Onko avaruudessa sellaista pistettä, joka ei liiku vaan on paikallaan? Siis liike-energia olisi 0.

Ehkä sitäkin, mutta perimmältään kai vapaana, ilman kosketusta tai mekaanista sidettä kelluva kappale voisi olla tilassa, jossa siihen ai vaikuttaisi kiihdyttävä voimaa mihinkään suuntaan.

Nopeus on siitä kiusallinen suure, että se vaatii kohteen, johon nopeutta verrataan, siis koordinaatiston valinta määrää nopeuden suunnan ja suuruuden, eli rajana on vain mielikuvitus.

"...jos big bang-teorian haluaa osoittaa todeksi, tällainen piste(räjähdyksen alkupiste) on ollut olemassa "

Big Bangissa on pikemminkin paljon asioita, jotka voi osoittaa todeksi ilman alkupistettä (osoittaminen on vain sitä että Big Bang ja BigBang-asioita jätetään olemaan). Sen sijaan alkupiste ja singulariteetti on jotain, josta tulisi vaatia perusteluja.

"Räjähdyksen jälkeisessä universumissa kuitenkin jonkin aikaa näyttää siltä, että kaikki kappaleet liikkuvat poispäin tästä pisteestä."

Universumit, joissa on alkupiste, ovat minusta lähempänä yhden vaiheen universumia, jossa on yksi jatkuva räjähdys. Tosin vain infinitesimaalisen lähellä, koska en väitä ymmärtäväni singulariteetin olevan samaa vaihetta.

Jos laajenevassa universumissa on levossa oleva kappale - se on voinut olla levossa koska alkuräjähdys ei työntänyt sitä mihinkään suuntaan - tämä kappale liikkuu poispäin kaikista muista universumin pisteistä. Jokaisesta yhtäkaukana olevasta pisteestä se liikkuu kauemmas yhtänopeasti, mutta kauempana olevista nopeammin kuin lähellä olevista. Silloin jokainen piste täyttää antamasi määritelmän "alkupisteen nykytilalle".

"Ennen kuin gravitaatio alkaa sotkea kuviota: Räjähdyksessä vapautuneen energian(materian) jakauduttua tarpeeksi laajalle riittää jopa gravitaatio muuttamaan kappaleiden ratoja."

Kysymys on siitä, miten pieni objekti voi säilyä aineen tiheydessä häiriönä tasaantumatta samaksi kuin tasainen tiheys. Ja miten aikaisin unversumissa se voi esiintyä. Tässä jokaista saavutusta verrataan johonkin jo tunnettuun objektiin, joka edellytti että gravitaatio eli massan määrä ja sen keskittyminen voittaa siinä samalla vaikuttavan paineen (joka on lämpötilan funktio). Muutoin mitään kappaleita ei ole. Ja ilman kappaleita mihinkään testihiukkaseen ei vaikuta voimaa, joka poikkeaisi gravitaatiosta, joka vaikuttaa muista suunnista.

Esim. CDM-malli, jossa eri skaalojen tihentymät nykyuniversumissa ovat muodostuneet bottom-up -järjestyksessä, tarkoittaa että (johonkin muuhun verrattuna) mikään vastavaikutus ei pyyhi pois pieniä rakenteita, jotka olisivat muutoin alttiimpia tasaantumaan kuumemmassa aineessa. Kun tämä ns. kylmä pimeämateria sisältää jo kasvavia häiriöitä, jotka kasvattavat jo galakseja, tavallinen aine on vielä liian kuumaa tehdäkseen samoin.

Ei myöskään ole aina kyse gravitaation sotkemista asioista, jos tihentymien on ensin pitänyt olla tuotettuja muiden kenttien avulla yksinään. Ennen pimeää ainetta tiheyden häiriöt ovat voineet olla inflaatio-kentässä, jossa negatiivinenkin paine ajaisi tasaannuttamisen asiaa (mutta keskeisgravitaatiota tai taustan häiriöitä ei paljon edes huomioida). Paine toimii vain, jos häiriön moodi - tiheydellekin jotkut häiriöt ovat vain aaltoja, jotka voi jakaa fourierin komponentteihin, verrattuna esim. lopussa olevien galaksien mustiin aukkoihin - on pienempi kuin samalla hetkellä kausaalisen horisontin koko. Käytös niillä, jotka aika-avaruus venyttää sen yli hetkeksi, on erilainen, ja kokonaisgravitaatio tulee valinneeksi osan moodeista ja siivoaa osan pois.

