68veenä en väitä muuta kuin kokemaani. Helppo nakki niiden mielestä, jotka ajattelevat vain itseään. Niin minäkin luulin pentuna, olin hurja.
Tässä iässä on aikaa kelata muistoja kaikesta. Hyvästä ja pahasta. Löydän pahoistakin niitä hyviä puolia, vaikka saattaa joskus ottaa päähän. Joillakin ottaa perseeseen, mutta en ota kantaa siihen.
Minuakin tympäisee sotahommat, vaikka olenkin koulutettu tappaja. Olen niitä harvoja, jotka pystyvät poistamaan ihmisen elämästä kaukaa. Olen kaukorakastaja.
Tämän kaiken ohella olen vieläkin elämässä kiinni ja nautin kuhmolaisten ihmisten teksteistä. Jokainen meistä ihmisisistä tekee parhaansa ja näppäilee tekstiä tulemaan. Pystyn lukemaan ne tekstit, vaikka ostoslappu mukana ollen olenkin öönä. En ymmärrä omaa kirjoittaamani kuin apteekin kautta. Huono käsiala.
Kyseessä minulla ei ole hulluus, vaan entisenä työntekijänä pakkotila. On poistettava pois itsestään ne ihanat ihmiset. Potilaat ja työkaverit. Naisvaltainen lauma aikoinaan laittoivat minut ehdolle.
En pelännyt, vaan ajattelin entisen vaimoni vikisevän vieressä vahvistettuna. Sekaan syöksyin kysymällä huoneen numeron. Huone löytyi äkkiä, koska tein sillloin pikkupätkän ohessa myös somaattisella.
Ikää minulla oli alussa suhteellisen vähän. Olin ollut jopa naimisissa virheliikkeenä. Mutta tuo ihana naislauma opetti minua elämään tässä maailmassa. Kaksi ihmistä olen vielä löytänyt, muut ovat eläkkeelle. Heille toivotan samanlaisia päiviä kuin itselläni on.
Eli nauttimista pienistäkin asioista. Ei pidä makaamaan tuleen tai syöksyä alkoholismiin. Olen sen tehnyt, koska olen herkkä ihminen ja puran herkkyyttä teille luettavaksi.
Elämä sinällään tuntui aluksi hyvältä. Äiti piti huolta minusta, pienestä matkailijasta. Huomasin jossain vaiheessa äidin poistuttua, että minulla on pysyvä matkalippu taskussa. Minä itse.
Tässä olen nyt ja praattaan omilla. Pari painajaisunta olen nähnyt..niissä minulle huutaa kaksi naishoitajaa kumpikin molempiin korviin.."MITÄ SITÄ PAPALLE KUULUU? ONKO TAAS TULLUT ALLE?
Minua on aina vispattu suunnasta, joka ei tiedä. Mielenterveyshoitajana en halua kuulla enää naisenääntä, joka käskisi minut nukkumaan, saati pesulle.
Tulen olemaan hankala potilas ainakin kaikille hoitajille. Ole n itsekin saanut arvan ja sen sata orgasmia vetäessäni peitteen alta yhtä naishoitajaa. Oli paha paikka minulle, mutta oman hoitajanvalan...sama lämmin portaikossa oleva haisee paremmin, jos hämmentää paskan omalla sormella!
Pitäkää kuhmolaiset itsestänne kiinni. Sen teette, mutta myös kerrostalossa olevat tekstinikkarit.
Perukan ukkeli
Tässä iässä on aikaa kelata muistoja kaikesta. Hyvästä ja pahasta. Löydän pahoistakin niitä hyviä puolia, vaikka saattaa joskus ottaa päähän. Joillakin ottaa perseeseen, mutta en ota kantaa siihen.
Minuakin tympäisee sotahommat, vaikka olenkin koulutettu tappaja. Olen niitä harvoja, jotka pystyvät poistamaan ihmisen elämästä kaukaa. Olen kaukorakastaja.
Tämän kaiken ohella olen vieläkin elämässä kiinni ja nautin kuhmolaisten ihmisten teksteistä. Jokainen meistä ihmisisistä tekee parhaansa ja näppäilee tekstiä tulemaan. Pystyn lukemaan ne tekstit, vaikka ostoslappu mukana ollen olenkin öönä. En ymmärrä omaa kirjoittaamani kuin apteekin kautta. Huono käsiala.
Kyseessä minulla ei ole hulluus, vaan entisenä työntekijänä pakkotila. On poistettava pois itsestään ne ihanat ihmiset. Potilaat ja työkaverit. Naisvaltainen lauma aikoinaan laittoivat minut ehdolle.
En pelännyt, vaan ajattelin entisen vaimoni vikisevän vieressä vahvistettuna. Sekaan syöksyin kysymällä huoneen numeron. Huone löytyi äkkiä, koska tein sillloin pikkupätkän ohessa myös somaattisella.
Ikää minulla oli alussa suhteellisen vähän. Olin ollut jopa naimisissa virheliikkeenä. Mutta tuo ihana naislauma opetti minua elämään tässä maailmassa. Kaksi ihmistä olen vielä löytänyt, muut ovat eläkkeelle. Heille toivotan samanlaisia päiviä kuin itselläni on.
Eli nauttimista pienistäkin asioista. Ei pidä makaamaan tuleen tai syöksyä alkoholismiin. Olen sen tehnyt, koska olen herkkä ihminen ja puran herkkyyttä teille luettavaksi.
Elämä sinällään tuntui aluksi hyvältä. Äiti piti huolta minusta, pienestä matkailijasta. Huomasin jossain vaiheessa äidin poistuttua, että minulla on pysyvä matkalippu taskussa. Minä itse.
Tässä olen nyt ja praattaan omilla. Pari painajaisunta olen nähnyt..niissä minulle huutaa kaksi naishoitajaa kumpikin molempiin korviin.."MITÄ SITÄ PAPALLE KUULUU? ONKO TAAS TULLUT ALLE?
Minua on aina vispattu suunnasta, joka ei tiedä. Mielenterveyshoitajana en halua kuulla enää naisenääntä, joka käskisi minut nukkumaan, saati pesulle.
Tulen olemaan hankala potilas ainakin kaikille hoitajille. Ole n itsekin saanut arvan ja sen sata orgasmia vetäessäni peitteen alta yhtä naishoitajaa. Oli paha paikka minulle, mutta oman hoitajanvalan...sama lämmin portaikossa oleva haisee paremmin, jos hämmentää paskan omalla sormella!
Pitäkää kuhmolaiset itsestänne kiinni. Sen teette, mutta myös kerrostalossa olevat tekstinikkarit.
Perukan ukkeli
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikö löydy enää pakkopaitaa, mikä estää turhan skeidan esiintuonnin. Tv. Vapahtaja.