jos joku vielä sanoisi , että Minä rakastan sinua. Ilman feikkiä ja leikkiä .
Eikö olisi ihanaa
Anonyymi
30729
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Niinkö? Eikö siinä tuntisi vähän kiusaantuneisuutta jos itse ei rakastaisi sitä toista yhtään. Parempi olisi jos joku sanoisi vaikka että oot kiva tyyppi.
Eihän se ole yhtään hassumpaa vaikka toinen rakastaa, vaikka ei itse koekaan yhtä voimakkaita tunteita. Ei rakastaminen ole mitään vaihtokauppaa, ihminen ei itse voi päättää ketä rakastaa ja ketä ei.
Tulin niin romanttiselle tuulelle , kun katsoin Laulu rakkaudelle ohjelmaa.
Kyllä, on haaveena molemminpuolinen rakkaussuhde loppuelämän ajaksi. Silitellä ja suukotella ja halata.
Jos ei ole kovin valikoiva voi löytyäkin :)))
Riippuu siitä, kuka sanoisi. 😷👍
Riippuu siitä, kuka sanoisi ja millaiset ovat omat tunteet.
Riippuu siitä, kuka sanoisi ja millaiset ovat omat tunteet.
alotukseen:
höpön höpö, tämän ikäseen ei menis täydestä,
Voihan sitä rakastua vaikka 100 vuotiaana.
Toivottavasti en elä 100 vuotiaaksi ja saisin kuulla sen ennen sitä . minä rakastan sinua.
Haluatko ihastuksen vai rakkautta ? Rakkaus on kiintymystä.
Haluaisin aitoa ja oikeaa rakkautta.
En tiedä, onko se rakkautta, jos haluaa, että on joku joka välittää, kuinka voit ja jaksat. Samoin myös toisin päin. Romanttisesta rakkaudesta en tiedä enää näillä kymmenillä.
Olen ollut yksin jo kauan. Lapsia on ja lastenlapsia, heitä rakastan kyllä. Vaikea kysymys.
Monissa käytännön asioissa ajattelen kumppania vierelle. Yksin kuitenkin haluan olla.
Ehkä näin on hyvä.
Jokainen löytää mukavia ihmisuhteita naisia miehiä ja vuorovaikutuksia: Asukastalot ymm. vastaavat. On myös palvelutaloissa palvelu talojen ulkopuolisille eläkeläisille paljon toimintaa.VAIN YKSI EHTO. KOTIN JÄTETÄN KIVUT SÄRYT VALITUKSET ,KUKAN EI NIITÄ JAKSA KUNELLA ON FAKTA. SAMA KUNIOITETAN MUITA IHMISIÄ, MISSÄ KERHOT KÄYDÄÄN.EI ARVOSTELLA EI PIKITELLÄ YHTÄN MISTÄN TOISIA IHMISIÄ EDES VITSIN VARJOLLA.terv. Itä-Helsinki aikuinen nainen 69 vuotias.
Olisihan se.
Pirre
Puhelinkumppanimies sanoi minulle toisella kerralla, Oot ihana nainen. On tavattu kerran. Ja toisella, Tuukko peseen mun omakotitalon ikkunat. Ihanuudesta sanoin ettei hän vielä tunne minua kuin pintaraapaisulta ja ikkunoita en lähde pesemään, en mitenkään loukkaantunut ehdotuksesta. Ehdotti hän saunaa, herkullista ateriaa ja petiäkin. Jatkamme siis puhelinkeskusteluja.
Aikuiset lapseni sanovat toisinaan rakastavansa minua ja se on mukava kuulla. Kuitenkin sisällä on tyhjä kohta kun ei ole sitä "omaa" ihmistä jota rakastaisi ja jolta saisi vastarakkautta.
"Aikuiset lapseni sanovat toisinaan rakastavansa minua ja se on mukava kuulla."
Ei ole kiva kuulla. Olet varmaan pussannut heitä lapsena ja kasvattanut rakastamaan.
Ei lasten kuulu rakastaa vanhempiaan.
Jos rakastaa, tulee kuoleman hetkellä liian suuria tunteita ja lasten perhe-elämä kärsii.
Vähän on tragikoomista kun tuon lauseen kuulee kyllä mutta usein selaisin suusta johon ei tunne mitään vetoa. Se ketä itse taas rakastaa pötkii pakoon eikä kykene tunteilemaan. Sellaista on vanheneminen. Tunteet ei kohtaa, vaikka niitä olisikin. Toivoa saa kuitenkin.
Ihmisellä taitaa olla joku rakkauden vietti,aina sitä kaipaa,varsinkin keväisin.
Näin on. Miten onkin niin vaikeaa, ellei lähes mahdotonta tavata jotain samoin haikalevaa.
Se aloituskynnys on monesti liian korkea.
Jos nätisti tai sharmikkaasti tähän ikään päästyä vanhentunut, keho ryhdissään, kehutaan nuorekkaaksi, häneen ihastutaan, kenties rakastutaan. Jos ulkonäkö kriteerit entisestään huonontuneet etkä ole millään elämänsaroilla mielenkiintoista, merkittävää satoa onnistunut niittämään, ei ne tsaanssit ole todellakaan parantuneet. Terveys kuitenkin tärkeintä ja lapsien perheet.
Kyllä se ihminen itse ratkaisee. Jos hän on jollain lailla päästä kunnossa ( kaikki on suhteellista) ja osaa elää hetkessä niin rakkauskin on mahdollista. Mutta sellaisia on vähän. Yleensä ihmiset murehtii kaikkea turhaa hautaan asti ja elämä jää osin elämättä. Taakat katoaa jos on ollut vaikka vakavasti sairas ja tai muutenkin tajuaa koska tahansa kuolevansa. Silloin oppii elämään. Eikä valita turhasta. Sellaisen ihmisen kanssa on ihan sama mikä on ihmisen ikä. On vain iloa elämästä. Ihminen alkaa arvostaa elämää silloin kun tajuaa miten pienestä on kiinni että se, että elämä katoaa.
alotukseen:
lähinnä i m a r t e l u s t a tulis vaivaantunu olo,
ei niin kivan tuntusta ollenkaan,
Voisi ollakkin,auttaisiko,jos ottaisi härkää sarvista?
Olisihan se outoa, jos joku tässä iässä sanoisi, kun ei kukaan aikaisemminkaan. Naimisissa ollaan oltu 40 vuotta, kosinta oli molemminpuolinen "mennääks?", sanoin ei ole rakkautta todisteltu. Kai sitä kuitenkin jossain mielessä on ja on ollut, kun yhdessä ollaan pysytty ja loppuun asti aiotaan olla.
Ei olla osattu rakkaus-sanaa viljellä pojankaan kanssa, vaikka kovasti rakastammekin, ainakin me häntä. Jos olis lapsenlapsia, sana ja muu höpsötys varmasti tulisi käyttöön.
Aika rujoa, vai? Ihan aitoa, kelpo elämää kuitenkin. Ehkä sitä romantiikkaa on vähän kaivannut jonkun itkettävän lässyleffan jälkeen.
Perinteisesti "rakas" ei sovi suomalaisten suuhun.
Vaimon tuttu vuosia sitten tervehti minua,Hei Rakas .....nyt makaa laitoksella toinen puoli liikuntakyvytön, ei osaa puhua 55 vanha :´-(