Anonyymi kirjoitti:

"...jos big bang-teorian haluaa osoittaa todeksi, tällainen piste(räjähdyksen alkupiste) on ollut olemassa "

Big Bangissa on pikemminkin paljon asioita, jotka voi osoittaa todeksi ilman alkupistettä (osoittaminen on vain sitä että Big Bang ja BigBang-asioita jätetään olemaan). Sen sijaan alkupiste ja singulariteetti on jotain, josta tulisi vaatia perusteluja.

"Räjähdyksen jälkeisessä universumissa kuitenkin jonkin aikaa näyttää siltä, että kaikki kappaleet liikkuvat poispäin tästä pisteestä."

Universumit, joissa on alkupiste, ovat minusta lähempänä yhden vaiheen universumia, jossa on yksi jatkuva räjähdys. Tosin vain infinitesimaalisen lähellä, koska en väitä ymmärtäväni singulariteetin olevan samaa vaihetta.

Jos laajenevassa universumissa on levossa oleva kappale - se on voinut olla levossa koska alkuräjähdys ei työntänyt sitä mihinkään suuntaan - tämä kappale liikkuu poispäin kaikista muista universumin pisteistä. Jokaisesta yhtäkaukana olevasta pisteestä se liikkuu kauemmas yhtänopeasti, mutta kauempana olevista nopeammin kuin lähellä olevista. Silloin jokainen piste täyttää antamasi määritelmän "alkupisteen nykytilalle".

"Ennen kuin gravitaatio alkaa sotkea kuviota: Räjähdyksessä vapautuneen energian(materian) jakauduttua tarpeeksi laajalle riittää jopa gravitaatio muuttamaan kappaleiden ratoja."

Kysymys on siitä, miten pieni objekti voi säilyä aineen tiheydessä häiriönä tasaantumatta samaksi kuin tasainen tiheys. Ja miten aikaisin unversumissa se voi esiintyä. Tässä jokaista saavutusta verrataan johonkin jo tunnettuun objektiin, joka edellytti että gravitaatio eli massan määrä ja sen keskittyminen voittaa siinä samalla vaikuttavan paineen (joka on lämpötilan funktio). Muutoin mitään kappaleita ei ole. Ja ilman kappaleita mihinkään testihiukkaseen ei vaikuta voimaa, joka poikkeaisi gravitaatiosta, joka vaikuttaa muista suunnista.

Esim. CDM-malli, jossa eri skaalojen tihentymät nykyuniversumissa ovat muodostuneet bottom-up -järjestyksessä, tarkoittaa että (johonkin muuhun verrattuna) mikään vastavaikutus ei pyyhi pois pieniä rakenteita, jotka olisivat muutoin alttiimpia tasaantumaan kuumemmassa aineessa. Kun tämä ns. kylmä pimeämateria sisältää jo kasvavia häiriöitä, jotka kasvattavat jo galakseja, tavallinen aine on vielä liian kuumaa tehdäkseen samoin.

Ei myöskään ole aina kyse gravitaation sotkemista asioista, jos tihentymien on ensin pitänyt olla tuotettuja muiden kenttien avulla yksinään. Ennen pimeää ainetta tiheyden häiriöt ovat voineet olla inflaatio-kentässä, jossa negatiivinenkin paine ajaisi tasaannuttamisen asiaa (mutta keskeisgravitaatiota tai taustan häiriöitä ei paljon edes huomioida). Paine toimii vain, jos häiriön moodi - tiheydellekin jotkut häiriöt ovat vain aaltoja, jotka voi jakaa fourierin komponentteihin, verrattuna esim. lopussa olevien galaksien mustiin aukkoihin - on pienempi kuin samalla hetkellä kausaalisen horisontin koko. Käytös niillä, jotka aika-avaruus venyttää sen yli hetkeksi, on erilainen, ja kokonaisgravitaatio tulee valinneeksi osan moodeista ja siivoaa osan pois.

Lue lisää

Niin, monisanainen selityksesi (tai kopioimasi lainaus jostain asiaan liittyvästä alustuksesta), ei vastaa avaajan kysymykseen.

