa tulisivat käymään,
        tai tulisivat avuksi kun olisin tarvinnu,
        mutta ei, he elivät omaa elämäänsä,

        oli pakko luovuttaa,

        silti kaikesta huolimatta tunnen sydämessäni rakkautta heitä kohtaan
        vaikka en välttämättä enään edes tuntisi kaikkia niitä,
        ehkä en enään haluakkaa nähdä,
        nooooh, he elävät omaa elämäänsä,
        mä kuolen kohta,
        jätän ne hyvillämielin, eläköön niin kuin haluavat,
        en voi olla kellekkää eneään hyödyksi,
        olen jo vanha ja itse avun tarpeessa,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla tuo vaihe elämässä on menny jo ohi,
        ainaki kaksikymmentä vuotta kaipasin
        jopa itkua joskus tuhersin ja ootin jospa tulisivat käymään,
        tai tulisivat avuksi kun olisin tarvinnu,
        mutta ei, he elivät omaa elämäänsä,

        oli pakko luovuttaa,

        silti kaikesta huolimatta tunnen sydämessäni rakkautta heitä kohtaan
        vaikka en välttämättä enään edes tuntisi kaikkia niitä,
        ehkä en enään haluakkaa nähdä,
        nooooh, he elävät omaa elämäänsä,
        mä kuolen kohta,
        jätän ne hyvillämielin, eläköön niin kuin haluavat,
        en voi olla kellekkää eneään hyödyksi,
        olen jo vanha ja itse avun tarpeessa,

        Kiitos kun kerrot, olet kokeneempi!
        Annat lohtua monelle täällä!

        Monta kertaa ajattelen, että miten hyvä että on ikää, ja pian pääsee tästä kaikesta eroon.
        Jo on paljon nähnyt. Loppuu ikävä ja tuska.
        Miten mukava vain pois nukahtaa.
        Uskon että Luoja antaa nukahtaa silloin kun aika on ja että parempaa on tulossa sen jälkeen.
        Miten hyvä tunne!
        Parhaasi olet tehnyt. Olet kasvanut kaiken yli ja olet lempeä, kun jaksat vieläkin rakastaa.
        Mutta voisitko jotain mukavaa itsellesi tehdä?
        Ihan yksinkertaisia asioita, joista voisit iloita?

        Minulla on ilona illalla kun maate käyn, että on lämmintä peiton alla. Kaksi peittoa ja kolmantena on vielä välly. Tyyny on tukena myös selkä, ja mahapuolella.
        Se on vähän hassua, mutta antaa turvaa jotenkin.
        Ajattelen mukavia muistoja ja teen kuvitelmissani vaikkapa reissun jonnekin.
        Oman lapsuuden aikuista aikaa. No, ei ollut kaikki mukavasti aina, mutta anteeksi olen kaiken antanut ja ymmärtänyt sen aikaiset.
        Usein istun lapsuuden ajan saunassa lämpimässä perheen kanssa, ja äiti pesee puhtaaksi. Siihen sitten nukahdan.
        Katselen filmejä netiltä. Miten mukava kun on aikaa!
        Ulkolaisiin filmeihin on mahdollista saada suomennos.

        Toivon sinulle kaikkea hyvää!
        Muistan sinua iltarukouksessani! Ja kaikkia muitakin!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En pahoita mieltäni tuosta.
        Enkä yleisesti ottaen ole ollenkaan samaa mieltä kanssasi.
        En myöskään ymmärrä mikä pakkomielle sinulla on jatkuvasti irvailla tällä ketjulla, missä muut äidit kertovat tarinaansa.
        Sinä et ole mikään arvostelemaan ketään!
        Laita om linkki alulle ja jaa siellä ajatuksiasi!

        Lasten pitäisi myös mennä itseensä.
        Itseeni olen ehtinyt mennä monen vuosikymmenen ajan.

