Enkä koskaan löydä ainuttakaan hyvää puolta siinä poislukien terveys, mutta mitä hyötyä siitä on jos et ole koskaan iloinen ja onnellinen? Mitä merkitystä sillä on, että kuolet aikaisemmin todennäköisesti, jos se elämä on onnellista ja voi olla iloinen- nauraa asioille ja tuntea se kaikki hyvä? Tähän en ole koskaan löytänyt järkevää vastausta, enkä möyskään kokenut mitään sellaista minkä takia olisi järkeä elää terveellistä elämää. Mitä järkeä sitä on sitten elää suunpielet väärinpäin eikä mikään kiinnosta, eihän siinä ole mitään järkeä. Nyt kun taas tässä ilman päihteitä ihmettelen tätä asiaa alkaa todellakin vituttamaan, koska suoraansanottuna tämä on ihan arvotonta. Pelkkää tyhjää ja onnetonta. Tämän takia ei kyllä kannata olla selvin pitempää aikaa, täysin turhaa, siis pelkkää ajan hukkaa.
Yrittänyt nyt useasti ymmärtää syitä miksi olisin ilman päihteitä?
Anonyymi
38114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Terveys tärkeä, en halua että kaipaamani menehtyisi ennenkuin oltaisiin yhdessä. Odota sitä hetkeä kun tapaat/saat hänet mikä saa sun suupielet pysyvästi ylöspäin. Löydä joku muu onnen lähde sitä ennen, esim liikunta on lääke.
Terveydellä ei ole mitään merkitystä, jos et ole koskaan onnellinen, tai et edes naura yhdellekkään asialle. Se on sitten täysin sama asia ettei olisi edes terve. Nämä liike on lääke jutut voivat ihan omaan arvoonsa, niistä ei ei kyllä saa yhtään mitään. Miten tämänkin asia voisi järjellisesti selittää kaltaisellesi, ei varmasti mitenkään, koska uskot niin paljon omiin kuvitelmiisi.
Olen itse uinut aika syvissä vesissä ja ollut todella hankala kaikille kanssa olijoille, johtuen yhdestä henkilöstä joka on käyttänyt runsaasti päihteitä, jota rakastin vaikka hän vain nautti huomiotani. Voin paljon paremmin kun olen löytänyt kotitreenit. Olevan kaipaamani henkilönkin sekoittaneensa aivokemiansa jonka takia uupui ja masentui, kuulostaa siltä että ei se sinullekaan tee hyvää kuin hetkeksi ja maksat kallista hintaa sen jälkeen ilottomana. Ed
Päihteet eivät ole masennuslääke.
Eivät ole, mutta ne ovat avain onnellisuuteen ja iloisuuteen hetkellisesti, mitä terveellä elämällä ei ole koskaan tarjota. Se ei ole täynnä kokemuksia, elämyksiä ja jos on ne on laimeita. Siinä ei oikeastaan ole yhtään mitään sellaista minkä takia sitä pitäisi vaalia.
Päihteet saattavat jopa aiheuttaa masennusta.
Alkoholisti selvittää sen juomisen tarpeen itselleen vaikkapa noin....
Ja tosi addikti tulee nettiin tai pikemminkin käy irl väittämään miten juuri hän tunnistaa itselleen tuikituntemattoman ihmisen kirjoitukset nimettömältä palstalta. kaikkia miellepakkoja voi olla
Jaa, paha sanoa. Itse olen iloinen ja onnellinen nimenomaan ilman päihteitä. Pöhnä taittaa kärjen kaikista tunteista.
Sama! Ilman päihteitä myös nukkuu paremmin ja syvemmin.
Itselleni elämä on täynnä mielenkiintoisia virikkeitä, mitä ei kaikkea edes ehdi tai voi koskaan toteuttaa. Pöhnääjät tuhlaavat elämänsä ja pilaavat aivonsa/näkönsä/jne. ennenaikaisesti lyhytnäköisessä pöhnäntavoittelussaan.