Teoreettisia oletuksien esittely on varmaan omasta mielestäsi raflaavaa, mutta ne eivät liity lainkaan kysyjän tavoitteisiin, mitä ne sitten levenevätkään !

Anonyymi kirjoitti:

Niin, monisanainen selityksesi (tai kopioimasi lainaus jostain asiaan liittyvästä alustuksesta), ei vastaa avaajan kysymykseen.

Teoreettisia oletuksien esittely on varmaan omasta mielestäsi raflaavaa, mutta ne eivät liity lainkaan kysyjän tavoitteisiin, mitä ne sitten levenevätkään !

Lue lisää

Sitten vika on edellisen kirjoittajan, vai haluatko väittää että en puhunut hänen kanssaan samasta asiasta?

Tuossa lopussa voisi lukea vielä siten, että entä jos kääntää lauseen ympäri:
"Mikä voi riittää estämään (sen että tiiviimmin kerätyt kappaleet eivät hajaannu) , jos ei gravitaatio?" Vastaus pelkästään tähän on ilmeisesti inflaation ajalta, missä gravitaatio ei ole täydellisesti esitetty, mutta kentän kvanttifluktuaatiot ovat silti olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

"...jos big bang-teorian haluaa osoittaa todeksi, tällainen piste(räjähdyksen alkupiste) on ollut olemassa "

Big Bangissa on pikemminkin paljon asioita, jotka voi osoittaa todeksi ilman alkupistettä (osoittaminen on vain sitä että Big Bang ja BigBang-asioita jätetään olemaan). Sen sijaan alkupiste ja singulariteetti on jotain, josta tulisi vaatia perusteluja.

"Räjähdyksen jälkeisessä universumissa kuitenkin jonkin aikaa näyttää siltä, että kaikki kappaleet liikkuvat poispäin tästä pisteestä."

Universumit, joissa on alkupiste, ovat minusta lähempänä yhden vaiheen universumia, jossa on yksi jatkuva räjähdys. Tosin vain infinitesimaalisen lähellä, koska en väitä ymmärtäväni singulariteetin olevan samaa vaihetta.

Jos laajenevassa universumissa on levossa oleva kappale - se on voinut olla levossa koska alkuräjähdys ei työntänyt sitä mihinkään suuntaan - tämä kappale liikkuu poispäin kaikista muista universumin pisteistä. Jokaisesta yhtäkaukana olevasta pisteestä se liikkuu kauemmas yhtänopeasti, mutta kauempana olevista nopeammin kuin lähellä olevista. Silloin jokainen piste täyttää antamasi määritelmän "alkupisteen nykytilalle".

"Ennen kuin gravitaatio alkaa sotkea kuviota: Räjähdyksessä vapautuneen energian(materian) jakauduttua tarpeeksi laajalle riittää jopa gravitaatio muuttamaan kappaleiden ratoja."

Kysymys on siitä, miten pieni objekti voi säilyä aineen tiheydessä häiriönä tasaantumatta samaksi kuin tasainen tiheys. Ja miten aikaisin unversumissa se voi esiintyä. Tässä jokaista saavutusta verrataan johonkin jo tunnettuun objektiin, joka edellytti että gravitaatio eli massan määrä ja sen keskittyminen voittaa siinä samalla vaikuttavan paineen (joka on lämpötilan funktio). Muutoin mitään kappaleita ei ole. Ja ilman kappaleita mihinkään testihiukkaseen ei vaikuta voimaa, joka poikkeaisi gravitaatiosta, joka vaikuttaa muista suunnista.

Esim. CDM-malli, jossa eri skaalojen tihentymät nykyuniversumissa ovat muodostuneet bottom-up -järjestyksessä, tarkoittaa että (johonkin muuhun verrattuna) mikään vastavaikutus ei pyyhi pois pieniä rakenteita, jotka olisivat muutoin alttiimpia tasaantumaan kuumemmassa aineessa. Kun tämä ns. kylmä pimeämateria sisältää jo kasvavia häiriöitä, jotka kasvattavat jo galakseja, tavallinen aine on vielä liian kuumaa tehdäkseen samoin.

