Onko suku pahin?

Ajatteleeko sukusi sinusta niin ?

En ymmärä kysymystä.
Suku synnyttää sinut.
Sinä elät suvussasi.
Sinä kuolet suvussasi.
Jätät sitten jälkeesi sukua tai et jätä.
-
Asia on tavallaan saman-lainen kuin Uskonto.
"Onks Suolainen Tuimaa?"

H.

Olisikohan kyse liian suurista odotuksista. Sitä ehkä ajattelee että sukulaiset ovat minun puolellani kaikissa tilanteissa, että ovat jotenkin lähempänä kuin muut.
Tosiasiassa sukulaiset suhtautuvat usein samoin kuin vieraammatkin ihmiset, varsinkin jos epäsopua tulee.
Jos itseäni ajattelen, niin annan kyllä sukulaiselle enemmän anteeksi kuin muille, vain siksi että on sukulainen. En halua sukuriitoja, se voisi vaikuttaa haittaavasti omiin lapisiin ja jopa lapsenlapsiin. Sukulaisten kanssa voi riidellä asian selväksi ja jatkaa sen jälkeen sovussa.
Ja päinvastoin, koen että sukulaiset ymmärtävät minua paremmin kuin vieraat ihmiset, ehkä löytävät heikkouksistani itseään.
Summa kohdallani, Suku ei ole pahin.

Kyl se sit,kun tulee perinnönjako!

Suku vain on.
Joku tulee jossain vaiheessa läheisemmäksi yhtäkkiä, ystäväksi, jopa etäisempi.
Riitelystä olen toista mieltä. Ei voi kaikesta sanoa suoraan kuten ajattelee. Saatikka riitaan asti. Kyllä mieluummin sinnittelee sietämisensä kanssa kuin nostaa rähinän.
Eri juttu, tekisikö joskus mieli nostaa kissoja pöydälle. Mutta tämä voi olla suvusta kiinni.
Ja miten ja paljonko ollaan tekemisissä keskenään.
Jos vanhempien suku on laaja eli sisaruksia on monta, niin aika jännää on havaita se, että samankaltaisia arvoja on siirtynyt tai suhtautumista, elikkäs isovanhempien opit ja kasvatuksen.
Beng
En osaa mitään superlatiivia laittaa, koska suku vain on.
Jokainen elää omaa elämäänsä.

Onhan niitä tietysti suvussakin hyvä, pahat ja rumat, jos kaikkia edes tuntisi muuten kuin nimeltä, täällä kun kaukana niistä asun.

En ole mitenkään sukurakas, enkä pidä sukulaisiani parempina tai pahempina kuin muitakaan ihmisiä vain siksi, että ovat jostain kautta sukulaisiani.
Hyvin vähän sukulaisteni kanssa olen missään tekemisissä. Ei siksi, ettäkö pitäisin heitä pahoina, mutta heillä on omat elämänsä, omat tuttavansa ja minulla omani.

Turhan tarkka tunteminen värittää mielipiteet.
Äitini oli myrkkyä tihkuva, puolueellinen päsmäri jolle ei riittänyt mikään.
Isäni oli temperamenttinen jonka varjopuolet ilmenivät kännipäissä.
Veljeni on itserakas, moraaliton, ahne valehteleva varas. Etukirjaimet ovat P. K.
Vaimoni sisar on tyhmä kuin saapas mutta onnekseen ei itse edes tajua sitä.
Tarpeet ja todellisuus ovat kaukana toisistaan.
Lankoni oli täysin edesvastuuton tyyppi mutta rehellinen ja valmis mihin tahansa kunhan kaveri vei.
Serkuistani ja muista en oikeastaan tiedä mitään.

Anoppini oli hieno ihminen jonka parhaat ominaisuudet ilmenevät vaimossani.

Niin sanotaan ...että suku on pahin ...
Itselle tämä pieni lähisuku on kyllä rakkain ...
Pidän lapsista ja nuorista ... heissä on tulevaisuus...Pojanpoikaa jota kävin vauvana hoitamassa ....meillä on kummallien yhteys...läheisyys.
mimmimum-..mi

SukuOnIhanaa.

Monen kyllä muuttuu perintöriidoissa, jopa usein satasen tavaroissa ja varvinkin rahassa jos joku vaatii enemmän, kun on käynyt enemmän katsomassa.

