Olen pitkään miettinyt, että anopin käytös ei ole ihan tavallisimmasta päästä. Osaako joku sanoa mitä tämä on?
Kyseessä ei siis ole minun ja hänen välinen vuorovaikutus ja käytös, vaan hän tekee tätä kaikille. Eli hän ottaa monet asiat henkilökohtaisena loukkauksena tms.
Esim jos ollaan oltu lasten kanssa siellä kyläilemässä, ja soitan myöhemmin ja varovasti kyselen että onko mahdollisesti lapsemme unohtanut hanskansa heille. Niin en edes ehdi sanoa lausetta loppuun, kun hän vastaa salamannopeasti että "ei oo!" ja vaihtaa puheenaihetta tai lyö luurin kiinni. Ja hän tekee tätä muillekin, ei pelkästään minulle.
Ja viime kerralla ne hanskat tosiaan oli unohtuneet sinne, oli eteisen penkin alla kun mentiin. En viitsinyt mainita asiasta mitään. Jotenkin vain tuntuu oudolta, että anoppi sanoo mitään etsimättä, että "ei oo täällä", vaikka onkin. Ja ikäänkuin loukkaantuu, vaikka kuinka varovasti kysyy.
Hän on jollain tapaa vaikea persoona, tekee asiat usein vaikeaksi, vaikkei mitään riitaa ole koskaan ollutkaan, en ole riitelevää sorttia. Toki anoppi on riidoissa aika monen kanssa.
Appiukko on täysin alisteisessa asemassa, anoppi välillä suorastaan karjuu hänelle, ja appiukko tottelee mukisematta. Alku menee aina kivasti, anopilla on hauskaa kun näkee lapsia, mutta aika äkkiä hän alkaa muuttua vihaiseksi, vaikkei lapsemme enää ole sotkemis iässä, vaan kolmos ja vitos luokalla.
Joskus muistan, kuinka lapsemme oli vahingossa pissannut wc pöntöstä muutaman pisaran ohi, lattialle. Niin anoppi sai itkukohtauksen, nähdessään tämän, hän itki raivoa pidätellen päätä pudistellen, ja meni raivokkaasti rätti kädessä siivoamaan. Ehdotin tuolloin että ei hätää, minä voin kyllä siivota. Ei käynyt, hän meni marttyyrin elkein siivoamaan, ja puhisi kiukusta. Kuitenkin hyvin pian tämän jälkeen hän nauroi riehakkaasti jollekin lehtijutulle, ja käski appiukkoa katsomaan, ja appiukkohan singahtaa kun käsky käy.
Hänen kanssaan kun on vuorovaikutuksessa, ei tiedä koskaan mistä päin nyt tuulee. Toisinaan hän saattaa jutellessa, vastata ihan toiseen asiaan mistä oli puhe. Esim jos kerron että kävin eilen uuden kaupan avajaisissa. Niin hän saattaa sanoa, että "ei mulle tartte mitään ostaa". Siis toisinaan, joskus hän on samalla sivulla, joskus ei.
Sen tiedän, että hänen kanssaan pitää olla varovainen, hän suuttuu hyvin herkästi, ja hänen vaikutuspiirissään saa olla koko ajan varpaillaan. Hän arvostelee usein muita ja haukkuu, toki sitten kehuu ja palvoo tiettyjä henkilöitä. Ja vertailee, hänellä on tapana palvoa muutamaa korkeasti koulutettua henkilöä, ja hän osoittaa sen monesti, sanomalla että se tietää asiat ja sä et tiedä. Ja tätäkin hän tekee monelle, ei pelkästään minulle.
Osaako joku sanoa, mitä tämä tällainen on?
Kyseessä ei siis ole minun ja hänen välinen vuorovaikutus ja käytös, vaan hän tekee tätä kaikille. Eli hän ottaa monet asiat henkilökohtaisena loukkauksena tms.
Esim jos ollaan oltu lasten kanssa siellä kyläilemässä, ja soitan myöhemmin ja varovasti kyselen että onko mahdollisesti lapsemme unohtanut hanskansa heille. Niin en edes ehdi sanoa lausetta loppuun, kun hän vastaa salamannopeasti että "ei oo!" ja vaihtaa puheenaihetta tai lyö luurin kiinni. Ja hän tekee tätä muillekin, ei pelkästään minulle.
