Haluaisin kysellä kokemuksianne siitä, kuinka paljon ystäväpiirin tai läheisten kuolema, sairastelut, erot ja muut vaikeat tilanteet vaikuttavat teihin.
Minulla on lähipiirissä todella monella vaikeaa ja itse olen kuunnellut ja keskustellut niin paljon, että omat voimani alkavat olla loppu.
Olen ollut nyt viikon yksikseni ja tarkoituksella "tavoittamattomissa" ja tuntuukin että se on parasta pitkään aikaan.
Kuinka te jaksatte ja miten otatte etäisyyttä, jos vaikeudet lähellä väsyttävät tai vievät omatkin voimanne loppuun.
Henkilökohtaiset asiani ovat kunnossa, mutta lähipiiri vie henkisiä voimiani ihan liikaa.
Ystävien ongelmat ja heille tapahtuvat tragediat eivät voi olla vaikuttamatta minuun, ja koko ajan tapahtuu. Rankka vuosi takana.
Minulla on lähipiirissä todella monella vaikeaa ja itse olen kuunnellut ja keskustellut niin paljon, että omat voimani alkavat olla loppu.
Olen ollut nyt viikon yksikseni ja tarkoituksella "tavoittamattomissa" ja tuntuukin että se on parasta pitkään aikaan.
Kuinka te jaksatte ja miten otatte etäisyyttä, jos vaikeudet lähellä väsyttävät tai vievät omatkin voimanne loppuun.
Henkilökohtaiset asiani ovat kunnossa, mutta lähipiiri vie henkisiä voimiani ihan liikaa.
Ystävien ongelmat ja heille tapahtuvat tragediat eivät voi olla vaikuttamatta minuun, ja koko ajan tapahtuu. Rankka vuosi takana.
Vastaukset 13
Vanhimmat
asia kuin se onkin ei pitäisi rasittaa ketään liikaa omilla huolilla. Jos auttaa yhden kerran, joutuu siihen toisenkin kerran...Olen itse sen kokenut. Teen työtä, jossa autan itse muita yötä päivää, ja se riittää minulle! Vapaa-aikani haluan viettää yksin tai lähipiirini kanssa...kunnella hiljaisuutta ja lintujen laulua:)) Jokaisen pitää kyetä sanomaan se, että ei jaksa eikä tarvitse aina olla tukena...se on raskasta!! Jokainen meistä joutuu enemmän tai vähemmän käymään läpi kriisejä sillä ne kuuluvat elämään!
paljon voimia ja jos on hoitotyössä..
Ihmettelenkin hoitotyötä tekevien voimien riittävyyttä silloin, kun lähipiiri sairastuu tai on suuria vaikeuksia. Jatkuva hoitaminen ja kuunteleminen on takuulla raskasta, mikäli sitä joutuu tekemään työkseen ja vielä vapaa-aikanaan.
Tosin elämästä ei kukaan selviä ilman vaikeuksia, ja ne tulevat varmasti jokaisen kohdalle jossain muodossa joskus. Tuntuu, että vuoden aikana on sattunut niitä jo liikaa, sillä ystäväpiiri ja monet läheiset voivat huonosti.
Avioeroja, lasten kuolemia ja tsunameja.....ehkä jossain vaiheessa alkaa helpottaa.
juuri sitä haluaakin vapaa-aikanaan "erakoitua"...:)))
Itselleni on tapahtunut henkilökohtainen tragedia,
josta en ole muita vaivannut.
Tragediaan liittyvät henkilösuhteet ovat pakosta-
kin nousseet etusijalle. Olen luvannut olla aina
käytettävissä, kun ongelmia ilmenee. Lapsi on sii-
tä ihmeellinen olio, ettei sellaiselle sanota ei.
Tapahtuneesta on kulunut aikaa kohta kaksi vuotta,
mutta ei kulu päivää, ettenkö ajattelisi asiaa,
sillä pitäisi matkustaa kauemmmaksi, jotta pääsisi
mahdollisimman neutraalille seudulle.
Tämän kokemuksen perusteella en haluaisi todella-
kaan kuunnella muita vastaavia murheita tai edes
olla vastaavissa tilanteissa alati tukena. Se te-
kisi minusta vain kiukkuisen miehen. Siksi nostan
hattua niille työkseen lohduttamassa oleville.
-----
Jos joudut tuollaisen kierteeseen, pistä kännykkä
tai puhelin vastaajamoodille ja suodata läpitule-
vat puhelut l. salli vain tiettyjen soittajien
läpipääsy. Pidä ihmeessä lomaa lähipiiristäsi.
Ei se ole suhteiden katkaisemista, vaan "täsmä-
hoitoa".
Valkoiset valheet ovat sallittuja!
Olen opetellut suodattamaan monia asioita ja puheluitakin.