        Näin ei ollut ennen.
        Vaikka äitini oli vaikea, niin aina muistin äitienpäivän

        Sinun lapsesi ovat siis viisaampia ja fiksumpia kuin sinä. Äidit eivät ole selvästikään keksineet tarinoittensa ydintä. - Nm. En irvaile


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinun lapsesi ovat siis viisaampia ja fiksumpia kuin sinä. Äidit eivät ole selvästikään keksineet tarinoittensa ydintä. - Nm. En irvaile

        Ole sinä lopultakin hiljaa, ihan olet jo kiintiösi täyteen loukannut tällä palstalla muita äitejä.

        Mikä on sinun agendasi? Ei mitään myönteistä ja lohtua, kannustusta muille palstalaisille.
        Pelkkää irvailua, naljailua, tökkimistä, ilkeyttä.
        sinun pitäisi mennä juttelemaan jonkun asiantuntijan kanssa omista ongelmistasi.
        Sinulla saattaa olla niin karu menneisyys, että et pääse siitä irti muuten kuin vain toisia tölväisemällä.
        Asiantuntija auttaa sinut uusille ajatusraiteille, ja että miten tulisit myönteiseksi ja empaattiseksi kanssaihmiseksi.

        Pahoin kuitenkin pelkään, että jatkat täällä samaa rataasi. Kun on mielipidevapaus maassa.

        Muiden ei kannata kuitenkaan ottaa pahaa mieltä, hypätä vain yli.


    • Anonyymi

      Maailma on muuttunu,
      mikään ei ole niin-kuin ennen , maailma on jälleen levoton,,,

      ihmisten erakoituminen yhteiskunnassamme alkoi noin seitkyluvulla,
      senjälkeen kun sodan jälkeen suuret ikäluokat koki maaltamuuton,
      yhteiskunta teollistui
      alkoi maalta muutto laumoittain kaupunkeihin
      työnperässä,

      sen jälkeen yhteisöllisyys myös katosi kyliltä,
      enään ei tehty vierailuja samoin kuin sodan jälkeen jolloin ei vielä ollu puhelimia, eikä autoja,

      samoin alkoi käydä jälkeläisten suhteen,
      he opiskeli, parusti omat peheet
      työelämä ja perhe vei heidän kaiken ajan,
      ei enään ehditty vierailla omien vanhempien luona samoin kuin ennen,

      tämä kaikki on johtanu nyky vanhusten yksinäisyyteen,
      on vain puhelin yhteys omaisiin,

      empä tiedä mihin tämä kaikki vielä johtaa,
      kun nykyinen soteki vaikuttaa kovin epämääräiseltä,
      kun valtion talous on kuralla
      ei ole rahaa
      niin vanhukset on ensimmäinen ryhmä joka ehkä
      ensimäisenä ryhmänä eniten kärsimään hoitojen puutteesta,

      toisaaltaan,
      omalla kohdallani olen saanu elää puolisoni kanssa hyvän työteliään suhteelisen varakaan elämän,
      joten voi vain kiittää sodanjälkeistä politiikkaa,

      toivoen
      että nyky politiikka pääsis jaloilleen
      ja pystyisi huolehtimaan nyt nuorempien ikäpolvien toimeentulosta,
      samoin kuin me sodan jälkeen olemme saaneet tehdä töitä ja saimme työ-eläkeet joitten varassa vietämme nyt vanhuutta,
      kunne kuolema korjaa meidät,

      jälkeläiset ovat rakkaita siellä jossaki,
      vaikka yhteyksiä ei enään juurikaan ole,,,,
      maailma on muuttunu siltäki osin ,,
      ja ilmeisesti muuttuu edeleen mutta mihin suuntaan,,
      jää jälkeläisten nähtäväksi,,

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      107
      2785
    2. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      30
      2385
    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      21
      2310
    4. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      102
      1906
    5. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      114
      1620
    6. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      168
      1335
    7. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      282
      1167
    8. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      71
      1024
    9. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      80
      1024
    10. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      238
      961
    Aihe