Ei myöskään ole aina kyse gravitaation sotkemista asioista, jos tihentymien on ensin pitänyt olla tuotettuja muiden kenttien avulla yksinään. Ennen pimeää ainetta tiheyden häiriöt ovat voineet olla inflaatio-kentässä, jossa negatiivinenkin paine ajaisi tasaannuttamisen asiaa (mutta keskeisgravitaatiota tai taustan häiriöitä ei paljon edes huomioida). Paine toimii vain, jos häiriön moodi - tiheydellekin jotkut häiriöt ovat vain aaltoja, jotka voi jakaa fourierin komponentteihin, verrattuna esim. lopussa olevien galaksien mustiin aukkoihin - on pienempi kuin samalla hetkellä kausaalisen horisontin koko. Käytös niillä, jotka aika-avaruus venyttää sen yli hetkeksi, on erilainen, ja kokonaisgravitaatio tulee valinneeksi osan moodeista ja siivoaa osan pois.

Lue lisää

Ongelma on usein siinä, että alkuräjähdyksen ajatellaan tapahtuneen olevassa tilassa. Sikäli maailmankaikkeutta katsotaan ikään kuin ulkopuolelta.
Kumminkin, me olemme sen laajentuneen pisteen sisällä, mistä kaikki alkoi. Kaikki, mitä näemme, on osa sitä pistettä.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma on usein siinä, että alkuräjähdyksen ajatellaan tapahtuneen olevassa tilassa. Sikäli maailmankaikkeutta katsotaan ikään kuin ulkopuolelta.
Kumminkin, me olemme sen laajentuneen pisteen sisällä, mistä kaikki alkoi. Kaikki, mitä näemme, on osa sitä pistettä.

Lue lisää

Onkohan tuo ajaus "sisäsyntyisestä" maailmankaikkeudesta hieman ontto.

Mitä väliä sillä on laajeneeko pisteestä kasvava maailmankaikkeus olevassa tai olemattomassa tilassa?

Anonyymi kirjoitti:

Onkohan tuo ajaus "sisäsyntyisestä" maailmankaikkeudesta hieman ontto.

Mitä väliä sillä on laajeneeko pisteestä kasvava maailmankaikkeus olevassa tai olemattomassa tilassa?

Lue lisää

”Mitä väliä sillä on laajeneeko pisteestä kasvava maailmankaikkeus olevassa tai olemattomassa tilassa?”

Sitä väliä, että universumi ei ole ilmapallo, jonka laajenemista katsot ulkopuolelta, vaan ilmapallon pinta, jonka kyydissä me kaikki olemme (toki moniulotteisempana versiona).

Jos piirrät tussilla kaksi pistettä hieman täytettyyn ilmapalloon, ja puhallat sen sitten täyteen, kumpikaan piste ei (tietenkään) ole liikkunut pinnan suhteen mihinkään. Kuitenkin niiden välinen etäisyys on kasvanut.

Vastaavasti universumin laajentuminen ei tarkoita sitä, että pisteet liikkuvat kauemmas toisistaan, vaan sitä että niiden väliset etäisyydet kasvavat.

”Räjähdyksen jälkeisessä universumissa kuitenkin jonkin aikaa näyttää siltä, että kaikki kappaleet liikkuvat poispäin tästä pisteestä.”

Ajattelet asiaa kuin Aristoteles: vain yhdestä näkökulmasta.

Räjähdyksen jälkeisessä universumissa ei näytä siltä, että kaikki kappaleet liikkuvat poispäin jostain tietystä pisteestä, vaan jokaisen kappaleen näkökulmasta kaikki muut kappaleet näyttävät liikkuvan poispäin juuri siitä kappaleesta joka niitä tarkkailee. Jokainen kappale voi kuvitella olleensa itse juuri räjähdyksen keskipisteenä.

