Psykiatria työntää lääkelonkeronsa joka paikkaan

En yllättyisi enää nykypäivänä, vaikka olisi tottakin.

Anonyymi kirjoitti:

En yllättyisi enää nykypäivänä, vaikka olisi tottakin.

Ihan sellasia peruskoulun kirjotusoppeja, mitä eroa on minä kertojalla, hän kertojalla, ja jumalkertojalla?

Sillä on lukijalle todella iso ero, mitä niistä käyttää, kun yrittää välittää kokemuspohjasta tekstiä.

Alkaako puntti tutista? Miksi? Bisnekset vaarassa?

Anonyymi kirjoitti:

Alkaako puntti tutista? Miksi? Bisnekset vaarassa?

ihan mielenkiinnosta pitää kysyä, että mikähän binses sen kuvittelet olevan?

Mitä kirja/ kirjoitus bisneksiini tulee, niin ei taida meikäläisen konkurssissa tuntua. Mutta siihen bisnekseen voin ystävään neuvona sanoa, että saman tarinan voi kertoa tänne niille kahdelletoista ihmiselle uppoavalla tavalla, ja toivoa että heillä olisi maksukykyä vaikka tonnin per nuppi. Sillä jo elättää itsensä pari kuukautta. Tai sitten sen tarinan voi kertoa realistisemmin ja uskottavammin, ja toivoa että pääsee jonnekkin suomen myydyimpien kirjojen listalle, joku 50k X 10€ Sillä elättää itsensä jo siihen asti että kirjottaa seuraavan kirjan..

Arvatenkaan minulla ei ole sellaisia kirjailijan lahjoja, joten joudun hakemaan leipäni nöyrästi jostain muualta. Eikä siihen kuulu edes lääkkeet, tai pakot.

Sen verran on kuitenkin tullut kirjoja kustannettua, että tiedän hyvin, ettei hoitotaholta hoitobisnes lopu sillä, että ihmisiä ei hoideta.

Loppukanetiksi sanonkin, että jos te ihmiset haluatte ääntänne kuuluviin, niin istukaa hetki alas, ja miettikää, mitä te haluatte sanoa, ja kenelle te haluatte sanoaa. Se nuppi punasena huutaminen, vaan pahentaa asioita.

Anonyymi kirjoitti:

ihan mielenkiinnosta pitää kysyä, että mikähän binses sen kuvittelet olevan?

Mitä kirja/ kirjoitus bisneksiini tulee, niin ei taida meikäläisen konkurssissa tuntua. Mutta siihen bisnekseen voin ystävään neuvona sanoa, että saman tarinan voi kertoa tänne niille kahdelletoista ihmiselle uppoavalla tavalla, ja toivoa että heillä olisi maksukykyä vaikka tonnin per nuppi. Sillä jo elättää itsensä pari kuukautta. Tai sitten sen tarinan voi kertoa realistisemmin ja uskottavammin, ja toivoa että pääsee jonnekkin suomen myydyimpien kirjojen listalle, joku 50k X 10€ Sillä elättää itsensä jo siihen asti että kirjottaa seuraavan kirjan..

Arvatenkaan minulla ei ole sellaisia kirjailijan lahjoja, joten joudun hakemaan leipäni nöyrästi jostain muualta. Eikä siihen kuulu edes lääkkeet, tai pakot.

Sen verran on kuitenkin tullut kirjoja kustannettua, että tiedän hyvin, ettei hoitotaholta hoitobisnes lopu sillä, että ihmisiä ei hoideta.

Loppukanetiksi sanonkin, että jos te ihmiset haluatte ääntänne kuuluviin, niin istukaa hetki alas, ja miettikää, mitä te haluatte sanoa, ja kenelle te haluatte sanoaa. Se nuppi punasena huutaminen, vaan pahentaa asioita.

Lue lisää

Ei täällä välttämättä nuppi punaisena huudella, eikä täällä ole vain kaksitoista ihmistä lukemassa näitä viestejä. Jotenkin nämä viestit vain nousevat Googlen etusivun hakuihin, ja se voi vaikuttaa enemmän kuin jonkun kirjan julkaiseminen. BTW, katsokaa Mad in America, Hulluna Suomessa, ym myös.

Anonyymi kirjoitti:

Ei täällä välttämättä nuppi punaisena huudella, eikä täällä ole vain kaksitoista ihmistä lukemassa näitä viestejä. Jotenkin nämä viestit vain nousevat Googlen etusivun hakuihin, ja se voi vaikuttaa enemmän kuin jonkun kirjan julkaiseminen. BTW, katsokaa Mad in America, Hulluna Suomessa, ym myös.

