Mies haluaa erota pitkästä suhteesta

Anonyymi

Noniin. En tiedä mitä tällä keskustelulla haen, ehkä kokemuksia/vertaistukea/viisaita sanoja.

Tilanne on siis se, että olemme mieheni kanssa seurustelleet 13 vuotta. Nyt olemme tänä vuonna täyttämässä 30v. Omistusasunto on, ei lapsia. Mieheni kosi minua 6kk sitten. Kuvittelin kaiken olevan hyvin. Joulukuussa -21 mies alkoi puhumaan ahdistuksestaan, mikä kumpuaa meidän parisuhteesta. On ollut mustasukkaisuutta ja erimielisyyksiä, eikä mies ole aiemmin näistä pystynyt kunnolla puhumaan. Nyt on onnistunut kuitenkin avaamaan asioita, mutta kokee, että niille ei enää ole mitään tehtävissä.

Mies ei suostu tulemaan kanssani pariterapiaan, vaan on jo päättänyt, että haluaa erota. Tämä tuntuu ihan uskomattomalta ja minun on vaikea päästää irti, koska on olo, että kaikkea ei ole vielä kokeiltu. Nyt kun mies on alkanut puhumaan, olisi asioita mahdollista myös työstää. Jumitan pahasti siinä ajatuksessa, että haluaisin vielä katsoa tämän terapiakortin ja jos fiilikset edelleen ovat samat, niin olisi helpompi tämä myös jotenkin sisäistää.

Viimeisin keskustelu erosta käytiin eilen ja mies totesi, että ei halua enää yrittää. Tuntuu aivan kamalalta ja en selvästikään halua tätä vielä uskoa.

Lisäyksenä vielä, että kuviossa ei ole mukana kolmatta osapuolta. Tämän mies vannonut ja häneen kyllä sen verran luotan, että puhuisi tässä asiassa totta. Erokin varmasti olisi selkeämpi, jos hän ilmottaisi, että lähtee nyt jonkun muun matkaan.

28

4466

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Terapiastahan ei ole mitään apua, jos ei toinen sinne halua. Vaikka saisit miehen houkuteltua/painostettua terapiaan niin lopputulos on todennäköisesti yhtä tyhjän kanssa. Suosittelen siis unohtamaan sen terapian tai menemään ihan itseksesi purkamaan omia tuntojasi. Se saattaa helpottaa irtipäästämistä.

      Ikävä kyllä hyvin moni ihminen panttaa noita omia tuntojaan liian pitkään. Tosi usein onglmien ratkominen on jo myöhäistä siinä kohtaa, kun niistä viimein puhutaan. Tuo teidänkin tilanne kuulostaa siltä, että mies on jo kuutionut tuon kuvion hyvin selkeäksi omassa mielessään ja lyönyt lukkoon sen, että ero ratkaisee ongelmat. Kun toinen on tuollaiseen ratkaisuun tullut niin sitä ajatusta on hyvin vaikea lähteä enää kääntämään. Sinuna antaisin hänelle sen eron ja lähtisin miettimään omaa elämääni eteenpäin ilman häntä. Toista ihmistä ei voi muuttaa.

      • Anonyymi

        Näinhän se on tuon terapian osalta kyllä. Tuntuu vaan ihan uskomattomalta, että toinen ei edes halua työstää asioita ja on valmis heittämään 13 vuotta roskakoriin. Se saa minut tuntemaan itsensä arvottomaksi, mikä tekee tästä kaikesta vielä vaikeampaa.

        Mutta ei kai auta muuta kun koittaa jatkaa elämää itsekseen. Haluaisin vain siitä fiiliksestä eroon, että "mitä jos sittenkin".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näinhän se on tuon terapian osalta kyllä. Tuntuu vaan ihan uskomattomalta, että toinen ei edes halua työstää asioita ja on valmis heittämään 13 vuotta roskakoriin. Se saa minut tuntemaan itsensä arvottomaksi, mikä tekee tästä kaikesta vielä vaikeampaa.

        Mutta ei kai auta muuta kun koittaa jatkaa elämää itsekseen. Haluaisin vain siitä fiiliksestä eroon, että "mitä jos sittenkin".

        No ... ymmärrän kyllä tunteesi. Itse olin varsin samantyyppisessä, mutta olin se lähtevä osapuoli. Olimme olleet yhdessä 12 vuotta, olimme molemmat himpun päälle 30:siä, kihloissa emme olleet, mutta mies oli kyllä vuosia aiemmin kosinut.

