Mietteitä eläkkeelle jäätyä

Anonyymi

Te jotka olette jo jääneet eläkkeelle mitä ajatuksia ja tunteita oli mielessä kun työura päättyi? Alkaahan siinä uusi elämänvaihe ja mahdollisesti työnteko on kokonaan ohi.
Siilivain

129

1562

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ihan niin kuin elämään yleensäkin; ihan tavallisesti. Mikä siinä nyt muuttuisi? Elämä on ihanaa, on mikä vaihe hyvänsä🥰

      • Anonyymi

        Mikäkö muuttuisi? Olen jäämässä kohta eläkkeelle ja kyllä aatokset jo nyt vähän risteilee. Nuoresta asti olen tehnyt töitä ja se onkin hallinnut elämääni jopa vapaa-ajan kustannuksella.

        Nyt kun olen saanut eläkepäätöksen tuntuu että voiko se olla totta. Eikö enää tarvitse töiden takia kulkea kellon mukaan. Saan päättää itse päivästäni et mitä teen vai jätänkö tekemättä. Keskittyä mieluisiin asioihin ja ylipäätään olla kotona. On pitänyt kaivella aina eläkepäätös esiin kun iskenyt epäilys et voiko tämä olla totta tai olenko ymmärtänyt päätöksen jotenkin väärin😄.
        Siilivain


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikäkö muuttuisi? Olen jäämässä kohta eläkkeelle ja kyllä aatokset jo nyt vähän risteilee. Nuoresta asti olen tehnyt töitä ja se onkin hallinnut elämääni jopa vapaa-ajan kustannuksella.

        Nyt kun olen saanut eläkepäätöksen tuntuu että voiko se olla totta. Eikö enää tarvitse töiden takia kulkea kellon mukaan. Saan päättää itse päivästäni et mitä teen vai jätänkö tekemättä. Keskittyä mieluisiin asioihin ja ylipäätään olla kotona. On pitänyt kaivella aina eläkepäätös esiin kun iskenyt epäilys et voiko tämä olla totta tai olenko ymmärtänyt päätöksen jotenkin väärin😄.
        Siilivain

        Tuttu juttu. Itse tein viimeisen hommani yöllä, ja sen loppuessa sanoin että taisi olla viimeinen kerta kun tätä konetta käytin. Miltä tuntuu, kysyttiin. Sanoin että en osaa sanoa. Sen verran sekavat tuntemukseni olivat.
        Esimiehelleni sanoin aiemmin että jos ensi vuonna on tarvetta, voin tulla hommaan mukaan. Olisihan tarvetta ollut, mutta yövuoroihin, ja eivät kysyneet koska tiesivät etten tule.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikäkö muuttuisi? Olen jäämässä kohta eläkkeelle ja kyllä aatokset jo nyt vähän risteilee. Nuoresta asti olen tehnyt töitä ja se onkin hallinnut elämääni jopa vapaa-ajan kustannuksella.

        Nyt kun olen saanut eläkepäätöksen tuntuu että voiko se olla totta. Eikö enää tarvitse töiden takia kulkea kellon mukaan. Saan päättää itse päivästäni et mitä teen vai jätänkö tekemättä. Keskittyä mieluisiin asioihin ja ylipäätään olla kotona. On pitänyt kaivella aina eläkepäätös esiin kun iskenyt epäilys et voiko tämä olla totta tai olenko ymmärtänyt päätöksen jotenkin väärin😄.
        Siilivain

        Varmaan osittain liittyy siihen, miten on työelämänsä kokenut ja minkälaisen merkityksen antanut. Työ oli työtä ja siitäkin täytyi silloin lysti ottaa irti, mutta muuten ei merkitys ollut niin suuri, että kannattaisi mainita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuttu juttu. Itse tein viimeisen hommani yöllä, ja sen loppuessa sanoin että taisi olla viimeinen kerta kun tätä konetta käytin. Miltä tuntuu, kysyttiin. Sanoin että en osaa sanoa. Sen verran sekavat tuntemukseni olivat.
        Esimiehelleni sanoin aiemmin että jos ensi vuonna on tarvetta, voin tulla hommaan mukaan. Olisihan tarvetta ollut, mutta yövuoroihin, ja eivät kysyneet koska tiesivät etten tule.

        Minäkin voisin tehdä varmaan keikkahommua mut ainakin tällä hetkellä tuntuu et ei kiitos. Ainakaan tuolla alalla. Ehkä kelpaisin johonkin työhön mihin minulla ei varsinaisesti ole kouiutusta, kuka tietää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin voisin tehdä varmaan keikkahommua mut ainakin tällä hetkellä tuntuu et ei kiitos. Ainakaan tuolla alalla. Ehkä kelpaisin johonkin työhön mihin minulla ei varsinaisesti ole kouiutusta, kuka tietää.

        Siis kirjoittajana taas Siilivain😊


    • Anonyymi

      Olin ollut osa-aikaeläkkeellä, oli minulla oli pehmeä lasku. Vuoden verran työasiat pyörivät mielessä, ja vieläkin katson päivittäin Fingridin sivuja.

      • Anonyymi

        Osa-aikatyö varmaankin pehmentää laskua eläkkeelle. Irrottautuu pikku hiljaa. Pehmeä lasku.


    • Anonyymi

      Suunnittelua. Alle 4-kymppisinä suunnittelimme elämäämme lastemme aikuistumisen jälkeen. Osana suunnittelua oli taloudellisen pohjan varmistaminen ja asumismuodon muutos.
      Myös asuntojen hankinnat Espanjasta ja kotimaisen pikkukaupungin rannasta kuuluivat ohjelmaan.
      Oma työhistoriani oli vähintäänkin kirjava. Erilaisia palkkatöitä milloin missäkin.
      Ennen veltostumistani lukuisat vuodet koton ollut vaimoni alkoi urputtamaan, että ahneudelle pitäisi asettaa rajat. En ollut 3,5:een vuoteen pitänyt päivääkään lomaa.
      Tuota taustaa vasten lienee ymmärrettävää, ettei "eläköityminen" aiheuttanut mitään kynnystä.
      Kahden työnantajani konkurssien johdosta tavoite aikataulu 50v meni kaksi vuotta pitkäksi.
      Pari kuukautta viimeisen työkeikan jälkeen ajatuskin työhön lähtemisestä tuntui vastenmieliselle!

      Olin nähnyt kuinka isäni kituutti töissä 60v ikään. Sairaslomat, työpätkät vaihtelivat ja henki pois 62v ikäisenä.

      • Anonyymi

        Sehän se on riski. Jos kituuttaa jaksamisen äärirajoilla eläkeikää voi olla et on suruliputus eläkkeellejäämispäivänä.
        Siilivain


      • Anonyymi

        Tämä kirjoittaja kuuluu 70 palstalle mutta kirjoittelee ja kehuskelee tämän tästä joka palstalla. Tympeää koska rivien välissä hänellä on sormi pystyssä koska hän tietää kaiken ja on tehnyt kaiken oikein ja erilaisuus tai eri arvot, ei sovi pirtaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä kirjoittaja kuuluu 70 palstalle mutta kirjoittelee ja kehuskelee tämän tästä joka palstalla. Tympeää koska rivien välissä hänellä on sormi pystyssä koska hän tietää kaiken ja on tehnyt kaiken oikein ja erilaisuus tai eri arvot, ei sovi pirtaan

        Antaa kaikkien kukkien kukkia.
        Siilivain


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä kirjoittaja kuuluu 70 palstalle mutta kirjoittelee ja kehuskelee tämän tästä joka palstalla. Tympeää koska rivien välissä hänellä on sormi pystyssä koska hän tietää kaiken ja on tehnyt kaiken oikein ja erilaisuus tai eri arvot, ei sovi pirtaan

        Mikä osa hengentuotteessani on kehumista?
        Mikä tuossa kiusaa ja ärsyttää sinua?
        Tosiasian toteaminen ei ole kehumista eikä moittimista.
        Olen ihmetellyt ihmisten tietämättömyyttään omasta iästään. Näitä on tuttavapiirissänikin
        Toinen ihmettelyni aihe on elämisen suunnittelun lyhyt aikajänne.
        Joillakin se on tiliväli. Olkoon kyse palkasta tai eläkkeestä

        Minusta on turha lässyttää epämääräisyyksiä jos omasta elämästä löytyy aiheeseen liittyvää realismia.
        En väitä tehneeni palkkatyöstä vetäytymistä mallikelpoisesti! Kuvasin vain metallin sekatyöläisen ja hänen osa-aikaisen marketin kassavaimonsa ratkaisun.

        Liittyen aloituksen aiheeseen niin kuuluisin 50v palstalle koska teimme silloin ennakkoon suunnittelemamme elämänmuutoksen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä osa hengentuotteessani on kehumista?
        Mikä tuossa kiusaa ja ärsyttää sinua?
        Tosiasian toteaminen ei ole kehumista eikä moittimista.
        Olen ihmetellyt ihmisten tietämättömyyttään omasta iästään. Näitä on tuttavapiirissänikin
        Toinen ihmettelyni aihe on elämisen suunnittelun lyhyt aikajänne.
        Joillakin se on tiliväli. Olkoon kyse palkasta tai eläkkeestä

        Minusta on turha lässyttää epämääräisyyksiä jos omasta elämästä löytyy aiheeseen liittyvää realismia.
        En väitä tehneeni palkkatyöstä vetäytymistä mallikelpoisesti! Kuvasin vain metallin sekatyöläisen ja hänen osa-aikaisen marketin kassavaimonsa ratkaisun.

        Liittyen aloituksen aiheeseen niin kuuluisin 50v palstalle koska teimme silloin ennakkoon suunnittelemamme elämänmuutoksen.

        Ihmettelet toisten ihmisten elämisen suunnittelun lyhyttä aikajännettä.
        Jätä ne huolet ja ihmettelyt niille ihmisille itselleen, ei ne sinulle kuulu.
        Jokainen saa elää niinkuin itse haluaa ja myös suunnitella elämänsä sellaisella "aikajänteellä" kuin itse haluaa.
        Elämä ei koskaan mene täysin suunnitelmien mukaisesti, yllätyksiä tulee aina ja saattaapa tulla jopa kuolemakin kesken hyvin suunnitellun elämän - kesken "aikajänteen".
        Typerämpää ilmaisua en ole ikinä kuullut kuin "aikaJÄNNE".


    • Anonyymi

      Tunteet olivat hieman sekaiset. Ei oikein ymmärtänyt että onko sitä todellakin jo niin vanha että pääse eläkkeelle. Ei kumma kyllä ole kaivannut töihin, johan sitä tuli yli 40 vuotta tehtyäkin.
      Tämä kellottomuus on kaikkein parasta, voi herätä vähän myöhemmin jos valvonut pitempään. Arkipäivänä voi mennä kävelylle mihin aikaan tahansa, ennenhän sitä ei voinut tehdä ennenkuin tuli töistä.
      Pandemiarajoituksetkin poistuivat ja voi alkaa osallistumaan enemmän kaikenlaisiin eläkeläiskerhoihin ym. tilaisuuksiin.
      Kunhan vaan terveyttä riittää niin mikäs tässä.

      • Anonyymi

        Pysytään terveinä. Aurinkoista kevättä ja kivoja retkiä😊


    • Anonyymi

      Pitkään työsuhteeseen liittyvä riski.
      "Minulla on ollut kunnia palvella yhtiötä 40 vuotta" on sentään harmitonta.
      Tuntemani ääritapaus on se kun heppu "joutui" eläkkeelle pitkän, kunniallisen palvelun jälkeen ja eläköitymisen jälkeenkin meni luumuilemaan entiselle työpaikalleen viikoittain.
      Kyse oli metallin perusteollisuuden peruspuuhasta. Siis ei mitään ammatillista koulutusta vaativasta.
      Runsaan vuoden jälkeen yrityksen henkilöstöpäällikkö otti asian puheeksi ko. henkilön kanssa ja ehdotti joko olisi aika irtautua yhtiöstä. Tehosi kerralla.
      Toisaalta, tuollainen sitoutuminen on tavallaan ihailtavaa.

      • Anonyymi

        Ei varmaan tiennyt mitä olis tehnyt. Yksinäinenkin ehkä.
        Siilivain


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei varmaan tiennyt mitä olis tehnyt. Yksinäinenkin ehkä.
        Siilivain

        Ydinvoimala on siitä hyvä työpaikka ettei sinne mennä ilman lupia norkoilemaan. Pääporttia lähemmäs ei pääse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ydinvoimala on siitä hyvä työpaikka ettei sinne mennä ilman lupia norkoilemaan. Pääporttia lähemmäs ei pääse.

        Kyllä ja muutama muu työpiste.
        Siilivain


    • Anonyymi

      Itse en ole vielä jäämässä eläkkeelle, tai no kohta, reilun vuoden päästä, tosin taidan tehdä vielä silloin tällöin keikkaa koska työni on kevyttä fyysisesti mutta henkisesti ehkä kuormittavaa, jos ei osaa...JOka tapauksessa puolisoni jäi eläkkeelle kolme vuotta sitten ja viihtyi tasan vuoden ja sen jälkeen lähti töihin, monitoimimies kun on eli tekee nyt tuntityönä kaikenlaista mutta voi itse päättää kuinka paljon ja milloin.

      Eläkkeellä on varmasti ihanaa mutta jos tykkää työstään ja on mahdollista sitä jonkun verran tehdä, niin ainakin minä tulen niin tekemään. Vapaa-aika on arvostettu kuten pitääkin ja tekemättömyys on taitolaji ja sitäkin kannattaa opetella.

      • Anonyymi

        Tai voi hakeutua tekemään keikkatöitä aivan muulle kuin omalle työura-alalle. Häytyy vain keksiä mitä se olisi. Tosin kotonakin kyllä tekevä puuhaa löytää.
        Siilivain


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai voi hakeutua tekemään keikkatöitä aivan muulle kuin omalle työura-alalle. Häytyy vain keksiä mitä se olisi. Tosin kotonakin kyllä tekevä puuhaa löytää.
        Siilivain

        Täytyy ymmärtää antaa työpaikat nuorille ihmisille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat, eikä itsekkäästi pitää kiinni työstä pelkän oman tylsistymisen estämisen vuoksi.