Lue lisää

Viestinnän laatuvaatimukset eivät katoa minnekkään, vaikka viestintä vietäisiin verkkoon. Pelkkä "fanaattisuus oikean asian puolesta" ei ole sama asia kuin laatu.

Erityisesti tämä koskee yhdistysten viestintää, mitä hulluna suomessa tietääkseni edustaa. Nyt kun tuota sivustoa taas katsoin pitkästä aikaa, niin jäi ihan mietityttämään, että näinköhän siellä kaikissa asioissa lain kirjain täyttyy? Ihan sama millä alalla yhsistys toimii, niin se on vähimmäis edellytys.

Meemikin voi nousta hyvin googlen hakutuloksiin, mutta se ei aina ole sitä mitä mielenterveystyö tarvitsee.

Anonyymi kirjoitti:

Viestinnän laatuvaatimukset eivät katoa minnekkään, vaikka viestintä vietäisiin verkkoon. Pelkkä "fanaattisuus oikean asian puolesta" ei ole sama asia kuin laatu.

Erityisesti tämä koskee yhdistysten viestintää, mitä hulluna suomessa tietääkseni edustaa. Nyt kun tuota sivustoa taas katsoin pitkästä aikaa, niin jäi ihan mietityttämään, että näinköhän siellä kaikissa asioissa lain kirjain täyttyy? Ihan sama millä alalla yhsistys toimii, niin se on vähimmäis edellytys.

Meemikin voi nousta hyvin googlen hakutuloksiin, mutta se ei aina ole sitä mitä mielenterveystyö tarvitsee.

Lue lisää

Voisitko 10:21 hieman kertoa esimerkkejä missä ei lain kirjain voisi täyttyä madinfinland-hulluna suomessa sivustolla. Valista meitä tämän ketjun lukijoita että emme usko ihan huuhaata ja muodosta vääriä käsityksiä psykiatrisesta hoitojärjestelmästä.

Käyn siellä katselemassa kirjoituksia ja mielestäni kirjoitukset käsittelevät otteita ja kommentteja virallisista tutkimuksista, lääkäreiden ja muiden asiantuntijoiden kirjoituksia, ihmisten omakohtaisia kokemuksia ja kuvauksia hoitoprosesseistaan. ym.

Anonyymi kirjoitti:

Viestinnän laatuvaatimukset eivät katoa minnekkään, vaikka viestintä vietäisiin verkkoon. Pelkkä "fanaattisuus oikean asian puolesta" ei ole sama asia kuin laatu.

Erityisesti tämä koskee yhdistysten viestintää, mitä hulluna suomessa tietääkseni edustaa. Nyt kun tuota sivustoa taas katsoin pitkästä aikaa, niin jäi ihan mietityttämään, että näinköhän siellä kaikissa asioissa lain kirjain täyttyy? Ihan sama millä alalla yhsistys toimii, niin se on vähimmäis edellytys.

Meemikin voi nousta hyvin googlen hakutuloksiin, mutta se ei aina ole sitä mitä mielenterveystyö tarvitsee.

Lue lisää

Omaan p**kan suoltamiseesi verrattuna Mad in Finland -sivuston viestintä on mielestäni todella laadukasta.

Olen kyllä huomannut tällä(kin) keskustelupalstalla jonkin verran trollausta, mutta eivät kaikki sentään ole heitä.

Oikeasti joillekin on tullut monista esim. depressioon käytetyistä SSRI lääkkeistä ja neurolepteistä pahojakin sivu ja haittavaikutuksia. Esim. Leponex lääke on eittämättä yksiä niitä. Joita ei pitäisi enää edes pitää markkinoilla, eikä myydä ihmisille.

Esim. Ketipinorlääkkeessä on vaikka minkälaisia haittavaikutuksia. Ne saa esim. selville, kun googlaa tuoteselosteen. Aiheuttaa mm. diabetes ja veritulppariskiä. Ja käsittääkseni aika monissa neurolepteissä on tuo kyseinen veritulppariski, joka taas altistaa paitsi verisuonitukoksille, myös sydäninfarkteille ja halvauksille. Käyttäisittekö itse kyseisiä lääkkeitä? Todella? Tästä ed. mainitusta syystä en pidä kyseisiä lääkkeitä minään terveyttä edistävinä, hyvinvointia kohentavina, tai edes psyykettä tasapainottavina, oireita poistavina ja korjaavina lääkkeinä, vaan ihmisille, heidän somaattiselle ja aivoterveydelle täysin haitallisina ja vaarallisina myrkkyinä. Ja osa lääkkeistä, kuten Leponex on pelkkä tappolääke.