        Erona teidän tilanteeseen ilmeisesti se, että mä olin kyllä yrittänyt niistä kipukohdistani puhua jo aiemmin. Ne keskustelut eivät kuitenkaan edenneet mihinkään. Siinä kohtaa kun halusin erota, niin mä tosiaan halusin vain erota. Mulla ei ollut enää minkäänlaista halua yrittää ratkoa mitään. Se oli jo myöhäistä. Exäni taas heräsi siinä kohtaa haluamaan selvittää asioita tai vaikka mennä terapiaan, mutta minulle se ei ihan aidosti ollut enää vaihtoehto. Jos miehesi tunne on lainkaan se sama, joka minulla aikanaan oli, niin mikään mitä sinä teet ei sitä tunnetta muuta.

        Ei sun kannata jossitella, vaikka sekin tunne on täysin ymmärrettävä. Ei ole olemassa mitään "entä jos", asiat ovat miten ovat ja on hyvin epätodennäköistä, että ne voisivat olla toisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näinhän se on tuon terapian osalta kyllä. Tuntuu vaan ihan uskomattomalta, että toinen ei edes halua työstää asioita ja on valmis heittämään 13 vuotta roskakoriin. Se saa minut tuntemaan itsensä arvottomaksi, mikä tekee tästä kaikesta vielä vaikeampaa.

        Mutta ei kai auta muuta kun koittaa jatkaa elämää itsekseen. Haluaisin vain siitä fiiliksestä eroon, että "mitä jos sittenkin".

        Ai niin ja tuo, että koet itsesi arvottomaksi. Älä koe. Mieti sitä, että mies kuitenkin on vielä siinä, hän keskustelee kanssasi, hän ei ole vain häipynyt. Hän ei ole vain pakannut kamojaan ja sinä et ole vain yksi päivä kävellyt takaisin tyhjään kotiin. Hän siis ilmiselvästi edelleen välittää ja arvostaa, eikä halua toimia järjettömän tökerösti ja loukkaavasti.


    • Anonyymi

      Oot jo aika vanha joten mies haluaa nuoremman. Kosiminen ei ole koskaan hyvä juttu. Mies olisi vangina avioliitossa ja se mutkistaa elämää aika lailla.

      • Anonyymi

        Ja silti te miehet olette niin idiootteja, että kositte myös meitä naisia, jotka emme missään tapauksessa halua naimisiin. Miksi vatussa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja silti te miehet olette niin idiootteja, että kositte myös meitä naisia, jotka emme missään tapauksessa halua naimisiin. Miksi vatussa?

        Kieltämättä on totta, että mies, joka sinua kosisi, on idiootti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kieltämättä on totta, että mies, joka sinua kosisi, on idiootti.

        Jaa, no sinä sitten ilmeisesti kosisit.


    • Anonyymi

      13 vuotta yhdessä olo ei ole enää seurustelua, kyseessä on ollut avoliitto.
      Sun mielestä yhteinen aikanne on ollut pelkästään seurustelua, ei oikea parisuhde.
      Mies on oikeassa, ero on paras vaihtoehto.
      Ei mies jaksa odottaa loputtomiin milloin sinä olet valmis olemaan vakavissasi hänen suhteensa.

      • Anonyymi

        Meillä mies on kyllä ollut se, joka on avioliittoa karsastanut ja tuntunut enemmän sitoutumiskammoiselta. En siis usko, että kyse olisi tästä. :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meillä mies on kyllä ollut se, joka on avioliittoa karsastanut ja tuntunut enemmän sitoutumiskammoiselta. En siis usko, että kyse olisi tästä. :D

        Parisuhde ja sitoutuminen toiseen alkaa sinä päivänä kun muutetaan saman katon alle, tai päätetään yhdessä että me ollaan nyt pari.

        Avioliitto on pelkkä lakipaperi. Sillä määritetään omaisuuden jakaantuminen yms jos toinen sattuu kuolemaan aikaisemmin kuin toinen. Vihkitodistus on pelkkä paperi viranomaisia varten. Mitään muuta merkitystä papin aamenella tai siviilivihkimisellä ei ole. Et sinä eikä miehesi vihkitodistukse kanssa pari ole.