    • Anonyymi

      Eläkkeellä huomaa että kuinka on oikein kerennyt töitäkin tekeen.Tosin vieroituksessa menee muutama tovi.Sit alkaa se itsenäisyys.Mukavaa 67v

      • Anonyymi

        Juu. Töissä ollessa sitä aina mietti et miten ihmiset jaksaa ja ehtii töiden lisäksi vielä harrastamaan sun muuta.
        Siilivain


    • Anonyymi

      Olen luotu työelämään ja siinä tuli hoidetuksi myös vapaa-aika harrastukisineen ja perhe. Energiataso pysyy korkeana kun sitä käyttää.
      Kova paikka oli, mutta halusin antaa nuoremmlle tilaa. Tiesin että tulijoita tilalleni on. Eläkkeellä piti valtavasti haalia erilaisia hommia että sai ajan kulumaan. Tuntui aluksi ettei mikään riitä. Piti olla asiaa jossa aivot saavat työtä, hyväntekeväsyystyötä ja liikuntaa sekä porukoita jotka korvasivat työkaverit. Olen aina tarvinnut joutoaikaa, sellaista löhöilyaikaa minimaalisesti. Vain nukkuminen on minulle sitä lepoa.
      Nyt olen vähän oppiut, mutta vieläkin esim. kotimaisen ohjelman tv-katselu pelkästään on turhauttavaa, jotain pitää tehdä siinä samalla. Tai puheliessa puhuessani teen voima- ja tasapainoliikkeitä. Naurettavaa - tiedän, mutta minkäs seepra raidoilleen. Ainakaan en ole onneton.

      • Anonyymi

        Pää-asia et olet itse tyytyväinen. Ei kenenkään tarvitse asettua toisten asettamaan muottiin.
        Siilivain


    • Anonyymi

      Helpotus oli päästä työkyvyttömyys-eläkkeelle! Polvet sökönä raksahommien takia,
      viimeiset vuodet oli jo kidutusta.

      Tehköön nuoremmat,,minä en kusekkaan työmaalle päin enää.

      Ja sitten. Huomannut että kyllä aika kuluu jos jotakin tekemistä vaan on.

      • Anonyymi

        Ja tekemistä aina löytyy.
        Siilivain


    • Anonyymi

      Tunsi itsensä turhaksi. Tuli aika tyhjä olo. Että yhteiskunta ei sitten tarvitse
      minua mihinkään enää. Tuntui "ulkopuoliselta". Ja mietti alkaakohan
      eläkettä varmasti tulla. Tunsi tyhjän päälle jäävänsä,
      vaikka onkin tekemistä enkä ole yksinäinen.
      Seuraava etappi on hauta. Ei tunnu yhtään mukavalta.
      Tuntuu kamalalta tajuta missä vaiheessa elämää on.

      • Anonyymi

        Siihen hautaetappiin voi olla vielä aikaa. Koitetaan sitä ennen nauttia elämästä niillä eväillä mitä meillä on.
        Siilivain


    • Anonyymi

      Säästelin itseäni työelämässä mikä kyllä kostautui pienehköllä eläkkeellä. Se on haaste. Kunnossa ollaan ja eläke alkanut. Positiivisesti eteenpäin

    • Anonyymi

      Hyvä on olla eläkkeellä. Tein raskasta yötyötä hoitoalalla monta monta vuotta. Terveyshän siinä brakasi pahemman kerran. Jäin ensin osatyövyttömyyseläkkeelle ja sekään ei selälleni sopinut, joten sitten pääsin kokonaan pois työelämästä työkyvyttömyyseläkkeelle, joka jatkui sitten tavallisena eläkkeenä ikävuosieni myötä.

      Yötyö kuitenkin antoi hiukan paremman eläkkeen, kun sitä vuosikymmenet tein, joten nyt on ihan hyvä olla sen suhteen. Terveyden kustannuksellahan sain eläkkeeni, joten nykyään "maksan" velkaani siitä, kun on monenlaista vaivaa, jotka johtuvat juurikin tuosta hurjasta yötyöstä, joka ei sovi kenellekään.

      Hiljalleen eläen pärjäilen. Nyt tosin olen valvonut jo pitkään, mutta nukun sitten tänään eli sunnuntaina niin kauan kuin nukuttaa.
      Muuten on hyvä ellä ja olla omaan tahtiini. Eläkkeellä on hyvä olla! Yksinään eläen on oma herransa.

      • Anonyymi

        Virheitähän pukkaa tähän aikaan yöstä. Vaikea sana osatyökyvyttömyyseläke. Myöskin ellä on paremminkin elellä. Lie muitakin, mutta nuo huomasin. Kai paras hipsiä pötkölleen.


    • Anonyymi

      Kun jäät eläkelle.älä jää makaaman kotisii ja nukuman miten satuu.Siloin menetät ajan halinan kuin unesi ja ruoka rytmin.Alat masentuu ja lihota. Valvot yö myöhän ja nukut puolen päivän.Kehosi kipuile kun et liiku ja nistä särystä kasvaa mörkö.Varsinkin jos Asut Yksin. laita kello soimaan viimeistään 7. syö aamiainen kello 8. Kenties luet päivän lehdet.Lähde kävelemän vaikka ulos. Ainakin kaupaan.Valmista itsellesi lounas. Kenties lepäät sen jälkeen.Välipala.Mutta älä jää kotiin ota asukastaloista selvää alueesi kerhotoiminat. Menen niihin.pysyt elämässä mukana.Älä jää kotin odotaa saipua operoiden alkua.Ovesta ulos vaan yksin tai ystävän kanssa.Ei mitän vierailuja arkena vaan kävelyä tai kerhoa ,asukas taloa,Muista myös päivälinen vimeistän kello 17. Kun olet aktivinen voit viellä Tv tai somen lisäksi 1h. alku iltaa ulkoila.NUKUT YÖSI HYVIN.ET JÄÄ KOUKUN TV JA VOIT HYVIN IHAN OIKEASTI. Itä-Helsinki. vanha vanha nainen.onelisena eläkellä.Ilman unettomutta ilman että Tv sarjat koukutaa tai Some !

      • Anonyymi

        Herranjumala mikä kontrollifriikki !!!
        Anna ihmisten itse päättää mitä tekevät ja milloin.
        Voit luottaa siihen, että tässä iässä jo pystyy itse päättämään
        eikä tässä iässä tuollaisia aikataulumääryksiä ja "ohjeita" ota keneltäkään.


      • Anonyymi

        Voin hyvin kuvitella systerin päiväohjelmaksi, kun parin kuukauden päästä jää eläkkeelle. On sellainen ikuinen suorittajatyyppi, että päivään pitää saada järjestystä. Nyt jo suunnittelee suureen ääneen päivittäisiä lenkkeilyjään ja muita toimiaan.

        Katsoo minua paheksuvasti, kun ”en tee mitään”, vaikka ei tiedä tekemisistäni ja menemisistäni mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voin hyvin kuvitella systerin päiväohjelmaksi, kun parin kuukauden päästä jää eläkkeelle. On sellainen ikuinen suorittajatyyppi, että päivään pitää saada järjestystä. Nyt jo suunnittelee suureen ääneen päivittäisiä lenkkeilyjään ja muita toimiaan.

        Katsoo minua paheksuvasti, kun ”en tee mitään”, vaikka ei tiedä tekemisistäni ja menemisistäni mitään.

        Päivittäinen noin tunnin kestävä sauvakävelylenkki, josta tein päätöksen kuukautta ennen eläkkeelle jäämistä 60-vuotiaana.

        Nyt sitä on jatkutnut pian 6 vuotta.
        Päätin myös jäädä pois luottamustoimista esim taloyhtiön hallitus

        Kerran viikossa, perjantaisin ruokailu ravintolassa.
        Lopetin kaupassakäynnit, nyt kauppa toimittaa joka keskiviikko noin 150€ ruokaerän kotiini.
        Poikani asensi smart.telvisioon, Yle areenan, Ruudun, MTV-palvelun, joten voin katsella päivittäin sarjoja ja ajankohtaisohjelmia, silloin kun haluan.

        Kerran kuukaudessa tulee kaksi siivojaa kahdeksi tunniksi tekemään puhdasta.

        Nautin, nautin, nautin yksinolosta ja luonnon rauhasta.

        Lasteni perheitä tapaan kerran kuukaudessa eli kaksi kertaa ajan pääkaupunkiseudulle, kuukaudessa ,joskus myös he ajavat minun luokseni.


      • Anonyymi

        Järkyttävä ajatuskin. Olen itse tehnyt töitä 43 vuotta ja viimeiset parikymmentä sellailsella aikataululla, että olen herännyt klo 4.30 pitkän työmatkan vuoksi. Kotona takaisin viiden hujakoilla iltapäivällä. Töissä paikassa, missä on pakko olla sosiaalinen ja jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä.
        Nyt, kun olen jäänyt eläkkeelle - en todellakaan tahdo tavata yhtään ketään, ellei ole pakko ja sitä myös itse tahdo. Mitkään kuppikunnat/ompeluseurat ei natsaa.
        Valvon, nukun, syön sekä ulkoilen silloin, kun itse sitä todella haluan.
        Kaiken tarvittavan tilaan kotiin (ruokatilauksetkin), en pidä kaupoissa käymisestä.
        Nautin, ettei "tarvitse" enää tehdä mitään. Tiedoksi, että on olemassa muutakin kuin saippuaoopperaa tarjolla, maksukanavat, äänikirjat, ristarit, sudokut jne.


    • Anonyymi

      Mitäpä sitä muuta kuin kuolemaan täs ootellaan, sehän se on pääte pysäkki, ainoot kaverit oli työ kaverit. jotka ny sitten jäi pois, kun eläkkeelle jäin.

      • Anonyymi

        Meillä on eläkkeellejäänyt työyhteisöporukka,
        joka kokoontuu joka viikko tiistaina iltapäivällä pubiin rupattelemaan.
        Sinne on tervetullut sitä mukaa kun eläkkeelle jää ja edelleen töissä
        olevatkin, jos kiinnostaa eläkeläisten jutut.
        Tulee kuka tulee, Juo mitä juo, kahvia tai kaljaa,.
        Aina on vähintään kaksi ollut paikalla, joskus kymmenenkin.
        Kesäisin tapaamme torin reunan terassilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meillä on eläkkeellejäänyt työyhteisöporukka,
        joka kokoontuu joka viikko tiistaina iltapäivällä pubiin rupattelemaan.
        Sinne on tervetullut sitä mukaa kun eläkkeelle jää ja edelleen töissä
        olevatkin, jos kiinnostaa eläkeläisten jutut.
        Tulee kuka tulee, Juo mitä juo, kahvia tai kaljaa,.
        Aina on vähintään kaksi ollut paikalla, joskus kymmenenkin.
        Kesäisin tapaamme torin reunan terassilla.

        Voin kuvitella tuon olevan AIDON rattoisaa ja sisältörikasta ajanviettoa!
        Vaimoni myymäläkavereiden vastaavan tyyppiset tapaamiset ovat satunnaisia mutta mammolle tärkeitä.
        Itselläni on muutama entinen työkaveri joiden kanssa olen yhteydessä mutta harvemmin.
        Työhistoriani on niin rikkonainen, ettei paljoakaan kiinteämpiä yhteyksiä syntynyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meillä on eläkkeellejäänyt työyhteisöporukka,
        joka kokoontuu joka viikko tiistaina iltapäivällä pubiin rupattelemaan.
        Sinne on tervetullut sitä mukaa kun eläkkeelle jää ja edelleen töissä
        olevatkin, jos kiinnostaa eläkeläisten jutut.
        Tulee kuka tulee, Juo mitä juo, kahvia tai kaljaa,.
        Aina on vähintään kaksi ollut paikalla, joskus kymmenenkin.
        Kesäisin tapaamme torin reunan terassilla.

        Kiva porukka teillä. Jotain odottamista ja yhyeisöllisyyttä.
        Siilivain


      • Anonyymi

        No mikäs siinä jos se sinulle riittää etkä siitä kärsi. Minä olen tehnyt 37-vuotisen työurani ihmisten parissa joten nautin siitä kun saan olla ihan vain oman porukan kesken. Eli ainakaan tässä vaiheessa kaipaa hirveästi ihmisiä ympärilleni. Keskityn itseni hoitamiseen mikä on töissä ollessa jäänyt vähemmälle. Teen asioita joista nautin. Siis nautin elämästä. Elämä itsessäänhän pitää huolta siitä et mutkia voi tulla matkaan mutta pyrkimys on tämä.
        Siilivain


      • Anonyymi

        Mene baariin turisemaan hyvä ihminen!
        Ei siellä pakko ole juoda alkoholia, kahvinkin voi tilata tai limonadin.
        Mene sellaiseen baariin, jossa on päivälläkin ihmisiä, ei se tarkoita pelkkiä spurguja... riippuu tietenkin kaupungista onko sellaisia baareja, joista löytyy juttuseuraa pävisinkin, pikku kylillä ei ole yleensä kuin yksi pahimman luokan juottola, sellaista ei voi kenellekään suositella.


    • Anonyymi

      Siinä vaiheessa kun ainut lapseni oli muuttamassa pois kotoa ja olin jäämässä yksin tein ratkaisuni. Pääsin pois vakityöstä ja tein "hanttihommia" siihen asti kun pääsin putkeen ja sitä kautta eläkkeelle. En ole katunut kertaakaan vaan nauttinut kun saa olla, mennä ja tulla niinkuin itse haluaa. Päivät menee joutuisasti harrastusten parissa, enkä ole kerennyt pitkästymään. Vaikka eläke onkin aika pieni kun vuosikymmeniä tein osa-aikaista työtä ja oli epäsäännölliset työajatkin niin että ei voinut toista työtä ottaa rinnalle olen silti tyytyväinen kun olen sentään saanut olla terve ja nuukasti kun elän pääsen välillä lähimatkailuakin harrastamaan vaikkakin yksin kun ei ole matkakumppania. Ei tullut pieneen mieleenkään lähteä enää eläkkeellä töihin, vaikka sitäkin jotkut yritti tyrkyttää. Nyt kaikkiaan 8,5 vuotta jo ollut kestojoutilaana ja siitä 4,5 vuotta eläkkeellä. Melkeinpä voisi sanoa että elämäni parhainta aikaa :)

      • Anonyymi

        Hienoa kuulla, minä tosin saan"olla, mennä ja tulla" niin kuin haluan, vaikka työssä olenkin. Tykkään työstäni ja mielelläni siellä käyn, se jäsentää mukavasti arkea ja antaa viikonlopulle erityisen merkityksen.

