Kumpa on parempi?

Kerro sille itsetunnollesi että olet rohkea. Paljon rohkeampi kuin meistä täällä haaveilevista moni. Tuo rohkeus voi olla hyödyksi sitten kun kiinnostut jostain toisesta ennen pitkää.

Parempi olla rohkea ja pettyä kuin haaveilla vuosia turhaan. Tämä minun mielipide.

"Tää voi olla päivä, kun kaikki vihdoin muuttuu. Juhla mokka on loppu silti angsti puuttuu. Hymyilet hississä et naapuritkin katsoo. Jotain on ilmassa. Sun olemuksessa. Oot menneistä irti, ehkä ensimmäistä kertaa. Et itsees kadulla suostu toisiin vertaan. Alistu et elämää vaan sivusta seuraan - oot pääroolissa. Paalupaikalla.

Sulla on syy olla onnellinen. Sulla on syy tanssia kuin vapaa. Syy unelmoida rakkaudesta. Sanoa se ääneen ensimmäistä kertaa."
Syy - Olli Helenius.

Jos se olisikin näin?

Kyllä se täystyrmäys on kohteliain vaihtoehto minusta. Ei jätä millekään tihihii vaihtoehdolle tilaa.

Ensinnäkään en pidä ketään täydellisenä kumppanina, korkeintaan tutustumisen kannalta mielenkiintoisena. Sillä tavalla täytyy kyllä olla "täydellisesti" kiinnostava, muuten jää tutustumatta.

Ja itsetuntoni ei rakennu suosiolle eikä romutu tyrmäyksistä.

Kerron ehkä joskus yhdelle naiselle rakkaudestani, mutta en tee sitä ennenkuin sen aika on, jos se joskus on. Kaikista löytää vikoja etsimällä ja kun katsotaan pintaa syvemmälle. Osa ihmisessä olevista vioista ovat hänessä sitä varten, että joku rakastaisi häntä niistä huolimatta.

Se että kysyy onko kiinnostusta, koska sitten ei tarvitse enää jossitella ja miettiä onko toinen kiinnostunut sitä vähääkään. Ei siinä mitään häviä, sillä elämä ei mene koskaan niin kuin haluaa, toivoo tai suunnittelee. Sitten ei oo kiinnostunut ja se siitä.

Jälkimmäinen, niin sen jälkeen ei tarvi enää haaveillakaan ja voi olla loppuelämän yksin.