        Yhdessä olevat ihmiset tietävät omassa sydämessään ovatko he sitoutuneet toisiinsa vai ei. Kun sitoudutaan, ei enää seurustella, ollaan parisuhteessa. Parisuhde ei ole kenenkään toisen taskussa, eikä kaipaa kenenkään muiden ihmisten tai instanssin siunausta.


    • Anonyymi

      Ukko on pettänyt, se on varma asia.

      • Anonyymi

        Mennään tällä.


    • Anonyymi

      Voisko olla että mies ei enää rakasta sinua ? Tai tunteet muuttuneet. Ei siinä oikein terapia silloin auta. Vaikka se mut kylmältä tuntuu. Mutta kyllähän sitä tapahtuu että kasvetaan ns. Erilleen. Jospa kosinta ollut joku viimeinen keino yrittää vakuutella itselleen että tämä on mitä haluaa. Ihmiset tekevät kaikkea järjetöntä itsepetoksen nimissä.

    • Anonyymi

      Minäkin olisin voinut olla tuo mies, mutta vaimo ehti ensin. Toisaalta kun ei tunne teidän parisuhteen dynamiikkaa, on mahdotonta sanoa mitä miehen päässä liikkuu.

      Itse haudoin eroa vuosikaudet ja olin periaatteessa päättänyt ajankohdankin ja luulen, että olisin samalla tavalla suhtautunut pariterapiaan. Se olisi siinä vaiheessa olllut vain väistämättömän lykkäämistä.

      Toisaalta olimme myös joskus kokeilleet pariterapiaa, mutta se oli jäänyt yhteen kertaan, koska vaimoni ei halunnutkaan käydä siellä. Hänen mielestään psykoterapeutti oli puoskari ja se taas tulkintani mukaan johtui siitä, että terapeutti ei pitänytkään minua syypäänä kaikkeen, vaan löysi vikaa myös hänestä.

      Yksi syy, miksi ihminen saattaa hautoa eroa sanomatta mitään on, että kokee ettei pärjää verbaalisesti, vaan tulee jatkuvasti toisen jyräämäksi. Ei tarvitse edes olla mielestään oikeassa, vaan vaikka myöntäisi itse olevansa väärässä, mutta haluaa eroon vaan siitä tunteesta, että on aina kelvoton ja väärässä.

    • Tee se, mitä on tehtävissä, päästä toinen vapaaksi kun sitä haluaa, sen enempää ei voi toista rakastaa.

      Se, että uskot miehesi sanaan siitä, ettei kolmatta pyörää ole... Se on kaunis ajatus ja luottamus on hyve, mutta... Sinua kosittiin tovi sitten ja vain hieman sen jälkeen yhtäkkiä mieli on täysin muuttunut... Valitettavasti yhtälö antaa tuloksen jossa todennäköisemmin on joku kolmas mukana kuin että ei olisi. Puhdasta logiikkaa, niin ikävää kuin se onkin.

      • Anonyymi

        Täytyy tästä sivusta todeta ... tietysti tuo kolmas pyörä on aina mahdollista, mutta itselleni aloittajan tarina ei anna selkeää kolmas pyörä kuviossa vibaa. Syynä pitkälti tuo aikataulu.

        Yleensä nuo tilanteet, joissa on mukana kolmas pyörä, tuppaavat olemaan yhtäkkisiä pikaeroja. Sellaisia, joissa toinen vain sen suuremmin selittelemättä ilmoittaa halusta erota ja sitten lähtee.

        Toinen tyypillinen tapaus on, että pettäjä ei tee elettäkään eroon, eikä tunnu lainkaan haluavan erota. Tuollainen pettäjä käyttää paljon aikaa ja vaivaa sen selittämiseen, että hän ei petä tai sen pettämisensä peittämiseen.

        Tuossa aloittajan tapauksessahan vaikuttaa siltä, että erohalujen ilmaisemisesta huolimatta toinen osapuoli ei ole pyrkinyt kovalla kiireellä vapaaksi. Erohalu on ilmaistu joulukuussa ja nyt mennään ihan maaliskuun loppua. Ei siellä ainakaan mikään erityisen intohimoinen uusi suhde ole meneillään, kun noin kauan eroa tehdään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Täytyy tästä sivusta todeta ... tietysti tuo kolmas pyörä on aina mahdollista, mutta itselleni aloittajan tarina ei anna selkeää kolmas pyörä kuviossa vibaa. Syynä pitkälti tuo aikataulu.