        Valitettavasti yhteiskunta ei kestä kauaakaan tuollaista kuviota, että ollaan ensin lisäpäivillä ja sitten eläkkeellä, jopa alle 6-kymppisinä. JOs ihmiset alkavat olemaan eläkkeellä pitempään kuin työelämässä, murenee yhteiskunta ja mm. hyvinvointipalvelut tulevat maksullisiksi ja kalliimmiksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa kuulla, minä tosin saan"olla, mennä ja tulla" niin kuin haluan, vaikka työssä olenkin. Tykkään työstäni ja mielelläni siellä käyn, se jäsentää mukavasti arkea ja antaa viikonlopulle erityisen merkityksen.

        Valitettavasti yhteiskunta ei kestä kauaakaan tuollaista kuviota, että ollaan ensin lisäpäivillä ja sitten eläkkeellä, jopa alle 6-kymppisinä. JOs ihmiset alkavat olemaan eläkkeellä pitempään kuin työelämässä, murenee yhteiskunta ja mm. hyvinvointipalvelut tulevat maksullisiksi ja kalliimmiksi.

        On syytä erottaa eläkkeellä oleminen "eläkkeellä" elämisestä.
        Mitä vikaa siinä on kun henkilö suunnittelee elämäänsä eteen päin ja ryhtyy elämään "eläkeläisen" elämää omilla varoillaan ilman yhteiskunnan tukiaisia?
        Nämä "eläkeläiset" lienevät maksaneet veroja kohtalaisen paljon pystyäkseen tuohon ratkaisuunsa. Lottovoittajat ja perijät ovat oma, pieni ryhmänsä.
        Pahimmillaan 70-luvun alkupuolella oli tuloveroni 47,5%. Olin teollisuuden palkkatyössä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa kuulla, minä tosin saan"olla, mennä ja tulla" niin kuin haluan, vaikka työssä olenkin. Tykkään työstäni ja mielelläni siellä käyn, se jäsentää mukavasti arkea ja antaa viikonlopulle erityisen merkityksen.

        Valitettavasti yhteiskunta ei kestä kauaakaan tuollaista kuviota, että ollaan ensin lisäpäivillä ja sitten eläkkeellä, jopa alle 6-kymppisinä. JOs ihmiset alkavat olemaan eläkkeellä pitempään kuin työelämässä, murenee yhteiskunta ja mm. hyvinvointipalvelut tulevat maksullisiksi ja kalliimmiksi.

        Nii....nuoren sukupolven pitäisi päästä töihin jotta ehtivät olla yhtä kauan töissä kuin me nykyiset lähes 65-vuotiaat. Kyllä sitä työaikaa pitäisi kasvattaa jo sieltä nuoruudesta lähtien eikä olettaa että vanhemmat ja sairaatkin elättää nuoret sossun tuille🤭.
        Siilivain


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On syytä erottaa eläkkeellä oleminen "eläkkeellä" elämisestä.
        Mitä vikaa siinä on kun henkilö suunnittelee elämäänsä eteen päin ja ryhtyy elämään "eläkeläisen" elämää omilla varoillaan ilman yhteiskunnan tukiaisia?
        Nämä "eläkeläiset" lienevät maksaneet veroja kohtalaisen paljon pystyäkseen tuohon ratkaisuunsa. Lottovoittajat ja perijät ovat oma, pieni ryhmänsä.
        Pahimmillaan 70-luvun alkupuolella oli tuloveroni 47,5%. Olin teollisuuden palkkatyössä.

        Hieman asian vierestä. 80-luvulla autolainakorko 16%. Pakko oli ostaa uusi auto kun työmatkat päivittäin 150km.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hieman asian vierestä. 80-luvulla autolainakorko 16%. Pakko oli ostaa uusi auto kun työmatkat päivittäin 150km.

        Minulla oli viimeiseen vakituiseen työpaikkaan matkaa 120km/suunta. Onneksemme olimme 6 vuotta aikaisemmin ostaneet ko. kaupungin satamakadulta kaksion eläkepäiviemme kesäasunnoksi. Asuin viikon arkipäivät siinä. Tietenkin menetimme vuokratulot mutta, työni luonteen johdosta varsinkin aamulähdöt olisivat olleet törkeän aikaisia. Minut painostettiin ottamaan auton käyttöetu mutta sekään ei houkutellut ajelemaan päivittäin tuota 240 kilometriä.
        Olin 52v ikäinen kun työsopimukseni purettiin ilman perusteita. Liittoni edustajan ehdotuksesta hyväksyin minulle tehdyn, minunkin mielestäni anteliaan tarjouksen.
        Purku tapahtui suunnilleen niitä aikoja kun olimme vaimoni kanssa muutenkin suunnitelleet laiskistumisemme.
        Joku mahdollinen lukija vetää taas porot sieraimiinsa. Eihän täällä saisi kertoa omista kokemuksistaan!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On syytä erottaa eläkkeellä oleminen "eläkkeellä" elämisestä.
        Mitä vikaa siinä on kun henkilö suunnittelee elämäänsä eteen päin ja ryhtyy elämään "eläkeläisen" elämää omilla varoillaan ilman yhteiskunnan tukiaisia?
        Nämä "eläkeläiset" lienevät maksaneet veroja kohtalaisen paljon pystyäkseen tuohon ratkaisuunsa. Lottovoittajat ja perijät ovat oma, pieni ryhmänsä.
        Pahimmillaan 70-luvun alkupuolella oli tuloveroni 47,5%. Olin teollisuuden palkkatyössä.

        Harva meistä on "eläkkeensä maksanut Ei tarvita kuin yksi isompi leikkaus erityissairaanhoidossa, niin siihen ne yhteiskunnan tukiaiset menee, moneksi vuodeksi. Me eläkeläiset olemme käyneet ilmaiset koulut ja opiskelut, saaneet sairasvakuutuksen turvin halvempia lääkkeitä ja hoitoja, ajamme yhteiskunnan ylläpitämillä teillä ja käytämme esim. kirjastoa.

        JOs jokainen jäisi eläkeputkeen noin 58-vuotiaana ja olisi eläkkeellä 20 - 30 vuotta, on se aivan valtava eläkepommi yhteiskunnalle. Siksihän tämä systeemi muuttuu.

        Eihän siinä mitään pahaa ole , eläkkeellä olemisella mutta kannattaa kuitenkin pitää realismi mukana kun puhutaan yhteiskunnan tukiaisista ja kuka niitä loppupeleissä käyttää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harva meistä on "eläkkeensä maksanut Ei tarvita kuin yksi isompi leikkaus erityissairaanhoidossa, niin siihen ne yhteiskunnan tukiaiset menee, moneksi vuodeksi. Me eläkeläiset olemme käyneet ilmaiset koulut ja opiskelut, saaneet sairasvakuutuksen turvin halvempia lääkkeitä ja hoitoja, ajamme yhteiskunnan ylläpitämillä teillä ja käytämme esim. kirjastoa.

        JOs jokainen jäisi eläkeputkeen noin 58-vuotiaana ja olisi eläkkeellä 20 - 30 vuotta, on se aivan valtava eläkepommi yhteiskunnalle. Siksihän tämä systeemi muuttuu.

        Eihän siinä mitään pahaa ole , eläkkeellä olemisella mutta kannattaa kuitenkin pitää realismi mukana kun puhutaan yhteiskunnan tukiaisista ja kuka niitä loppupeleissä käyttää.

        Jos joku meistä on aikanaan epäillyt eläkejärjestelmämme kestävyyttä tiedossa olleiden asioiden perusteella, ja tuon epäluulon perusteella se joku meistä on ajoissa ryhtynyt varmistelemaan oman ja vaimonsa ikääntyneempiä päiviä, niin perustoimeentuloaan ajatellen joku meistä ei ole tippaakaan riippuvainen eläkejärjestelmästämme!
        Selvyyden vuoksi. Kyse ei ole lakisääteisistä eläkkeistä vaan pitemmän tähtäyksen, epäluulon sävyttämästä ajattelusta.
        Koko aktiivi-iän ajan. Mitä syön huomemma? Missä nukun seuraavat yöt? Miten toimeentulo ensi vuonna? Mitä odotan seuraavilta kolmelta vuodelta?
        Nuo poikamiehenä.
        Avioitumisen jälkeen. Miten turvaan perheeni, alkuun vaimoni kaikinpuolisen tyytyväisyyden ja turvallisuuden? Lasten tultua. Miten asumme? Missä asumme? Miten kustannan ne?
        Elämäntilanteen muutokset. Lasten itsenäistyminen ei tule yllätyksellä. Muutokseen voi varautua.
        Oma ikääntyminen? Se ei tule yllätyksenä. Miten haluaa viettää jäljellä olevat, itsestä osittain riippumattomat elinvuodet?

        Kaikkinensa olen hämmästynyt valtaosan "ajalehtimisesta"! Haluttomuudesta ohjata oman elämänsä suuntaa.
        Onko holhousyhteiskunta ajanut joukon siihen? Pakkohan niiden on hoitaa!?!?

        Minun terminologiani ei laaduta eläköitymistä kustannus vaan ikäperustein.
        Ennenaikainen eläköityminen yhteiskunnan rasitteeksi on halpamaista.
        Heikoista on pidettävä huolta! Loiset saatava liikkeelle!
        Joku päättää ja maksaa itse. Keskitason ansiot edellyttävät vain hieman pitemmän aikajänteen suunnittelua.
        Periaatetavoitteet teimme oikeastaan jo seurusteluvaiheessa. Kyse oli elämän periaatteista.
        Perheen perustamisen jälkeen aikajänne lyheni. Vuosibudjetti. Raamit muutaman vuoden päähän. Myöhemmin vuosisuunnittelun lisäksi 3-4:n vuoden puitteet ja noin 10:n vuoden raamit. Ei mitään sitovaa vaan päätöksen tekoa ohjaavaa.
        "Eläköitymisen" valmistelun aloitus.
        Kaikki tuo pelkkänä tausta-asenteena antamatta sen häiritä arkielämää mutta passiivisena taustalla suuntaa antavana tekijänä kuitenkin.

        Tietenkään likimainkaan kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Eikä ole tarkoituskaan.
        Geneettisen perustan aiheuttama häiriö terveydessä on sellainen.
        Heti "eläköitymisemme" alkuun olimme suunnitelleet pollukan kiertämisen ilman aikataulua. Olimme päättäneet aloittaa Balilta tutustuen saaristoon ja Oseanian elämään muutenkin.
        Menolennot oli maksettu kun vaimoni geneettinen luuydinsyöpä paljastui. Muuten se pysyi hyvin kurissa parikymmentä vuotta mutta ensimmäinen este oli troppiikin vaatimien estolääkitysten mahdottomuus. Olimme suunnitelleet liikkumista rinkat selässä paikallislla kulkuneuvoilla.
        Muuta haittaa ei ollut pariin kymmeneen vuoteen.
        Viime syksyyn saakka ovat hommat menneet putkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos joku meistä on aikanaan epäillyt eläkejärjestelmämme kestävyyttä tiedossa olleiden asioiden perusteella, ja tuon epäluulon perusteella se joku meistä on ajoissa ryhtynyt varmistelemaan oman ja vaimonsa ikääntyneempiä päiviä, niin perustoimeentuloaan ajatellen joku meistä ei ole tippaakaan riippuvainen eläkejärjestelmästämme!
        Selvyyden vuoksi. Kyse ei ole lakisääteisistä eläkkeistä vaan pitemmän tähtäyksen, epäluulon sävyttämästä ajattelusta.
        Koko aktiivi-iän ajan. Mitä syön huomemma? Missä nukun seuraavat yöt? Miten toimeentulo ensi vuonna? Mitä odotan seuraavilta kolmelta vuodelta?
        Nuo poikamiehenä.
        Avioitumisen jälkeen. Miten turvaan perheeni, alkuun vaimoni kaikinpuolisen tyytyväisyyden ja turvallisuuden? Lasten tultua. Miten asumme? Missä asumme? Miten kustannan ne?
        Elämäntilanteen muutokset. Lasten itsenäistyminen ei tule yllätyksellä. Muutokseen voi varautua.
        Oma ikääntyminen? Se ei tule yllätyksenä. Miten haluaa viettää jäljellä olevat, itsestä osittain riippumattomat elinvuodet?

        Kaikkinensa olen hämmästynyt valtaosan "ajalehtimisesta"! Haluttomuudesta ohjata oman elämänsä suuntaa.
        Onko holhousyhteiskunta ajanut joukon siihen? Pakkohan niiden on hoitaa!?!?

        Minun terminologiani ei laaduta eläköitymistä kustannus vaan ikäperustein.
        Ennenaikainen eläköityminen yhteiskunnan rasitteeksi on halpamaista.
        Heikoista on pidettävä huolta! Loiset saatava liikkeelle!
        Joku päättää ja maksaa itse. Keskitason ansiot edellyttävät vain hieman pitemmän aikajänteen suunnittelua.
        Periaatetavoitteet teimme oikeastaan jo seurusteluvaiheessa. Kyse oli elämän periaatteista.
        Perheen perustamisen jälkeen aikajänne lyheni. Vuosibudjetti. Raamit muutaman vuoden päähän. Myöhemmin vuosisuunnittelun lisäksi 3-4:n vuoden puitteet ja noin 10:n vuoden raamit. Ei mitään sitovaa vaan päätöksen tekoa ohjaavaa.
        "Eläköitymisen" valmistelun aloitus.
        Kaikki tuo pelkkänä tausta-asenteena antamatta sen häiritä arkielämää mutta passiivisena taustalla suuntaa antavana tekijänä kuitenkin.

        Tietenkään likimainkaan kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Eikä ole tarkoituskaan.
        Geneettisen perustan aiheuttama häiriö terveydessä on sellainen.
        Heti "eläköitymisemme" alkuun olimme suunnitelleet pollukan kiertämisen ilman aikataulua. Olimme päättäneet aloittaa Balilta tutustuen saaristoon ja Oseanian elämään muutenkin.
        Menolennot oli maksettu kun vaimoni geneettinen luuydinsyöpä paljastui. Muuten se pysyi hyvin kurissa parikymmentä vuotta mutta ensimmäinen este oli troppiikin vaatimien estolääkitysten mahdottomuus. Olimme suunnitelleet liikkumista rinkat selässä paikallislla kulkuneuvoilla.
        Muuta haittaa ei ollut pariin kymmeneen vuoteen.
        Viime syksyyn saakka ovat hommat menneet putkeen.

