mulla on vähän ikävä sua ”lehmipoika”. Vaikka välissä on vuori mä jotenkin näen miten helppoa meidän loppujen lopuksi olisi vaan tavata ja jutella, niin kuin oltais aina tunnettu. Oonkohan ihan väärässä? Sitä ei ehkä koskaan saada tietää…
Et ehkä usko mutta
Anonyymi
14694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin minullakin sinua lehmityttö. Luulen että se olisi loppujen lopuksi hyvinkin helppoa.
Kiva, niin mä aavistelinkin. Nyt on vielä enemmän ikävä.
Tiedän tuon, oon tiennyt jo pitkään. Meissä on jotain sukulaissieluakin..
Jäin kaipaamaan sinua. Sait minut "nalkkiin".
Samoin, mutta pelkään että pääset taas karkuun.
Paljonkin
No tuollaista sanankäyttöä voidaan ilmoittaa poliittiseksi lausunnoksi, ainoana tarkoituksena värvätä orja, yksilömuodossa, sillä aloittajalla on ilmeisen selvä kohde harhoissaan, illuusioissaan, myös hallusinaatioisansa, keskenäisiksensä....
"Väärä vaimo"
moro
https://m.youtube.com/watch?v=OumXyQGOkuk
Miten niin oltais tunnettu?
Miten me nyt tunnetaan?
Voi se selvitäkin https://youtu.be/bDmA8qQKhMY
Laita vaikka vaikka tämän ikävöimäsi nimikirjaimet.
Ei saada ei. Oot liian ujo ottaaksesi riskin.
Onko käynyt koskaan mielessä, että ehkä tällaisella mainitsemallasi ujolla ei vaan kiinnosta tämä riskinotto? Sanavalinnat muutenkin puhuu hieman sen puolesta, että itse olet erittäin kyseenalaisilla metodeilla varmistelija
no risk, no fun
Hv