        Yleensä nuo tilanteet, joissa on mukana kolmas pyörä, tuppaavat olemaan yhtäkkisiä pikaeroja. Sellaisia, joissa toinen vain sen suuremmin selittelemättä ilmoittaa halusta erota ja sitten lähtee.

        Toinen tyypillinen tapaus on, että pettäjä ei tee elettäkään eroon, eikä tunnu lainkaan haluavan erota. Tuollainen pettäjä käyttää paljon aikaa ja vaivaa sen selittämiseen, että hän ei petä tai sen pettämisensä peittämiseen.

        Tuossa aloittajan tapauksessahan vaikuttaa siltä, että erohalujen ilmaisemisesta huolimatta toinen osapuoli ei ole pyrkinyt kovalla kiireellä vapaaksi. Erohalu on ilmaistu joulukuussa ja nyt mennään ihan maaliskuun loppua. Ei siellä ainakaan mikään erityisen intohimoinen uusi suhde ole meneillään, kun noin kauan eroa tehdään.

        No mä olen nähnyt ja myös ihan itse tehnyt toisenlaisen kolmas pyörä -tempun.

        Siinä tempussa ensin yritetään kaikki omissa käsissä olevat keinot, joista viimeiset on kihlat/häät/lapsen yrittäminen. Mutta kun suhde on vinossa eikä omat taidot (kummallakaan) riitä sen ohjaamiseksi rakentavammalle reitille, niin jossain kohden väistämättä ihastuu johonkuhun, siihen kolmanteen pyörään. Sitten siinä on edessä isojako, joko yrität nollata ihastumisen, antaudut sille ilman fyysistä pettämistä tai antaudut sille täysin.
        Tässä kohden pariterapia ei enää tule kyseeseen, siihen ei toisella ole tahtoa, vaan nyt aletaankin sen sijaan puhumaan eroamisesta, yleensä juuri siten, että se eroaminen on jo päätetty, keskustelematta kumppanin kanssa ensin.
        Jonkinlainen osa porukasta tekee kuten itse tein eli fyysistä kontaktia ei ihastukseen ollut toverillista lyhyttä halia enempää. Se lienee oli jonkinlainen pyrkimys kunnioittaa kumppania, että ainakaan fyysisesti ei toista petetä.
        Eron halusin, mutta kiireettä, kaikessa rauhassa ja kaikista (pian) edesmenneen suhteen asioista tulevan exän kanssa keskustellen. Lusikat jaettiin sovussa, isohko osa asioista puhuttiin läpi, sitten heipat, tosin ystävinä säilyimme.

        Kun olen tuollaisen sekoilun itse kahlannut läpi ja nähnyt niitä monta sen jälkeen, niin ne ennusmerkit on aika helpot poimia. Ja ei, ei se aina ole niin, mutta tietyt merkit ja tietty ajallinen marssijärjestys nostaa oitis antennit pystyyn.


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        No mä olen nähnyt ja myös ihan itse tehnyt toisenlaisen kolmas pyörä -tempun.

        Siinä tempussa ensin yritetään kaikki omissa käsissä olevat keinot, joista viimeiset on kihlat/häät/lapsen yrittäminen. Mutta kun suhde on vinossa eikä omat taidot (kummallakaan) riitä sen ohjaamiseksi rakentavammalle reitille, niin jossain kohden väistämättä ihastuu johonkuhun, siihen kolmanteen pyörään. Sitten siinä on edessä isojako, joko yrität nollata ihastumisen, antaudut sille ilman fyysistä pettämistä tai antaudut sille täysin.
        Tässä kohden pariterapia ei enää tule kyseeseen, siihen ei toisella ole tahtoa, vaan nyt aletaankin sen sijaan puhumaan eroamisesta, yleensä juuri siten, että se eroaminen on jo päätetty, keskustelematta kumppanin kanssa ensin.
        Jonkinlainen osa porukasta tekee kuten itse tein eli fyysistä kontaktia ei ihastukseen ollut toverillista lyhyttä halia enempää. Se lienee oli jonkinlainen pyrkimys kunnioittaa kumppania, että ainakaan fyysisesti ei toista petetä.
        Eron halusin, mutta kiireettä, kaikessa rauhassa ja kaikista (pian) edesmenneen suhteen asioista tulevan exän kanssa keskustellen. Lusikat jaettiin sovussa, isohko osa asioista puhuttiin läpi, sitten heipat, tosin ystävinä säilyimme.