        Pahoillani olen vaimosi sairaudesta. Olet sinä kuitenkin hyvin erinomainen kansalainen ollut ikäsi L-L. Moneen suunnitelmaan olet pystynyt ja toteuttanutkin ne onnistuneesti.

        Onnittelut sinulle, kaikki eivät samaan kykene, valitettavasti!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harva meistä on "eläkkeensä maksanut Ei tarvita kuin yksi isompi leikkaus erityissairaanhoidossa, niin siihen ne yhteiskunnan tukiaiset menee, moneksi vuodeksi. Me eläkeläiset olemme käyneet ilmaiset koulut ja opiskelut, saaneet sairasvakuutuksen turvin halvempia lääkkeitä ja hoitoja, ajamme yhteiskunnan ylläpitämillä teillä ja käytämme esim. kirjastoa.

        JOs jokainen jäisi eläkeputkeen noin 58-vuotiaana ja olisi eläkkeellä 20 - 30 vuotta, on se aivan valtava eläkepommi yhteiskunnalle. Siksihän tämä systeemi muuttuu.

        Eihän siinä mitään pahaa ole , eläkkeellä olemisella mutta kannattaa kuitenkin pitää realismi mukana kun puhutaan yhteiskunnan tukiaisista ja kuka niitä loppupeleissä käyttää.

        Yhteiskunnan tukiaiset. Eläkeläisten sijaan olisin enemmän huolissani tästä ihmisryhmästä joiden ideologia on työn välttäminen ja yhteiskunnan tukien varassa eläminen sillä tämäkin tässö hyvinvointiyhteiskunnassa on mahdollistettu. Toivottavasti ei kasvava porukka.
        Siilivain


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pahoillani olen vaimosi sairaudesta. Olet sinä kuitenkin hyvin erinomainen kansalainen ollut ikäsi L-L. Moneen suunnitelmaan olet pystynyt ja toteuttanutkin ne onnistuneesti.

        Onnittelut sinulle, kaikki eivät samaan kykene, valitettavasti!

        Kaikkea ei kannata niin tarkkaan suunnitella


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa kuulla, minä tosin saan"olla, mennä ja tulla" niin kuin haluan, vaikka työssä olenkin. Tykkään työstäni ja mielelläni siellä käyn, se jäsentää mukavasti arkea ja antaa viikonlopulle erityisen merkityksen.

        Valitettavasti yhteiskunta ei kestä kauaakaan tuollaista kuviota, että ollaan ensin lisäpäivillä ja sitten eläkkeellä, jopa alle 6-kymppisinä. JOs ihmiset alkavat olemaan eläkkeellä pitempään kuin työelämässä, murenee yhteiskunta ja mm. hyvinvointipalvelut tulevat maksullisiksi ja kalliimmiksi.

        No ainakin olen saanut eläkkeellä olosta nauttia täysin terveenä jo useamman vuoden. Monelle tutulle käynyt niin että kun se työ on lähes ainut elämän sisältö ja sitten joutunut eläkkeelle niin eipä ole kauaa henki pihissyt kun ei osatakaan elää ilman sitä työtä. Minulla se työ ei ollut tärkein elämän sisältö ja siksipä osaan nauttia myös nyt eläkkeelläolosta.
        Elämä on valintoja, vaikkakaan ne paremmat valinnat esim työn suhteen ei ole aina mahdollisia, kuten kävi minullekin aikoinaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos joku meistä on aikanaan epäillyt eläkejärjestelmämme kestävyyttä tiedossa olleiden asioiden perusteella, ja tuon epäluulon perusteella se joku meistä on ajoissa ryhtynyt varmistelemaan oman ja vaimonsa ikääntyneempiä päiviä, niin perustoimeentuloaan ajatellen joku meistä ei ole tippaakaan riippuvainen eläkejärjestelmästämme!
        Selvyyden vuoksi. Kyse ei ole lakisääteisistä eläkkeistä vaan pitemmän tähtäyksen, epäluulon sävyttämästä ajattelusta.
        Koko aktiivi-iän ajan. Mitä syön huomemma? Missä nukun seuraavat yöt? Miten toimeentulo ensi vuonna? Mitä odotan seuraavilta kolmelta vuodelta?
        Nuo poikamiehenä.
        Avioitumisen jälkeen. Miten turvaan perheeni, alkuun vaimoni kaikinpuolisen tyytyväisyyden ja turvallisuuden? Lasten tultua. Miten asumme? Missä asumme? Miten kustannan ne?
        Elämäntilanteen muutokset. Lasten itsenäistyminen ei tule yllätyksellä. Muutokseen voi varautua.
        Oma ikääntyminen? Se ei tule yllätyksenä. Miten haluaa viettää jäljellä olevat, itsestä osittain riippumattomat elinvuodet?

        Kaikkinensa olen hämmästynyt valtaosan "ajalehtimisesta"! Haluttomuudesta ohjata oman elämänsä suuntaa.
        Onko holhousyhteiskunta ajanut joukon siihen? Pakkohan niiden on hoitaa!?!?

        Minun terminologiani ei laaduta eläköitymistä kustannus vaan ikäperustein.
        Ennenaikainen eläköityminen yhteiskunnan rasitteeksi on halpamaista.
        Heikoista on pidettävä huolta! Loiset saatava liikkeelle!
        Joku päättää ja maksaa itse. Keskitason ansiot edellyttävät vain hieman pitemmän aikajänteen suunnittelua.
        Periaatetavoitteet teimme oikeastaan jo seurusteluvaiheessa. Kyse oli elämän periaatteista.
        Perheen perustamisen jälkeen aikajänne lyheni. Vuosibudjetti. Raamit muutaman vuoden päähän. Myöhemmin vuosisuunnittelun lisäksi 3-4:n vuoden puitteet ja noin 10:n vuoden raamit. Ei mitään sitovaa vaan päätöksen tekoa ohjaavaa.
        "Eläköitymisen" valmistelun aloitus.
        Kaikki tuo pelkkänä tausta-asenteena antamatta sen häiritä arkielämää mutta passiivisena taustalla suuntaa antavana tekijänä kuitenkin.

        Tietenkään likimainkaan kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Eikä ole tarkoituskaan.
        Geneettisen perustan aiheuttama häiriö terveydessä on sellainen.
        Heti "eläköitymisemme" alkuun olimme suunnitelleet pollukan kiertämisen ilman aikataulua. Olimme päättäneet aloittaa Balilta tutustuen saaristoon ja Oseanian elämään muutenkin.
        Menolennot oli maksettu kun vaimoni geneettinen luuydinsyöpä paljastui. Muuten se pysyi hyvin kurissa parikymmentä vuotta mutta ensimmäinen este oli troppiikin vaatimien estolääkitysten mahdottomuus. Olimme suunnitelleet liikkumista rinkat selässä paikallislla kulkuneuvoilla.
        Muuta haittaa ei ollut pariin kymmeneen vuoteen.
        Viime syksyyn saakka ovat hommat menneet putkeen.

        ketä kiinnostaa


    • Anonyymi

      Työkaverini isä kun pääsi eläkkeelle, meni elämä juopotteluksi. Siitä irti päästäkseen meni hommiin johonkin pikkufirmaan. Sielläkin juopottelu jatkui jossain määrin. Niinpä hän putosi katolta ja halvaantui.

      • Anonyymi

        Ei liene hyvä vaihtoehto täyttää päiviään päihteillä. Jotain muuta työn tilalle olisi hyvä keksiä. Mut monelle tämä lienee ongelma.


    • Anonyymi

      Miehet elää n. 2.5 v, eläkeelleelle jäätyään, n. 65 v, eli kuolla kupsahtavat siinä 67 v,
      moni on juopotellut runsaastikin.

      • Anonyymi

        Aikataulutin viikkoni noin 7 vuotta sitten. Ja luoja on antanut minulle mahdollisuuden toimia.

        1. Joka viikko 4 sauvakävelylenkkiä, ajallisesti 45-60min.
        2. Perjantaisin aina ruokailu ravintolassa.
        3. Lauantaina kodin siivousta, petivaatteiden vaihtoa ja lenkkivaatteiden ym pesua.
        4. Sunnuntaina aamusta iltaan tv-sarjojen katselua mm. viime sunnuntaina RIKOSPAIKAN vanhat kaudet 1-4 ja siinä menikin pitkä tovi.

        Ja arkisin myös autonpesua, nurmikon leikkausta ym.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikataulutin viikkoni noin 7 vuotta sitten. Ja luoja on antanut minulle mahdollisuuden toimia.

        1. Joka viikko 4 sauvakävelylenkkiä, ajallisesti 45-60min.
        2. Perjantaisin aina ruokailu ravintolassa.
        3. Lauantaina kodin siivousta, petivaatteiden vaihtoa ja lenkkivaatteiden ym pesua.
        4. Sunnuntaina aamusta iltaan tv-sarjojen katselua mm. viime sunnuntaina RIKOSPAIKAN vanhat kaudet 1-4 ja siinä menikin pitkä tovi.

        Ja arkisin myös autonpesua, nurmikon leikkausta ym.

        Ihailtavaa sunnitelmallisuutta kuitenkin luultavasti ilman tilanteiden vaatimia poikkeamia!
        Minusta on upeaa, että joku pystyy ( uskaltaa? ) ilmasta asiansa täsmällisesti!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikataulutin viikkoni noin 7 vuotta sitten. Ja luoja on antanut minulle mahdollisuuden toimia.

        1. Joka viikko 4 sauvakävelylenkkiä, ajallisesti 45-60min.
        2. Perjantaisin aina ruokailu ravintolassa.
        3. Lauantaina kodin siivousta, petivaatteiden vaihtoa ja lenkkivaatteiden ym pesua.
        4. Sunnuntaina aamusta iltaan tv-sarjojen katselua mm. viime sunnuntaina RIKOSPAIKAN vanhat kaudet 1-4 ja siinä menikin pitkä tovi.

        Ja arkisin myös autonpesua, nurmikon leikkausta ym.

        Rutiinit tuovat jatkuvuutta ja rakennetta viikkoon. Tosin poikkeamia ja sattumia on mukana. Itse pidän myös arkirutiineista mut mitään kiveen kirjoitettuja ne eivät ole. Rutiinit tuovat myös tunteen ajelehtimattomuudesta ja suunnitelmallisuudesta ja sitä myötä tyytyväisyyttä.
        Estelle


      • Anonyymi

        Miesten elinajanodote on 79 vuotta. Naisten 84 vuotta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihailtavaa sunnitelmallisuutta kuitenkin luultavasti ilman tilanteiden vaatimia poikkeamia!
        Minusta on upeaa, että joku pystyy ( uskaltaa? ) ilmasta asiansa täsmällisesti!

        Kiitos !

        Matkan varrella on tullut muutoksia esimerkiksi sen hetkisistä voimavaroista tai olosuhteista riippuen. Hyvä tuuri on ollut kuitenkin tuon ulkoilun suhteen, viikottaiset käyntikerrat ovat toteutuneet vuodesta toiseen, joskus päiviä siirrellen.

        Joskus laitan kuulokkeet korville ja kuuntelen listan lauluista, jotka olen tehnyt nimenomaan lenkkipolulla kuunneltaviksi.

        Lista alkaa laululla Arto Nuotio- "aamu riisuu yöltä hunnun"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos !

        Matkan varrella on tullut muutoksia esimerkiksi sen hetkisistä voimavaroista tai olosuhteista riippuen. Hyvä tuuri on ollut kuitenkin tuon ulkoilun suhteen, viikottaiset käyntikerrat ovat toteutuneet vuodesta toiseen, joskus päiviä siirrellen.

        Joskus laitan kuulokkeet korville ja kuuntelen listan lauluista, jotka olen tehnyt nimenomaan lenkkipolulla kuunneltaviksi.

        Lista alkaa laululla Arto Nuotio- "aamu riisuu yöltä hunnun"

        Mulla kanssa nappikuulokkeet ja puhelimesta radiokanavat päälle. Joskus kuuntelee aivan vaan puheohjelmia,mutta parhaimpia kanavia ovat ne mistä tulee musiikkia. Niitä kanavia onkin paljon ja jos yhteen kanavaan kyllästyy, niin vaihtaa toiselle.
        Siinä sitten yhtäkkiä 1/2- tai 1 tunnin lenkkeilyn jälkeenkin huomaakin olevan taas kotiovella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rutiinit tuovat jatkuvuutta ja rakennetta viikkoon. Tosin poikkeamia ja sattumia on mukana. Itse pidän myös arkirutiineista mut mitään kiveen kirjoitettuja ne eivät ole. Rutiinit tuovat myös tunteen ajelehtimattomuudesta ja suunnitelmallisuudesta ja sitä myötä tyytyväisyyttä.
        Estelle

        tartu hetkeen


    • Anonyymi

      Päivä kerrallaan, kiitolllisena terveydestä; voi esim. syödä mitä vaan. Ei ainakaa vielä hankaloita diabetes tms.
      Ulkoilu, pienet irtiotot arjesta, leffa, ulkona syöminen esim.
      Työssäkäyvät odottaa ja suunnittelee lomiaan, ainoa jännä tunne joskus tulee, että se loma pitäisi jotenkin vieläkin "ansaita"? ;)
      Noin kolme vuotta eläkkeellä ollut.

      • Anonyymi

        Kovasti harkitsen, vaikka itsekin pystyn, kunnollista siivouspalvelua kerran kuukaudessa.
        Naapuri pyysi oikein katsomaan miltä näyttää kun ammattilaiset putsaavat kodin.
        Täytyy sanoa, että ihmettelin sitä työnjälkeä. Niin raikas, puhdas tuoksu ja hellaa myöten paikat kiilsi. Kotitalousvähennyksen kanssa noin 100€/kk siihen menisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kovasti harkitsen, vaikka itsekin pystyn, kunnollista siivouspalvelua kerran kuukaudessa.
        Naapuri pyysi oikein katsomaan miltä näyttää kun ammattilaiset putsaavat kodin.
        Täytyy sanoa, että ihmettelin sitä työnjälkeä. Niin raikas, puhdas tuoksu ja hellaa myöten paikat kiilsi. Kotitalousvähennyksen kanssa noin 100€/kk siihen menisi.

