Vieläkö vanhoillislestadiolaiset kasvattavat lapsensa rautaisessa kurissa kuten takavuosina on ollut tapana? Vieläkö perheissä annetaan remmiä teineille, jos nämä uhmaavat vanhempien hengellisiä arvoja? Millaisia kokemuksia omista lapsuudenperheistänne? Mitkä ovat omat kasvatusperiaatteenne?
Lestadiolaisten kasvatusperiaatteet
Anonyymi
4132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä annettin piiskaa vielä v. 1984 jälkeen, vaikka lasten ruumiillinen kuritus kriminalisoitiin tuolloin. Nykyisin on ehkä jo toisin.
Joo ei tuo lakimuutos meilläkään missään koskaan näkynyt. Remmiä saatiin silloin kun se tarpeelliseksi nähtiin. Ainakaan isompana äiti ei koskaan itse kurittanut vaikka hän rangaistuksesta yleensä päätti, lapsilauman kanssa kun kotiäitinä oli. Isä sitten töistä tultuaan kuritti kaikki, jotka olivat sen äidin mielestä ansainneet...
Remmi oli ennen vanhaan normaali seuraus, jos teki ilkeyksiä tms. Viimeinen remmimuistoni on noin vuodelta 1983 (en muistaisi vuosilukua enää, mutta helppo laskea vuosiluku, kun muistan minkä ikäinen olin). Lakimuutoksen jälkeen en muista remmiä käytetyn.
Itse olen tyytyväinen lakimuutokseen, vaikka en olekaan varma, onko kasvatustulos parempi "vitsaa säästämällä". Pahalta sitä toisaalta kyllä tuntuisi käyttää, vaikka se olisi sallittuakin. Nykyään yritetään selvitä puhumalla ja muilla sanktioilla (kivoja asioita pois), jos lapset eivät tottele tai tekevät jotakin pahaa.
T. VL
Puhumalla paras, lapsen ikä huomioiden, esimerkillä kasvatus, mutta jos ei olla kypsiä vanhemmiksi, niin sortuu "kurituksiin" !
Meillä, joskus -50-60 luvuilla isä "piiskasi" pojat, tyttöjä "ohjeisti" äiti, jos älysi pyytää anteeksi, niin sai anteeksi. Mummi asui meillä, ja hän oli lempeä kasvattaja, aina sai seuraa hänestä, jos vanhemmat puuhastelivat omissa töissään.
Tuolloin oli vallalla vanhempien kunnioitus, ehkä pientä pelkoa, toteltiin useimmiten jo yhdestä käskystä. Yleensä oli melko vapaa kasvatus, ei ollut siihen aikaan pahempia "houkutuksiakaan", tupakka, ehkä pojilla, mutta esimerkki oli vierailuilla käyvä isän veli, setä ja ukot poltti uunin luukku avoinna, olohuoneessa tupakkaa, vihreätä Norttia !
Vasta yli 60 v. älysivät lopettaa "sauhuttelut", ollen sitä ennen myös "esimerkkinä pahuuteen" omille pojilleen ! Näistä nuorista miehistä nyt enää harva polttaa, siten ovat fiksumpia, kuin esi-isät !! Jos on perheessä poikia vaikka seitsämän, niin ei heille ole antaa "sätkärahaa", vielä sama määrä tyttöjä, joillakin !!
Rajat ovat rakkautta, vielä nykyäänkin, ei ole hyvä antaa lasten kasvaa ihan "pellossa", eikä pelossa ! Heiistä kumminkin joku saa tai joutuu hoitamaan vanhempiaan, jossain vaiheessa, vanhuudessa !! Lapset ovat vain lainaksi meille annettu, heitä kumminkin rakastetaan ja toivotaan että pärjäisivät elämässään hyvin ja ehkä osaisivat kasvattaa omat lapsensa kunnon kansalaisiksi 1?
Ei meistä vanhemmista polvistakaan kunnottomia ole tullut, mutta vaan vanhoja ja muistellaan hyvällä omia rakkaita vanhempia !!
Silti "pojat ovat aina poikia", vielä yli 70-vuotiaina, rakkaita veljiä kumminkin. Rakkautta ja läsnäoloa ei kukaan anna liikaa, missään elämän vaiheessa !!
Rakastakaa lapsianne, niin he muistavat vanhempina olla myös apuna tarvittaessa !