Tuntuu, että ihmiset takertuvat kiinni, kun saavat myötätuntoa tai kuuntelijan.
Moni tarvitsee selvästi kuuntelijaa...
Jatkuvalla ymmärtämyksellä on kuitenkin rajansa ja ymmärtäjiltä vaaditaan todella paljon.
Olenkin 'käännyttänyt' monia ammattiauttajien puheille, sillä vaikka itse olen kokenut vaikeita asioita ja läpikäynyt monet ongelmat, niin vaikka niistä moni saakin lohtua ja vertaistukea, niin kyllä menneen vuoden kokemukset ovat osoittaneet, että ystävyys- ja sukulaisuussuhteet ovat todella rankkoja.
Voimia kaikille, jotka taistelevat ja jaksavat taistella vaikeiden asioiden kanssa. :-)
Sinun on sanottava suoraan näille ystävillesi, että et jaksa. Voit tietysti kuunnella jonkin verran, sehän kuuluu ystävyyteen, mutta sinun pitää tunnistaa omat voimavarat. Selitä, että kaikkein pahinta on se, että sinä alat tukea ystäviäsi, mutta voimasi loppuvat. Miettikää yhdessä, mistä kukin saisi apua. Jos sinä palat loppuun vatkatessasi näitä muiden ongelmia, ei teillä ole enää kohta ystävyyttä.
Oikein paljon jaksamista teet kyllä arvokasta ja hyvää työtä läheisillesi.Mutta mutta asialla on myös toinen puoli läheisesi on myös selvittävä vaikuksista itsekkin eikä aina saatava apua.
Jaksamista jaksamista lähetetään pari jaksamis enkeliä matkaan auttaan sinua
sillä olen itse käynyt läpi pahoja kriisejä ja voimaa ei olisi nyt.Mutta sukulaiseni odottaa että jaksasin kuulla sen kriisejä joista ei loppua tule,koska itse olen kokenut.Jos vihjaan että en jaksa,hän haukkuu minua itsekkääksi ja minulla on niin oaha olo kun vaan voi olla siitä syyttelystä.
Syyttely on helppoa ja mielestäni syyttelyä ei tarvitse ottaa vastaan. Itse itsensä syyllistäminen on myös sama asia ja siitä olen onnellinen, että en ole siihen sortunut.
Voimieni mukaan olen edennyt ja koko ajan helpottaa. Tuki on ollut läheisille tärkeää ja sitä olenkin antanut. Opettelen nyt koko ajan ottamaan etäisyyttä asioihin ja enemmän aikaa nyt itselleni. Hyvää kevättä ja voimia sinulle.
Tämä ilmiö alkoi entisellä työpaikallani reilu kymmenen vuotta sitten: asiakkaat alkoivat kertoa minulle murheitaan, joista keskustelin heidän kanssaan parhaani mukaan. Samoihin aikoihin tuttavatkin availivat surujensa arkkuja. Ystävät toki olivat jo aiemmin murheistaan minulle kertoneet.
Ilmiö jatkuu edelleen. En nykyisin (muuton takia) tapaile paljonkaan tuttujani, mutta he soittavat aina, kun on isoja ongelmia (toki muulloinkin).
Itse en ole kyllästynyt, enkä ahdistunut, vaan autan mielelläni. Olen onnellinen, jos voin kuuntelemalla ja neuvomalla/rohkaisemalla helpottaa toisen pahaa oloa!
Se minua mietityttää, että muutuinko jotenkin empaattisemmaksi avioeroni jälkeisinä vuosina, vai miksi minuun silloin alettiin turvata?
kautta olet saanut ymmärtämyksen ja kuuntelemisen lahjan. Olen aina ollut hyvä kuuntelija ja vaikeiden kriisien ja tapahtumien kautta monelle se olkapääkin. Nyt on vain niin paljon ja yhdellä kertaa usealla läheisellä vaikeaa, että siksi on ollut itselläkin uupunut olo.
Voimia keräämällä paistaa jo aurinkokin enemmän ja matka jatkuu......:-))
Hyvää kevättä!
kautta olet saanut ymmärtämyksen ja kuuntelemisen lahjan. Olen aina ollut hyvä kuuntelija ja vaikeiden kriisien ja tapahtumien kautta monelle se olkapääkin. Nyt on vain niin paljon ja yhdellä kertaa usealla läheisellä vaikeaa, että siksi on ollut itselläkin uupunut olo.
Voimia keräämällä paistaa jo aurinkokin enemmän ja matka jatkuu......:-))
Hyvää kevättä!
toki omasta jaksamisestasi. Ymmärrän hyvin, että liika on liikaa.
Toivottavasti saat tuuletettua mieltäsi niin, että jaksat taas "olla kuulolla"!
Iloista kevättä Sinulle;)