eloa seuratessa on hirveä. Läheiseni on jo vuosia käyttänyt aineita, omien sanojensa mukaan, kaikki mahdollinen on kokeiltu. Silti hän on "päässyt eroon" kaikista aineista ja enää silloin tällöin polttelee. Alkoholia hän käyttää päivittäin. Masennus- ja unilääkkeet kuuluvat myös joka päiväiseen käyttöön. Välillä hän on positiivinen ja suunnittelee innoissaan uusia projekteja, sitten iskee masennus ja raivarit. Hänen kanssaan ei voi olla läheisessä kanssakäymisessä, jos ei ole valmis myötäilemään ja lepyttelemään. Yhdestäkin poikkipuoleisesta sanasta saat kuolemantuomion, uhkailuja(jotka tosin ovat jo menettäneet tehonsa) jne. Monesti hän on soittanut ja ilmoittanut tekevänsä lopun kaikesta.Mistään hän ei ota vastuuta, vaan koko hänen elämäntilanteensa on läheisten syytä. En tiedä enää mitä tehdä...
Läheisten tuska,
narkkarin
5476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Alkoholia hän käyttää päivittäin. Masennus- ja unilääkkeet kuuluvat myös joka päiväiseen käyttöön."
Ja päässyt muka eroon aineista?
Ei, hän on vain korvannut yhdet aineet toisilla, ongelma on kuitenkin täsmälleen sama ja jatkaa olemassaoloaan.
Onko väliä kuoleeko hän amfetamiiniin vai alkoholiin? Mitä on voitettu jos hän ei enää kiskokkaan essoja vaan napsii mielialalääkkeitä paukkujen kanssa?
Ehkä laillisen ja laittoman rajan verran ollaan voitettu. Ihmisen fyysiselle, sosiaaliselle ja henkiselle tulevaisuudelle tosin ei ole tapahtunut yhtään mitään.
Narkomaani on narkomaani vaikka käyttäisi laillisia aineita. Sairaudesta parannutaan vasta kun aineiden käyttö lopetetaan tai saadaan hallintaan.
sairastuttaa lähipiirinkin. Mitäs voit tehdä, auttaaksesi? Aika vähän, kuunnella ja ymmärtää. Surullista tämä elämä on...
Se on kyllä totta että lähipiiri kärsii. Mutta lähipiiri kärsii aina kun ihminen toimii itseään ja omaa etuaan vastaan, se ei sinänsä ole vain huumeiden ongelma vaan voi koskettaa mitä tahansa asiaa jolla ihminen itseään teloo jos on teloakseen.
Joskin huumeiden suhteen lähipiiri joutuu suhtautumaan asiaan uudella tavalla. Huumevastainen asenneilmapiiri ja tietämättömyys kun "nimetön paha" tuleekin suoraan nimellä ja kasvoilla omaan elämään ja toisaalta tajuaa että kyseessä on kuitenkin sama ihminen mutta toisaalta ajattelee että nyt mukana on jokin "mystinen elementti". Tämä vetää tosi monen tavallisen ihmisen kertakaikkiaan älylliseen shokkiin ja sen seurauksena asiat ovat oikeastaan pahemmin kuin olisivat jos kyseessä olisi vaikka vain alkoholi.
Huumeisiin kun on loppujen lopuksi hyvin vaikea suhtautua realistisesti ja assertiivisesti. Tämä ennenkaikkea siksi että yhteiskunta ei niin tee eikä ole olemassa valmista ja toimivaa suhtautumisen mallia jota voisi soveltaa myös läheisiinsä. On helppo ajatella että "huumeidenkäyttäjät ovat pahoja" ja suhtautua heihin sen mukaisesti jos mikään ei konkretisoi asiaa mutta entäpäs kun kyse on läheisestä, jostakusta jonka tunnet ja jota ei voi ihmisenä sen vuoksi leimatakaan?
Tämä on yksi syy miksi huumeidenkäyttäjät vetäytyvät usein omiksi löyhiksi yhteisöikseen; vain huumeidenkäyttäjä ymmärtää loppujen lopuksi huumeidenkäyttäjää aivan oikeassa valossa. Kyse ei ole vain aineen tuomasta yhteydestä vaan myös sosiaalisen hyväksymisen ja huolenpidon sekä ihmisyyden kokemisesta - niistä asioista jotka usein jäävät taustalle kun kauheistelija-lähipiiri fokusoi voimavaransa yksinomaan siihen huume-asiaan ja unohtaa kysyä :"Miltä sinusta tuntuu?".
Ehkäpä pitäisi keskittyä pelastamaan ihmistä eikä huumeenkäyttäjää? - He asuvat samassa kehossa.
Ehkä kaikkein oleellisinta olisi olla pelkäämättä. Se on kuitenkin loppujen lopuksi vain huumetta johon pätee edelleen vanha kunnon maalaisjärki jos sitä suostuu kerrankin käyttämään korvaamaan pelkoinhokielto-reaktioita.
ongelma on alkoholistia kohdattaessa, sisuskalut paukkuvat ja viina vain maistuu...sitä ei pysty maalaisjärjellä tajuamaan.Se suututtaa, surettaa, saa olon tuntumaan voimattomalta. Todellinen auttaminen(ilman oman edun tavoittelua) taitaa olla yksi vaikeimmista lajeista, ihmissuhde rintamalla. Yleisin reaktio, minkä addikti saa kokea onkin varmasti; "itsepähän olet tautisi hankkinut". Ainakin meikäläistä on kasvattanut, niin ettei enää suhtaudu niin yksioikoisesti.
harmi kun vain alaikäisiä voidaan sinne passittaa!
huumelainsäädännössä on pahasti vikaa
http://www.hppry.org/