Kuinka kertoa autistisen lapsen sisarukselle erilaisesta sisaruksesta. Miksi sillä on erioikeuksia ja miksi se käyttäytyy kummasti yms. Kuinka tukea yleensäkkin ei tavallisen lapsen sisarta, onhan hänelläkin raskaampi osa.
Tukea myös sisaruksille
Pieni vielä itsekkin
71060
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On oikein kertoa muillekin sisaruksille että heille selviäisi,miksi joku heidän sisaruksistaan
tai sukulaisistaan on erilainen kuin toiset!Sillä eihän ulkopuolinen,eikä välttämättä sisarukset-
kaan ymmärrä miksi joku on erilainen.Riippu kyllä
paljon henkilön iästä ja siitä onko hän tottunut näkemään ns. normaaleja ihmisiä ympärillään.Lapset ovat kyllä parhaita vastaanottamaan tietoja toisten käytöksen erilaisuudesta,varrattuna aikuisten ymmärrykseen.Kertokaa selvin sanoin heille,tai kysykää asiantuntijan apua asian selvittämiseen.
Meillä on puhuttu 1,5 vuotta vanhemmalle siskolle aina suoraan pojan tilanteesta. Kun viimeksi muutimme, niin uusille naapurin lapsille autismin olemusta avasi parhaiten se Aapo-satukirja (Ystäväni Aapo). Olivat sitä porukalla lukeneet ja lapset ovat suhtautuneet junioriin eri tavalla sen jälkeen.
Ystäväni Aapo, jolla on autismi. Hyvä kirja vaikka kaikille jotka eivät tiedä autismista.
Kuinka paljon sisarukset oppivat toisiltaan? Myös tavallinen lapsi autistilta.
Keskimmäinen lapsi on autisti ja häntä vajaa neljä vuotta nuorempi poika otti mallia alle kouluikäisenä varsinkin negatiivisesta käytöksestä kuten raivokohtauksesta ts. jos ei saanut tahtoaan läpi seurasi hillitön raivari. Normaalien lasten seura päiväkodissa hieman vähensi tätä käytöstä mutta palautetta päiväkodista raivareitten vuoksi tuli silti usein.
Nyt poika on 8-vuotias eikä käytöksessä ole mitään poikkeavaa. hän tajuaa vallan mainiosti että systerin käytös on poikkeavaa ja tietenkin myös häpeää joskus sisartaan jos yleisellä paikalla sattuu jotain skabaa.
Eli terve lapsi oppii terveet tavat kun ikää tulee tarpeeksi. Tytär on autistien luokalla ja pelkäsin tavattomasti mitä hulluja hän oppii vielä lisää muilta autisteilta. Mutta sekin ollut turha pelko: uudet "kujeet" (muilta opitut tavat tai kiljahtelut) ovat ohimeneviä. Kuulemma koko luokalla sama juttu.
Veljeni on nyt 26v, autisti ja kehitysvammainen. Itse en lapsena erityisesti edes ajatellut hänen olevan mitenkään erilainen. Vaikka oppi kovin myöhään kävelemään ja puhumaan ja käyttäytyi muutenkin "hieman" erikoisesti. Rakas veli jän aina oli, vaikka leikkikaveria siitä ei saanutkaan. Enkä ikinä kokenut että olisin jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka näin tosiasiassa olikin.
Omat sisarrukset kyllä osaavat varmasti suhtautua autistiin ihan luonnostaan. Terveiden lasten kavereille voisi vähän valaista miksi perheen lapsi käyttäytyy erikoisesti, ettei aiheuta kummastusta/ kiusaamista.
Kiva kuulla ettet ole kärsinyt, uskon että erilaisten lasten sisarukset ovat suvaitsevisempia ja tunne tasolla myös fiksumpia. Paljonhan vaikuttaa tietysti vanhempien asenteet. PS. syyllinen olo kun aika ei riitä tasapuolisesti.