Terv: Omakohtaiselle kokemuksella

Kaipa se on se sama, jos rupeaisi liikenteen päästöjen ongemissa puhuttaessa väittämään, että liikenteen hyödyt ovat vain plaseboa ja tutkimusta etätyön eduista kyllä löytyy.

Minulle ei joitain vuosia sitten sattunut mitään tapaturmaa, mutta menin kovien kipujen takia päivystävälle.
Päivystävä yleislääkäri ei kauaa keskustellut kanssani, kun sanoi lähtevänsä katsomaan koneelta taustatietojani.

Odoteltuani muutaman tunnin, ilmestyi yllättäen psykiatri paikalle. Tuo yleislääkäri oli pyytänyt hänet käymään.
Siinä sitten yhdessä psykiatrin kanssa ihmeteltiin, mistä on kyse.

Tosin tapaus johtui oletettavasti siitä, kun tiedoissani on psykiatrista taustaa.
Yleislääkäri oil jopa käyntikirjauksiin kirjoittanut, että kipu johtui psyykkisistä syistä, laittaen tekstiin vielä mt-diagnoosin, jota minulla ei ole ikinä todettu.

Että kyllä ne lonkerot ulottuu, ja tungetaan milloin missäkin yhteydessä.
Tuolla käynnillä psykiatri oli kyllä todella mukava ja asiallinen, kun keskusteltiin aiheena fyysisen terveyden hoito mt-taustan omaavalla potilaalla.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle ei joitain vuosia sitten sattunut mitään tapaturmaa, mutta menin kovien kipujen takia päivystävälle.
Päivystävä yleislääkäri ei kauaa keskustellut kanssani, kun sanoi lähtevänsä katsomaan koneelta taustatietojani.

Odoteltuani muutaman tunnin, ilmestyi yllättäen psykiatri paikalle. Tuo yleislääkäri oli pyytänyt hänet käymään.
Siinä sitten yhdessä psykiatrin kanssa ihmeteltiin, mistä on kyse.

Tosin tapaus johtui oletettavasti siitä, kun tiedoissani on psykiatrista taustaa.
Yleislääkäri oil jopa käyntikirjauksiin kirjoittanut, että kipu johtui psyykkisistä syistä, laittaen tekstiin vielä mt-diagnoosin, jota minulla ei ole ikinä todettu.

Että kyllä ne lonkerot ulottuu, ja tungetaan milloin missäkin yhteydessä.
Tuolla käynnillä psykiatri oli kyllä todella mukava ja asiallinen, kun keskusteltiin aiheena fyysisen terveyden hoito mt-taustan omaavalla potilaalla.

Lue lisää

Onkohan psykiatria työntänyt lonkeronsa "koulutuksellisessa" mielessä ihan peruslääkäreidenkin keskuuteen. Tavallinen peruslääkäri on opetettu katselemaan potilasta jolla näkyy papereissa jotain psyykkistä, vaikka se olisi kuinka monen vuoden takaa, määrätyllä katseella mikä sekoittaa hänen diagnoosin tekoaan. Psykiatriassahan on vallalla ajattelutapa että - kerran mt-diagnoosi koko loppuelämänsä mieleterveysvikainen- . Siellä ei juuri kukaan parane lääkäreiden mielestä vaikka pilleripurkkeja syötetään kilokaupalla.

Psyykelääkkeitähän joita psykiatri on joskus määrännyt ei nykyään saa vaihtaa, vähentää tai lopettaa muut kuin psykiatrit. Reseptejä taitavat jotkut uusia kun niihin ei tehdä mitään muutoksia. Meillä päin ainakin terveyskeskuslääkärit sanovat suoraan että he eivät kajoa masennuslääkkeisiin, pitää mennä psykiatrin vastaanotolle. Outo saareke tuo psykiatria on terveydenhuoltojärjestelmässämme.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle ei joitain vuosia sitten sattunut mitään tapaturmaa, mutta menin kovien kipujen takia päivystävälle.
Päivystävä yleislääkäri ei kauaa keskustellut kanssani, kun sanoi lähtevänsä katsomaan koneelta taustatietojani.

