KYSYNKIN: Mikä suomalaisia vaivaa?

Juuri näin. Suomen päästyä irti YYA-sopimuksesta, aloimme siirtyä kohden pohjoismaista demokratiaa. Presidentti Koivistolla oli tässä omat ansiot. Hänen johdollaan irtauduttiin YYA-sopimuksesta ja pantiin EU-jäsenyyshanke alulle heti, kun se oli mahdollista. Koivisto oli toki joissain prosessin vaiheissa varovainen, hän arvosti ja piti Gorbatchovista, minkä vuoksi Jeltsin vallan tunnistaminen ja tunnustaminen vei ehkä turhan paljon aikaa. Koivisto myös aloitti presidentin valtaoikeuksien vähentämistä ja demokratian lisäämistä.

Presidentti Niinistö on vahva presidentti omalla päätöksentekoalueellaan eli ulkopolitiikassa ja sehän nousi nyt erittäin ajankohtaiseksi. Tilanne on presidentille sikäli ongelmaton, että hänellä on nyt sekä kansan että hallituksen tuki. Niinistö ja Marin tuntuvat vetävät nyt vuorovedolla Suomea Natoon eivätkä pyri astumaan toistensa varpaille.

Presidentti-instituutio on kylläkin varsin vaarallinenkin. Ajatellaanpa, että Paavo Väyrynen olisi nyt Suomen presidenttinä. Silloin Natoon liittyminen ei olisi edennyt ainakaan presidenttivetoisesti mitenkään eli Suomen ulkopolitiikka näyttäisi nyt täysin toiselta. Tämä ei saisi olla niin paljon riippuvainen yhden ihmisen asennoitumisesta.

Mielipidepankki kirjoitti:

Juuri näin. Suomen päästyä irti YYA-sopimuksesta, aloimme siirtyä kohden pohjoismaista demokratiaa. Presidentti Koivistolla oli tässä omat ansiot. Hänen johdollaan irtauduttiin YYA-sopimuksesta ja pantiin EU-jäsenyyshanke alulle heti, kun se oli mahdollista. Koivisto oli toki joissain prosessin vaiheissa varovainen, hän arvosti ja piti Gorbatchovista, minkä vuoksi Jeltsin vallan tunnistaminen ja tunnustaminen vei ehkä turhan paljon aikaa. Koivisto myös aloitti presidentin valtaoikeuksien vähentämistä ja demokratian lisäämistä.

Presidentti Niinistö on vahva presidentti omalla päätöksentekoalueellaan eli ulkopolitiikassa ja sehän nousi nyt erittäin ajankohtaiseksi. Tilanne on presidentille sikäli ongelmaton, että hänellä on nyt sekä kansan että hallituksen tuki. Niinistö ja Marin tuntuvat vetävät nyt vuorovedolla Suomea Natoon eivätkä pyri astumaan toistensa varpaille.

Presidentti-instituutio on kylläkin varsin vaarallinenkin. Ajatellaanpa, että Paavo Väyrynen olisi nyt Suomen presidenttinä. Silloin Natoon liittyminen ei olisi edennyt ainakaan presidenttivetoisesti mitenkään eli Suomen ulkopolitiikka näyttäisi nyt täysin toiselta. Tämä ei saisi olla niin paljon riippuvainen yhden ihmisen asennoitumisesta.

Lue lisää

"Presidentti-instituutio on kylläkin varsin vaarallinenkin. Ajatellaanpa, että Paavo Väyrynen olisi nyt Suomen presidenttinä. Silloin Natoon liittyminen ei olisi edennyt ainakaan presidenttivetoisesti mitenkään"

Ja minä kun luulin, että tuon presidentti-instituution vaarallisuudesta päästiin eroon, kun UKK:n valtakausi päättyi ja lopullisesti vasta Koiviston toisella kaudella.

Mutta kirjoituksesi perusteella näyttää, että ei päästy ja vaarallisuuden arvioit sinä nyt esim. siltä pohjalta, kuinka TP suhtautuu natojäsenyyteen anno domini 2022.
Voi hyvänen aika sinun kanssa taas ja mitähän isäsikin sinusta sanoisi, jos eläisi?