Minä olen kohtalaisen sukurakas ja olen jatkuvasti kevyessä kontaktissa sisarusten, serkkujen jne. sukulaisten kanssa Facebookissa jne. somen kautta. Tunnen yhteenkuuluvaisuutta etenkin lähisukulaisten kanssa ja sisarukset ovat minulle tärkeitä ihmissuhteita. Puhun siskojeni kanssa usein joko whatsappilla tai puhelimessa.
***
Sukulaiset ovat kuten muutkin ihmiset: ihmissuhteita tulee vaalia jos niitä haluaa pitää kunnossa. Kaikkien kanssa ei synkkaa eikä sympatiat ja empatiat ole itsestään selviä. Minä kyllä menisin niinkin pitkälle kuin väittämään että veri on vettä sakeampaa. Toisaalta jos joku sukulainen loukkaa tai petkuttaa, niin se sattuu myös enemmän ja syvemmältä kuin vieraan tekemänä.

Jep.

Omista sukulaisista ei ole harmeja, ei olla paljoakaan tekemisissä- Mutta täysin kurkkua myöten täynnä muitten klaaneista. Sehän menee niin, jos on jonkun ihmisen kans eriäviä mielipiteitä, samalla on sitten eriäviä mielipiteitä jonkun hiton suuren suvun kans.

Pöndellä ilmiö on todella yleinen ongelma, siellä on niitä iänikuisia sukuja ja iänikuisia sukuriitoja. Ja valtavasti lestaateja.Itellä tosin se hyvä puoli, en joudu sekaantumaan omien sukulaisteni heimosotiin. Kääntöpuolena sitten on, itellä saattaa olla kimpussa monikymmenpäinen heimo ja koita sitten siinä pitää puoliansa.

Tsadissa ei vastaavia ongelmia ole, menee enenpi perheitten välisiksi matseiksi. Paitsi, jostain syystä taloyhtiössä majaili laskujeni mukaan kolmen sisaruksen pesueet. Tietyllä tapaata piti varoa, ettei saanut 5000:ta mustilaista kimppuunsa. Kehnoa tuuria muuten. Suomessa 80 000 asunto-osakeyhtiötä ja joitamia miljoonia asuntoja, miks hitossa se klaani sattui asuun just meitin yhtiössä. Noh, liikkuvaista porukkaa, kaikki kai muuttaneet jonnekin muualle,

Mutta juu, yleisesti ottaen pöndellä suvut on pahasta, kaupungeissa niistä ei oikeastaan tarvi sen enenpää välittää.

=DW=

Kyllähän tuo toteamus ("suku on pahin") hyvin usein pitää paikkansa. Jos minulle joku elämästään tai nykyisestä elämäntilanteestaan vakavahenkisesti kertoessaan noin (tai suunnilleen noin) sanoo, niin lähtökohtaisesti uskon että niin se hänen kohdallaan on, ellei muuten niin onhan se kuitenkin hänen oma henkilökohtainen kokemuksensa häneen kohdistuvasta 'suvun' suhtautumisesta/asenteista/toiminnasta.
Kuinka paha ja millä tavalla pahin se suku tai yksittäinen sukulainen oikeasti on, se tietysti vaihtelee. Hössöttävästä asioihin puuttumisesta ja perhejuhliin kutsumatta jättämisestä luottamuksen pettämiseen, vääriin todistuksiin ja petokseen, yksin ilman tukea jättämiseen, täydelliseen unohtamiseen, hylkäämiseen.
Sanonnan "suku on pahin" aluperää en tiedä, saattaa hyvinkin olla kulttuurista jossa paljon kiinteämmät ja 'laajemmat' sukulaisuussuhteet kuin meillä yleensä, mutta mielestäni se pitää paikkansa myös täällä.
Joku voi pitää huolissaan olevien sukulaisten hyvää tarkoittavia neuvoja, kysymyksiä, muistutuksia yms. loukkaavana yksityisasioihin puuttumisena ja tunkeiluna. Vähän vieraammat ihmisethän eivät tällaista yleensä tee, joten "suku on pahin". Vieraampien kanssa ei myöskään tule erimielisyyksiä tai riitoja perintöasioista tms., taas suku on se pahin. Suku (myös oma äiti) voi kohdella välinpitämättömästi, epätasa-arvoisesti ja epäoikeudenmukaisesti, syrjivästi, julmasti ja jopa hylätä kokonaan. Vieraammatkin voivat niin tehdä, mutta varmaankin pahinta on ja pahimmalta tuntuu jos oma suku/sukulainen niin tekee.

Bessie

Herkästi voi tulla erimielisyyttä jos sisarukset on läheisiä, ja näin vanhempana tuntuu et tullaanko lapseksi jälleen :), mutta yhtä nopeasti menee nahistelu ohi kun tuleekin.

Pitää paikkansa ja ei pidä, mitäänhän ei saisi yleistää. Sama suku voi toiselle olla paras ja toiselle pahin, riippuu ihmisistä. Sukulaisia kun ei voi valita kuten ystävät voi, joten aina siellä tahtoo olla niitä pahanilmanlintuja mukana. Minä en enää aikoihin ole ollut läheinen sukuni kanssa, en erikoisemmin heitä kaipaa, ja tuskin hekään minua.