Odoteltuani muutaman tunnin, ilmestyi yllättäen psykiatri paikalle. Tuo yleislääkäri oli pyytänyt hänet käymään.
Siinä sitten yhdessä psykiatrin kanssa ihmeteltiin, mistä on kyse.

Tosin tapaus johtui oletettavasti siitä, kun tiedoissani on psykiatrista taustaa.
Yleislääkäri oil jopa käyntikirjauksiin kirjoittanut, että kipu johtui psyykkisistä syistä, laittaen tekstiin vielä mt-diagnoosin, jota minulla ei ole ikinä todettu.

Että kyllä ne lonkerot ulottuu, ja tungetaan milloin missäkin yhteydessä.
Tuolla käynnillä psykiatri oli kyllä todella mukava ja asiallinen, kun keskusteltiin aiheena fyysisen terveyden hoito mt-taustan omaavalla potilaalla.

Lue lisää

Mitenkähän se ei nämäkään esille tulleet kokemukset eivät sitten yhtään yllätä...

Jotakin mätää ja pahasti vikaa on koko systeemissä ja siinä tavassa toimia, ainakin lääkäreiden osalta ja heidän keskuudessaan.

Olisi varmasti kipeästi tarvetta paitsi keskustella näistä systeemissä olevista vioista, myös perkata asioita ja nostaa esille epäkohtia. Ja käytäntöjen ja toimintapojen uudistamiselle olisi myöskin tarvetta. Eri asia on se, tuleeko sitä muutosta koskaan.

Anonyymi kirjoitti:

Onkohan psykiatria työntänyt lonkeronsa "koulutuksellisessa" mielessä ihan peruslääkäreidenkin keskuuteen. Tavallinen peruslääkäri on opetettu katselemaan potilasta jolla näkyy papereissa jotain psyykkistä, vaikka se olisi kuinka monen vuoden takaa, määrätyllä katseella mikä sekoittaa hänen diagnoosin tekoaan. Psykiatriassahan on vallalla ajattelutapa että - kerran mt-diagnoosi koko loppuelämänsä mieleterveysvikainen- . Siellä ei juuri kukaan parane lääkäreiden mielestä vaikka pilleripurkkeja syötetään kilokaupalla.

Psyykelääkkeitähän joita psykiatri on joskus määrännyt ei nykyään saa vaihtaa, vähentää tai lopettaa muut kuin psykiatrit. Reseptejä taitavat jotkut uusia kun niihin ei tehdä mitään muutoksia. Meillä päin ainakin terveyskeskuslääkärit sanovat suoraan että he eivät kajoa masennuslääkkeisiin, pitää mennä psykiatrin vastaanotolle. Outo saareke tuo psykiatria on terveydenhuoltojärjestelmässämme.

Lue lisää

Ei ainakaan minulta psyykenlääkkeen lopettanut lääkäri mikään psykiatri ollut, vaan pelkkä yleislääkäri. Hänen mukaansa oli turvallista pudottaa lääkeannos suoraan 10 mg:sta nollaan, eikä mitään voinnin seurantaa enää sen jälkeen tarvittu. Seurauksena oli, että kaikki se, mitä joskus olin, olen ja tulen olemaan, lakkasi olemasta. En enää tunne minkäänlaista yhteyttä maailmaan enkä toisiin ihmisiin. Kykyni tuntea kiitollisuutta ja empatiaa katosivat, eikä niiden palaamisesta ole merkkiäkään. Tapahtuneesta on nyt pari vuotta aikaa.

Toki saavathan jotkut näistä lääkkeistä avunkin, eikä vieroitus niistä yleensä ole vakava. Olemmehan kaikki yksilöitä?

Anonyymi kirjoitti:

Ei ainakaan minulta psyykenlääkkeen lopettanut lääkäri mikään psykiatri ollut, vaan pelkkä yleislääkäri. Hänen mukaansa oli turvallista pudottaa lääkeannos suoraan 10 mg:sta nollaan, eikä mitään voinnin seurantaa enää sen jälkeen tarvittu. Seurauksena oli, että kaikki se, mitä joskus olin, olen ja tulen olemaan, lakkasi olemasta. En enää tunne minkäänlaista yhteyttä maailmaan enkä toisiin ihmisiin. Kykyni tuntea kiitollisuutta ja empatiaa katosivat, eikä niiden palaamisesta ole merkkiäkään. Tapahtuneesta on nyt pari vuotta aikaa.

Toki saavathan jotkut näistä lääkkeistä avunkin, eikä vieroitus niistä yleensä ole vakava. Olemmehan kaikki yksilöitä?

