Ajantappo runo

Joo voin mennä pitkälleen, mutta kun olet tylsä kuin mikä. Mä haluan actionia tai sit jotain totta. tosielämän paljastuksia. Mä vaan haluan enemmän.

Jaa

Tuijotan kattoo ja ajattelen samal mattoo.
Täällä pysyy matot lattialla pitelemättä.

Kattelen kattoo ja samal kuuntelen kärpästä.
Paneelikatto tuo ötököitä.

Kevät tuo muurarin ja räppärin.
Freestail räppi on ihan jees. Jopa cool, oispa pool.

Eileen oli jo nukkuma-aika. Matti viskas jo hiekat päälle.
Mut tänään on tänään, enkä tiedä mitä nenä näyttää.

Saatikka mitä kesä tuo tullessaan.
Viekö kevät kylmyyden mennessään.

Ajantappo runo 2

Jos ei runot nappaa

Niin voi mennä pöntisen(koira)
kanssa lenkin jälkeen pitualleen
ottaa palan suklaata( puoli levyä)
juoda kupin teetä
ja miettii vaikka poikaa

Ei se siitä suutu kerttusten mietteistä
saattaa toisinaan miettii itekkin
tulitikku tyttöjä merenneitoja
keijukaisia kesämekoissaan

Pöntinen tuhisee vieressä
ottaisko lisää suklaata
miettii kerttunen
ei vielä kesähepenissä
vaan hupparissa ja villasukissaan

Sit jos oiskin niin
ettei runot ookaan ajatappoo

Et ne ei oiskaan
tuhlausta, turhuutta, huuhaata
hauskaa ajanvietettä, hubahubaa, tuttua huttua
sanoja toistensa perässä, kirjaimia turhanpäiväisiä

Vaan totista totta
Aitoja tunteita
pienen ihmisen
herkällä mielellä
kielellä
kerrottuja tunteita
ajatuksia sanoja

Rakastumisesta
kaipuusta
surusta ja ilosta
valosta ja varjosta
ei yksin minun vaan sinun
meidän sävyistä
siitä kirkkaimmasta keltaisesta
synkimpään mustaan

Niin, tässäpä kaikkea mietin
millaisen sopan päähäni keitin
sitä niin kiva on iltaisin hämmentää,
kun loukkua lyö leuat ja tyhjää pää;

Miksi ihmeessä on niin,
että yksi ihminen voi syöstä hulluuksiin;
mielen ja sielun syvyyksiin,
pimeän syvänteen pohjamutiin.

Siellä onneksi on pintaan päästy,
ei tässä elämässä sydän säröiltä säästy,
silti se sana jota sano en,
on elämän kaikkein tärkein osanen!

Nyt uutta aloitan
ja ympärilleni katselen,
hiljalleen itseäni tavoitan,
ja kuivaa sydäntä kastelen.

Se mies sinisilmä on mielessäni päivisin,
sen hälle kertoisi jos uskaltaisin.
Vaan epäreilua ehkä tämä on,
en tahdo että vuokseni ois kukaan onneton!

Silti luulen että se joka siksi jää;
Olen minä! Koska samaa huttua keittää tämä pää;
yrityksen este on ikävä pelko,
jonka lisuke kavala toivo:

siinäpä onkin se, mieleni syltty ja niin hapan keitto.

~r

Olipas heitto,
siitä syntyi keitto.
Soppa missä on raskaita aineksia,
eikä yhtään eineksiä.
Itse tehty soppa,
mitä hämmentämään tarvi monia.
Oli kavereita, tuttuja, sukulaisia ja muita,
syntyi niistä paljon nälkäisiä suita.
Kuka toi, kuka antoi.
Kuka vei, kuka lisäs.
Jäikö lopuksi soppapöydän ääreen moni, usea vai yksi?

Yksi jäi ja muut menivät
joku kehoituksin, osa juosten minkä pääsivät,
en tavallani jäänyt mitään kaipaamaan
kun kaivattavaa ei enää ollutkaan.

Olla elämänsä ruorissa on huikeaa
vaan jättää tuttu satama taa -
se on vaikeaa;

silti arvokasta ja niin tärkeää,
elää eteenpäin vaikka välillä ei suosi sää,
vaikka tänään paistaa ehkä huomenna ei,
silti on yritettävä vaikka tuulet purjeenkin vei,

koska vaikka suuntaa ei, mutta kompassi löytyy
ja aika eteenpäin menee, siksi munkin täytyy
neula ympäri kiertää kun kehää riittää,
sen suuntima vapaus, kulkija vielä matkaansa kiittää.

Tänään en vielä mitään tiedä, mistä aloittaa,
huomenna en ehkä silti yritä häntä tavoittaa,
sillä vapaaksi toivoisin itseni vain
en turhia lemmen loukkuja lain;

vaan Ystävän!
Ja ehkä kanssaan sen, rakkauden kestävän.

Ja nyt sanoin sen, sanan kamalan!
Sitä pelkään niin, tiedän tunteen katalan;
se nielaista voi kenet vaan,
toivon että itseni mieluummin antaa saan;
mutta aikaa tähän vielä menevän soisi,
jotta ehjäksi ensin tulla voisi.

Voi niin synkkiä on aatteet nää,
en tohdi runota itsestäni enempää,

Joten kaunista lauantaita sulle,
Runomielelle,
toivottavasti rakastetulle.

~r

Aikaa tappamassa osa 3

Zorro ja Zetajones

Kaksi varista
keikkuivat oksalla
ylimmällä

Zorro ylpee lintu
Zetajones myös
jaksavat raakkua
mitä milloinkin

Nyt kuuluu taas jotain
🎶 aa kesän lapsi mä oon,
aa villi luonteeni on 🎶

Se kuulostaa vaan raakkumiselta
mutta salaisuus on tämä
niillä on niitten oma kieli
varisten kieli
Zorron ja Zetan

Hyvät yöt

Ajantappoa vol 4

Saattaa varisten raakunta kuulostaa rumalta Ihmislapsen mielestä, mutta miltä sitten Ihmislapsen kieli kuulostaa variksen mielestä.
Jaa, ehkä ei aina niin kovin fiksulta..
Sellaisia mietti Zetajones näin aamuvarhain, sillä toi viestintäpuoli on aika kompleksista yleensä ottaen.
Niin helppoa tulla väärinymmärretyksi puolin ja toisin. Ihmislapsilla kun on aivan liikaa sanoja millä saada sotkettua mielen ja kielen kuvat.

Eipä meillä variksillakaan tuo yhteisymmärrys aivan kivuttomasti suju, vaikka kuinka sanotaan että ollaan muka jotenkin fiksuja lintuja.
Raakkuakin voi niin monella tavoin, mietti zetajones, itsekin niin usein väärinraakkuja.

Minä en tiedä
miten varikset rakastaa
nokkivatko hellästi
toistensa päätä kaulaa

Minä tiedän niin vähän
sen kuitenkin
että zorroni on herkkä
herkempi kuin luulin

En koskaan noki
zorroseni
sinua kovasti
aivan hellästi vain
nokin vain rakkaudella

Ymmärrän mitä sanot puhut
tiedän saman tunteen
teen niin itsekin
Koska se on pakko
siksi pelleilen
kirjoitan tyhmyyksiä
kun en tiedä mitä
sanoa

Maailmanmenoa yhtäkaikki sen tullessa kaikella pahuuden voimalla.