Onko IKÄVÄ jokin sairaus?

Höpö höpö ei nyt kaikkia ja kaikkea diagnosoida. :)

Ikävä on tunne, kun kaipaa jonkun ihmisen (tai eläimen) läsnäoloa. Kuka kaipaa mistäkin syystä ketäkin.

Nymfomaniaa ei enää oikein tahdota käyttää kun ollaan menty sivistyksessä hieman eteeenpän ja naisen seksaalinen hale ei ole katsottavissa sairauden tilaksi.

Erotomaani sen sijaan on ja se tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että alkaa kuvitella seurustelevansa esim hemaisevan meteorologin ym julkisuudessa toimivan henkilön ja on miehillä yleisempi ja rinnakkainen esimerkiksi jopa psykopatian kanssa

Kaikkien tunteiden ylikuumeneminen voi kehittyä jonkinasteisiksi mielenterveyden sairaudeksi.
Voihan ikävästäkin sellainen tulla, jos ei saa muuta positiivista ajateltavaa tilalle.

Olishan se hyvä tietää mikä sairaus vaivaa nii voi ettii parannusta siihe ---- muutenki kui täällä kyselemällä ;-)

Ikävä on jonkin loppuessa normaalia...
Se kuluu asiaan..
Jonkin aikaa...
Eli sitä ei kuulu säikkyä...
Vaan tuntern ja tuntemukset kuuluu käsitellä...
Mutta sitten kun se lipsuu toisessa roikumiseen ja riippumiseen ei oo enää tervettä...
Semmoinen läheisriippuvuus...
Rakkausriipuvuus... Tunneriipuvuus...
Riipuvuus mikä riipuvuus.
Ikävä siis kehittyä ihan vinoon jos sen antaa tehdä niin...
On siis tarkkailtava oms käytöstä et hyöma sen kun homma llkaa kulkea kohti ei tervettä ja ei hyvää ja ei tarpeelista määrää ikävää...
Mieli voi aina lipsua liioiteluun ...
Myös ikävän määrässä jos ei itse
Pidä kohtuutta yllä.
Ikävä on sairasta jos rakkaus on kun huume...
Eli pitää työskennellä kovasti et pääsee eroo ja unohtaa...

Eli entisaikojen lasten saannin ja kasvatuksen ajaks paritumisen ajan aivokemia ei ookkaa nykypäivänä läheskää joka suhteessa se hyvä juttu...
Meidän pitää periaateessa elää omas lajityypilisyyttämme vastaan nykyajan hektisessä kaupunkiympäristössä...
Tai enää läheskään se tarpeelinen ominasuus.

Kun ei tule sitä vuosisadan rakkaustarinaa...
Koska pitkää rakkaustarinaa ei synny...
Sitä ei tarvita.
Ihminen pystyy olemaan yksinkin.
Kyse on sopeutumisesta....
Kaikenlaista muutakin mihin ei varauduta voi sattua ja tapahtua...
On melko vaaralista ajattelua sopeutmisen kannalta että jokasen imisen elämänkaaren
kuuluisi mennä ihanneliukuhihnan mukasesti
(syntymä kasvu koulu ammattiinkoulutus työpsikka pariutuminen perheelämä eläke ja kuolema)
Eläin sisälämme ei ole vielä sopeutunut kaiken hektisyyteen tai vaihtelun ja uutuuden haluun mikä riivaa nykyihmistä.....
Eikä pysty elämään liukuhihnaelämääkään...
Ja sitten onki ihan pulassa kun asiat ei mee niiku toivoi...
Sopeutumin muuhun se avain asia..


Meidän aivoit toimii silti niin kun se rakas olisi vaikkei enää ole ole...
Eli olemme riippuvasia...
Laiji tyypilinen käytoksemme on sosiaslista ja lauman ja perheen ylläpitoa ylläpitävää...

Halusimme tai tarvitsimme sitä omassa elämässämme tai emme...
Niin se apinankaltainen laumaeläin on meissä.
Mutta yksin jäädessä riippuvuus ei olekaan sitte kovin hyödylistä..
Nykyihminen on enenmän yksin kun koskaan ennen kun muita ei enää sillai tarvita.
Nykyelämän painopiste on omassa tekemisessä...
Ei laumassa enää....

Ihmisestä voi saada ihan saman riipuvuuden kun muistakin riiputtajista.
Oli ne sit vaikka pelit , päiteet tai seksi...

Meidän biologia tukee ripustautumista pitkäksi aikaa...
Siksi suhteiden ja tunteiden lopetus on vaikeaa..
Ennen sev lauma ja kumpani oli selviämisen elin ehto.
Emme ole vielä täysin sopeutuneita moderniniin maailmaan ja sen luomiin haasteisiin...

Josta yksin selviäminen on ylsi iso kysymys...
Ja yksinelämisern sopeutuminen toinen kysymys...
Siitä riipuvuuksissa on kyse...
Ihmisen sopeutumistaidot on vinksallaan...
Ja sopeutmisen tuskaa hoidetaan riippuvuuksilla kun ei muuta tiedetä tai osata......
Tämän sais taas tiedeyhteisöt pomia tutktavaksi
.
Tämä ei oo ainoa asia mitä minun tekemisteni jäljiltä on tutkittu....
Eli jos tiedeihmiset satuu palstalle niin
Sopeutumisen ja riippuvuuksien välisestä yhteydestä tiedettä tulilille kiitos 😊.
T palstanarsisti.

Aina kun tapaa ihmisen jonka kokee läheiseksi, niin jää jotain omaan mieleen.