Lue lisää

Psyykelääkkeillä, etenkin neurolepteillä ja niiden käyttämisellä, etenkin pitkäaikaisesti, on ikävä kyllä juuri tuo vaikutus, että tunteet katoavat ja se persoona, mikä on aiemmin ollut, ja kaikki tunne-elämä latistuvat ja jopa katoavat kokonaan. Ei niinkään niiden lopettamisella ole siihen mitään osuutta. Näistä sivu, eli haittavaikutuksista eivät lääkärit koskaan kerro mitään potilailleen. Ei ilmeisesti katsota olevan mitenkään olennaista ja tärkeätä mainita tuota ilmeistä ja kuitenkin ihmiselle juuri tärkeätä asiaa. Tai sitten kaikenlaisten myrkkyjen käyttämistä perusteellaan "hyvällä hoitovasteella". Mikä on minusta täyttä hevonpeetä, tai siis nätimmin ilmaistuna puppua.

Itse lopetin asteittain pitkään käyttämäni neuroleptit diabetes ja veritulppariskin takia. Omin päin ja yksin siis, ilman mitään ohjeistustta. Eikä ainakaan minun kohdallani minkään hoitotahon puolelta mitään protestoitu, tai välitetty siitä mitään, vaikka ilmoitin kyseisestä asiasta.

Tunteet ja kaikki niihin liittyvät asiat tulevat olemaan katoamaan pysyvästi. Enkä usko, että minusta tulee koskaan se sama ja tunne-elämältä sama ihminen, joka ja millainen olin esim. 20-30 vuotta sitten. Lääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä ja "hoidosta" aiheutuneen ja seksuaalisen väkivallasta aiheutuneet seuraukset varmistanevat sen asian pysyvästi.

Anonyymi kirjoitti:

Mitenkähän se ei nämäkään esille tulleet kokemukset eivät sitten yhtään yllätä...

Jotakin mätää ja pahasti vikaa on koko systeemissä ja siinä tavassa toimia, ainakin lääkäreiden osalta ja heidän keskuudessaan.

Olisi varmasti kipeästi tarvetta paitsi keskustella näistä systeemissä olevista vioista, myös perkata asioita ja nostaa esille epäkohtia. Ja käytäntöjen ja toimintapojen uudistamiselle olisi myöskin tarvetta. Eri asia on se, tuleeko sitä muutosta koskaan.

Lue lisää

Itse olen kanssa hyvin epäileväinen, mahtaako mitään muutosta tulla.
Kovasti asiaa ajoittain yritetään eri yhteyksissä esiin nostaa, mutta sitten taas katoaa jonnekin, ja unohtuu.
Ykköstärkeänä lääkäreiden koulutuksessa olisi potilaan kohtaamisen harjoittaminen, ja nimenomaan asennekoulutus.

Anonyymi kirjoitti:

Psyykelääkkeillä, etenkin neurolepteillä ja niiden käyttämisellä, etenkin pitkäaikaisesti, on ikävä kyllä juuri tuo vaikutus, että tunteet katoavat ja se persoona, mikä on aiemmin ollut, ja kaikki tunne-elämä latistuvat ja jopa katoavat kokonaan. Ei niinkään niiden lopettamisella ole siihen mitään osuutta. Näistä sivu, eli haittavaikutuksista eivät lääkärit koskaan kerro mitään potilailleen. Ei ilmeisesti katsota olevan mitenkään olennaista ja tärkeätä mainita tuota ilmeistä ja kuitenkin ihmiselle juuri tärkeätä asiaa. Tai sitten kaikenlaisten myrkkyjen käyttämistä perusteellaan "hyvällä hoitovasteella". Mikä on minusta täyttä hevonpeetä, tai siis nätimmin ilmaistuna puppua.

Itse lopetin asteittain pitkään käyttämäni neuroleptit diabetes ja veritulppariskin takia. Omin päin ja yksin siis, ilman mitään ohjeistustta. Eikä ainakaan minun kohdallani minkään hoitotahon puolelta mitään protestoitu, tai välitetty siitä mitään, vaikka ilmoitin kyseisestä asiasta.

Tunteet ja kaikki niihin liittyvät asiat tulevat olemaan katoamaan pysyvästi. Enkä usko, että minusta tulee koskaan se sama ja tunne-elämältä sama ihminen, joka ja millainen olin esim. 20-30 vuotta sitten. Lääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä ja "hoidosta" aiheutuneen ja seksuaalisen väkivallasta aiheutuneet seuraukset varmistanevat sen asian pysyvästi.