        Kun olen tuollaisen sekoilun itse kahlannut läpi ja nähnyt niitä monta sen jälkeen, niin ne ennusmerkit on aika helpot poimia. Ja ei, ei se aina ole niin, mutta tietyt merkit ja tietty ajallinen marssijärjestys nostaa oitis antennit pystyyn.

        Tuo mitä kuvaat on juuri tuota toista vaihtoehtoa, josta puhuin. Siitä miten niitä omia tekosia (oli ne mitä tahansa) yritetään peittää ja paikkailla loppuun saakka. Eihän se tietenkään sitä tarkoita, etteikö ero sitten jossain kohtaa yleensä kuitenkin tule.

        Pointti tuleekin siinä kun se päätös erota on tehty (siis omassa päässä). Todella harvoin sellainen ihminen, jolla on edes potentiaalinen uusi kuvio on tarjolla, jää siihen vanhaan kuukausitolkulla eroa tekemään. Silloin yleensä lähdetään, tai väännetään vaikka riitaa, että saisi sen lopullisen eron aikaiseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo mitä kuvaat on juuri tuota toista vaihtoehtoa, josta puhuin. Siitä miten niitä omia tekosia (oli ne mitä tahansa) yritetään peittää ja paikkailla loppuun saakka. Eihän se tietenkään sitä tarkoita, etteikö ero sitten jossain kohtaa yleensä kuitenkin tule.

        Pointti tuleekin siinä kun se päätös erota on tehty (siis omassa päässä). Todella harvoin sellainen ihminen, jolla on edes potentiaalinen uusi kuvio on tarjolla, jää siihen vanhaan kuukausitolkulla eroa tekemään. Silloin yleensä lähdetään, tai väännetään vaikka riitaa, että saisi sen lopullisen eron aikaiseksi.

        Koska siis hyvin harvoinhan se uusi kuvio on siellä kuukausitolkulla sitä eron vatvomista katselemassa. Sellainen on harvinaista ja eron vatvoja jää yleensä yksinään vatvomaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuo mitä kuvaat on juuri tuota toista vaihtoehtoa, josta puhuin. Siitä miten niitä omia tekosia (oli ne mitä tahansa) yritetään peittää ja paikkailla loppuun saakka. Eihän se tietenkään sitä tarkoita, etteikö ero sitten jossain kohtaa yleensä kuitenkin tule.

        Pointti tuleekin siinä kun se päätös erota on tehty (siis omassa päässä). Todella harvoin sellainen ihminen, jolla on edes potentiaalinen uusi kuvio on tarjolla, jää siihen vanhaan kuukausitolkulla eroa tekemään. Silloin yleensä lähdetään, tai väännetään vaikka riitaa, että saisi sen lopullisen eron aikaiseksi.

        Ei kaikki, ei lähellekään kaikki, aika moni vakaasta eropäätöksestään huolimatta haluaa hoitaa yhden suhteen loppuun edes joten kuten asiallisesti, sen sijaan että juostaan heti panemassa kaikki mikä kiinni saadaan ja riidellään yhteisen pesän jaosta sen seitsemän vuotta.

        Sulla on hyvin erilaisia kokemuksia eroavista ihmisistä kuin mulla on.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Koska siis hyvin harvoinhan se uusi kuvio on siellä kuukausitolkulla sitä eron vatvomista katselemassa. Sellainen on harvinaista ja eron vatvoja jää yleensä yksinään vatvomaan.

        Kuule aika hiton moni on valmis odottamaan hämmästyttävän pitkään sen ihastuksensa vapautumista entisestä suhteestaan, jopa silloin kun se merkitsee tapaamista harvemmin ja seksin odottamista siihen eroon asti. Sanoisin, että tähän asti elämäni perusteella varmaan noin kolmannes tai hyvin lähelle sitä.


      • Anonyymi

        Niin totta, mutta nähty niin monta kertaa ettei sitä silti uskota. Kaikki haluavat uskos ihan loputtomiin asti, että heitä rakastetaan. Johtuu yksistään siitä, että jokainen ihminen uskoo olevansa rakastamisen arvoinen. Näin onkin, mutta ei kenenkään puolison näkökulmassa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin totta, mutta nähty niin monta kertaa ettei sitä silti uskota. Kaikki haluavat uskos ihan loputtomiin asti, että heitä rakastetaan. Johtuu yksistään siitä, että jokainen ihminen uskoo olevansa rakastamisen arvoinen. Näin onkin, mutta ei kenenkään puolison näkökulmassa.