        MInäkin olen käyttänyt siivouspalvelua, ennen muinoin pikkulapsiperheenä ja myöhemmin mm. joulu- ja kevätsiivoukseen ja totta turiset, kyllä koti hohtaa puhtautta ja pysyy pidempään puhtaana; siinä se on ammatilaisen ja maallikon ero, niinkuin tietty pitääkin.

        Kyllä on tarkoitus jatkaa siivouspalvelujen käyttöä ja sellainen parin kolmen viikon jaksotus on meille sopiva. Kesät ollaan mökillä, joten silloin ei siivousta tarvitse mutta kun kumpikin mieheni kanssa olemme vielä työelämässä niin on kivaa tulla silloin tällöin puhtaaseen kotiin. Ei meidän koti mikään hirveän iso lukaali ole, joten tuon vajaan 100 neliötä siivoaa itsekkin mutta menee ne rahat monta kertaa turhempaankin kuin siivous.

        Riili


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        MInäkin olen käyttänyt siivouspalvelua, ennen muinoin pikkulapsiperheenä ja myöhemmin mm. joulu- ja kevätsiivoukseen ja totta turiset, kyllä koti hohtaa puhtautta ja pysyy pidempään puhtaana; siinä se on ammatilaisen ja maallikon ero, niinkuin tietty pitääkin.

        Kyllä on tarkoitus jatkaa siivouspalvelujen käyttöä ja sellainen parin kolmen viikon jaksotus on meille sopiva. Kesät ollaan mökillä, joten silloin ei siivousta tarvitse mutta kun kumpikin mieheni kanssa olemme vielä työelämässä niin on kivaa tulla silloin tällöin puhtaaseen kotiin. Ei meidän koti mikään hirveän iso lukaali ole, joten tuon vajaan 100 neliötä siivoaa itsekkin mutta menee ne rahat monta kertaa turhempaankin kuin siivous.

        Riili

        Kodinhoidon avusta. Viime syksynä, vaimoni päästessä keskussairaalasta kotiin epämääräiseksi ajaksi, häneltä kysyttiin tarvetta kodinhoidon apuun.
        Kysymys hämmästytti ja hän vastasi, että onhan hänellä mies.
        Eikö sairaalan tippaiitat pidä 77v ikäistä ukkoa enää miehenä?

        Heti jäätyäni kotiin kokoaikaisesti 12 mieronvuoden jälkeen, katsoin, että haluan osoittaa arvostukseni vaimoni noiden vuosien aikaisesta panoksesta jolloin hän oli hoitanut kaiken. Siis aivan kaiken! Lasten lähdettyä oli joskus ollut hankaluutta lumitöiden kanssa.
        Sapuskahuollossa olen häntä parempi. Inhoan siivousta häntä vähemmän.

        Tuo kodinhoidon apu tuli esiin vielä toisenkin kerran ja sanoin silloin suoraan, etten pitäåsi siitä, että joku vieras nainen (luultavasti) tulisi hösäämään minun kotiini ja varsinkaan keittiööni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kodinhoidon avusta. Viime syksynä, vaimoni päästessä keskussairaalasta kotiin epämääräiseksi ajaksi, häneltä kysyttiin tarvetta kodinhoidon apuun.
        Kysymys hämmästytti ja hän vastasi, että onhan hänellä mies.
        Eikö sairaalan tippaiitat pidä 77v ikäistä ukkoa enää miehenä?

        Heti jäätyäni kotiin kokoaikaisesti 12 mieronvuoden jälkeen, katsoin, että haluan osoittaa arvostukseni vaimoni noiden vuosien aikaisesta panoksesta jolloin hän oli hoitanut kaiken. Siis aivan kaiken! Lasten lähdettyä oli joskus ollut hankaluutta lumitöiden kanssa.
        Sapuskahuollossa olen häntä parempi. Inhoan siivousta häntä vähemmän.

        Tuo kodinhoidon apu tuli esiin vielä toisenkin kerran ja sanoin silloin suoraan, etten pitäåsi siitä, että joku vieras nainen (luultavasti) tulisi hösäämään minun kotiini ja varsinkaan keittiööni.

        Kun on löytänyt sellaiset siivoojat (KP) en viitsi mainostaa enempää, niin voit luottaa että laatu on niin mahtavaa, että jokainen ihminen nauttii kuka heidän palveluja käyttää.

        Tulevat minuutilleen sovitussa ajassa, välineet, aineet ym mukana tekevät työt ja itse voit
        olla vaikka kahvilla kyläkuppilassa. Tätä on vaikea saada kirjoitettua, mutta eka käynnin jälkeen meinasi itku tulla, olivat pesseet jopa liesituulettimen suodattimen.

        Mulla menisi viikko, jotta pääsisin samaan lopputulokseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        MInäkin olen käyttänyt siivouspalvelua, ennen muinoin pikkulapsiperheenä ja myöhemmin mm. joulu- ja kevätsiivoukseen ja totta turiset, kyllä koti hohtaa puhtautta ja pysyy pidempään puhtaana; siinä se on ammatilaisen ja maallikon ero, niinkuin tietty pitääkin.

        Kyllä on tarkoitus jatkaa siivouspalvelujen käyttöä ja sellainen parin kolmen viikon jaksotus on meille sopiva. Kesät ollaan mökillä, joten silloin ei siivousta tarvitse mutta kun kumpikin mieheni kanssa olemme vielä työelämässä niin on kivaa tulla silloin tällöin puhtaaseen kotiin. Ei meidän koti mikään hirveän iso lukaali ole, joten tuon vajaan 100 neliötä siivoaa itsekkin mutta menee ne rahat monta kertaa turhempaankin kuin siivous.

        Riili

        SE LAATU MITÄ ammatti-ihmiset tekevät on vaan niin paljon parempaa kuin oma sählääminen. Ammatti-ihmisillä kunnon välineet ja siivousaineet sekä ammattitaito.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun on löytänyt sellaiset siivoojat (KP) en viitsi mainostaa enempää, niin voit luottaa että laatu on niin mahtavaa, että jokainen ihminen nauttii kuka heidän palveluja käyttää.

        Tulevat minuutilleen sovitussa ajassa, välineet, aineet ym mukana tekevät työt ja itse voit
        olla vaikka kahvilla kyläkuppilassa. Tätä on vaikea saada kirjoitettua, mutta eka käynnin jälkeen meinasi itku tulla, olivat pesseet jopa liesituulettimen suodattimen.

        Mulla menisi viikko, jotta pääsisin samaan lopputulokseen.

        Kuka arvostaa mitäkin! Pitäisi olla todella tiukka paikka ennen kuin turvautuisin ulkopuoliseen apuun. Minä teen mieleiseni siistin parin viikon välein ja niiden väleissä putsailen paikkoja tarpeen mukaan.
        19m2 autotallin inventariossa ja "valinnoissa" en panisi pahakseni vaikka joku asioita tunteva olisi apuna. Itse en raaski romuttaa tavaroita joita joku saattaisi joskus tarvita tai keksiä käyttöä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        SE LAATU MITÄ ammatti-ihmiset tekevät on vaan niin paljon parempaa kuin oma sählääminen. Ammatti-ihmisillä kunnon välineet ja siivousaineet sekä ammattitaito.

        Ammattisiivoojan apu kerran kuukaudessa on sitä elämän eliksiiriä. ihmelääkettä.
        Samoin kerran kuukaudessa kunnon ravintolaruokailu ja auton pesettäminen autopesulassa.

        Säästän jossain muussa asiassa, mutta näistä on luovu.


    • Anonyymi

      Olin suunnattoman onnellinen ja helpottunut kun sain jäädä eläkkeelle. Pidin kyllä työstäni, mutta työni oli stressaavaa ja aikatauluihin sidottua, joten työssä ei "lonkkaa vedetty". Nyt kun olen ollut eläkkeellä jonkin aikaa ihmettelen, miten ehdin työssä käydä, niin mukavasti aika kuluu ilman aikatauluja ja pakollisia joka-aamuisia lähtemisiä. En missään nimessä tilannettani vaihtaisi. Tulot tottakai pienenivät, mutta tulen hyvin eläkkeelläni toimeen, joten rahankaan suhteen ei ole tiukempaa. Ja onneksi on säästettynä "eläkerahasto" josta voi ottaa silloin kun siltä tuntuu.

    • Anonyymi

      Joillekin jolla se työ on ollut elämän tärkein asia ja sisältö on vaikea paikka alkaa eläkkeelle.

      • Anonyymi

        Kyllä. Täytyy löytää tilalle jotain mielekästä.
        Siilivain


    • Anonyymi

      Moi Siilivain!
      Onnea eläkepäätöksestä.
      Itse olen nyt muutaman vuoden ollut eläkkeellä. Alku osui kesän alkuun ja olihan se ihanaa. Totutellen ja nauttien meni kesä. Syksyn sieni- ja marjaretket. Talvella harrastuksia pari kertaa viikossa omat liikuntaharrastukset.
      Hyvin on mennyt vaikka korona hiljensi harrastukset. Pyöräily ja sauvakävely toki. Lukeminen, käsityöt.

      Minua aiemmin n. 3 kk jäi rouva eläkkeelle. Hän ei sopeutunut. Kuulemma yöpaitasillaan iltapäivään haahuili eikä saanut mistään harrastuksesta kiinni. Tuli keikkatöihin takas. En tiedä keikkaileeko vieläkin.

      Kyllä sinä sopeudut, Siilivain. Sinulla on koirakin.
      Ja kesäkin aloituksessa.

      • Anonyymi

        Kiitos. Kyllä sopeudun varmasti. En epäile hetkeäkään etteikö aika kuluisi.
        Kun on kasvatettu siihen et työnteko määrittää ihmistä on hieman vaikeaa ajatella aikajaksoa, jolloin palkkatyöt on tehty. Siis pikkuisen sopeutumista siinä, että minun ei tarvitse mennä töihin ja saan täyttää päiväni millä tavoin haluan. Ennenkuulumatonta😊. Vähän niin kuin huono omatunto syyttä.
        Siilivain


    • Anonyymi

      Pääsekö, lähteekö vai joutuuko eläkkeelle vaikuttanee paljon?
      Samoin työura kokonaisuudessaan ja asenne työhön.
      Kahta samanlaista tarinaa tuskin lienee.
      Parisuhde on yllättävän vahvasti vaikuttava tekijä.
      Ja paljon muuta.
      Perhetuttava pariskuntamme mies kieltäytyi työnantajansa kompensoimasta eläkkeestään 57 vuotisena. Lm. asemansa perusteella siirsi sen 6ov vaiheeseen, Henki pois 61 vuotisena.
      Itse en arvannut muuta kaverin työkaverit sanoivat hänen viihtyneensä lm-huoneessaan joutilaana paremmin kuin kotonaan.

      • Anonyymi

        Usein sanotaan, että ei ehtinyt nauttia eläkkeestä. Jos ei nauti eläkkeestä yhtä paljon kuin työelämästä, niin on parempi olla töissä. Minä nautin enemmän työelämästä kivoine työkavereineen ja siinä ohessa harrastuksineen ja aikuisen lapset perheineen saivat vielä tuntemaan että on perhe. Kuulua moneen ryhmään, se on elämää. Se oli minulle enemmän elämää kuin eläkkeellä olo.
        En tätäkään valita ja keksin koko ajan uusia ajankuluja mutta jos valita olisi saanut, olisin vieläkin töissä. Silloin ei tarvinnut keksiä, tähellisiä menoja piisasi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Usein sanotaan, että ei ehtinyt nauttia eläkkeestä. Jos ei nauti eläkkeestä yhtä paljon kuin työelämästä, niin on parempi olla töissä. Minä nautin enemmän työelämästä kivoine työkavereineen ja siinä ohessa harrastuksineen ja aikuisen lapset perheineen saivat vielä tuntemaan että on perhe. Kuulua moneen ryhmään, se on elämää. Se oli minulle enemmän elämää kuin eläkkeellä olo.
        En tätäkään valita ja keksin koko ajan uusia ajankuluja mutta jos valita olisi saanut, olisin vieläkin töissä. Silloin ei tarvinnut keksiä, tähellisiä menoja piisasi.

        Kukin mieltymystensä mukaan.
        Minulla ja vaimollani puutteen torjunta häiritsi harrastuksiamme.
        Matkustelu muodosti niistä suuren osan.
        Turha selittää mitä rajoituksia palkkatyö asetti sille.
        Ala-asteikäiset lapsemme olivat rajoitteena muutaman vuoden. Ajoitimme silloin matkamme kevääseen ja loppukesään jolloin lapsemme olivat mukana.
        Yläasteen loppuvaiheessa tenavat pärjäsivät hyvin ok:n talkkareina.

        Valmistelimme elämänvaihetta jolloin puutteen torjunta ei enää olisi rajoittavana tekijänä ja siirryimme siihen vapauteen 50v pinnassa.
        Samalla avautui muitakin mahdollisuuksia joista yhtä lähden toteuttamaan vajaan tunnin kuluttua. Kyse on kuntoni ja terveyteni hoitamisesta.
        Korona on törkeästi rajoittanut liikkumista laajemmilla alueilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukin mieltymystensä mukaan.
        Minulla ja vaimollani puutteen torjunta häiritsi harrastuksiamme.
        Matkustelu muodosti niistä suuren osan.
        Turha selittää mitä rajoituksia palkkatyö asetti sille.
        Ala-asteikäiset lapsemme olivat rajoitteena muutaman vuoden. Ajoitimme silloin matkamme kevääseen ja loppukesään jolloin lapsemme olivat mukana.
        Yläasteen loppuvaiheessa tenavat pärjäsivät hyvin ok:n talkkareina.

        Valmistelimme elämänvaihetta jolloin puutteen torjunta ei enää olisi rajoittavana tekijänä ja siirryimme siihen vapauteen 50v pinnassa.
        Samalla avautui muitakin mahdollisuuksia joista yhtä lähden toteuttamaan vajaan tunnin kuluttua. Kyse on kuntoni ja terveyteni hoitamisesta.
        Korona on törkeästi rajoittanut liikkumista laajemmilla alueilla.

        Juuri noin. En kaipaa työtä, mutta liikuntaa lähes joka päivä.
        Salilla en käy, mutta metsäpolut, hiljaiset yksityistiet, luonnonrauha, antavat minulle hyvän olon. Ainut mikä hieman harmittaa, että joudun ajamaan lähtöpaikalle noin 5km päähän autolla, mutta sieltä löytyy se rauha ja hiljaisuus.

