Naiset rakastuvat renttuihin? Näin usein väitetään, pitääkö paikkaansa?
Tarua vai totta?
Mies
421519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
rakastua renttuunkin...ei sen kanssa ole silti pakko elää...
Tosiaan, muistan yhden opiskelukaverini. Hänellä oli ollut pitempi suhde, kaveri täysi p*! Ja pari muutakin seuraavaa ihan samaa sarjaa. Nyt sitten on onnellinen perhe-elämä...vihdoinkin!
Tuntuu joskus, että jotkut naiset hakevat ns."heikkoutta" miehessä..en tiedä sitten. Minusta ainakin on ihan jees, että mies on jämäkkä, eikä mikään renttu. Rentut herättävät vain ehkä äidillisiä hoivaamisviettejä, mutta eivät ne parisuhteessa pitkälle kanna...
Me rentut olemme hauskoja seuramiehiä ja positiivisia luonteita,voi johtua siitäkin
En rakastu renttuun,vaan fiksuun mieheen,mieheen joka saa tuntemaan naisensa kuningattareksi. Harva mies osaa sen taidon,kaikki lähtee naisen kunnioittamisesta ja arvostuksesta..
Sinähän luettelit juuri rentun tuntomerkit.
Me rentuthan juuri osaamme näyttää naiselle arvostusta
miestä ei olekaan että hyväksyisi tasa-arvomallisi. Huiputtajia kyllä löytyy.
Ja siksihän naiset meihin ihastuvatkin
Minäkin olen ollut naimisissa jo 32 vuotta
se niin helppoa,että voisi sanoa itselleen.
Välitä tosta,mutta älä välitä tosta.
Onneksi,muutenhan itsekin edelleen poikamiesrenttu
sokea ole,mutta aika vaikea käskytettävä.
käskeä, vaikka kuinka yrittäisi.
Niin ainakin oma järkeni toimii.
vietänkin tänään samaamieltäpäivää niin oikeasti olen kanssasi samaa mieltä.
Onneksi se järki kulta saattaa ehtiä hätiin ennenkuin käy liian vaikeaksi kieltää itseään.
selvyys.
Renttujen päällimäinen tehtävä on pitää hauskaa ja siinä siivellä siitä saa osan muutkin jotka ovat sellaiseen elämäntapaan taipuvaisia. Ne ovat hauskoja heppuja ja usein vastakohtia hieman vastuuntuntoisemmille tyypeille.
antaa rentun määritelmän? Vastaan sen jälkeen oman mielipiteeni.
totisinta totta.olen kokenut.rakastuin niin lujasti kuin vain ihminen voi toiseen rakastua.en tiedä perin perältäkään,oliko se mies renttu vai mikä...ehkä vain liian heikko luonne...siihen suhteeseen kuului huumeita,rauhoittavia lääkkeitä,petoksia,varkauksia,petettyjä lupauksia,vankila...katkenneita ihmissuhteita,asunnottomuutta...kaikki.Vielä erotessani rakastin häntä.Sydän ja sielu itkusta huutaen vein eropaperit lakitupaan.Tuosta ajasta on nyt kulunut jo 25 vuotta.Ensimmäiset kymmenen vuotta eron jälkeen sairastin jättämääni rakkautta.Oli kuin rakkaus olisi lyönyt minua kirveellä aivihin ja jälki arpeentunut jo...mutta aina kun se mies tuli mieleeni pääni arpea kiristi ja sieluuni sattui...se rakkaus.on järkiavioliittoja,tämä oli järkiero...
ja uuesthaan ja uuesthaan.
Järki ei tunnu kasvavan sitte niin milhään!
otinhan minä opikseni ja valitsin seuraavan ihan eri perusteilla...elikkä järkiavioliittona.Siitä en halua edes kertoa:(((
suupielet vois kerttoo jottai..:))!!
hieman niin, että sitä on jotenkin juuttunut tietyntyyppiseen mieslajiin ja tekee sitten vaan hölmösissään samat virheet uudelleen, vai mikä siinä lie..
Tietysti ei välttämättä se nuorukainen ollut renttu silloin vihille männessä, ja voipi olla että olemme saaneet heidät pilattua, ainakin moni mies on sitä mieltä, että on sen vaimon vika kun hän juo ja renttuilee...malliin, kun sinä olet tuollainen, siksi minä olen tällainen.. jne..
Onko tuttua mistään kautta ajatukseni..
Eipä sinua vasthaan auta venkoilla, olet ylheensä oikeassa!