Ja viime kerralla ne hanskat tosiaan oli unohtuneet sinne, oli eteisen penkin alla kun mentiin. En viitsinyt mainita asiasta mitään. Jotenkin vain tuntuu oudolta, että anoppi sanoo mitään etsimättä, että "ei oo täällä", vaikka onkin. Ja ikäänkuin loukkaantuu, vaikka kuinka varovasti kysyy.
Hän on jollain tapaa vaikea persoona, tekee asiat usein vaikeaksi, vaikkei mitään riitaa ole koskaan ollutkaan, en ole riitelevää sorttia. Toki anoppi on riidoissa aika monen kanssa.
Appiukko on täysin alisteisessa asemassa, anoppi välillä suorastaan karjuu hänelle, ja appiukko tottelee mukisematta. Alku menee aina kivasti, anopilla on hauskaa kun näkee lapsia, mutta aika äkkiä hän alkaa muuttua vihaiseksi, vaikkei lapsemme enää ole sotkemis iässä, vaan kolmos ja vitos luokalla.
Joskus muistan, kuinka lapsemme oli vahingossa pissannut wc pöntöstä muutaman pisaran ohi, lattialle. Niin anoppi sai itkukohtauksen, nähdessään tämän, hän itki raivoa pidätellen päätä pudistellen, ja meni raivokkaasti rätti kädessä siivoamaan. Ehdotin tuolloin että ei hätää, minä voin kyllä siivota. Ei käynyt, hän meni marttyyrin elkein siivoamaan, ja puhisi kiukusta. Kuitenkin hyvin pian tämän jälkeen hän nauroi riehakkaasti jollekin lehtijutulle, ja käski appiukkoa katsomaan, ja appiukkohan singahtaa kun käsky käy.
Hänen kanssaan kun on vuorovaikutuksessa, ei tiedä koskaan mistä päin nyt tuulee. Toisinaan hän saattaa jutellessa, vastata ihan toiseen asiaan mistä oli puhe. Esim jos kerron että kävin eilen uuden kaupan avajaisissa. Niin hän saattaa sanoa, että "ei mulle tartte mitään ostaa". Siis toisinaan, joskus hän on samalla sivulla, joskus ei.
Sen tiedän, että hänen kanssaan pitää olla varovainen, hän suuttuu hyvin herkästi, ja hänen vaikutuspiirissään saa olla koko ajan varpaillaan. Hän arvostelee usein muita ja haukkuu, toki sitten kehuu ja palvoo tiettyjä henkilöitä. Ja vertailee, hänellä on tapana palvoa muutamaa korkeasti koulutettua henkilöä, ja hän osoittaa sen monesti, sanomalla että se tietää asiat ja sä et tiedä. Ja tätäkin hän tekee monelle, ei pelkästään minulle.
Osaako joku sanoa, mitä tämä tällainen on?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Dementiaa voi olla. Onko hän nuoresta asti ollut tuollainen vai onko persoonallisuus muuttunut?
En usko että dementiaa. Hänellä on hyvä muisti, niin lähi kuin kauko.
Jotenki tuttua. Itse myös aikoinaan huomasin jotain outoa mitä muut ei ilmeisesti nähneet. Ajattelin myös että jokin sairaus on pakko olla ei tollasta käytöstä muuten selitä. No, eipä siihen ehtinyt koskaan selvyyttä tulla.
Hän elää omassa päänsisäisessä todellisuuden versiossaan, jossa kuvittelee muiden vähättelevän häntä, yrittävän huijata ja manipuloida häntä, v*ttuilevan hänelle?
Tuohon omaan päänsisäiseen todellisuuskäsitykseensä nähden johdonmukaisesti, mutta oikeassa todellisuudessa aivan randomisti hän sitten "puolustautuu", v*ttuilee "takaisin", ennakoi toisten reaktioita ja alemmuudentuntoaan kompensoidakseen teeskentelee kokevansa että on muiden yläpuolella? Te ette näe sitä hänen päänsisäistä todellisuuskäsitystään, joten teille käytös näyttäytyy täysin omituiselta ja epäjohdonmukaiselta?
Kai tuollainen olisi jonkin sortin narsistisuutta ja passiivisaggressiivisuutta harhaluuloisuuspiirtein.