Miksi teholähteissä konkka verkkojännittestä antojännitteeseen?

Tuollaiseen en ole törmännyt koskaan. Sen sijaan maadoitus yleensä tulee laitteen runkoon pistokkeesta(maa,nolla,vaihe). Samoin vaiheen, nollan ja tämän maa-pisteen välillä on 2 kpl konkkaa väleillä maa-nolla ja maa-vaihe. Tuon ideana kai on vähentää rf-häiriöitä yhdessä tulo-suotimen kanssa(näyttää lähinnä poikittain kytketyltä muuntajalta tai ferriittirenkaan läpi kiedotuilta johdoilta) ts. hakkurin häiriöt ei pääse säteilemään verkkoon. Rungosta voi siis saada hiukan näpeilleen jännitettä, jos maadoitus on kytkemättä - virta on kuitenkin aika pieni.

Komponentti on ns. Y-kondensaattori ja tarkoitettu suurtaajuisten häiriöiden suodatukseen.

https://electronics.stackexchange.com/questions/216959/what-does-the-y-capacitor-in-a-smps-do

Hakkurin DC-puolen AC-komponetti on ikään kuin "maadoitettu" AC-puolelle? Tuntuu hurjalle, miten ihmeessä menee häiriötestistä läpi?

Olen törmännyt vain optoerottimen kautta kulkevaan takaisinkytkentään, kun hakkurin toisiopuoli on galvaanisesti erotettu ensiöpuolesta.

Hakkuriteholähteet on sikäli hyviä, että ei tarvita järjettömän kokoista muuntajaa ja kondensaattoripankkia, koska toimintataajuus on 50 hertsin sijaan jopa megahertsejä. Lisäksi saadaan samalla vakavointi.

Tulee mieleen hakkuri, jonka rakentelin opiskeluaikana labrassa testimielessä. Satunnainen kela - aika pieni arvoltaan(paksua kuparia, ferriitti) ja kytkentä alkoi ottaa kierroksia vasta taajuuden noustua jonnekin 300kHz tuntumaan. Diodi piti jossain vaiheessa vaihtaa nopeampaan tyyppiin, että sai rippeliä kuriin - se käräytteli fettiä useamman kerran - se 50 Hz tasurisillan komponentti ei oikein toiminut. 5v/300mA oli maksimiteho, koska ohjaava FET:ti oli aika pieni (BS170?). Tuolloin input-jännitettä en tainnut saada nostettua yli 40V:n. PWM:n kontrollilenkkinä toimi jännitteenjako transistorin kannalle. Transistorilla vedettiin FET:n hilalta jännitteet pois - ei mikään lämpöstabiili kytkentä, mutta kyllä se riittävästi silti toimi ja jopa yllättävän hyvin. Aluksi se oli ihan vapaasti värähtelevä kytkentä, mutta tein siihen 555:llä taajuuden - helpotti kummasti FET:n maksimivirran rajaamista!
Muutenkin huomasi, että virran kasvattaminen pakottaa oikeastaan pudottamaan taajuutta, koska kytkinkomponenteissa alkaa tulla tilan vaihdoissa häviöitä ja isompi virtaiset ei ole niinkään nopeita.