En käytä päihteitä mutta päihteidenkäyttäjillä kuin muillakin masentuneilla ahdistuneilla jne on elämässään enemmän negatiivisia virikkeitä, "siedettävää", kuin positiivisia, toisin kuin kuvaamassasi tilanteessa jossa elämä on täynnä niin mielenkiintoisia kivoja juttujs ettei edes aika oikein riitä... Hmm vaikea sanoa miksi ihmiset käyttäytyvät eri tavoin.
Asioita on tärkeää pohtia, ulkoaopitut latteudet "elä näin ja tee näin" ovat tyhjiä niinkuin AP:kin miettii, pitää löytää vastaus ja pohja totuudelle itsestään käsin. Miksi se päihteettömyys tai kohtuukäyttö juuri minun kohdallani oikeasti kannattaa? Unenlaatu tosiaan ainakin paranee :)
Joopa joo, nämä ovat vain sellaisten henkilöiden juttuja, jotka eivät ole koskaan kokenut mitään parempaa. Unellakaan ei ole merkitystä, jos hereilläolo on vain pelkkää tyhjää, tai ei tyhjää mutta se ei anna 1/10 edes siitä mitä päihteillä saa.
Onko se sitten, että jollekkin se elämä antaa selvin jotain ja joillekkin ei. En ole koskaan kokenut yhtään ainoaa asiaa selvin sellaiseksi, että voisin olla onnellinen tai iloita jonkin asian puolesta, nauraa ja nauttia jostain hetkestä. Ehkä se kyky on sitten annettu vain tietyille ja toiset joutuvat turvautumaam toisenlaisiin keinoihin saavuttaakseen saman.
No, on tullut elettyä läpi masennuskin enkä silti käyttänyt päihteitä. Diagnoosin saatuani sain kyllä reseptin mielialalääkkeisiin ja nukahtamislääkkeisiin, mutta en sitten lopulta näyttänyt niitäkään tuosta samasta syystä. Molempia kokeilin ja ne taittoivat kärjen myös niistä hyvistä tunteista. Oli inhottava tasapaksu harmaa olo, yök.
Aivosi ovat tottuneet päihteen aiheuttamiin olotiloihin ja siksi "normaalius" tuntuu tylsältä.
Päihteet, erityisesti alkoholi on huonoin masennuksen hoitokeino ja tylsyyden tappokeino.
Onko se sitten väärin, jos haluaa kaiken tuntuvan elämässä paremmalta? Musiikki, elokuvat, seksi, taide, ruoka, kaikki on monta kertaa parempaa päihteillä. Miksi kukaan haluaisi elää elämää, jossa kaikki on puolitiessä jossain, jos kerran niistä kaikista on otettavissa kaikki irti? Mikä se asia on terveyden lisäksi miksi ei haluaisi 99 prosenttia kaikista asioista kokea paremmin.
En ole masentunut, en vain ymmärrä sitä miksi sitten ilman päihteitä kaikki on huonoa? Siis todella huonoa, kaikki on todellakin täysin ala-arvoista ja surkeaa. Onko se palkinto siitä, että elää terveellisestä elämää, ei kiitos. On tämä aika paremminkin käytettävissä.
Terveys on sellainen asia, jonka vasta ymmärrät jos sen menetät. Arvotonta on tuo pohtimisesi, mitä tekisi selvänä. Iloisuus ja onnellisuus päihteillä on keinotekoista.
Mutta se on kuitenkin todellista, eli silloin on iloinen ja onnellinen, kun taas ilman päihteitä ei ole koskaan. Ja jos joku väittää, että ajan tai jonkin muun olevan avainsana on se pelkkää paskaa. Juokset puturataa kymmeniä vuosia ja syöt porkkanaa kunnes vihdoin tajuat ettei siitä kaikesta ollut mitään iloa, et kertaakaan ollut iloinen sen työn tai olon takia. Olisit saanut sen kaiken hetkessä ja paljon parempana, mikä on se pointti?
