Nykyään on varmaan erittäin harvinaista olla täysin lävistämätön ja täysin tatuoimaton ihminen

Itse tulkitsen tatskat ja lävistykset köyhälistöön kuulumisen ja ehkä jonkinlaisen valistumattomuuden merkeiksi. Tatskoista paistaa elämänkoulumaisuus.

Haluisko ap kuitenki itekki haluta tatuoinnin?

olen 45 ja minulla ei ole korvissa edes reikiä.Ei ole tehnyt musta yhtään huonompaa ihmistä.Tatuointia en ole harkinnut koska siitä ei pääse eroonb kuin laserilla.

Itse tein ittelleni tatuoinnin 16-vuotiaana, mutta pohkeeseen kun siitä tuli niin ruma.

Ne, joita ei ole tatuoitu, juuri he ovat kaikkein mielenkiintoisimpia ihmisiä...

Tatskat ovat aina olleet merimiesten ja vankilakundien tyyli. En halua kuulua joukkoon.

Sivistyneillä ja menestyvillä ei tatskoja eikä lävistyksiä ole! Korvissa voi kuitenkin olla yhdet korut.

Kukaan itseään arvostava ei suttaa ja tärvele itseään tatskoilla tai lävistyksillä. Tatskat ja lävistykset osoittavat huonoa makua. Todella köyhää!

Missä aloittaja liikkuu, jos tatuoimaton ja lävistämätön on harvinaisuus?
Minä olen vähän vanhempi ihminen, mutta minun lähipiiriin ei koskaan ole kuulunut tatuoituja ja/tai lävisteltyjä ihmisiä. Harvoin niitä edes näen missään.

Minusta tatuoitu ihminen on pilannut ulkonäkönsä, tatuoitu on aina ruma. Ällöttävä!

Itselleni en ottaisi tatuointeja, mutta en ymmärrä miksi muiden ihmisten tatskoista pitäisi raivostua??? Elä ja anna toisten elää.

Oon 31 vuotias, eikä mulla ole tatuointeja eikä lävistyksiä. Enkä ajatellut ottaa.

Miksi aloittajaa ärsyttää jos jollain on korvakorut.Eikö elämässä ole muuta kuin ärsyyntyä jos jollain on pienetkin korvakorut korvissa.

Näin vanhana ja alakulttuuriin 35v kuuluneena, voin sanoa että ainakin tatuoinnit ja niiden alkuperäinen idea on pilattu jo ajat sitten. En todellakaan ottaisi enää kuvia ja vanhatkin hävettää. No ainakin ne kertoo joillekin vanhoille miten olen elämääni elänyt.

Ilmeisesti vuosien 1980-2005 välillä syntyneiden ihmisten keskuudessa on erittäin harvinaista se että ei ole ikinä ottanut yhtäkään lävistystä eikä tatuointia? Itse tunnen sen takia oloni erittäin ulkopuoliseksi joka myös luonnollisesti aiheuttaa yksinäisyyttä. Tässä on kyse myöskin siitä että haluaisin kokea miltä tatuoinnin ottaminen tuntuu ja olen erittäin kateellinen kaikille jotka ovat uskaltaneet sellaisen ottaa sillä olen kuullut että se olisi maailman kivuliain kokemus eli sattuisi jopa enemmän kuin hampaiden juurihoito ilman puudutusta. Lisäksi en myöskään haluaisi sitoutua kantamaan loppuelämääni kuvaa ihollani. Periaatteessa mielipahani lievenisi jo sillä että ottaisin jonkun lävärin vaikkapa nokkaani. Mutta kun en haluaisi sukulaisten koskaan näkevän sitä niin tämä en erittäin helvetin vaikea juttu mulle. En tajua mitä voisin tehdä

Minun lähipiiriin kuuluu ihmisiä 4-vuotiaasta lähes 100-vuotiaaseen. Vain yhdellä on vähäisiä tatuointeja. Läväreitä ei kellään. Normaaleja yksiä reikiä korvissa ei lasketa, niitä on.

Laajemmasta tuttavapiiristä ei lävistyksiä tai tatuointeja löydy sen enempää.

Toki olen silti nähnyt tatuoituja ja lävistettyjä ihmisiä. Kesällä näki nuorilla tytöillä paljon napakoruja. Useimmiten aika noloja.

Voi vain ihmetellä, kuinka suljetuissa ja pienissä piireissä liikkuu sellainen, jonka silmissä tatuoimaton ja lävistämätön on harvinaisuus.

Mitä enemmän ihmisiä tuntee ja tietää, sitä erilaisempaa jopa omituisuuttakin näkee.
Ihmisiä he silti kaikki ovat, arvokkaita sellaisenaan.

Ei nää itsensä piirtelijät aattele miltä tatskat näyttää kun 40 jälkeen alkaa paikat roikkua.

Olen niin samaa mieltä että onko ihan pakko ja jokaisen tatskauttaa ihonsa, ihan siksi päätin olla ottamatta yhtään mitään , pyrin olemaan luomutilassa koko keholtani kuin mahdollista hamaan loppuun.

Minä ainakin haluan säilyttää ihoni ja kehoni puhtaana. Ei tarvitse sitten vanhempana hävetä julkisesti nuoruuden toilailujaan.

Tatskat ei kaunista/ komistuta ketään. Kamalan näköisiä.

Ei todellakaan ole erittäin harvinaista olla täysin tatuoimaton ja lävistämätön. Yksiä reikiä korvissa ei lasketa. Jos muulta näyttää, liikut vain erittäin pienissä alimman sosiaaliryhmän piireissä, missä ovia hyvään elämään suljetaan jo hyvin nuorena.

Tunnen ihmisiä laajalti eri ammatti-, sosiaali- ja ikäryhmistä. Ehkä 10 % on enemmän tai hiukan tatuoituja tai lävistettyjä. Siis 90 % näyttää olevan täysin tatuoimattomia ja lävistämättömiä (yksiä korvakoruja ei lasketa).

Olin nuorena laivakokki ja minäkin aioin ottaa tatuoinnin. Poika-ystäväni, joka oli itse reilusti tatuoitu, sanoi: " Pistä kotkan kuva takapuoleesi!"
Hän sanoi sen rumemmin, mutta en halua toistaa. Naisen ei sopinut laittaa tatuointeja, Se kotkan kuva tuli siitä, että messityttö oli tatuoinut kotkan kuvan käsivarteensa.
Vaikka olen ollut maissa töissä jälkeenpäin kauan, muistin tuon tokaisun, enkä koskaan tatuoinut itseäni.

En ihmettele joidenkin yksinäisyyttä kun ei toista hyväksytä.