Mielipidepankki kirjoitti:

Juuri näin. Suomen päästyä irti YYA-sopimuksesta, aloimme siirtyä kohden pohjoismaista demokratiaa. Presidentti Koivistolla oli tässä omat ansiot. Hänen johdollaan irtauduttiin YYA-sopimuksesta ja pantiin EU-jäsenyyshanke alulle heti, kun se oli mahdollista. Koivisto oli toki joissain prosessin vaiheissa varovainen, hän arvosti ja piti Gorbatchovista, minkä vuoksi Jeltsin vallan tunnistaminen ja tunnustaminen vei ehkä turhan paljon aikaa. Koivisto myös aloitti presidentin valtaoikeuksien vähentämistä ja demokratian lisäämistä.

Presidentti Niinistö on vahva presidentti omalla päätöksentekoalueellaan eli ulkopolitiikassa ja sehän nousi nyt erittäin ajankohtaiseksi. Tilanne on presidentille sikäli ongelmaton, että hänellä on nyt sekä kansan että hallituksen tuki. Niinistö ja Marin tuntuvat vetävät nyt vuorovedolla Suomea Natoon eivätkä pyri astumaan toistensa varpaille.

Presidentti-instituutio on kylläkin varsin vaarallinenkin. Ajatellaanpa, että Paavo Väyrynen olisi nyt Suomen presidenttinä. Silloin Natoon liittyminen ei olisi edennyt ainakaan presidenttivetoisesti mitenkään eli Suomen ulkopolitiikka näyttäisi nyt täysin toiselta. Tämä ei saisi olla niin paljon riippuvainen yhden ihmisen asennoitumisesta.

Lue lisää

Mitä nyt mainitset presidentti-instituution vaarallisuudesta, niin heitänpä tämän hajatelman:

Milloinkaan historiassamme ennen 70-lukua ei ole ollut tilannetta, jossa on kaksi keskittymää maailmantuhoaseineen. Milloinkaan ei historiassamme ole ollut tilannetta, jossa puolin ja/tai toisin kriisin eskaloituessa kourallinen ihmisiä päättää ihmiskunnan kohtalosta johtohahmoinaan presidentit.

Emme kuitenkaan saa alistua pelon valtaan. NykyEuroopassa Nato laajenee, Ukrainan sota loppuu sopimukseen (Ukrainan ja samalla pohjoisEuroopan kannalta hyvään tai huonoon), venäjä taantuu ihmissukupolveksi, mutta kuitenkin... elämä jatkuu. Länsimainen demokratia ontuu, mutta se on kuitenkin maailman historiassa tasa-arvoisin ja oikeudenmukaisin järjestelmä. Jatkakoon se kehitystään. Mikä sitten on Kiinan rooli kohta jo rikkaimpana kansantaloutena, jää nähtäväksi.

Mielipidepankki kirjoitti:

Juuri näin. Suomen päästyä irti YYA-sopimuksesta, aloimme siirtyä kohden pohjoismaista demokratiaa. Presidentti Koivistolla oli tässä omat ansiot. Hänen johdollaan irtauduttiin YYA-sopimuksesta ja pantiin EU-jäsenyyshanke alulle heti, kun se oli mahdollista. Koivisto oli toki joissain prosessin vaiheissa varovainen, hän arvosti ja piti Gorbatchovista, minkä vuoksi Jeltsin vallan tunnistaminen ja tunnustaminen vei ehkä turhan paljon aikaa. Koivisto myös aloitti presidentin valtaoikeuksien vähentämistä ja demokratian lisäämistä.

Presidentti Niinistö on vahva presidentti omalla päätöksentekoalueellaan eli ulkopolitiikassa ja sehän nousi nyt erittäin ajankohtaiseksi. Tilanne on presidentille sikäli ongelmaton, että hänellä on nyt sekä kansan että hallituksen tuki. Niinistö ja Marin tuntuvat vetävät nyt vuorovedolla Suomea Natoon eivätkä pyri astumaan toistensa varpaille.

Presidentti-instituutio on kylläkin varsin vaarallinenkin. Ajatellaanpa, että Paavo Väyrynen olisi nyt Suomen presidenttinä. Silloin Natoon liittyminen ei olisi edennyt ainakaan presidenttivetoisesti mitenkään eli Suomen ulkopolitiikka näyttäisi nyt täysin toiselta. Tämä ei saisi olla niin paljon riippuvainen yhden ihmisen asennoitumisesta.

