Aika oli kulunut kuin siivillä. Jaska huomasi haaveilleensa jo kolme vuotta eri tasoilla: Alkuaikojen suurmyllerryksestä viimeisten aaltojen liplatukseen.
Nyt jäljellä oli enää seesteinen kaipaus. Hiljainen vastaus sisällä, joka puhui hänen äänellään.
Jaska mietti miksi oli jättänyt kaiken kesken ottamatta riskiä yrittämällä päätyy asti? Olisiko se voinut pilata heidän välinsä lopullisesti vai avannut kokonaan uuden maailman? Nyt kaikki oli valunut kuin sormien välistä kuin rantahiekka. Hitaasti ja varmasti, vaikka Jaska oli nähnyt sen jo ennalta.
Jaska halusi vielä kerran purkaa kaiken hänelle. Jotta osaisi päästää lopulta irti, purkaakseen lukot päästään ja näyttääkseen sen myös hänelle. Jaskasta tuntui että hänen käteensä oli jäänyt vain se Musta Pekka, yksinäinen sydän kuoren sisälle. Muista tarttua hetkeen, äläkä toiste jää enää jahkailemaan.
Aika ei pysähdy koskaan eikä liikkuva juna odottele...
Jaska Jokunen, se edelleen yksinäinen sielu
Nyt jäljellä oli enää seesteinen kaipaus. Hiljainen vastaus sisällä, joka puhui hänen äänellään.
Jaska mietti miksi oli jättänyt kaiken kesken ottamatta riskiä yrittämällä päätyy asti? Olisiko se voinut pilata heidän välinsä lopullisesti vai avannut kokonaan uuden maailman? Nyt kaikki oli valunut kuin sormien välistä kuin rantahiekka. Hitaasti ja varmasti, vaikka Jaska oli nähnyt sen jo ennalta.
Jaska halusi vielä kerran purkaa kaiken hänelle. Jotta osaisi päästää lopulta irti, purkaakseen lukot päästään ja näyttääkseen sen myös hänelle. Jaskasta tuntui että hänen käteensä oli jäänyt vain se Musta Pekka, yksinäinen sydän kuoren sisälle. Muista tarttua hetkeen, äläkä toiste jää enää jahkailemaan.
Aika ei pysähdy koskaan eikä liikkuva juna odottele...
Jaska Jokunen, se edelleen yksinäinen sielu
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ja sitten heräsin taas päiväunilta. T. mies joka kuvittelee olevansa nainen
Aamen, siitäkin ilmeisesti joku voi olla kateellinen ja naiseus nähdään ruusuilla tanssimisena ja lukuisina ilmaina lounaina sekä pilvien päällä eteerisesti liihotteluna
Jaska voi jatkaa hiljaista kaipuuta tai ottaa ihan uuden tason käyttöön ryhdistysliikkeen? Miksi yhtäkkiä 3 vuoden jälkeen kaikki olisi valmista. Esiriiput suljettu ja näyttelijät kadonneet. Jaskalla on vielä vaihtoehtoja mutta jääkö pieni punatukkainen tyttö kuitenkin näkemättä?
Ehkä pilvikki löytää tiensä jatkan elämään?
Jaskalla on jo blondi ja brune kierrossa.
Tulkita voi miten haluaa. Se punatukkainen tässä on silti ollut kaiken jaskailun syy.
Onko punatukkainen tyttö oikeasti punatukkainen?
Kolme vuotta on pitkä aika ja siihen mahtuu kaikenlaista.
Monia vaiheita Jaskan ja Punatukkaisen välillä, sekä elämässä. Jaska on nähnyt hänet sekä vaaleanpunaisten lasien läpi että kirkkain silmin, eikä se ole tehnyt suurempaa muutosta kuvassa. On aivan yhtä ihana ja houkuttava jokatapauksessa.
Mutta joskus on parempi päästää irti haavekuvista ja antaa ilmaa ajatuksille.
