Tarinoita huumeiden käytön aloittamisesta ja lopettamisesta

Anonyymi

En ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut Suomi24-palstalle, joten ajattelin nyt aloittaa tällaisella postauksella. Olen polttanut ensimmäisen kerran kannabista 17-vuotiaana n. 10 vuotta sitten. Aluksi käyttö oli vähän harvempaa, sillä asuin vanhemmillani eikä kaveripiirissäni katsottu hyvällä pilven pössyttelyä. Jossain vaiheessa kaveripiiriini alkoi ilmestyä päihteiden käyttöä, myöhemmin kannabiksen polttamista ja myös satunnaista pirin vetämistä. Tämä vaikutti itseenikin siten, että sain tavallaan oikeutuksen päihteiden käytölle kun muutkin kaverit alkoi käyttämään päihteitä.

Viimeiset kolme vuotta olen poltellut lähes päivittäin. Olen myös käyttänyt muitakin huumeita, kuten amfetamiinia ja sieniä, mutta harvemmin. Kunnes. Muutama kuukausi sitten tapasin ihanan tytön, jonka kanssa harrastin polttelua melkein joka kerta kun nähtiin, Tämähän oli aivan ihanaa, sillä aiemmin olin poltellut kavereiden kanssa tai yksin. Tämän tytön läsnäolon vaikutuksesta elämässäni sain voimaa ensimmäistä kertaa kieltäytyä polttelusta ja silti tuntea oloni hyväksytyksi, joten ryhdyin tuumasta toimeen ja lopetin polttelun kokonaan kuukausi sitten.

Nyt oloni on, kuin henkinen kehitykseni olisi alkanut siitä pisteestä, mihin silloin jäin kun aloitin kannabiksen polttamisen. Tunnen olevani henkisesti 17-vuotias, enkä oikein ymmärrä mitä ympärilläni tapahtuu. En ole enää yhtä syvällinen kuin olin kannabista käyttäessäni, mutta en myöskään tunne yhteyttä normaaliin maailmaan, jossa käydään töissä ja ollaan osa yhteiskuntaa. Tuntuu siltä, etten kuuluisi enää huumeiden käyttäjien enkä normaalienkaan ihmisten maailmaan.

Onko tällainen psykologinen taistelu normaalia ja kauanko tätä piinaa kestää? Joudunko pelkäämäämään retkahdusta kuinka kauan?

Tuntuu siltä kuin olisin ollut vuosien parisuhteessa Mary Janen kanssa, eikä muille ihmissuhteille ole oikeastaan ollut sijaa. Helvetti.

Minkälaisia tarinoita teillä on käytön aloittamisesta ja käytön lopettamisesta?

PS. Musta tuntuu että mulla olisi asperger, vai onko se vain sitä millaiseksi pilvipäät muuttuvat jos heillä ei ole tarpeeksi sosiaalisia kontakteja.

1

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Mullakin oli nuoresta asti päihdeongelmia, sekakäyttöä.

      Toi kaikki ajattelu yhteiskuntaan kuulumisesta, ja omista ajatuksista itseään kohtaan johtunee kai pitkälti siitä, kun on vuosikaudet ollut jollain lailla syrjässä muusta yhteiskunnasta, ns. normaalimpaa elämää elävistä ihmisistä.
      ( mikä nyt sit on normaali...? )

      Suurin osa kavereista on ollut samanlaista huuruista elämää viettäviä, yhteiskunnan ulkopuolella, omissa porukoissaan.
      " Sekopäissään " ollessa ei useinkaan tule puhuttua laajemmin kaikesta yhteiskuntaa koskevista asioista, eikä tietoakaan kerry asioista samalla tavoin, kun yksinkertaisesti paljon mikään ei kiinnosta siinä vaiheessa.

      Itselläni ainakin meni vajaat 20 vuotta elämästäni tavallaan ihan hukkaan. Vuosikausiin en tiennyt oikeastaan mistään mitään, hyvä kun istuvan presidentin tiesin.
      Ei mikään kiinnostanut, en välittänyt juurikaan mistään, edes itsestäni.

      Toisaalta kun se kaikki on nyt takanapäin, väliin jäänyttä elämää voi saada takaisin. Ei koskaan ole liian myöhäistä. Voi alkaa kiinnostuneempana ottaa maailman menosta selvää, ja yrittää asettua uudestaan ns. tavalliseen elämään.
      Toki se herättää kaikenlaisia ajatuksia, pelottaakin jopa, tuleeko mistään enää mitään, opinko enää mitään, hyväksytäänkö minua enää mihinkään..jne.

      Ne voivat tuntua isoilta asioilta, vaikeiltakin, mutta on hyvä alkaa rohkeasti yrittää pärjäämistä itsen ja muiden kanssa.
      Onhan se jo iso hyppy eteenpäin, kun on saanut päihteet jätettyä.
      Siitä pikkuhiljaa eteenpäin, ei liian isoja toiveita ja haaveita, ja takapakkiakin voi tulla, sitä ei kannata säikähtää.

      Ihmissuhteet, parisuhteetkin loppujen lopuksi toimivat paremmin selvin päin ollessa. Vaikka ei sekään aina niin ruusuista ole.

      Psykologista työskentelyä tällainen todellakin vaatii, mutta seuraukset, kuinka hyvältä eläminen alkaa pikkuhiljaa tuntua, on sen työn arvoista.

      Suurin merkitys asiassa on kai sillä, että voi vielä nauttia elämisestä selvin päin, ja ennen kaikkea siitä, että nyt on parempi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi jollain jää "talvi päälle"

      Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli
      Maailman menoa
      260
      2501
    2. Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?

      Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!
      Ikävä
      187
      1599
    3. Se katse silloin

      Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt
      Ikävä
      58
      1406
    4. Kaipaaville

      Kerro sun tunteesi ja ajatukset tähän jos et uskalla irl!
      Ikävä
      79
      1136
    5. Tiesitkö? Farmi Suomi Kirsikka Simberg on tämän julkkisnaisen tytär - Katso tyrmäävät mallikuvat!

      Oho, aikamoinen ylläri. Tiesitkö?! Kirsikka Simberg on yksi tämän kauden Farmi Suomi -kisaajista. Hänellä ei ole tuttu t
      Suomalaiset julkkikset
      3
      1129
    6. Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?

      8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni
      Maailman menoa
      219
      993
    7. Miten haluaisit

      Että reagoisin jos näkisin sinut nyt?
      Ikävä
      78
      990
    8. Sinua tulen kyllä ikävöimään pitkään nainen

      mutta oli pakko tehdä päätös oman mielenrauhan vuoksi. Toivottavasti saat elämältä kaiken mitä haluat.
      Ikävä
      45
      885
    9. Kärsämäki rosvojen ja tuhopolttajien kylä?

      Poliisi ampui uhkaava miestä Kärsämäellä. Ja vasta joku poltti rivitalon. Mikä riivaa Kärsämäkisiä? Joko tuulimyllyjen
      Kärsämäki
      15
      710
    10. Kohta me ei enää nähdä :(

      En pääse enää uppoutumaan silmiisi enkä kuunnella ihanaa ääntäsi. Elämä on pstä.
      Ikävä
      39
      709
    Aihe