En jaksais enää..
Taas, jo 17. kerta kun petyin verisen kivuliaasti.
Lasta yritetty siis tammikuusta -04, jota ennen,
joulukuussa -03 jätin (lähinnä koviin kuukautiskipuihin määrätyt) e-pillerit pois.
Viimesyksynä kyllä kerran tärppäsikin,
mutta sain helvetin tuskallisen keskemenon rv 5.
Kävin silloin lääkärilläkin joka kehotti käymään vuoden -05 alussa
PeSu neuvolassa papa-kokeessa mikäli ei ole siihen mennessä uudelleen tärpänny.
No kävinkin,
papa ok ja samalla siitä katsotut hormonit.
Kun sitten siellä neuvolassa pyysin muitakin tutkimuksia,
esim. miehelleni edes sperman tutkimista, kehottivat vain vielä odottelemaan ja
MUA muutaman kilon painon pudotukseen
(vaikka olen suht normaali)
ja lisäks olemaan stressaamatta yms.
sekä sanomaan miehelleni terveisiä että vähentää mahdollista tupakointia.
Sen jälkeen katsottaisiin sitten asiaa uudelleen.
Ymmärtääkseni aikaa sperma-analyysiinkin lupasivat katsella ja soitella,
mutta eipä ole mitään kuulunut vaikka aikaa tästäkin on useampi kuukausi.
Tää on raskasta..
Kiltisti kehotin miestäni tupakoinnin vähentämiseen, turhaan.
Jatkoin syksyllä aloittamieni 2 monivitamiinien popsimista.
Lopetin migreeniin ottamani akupunktio-hoidot.
Yritin olla ajattelematta koko vauva-asiaa,
enkä patistellut enää miestäni petipuuhiin ns.lapsentekomielessä,
vaan hommailtiin silloin kun siltä tuntui
(vaikka vaikeaahan se oli kun vauvoja näkyi milloin missäkin).
Mieheni kun on aina ollut sitä mieltä,
että kyllä se lapsi tulee kun on tullakseen.
Aloin toiveikkaana kuntoilemaan,
ja katsomaan mitä suuhuni pistin.
Kyllä painoa ehti vähän tippuakin,
mutta kun menkat sitten tuli,
söin suruuni makeaa ja paino palasi entiselleen.
Sama jojoilu toistunut nyt joka kuukausi.
Nyt vain tuntuu etten enää siis jaksais tälläistä..
Ihan vastakin tunsin raskausoireet,
olin lähes varma että oli tärpännyt,
ja vieläpä kun oltiin sattumalta puuhailtukin (ovislaskurin mukaan) oikeaan aikaan,
kunnes alkoi polttava juilinta alavatsalla,
vuodon, kovenevien kipujen ja suolistokramppien kera.
Se siitä sitten taas, koko päivä pilalla,
kun kävelykin koskee vatsaan.
(En tiedä mutta tuntuu että oisko noi menkkakivut jopa pahentuneet km:n jälkeen.)
Vaikuttaisihan se jotenkin tähän kaikkeen,
jos tietäisi että onko miehessäni mitään vikaa, vai kaikki ok!?
Entäpä onko meille lasta koskaan tarkoitettukaan tulevaksi,
jos ei, niin aloittaisinko taas pillerien syönnin jotta kestän nämä menkkakivut.
Kunpa tietäisin mitä pitäisi ajatella tai tehdä,
ikää molemmilla kolmekymmentä,
ja vauvakuume vaivannut jo vuosia..
Neuvoja? Kokemuksia? (lohduttavia) Mielipiteitä kaipailen?
Kiitos..
Taas, jo 17. kerta kun petyin verisen kivuliaasti.
Lasta yritetty siis tammikuusta -04, jota ennen,
joulukuussa -03 jätin (lähinnä koviin kuukautiskipuihin määrätyt) e-pillerit pois.
Viimesyksynä kyllä kerran tärppäsikin,
mutta sain helvetin tuskallisen keskemenon rv 5.
Kävin silloin lääkärilläkin joka kehotti käymään vuoden -05 alussa
PeSu neuvolassa papa-kokeessa mikäli ei ole siihen mennessä uudelleen tärpänny.
No kävinkin,
papa ok ja samalla siitä katsotut hormonit.
Kun sitten siellä neuvolassa pyysin muitakin tutkimuksia,
esim. miehelleni edes sperman tutkimista, kehottivat vain vielä odottelemaan ja
MUA muutaman kilon painon pudotukseen
(vaikka olen suht normaali)
ja lisäks olemaan stressaamatta yms.
sekä sanomaan miehelleni terveisiä että vähentää mahdollista tupakointia.
Sen jälkeen katsottaisiin sitten asiaa uudelleen.
Ymmärtääkseni aikaa sperma-analyysiinkin lupasivat katsella ja soitella,
mutta eipä ole mitään kuulunut vaikka aikaa tästäkin on useampi kuukausi.
Tää on raskasta..
Kiltisti kehotin miestäni tupakoinnin vähentämiseen, turhaan.