Se että meidän päättäjät tekee elämästämme sietamatöntä, ei ainakaan juomalla parane. Mä luen paljon historiaa, ja siinä tuntee että elämä on hallinnassa kun tietää miten siinä lopulta käy. Se ei hirveesti muutu, paitsi jollain Putinilla. On todella hieno tarina Suomen nousu sodan jälkeen ja aina sinne lamaan saakka ja lopullisesti taidettiin suomi tuhota silloin 2008 ja siitä eteenpäin.
Työnantaja ja traumatisointi alkavat nekin teellä, eli ei siis koolla kuten se yhden kaupan kahvi.
Odotat ja odotat, jatkat odottamista päihteettömänä, ja taas odotat... mitään hyvää ei koskaan tapahdu, ei itään. Kyllä tämä vuosien odottaminen jostain paremmasta riitti, mielummin sitä vaikka sitten on edes joskus iloinen päihteillä, kun ettei elämässä ole yhtään mitään eikä ole koskaan iloinen ja aina on pelkästään huono olla paskassa olossa. En kyllä koskaan enää yritä etsiä sitä jotain mitä ei ole olemassa.
Huumeet ovat pesseet aivosi
Siinä menee tovi. .
Onnea
Monta monituista kertaa, liian monta kertaa ja liian kauan ihan turhaan, mitään sellaista ei kuitenkaan koskaan tullut vastaan mitä odotti.
Niin tuttua juttua. Tätä kuulen päivittäin, viikottain työmaalla. Nuorilta ihmisiltä varsinkin. Onko olemassa vastausta tuohon, ehkä on, mutta monikaan ei halua kuulla sitä.
Vastaus on se, että se pitää löytää itse, ikävä kyllä monella on aika pitkäkin taival kuljettava, ennen kuin se vastaus löytyy, jos löytyy.
Nössöt käyttää päihteitä
Ei toi ole totta, monenlaiset ihmiset käyttää päihteitä. Toi aloitus muistuttaa niin yhden ihmisen, hyvin seikkailunnälkäisen poikalapsen tarinaa. Ei ole millään lailla nössö, vaan fiksu kaveri. Hän ajattelee samoin kuin aloittaja ja hänen kanssaan monet keskustelut käyty asiasta lähiaikoina. Hän on oman tiensä kulkija, ja tekee niin kuin tahtoo, kuuntelee kyllä, mutta tahtoo kulkea omaa tietään.
Hän haluaa olla onnellinen edes joskus, ja ymmärrän sen kyllä.
No poika kyllä on, vaan onko niin lapsi enää ALOITTAJA
Menee useampi vuosi, että aivokemiasi palautuvat ja pystyt tuntemaan ilman päihteitä.
Päihteet eivät ole totta ja niiden luomat tunteet ovat heikkoja korvikkeita aidoista tunteista.
Kaikki huumeet jäljittelevät aitoja kokemuksia.
Etsisit jotain mikä tekee ja herättää sinussa aitoa onnellisuutta, esim harrastus, lemmikki, ystävät, kulttuurinautinnot, liikunta jne
Huumeet kärventävät aivosi ja sitten olet tuhoutunut täysin.
Nämä mainitsemasi asiat eivät kyllä herätä minkäänlaista onnellisuutta itselläni. Monta kertaa on nekin koettu, niistä ei vain saa mitään.
Kuulostaa depressiolta johon olet myös tietoisesti vajonnut.
Siten selität itsellesi ja muille addiktioitasi.
Ihan normaali nistin ajatusmaailma.
Jos sinä et saa mitään oikeasta elämästä, silloin sinä olet ilmeisesti tuhonnut aivosi päihteitä käyttämällä.
Tämä on surullista mutta tosiasia.
Joo, on näitä nähty 90-luvulta lähtien.
Ihan samanlaisia alkoholisoituneita puliukkoja pyörii helsingin metroasemilla jne.