Joskus tuntuu, että haethaan omien vanhempien tyyppisiä puolisoita ja meitä vanhempiahan on monenlaisia.
Monesti, ko mieski eroaa, hakkee samanlaisen tilale.
Mikä lienee?
Elukathan hakkee aina sitä parasta siittäjää aivan vaiston varasesti, ihminen on jo "sivistyny" liikaa.
Mutta ihminen onki jo vissiin taantumassa :)).
Niinkö vaistonsakki!
pilvisestä aamusta siulle..
Niin, kauashan me ollaan kai jo ihan siitä ihan ensimmäisestä eläinihmisestä "kehitytty", ikävä kyllä, joskus tuntuu, että noiden (en tarkoita omien) aivojen kapasiteetin kehittymistä olisi voitu rajoittaa jo muutamia tuhansia vuosia sitten.
No jos ne nykynuorison myötä muuttuu, kun hehän alkaa olla laitannaan kaikki vegaaneja ja muita itujen syöjiä vaan; pikkuhiljaa ne aivot rupeaa siitä ravinnon, siis rasvan, puutteessa "kutistumaan" ja sitten vain hyppäämme takaisin puuhun :))...
Sehän on, muka tutkittu, että puoliso haetaankin hajun perusteella :)). Olisiko se sitten niin, että kun se isä on, en sano haissut vaan tuoksunut esim. savotalle ja metsälle, niin sitä on sen "muistijälen" perusteella valinnut sitten sellaisen saman hajuisen puolison, mikä tuoksu se sitten kelläkin lienee. Ei toden perään nämä asiat tietenkään ole näin yksioikoisia, mutta kai siinä puolison valinnassa on paljon jotain "opittua", niinkuin sanoit siekin; etsitään sitä isää tai äitiä, en tiä, omasta mielestäni puolisoni on kaukana isästäni. Tai lieneekö sitten, että olen valinnut vastakohdan, olenhan sellainen "pänkkäpää", vastarannan kiiski :)).
herraisäsenttään, en missään nimessä tunne olevani oikeassa, mielipiteissähän ei ole vain yhtä totuutta, on vain sen kirjoittajan oma hengentuote, faktat on asia erikseen...
Minnuu hävettää.. liika kehuskelu, lopeta alakkuusa..:)))
mutta onnekseni ehdin toipua siitä ennen rakastumista.
Hurmaavat hulttiot voivat olla ihastuttavia ystäviä, mutten minä ainakaan voisi elää sellaisen kanssa parisuhteessa.
Olen joutunut välillä sivusta seuraamaan, miten naiset todellakin uskovat voivansa "parantaa" rentun omalla suurella rakkaudellaan ja uhrautumisellaan. Mielestäni näyttää siltä, että rentut kiehtovat erityisesti ns. kilttejä tyttöjä ja naisia.
Pitäisiköhän kehittää rokote?
keltä saataisiin vasta-aineet..., luultavasti monelta..
se renttu mielestäsi on?
Ei ihmisen aina juoppo/huoriin menevä tarvitse olla, ollakseen petturi.
Ammattikin(verkostomarkkinointi) voi tukea noita kuvia.
mies kysyi naisilta, kai naiset sitten saavat määritellä mitä rentuilla tarkoittavat. kuulolla vaan tässä ollaan miehet....
Mun mielestä renttu on sellainen joka juo viikonloppuisin ja välillä viikollakin.
Eiks riitä että ottaa muutaman kerran vuodessa.
Joskus rentun kanssa naimisissa ollut,enkä toista keraa kyllä sorry.
Se kyllä on aivan varma..........
Ennen vanhaan tällä palstalla ei saanut edes kuiskia sellaisesta, kuin jonkin ilmiön määrittely. Ja nyt sitten taas ei mikään keskustelu suju ennenkuin käsitteistä on päästy yksimielisyyteen. No, odottakaas hetkinen. Polkaisen vain tämän määritysmyllyni käyntiin. Ja ensimmäinen varanumero on... anteeksi, väärä laite.
Naisen näkökulmasta renttu on sellainen mies, joka ei tavalla tai toisella ole sitä, mitä on luvannut olla.
kaikki miehet ovat renttuja?
Määritelmässäni paino on sanalla l u v a t a. Lupaaminen on luonteeltaan intentionaalista toimintaa, jolla pyritään tietoisesti saavuttamaan joku tietty asioiden tila. Sitä, että mies esimerkiksi vuosien saatossa huomaa elämän olevan muuta, kuin ajatteli sen olevan, ei siis lasketa. Niinpä määritelmäni mukaan kaikki miehet eivät ole renttuja.