Lue lisää

Tämä ei saisi olla niin paljon riippuvainen yhden ihmisen asennoitumisesta.
Ja Koivistoa kehut, kun teillä sama punaväri. Kyllä oltaisiin silloin YYAsta päästy kenen tahansa presidentin aikana paitsi Halosen. Väyrynen ei ollut presidenttinä kuin näytelmässään. Samoin voitaisiin sanoa jos sinä tai minä oltaisiin oltu presidenttinä, itse kyllä olisin siitä Neuvostoliiton tekstistä irtautunt, sinua epäilisin kun kirjoituksesi punaista yleensä.
Olen käynyt siinä Väyrysen Keminmaan firmassa itseasiassa useastikin kun ohi menty.
Mukava paikka, monipuolinen. Hotelli, tanssilava, kirkko, kotitekoista viiniä, ravintola, mitähän muutakin... pihalla kesäaikaan ainakin tori tapahtuma sattui kerrankin.
Paikkakunnan eineksiä ym. Se on nämä sikäli mukavia esim. leivän maku saattaa poikketa paikkakunnittain, kotona leipomista.

Vaikka vinoilen Hyvää pääsiäistä siltikin.

Aragoni kirjoitti:

Mitä nyt mainitset presidentti-instituution vaarallisuudesta, niin heitänpä tämän hajatelman:

Milloinkaan historiassamme ennen 70-lukua ei ole ollut tilannetta, jossa on kaksi keskittymää maailmantuhoaseineen. Milloinkaan ei historiassamme ole ollut tilannetta, jossa puolin ja/tai toisin kriisin eskaloituessa kourallinen ihmisiä päättää ihmiskunnan kohtalosta johtohahmoinaan presidentit.

Emme kuitenkaan saa alistua pelon valtaan. NykyEuroopassa Nato laajenee, Ukrainan sota loppuu sopimukseen (Ukrainan ja samalla pohjoisEuroopan kannalta hyvään tai huonoon), venäjä taantuu ihmissukupolveksi, mutta kuitenkin... elämä jatkuu. Länsimainen demokratia ontuu, mutta se on kuitenkin maailman historiassa tasa-arvoisin ja oikeudenmukaisin järjestelmä. Jatkakoon se kehitystään. Mikä sitten on Kiinan rooli kohta jo rikkaimpana kansantaloutena, jää nähtäväksi.

Lue lisää

Mitähän mahtanet tarkoittaa?

"Milloinkaan historiassamme ennen 70-lukua ei ole ollut tilannetta, jossa on kaksi keskittymää maailmantuhoaseineen. Milloinkaan ei historiassamme ole ollut tilannetta, jossa puolin ja/tai toisin kriisin eskaloituessa kourallinen ihmisiä päättää ihmiskunnan kohtalosta johtohahmoinaan presidentit.
"

Kuuban kriisi...

Anonyymi kirjoitti:

Mitähän mahtanet tarkoittaa?

"Milloinkaan historiassamme ennen 70-lukua ei ole ollut tilannetta, jossa on kaksi keskittymää maailmantuhoaseineen. Milloinkaan ei historiassamme ole ollut tilannetta, jossa puolin ja/tai toisin kriisin eskaloituessa kourallinen ihmisiä päättää ihmiskunnan kohtalosta johtohahmoinaan presidentit.
"

Kuuban kriisi...

Lue lisää

>>>Milloinkaan historiassamme ennen 70-lukua ei ole ollut tilannetta, jossa on kaksi keskittymää maailmantuhoaseineen. <<<

Kun USA lähetti Nagasagiin ja Hiroshimaan atomipomminsa, ei tosiaankaan ollut kuin yksi keskittymä maailmantuhoaseineen. Se oli USA.

Anonyymi kirjoitti:

Mitähän mahtanet tarkoittaa?

"Milloinkaan historiassamme ennen 70-lukua ei ole ollut tilannetta, jossa on kaksi keskittymää maailmantuhoaseineen. Milloinkaan ei historiassamme ole ollut tilannetta, jossa puolin ja/tai toisin kriisin eskaloituessa kourallinen ihmisiä päättää ihmiskunnan kohtalosta johtohahmoinaan presidentit.
"

Kuuban kriisi...

Lue lisää

Ennen 70-luvun alkua ei maailmassa ollut kaikentuhoavaa arsenaalia ydinaseita. Kuuban kriisi eskaloituessaan vuonna 1962 pahimmilleen olisi ollut katastsofi, muttei kuitenkaan ihmiskunnan tuho. Eli silloiset aseet laajuudessaan eivät vielä olleet maailmantuhoaseita.