Mikään ei tunnu miltään ja ollaan päivät jurrissa tai aineissa.
No tuossa tapauksessa mun aivot oli ainakin sitten jo päihteillä tuhottu jo ennen ku edes olin 5 vuotias, mutta kai se sit täytyy uskoa kun ammattilainen näin meille kertoo.
No itse en ole koskaan ollut masentunut, mutta käytän paljon päihteitä. Alkoholi nyt ei ole se ykkösjuttu itselle koskaan ollut, mutta tänään vois hakea vähän kaljaa.
Ymmärrän hyvin mitä aloittaja kertoo ja mm. siitä, että on ihan turhaa jauhaa jostakin liikunnan parantavasta voimasta. Koska silloin jos sua aina vituttaa ja on ihan lapsesta asti vituttanut koko maailma ja ihmiset ja kaikki epäoikeudenmukaisuus siinä - ja sä olet koittanut etsiä siihen jonkinlaista ratkaisua ja ehkä keksinytkin, mutta et voi muuttaa silti mitään yksin, muuta kuin itseäsi, niin se ajaa väistämättä päihdeongelmiin, koska ne oikeesti helpottaa oloa todella ahdistuneilla ihmisillä.
Nykyään kun lääkärit ei enää edes bentsoja kirjoita, niin pakko sit käyttää esim. alkoholia sellaisten ihmisten, jotka kärsii em. ongelmista. Siihen sosiaaliset phobiat ja muut paskat päälle, niin hyvä tulee. Mäkin olen kaunis nainen, mutta mul on dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö, joka aika pitkälti johtuu siitä, että mun itsetuntoa ei tuettu yhtään lapsena ja rumaksi haukuttiin. Niin se tuntuu sit siltä aikuisenakin vaikka peili sanoisi toista. Ja jos juttu on oikeasti vakava, niin siihen ei kyllä mitkään keskusteluterapiat auta, mulla ne on vaan pahentanut asioita kun en ole tullut edes niitten nk. ammattilaisten kanssa toimeen koskaan. Siihen että mä tiedän mun ongelmani, niin siihen ei auta yhtään että joku täti sanoo, et oon tosi kaunis ja älykäs, koska oon tiennyt sen muutenkin aina.
Ainoo tyydytys päihteiden lisäksi mun elämässä on jotkut uniikit ihmiskohtaamiset ollut ja ne aina auttaa jaksamaan eteen päin. Sit tää kevät on kivaa aikaa aina ollut mielenterveyden kannalta, paitsi nyt vituttaa kun tuota luntakin on vielä metri tolkulla. Tulis ees kunnon hellekesä ja siihen vähän äksönii pitäs löytää viel.
Onko ihmisten oikeasti mahdototna ymmärtää, että on olemassa ihmisiä joille ainoa lääke on se, että ne joutuu käyttämään päihteitä? Ei huumeongelmat koskaan lopu maailmasta ton takia vaikka kuinka rajotetaan. Niitä tarvitaan ja niitä myös hankitaan.
En jaksa oikolukea tätä tekstiä, mut ihan selvinpäin kerrottu jos mua voi selväpäiseksi edes sanoa.
Se alkoholi aiheuttaa sitä tyytymättömyyttä ja ilottomuutta.
Minusta on pelkästään hyvä, jos osa ihmistä juo itsensä ennenaikaisesti hautaan.
Maapallolla on jo liian ahdasta. Älä lässytä vaan juo!
Se pitää jokaisen itse tajuta ja moni tajuaakin jossain vaiheessa. Tuo sinun välinpitämättömyys elämää ja terveyttäsi kohtaan johtuu siitä alkoholista. Se hetkellinen hyvänolon tunne minkä saat nousuhumalassa, estää sinua tuntemasta aitoja tunteita ja nauttimasta arjen pienistä asioista. Ei onnellisuus ole mikään vaikeasti tavoiteltava juttu, se on asenne.