Vastaväitteitä otetaan vastaan.
huomioni muotoiluun "tavalla tai toisella" joka mielestäni antaa tulkintayksinoikeuden naiselle. Ja tämä tilannehan on varsin kestämätön.
Tavalla tai toisella -ilmaisulla pyrin, kuten kulttuuristen ja yhteiskunnallisten käsitteiden määrittelyssä tuleekin, kattavuuteen. Kuulepas nyt, pöllöseni, tietenkin meitsillä (ja määritelmää mahdollisesti käyttävillä muilla naisilla) on tulkintayksinoikeus, kun kerran sekä naisilta kysyttiin että nainen on tulkitsemassa.
Harras toiveeni onkin, että minut palstalla naiseksi vielä noteerataan, vaikka likimain ainoana feminiininä pyörin täällä sinun ja Juniperuksen kanssa keskustelemassa älymystöstä ja Linkolan Penasta. Olen huomannut, että tämmöiset aiheet eivät yleensä (todellisia?) naisia sytytä.
joka ajatteli uhrautua viestin saattajaksi, mahtanenko kelvata?
Nyt en kyllä ole ihan vissi, kenelle viestisi on osoitettu. Minulle, joka myös yritin naisen näkökulmasta määritellä rentun kriteerit täyttävän miehen? Se on kuitenkin selvä, että kelpaat ihan varmasti.
sytyttää, mutta kun täytyy tässä tunnustaa älylliset rajoitteensa...,siis puhun vain omasta puolestani naisena, sekä kykynsä saada tarpeeksi ymmärrettävästi ja selkeäsi ajatuksensa "paperille"..:)
vie ristiriitaan naisena olemisesta joka kyllä kestää älyjututkin tuottamatta tunnetta ollako vai ei.
Huomenta tälleen kevyesti ja naiselliseen tyyliin.
Mulla on kevyen päivä olo.
Kuinka sun taulut.
Täällä märkää ja harmaata paitsi minä...=)
täällä olo arkisen "kevyttä" ja sisällä kuivaakin..
Ruumis ravittu, sielun laita niin ja näin...ruisleipää paistoin..:)
siinä että tuo määrittely tekee kunnollisen ja rentun rajasta tarpeen tullen liikuteltavan pahvikulissin, aina maanantaisin kaikki miehet kootaan sen taa ja joskus perjantai-iltaisin pari parhaiten käyttäytynyttä sitten vapautetaan viikonloppulomalle. Vaikka määrittelyoikeus tässä ketjussa olikin naisilla olisin mielelläni nähnyt hieman vähemmän predestinoivan ja putkiaivoille sulavamman version.
Kaikki kulttuuriset ja sosiaaliset määritelmät ovat luonteeltaan liikuteltavia. Voidaan ajatella, että niiden sisällöistä käydään yhteiskunnassa ikään kuin jatkuvasti neuvotteluja, joihon meistä itsekukin on mahdollista osallistua. Uskon sinun myös fiksuna miehenä huomanneen, että en aivan tosissani tähän rentun määrittelyyn lähtenyt... Sinä olet kuitenkin erinomainen harjoitusvastustaja.
että todellisuudessa renttua eivät yksin määrittele naiset eivätkä miehet, molempien näkemys painaa. Miehet taitavat painottaa enemmän sosiaalista ja yhteiskunnallista menestymistä, naiset taas niitä eettisiä periaatteita millä menestys on saavutettu (en nimittäin ole käytännön elämässä huomannut, että naiset arvostaisivat sosiaalisesti pudonneita yhtään sen enempää kuin miehetkään, sanat tosin vaihtelevat, miehet haukkuvat ja naiset säälivät).
Huomenta, Pirre (ja n52) mukava, kun tulitte vartavasten minua tervehtimään. Noh, sen verran olen seurannut jutustelujanne, että enpä usko teidän kummankaan älynlahjoissa ainakaan mitään vikaa olevan. Kyse taitaa nyt kuitenkin olla ennemmin kiinnostuksesta ja harjaantumisesta. Kirjallista ilmaisua oppii harjoittamalla kirjallista ilmaisua. Ei siihen ole mitään oikotietä. Sitäpaitsi minua ei tällä saralla kannata asettaa miksikään mittatikuksi. Sillä voi sanoa, että kirjoitan työkseni, vaikka siitä ei minulle palkkaa maksetakaan. Sitten kun aika on, niin kerron koko stoorin.