annettiin ainoastaan kahdelle tietyssä työpaikassa. Oli kuvottavaa joutua kokemaan yksityiselämään puuttumista toistuvasti. Heti kun huomasi sen jatkuvan, stressi nousi huippuunsa ja päivä oli pilalla. Se vaikutti välittömästi työilmapiiriin ja keskittymiseen. Miksi päivä aina pilattiin sillä mikä ei sinne koskaan kuulunut? Miksi ei saanut keskittyä työhön joka oli itselle äärimmäisen tärkeää? Miksi aina joku "määkyi" niitä lauseita joita ei olisi koskaan halunnut kuulla? Miten tuskaa ja kärsimystä voidaan mitata, kenen kärsimys on ollut pahempaa? Neljännes elämästä, niin kauan sitä oli. Neljännes elämästä liikaa. Siitä muistona kivut loppuelämön ajan.
Lupa olla mukana
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.