        Salilla en viihdy, mutta ymmärrän ihmisiä jotka siitä kuntoilumuodosta tykkäävät, kunnioitan heidän valintaansa.

        Minä olen sauvakävelijä henkeen ja vereen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri noin. En kaipaa työtä, mutta liikuntaa lähes joka päivä.
        Salilla en käy, mutta metsäpolut, hiljaiset yksityistiet, luonnonrauha, antavat minulle hyvän olon. Ainut mikä hieman harmittaa, että joudun ajamaan lähtöpaikalle noin 5km päähän autolla, mutta sieltä löytyy se rauha ja hiljaisuus.

        Salilla en viihdy, mutta ymmärrän ihmisiä jotka siitä kuntoilumuodosta tykkäävät, kunnioitan heidän valintaansa.

        Minä olen sauvakävelijä henkeen ja vereen.

        Iän kertyessä matalasykkeisen, sydäntä hoitavan liikkumisen merkitys korostuu.
        Minä laiminlyön sitä mutta yritä hieman korvata sykkeeni seurannalla salirupeamien aikana.
        Sali edustaa minulle sosiaalista ympäristöä. Sitä paitsi se liittyi aikanaan harrastamaani painonnostoon. Käyttämälläni salilla on nostolava, normitankoja ja riittävästi levyjä.
        Kaiken lisäksi, nuoriso ei ole tunkemassa siihen.
        Aikanaan lenkkeilin ja hiihdin mutta, ilmeisesti puntilla hankittu lonkan nivelrikko estää kunnollisen lenkkeilyn. Askelväli on lyhyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iän kertyessä matalasykkeisen, sydäntä hoitavan liikkumisen merkitys korostuu.
        Minä laiminlyön sitä mutta yritä hieman korvata sykkeeni seurannalla salirupeamien aikana.
        Sali edustaa minulle sosiaalista ympäristöä. Sitä paitsi se liittyi aikanaan harrastamaani painonnostoon. Käyttämälläni salilla on nostolava, normitankoja ja riittävästi levyjä.
        Kaiken lisäksi, nuoriso ei ole tunkemassa siihen.
        Aikanaan lenkkeilin ja hiihdin mutta, ilmeisesti puntilla hankittu lonkan nivelrikko estää kunnollisen lenkkeilyn. Askelväli on lyhyt.

        Kestovoimaharjoittelulla saadaan peruskunto myös salilla, mutta en vaan kertakaikkiaan viihdy siellä. Kaipaan todella sitä rauhaa ja yksinäisyytä. 59 vuotiaaksi jaksoin työelämässä, eläkeikä olisi ollut 60v. Olkapäästä jatkuvia sairauslomajaksoja, sitten leikkaus ja käsi kunnossa eläkkeelle. 59-60v ikävuoden välillä en ollut montaa päivää töissä.
        Viimeiset työvuodet ihan mieletöntä hullunmyllyä, aamusta iltaan täysillä.

        Ei minunkaan askelväli ole pituudella pilattu, mutta ajallisesti pyrin tuntiin.

        Painonnostosta vielä: Nuorena sain nostettua rinnalle 95kg. Ylös en juuri mitään.
        Omapaino silloin noin 80kg.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kestovoimaharjoittelulla saadaan peruskunto myös salilla, mutta en vaan kertakaikkiaan viihdy siellä. Kaipaan todella sitä rauhaa ja yksinäisyytä. 59 vuotiaaksi jaksoin työelämässä, eläkeikä olisi ollut 60v. Olkapäästä jatkuvia sairauslomajaksoja, sitten leikkaus ja käsi kunnossa eläkkeelle. 59-60v ikävuoden välillä en ollut montaa päivää töissä.
        Viimeiset työvuodet ihan mieletöntä hullunmyllyä, aamusta iltaan täysillä.

        Ei minunkaan askelväli ole pituudella pilattu, mutta ajallisesti pyrin tuntiin.

        Painonnostosta vielä: Nuorena sain nostettua rinnalle 95kg. Ylös en juuri mitään.
        Omapaino silloin noin 80kg.

        Parikymmentä prossaa yli oman painon rinnalle ei ole hassumpi tulos.
        Voin kuvitella siinä "lieviä" teknisiä puutteita.
        Ylipäätään kuntoilusta. Harjoitusvaikutuksen kannalta ratkaisevaa ei ole absoluuttinen suoritustaso vaan se miten se kuormittaa harjoittelijan elimistöä!
        Kun 5:n kympin pinnassa kävin muutaman kerran viikossa lenkeillä kysyivät työkaverini paljonko juoksit?
        Vastasin, että maratonin verran. Höpö! Höpö!
        Selitin, että eivätkö ne parhaat maratoonarit juokse se hieman yli 40km kahden tunnin pintaan?
        Joten, kun minä jumputin vaihtelevia OKL:n pururatoja pari tuntia niin eikö se ollut minulle kuin maratoni? Tätä eivät kaikki ymmärrä. Kun ihminen rasittuu niin elimistö kuormittuu.


    • Anonyymi

      Saa unohtaa kaikenmaailman salasanat ja vaihdokset . Ei sitä samaa potilasrumbaa . Avaimet saa luovuttaa pois. Ei aamuisin auton skrapaamisia . Saa olla joulut ja juhannukset kotona . Kotona ensin nukkuu vuorokausirytmit sekaisin. Syö koska haluttaa ja saa kutoa villapaitoja vaikka yöllä . Tässä vain esimerkkejä.

    • Anonyymi

      Kohta ensimmäinen kuukausi oltu eläkkeellä. Parasta on aamut. Ei kello piruile. Aamu kahvi ja Aamu-TV sekä nokoset. Laihdutuskuuri aloitettu ilman mainittavaa menestystä. Suunnitelmia on. Lottovoitto tekis terää.

      • Anonyymi

        Minustakin aamun hiljaiset hetket aamulehden ja aamupalan äärellä ovat sitä parhautta. Vaikka kello ei ole herättämässä, herään silti suunnilleen puoli seitsemän joka aamu. Nytkin aurinko paistaa ja luvattu lämpeneviä kelejä. En vielä ole täysin sisäistänyt että minun ei tarvitse mennä enää siihen oravanpyörään.
        Siilivain


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minustakin aamun hiljaiset hetket aamulehden ja aamupalan äärellä ovat sitä parhautta. Vaikka kello ei ole herättämässä, herään silti suunnilleen puoli seitsemän joka aamu. Nytkin aurinko paistaa ja luvattu lämpeneviä kelejä. En vielä ole täysin sisäistänyt että minun ei tarvitse mennä enää siihen oravanpyörään.
        Siilivain

        Niin ja tuosta laihdutuskuurista. Iän karttuessa painonhallinta hankaloituu#vei ole niin helppoa kuin nuorempana. Ja jos ja kun fytsinen aktiivisuus eläkkeelle jäännin myötä vähenee ei se taida ainakaan paunonhallintaa edesauttaa.
        Siilivain


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja tuosta laihdutuskuurista. Iän karttuessa painonhallinta hankaloituu#vei ole niin helppoa kuin nuorempana. Ja jos ja kun fytsinen aktiivisuus eläkkeelle jäännin myötä vähenee ei se taida ainakaan paunonhallintaa edesauttaa.
        Siilivain

        Paino laskee hallitsemattomasti.
        12 vuoden aikana on kadonnut noin 14 kiloa. Elimellistä vikaa ei ole löytynyt.
        Laboratoriotulokset viitealueilla eivätkä edes lähellä kumpaakaan rajaa.
        Aortan läppä fuskaa mutta ei kuulemma huolestuttavasti. Sepelvaltimoiden kuvauksessa näkyvät 5-kymppisenä tapahtuneen, lievän infarktin jäänteitä. Ei tarvetta edes pallolaajennukseen.
        Lääkärin lausunnon mukaan ikääntyessä olisi hyvä olla kohtuullisesti vararavintoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paino laskee hallitsemattomasti.
        12 vuoden aikana on kadonnut noin 14 kiloa. Elimellistä vikaa ei ole löytynyt.
        Laboratoriotulokset viitealueilla eivätkä edes lähellä kumpaakaan rajaa.
        Aortan läppä fuskaa mutta ei kuulemma huolestuttavasti. Sepelvaltimoiden kuvauksessa näkyvät 5-kymppisenä tapahtuneen, lievän infarktin jäänteitä. Ei tarvetta edes pallolaajennukseen.
        Lääkärin lausunnon mukaan ikääntyessä olisi hyvä olla kohtuullisesti vararavintoa.

        Mites ruokahalun kanssa. Saatko riittävästi energiaa? Itse pidän silloin tällöin nettipohjaista ruokapäiväkirjaa ja se näyttää et saisin vähentää hiilihydraatteja ja lisätä proteiineja. Ja minä kun rakastan pottuja ja leipää😄.

        Vararavintoa on hyvä olla vanhuuden varalle sopivasti. Kakektisuus ei liene siinä mielessä hyve.
        Siilivain


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mites ruokahalun kanssa. Saatko riittävästi energiaa? Itse pidän silloin tällöin nettipohjaista ruokapäiväkirjaa ja se näyttää et saisin vähentää hiilihydraatteja ja lisätä proteiineja. Ja minä kun rakastan pottuja ja leipää😄.

        Vararavintoa on hyvä olla vanhuuden varalle sopivasti. Kakektisuus ei liene siinä mielessä hyve.
        Siilivain

        Syön säännöllisesti. Tavallista, halvoista perusraaka-aineista valmistettua kotiruokaa.
        En ole punninnut syötäviäni enkä laskenut kaloreja.
        Proteiini saan taatusti tarpeeksi. Noin 2g / rasvaton painokilo.
        Varmistan suojaravinteiden saannin.
        Nuorempana olisin kammoksunut minulle viime vuosina juuttunutta tapaa. Makean syönti.
        Aamulla vesirinkelin puolikkaiden päälle juoksevaa hunajaa. Imeytymisen jälkeen suukkiin rasvattomassa maidossa kastellen.
        Lounaan jälkeen jotain hillopulla pitkoa.
        Välillä täytekeksejä, tummaa suklaata, kuivakakkua. Ei kaikkia samaan aikaan vaan jotain noista.
        Välipala reissaria päällä valkosipulivoita ja jotain perusjuustoa.
        Samoin keitetty muna sillipalojen kera.
        Hedelmiä. Lähinnä omenaa tai banaania.
        Alkuillasta reissareita valkosipulivoilla ja vaihtelevilla leikkeleillä.
        Maitoa menee noin 10 litraa / viikko ja kananmunia samassa ajassa noin 10 kpl.
        Ja sen jälkeen useampi täytekeksi.
        Maapähkinöitä muutaman kerran valvonta-aikaan vajaa kourallinen.

        Tuossa nyt pelkistetty otanta. Kerrostaloasuminen ei paljoakaan vaadi ponnistelua.
        Kaupat ovat alle 300 metrin päässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minustakin aamun hiljaiset hetket aamulehden ja aamupalan äärellä ovat sitä parhautta. Vaikka kello ei ole herättämässä, herään silti suunnilleen puoli seitsemän joka aamu. Nytkin aurinko paistaa ja luvattu lämpeneviä kelejä. En vielä ole täysin sisäistänyt että minun ei tarvitse mennä enää siihen oravanpyörään.
        Siilivain

        Oli kyllä aivan mahtavaa, kun töistä pois jäin, ensin vuoden sairaslomalle ja siitä työkyvyttömyyseläkkeelle ja 63 täytettyäni varsinaiselle eläkkeelle. Työt häipyivät mielestä samantien, kun lekuri sairaslomasta ilmoitti.

        Alkoivat uudet mielekkäämmät kuviot. Lastenlapset tarvitsivat vielä hoitoa ja seuraa ja heidän kanssaan oli kiva touhuta. Matkustella ehti mukavasti milloin itselle sopi. Aamuisin sai nauttia rauhallisesta olosta.

        Nykyisin, kun sairaudet lisääntyvät ja tahti hidastuu, niin on yhä enemmän aikaa elämästä nauttimiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Syön säännöllisesti. Tavallista, halvoista perusraaka-aineista valmistettua kotiruokaa.
        En ole punninnut syötäviäni enkä laskenut kaloreja.
        Proteiini saan taatusti tarpeeksi. Noin 2g / rasvaton painokilo.
        Varmistan suojaravinteiden saannin.
        Nuorempana olisin kammoksunut minulle viime vuosina juuttunutta tapaa. Makean syönti.
        Aamulla vesirinkelin puolikkaiden päälle juoksevaa hunajaa. Imeytymisen jälkeen suukkiin rasvattomassa maidossa kastellen.
        Lounaan jälkeen jotain hillopulla pitkoa.
        Välillä täytekeksejä, tummaa suklaata, kuivakakkua. Ei kaikkia samaan aikaan vaan jotain noista.
        Välipala reissaria päällä valkosipulivoita ja jotain perusjuustoa.
        Samoin keitetty muna sillipalojen kera.
        Hedelmiä. Lähinnä omenaa tai banaania.
        Alkuillasta reissareita valkosipulivoilla ja vaihtelevilla leikkeleillä.
        Maitoa menee noin 10 litraa / viikko ja kananmunia samassa ajassa noin 10 kpl.
        Ja sen jälkeen useampi täytekeksi.
        Maapähkinöitä muutaman kerran valvonta-aikaan vajaa kourallinen.

        Tuossa nyt pelkistetty otanta. Kerrostaloasuminen ei paljoakaan vaadi ponnistelua.
        Kaupat ovat alle 300 metrin päässä.

        Tupakoitko? Tupakoinnin aiheuttama keuhkoahtaumatauti laihduttaa.
        Siilivain


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Syön säännöllisesti. Tavallista, halvoista perusraaka-aineista valmistettua kotiruokaa.
        En ole punninnut syötäviäni enkä laskenut kaloreja.
        Proteiini saan taatusti tarpeeksi. Noin 2g / rasvaton painokilo.
        Varmistan suojaravinteiden saannin.
        Nuorempana olisin kammoksunut minulle viime vuosina juuttunutta tapaa. Makean syönti.
        Aamulla vesirinkelin puolikkaiden päälle juoksevaa hunajaa. Imeytymisen jälkeen suukkiin rasvattomassa maidossa kastellen.
        Lounaan jälkeen jotain hillopulla pitkoa.
        Välillä täytekeksejä, tummaa suklaata, kuivakakkua. Ei kaikkia samaan aikaan vaan jotain noista.
        Välipala reissaria päällä valkosipulivoita ja jotain perusjuustoa.
        Samoin keitetty muna sillipalojen kera.
        Hedelmiä. Lähinnä omenaa tai banaania.
        Alkuillasta reissareita valkosipulivoilla ja vaihtelevilla leikkeleillä.
        Maitoa menee noin 10 litraa / viikko ja kananmunia samassa ajassa noin 10 kpl.
        Ja sen jälkeen useampi täytekeksi.
        Maapähkinöitä muutaman kerran valvonta-aikaan vajaa kourallinen.