Jatkoin syksyllä aloittamieni 2 monivitamiinien popsimista.
Lopetin migreeniin ottamani akupunktio-hoidot.
Yritin olla ajattelematta koko vauva-asiaa,
enkä patistellut enää miestäni petipuuhiin ns.lapsentekomielessä,
vaan hommailtiin silloin kun siltä tuntui
(vaikka vaikeaahan se oli kun vauvoja näkyi milloin missäkin).
Mieheni kun on aina ollut sitä mieltä,
että kyllä se lapsi tulee kun on tullakseen.
Aloin toiveikkaana kuntoilemaan,
ja katsomaan mitä suuhuni pistin.
Kyllä painoa ehti vähän tippuakin,
mutta kun menkat sitten tuli,
söin suruuni makeaa ja paino palasi entiselleen.
Sama jojoilu toistunut nyt joka kuukausi.
Nyt vain tuntuu etten enää siis jaksais tälläistä..
Ihan vastakin tunsin raskausoireet,
olin lähes varma että oli tärpännyt,
ja vieläpä kun oltiin sattumalta puuhailtukin (ovislaskurin mukaan) oikeaan aikaan,
kunnes alkoi polttava juilinta alavatsalla,
vuodon, kovenevien kipujen ja suolistokramppien kera.
Se siitä sitten taas, koko päivä pilalla,
kun kävelykin koskee vatsaan.
(En tiedä mutta tuntuu että oisko noi menkkakivut jopa pahentuneet km:n jälkeen.)
Vaikuttaisihan se jotenkin tähän kaikkeen,
jos tietäisi että onko miehessäni mitään vikaa, vai kaikki ok!?
Entäpä onko meille lasta koskaan tarkoitettukaan tulevaksi,
jos ei, niin aloittaisinko taas pillerien syönnin jotta kestän nämä menkkakivut.
Kunpa tietäisin mitä pitäisi ajatella tai tehdä,
ikää molemmilla kolmekymmentä,
ja vauvakuume vaivannut jo vuosia..
Neuvoja? Kokemuksia? (lohduttavia) Mielipiteitä kaipailen?
Kiitos..
Vastaukset 3
Vanhimmat
...kävisit yksityisellä gynekologilla tässä vaiheessa? Se voisi tutkia ihan ultraäänellä kohtusi ja munasarjojesi tilan.Että mahdolliset "esteet",kuten endometrioosi voitaisiin sulkea pois. (Endometrioosi voisi olla kyseessä,kun on kovat kuukautiskivut.)Ja jos kaikki on kunnossa sun kohdalla,voisitte seuraavaksi varata ajan miehellesi spermatutkimuksiin.Vaikka oletkin tullut hänelle aiemmin raskaaksi,olisi silti hyvä tutkia siittiöiden ulkonäkö ja nopeus,koska km on takana.Ja jos tämäkin asia on kunnossa,pyydä lääkäriltäsi pieni hormonikuuri,se antais lisämahdollisuuksia raskautumiseen. Tiedän sun tunteen,kun raskaus ei ala.Olemme mieheni kanssa toivoneet lasta 09/04 lähtien,eikä haikaraa vaan kuulu...Toivon meille molemmille ja kaikille muillekin vauvakuumeilijoille pikaista lykkyä!
Kannattaa kuukautiskipuihin hakea lääkkeet, mulla kovat kivut helpottuu niillä. Meillä yritystä huhtikuusta 04 asti. Olen nyt unohtanut koko yrityksen, en jaksa enää sressata asialla. Miehesi voisi kokeilla sinkkitabletteja, ne voivat antaa vipinää siittiöille. Jos menkka-aikana mässäilet kovin, voi sekin ehkä lisätä kipuja, mulla helpottaa sekin, että jättää sinä päivänä kahvin juomatta ja pitää löysiä vaatteita. Ainakin minulla. Lisäksi syön helokkiöljykapseleita ja kalaöljykapseleita. Helokkiöljyn väitetään helpottavan myös kuukautiskipuja. Toivottavasti tästä oli jotain apua.
Meillä kanssa yritystä takana nyt vuosi. Yksi kohdun ulkopuolinen raskaus takana.
Kävin yksityisellä gynekologilla ja sain nyt hormooni kuurin (PCO:ta epäilty aiemmin, ei täysin olla vielä varmoja, mutta riittävän, jotta ekaa clomi kuuria nyt syön).
Eli yritetään saada varmasti ovulaatio aikaan joka kuukausi, että voisi helpommin tärpätä.
Olen myös ylipainoinen, yksityisellä ei painosta ole mitään sanottu, vaikka tiedän, että selvästi ylipainoisilla 5-10 % painonpudotus auttaa raskaaksi tulemiseen.
Kerroit lopettaneesi akupunktion, jota saat migreenin hoitoon. Miksi? Onko sillä jotain vaikutusta raskaaksi tulemiseen? Itse saan kanssa akupunktiota päänsärkyyn, eikä ole tullut mieleen, että se voisi vaikuttaa raskaaksi tulemiseen. Jos näin on, niin lopetan kanssa ja heti.