Minulla on käynyt kiva tuuri, kun pyydettiin neljän hengen Canasta- porukkaan. Tutustuin uusiin, mukaviin ihmisiin ja saan pelijännitystä ja mukavaa jutustelua parin viikon välein. Pitää pirteänä ja on jotain mitä odottaa.
Pelaako kukaan enää korttia?
Anonyymi
1059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lastenlasten kanssa pelataan. En tiedä pelin nimeä.
On myös pyydetty peliporukkaan ruotsinkieliset asialla, vähän epäröin kun kielitaitoni on tönkkö ja ymmärrän että samankieliset haluavat puhua keskenään äidinkieltään, kohteliaisuudesta minua kohtaan sitten vaihtavat suomeksi. Ehkä joskus menen kokeeksi, tapaavat säännöllisesti.
Pelikortit ovat "miun maun mukkaisia". Nykyään en paljoakaan ole pelannut. Harvakseltaan. Mun lapsenlapsi (aikuinen jo) tulee silloin tällöin pelaamaan mun kanssa korttia. Hän on kerrassaan hyvä pelikaveri. Huumorimme kolahtelevat kuin nyrkin iskuin naamaan:) Lähinnä, jos esim. minä voitan, niin on riemukasta ottaa voitostaan kaiken irti. Voivotella, kun toinen ei kyennyt päihittämään minua. Sellaista lapsellista huulien heiluttelua. Kun minä häviän, saan samanmoisia ryöppyjä päälleni.
Hän kävi toissa viikolla pesemässä mun saunan ja suihkuhuoneen oikein viimesen päälle ja sen jälkeen pelattiin muutamat pelit.
Kun nuorin poika tulee käymään (perin harvoin), niin ehdottomasti pelikortit otetaan esille. Hänen kanssaan pelaamme myös shakkia.
Mutta joo, pelikorteilla pelaaminen on kivaa. Lapsesta asti oon pelannut. Äitini ja isäni pelasivat lapsuuskodissani päivittäin.
Heikunkeikku
Tuttava piiri on pieni ja asuvat kuka missäkin, joten minä pelaan pasianssia tietokoneella;)
Not.
Pitäis olla porukka, missä pelailla. Nuorempana tuli pelailtua pokeria aika paljon, kavereitten kans. Nyt en taida edes tuntea sopivaa jengiä sellaiseen hommaan, kaverit levällään ja nämät uudemmat tuttavuudet ei silleen lie pelimiehiä.
Sama ilmiö muutenkin, vaikka pidänkin biljardista, mennyt muutama vuoskymmen viimeks pelailusta. Eikäpä tuota ole aikoihin tullut perhokalastettuakaan.
Tollasissa hommissa porukat on tärkeitä, homman pitää olla viihtyisää, koska kyseessä seurapelit ja ajanvietto.
Toki netissä vois pelailla, mutta se ei sitten ole seurapeliä, se on vaan pelaamista.
Mutta juu, jos elääpi, oletettavasti jossain välissä hokaa (jos jokaa) istuvansa jossain kunnalliskodissa pelaamassa ukkoin ja akkain kans uunoa.
=DW=
Itse en ole koskaan rahasta pelannut, mutta tekun välitunnilla yms. kaverit pelasivat pokeria ja venttiä. Muutama peluri oli sellaisia, että kun hävisivät rahansa, lähtivät satamaan iltavuoroon tienaamaan lisää. Siellä oli kai aamuisinkin ja iltapäivisin ns. huuto, jossa töitä sai yhdeksikin vuoroksi.
Voi pelataan. Puolison kanssa kahden tuppi on must joka vkl. Myös kasinoa pelataan. Kaveriporukassa pelataan lautapelejä.
Puolisoni kanssa ei voi pelata, on niin huono häviäjä. Vuosia sitten heitti kortit seinään, kun sanoin "tee työt ja opi pelaamaan". Siihen jäi pelit. Aikoinaan muussa porukassa pelattiin paljon marjapussia. Se jäi, kun otin ton ukon.
Kunnon tupessahan häviäminen on suuri häpeä. Sanotaan että kaikesta muusta selviää rahalla, mutta tuppeen joutumisen häpeästä ei millään.
Olet lisäksi siis F.B ja sieltä löysit porukan? me hakatan oikeita kortteja pöytään ja tavataa livenä 1 kerta viikossa peli ilta.Ei olla F.B, yksikään meistä.Valheelinen maailma muokattuineen kuvineen.Kroppa ja naama heillä ei sit kestäkään päivänvaloa livenä.On kiire,,
Mitä ihmettä selität? Asiahan ei sulle kuulu, mutta ihan liikuntaporukassa treffattiin ja vuoroin kunkin kotona pelataan. Omituisia, pahansuopia ajatuksia päässäsi. Onko paha olo?