        Tuossa nyt pelkistetty otanta. Kerrostaloasuminen ei paljoakaan vaadi ponnistelua.
        Kaupat ovat alle 300 metrin päässä.

        Vaikka olen tällainen herkkusuu niin sivistyksessä on suuri, naisen ryömittävä, aukko. Valkosipulivoi. Nyt tuli kauppaan lähtö.
        Samalla saunaoluet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tupakoitko? Tupakoinnin aiheuttama keuhkoahtaumatauti laihduttaa.
        Siilivain

        Vedin viimeiset savut 02.01.1982. Keuhkot kunnossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oli kyllä aivan mahtavaa, kun töistä pois jäin, ensin vuoden sairaslomalle ja siitä työkyvyttömyyseläkkeelle ja 63 täytettyäni varsinaiselle eläkkeelle. Työt häipyivät mielestä samantien, kun lekuri sairaslomasta ilmoitti.

        Alkoivat uudet mielekkäämmät kuviot. Lastenlapset tarvitsivat vielä hoitoa ja seuraa ja heidän kanssaan oli kiva touhuta. Matkustella ehti mukavasti milloin itselle sopi. Aamuisin sai nauttia rauhallisesta olosta.

        Nykyisin, kun sairaudet lisääntyvät ja tahti hidastuu, niin on yhä enemmän aikaa elämästä nauttimiseen.

        Ajoissa irtaantuminen antaa mahdollisuuden laadukkaisiin loppuvuosiin.
        Vaimoni joutui sairaseläkkeelle 52 vuotisena. Luuydinsyöpä ei näkynyt ulospäin ja oireet pysyivät kurissa säännöllisellä lääkityksellä. Ensimmäinen vuosi kotipiikityksellä ja sen jälkeen pillereillä.
        Kuukausittaiset tarkastukset rytmittivät elämää.
        Lopetin itsekin palkkatyöt samoihin aikoihin joten jo piikkiaikaan matkustelimme. Tein uretaanista kylmälaatikon piikeille. Piikit pohjalle. Päälle ohut uretaani. Sen päälle pakasteesta otettu kylmäkalle ja koko komeuden päälle paksu uretaani kansi.
        Laivoilla ja hotelleissa oli jääkaapit.
        Elimme normaalia elämää ainoana taakkana takaraivossa ehdoton tuomio sen loppumisesta. Pisin ennuste oli 12 vuotta.
        Ikävä totuus tuli vastaan vaimon ollessa 71 vuotinen. Matkustelut loppuivat muustakin syystä kuin koronan johdosta.
        Viime syksynä yhteen laskettuna muutama kuukausi sairaalassa. Nyt jo useamman kuukauden viikottaiset kokeet ja kahden sortin toimenpiteet kuukauden ja kahden välein.
        Välillä oli muutama kuukausi aikaa jolloin ei tiennyt mitä tunnin kuluttua tapahtuu.
        Saimme runsaasti "jatkoaikaa".

        Pitkän tarinani sisältö pyrkii olemaan se, että nauti jokaisesta päivästä ja todellisuus saattaa olla paljon parempi kuin realistisen tuntuinen ennustekaan!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajoissa irtaantuminen antaa mahdollisuuden laadukkaisiin loppuvuosiin.
        Vaimoni joutui sairaseläkkeelle 52 vuotisena. Luuydinsyöpä ei näkynyt ulospäin ja oireet pysyivät kurissa säännöllisellä lääkityksellä. Ensimmäinen vuosi kotipiikityksellä ja sen jälkeen pillereillä.
        Kuukausittaiset tarkastukset rytmittivät elämää.
        Lopetin itsekin palkkatyöt samoihin aikoihin joten jo piikkiaikaan matkustelimme. Tein uretaanista kylmälaatikon piikeille. Piikit pohjalle. Päälle ohut uretaani. Sen päälle pakasteesta otettu kylmäkalle ja koko komeuden päälle paksu uretaani kansi.
        Laivoilla ja hotelleissa oli jääkaapit.
        Elimme normaalia elämää ainoana taakkana takaraivossa ehdoton tuomio sen loppumisesta. Pisin ennuste oli 12 vuotta.
        Ikävä totuus tuli vastaan vaimon ollessa 71 vuotinen. Matkustelut loppuivat muustakin syystä kuin koronan johdosta.
        Viime syksynä yhteen laskettuna muutama kuukausi sairaalassa. Nyt jo useamman kuukauden viikottaiset kokeet ja kahden sortin toimenpiteet kuukauden ja kahden välein.
        Välillä oli muutama kuukausi aikaa jolloin ei tiennyt mitä tunnin kuluttua tapahtuu.
        Saimme runsaasti "jatkoaikaa".

        Pitkän tarinani sisältö pyrkii olemaan se, että nauti jokaisesta päivästä ja todellisuus saattaa olla paljon parempi kuin realistisen tuntuinen ennustekaan!

        Kaikkea hyvää toivotan teille. Vaimosi onni on ollut saada tuommoinen huolehtiva mies.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkea hyvää toivotan teille. Vaimosi onni on ollut saada tuommoinen huolehtiva mies.

        Vakiintunut olotila toistaiseksi.
        Kahden kuukauden välein, 4 tuntia kestävä 500g:n punasolutiputus piristää ihmisen melkein ennalleen. On vielä mukana "häiriköinnissäkin".
        Kuukausittaiset antibioottihöyryjen hengittelyt keskussairaalassa antavat möreän äänen joka jonkun mielestä saattaisi olla seksikäskin.
        Punasolutankkauksen jälkeiseen, loivaan laskuun olemme jo tottuneet.

        Huolenpidossani on aukkoja. En puutu pesukoneeseen missään mielessä. Joskus tyhjennän tiskikoneen, jos ehdin. Vieraita odottaessa vaimo vaihtaa ruokapöydän liinan kuten tänäänkin.


    • Anonyymi

      "mitä ajatuksia ja tunteita oli mielessä kun työura päättyi? "

      Suunnaton helpotus ja onni siitä että terveys vielä tallella.
      Työvuosia kertyi melkein 50, muutamia ensimmäisiä ei tietenkään noteerattu eläkettä laskiessa, mutta työvuosia yhtä kaikki. Se sanalla sanoen riitti.

    • Anonyymi

      Ansaittu eläke ja siitä ansaittu työ-eläke rahat : Liksa!Aikataulu kellon mukaan.Herätys kello 6 aina arkena ja sununtaina. Aamiainen,lehtien luku.Ovesta ulos kello 9- paluu lounalle kello 12.. torkut 30min..tiskit,katsoo onko huomiseksi ruokaa koti?Tarvikko imuroida?Väipala kello 14. Nautimaan Suomen monikirjavista säistä,ovesta ulos.Kotona ei maata. Joko asukastalo,kävelyä,kauppa? Kotia nin että päivälinen on kello 16.30. Tv 1.Voi aukasta vain uutisiin Kello 18. Roskat ulos ja napurin kanssa lenkille viellä 1h.Pysyy vartalo sorjana mieli hyvänä ja iltapalale kotin kello 19. ensin toki suihku! Tofelit jalkaa,viltti päälle.Kirjaa lukemaan ja sitten se unikin alkaa tulla jo kello 21-21.30. Hyvät yöunet ulkoilun ja ruokarytmin takia.yksin asuvalla naisella.Ei herätä yöllä pissalle,ei tarvetta.Tee karhun palvelus itsellesi,jos et pidä ajaoista kiinin.valvot yöt ja nukut päivät,Masennut ja lihoot. Ja siitä kiertestä ei helppoa päästä ulos. Moni nainen otta viellä viinin seuraksi,jotkut uskaltautu lähiön kalja kuppilat eläke tai sairaseläke päivinä.Siis naiset! Terv. Noita-Akka joka ei käytä kalaa,ei viiniä ja ei tupakiakaan

    • Anonyymi

      Haikeutta alussa. Työhön oli kova kaipuu, enkä tiennyt miten täyttää päivät. Pian kaikki muuttui aivan ylöalaisin ja olen miettinyt, missä välissä olen tehnyt työt ja nämä muut jutut. Mökille kohta lähtö, olispas vielä oma kulta kainalossa.

      • Anonyymi

        Minä aattelin nauttia ihan vaa joutenolosta ja lähes aikatauluttomuudesta tän kesän. Syksyllä sitte jos löytäis jonkun kivan harrastuksen.
        Siilivain


    • Anonyymi

      en tee mitään "pakkomielteistä eli elän just kuin omalle mielelle sopii, enkä anna ohjeita miten muiden tulisi elää, se aiheuttaa vaan pahaa oloa itselle 😊

      • Anonyymi

        Minä kait ehdotan muille esim harrastuksia jos kysytään.
        Siilivain


    • Anonyymi

      Riippuu paljon yksilöistä, menneistä elintavoista ja terveydestä, taustoista, rahatilanteesta, ihmissuhdeverkosta ja eläköitymisen muusta kontekstistä.

      Osa haluaa edelleen jatkaa töitä vaikka osa-aikaisesti, mikäli työ on ollut kiinnostavaa ja saadaksen pehmeämmän laskun ja säilyttääksen enempi sosiaalisia kontakteja.

      Lukemani mukaan osalle kyse on voi olla melko haastavastakin tilanteesta, henkilöille joilla syystä tai toisesta ei ole juurikaan tai lainkaan ihmissuhteita, eli putoavat yks'kaks' ihmissuhteiden suhteen täysin tyhjän päälle, on vain eläke, seinät ja aikataulujen vapaus. Varttuneemmalla iällä on haasteelisempaa luoda merkityksellisiä uusia ihmissuhteita.

      Joillekin tulee avioero omaisuuden jakoineen ja ihmisuhdeverkoston suurikin muutos tai jopa liki nollaantuminen, suunnilleen samoihin aikoihin kuin eläköityminenkin.

      Myös tilastoto kertovat siitä miten on paljon yksinäisiä ikääntyviä.

      Monille ei myöskään pelkkä jouten olo ja erilaisten asioiden harrastelu välttämättä oikein tunnu riittävän mielekkäältä, mutta jokainen kokee asiat omalla tavallaan ja monille se on suorastaan vapauttava ja keventävä fiilis.

      "Tutkimus: Eläkkeelle siirtyminen on mieluisa elämänmuutos"

      - https://www.finanssiala.fi/uutiset/tutkimus-elakkeelle-siirtyminen-on-mieluisa-elamanmuutos/

      "Eläkkeelle siirtyminen on suuri elämänmuutos"

      "Eläkkeelle siirtyminen voi olla odotettua, pelättyä, innostavaa, uhkaavaa tai helpottavaa - tai kaikkea yhtä aikaa."

      - https://mieli.fi/vaikea-elamantilanne/elakkeelle-siirtyminen-on-suuri-elamanmuutos/

      Työelämästä pois siirtyminen on omalla tavallaan yhteiskunnan marginaaliin siirtymistä (osalle psykologisesti haastellistakin, ainakin alkuun) ja muistuttaa siitä, että viimeinen suora on aluillaan.

      • Anonyymi

        "Eläkkeelle" siirtymisen valmistelu oli aloitettu 4-kympin pinnassa. Tein töitä ilman kesälomaa 3,5 vuotta ja muutkin loppuvuosien viikot menivät puutteen torjunnassa milloin missäkin.
        Töissä käymisen lopettaminen oli luonnollista jatkumoa koko avioliiton ajan harrastamallemme tulevaisuuden hahmottamiselle, suunnittelulle ja loppupäässä myös valmistelulle.

        Matkustelimme vuosittain pari, kolme kuukautta. Lisäksi oleilu Espanjan asunnollamme.
        Kotimaan kesäasunto, pikkukaupungin satamakadun kaksio oli vuokralla.
        Nyt tämä riivatun korona on sotkenut normaalin liikkumisrytmin.
        Viime joulunkin olimme Punkaharjun Kruunupuistossa.

        Kaikkinensa, "eläköityminen" oli luonnollinen ja valmisteltu muutos elämäämme.
        Yhden asian haluan mainita. Työelämän aikana ehdin kehittämään korkean, lääkitystä vaatineen verenpaineen kuten myös kolestrolin.
        Jäätyäni joutilaaksi niin, työpaikkojen rasvaisten, suolaisten ja mauttomien eineskeittiöiden pöperöiden sijaan ryhdyin suunnittelemaan ja valmistamaan syömisemme itse.
        Lisäksi aloitin verestämään kolmisen kymmentä vuotta levossa ollutta liikuntaharrastustani.
        Tulokset näkyivät jo ensimmäisen vuosipuoliskon aikana. Irti lääkkeistä.
        Nyt alkaa 8-kymppiä olemaan lähellä.


    • Anonyymi

      Eläkkeellä meinasin matkustaa, sitt tuli saatanan Coronaa :´-(

      Vanha Skönö

    • Anonyymi

      Jäin puolieläkkeelle 58v ja KEVAN systeemillä 63 taydelle eläkkeelle. Toivoin ja odotin sitä. Ei ole tullut sellaista kohtausta että lähtisin enää sairaalaan hoitotöihin. Aamut mukavia ja kiireettömiä , herätys kun siltä tuntuu. Päivät ovat kuin ennen oli lauantaisin. Vanhat hyvät harrastukset avat voimassa ja niitä riittää. Nyt 3v mennyt mukavasti. Covid sekoitti kyllä matkustuksia mutta nekin tulevat taas mukaan syksyllä. Suomesta ei välimerelle kannata kesällä lähteä. Täällä on niin paljon telemistä. Liikuntaa kohtuullisesti ja sosiaalista elämää kun siltä tuntuu. Viihdyn loistavasti yksinkin mutta jos joku haluaa kylään on tervetullut. Ansaittu eläke on lahja, Jos ahdistuu tekemättömyydestä kyllä vika on silloin itsessä. Rahan kanssa pitää olla vähän tarkempi mutta keskieläke riittää loistavasti. Onhan talot ja auto jo maksettu. Nyt odotan kesää ja veneilyä , autoilua lasten luo etelään ja muita mukavia kesäjuttuja. Kannattaa jäädä pois heti kun mahdollista.

