Tervehdys kaikille.
Remonttiäänikeskustelussa unohdetaan jatkuvasti ja säännönmukaisesti ongelman todellinen syy. Yksi jos toinenkin kirjoittaja hokee ulkoa opetettua mantraansa unohtaen samalla tämän maan perverssin työetiikan vaikutuksen asiaan.
Itse olen asunut 11 vuotta kolmikerroksisessa kerrostalossa. Rapussamme on huonoksi onnekseni pienikokoisia asuntoja, josta seuraa se, että asukkaiden vaihtuvuus on suuri. Perheet kasvavat, tarvitaan suurempia asuntoja jne. Lukuunottamatta paria vanhusta, rapussamme ovat tuona aikana vaihtuneet kaikki asukkaat useaan kertaan.
Luonnollisesti jokainen aloittaa aina oman remonttinsa. Poraamista, naputusta, hiomista, ruuvaamista ja vielä lisää poraamista on saatu kuunnella säännöllisesti. Lähes päivittäin, vuosikausia. Asiaa ei auta se fakta, että monilla talomme asukkailla on vieläpä jonkinlainen remonttimania. Tuollaista vähä-älyistä "remontin harrastamista" ei tällaisessa remonttihelvetissä todellakaan muun lisäksi kaivattaisi. Suomalaiselle ihmiselle "turhaa työtä" ei ole olemassakaan. Tässä ongelman ydin.
On päivänselvää, ettei talossamme suvaita pienimpiäkään huvittelun ääniä. Musiikin soittaminen (puhumattakaan juhlinnasta) aiheuttaa aina agressiivisen vastareaktion. Outoa ihmisiltä, jotka luterilaisen työetiikan sokaisemina metelöivät surutta aamuisin klo 7.00 lähtien, sekä tietenkin viikonloppuisin ja iltamyöhään. Toisaalta, mikä kertoisikaan paremmin naapureille talossa asuvan ahkeria, työtäpelkäämättömiä, käsistään taitavia työnsankareita kuin "kunnolliseen aikaan" suoritettu remonttiriitti?
Omaan henkilökohtaisen kiirastuleni kekoon kantaa kortensa taloyhtiömme, jonka megalomaaninen julkisivuremontti kestää puolisen vuotta alkaen päivittäin klo 7.00. Metelöinti jatkuu suurinpiirtein klo 9.30 asti, jolloin työmiehet selkeästi laiskistuvat. Poistuuko mestari silloin paikalta? Sääliksi käy kaikkia niitä ihmisiä, jotka eivät mene töihin seitsemältä, vaan saisivat ilman remonttihulluja viettää suurinpiirtein ihmisarvoista elämää. Tottakai tämä taloyhtiön remontti on aktivoinut jo muutoinkin hullut siviilitimpurit todistamaan paremmuuttaan.
Tarpeetonta kai sanoakaan, että talossamme poraaminen, naputus, hiominen, piikkaaminen, ruuvaaminen, läästintä, sahaaminen ym. on paitsi arkipäivää, myös pyhäpäivää. Nämä "kunnolliset" työnsankarit siis eivät pelkästään riko moraalisääntöjä, vaan myös lakia.
Älkääkä vaivautuko enää sanomaan niitä miljoonaan kertaan toistettuja latteuksianne: "muuta pois jos noin paljon vituttaa" tai "kyllä se usein itsessä on vika, jos mikään ei ole hyvin" tai "eiks tosta vois sitten valittaa johonkin?"
Mikään ei auta, sillä yhteiskunnassamme työ on ultimaalinen hyve. Siksi työn äänet, ärsyttävät ne sitten kuinka paljon tahansa, pitää hyväksyä ja suvaita. Ainakin me olemme tuomittuja kuuntelemaan remontin ääniä niin kauan kuin täällä asumme. Kyllä tämä on hyvinkin tyypillinen suomalainen ongelma.
Rauhaa.
Remonttiäänikeskustelussa unohdetaan jatkuvasti ja säännönmukaisesti ongelman todellinen syy. Yksi jos toinenkin kirjoittaja hokee ulkoa opetettua mantraansa unohtaen samalla tämän maan perverssin työetiikan vaikutuksen asiaan.
Itse olen asunut 11 vuotta kolmikerroksisessa kerrostalossa. Rapussamme on huonoksi onnekseni pienikokoisia asuntoja, josta seuraa se, että asukkaiden vaihtuvuus on suuri. Perheet kasvavat, tarvitaan suurempia asuntoja jne. Lukuunottamatta paria vanhusta, rapussamme ovat tuona aikana vaihtuneet kaikki asukkaat useaan kertaan.
