häkista asiaa!

jamelia on ihan oikeassa, tuon kokoinen häkki on sopiva vain yhdelle. Marsu on tosiaan laumaeläin, eli se pärjää kyllä ilman lajitoveria, jos ihminen oikeasti ehtii viettämään sen kanssa tosi paljon aikaa. Marsu kuitenkin tulee tosi iloiseksi saadessaan lajitoverin seuraa, eli kannattaa hankkia toinen marsu sille kaveriksi vaikka vähän myöhemmin. Meilläkin Tuisku oli n. 6kk ainoana marsuna ja sitten kun hänet oli kastroitu, hän sai Saden kaverikseen.

kiitos vastauksista! mutta jos ostaa esim yhden marsun ja se on tottunut elämään yksin niin voiko se muka silloin tehä ``itsemurhan´´?

Ois mul kyl ideana ostaa kaksi,mut kun häkki on liian pieni :(.Tai jos ostaisisin joltain joka myy kaksi marsuu tarvikkeineen halvalla niin silloin eri juttu :)

...et omistaako joku kuiteskin vain yhden marsu? onko marsu ihan marsu vai kelääkin ilman kumppanii????

cavy kirjoitti:

...et omistaako joku kuiteskin vain yhden marsu? onko marsu ihan marsu vai kelääkin ilman kumppanii????

Se, pärjääkö marsu yksin, on aika monisäikeinen juttu.

Marsu on laumaeläin, eli periaatteessa se on onnellisin jos sillä on ympärillä laumaa, olen jostain lukenut että marsuja olisi hyvä pitää 2-5 marsun laumassa. Mutta toisaalta marsu on hyvin persoonallinen eläin; on olemassa marsuja, jotka eivät tule muiden marsujen kanssa toimeen ollenkaan, eli viihtyvät parhaiten yksin.

Minäkin aikoinaan ensin hankin vain yhden marsun, Tuisku-poikani. Hän oli tosi onnellinen ilman lajitoveriakin, kuikutteli mulle ja purputti sylissä ollessaan, piti mua laumanaan :)

Eli uskallan melkein väittää, että yksin elävä marsu ei tee "itsemurhaa" jos sille aikuisten oikeesti pidetään runsaasti seuraa ja sille keksitään paljon erilaisia virikkeitä. Ja tuo "pidetään paljon seuraa" tarkoittaa siis seurustelua tuntitolkulla, päivittäin.

Marsu on kuitenkin hyvin herkkä masentumaan jos sille ei pidetä seuraa tai jos sitä kohdellaan kaltoin - ja siihen masennukseen voi jopa kuolla :(

Minä kuitenkin totesin, että rahani riittävät kahden marsun ylläpitoon ja marsuista olisi paljon seuraa toisilleen, joten puoli vuotta myöhemmin ostin Tuiskulle kaveriksi Saden ja nyt nuo asustelevat onnellisesti samassa häkissä yhdessä :) Tuisku oli 9kk (ja kastroitu) kun he muuttivat yhteen ja Sade vähän vanhempi :) Tänäkin aamuna alkoi viideltä aamulla hurja marsuralli niin että purut sinkoilivat pitkin asuntoa mutta seiskalta kun tarjoilin aamupalaa, kumpikin nökötti kupilla tosi kiltisti ja sopuisasti :) Sinne ne jäi nukkumaan kun minä lähdin töihin :)

Eli mitä yritin sanoa:
Yksin elävä marsu voi olla onnellinen, jos sille pidetään paljon seuraa, käytännössä, ei teoriassa. Mutta jos mahdollista, eli aika ja rahat riittävät, kannattaa ottaa kaksi marsua. Mutta vaarana tietysti siinä on se, että "mikään ei riitä" - marsut ovat niin mainioita pikkuotuksia että niille menettää samantien koko sydämen ja tekisi mieli hankkia kolmas...neljäs... ;)

cavy kirjoitti:

...et omistaako joku kuiteskin vain yhden marsu? onko marsu ihan marsu vai kelääkin ilman kumppanii????

on ollu jo yli 2 vuotta yksin.. ja hyvin ainakin pärjää.. :) koska seurustelen päivittäin sen kanssa paljon! :) ja marsu on ollu juu vielkin.. :)

za-za kirjoitti:

Se, pärjääkö marsu yksin, on aika monisäikeinen juttu.

Marsu on laumaeläin, eli periaatteessa se on onnellisin jos sillä on ympärillä laumaa, olen jostain lukenut että marsuja olisi hyvä pitää 2-5 marsun laumassa. Mutta toisaalta marsu on hyvin persoonallinen eläin; on olemassa marsuja, jotka eivät tule muiden marsujen kanssa toimeen ollenkaan, eli viihtyvät parhaiten yksin.

Minäkin aikoinaan ensin hankin vain yhden marsun, Tuisku-poikani. Hän oli tosi onnellinen ilman lajitoveriakin, kuikutteli mulle ja purputti sylissä ollessaan, piti mua laumanaan :)

Eli uskallan melkein väittää, että yksin elävä marsu ei tee "itsemurhaa" jos sille aikuisten oikeesti pidetään runsaasti seuraa ja sille keksitään paljon erilaisia virikkeitä. Ja tuo "pidetään paljon seuraa" tarkoittaa siis seurustelua tuntitolkulla, päivittäin.

Marsu on kuitenkin hyvin herkkä masentumaan jos sille ei pidetä seuraa tai jos sitä kohdellaan kaltoin - ja siihen masennukseen voi jopa kuolla :(

Minä kuitenkin totesin, että rahani riittävät kahden marsun ylläpitoon ja marsuista olisi paljon seuraa toisilleen, joten puoli vuotta myöhemmin ostin Tuiskulle kaveriksi Saden ja nyt nuo asustelevat onnellisesti samassa häkissä yhdessä :) Tuisku oli 9kk (ja kastroitu) kun he muuttivat yhteen ja Sade vähän vanhempi :) Tänäkin aamuna alkoi viideltä aamulla hurja marsuralli niin että purut sinkoilivat pitkin asuntoa mutta seiskalta kun tarjoilin aamupalaa, kumpikin nökötti kupilla tosi kiltisti ja sopuisasti :) Sinne ne jäi nukkumaan kun minä lähdin töihin :)

Eli mitä yritin sanoa:
Yksin elävä marsu voi olla onnellinen, jos sille pidetään paljon seuraa, käytännössä, ei teoriassa. Mutta jos mahdollista, eli aika ja rahat riittävät, kannattaa ottaa kaksi marsua. Mutta vaarana tietysti siinä on se, että "mikään ei riitä" - marsut ovat niin mainioita pikkuotuksia että niille menettää samantien koko sydämen ja tekisi mieli hankkia kolmas...neljäs... ;)

Asiaa!!!