Moi, oon meiän perheen keskimmäinen lapsi ja mulla on yks pikkusisko ja yks isoveli. Musta tuntuu että esim. Kotitöitä mitä teen ei huomata ollenkaan ja sitte jos mun pikkusisko tekee yhdenkään kotityön niin heti kehutaan, mielistellään ja annetaan esim. 5e. Meillä on tiskikoneen tyhjennys ja täyttö vuorot ja oon tehny mun vuoron jo edellis päivänä niin jos mun sisarukset on vaikka kavereilla tai muuten vaan ”kiireisiä” niin niittenki täytöt ja tyhjennykset tulee automaattisesti mulle. Myös kokeista mulla otetaan täydellisiä numeroita ja jos tulee huonompi kun kasi puoli mulle ollaan ihan hiilenä. Mutta jos mun veli saa vaikka kutosen vanhemmat vaan lohduttaa sitä ja vie ostoksille. Oon monesti siivonnu mun pikku siskon jälkiä mutta jos kerrankin pyydän sitä sievästi siivoomaan mun roskat jos mulla on vaikka kiire treeneihin tai jotain muuta oikeen kiireellistä niin äiti puuttuu heti asiaan ja valittaa mulle kuinka määrään mun siskoa siivoomaan koko ajan mun jälkiä ja kuinka mä en tee koskaan mitään ja kuinka oon pelkkä laiska paska.
Jos meillä on koulussa esim. Hiihtoa, luistelua yms. Mun pitää pyörällä raahata mun siskon kamat koululle ja takasi vaikka mun sisko pääsee autolla. Mun pitää aina siivota paikkoja ennenku vanhemmat tulee kotiin ja en saa ikinä kiitosta vaan aina ne huomaa jotain pientä puutetta. Siitä mulle tulee tietty huudot.
Jos mun siskolla on paha olla niin heti äiti tuo sille kaikkea lohduttavaa mutta jos mulla on huono olla ja vaikka itken mun huoneessa niin äiti huikkaa oven suusta että ”turpa kiinni anna muitten nukkua.”
En oo ikinä tehny enkä haluakaan tehä mun perheelle pahaa niin en ymmärrä miksei mua kohdella niinku mun sisaruksia. Mulla on koko ajan hirveet paineet olla täydellinen ja tehdä asiat täydellisesti mutta en koskaan oo tarpeeksi. Mitä teen? :(
Jos meillä on koulussa esim. Hiihtoa, luistelua yms. Mun pitää pyörällä raahata mun siskon kamat koululle ja takasi vaikka mun sisko pääsee autolla. Mun pitää aina siivota paikkoja ennenku vanhemmat tulee kotiin ja en saa ikinä kiitosta vaan aina ne huomaa jotain pientä puutetta. Siitä mulle tulee tietty huudot.
Jos mun siskolla on paha olla niin heti äiti tuo sille kaikkea lohduttavaa mutta jos mulla on huono olla ja vaikka itken mun huoneessa niin äiti huikkaa oven suusta että ”turpa kiinni anna muitten nukkua.”
En oo ikinä tehny enkä haluakaan tehä mun perheelle pahaa niin en ymmärrä miksei mua kohdella niinku mun sisaruksia. Mulla on koko ajan hirveet paineet olla täydellinen ja tehdä asiat täydellisesti mutta en koskaan oo tarpeeksi. Mitä teen? :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sano vanhemmillesi että vaadit reilua kohtelua.
Kerrot kuinka epäreilulta sinusta tuntuu vaikkapa viedä pyörällä siskos kamppeita kouluun vaikka se pääsee autokyydillä. Kysy miks ei kamppeet kule samalla. Sano että eihän siinä ole mitään järkeä että joudut raatamaan ja kerro et nyt se on loppu.
Ihme ettei kukaan koulussa ole huomannut tilannetta.
Sinun on opittava pitämään puolesi. Hyvä kun tunnistat epäreilun käytöksen. Siitä se muutos lähtee. Kenenkään ei saa antaa käyttää itseään ja kiltteyttään hyväksi. Lujasti mutta asiallisesti perustellen kerrot asiasi vanhemmillesi ja sisaruksillesi myös.
Jos ei auta käy juttelemassa vaikkapa kouluterkkarilla. Tsemppiä.
Mulla on sama. Oon vanhin, mutta mun siskoilla on paljon enemmän etuoikeuksia. Kun kysyn miksi esim siskoni ei tarvii syödä samaa ruokaa, kuin muitten se sanoo, että Selma eli mun pikkusisko on vielä pieni. Se on nyt 8v. Mä 8 vuotiaana kyllä jouduin syödä samaa ruokaa. Ja toinen juttu. Mun pikkusisko unohtaa melkein joka päivä jotain koululle eikä siitä sanota mitään, mutta kun mä vähän rikoin mun pyörän satulan ihan vähän vaan äiti huusi siitä mulle 2 päivää. Ja aina kehutaan nuorenpaa, että hän on niin etevä ja ottaakaa hänestä mallia! Ärsyttää! :(
Näinhän se usein on kun on enemmän lapsia, jokaisella on omat murheensa. Itse äitinä yritin olla tasa-arvoinen mutta kun lapset tuli vanhemmaksi niin alkoi valittelut että aina muka jotain oli lellitty.
Joten itse en kokenut leluineen ketään heistä mutta lapset ovat sen kokeneet kuulemma.
Näin se menee , kai se on paljon siinäkin minkä luontoinen on miten ottaa asiat