Luonnollisesti jokainen aloittaa aina oman remonttinsa. Poraamista, naputusta, hiomista, ruuvaamista ja vielä lisää poraamista on saatu kuunnella säännöllisesti. Lähes päivittäin, vuosikausia. Asiaa ei auta se fakta, että monilla talomme asukkailla on vieläpä jonkinlainen remonttimania. Tuollaista vähä-älyistä "remontin harrastamista" ei tällaisessa remonttihelvetissä todellakaan muun lisäksi kaivattaisi. Suomalaiselle ihmiselle "turhaa työtä" ei ole olemassakaan. Tässä ongelman ydin.
On päivänselvää, ettei talossamme suvaita pienimpiäkään huvittelun ääniä. Musiikin soittaminen (puhumattakaan juhlinnasta) aiheuttaa aina agressiivisen vastareaktion. Outoa ihmisiltä, jotka luterilaisen työetiikan sokaisemina metelöivät surutta aamuisin klo 7.00 lähtien, sekä tietenkin viikonloppuisin ja iltamyöhään. Toisaalta, mikä kertoisikaan paremmin naapureille talossa asuvan ahkeria, työtäpelkäämättömiä, käsistään taitavia työnsankareita kuin "kunnolliseen aikaan" suoritettu remonttiriitti?
Omaan henkilökohtaisen kiirastuleni kekoon kantaa kortensa taloyhtiömme, jonka megalomaaninen julkisivuremontti kestää puolisen vuotta alkaen päivittäin klo 7.00. Metelöinti jatkuu suurinpiirtein klo 9.30 asti, jolloin työmiehet selkeästi laiskistuvat. Poistuuko mestari silloin paikalta? Sääliksi käy kaikkia niitä ihmisiä, jotka eivät mene töihin seitsemältä, vaan saisivat ilman remonttihulluja viettää suurinpiirtein ihmisarvoista elämää. Tottakai tämä taloyhtiön remontti on aktivoinut jo muutoinkin hullut siviilitimpurit todistamaan paremmuuttaan.
Tarpeetonta kai sanoakaan, että talossamme poraaminen, naputus, hiominen, piikkaaminen, ruuvaaminen, läästintä, sahaaminen ym. on paitsi arkipäivää, myös pyhäpäivää. Nämä "kunnolliset" työnsankarit siis eivät pelkästään riko moraalisääntöjä, vaan myös lakia.
Älkääkä vaivautuko enää sanomaan niitä miljoonaan kertaan toistettuja latteuksianne: "muuta pois jos noin paljon vituttaa" tai "kyllä se usein itsessä on vika, jos mikään ei ole hyvin" tai "eiks tosta vois sitten valittaa johonkin?"
Mikään ei auta, sillä yhteiskunnassamme työ on ultimaalinen hyve. Siksi työn äänet, ärsyttävät ne sitten kuinka paljon tahansa, pitää hyväksyä ja suvaita. Ainakin me olemme tuomittuja kuuntelemaan remontin ääniä niin kauan kuin täällä asumme. Kyllä tämä on hyvinkin tyypillinen suomalainen ongelma.
Rauhaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tota järjetöntä intoa remontoida, kun muutetaan uuteen kotiin, ja jos ei remontoida sen suuremmin, niin ainakin taulut täytyy saada roikkumaan muutamaa senttiä sivummalle kuin edellisen asukkaan taulut olivat.
Meidän taloyhtiössä on onneksi muuten ihan rauhallista, mutta yläkerran naapuri on tehnyt tauotonta remonttia nämä 5 vuotta, kun olemme täällä asuneet. Luulisi, että jossain vaiheessa seinistä ei enää porattavaa löydy, mutta enpä taida minäkään remontoijan mielenmaisemaa ymmärtää.
Muuten tuohon naputukseen ja porailuun pystyy suhtautumaan melko välinpitämättömästi, mutta kun sunnuntaiaamuna seitsemältä herää yläkerrasta kuuluvaan vasarointiin, sitä ei enää jaksa ajatella muuten kuin raivolla.
juuri näin!
7,5 h on itsellä vielä armonaikaa ennen remonttien aloitusta....
Hyvä!
Tällasta lisää! Joku osasi panna sanoiksi sen mitä oon miettiny vuosikaudet. Niin toihan ei tiettykä päde pelkästään remonttiin. Miettikääpä sitä!
Hyvä, hyvä, ja keväänjatkoja!