Lue lisää

Käytin kaikenlaisia lääkkeitä viitisentoista vuotta, kunnes jo vuosia sitten lopetin kokonaan.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että lääkitysten latistamat tunteet kyllä palasivat, ja toimivat aivan hyvin.

Ei mennyt edes kovin kauaa, kun tunne-elämä palasi, alkuun oli tosin aika yllättävää, tavallaan hieman hämmentävääkin.
Loppujen lopuksi tuntui ja tuntuu vaan niin hyvältä, että en enää sotkisi tunteiden tuntemista minkäänlaisilla lääkeaineilla.

Anonyymi kirjoitti:

Onkohan psykiatria työntänyt lonkeronsa "koulutuksellisessa" mielessä ihan peruslääkäreidenkin keskuuteen. Tavallinen peruslääkäri on opetettu katselemaan potilasta jolla näkyy papereissa jotain psyykkistä, vaikka se olisi kuinka monen vuoden takaa, määrätyllä katseella mikä sekoittaa hänen diagnoosin tekoaan. Psykiatriassahan on vallalla ajattelutapa että - kerran mt-diagnoosi koko loppuelämänsä mieleterveysvikainen- . Siellä ei juuri kukaan parane lääkäreiden mielestä vaikka pilleripurkkeja syötetään kilokaupalla.

Psyykelääkkeitähän joita psykiatri on joskus määrännyt ei nykyään saa vaihtaa, vähentää tai lopettaa muut kuin psykiatrit. Reseptejä taitavat jotkut uusia kun niihin ei tehdä mitään muutoksia. Meillä päin ainakin terveyskeskuslääkärit sanovat suoraan että he eivät kajoa masennuslääkkeisiin, pitää mennä psykiatrin vastaanotolle. Outo saareke tuo psykiatria on terveydenhuoltojärjestelmässämme.

Lue lisää

Sietäisi lakkauttaa. Kyllä yleisääkärikin osaa sairaslomat kirjoittaa. Ja apteekista saa lääkkeitä jos niin nitä välttämättä haluaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ainakaan minulta psyykenlääkkeen lopettanut lääkäri mikään psykiatri ollut, vaan pelkkä yleislääkäri. Hänen mukaansa oli turvallista pudottaa lääkeannos suoraan 10 mg:sta nollaan, eikä mitään voinnin seurantaa enää sen jälkeen tarvittu. Seurauksena oli, että kaikki se, mitä joskus olin, olen ja tulen olemaan, lakkasi olemasta. En enää tunne minkäänlaista yhteyttä maailmaan enkä toisiin ihmisiin. Kykyni tuntea kiitollisuutta ja empatiaa katosivat, eikä niiden palaamisesta ole merkkiäkään. Tapahtuneesta on nyt pari vuotta aikaa.

Toki saavathan jotkut näistä lääkkeistä avunkin, eikä vieroitus niistä yleensä ole vakava. Olemmehan kaikki yksilöitä?

Lue lisää

Oliko se Abilify? Yksi sen vieroitusoire on nimenomaan, että kyky tuntea tunteita katoaa. Voi viedä kauankin toipua niistä. Hemmetin vaarallinen lääke, sen tarjoaminekin pitäisi kriminalisoida. Ei niissä muitakaan kehumisen arvoisia ole, paitsi ehkä niille yksilöille, joille sattuvat sopimaan, heitäkin kuulemma on. Olisikohan se jotain huumeriippuvuutta vai mitä?

Anonyymi kirjoitti:

Oliko se Abilify? Yksi sen vieroitusoire on nimenomaan, että kyky tuntea tunteita katoaa. Voi viedä kauankin toipua niistä. Hemmetin vaarallinen lääke, sen tarjoaminekin pitäisi kriminalisoida. Ei niissä muitakaan kehumisen arvoisia ole, paitsi ehkä niille yksilöille, joille sattuvat sopimaan, heitäkin kuulemma on. Olisikohan se jotain huumeriippuvuutta vai mitä?

Lue lisää

Tunteiden katoaminen ei ole pelkkä vieroitusoire, tunteet katoavat jo lääkkeitä syödessä.

Ja entäs jos joudut rikoksen uhriksi ja ilmoitat sen poliisille? Kuinka moni on kokenut että poliisi kiikuttaa hoitoon, psykiatri määrää lääkkeet ja selittää että ei potilaisiin, entisiin tai nykyisiin. voi kohdistua rikoksia, on pelkkää harhaa? Täällä yksi.