Jaska Jokunen
Ei luonnostaan, vaan aika blondi.
Joskus ollut punaiset hiukset, nyt jotain muuta.
Jaska jokunen ei koskaan edennyt punatukkaisen tytön kanssa niin tässä kävi samoin. Mitä on kirjoitettu ei voi muuttaa mutta voiko kirjan kirjoittaa uusilla jatko-osilla? Kaunista silti että kuva ei ole muuttunut ja hän vaan oli/on jaskalle tärkeä. Tuntuu siltä että vaikka annat ilmaa ajatuksille niin se ajatus on silti hänessä...
Jatko- osien kirjoittaminen vaatisi oleellista muutosta tilanteessa. Sellaista ei ole näkyvissä. Ehkä horisontin tuolla puolen, jos kurssi on oikea. Eikä hän mihinkään ole päästäni katoamassa. Pysyy siellä paremmin tallessa, oikealla paikalla spesiaalitapauksena eturivissä, askeleen verran rivin etupuolella.
Jaska Jokunen
Siellä se on se lähellä oleva mutta saavuttamaton.
Etkö aiemmissa kirjoituksissasi ole antanut ymmärtää, että olette olleet pidempään kuin 3 vuotta työkavereita?
Kyllä, mutta vasta kolme vuotta sitten ihastuin oikein kunnolla. Toki jo heti alkuun olin wau!
Ruudun takaa,
ruudun takaa,
sua vain katselin.
Ruudun takaa,
ruudun takaa,
sua vain haaveilin.
Ruutu kirkas ikkuna,
ei monitori kylmä kelmeä.
Hehkun poskien tunsin,
läpi etäisyyden lasin kolean.
Jaska Jokunen
Mistä moinen ikkunantakaa työtoverin näkeminen kumpuaa..? Ehkä hän järjesteli näyteikkunaa😀
On niitä ikkunoita muuallakin,
tässä työpaikka jo teollinen.
Hehheh. Vieläkö Jaksat. 🙂
Pakko purkaa päästä kaikki pois ennenkuin voi järjestellä palaset uudelleen. Kuka, miksi, miten ja koska.
-Jaska Jokunen
Hae ajoissa ammattiapua.
3 kk pysyi lupaus. Näet hänet päivittäin, niin se saattaa vaikeuttaa eteenpäin menemistä.
Sivusta.
Niin, 3kk se pysyi. Ja sinä aikana muutin kurssia aikatavalla. Navigointiapua saatu ystävänneuvona.
Jaska Jokunen
Joskus luulin olevani se punatukkainen tyttö mutta ei se minä ollut. Mukava näitä on lueskella ja välillä kommentoida. Ystäväneuvot on hyviä ja navigointiapu on ollut tarpeen.
Oman jaskani nähnyt kerran tänä vuonna.
Joskus ne välit pitää pilata niin voi päästä eteenpäin ja todeta että hyvä niin. Tsemppiä vaan Jaskalle!
Tässä tapauksessa välien pilaaminen vahingossa tai tahallaan ei tule kuuloonkaan.
En voi enkä halua sitä useammastakin syystä:
A) haluan edes jollakin tasolla lähemmäs, en loitommas
B) ammatilliset syyt,
C) pieni työyhteisö, kaikki huomaa jos ongelmaa väleissä
D) meillä on jo aikas ok välit, miksi pilata niitä
E) kuten A, mutta vielä ❤
F) olen vain parantumaton pöljä
Koetan saada taiteiltua tämän tasapainoon, mutta vielä keikuttaa hieman. Sydän kun on vasemmalla puolella...
Jaska Jokunen
Yhden Jaskan poisheittäneenä voin vain todeta, että Jaskoissakin on kaikenlaisia. Itse potkaisin pellolle yhden Jaskan, joka oli kiittämätön juoppolalli. Vaikka pelastin hänet monesta pinteestä, hän vain kaiveli kuoppia elämäni tielle. En ole häntä kaipaillut, näkeminenkin yhtä kärsimystä.
