Julkisuus ainoa tapa saada kustannussopimus?

Pari kommenttia: muutama ystäväni tai tuttuni on viime vuosina julkaissut esikoisteoksen, osa pari sen lisäksi. Kukaan heistä ei ollut tunnettu ennen kirjojen julkaisua ja vain yksi heistä on isommin ylittänyt uutiskynnyksen sen jälkeenkään.

Kustannustoiminta on bisnestä, sen on kokonaisuutena oltava kannattavaa. Kustantajat ottavat uusia tekijöitä joskus ”riskisijoituksina”, suurin osa heistä tuottaa persnettoa, mutta silloin tällöin löytyy joku, joka yleensä vasta muutaman teoksen jälkeen alkaa myymään. Toki kustantajilla on taiteellistakin kunnianhimoa, joskus julkaistaan yksittäisiä teoksia, vaikka ehdottomasti tiedetään niiden tuottavan tappiota.

Ja miksi kuvittelet 300-sivuisen teoksen olevan liian pitkä? Ohuita on todellisuudessa vaikeampi myydä.

Asia on varmasti juuri niin kuin sen kuvaat. Jaksan aina ihmetellä, miten surkeasti kirjoitettuja tarinoita Suomessa oikein julkaistaan. Monet ovat niin typeriä, että mieluummin jättää kesken kuin lukee loppuun. Ohuita vihkosia tosiaan monet, vaikka lukisi mieluummin paksuja eepoksia.

Omakustantamista ei minusta kannata nähdä minään mörkönä, vaan valita rohkeasti se reitiksi omien tarinoiden julki saamiseksi. Jotkut väittävät, että sillä tavalla voi myös tienata rahansa jopa kaksinkertaisena takaisin, jos osaa markkinoinnin ja teos on myyvä. Omakustantamalla myös näytät pitkää nenää kustantamoille, joita käsikirjoituksesi ei ole kiinnostanut.

Kustannussopimus on tosiaan helpointa saada noin 150 sivuisille teoksille -koska painokulut, kuljetus ym ovat huomattavasti alhaisemmat kuin yli 300 sivuisille. Voisi tosin luulla että sisältö ratkaisee. Suomessa julkaistaan ylipäätään vain angstista tragediaa, luulisi näinä aikoina, että esim aidosti viihdyttäville teoksille olisi kysyntää. Mutta viihdettä uskaltaa harva julkaista, vaikka se myykin hyvin.

Ovatko käsikirjoituksesi olleet tietokirjoja vai romaaneja? Viittaat julkkisten tietokirjoihin, mutta toisaalta puhut omien tekstien kohdalla "tarinoista"?

Olen ihmetellyt itse sitä, että joku julkisuuden henkilö esim. keksii keväällä kirjoittaa tietokirjan, ja kirja onkin sitten yllättäen jo syksyllä markkinoilla. Kirjat eivät synny näin nopeasti, ellei siellä ole joku "haamukirjoittaja" taustalla ja sisältö valmiiksi mietitty.

Ymmärrän hyvin tilannettasi. Et varmasti ole ainoa Suomessa. Suosittelen siksi, että pyrit julkaisemaan tekstisi. Turhauttavinta on, että kaikki se työ, minkä on käyttänyt kirjaan, valuu hukkaan. Kun itse uskoo omaan kirjaan, se kannattaa julkaista. Palvelukustantamo olisi varmasti tässä tilanteessa paras, niin saisit kirjaa myös jakeluun.

Taidan olla aika onnellinen mies. Minulle riittää oikein hyvin tarinan rakentaminen, kuvien etsiminen/tekeminen ja tarinan kirjoittaminen. Sitten oikoluku ja arkistoon (nyk. muistitikku). En kaipaa kustantajia enkä lukijoita. Kirjoittamisen nautinto on kirjoittamisessa.

