Ajattelin jakaa omia kokemuksia, jos ketään kiinnostaa...
Olin itse vaihtarina vuosia sitten, jolloin ei vielä ollut kännyköitä ja nettiä, joten yhteyttä kotiin pidettiin lähinnä puhelimitse silloin tällöin, kavereitten kanssa vaihdettiin kirjeitä. En käynyt itse kotona vierailulla eikä kotiväki käynyt luonani, ja jos en väärin muista, se oli kiellettyäkin tai ainakin sitä ei tosiaan suositeltu.
Ensimmäiset pari-kolme kuukautta meni todella nopeasti koska oli niin paljon opittavaa ja nähtävää, piti tottua rutiineihin ja perheeseen sekä kouluun. Mutta heti sen jälkeen iski todella kova koti-ikävä! Kannattaa varautua siis siihen - mutta kun on ollut puolet vaihtariajasta on kulunut, homma helpottaa, kun on jo "voiton puolella".
Kaikista asioista kannattaa puhua avoimesti isäntäperheen kanssa sekä ehdottomasti oman alueensa tukihenkilöiden kanssa. Murheet, surut ja ilot kannattaa jakaa, sillä vain silloin saa apua ja toiset tietävät, missä mennään.
Omia harrastuksiaan kannattaa jatkaa ulkomaillakin jos vain mahdollista, ja eritoten kannattaa kokeilla jotain uuttakin - sitä kautta saa helpoiten ystäviä. Koulussa ollessaan kannattaa rohkeasti vain alkaa puhua toisille, sillä harvoin kukaan tulee sinulle oma-aloitteisesti puhumaan ja tekemään tuttavuutta.
Kannattaa toki miettiä, onko valmis olemaan koko vuoden poissa, varsinkin jos on nuori. Se on kuitenkin pitkä aika esim. 17-vuotiaalle, ja koti-ikävä voi kasvaa yllättävän suureksi. Jos ei ole täysin varma siitä, että pärjää, on hyvä ehkä aloitella rauhallisemmin, esim. kesällä mennä parin viikon kielikurssille tmv.
Olin itse Jenkeissä vaihtarina, ja kokemus oli todella antoisa ja kaiken väärti! Ehdottomasti suosittelen kaikille, jotka haluavat nähdä maailmaa ja kokea jotain ainutlaatuista sekä saada läpi elämän kestäviä muistoja.
Jos joku haluaa jotain kysyä, voin toki vastailla. En tiedä onko näistä omista kokemuksistani mitään apua, toivottavasti joku saa jotain suuntaa omiin ajatuksiinsa.
Olin itse vaihtarina vuosia sitten, jolloin ei vielä ollut kännyköitä ja nettiä, joten yhteyttä kotiin pidettiin lähinnä puhelimitse silloin tällöin, kavereitten kanssa vaihdettiin kirjeitä. En käynyt itse kotona vierailulla eikä kotiväki käynyt luonani, ja jos en väärin muista, se oli kiellettyäkin tai ainakin sitä ei tosiaan suositeltu.
Ensimmäiset pari-kolme kuukautta meni todella nopeasti koska oli niin paljon opittavaa ja nähtävää, piti tottua rutiineihin ja perheeseen sekä kouluun. Mutta heti sen jälkeen iski todella kova koti-ikävä! Kannattaa varautua siis siihen - mutta kun on ollut puolet vaihtariajasta on kulunut, homma helpottaa, kun on jo "voiton puolella".
Kaikista asioista kannattaa puhua avoimesti isäntäperheen kanssa sekä ehdottomasti oman alueensa tukihenkilöiden kanssa. Murheet, surut ja ilot kannattaa jakaa, sillä vain silloin saa apua ja toiset tietävät, missä mennään.
Omia harrastuksiaan kannattaa jatkaa ulkomaillakin jos vain mahdollista, ja eritoten kannattaa kokeilla jotain uuttakin - sitä kautta saa helpoiten ystäviä. Koulussa ollessaan kannattaa rohkeasti vain alkaa puhua toisille, sillä harvoin kukaan tulee sinulle oma-aloitteisesti puhumaan ja tekemään tuttavuutta.
Kannattaa toki miettiä, onko valmis olemaan koko vuoden poissa, varsinkin jos on nuori. Se on kuitenkin pitkä aika esim. 17-vuotiaalle, ja koti-ikävä voi kasvaa yllättävän suureksi. Jos ei ole täysin varma siitä, että pärjää, on hyvä ehkä aloitella rauhallisemmin, esim. kesällä mennä parin viikon kielikurssille tmv.
Olin itse Jenkeissä vaihtarina, ja kokemus oli todella antoisa ja kaiken väärti! Ehdottomasti suosittelen kaikille, jotka haluavat nähdä maailmaa ja kokea jotain ainutlaatuista sekä saada läpi elämän kestäviä muistoja.
Jos joku haluaa jotain kysyä, voin toki vastailla. En tiedä onko näistä omista kokemuksistani mitään apua, toivottavasti joku saa jotain suuntaa omiin ajatuksiinsa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.