Hyvä!
Lisäys vielä la 19:48 kirjoitukseeni. Tuota Jaskaa en ole muistellut poisheiton jälkeen, eikä todellakaan ole ollut ikävä.
Jaska on ollut jo vuosia onnellisesti naimisissa ja toivon onnensa myös jatkuvan myös siksi, että itse saisin elellä rauhassa.
Tämä kirjoitus on voimassa loput elämäni vuodet, eikä mitätöidy sillä, mitä näiltä palstoilta luette.
Taistelu Jaska
Jaska kolahti ja luulin jo, että oon punapää. Mutta peiliin tuijotellessa tajusin, että huti oli. Harmi.
Jaska, navigoi kohti vaan. Mistäs tiiät vaikka punatukkainen kaipailis kanssa? Surkiaa ellet ikin rantaudu ja toinen senkun huiskuttelee huomaamatta.
Navigointi on helppoa, mutta laituriin ajo vaikeampi rasti.
Toivoisin hänen vilkuttavan ja heittävän lepuuttajia laiturin reunaan merkiksi "tervetuloa".
Välillä pelkään hänen sen sijaan latailevan kevyttä rannikkotykkiä, jolla upottaa koko Jaskan paatti pois lähestymästä. Ei sanaakaan, vain kertalaukaus kun tulenavaustasa ylittyy.
Jaska Jokunen
Jaskan navigaattori on mennyt rikki, seilaa avomerellä ensimmäiseen suureen myrskyyn asti, jonka jälkeen uppoaa navigaattorinsa kanssa meren pohjaan, plumpsis. Apujoukoistakin yksi toisensa jälkeen on poistunut Jaskan leiristä luikkien metsien siimeksiin huomattuaan Jaskan sittenkin olleen pas..n. Ja kas kummaa, palstasta tuli viimein sellainen, millaiseksi se oli tarkoitettukin, ikävöintiä ja tunteiden ilmaisemista.
Jaska joukkoineen on viimein selätetty ja paha poistettu palstoilta. On voitonmaljan aika.
Mistä moinen itsesääli?
Ihan joku muu nautti voitonmaljan, ei Jaska. 🥂🤣.
Jaskan tarina päättyi merenpohjaan kalojen ruuaksi.🙏🐋🐬🐟🐠🐋🐬🐠
Kiva kun on "faneja", mutta... huokaus.
Jaska ei tarvitse suurta apujoukkoa, riittää kun on yksi lähellä ja yksi sydämessä. Lonely Rider hyppää ratsunsa selkään samuhämärissä, ja ratsastaa auringonnousuun, kohti kaipauksensa naista. Kompassin neula voi joskus pyörähdellä magneettisista häiriöistä, silti se osoittaa lopulta kohti häntä. Koeta siinä sitten muuttaa kurssia muualle.
Jaska Jokunen
Aika tullut jo luovuttaa,
eteenpäin vain askeltaa.
Ei auta enää miettiä,
tunteita sydäntä keriä.
Eteenpäin käy nainen tuo,
onnea hänelle vain toivo,
säätä hyvää kesä suo.
Jaska hiljalleen lopettaa,
turha yksin on kirjoittaa.
Musta Pekka vain käteen jää,
jos ei korjaa omaa elämää.
Muita sydämiä turha omia,
vaikka ois kuinka somia.
Löydän onneni, pois palstalta.
Jaska Jokunen,
lopultakin tajuten.
Onnea uusiin tuuliin jaska.
Olitko siitä rehellinen että työkaveri tämä ihastus?
Anteeksi, keneltä kysyt?
No jaskalta tietty .
Meillä on sama työpaikka, jossa pieni porukka. Olemme tekemisissä paljon, eli työkaveri on soveltuva nimitys.
Jaska Jokunen