Nykyisin on varmasti vaikeaa löytää kustantajaa kiinnostavallekin käsikirjoitukselle.
Kirjoilla on liikaa kilpailijoita ihmisten ajankäytöstä. Viihdettä on tarjolla enemmän kuin tarpeeksi, siksi näitten julkkisten tekeleet omista keksityistäkin elänkerroistaan löytävät paremmin kustantajan, ovathan he pysytelleet tempauksillaan lööpeissä kaikin mahdollisin tavoin.
Minun vanha ystäväni on kirjoittanut vuosikymmenien aikana useita käsikirjoituksia, joista kolme on julkaistu omakustanteena. Mielenkiintoisia teoksia kaikki, nekin joita ei ole julkaistu, ainoastaan käsikirjoituksena olen lukenut pari, jotka olisivat olleet kyllä julkaisukelpoisia nekin.
Luultavasti hän ei ole mainittavasti ansainnut rahaa näillä omakustanteillaan.
Olen itse kannatuksen vuoksi kylläkin ostanut hänen teoksensa, koska ne ovat olleet hintansa arvoisia.
Valitettavasti YLE ja MTV suosivat juorukirjojen tyyppisiä tekeleitä ohjelmissaan ja niiden tekijöille annetaan ilmaista mainosta.

Aloittaja taisi olla pelottavan oikeassa, nyt oli saanut Lola Odusoga WSOY:lta sopparin!

Kolmas kirja tulossa. En ole julkkis, olen nobody. Kirjani eivät ole olleet mitään myyntimenestyksiä. Mutta kaksi kustantajaa on uskonut ideoihini. Lisää on tulossa.

Pieniä kustantamoja on pilvin pimein, yritä verkostoitua niihin. Epävirallinen reitti on paras reitti.

Tsemppiä! <3

Suomessa julkaistaan kirjoja enemmän kuin koskaan, suurin osa tuntemattomien tekijöiden. Harha syntyy siitä, että kun valmiiksi tunnettu kirjoittaa kirjan, se saa julkisuutta, jolloin kynnys julkaista valmiiksi tunnetun ihmisen kirja on tietenkin alhaisempi. Uuden kirjailijan markkinointi ei nimittäin ole ihan halpaa ja markkina on kovin kilpailtu.

Olin itsekin nobody, kun julkaisin esikoiseni. Kuten joku jo mainitsi, niin kirjailijan työ on pitkäjänteistä. Monet lyövät läpi vasta useamman kirjan jälkeen. Jos asenteesi julkisuuteen on täysin kielteinen, niin silloin voi olla, että omakustanne on parempi. Silloin kukaan ei velvoita sinua mihinkään.

Minä olen ihmetellyt samaa. Kustantamot eivät osaa valita kässäreitä, jotka myyvät, koska vain todella harvat myyvät. Onko vika kustannustoimittajissa, jotka eivät näe kultakimpaleita harmaan massan joukosta? Ehkä. Pitääkö olla verkostoitunut? Pitääkö olla nuorehko nainen, koska kässäreiden lukijat ovat pääasiassa nuorehkoja naisia? Kuinka paljon nämä kässäreiden lukijat ovat nähneet ja kokeneet oikeaa elämää vai onko heidän todellisuutensa enemmän kirjoissa ja antaako tekstin uskottavuus mitään lisäarvoa heille kun käsitys uskottavuudesta voi olla niin erilainen kirjoittajalla, joka tietää mistä kirjoittaa ja kustannustoimittajalla, jolla ei ole välttämättä mitään kosketuspintaa todellisuuteen, josta kirjoittaja kertoo? Kuinka leipääntyneitä nämä lukijat ovat työhönsä ja kuinka tosissaan he edes tekevät työtään? Uskaltavatko he ottaa riskejä vai onko tuttu tasapaksu perusteksti heille pikku mausteilla sopivaa. Onko heillä kenties omia sokeita pisteitä (kateus???) mitkä ohjaavat heidän päätöksiään? Minun on vaikea uskoa sitä että suomalaiset kässärien juljaisukynnyksen ylittämistä puntaroivat henkilöt ainakaan tajuaisivat löytää tarinoita jotka myyvät muuta kuin ani harvoin. Itsekin kun luen paljon keskinkertaista p...aa niin ei voi kuin ihmitellä miten sellaiset kököt tekstit ylittävät julkaisukynnyksen mutta se on kyllä aivan selvää että ei ainakaan hyvin myy sellaiset kirjat. Suomessa on varmasti paljon hyviä kässäreitä, joita lukijat haluaisivat lukea ja joista tulisi bestsellereitä, mutta kustannustoimittajien kyvyttömyys ja ehkä myös haluttomuus nähdä näitä estää sekä kirjoittajien että lukijoitten elämän rikastumisen.