Lastensuojelu ja mielenterveysvanhemmat

9.4. keksityt mielenterveysongelmat
1. kotipsykoterapeutti ja päiväkoti väittää, että en osaa pitää erillään aikuisen, vanhemman ja lapsen roolia. Se näyttää siltä, koska ymmärrän lapsia.
2. kotipsykoterapeutti väitti avohuollon sossulle, että sekoitan omat tunteeni ja ajatukseni lapsen omiin. meille hän sanoi, ettei mitään ongelmaa äidin ja lapsen eikä isän ja lapsen suhteessa. sama avohuollon sossu sanoi sen jälkeen, olemme oppineet teemu ettei sinusta täydy olla huolissaan, olet persoona.
kieltäytymisen jälkeen avohuollon sossu väittää, että
3. isä ei kykene itsereflektioon. koska en ole samaa mieltä näistä väitteistä.
4. molempien vanhempien mielenterveydestä on ollut pitkään huolta. Tätä hän ei koskaan sanonut.
sijaishuollon sossu väittää, että
5. isän tapaamisen jälkeen lapsen puhe on taantunut, hän on lauleskellut itsekseen ja pissanut housuunsa (laulaen ja hyräillen tai erikseen). se johtuu siitä, että puhuu avioerosta ja lastensuojelusta. lapsi laulaa, koska isä laulaa piristääkseen lasta ja itseään. lapsi vasta opettelee puhumista ja pottaa.
6. Lapsi jää tapaamispaikassa yksin, kun isä on koko tapaamisen ajan itkuinen. He siis vahingoittavat meitä ja saavat minut itkemään. Sitten he käyttävät itkemistä minua vastaan. Heiltä jäi huomaamatta, että pidän häntä sylissä ja turvassa, silitän päätä, selitän kaikkea ja pelaamme
7. Isä pitää sossun kuulemisessa sylissään lapsen nallea ja kuvaa. Se on fetissi tai pakkomielle tai vääristymä lapsen roolista. Minulta on viety poikani vääryydellä ja kaipaan häntä. Minulta on viety tapa osoittaa rakkautta lapselleni. Minusta tuntuu musertavalta. lapseni kuva ja nalle ovat hänen läsnäolonsa symboleita. En voi ilmaista pahaa oloani, epäoikeudenmukaisuutta ja kaipuuta millään muulla tavalla. En halua olla ilmaisematta niitä. Voin vannoa, että avohuollon sossullakin oli jokin ongelma. Hän irvisti ja katsoi sivuun, kun suutelin kuvaa hänen pöytänsä edessä.
8.sijaishuollon sossu väittää, isällä on mentalisaatiohäiriö. Puhun lapselle avioerosta ja lastensuojelusta. Sossun mielestä lapsen ahdistumisen näkemättä jättäminen viittaa isän ongelmiin. Paitsi että lapsi ei ahdistu. Kunnioitan hänen kykyään ymmärtää. valmistan häntä ja varoitan häntä. Selitän mitä tapahtuu ja miksi jo parin vuoden ajan Hän pysyy iloisena, koska meillä on silloin kivaa ja teemme juttuja. Kun olemme kotona, meillä ei ole syytä puhua ikävistä jutuista, joita äiti ja sossu tekevät. Meillä ei ole ongelmia.

Kun joku tekee ilmoituksen, oma päätöksentekooikeus siirtyy sosiaalityöntekijälle. Koska hän haluaa, hän keksii tekosyitä hallitsemiselleen. Tässä tapauksessa sossu haluaa, että lopetan puhumisen lapselle, koska sossu ei ymmärrä sitä. jos ei halua, hän keksii puheessani vahvuuksia. meillä ei ole lapseen liittyviä huolia. sossu liioittelee huolia saadakseen valtaa. näistä keskustelu ja sopiminen ei ole vaikeaa. Sossu vain ei halua sopia vaan hallita. Pelkkä keksitty huoli riittää rajattomiin pakkotoimiin, jos vanhempi kieltäytyy. isoveljeni kommentti: kurinpitotoimiin vanhempia, ei lasta kohtaan.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä väittää kaikissa tapauksissa, että vanhemmilla on mielenterveysongelmia, vaikka heillä ei ole pätevyyttä. Sijaishuollon konsultoiva sossu sanoi kysymykseen "oletko sinä psykologi?", että "en, mutta minulle on tässä työssä kertynyt vähän kokemusta siitäkin". Huostaanoton perhekodin setä sanoi "minulla on kahdenkymmenen vuoden kokemus psykiatrian asioista". Siis harrastelijoita, jotka kusevat tieteen nilkkaan.