Jos haluat kokeilla tuollaista demonstraatiota käytännössä, tarvitset vain suurnopeuskameran, hiekkaa, TNT:tä, ... vitsi, vitsi.
Oikeasti tarvitset vain Paintin tai muun vastaavan yksinkertaisen kuvanmuokkaus-/piirtelyohjelman.
1. Piirrä valitsemasi kokoiselle alueelle muutama kymmentä pistettä satunnaisesti mihin sattuu. Muuta kuvan tausta läpinäkyväksi.
2. Ota kuvastasi kopio, muuta kopion pisteiden väri joksikin muuksi kuin alkuperäisessä kuvassasi, ja venytä kopiota (kuvasuhde säilyttäen) hieman isommaksi.
3. Liitä alkuperäinen kuvasi uuden päälle, niin että pystyt vielä liikuttelemaan sitä, mihin kohtaan sen haluat.
4. Tunnista mitkä pisteet uudessa ja vanhassa kuvassa vastaavat toisiaan. Liikuta alkuperäinen kuvasi siten, että jokin tuollainen pistepari osuu samalle kohdalle. Katso miltä muut pisteparit tuolloin näyttävät. Tee sama uudelleen jollakin toisella pisteparilla.
Lopputulos: Jokaisen pisteen näkökulmasta näyttää siltä, että kuvan laajentaminen liikutti kaikkia muita pisteitä nimenomaan poispäin siitä itsestään.

Ja juuri täsmälleen noin asia on tässä universumissa, jossa me elämme. ”Aitoa” liikettä lukuunottamatta kaikki galaksit nimenomaan näyttävät liikkuvan juuri meistä poispäin, vaikka oikeasti universumin laajentuminen ei liikuta yhtäkään kappaletta minnekään. Jokainen kappale pysyy omasta mielestään paikallaan, ja ne etääntyvät toisistaan koska avaruus itsessään laajenee, aivan kuten kuvasi Paintissä. Kukaan ei liiku mihinkään (”aitoa” liikettä lukuunottamatta), vaan etäisyydet avaruuden sisällä kasvavat.

Anonyymi kirjoitti:

Onkohan tuo ajaus "sisäsyntyisestä" maailmankaikkeudesta hieman ontto.

Mitä väliä sillä on laajeneeko pisteestä kasvava maailmankaikkeus olevassa tai olemattomassa tilassa?

Lue lisää

"Sitä väliä, että universumi ei ole ilmapallo, jonka laajenemista katsot ulkopuolelta, vaan ilmapallon pinta, jonka kyydissä me kaikki olemme (toki moniulotteisempana versiona)."

"Oleva tila" määriteltäisiin vain aika-avaruuden alueena, jossa on tyhjiö eli ei mitään energiaa. Jos tyhjiö ympäröi ainetta, ainetta olisi silloin äärellinen määrä ja sillä olisi massakeskipiste (mutta pidetään ainetta pallomaisena). Aineen ulkopuolella on aikaavaruus, jossa metriikka on esim. Schwarzschild-metriikka. Myös aineessa eri kerroksilla painovoima muistuttaa vähän heikompaa Schwarzschild-avaruutta. Kun aika kuluu, kaikki aine putoaa kohti keskustaa. Paine yrittäisi hidastaa tätä, mutta joka tapauksessa aine tiivistyy ja kuumenee ja jos esim. tähti pystyy muuttumaan jollain tiheydellä mustaksi aukoksi, niin koko tämä universumi pystyy siihen myös. Tämän takia ennen FRW-ihmisiä Einstein käytti toista muotoa metriikan yhtälöille, jotta tällainen universumi voisi olla pysyvä. Kaiken aineen pysyminen samassa asemassa (eli yhtä tiheänä pinnalla ja keskellä) oli silti aina täysin kiikkerä tilanne ja pieni muutos ajoi kaiken edelleen kohti keskustaa.

Tyhjiö jonkun aineen ulkopuolella ei ole koskaan mitään muuta kuin samaa universumia. Ilmapallonpinnan sisällä ja ulkona oleva reaalilukujoukko ei kuulu aika-avaruuteen, eikä ole tyhjää tilaa.

Ilmapallon pinnallekin voidaan määrätä tyhjiö, joka ympäröi kasaa ainetta, ja voidaan kysyä mitä sitten tapahtuu. Pallon täytyy vain olla paljon isompi kuin sen aineen mitä sijoitetaan, koska muuten pallo (tarkoittaa kuperaa pintaa) jossa on valtavia poikkeamia tiheydessä, ei ole välttämättä mikään Einsteinin yhtälön ratkaisu. Kuperuuden olemassaolo vaatii jotain muutakin, kun edellisessä aineen ympärillä riitti se, että kaukana on tyhjää ja litteää Minkowski-avaruutta.