        Kenties.
        Mä luulen, että tällä hetkellä mä en usko enkä edes toivo olevani rakastamisen arvoinen. Kenenkään rakastamisen arvoinen. Mutta se on oma juttunsa se.


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Kenties.
        Mä luulen, että tällä hetkellä mä en usko enkä edes toivo olevani rakastamisen arvoinen. Kenenkään rakastamisen arvoinen. Mutta se on oma juttunsa se.

        Näin se varmaankin on. Kadotamme uskon rakkauteen, koska olemme nähneet sen omalla kohdalla pettävän. Emme edes toivo olevamme rakastamisen arvoisia, koska tiedämme ettemme siihen pysty ja ole sen arvoisia.

        Sitä se on, kadonnut paratiisi, jonka löysimme ja samalla menetimme uskomme siihen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Näin se varmaankin on. Kadotamme uskon rakkauteen, koska olemme nähneet sen omalla kohdalla pettävän. Emme edes toivo olevamme rakastamisen arvoisia, koska tiedämme ettemme siihen pysty ja ole sen arvoisia.

        Sitä se on, kadonnut paratiisi, jonka löysimme ja samalla menetimme uskomme siihen.

        No ei ihan noinkaan. En ole menettänyt uskoani siihen, en laisinkaan, päinvastoin. Mutta just nyt ei ole sen aika, on aika jollekin muulle ja rakkaus tulee kohdalle, jos sen aika tulee. Se, että on aika jollekin muulle, on oma juttunsa taas sekin.


    • Anonyymi

      Kyllä tossa nimenomaan on kolmas osapuoli. Se oli itselläni heti selviö, kun tekstin luin. Aika erikoinen ihminen pitäisi olla, jos rakkaus yhtäkkiä muka loppuu.

      Moni ero menee juurikin noin. Suhde voi olla arkipäiväistynyt, ja tyytymätön osapuoli saattaa välillä ajatella ikäviä ajatuksia, ja toivoo salaa kumppaniltaan enemmän. Sitten välillä tulee ajatuksia, että on se sittenkin hyvä puoliso, ja taas menee hyvin.

      Kun parisuhde on arkipäiväistynyt, niin hyvin monella on ajoittaista tyytymättömyyttä. Jotkut pääsee tuon eriytymisvaiheen yli, ja löytää toisensa pienen suvantovaiheen jälkeen uudelleen. Mutta joskus asiat vain tapahtuu.

      Omalla kohdallani, ei tarvittu kuin työpaikkaromanssi, ja kas puoliso alkoi yhtäkkiä käyttäytyä oudosti. Ensin hehkui olevansa maailman onnellisin ja haluavansa matkustaa kanssani maailman ympäri. Sitten tovi tuon jälkeen alkoi eropuheet, ja että mitään ei olisi enää tehtävissä, rakkaus vain loppui. Jotenkin itseään suojellakseen, hän alkoi syyttää minua aivan naurettavista asioista, ja torjui kaiken rakentavan keskustelun. Lähdin aluksi tuohon mukaan ja syyttelin itsekin itseäni, kunnes kaverini auttoi ja sanoi että nuo on ihan naurettavia syytöksiä, ja avasi minun silmäni, sanomalla että mukana on ihan varmasti kolmas osapuoli. En halunnut tätä uskoa heti, kunnes valheet alkoi paljastua, ja exä valehteli valheiden päälle. Exä ei yhtäkkiä tiennyt mitä elämältään haluaa, ja sanoi yhtä ja toista. Tuolloin tajusin päästää irti, se oli ero sitten.

      En jäänyt katkeraksi, kaverini kanssa puitiin asiaa. Ja todettiin että vaikka luotettavasta ihmisestä tuli häikäilemätön valehtelija, niin se johtui vain hänen kyvyttömyydestään käsitellä omia tunteitaan. Hän oli varmasti jollain tapaa tyytymätön arkipäiväistyneeseen suhteeseemme, ja tunteiden sekamelskaa sekasi kolmas osapuoli vielä lisää.

