Moi, eli siis mulla alkoi noin vuos sit ihan yhtäkkiä semmonen outo epätodellinen olo ja se alkoi mennä pahemmaksi ja pahemmaksi. Sitä ennen oli tosin aika rankkaa ja paljon riitoja perheen kanssa mutta olo ei edes alkanut suoraa niiden jälkeen ja yli vuoteen ei ole enää niitä riitoja ollut. Alussa kävin pään kuvauksissa ja ottamassa kaikki rauta arvot ja mitään ei löytynyt. Tää olo on niin kauhea että en kohta ihan oikeasti enää jaksa. Tässä mun oireita:
-koko ajan sumea olo päässä
-ympäristö näyttää kaukaiselta ja oudolta
-vaikea ajatella tarkasti
-jatkuva pelko ja ahdistus hulluksi tulemisesta
-kun ajattelee jotain asiaa kauan se alkaa tuntua ihan oudolta
-mikään ei tunnu yhtään miltään
-ei jaksa tehdä yhtään mitään
-lievä ns. pyörrytys kokoajan
-paineen tunne päässä ja silmissä
Olia varmaankin pahentaa just se kun kokoajan miettii asiaa ja oon kyl yrittäny olla miettimättä mut silti se olo on siellä taustalla.
Voitte varmaan kuvitella kuinka rankkaa on koko ajan olla tollasesss samassa olotilassa kun mikään ei tunnu miltään ja kaikki on ihan epätodellista. Pliis kertokaa ja auttakaa mua ees jotenkin!:(
-koko ajan sumea olo päässä
-ympäristö näyttää kaukaiselta ja oudolta
-vaikea ajatella tarkasti
-jatkuva pelko ja ahdistus hulluksi tulemisesta
-kun ajattelee jotain asiaa kauan se alkaa tuntua ihan oudolta
-mikään ei tunnu yhtään miltään
-ei jaksa tehdä yhtään mitään
-lievä ns. pyörrytys kokoajan
-paineen tunne päässä ja silmissä
Olia varmaankin pahentaa just se kun kokoajan miettii asiaa ja oon kyl yrittäny olla miettimättä mut silti se olo on siellä taustalla.
Voitte varmaan kuvitella kuinka rankkaa on koko ajan olla tollasesss samassa olotilassa kun mikään ei tunnu miltään ja kaikki on ihan epätodellista. Pliis kertokaa ja auttakaa mua ees jotenkin!:(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö oireili samalla tavalla minulla nuorena. Lääkitys, terapia, liikunta, terveellinen ravinto, rentoutumisharjoitukset, nämä auttoivat ajan kanssa.
"Yleinen ahdistuneisuushäiriö" = ihminen on kroonisesti ahdistunut syystä x, syystä y tai muuten vaan ahdistuvaista sorttia ja menee psykiatrille ja hän kaivaa psykiatrian sairausluokituksesta tuon sanahirviön potilaan papereihin joka ei oikeasti loppupeleissä edes tarkoita mitään. Monesti keskittyen oireisiin, eikä niinkään kontekstiin. Se on vain jotain psykiatrian jargonia, psykiatrian kehittelemä oireyhtymäkuvaus kuvaamaan ryhmän potilaita oireita joihin psykiatrit on kehitelleet jotain hoitoja(usein pillereitä).
Itsellänikin tutulla diagnosoitiin sama häiriötila eikä ole edes muistanut koko diagnoosia kun elämäntilanteesta johtuva ahdistus meni ohi eikä ole pillerin pilleriä syönyt. Tuollainen diagnoosi tungettiin ekavisiitillä. Ymmärrän kyllä että ahdistus voi kroonisena olla elämää vahvasti hankaloittava asia, mutta kannattaa olla varovainen alkaessaan selittämään elämäänsä liian pitkälle jonkun toisen kehittämän kuvauksen kautta jotka usein psykiatriassa on niin kovin tönkköjä. Yhtään ahdistuneisuuden seurauksia elämälle vähättelemättä.
Lähinnä vain AP.lle tämän sanon.
Sinuna hakeutuisin tkn akuuttiin. Tuo olotila on todella ahdistava (vuosia kokemusta) ja no yks mahdollinen on dissosiaatiohäiriö. Epätodellinen olo on usein mielen suojakeino kuormittavissa elämäntilanteissa. Esm. jos oon ollu tosi itkunen ja ahdistunut joku pv, seuraavat päivät menee epätodellisessa olotilassa. Mulla tuohon autto aikanaan mielialalääkitys. Nykyäänkin tuota koen, mut siedän paremmin. Onhan se tosi ikävä tunne ja välillä panikoidun sen kanssa.