      • Anonyymi

        Minäkin olen pienipalkkainen hoitaja kuten sinä ja huvilat, kartanot, purjeveneet ja
        pienkone on hankittu, kuten sinulla ja voi pyrähtää minne vaan. Ihanaa.
        Mitä ne nyt lakkoilee ?!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin olen pienipalkkainen hoitaja kuten sinä ja huvilat, kartanot, purjeveneet ja
        pienkone on hankittu, kuten sinulla ja voi pyrähtää minne vaan. Ihanaa.
        Mitä ne nyt lakkoilee ?!

        Kiitos kun kommentoit. Asiat sulla on hyvin. Minullakin on ilmailuharrastuksia vieläkin mutta kaikkea ei viitsi aina kertoa. Ne on ollu mukana yli 50 vuotta. Pidä puolisosta hyvää huolta, on vielä paljon elettävää ja koettavaa. Yhteiset harrastukset ovat tässä vaiheessa tärkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin olen pienipalkkainen hoitaja kuten sinä ja huvilat, kartanot, purjeveneet ja
        pienkone on hankittu, kuten sinulla ja voi pyrähtää minne vaan. Ihanaa.
        Mitä ne nyt lakkoilee ?!

        "Minäkin olen pienipalkkainen hoitaja kuten sinä ja huvilat, kartanot, purjeveneet ja
        pienkone on hankittu, kuten sinulla ja voi pyrähtää minne vaan."

        Meinaatko nyt ihan aikuisen oikasti, että mainitusa pienestä palkasta saa mainistemasi kasaan, edes vyönkiristyksellä pienet ylimääräiset sijoittamalla osikoja tuomaan.

        Vain yksi menoerä.

        A2 lupakirjalla lennettävä "pelkkä" hyväkuntoinen pienkone käytettynäkin kustantaa aikas mukavan rivin euroja ja siihen päälle vuotuiset kiinteät kustannukset huoltoineen ja suht' mukava siivu per lentotunti. Sitten mahdollisesti vain muutama tunti tiimaa per vuosi alkaa olla jo turvallisuusriksi, joskin omistamisen sijaan konetta vuokraamalla radikaalisti edullisempaa.

        Jollakin kiinteäsiipisellä ultralla harrastaa jo huomattavasti edullisemmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Minäkin olen pienipalkkainen hoitaja kuten sinä ja huvilat, kartanot, purjeveneet ja
        pienkone on hankittu, kuten sinulla ja voi pyrähtää minne vaan."

        Meinaatko nyt ihan aikuisen oikasti, että mainitusa pienestä palkasta saa mainistemasi kasaan, edes vyönkiristyksellä pienet ylimääräiset sijoittamalla osikoja tuomaan.

        Vain yksi menoerä.

        A2 lupakirjalla lennettävä "pelkkä" hyväkuntoinen pienkone käytettynäkin kustantaa aikas mukavan rivin euroja ja siihen päälle vuotuiset kiinteät kustannukset huoltoineen ja suht' mukava siivu per lentotunti. Sitten mahdollisesti vain muutama tunti tiimaa per vuosi alkaa olla jo turvallisuusriksi, joskin omistamisen sijaan konetta vuokraamalla radikaalisti edullisempaa.

        Jollakin kiinteäsiipisellä ultralla harrastaa jo huomattavasti edullisemmin.

        Eiköhän hankinnat ole tehty miehen tuloilla. Toisaalta isonkin käytetyn purjeveneen saa 12000eurolla. Vanhemman lentokoneen 30000eurolla. Niissä vaan vakuutus ja huoltokustannukset tavallisen palkansaajan kannalta liian isot. Paikkakunnallani on vain experimental koneita yksityisillä. Muut koneet kaikki kerhon tai porukan omistuksessa.


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Kun pääsi eläkkeelle niin omaisten sairaudet ja hankaluudet tuovat surkeutta elämääni enkä osaa nauttia yhtään eläkepäivistäni, suunnittelin lähteväni reissuun ja nauttivani päivistäni jossain ja kokevani jotain uutta.
      Nukun tosi huonosti murehtien kaikkea, valvon öisin ja herään väliin aamuneljältä.
      Jonkinlainen kaukoparisuhde takana 6 v, en muista että olisi minulle sanottu pitkään aikaan että rakastan ,itse olen kyllä sanonut, ja pussailen useaan. Nyt olen päättänyt pidättäytyä ja vetäytyä omiin oloihin.
      Eilen kun soitin ja kysyin viikonlopun vietosta sain vastauksen et nyt lähdössä pyöräilemään, Tänään kumppanini soitti tapaammeko niin vastasin että olen menossa pyöräilemään, Nyt vappuaatto yksin mietiskellen että tämä on elämäni kurjinta aikaa. Jos olisi tarjolla eutanasia niin menisin kahta kertaa miettimättä kun en nauti enää mistään.


      Äänestä

      Ko

      • Anonyymi

        Ota etäisyyttä ihmiseen joka ei oikeasti välitä ja kanna kun olet vaikeuksissa ja surussa. Omien lasten ja heidän perheidensä asiat ovat tärkeitä mutta et voi silti kaikkea kantaa. Jos tuntuu mahdottomalta käy keskustelemassa terapeutin kanssa , hän auttaa ymmärtämään mikä on nyt tärkeää. Käy vaikka hieman maksaisi. Lähde aurinkoon lomalle vaikka viikoksi. Syöt hyvin ja käyt pitkällä kävelylenkillä ihan hikeen asti. Uni tulee paremmin ja levänneenä ajatus kulkee parempien vastausten tielle. Emme tuhoa itseämme tai muita, sellainen on masentuneen mieli.Se ei ole oikein eikä totta. Ole liikkeellä , älä jää vain kotiin. Laita paperille mikä on asioittesi tärkeysjärjestys ja alat hoitaa niitä niin että kuljet parempaan päin. Vielä kerran, lähde lomalle äläkä ota huonoa ystävää mukaan. Nyt hyvä paikka on fuengirola jossa on myös suomalaisia tarvittaessa. Sinä selviät.


      • Anonyymi

        Elämänilon katoaminen, tunne ettei nauti enää mistään, kuoleman toiveet kielivät alakulosta.Hakeudu terveysasmalle juttelemaan ihan ensiksi saat avun ja pääset alkuun. Kun keskustelet ulkopuolisen kanssa tilanteestasi, voit saada ne oikeisiin mittasuhteisiin. Et voi kantaa kaikkien murheita harteillasi.

        Valoa elämääsi ja kesääsi.
        Siilivain


      • Anonyymi

        "Kun pääsi eläkkeelle niin omaisten sairaudet ja hankaluudet tuovat surkeutta elämääni enkä osaa nauttia yhtään eläkepäivistäni ..."

        Me ihmiset olemme erilaisia ja empaattisuus itsessään on hyvä ominaisuus, mutta johonkin olisi hyvä oppia laittamaan raja, ei toki niin helppoa, mutta sitten vaikka sitten ammatiavun myötävaikutuksella.

        "Nukun tosi huonosti murehtien kaikkea, valvon öisin ja herään väliin aamuneljältä."

        Riittävä ja palauttava uni on aikas lailla kaiken A ja O, myös elämänlaadun, mielialan ja elämänhalun kannalta ja sen kuosiin saattamisen eteen kannataa tehdä kaikki voitavansa. Säännöllinen rytmi ja ruokalilu, sekä riittävä päivittäinen liikunta, liikunta vie ajatuksia joksikin aikaa muualle, hapettaa aivoja ja tekee hyvää terveydelle ja mielialallekin.

        Kun erilaiset huolet ja murheet rassaa unia, niin kannattaa opetella psyykkaamaan itseään ja kehittämään siihen erilaisia tekniikoita.

        Yksi tunnetu tekniikka on alkuillasta / ennen nukkumaan menoa vaikka kirjoittaa paperille huolenaiheensa, virtuaalisti tai oiken kynällä ja sitten laittaa lappu virtuaaliseen tai oikeaan pöytälaatikkoon sanoen itselleen, että ei ne huolet minnekään katoa, löydän ne sitten pohdittaviksi taas aamulla ... mutta nyt on aika nukkua ja ladata akkuja.

        Tsemppiä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kun pääsi eläkkeelle niin omaisten sairaudet ja hankaluudet tuovat surkeutta elämääni enkä osaa nauttia yhtään eläkepäivistäni ..."

        Me ihmiset olemme erilaisia ja empaattisuus itsessään on hyvä ominaisuus, mutta johonkin olisi hyvä oppia laittamaan raja, ei toki niin helppoa, mutta sitten vaikka sitten ammatiavun myötävaikutuksella.

        "Nukun tosi huonosti murehtien kaikkea, valvon öisin ja herään väliin aamuneljältä."

        Riittävä ja palauttava uni on aikas lailla kaiken A ja O, myös elämänlaadun, mielialan ja elämänhalun kannalta ja sen kuosiin saattamisen eteen kannataa tehdä kaikki voitavansa. Säännöllinen rytmi ja ruokalilu, sekä riittävä päivittäinen liikunta, liikunta vie ajatuksia joksikin aikaa muualle, hapettaa aivoja ja tekee hyvää terveydelle ja mielialallekin.

        Kun erilaiset huolet ja murheet rassaa unia, niin kannattaa opetella psyykkaamaan itseään ja kehittämään siihen erilaisia tekniikoita.

        Yksi tunnetu tekniikka on alkuillasta / ennen nukkumaan menoa vaikka kirjoittaa paperille huolenaiheensa, virtuaalisti tai oiken kynällä ja sitten laittaa lappu virtuaaliseen tai oikeaan pöytälaatikkoon sanoen itselleen, että ei ne huolet minnekään katoa, löydän ne sitten pohdittaviksi taas aamulla ... mutta nyt on aika nukkua ja ladata akkuja.

        Tsemppiä

        Huonosta yöunesta kärsivä on lukenut nuo itsestäänselvyydet 100 kertaa.
        Kirjoita huolesi paperille, silloin ne ainakin jäävät mieleen.
        Kirjoittaminen vahvistaa muistamista. Teoriaohjeita on pilvin pimein. Hehheh,.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huonosta yöunesta kärsivä on lukenut nuo itsestäänselvyydet 100 kertaa.
        Kirjoita huolesi paperille, silloin ne ainakin jäävät mieleen.
        Kirjoittaminen vahvistaa muistamista. Teoriaohjeita on pilvin pimein. Hehheh,.

        Hienoa havaita tuo "rakentava" asenne- ja arvomaailma.

        "Kirjoita huolesi paperille, silloin ne ainakin jäävät mieleen.
        Kirjoittaminen vahvistaa muistamista. Teoriaohjeita on pilvin pimein. Hehheh,."

        Suunpieksijä on vahvasti ulkona ihmisen psykologiasta, sekä eri tekniikoista joilla huolia, murheita ja ongelmia voi hyödyllisesti käsitellä.

        Tuon poikkeusellisen "älykkään" heheheh-analyysin perusteella huolet tulisi siis koettaa lakaista maton alle ... mutta, kas kun ne eivät pakenemalla ja asianmukaisesti käsittelemättöminä minnekään katoa, vaan jäävät mieleen ja alitajuntaan pyörimään ja sitten ne laukeavat mm. aamuyöstä kummittelemaan ja valvottamaan.

        Sitten huonosti palautuneena ne vain korosuvat ja muuttuvat todellista kokoaankin suuremmiksi ja oravanpyörä sen kuin vain jatkuu ja pahimmillaan johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin.


    • Anonyymi

      Johan tuon velipuoleni totesi, ettei ehdi kun vetää housut jalkaan, niin on ilta.

    • Anonyymi

      Onneksi ja luojan kiitos älysimme "eläköityä" melkein ajoissa.
      Ehdimme elämään 19 vuotta joutilasta, eri harrastusten täyttämää elämää ennen kuin samoihin aikoihin koronan alun kanssa alkoi vaimoni terveys asettamaan rajoituksia matkustelulle, joka sinänsä osui koronajoitusten kanssa yksiin, mutta myöskin terveyden vaatimat, kalenteriin kytketyt toimenpiteet.
      Nyt 73 vuotisen iltaruskoni lämmön tilanne on viikkoaikatauluun sidottu.

    • Anonyymi

      Miten tulette eläkkeellänne toimeen? Riittääkö ansaitsemanne eläke?

      • Anonyymi

        Riittää kun huomioi menonsa ja tulonsa ja elää suu säkkiä myöten.
        Siili


      • Anonyymi

        Loppuvuosieni työsuhteet olivat eri pituisia. Minimi 2pv -> 7kk.
        Vaihtaessani työnantajaa otin jokainen kerta laskelman kertyneestä eläkkeestäni.
        Kun kertymää oli mielestäni riittävästi lopetin puuhastelun joten asia oli hallinnassa ja "ylimenovuosien" jälkeinen eläke riittävä.
        Olin myös varautunut eläkkeen mitättömään kehittymiseen.


    • Anonyymi

      Jäin vähän aikaa sitten pienokaiselle eläkkeelle suht terveenä. Jätin kuitenkin siistin sisätyön lisäansioita varten. Kun luin tätä keskustelua huomasin kohtalotovereitakin. Minäkin työssäni jouduin tulemaan toimeen monien ihmisten kanssa, joten nyt on hyvä olla ihan hiljaa omissa oloissa.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta

      Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä
      Lieksa
      65
      3137
    2. Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!

      1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille
      Maailman menoa
      547
      2985
    3. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      37
      2195
    4. Näytit nainen sanoinkuvaamattoman ihanalta

      En voi unohtaa sinua. Pohdin nyt sinua.
      Ikävä
      49
      1972
    5. Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?

      Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.
      Tunteet
      120
      1805
    6. SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat

      SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka
      Maailman menoa
      305
      1785
    7. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      9
      1562
    8. Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu

      Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.
      Maailman menoa
      100
      1284
    9. Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari

      Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,
      Ikävä
      63
      1208
    10. Ketä ammuttu ?

      Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?
      Juupajoki
      22
      1172
    Aihe