      Itselläni otti aikaa päästä erosta yli, mutta hyvät kaverit jaksoi onneksi kuunnella ja sanoa ettei itseään kannata liikaa syytellä. Exä on edelleen jollain tapaa sekaisin kuin seinäkello, sen verran mitä lasten osalta joudumme olla tekemisissä. Uusi puoliso ei ole hänen lapsiviikoillaan kuvioissa, ei ota vastuuta. Sanotaanko että exä ei näytä hirveän onnelliselta, vaikka uuden onnen löysikin. Ilmeisesti uuden parisuhteen kuvioiden yhteensovittaminen, jatkuva kodin vaihtaminen oman ja uuden puolison välillä stressaa, mene ja tiedä. En ole viitsinyt kysellä mitään, antaa elää jokaisen kuinka itse parhaaksi näkee.

      Itse olen erosta ylipäästyäni todella onnellinen, vaikka en ole uutta puolisoa vielä jaksanut kunnolla edes etsiä. Yksi kokeilu on, muutaman kuukauden mittainen, kunnes minun oli pakko sanoa että en ole vielä valmis uuteen suhteeseen. Erosta kuitenkin vasta pari vuotta. Elelen itselleni ja lapsilleni, se riittää tällä hetkellä, en kaipaa ketään ainakaan vielä. Ehkä jätetyksi tuleminen jättää aina trauman, ettei ihan heti uskalla ottaa uutta riskiä.

      Mutta jotkut selviää eriytymisvaiheesta. Se on monen sattuman summa, eikä tavallaan kenenkään vika. Näin olen itse ajatellut. On vain syitä ja seurauksia.

    • Anonyymi

      Jos mies haluaa erota niin et voi mitään- Hyväksy kohtalosi että mies kyllästyi sinuun. Et varmaan ole niin kaunis kuin ennen ja olet kai lihonutkin joten mies varmaan löytää kauniimman.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kaipaatko sinä

      Yhtään meidän katseita
      Ikävä
      213
      2772
    2. Törkeä eläinsuojelurikos Sonkajärvellä

      Pohjois-Savossa Sonkajärvellä noin 40 kissaa ja reilut 10 koiraa on jouduttu lopettamaan kaltoinkohtelun vuoksi, kertoo
      Sonkajärvi
      52
      1936
    3. Lavrov suivaantui Stubbille perustellusti.

      Lavrov perusteli suivaantumistaan tosiasioilla Suomen tarinasta sotiemme jälkeen, tutkija Tynkkynen ja pankkihenkilö Sol
      Maailman menoa
      441
      1611
    4. Jotkut ihmiset pelkäävät syöpää sairastavaa

      On hauskaa, kun kertoo jollekin, että "minulla on syöpä". Jotkut käyttäytyvät kuin se olisi tarttuva tauti. Eivät uskall
      Sinkut
      153
      1513
    5. Sukupuolia on vain kaksi- kohukassista tuli kova tuomio perheenisälle oikeudessa.

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4d4db0d9-4dda-4ba6-a699-25d725683ad6 Miten näin normaalista kassissa olevasta tekstis
      Maailman menoa
      366
      1432
    6. Se ei ihan oikeasti vaatisi kuin yhden

      Tekstiviestin... Jos rakastat minua vielä toivoisin että laittaisit minulle viestiä. Rakastatko? Oletko oikeasti niin pe
      Ikävä
      64
      1298
    7. Kääminsä polttanut taksi suomussalmella

      Vieläkö sillä hermonsa menettäneellä hulluja ylinopeuksia ajavalla asiakkaansa haukkuvalla( jos ajat paska kyydin hänen
      Suomussalmi
      25
      1286
    8. Eronnut Janni Hussi palaa julkisuuteen - Aloittaa uudessa työssä, joka on aivan uusi pesti Suomessa

      Janni Hussi on saanut viime aikoina kohujulkisuutta, kun hänen ja Joel Harkimon avioliitto päättyi eroon kesällä 2025. H
      Suomalaiset julkkikset
      14
      1236
    9. olisit voinut mies edes

      Pyytää anteeksi 🙏🫶
      Ikävä
      62
      1103
    10. Jorma Uotinen avaa sanaisen arkkunsa TTK-miesparista ja koko uudistuksesta: "Sehän on..."

      Tanssii Tähtien Kanssa -parketilla nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa tanssiparina miespari kauden alusta asti. Mikko S
      Tanssii tähtien kanssa
      23
      958
    Aihe