Kuunnella itseään

Tulee tunne, että tahtoo mennä keskustan kahvilaan.
Kahvilassa näkee tytön.
Katsoo tyttöä pitkään tajuamatta miksi on kiinnittynyt häneen.
Myöhemmin käy isossa kauppakeskuksessa viikon päästä.
Siellä tapaa ystävän, joka ehdottaa syntymäpäiville osallistumista.
Menemme syntymäpäiviin, jossa sama kahvilan tyttö mukana.
Astuessaan huoneeseen valo kuin syttyisi, ihan kuin kirkossa oltaisiin,
enkelit laulavat ja on vain kahta meitä.
Katson tyttöä enkä ymmärrä miksi katson.
Tyttö huomasi minua ja kanssa katsoo minua.
Ympärillä paljon ihmisiä keskustelemassa.
Kuviot liikkuvat, ihmiset hakevat juomia ja tutustuvat toisiinsa.
Kunnes palikat loksahtavat ja minä seison tytön seurassa.
"Pekka, tässä on Alina, Alina ja tässä on Pekka".
Tässä vaiheessa me kuin oltaisiin tunnettu toisiaan jo.
Emme sano mitään, katsomme silmiimme toisiaan.
Kunnes aletaan seurustelemaan.
Ja siinä se oli.
Ja niin Pekka ja Alina muistelivat heidän tutustumistaan eläkepäivinä.
Se oli rakkaus ensisilmäyksellä.
Siinä ei ollut mitään epäilyttävää koska molemmat tunsi heti toisiaan.