Ajattelin kirjottaa tänne, kun en tiedä viitsiikö tämän takia mennä lääkäriä häiritsemään. Eli n. vuosi sitten aloin tapailemaan poikaystävääni. Tämä on oikeastaan ensimmäinen kunnon suhteeni. Samoihin aikoihin rupesi ilmestymään päiviä jolloin oloni on hirveä. Välillä se on vitutusta, välillä se ilmenee masennuksena, mikään ei kiinnosta ja olen melko itkuherkkä. Välillä tämä reaktio saattaa tulla jostain mitä poikaystäväni sanoi.Eli siis hyvin pienistäkin asioista. Tällöin mietin että olenko poikaystäväni kanssa oikeista syistä. Minua ärsyttää itsekin "puuskieni" aikana masentuneisuuteni, mutta sinne jouduttua on paha päästä pois, vaikka kuinka itsekin haluaisin. Joskus puuska kestää vain muutamia tunteja, joskus päivän. En tiedä tuliko tekstistäni hirveän sekava, mutta toivottavasti joku ymmärtää selityksestäni jotain :) Tällä hetkellä ainakin kirjoittaminen tänne paransi oloani pikkuisen...Onkohan puuskissani kysymys jostain lievästä masennuksesta vai kenties itsetunnosta? Pitäisiköhän käydä lääkärissä tai jotain? Olisin erittäin iloinen jos joku viitsisi auttaa asiassa, sillä tämä rupeaa jo haittaamaan suhdettamme. Ja en halua että meillä menee poikaystäväni kanssa poikki...Luulisin...Hän on kuitenkin ehkä kaikkea mitä voi toivoa. Fiksu, iloinen, kohtelias ja hänellä on päämääriä elämässään....
No mutta kiitoksia jo etukäteen!
No mutta kiitoksia jo etukäteen!
Vastaukset 10
Vanhimmat
piti vielä lisätä että silloin vuosi sitten alkoi myös viimeinen kouluvuoteni...Valmistun siis tuota pikaa ammattiin...Voisiko kysymyksessä olla jonkinnäköinen stressireaktio?
minkä ikänen oot?? ja
tuntuuko susta siltä että poika
ystäväs ei tykkäis susta??
olen 18v, pian 19. Ei minusta tunnu siltä, tiedän että poikaystäväni välittää minusta. Hän on luotettava ja kertoo usein tunteistaan minuun. Juuri viime viikolla sanoi ettei halua ikinä menettää minua
Anna ajan kulua niin kuin kuluu ja ota elämä vastaan sellaisena kuin se tulee. Kyllä asiat tulevat menemään uomiinsa kohdallasi joten ole huoletta.
Tee vain asiat niin kuin ne parhaiten voit tehdä. Tulevaisuutesi tulee vastaan niin kuin se tulee. Ole vaan rehellinen itsellesi niin asiat menee uomiinsa.
mun mielestä sun elämästä
tuntuu puuttuvan vielä
jotaki..!! Ehkä kannattas
kokeilla jotakin uutta ja irtaantua
tavallisuudesta!! esim. vuosi
ulkomailla.. tai jotai..
Mieti että rakastatko poikaystävääsi!!
rakastaminen on todellaki vahva sana,
enkä käsitä miten voi olla
masentunu ja rakastunu samaan aikaa
siis jos vielä on yhessä sen jätkän kaa!!
ku kaikkihan pitäs olla just kohallaan!
Kaipaatko omaa lasta??
Oma lapsi on ollut haaveena jo muutamia vuosia. Silti koko ajan realiteetti pukkaa päälle. En voi vielä saada lasta. En osaa vielä aina kantaa vastuuta itsestänikään, saati lapsesta. Minulla ei ole omaa kämppää, ei vakituista työtä tai yleensäkään mitään millä turvata talouteni. Sen asian olen hyväksynyt...Onhan minulla aikaa.
Vuoden seurustellu, kirjotit että et halua teillä menevän välit poikki, "luulisin". Tiedät että poikaystäväsi välittää susta, entä sä siitä?
Oot viä nuori ja vuosi on lyhyt aika.
E-pillerit aiheuttaa muuten kans kyseisiä ongelmia. nim. kokemuksella
aloitin kyllä pillerit siihen aikoihin...mutta ajattelin ettei puuskat niistä johdu koska ne on vain aina silloin tällöin, ei esimerkiksi edes joka toinen päivä...Ehkä n. kerran viikossa.
Mietin myös välittämistä poikaystävääni..Enkä tiedä vastausta. Minusta tuntuu etten halua menettää häntä, mutta en tiedä kuinka paljon hänestä välitän....
juuri masentelun takia et halua menettää poikaystävääsi, koska masentuneena tuntuu helposti, ettei missään tapauksessa halua jäädä yksin. En tarkoita, että roikkuisit hänessä, mutta voisiko tunteella olla mitään tekemistä sen kanssa, että olette tottuneet olemaan yhdessä paljon ja pienikin muutos pelottaa?
Yksin olemisen pelko on ainakin itselläni varsin voimakas. Osittain myös sen takia olen vaikea ihminen omalle poikaystävällinen, koska täytyy osata lukea milloin mennä pois ja milloin olla vierellä.
Saattaa siis olla, että myös poikaystäväsi tuntee itsensä tilanteessa neuvottomaksi, koska varmasti haluaa auttaa sinua. Ymmärsin että olette puhuneet sinun ongelmistasi. Korjaa, jos olen väärässä.
Tämä oli vain mietiskelyä, en väitä, että tilanne välttämättä olisi juuri näin.
Voimia ja jaksamista sinulle!
Ollaan puhuttu poikaystäväni kanssa siitä, että miten minulla tuntuu olevan välillä kaksi "puolta". Välillä olen iloinen, reipas ja tykkään olla hänen lähellään. Välillä taas makaan vaan sängyllä, olen hiljaa ja käsken hänen jättää minut rauhaan. Olemme miettineen mistä tämä johtuisi, päädyimme että saattaa olla juuri e-pillereiden aiheuttamaa tai jotain lievää masennusta...
Olen miettinyt monesti suhdettani poikaystävään... Minusta tuntuu että en halua menettää häntä ja että välitän hänestä. Toisaalta silti semmoinen ajatus tupsahtaa päähäni tasaisin väliajoin, että mitä jos olen hänen kanssaan vain että olisi joku. Ettei olisi yksin...En ole päässyt vielä kertaakaan asiasta selvyyteen. Tämäkin ahdistaa entisestään...