Heräsin 5 aamulla kohtuuttomaan närästykseen ja siitä johtuvaan rintakipuun. Sain nukutuksi 4h. Närästys jatkuu edelleen eikä siihen tunnu rennietkään auttavan. Jos tämä ei kohta lopu niin painun elintarvikeliikkeeseen hakemaan helpotusta.
Surettaa kun en pysty luopumaan laihuudentavoittelusta. Pääsen lapinlahteen osastolle, mutta en halua että painoni nousee, haluan vain eroon tästä oksennuskierteestä.. Äärimmäisen typerää. Tätä minä toivoin vuosikaudet, että saavuttaisin tietyt painolukemat.. Nyt kun se on saavutettu, kyseenalaisin keinoin, se viedään minulta pois. 5 vuoden työn ja tuskan jälkeen se otetaan 2kk aikana pois.. En voi sietää ajatusta ja kuolen mieluummin. Pakko pakottaa itsensä osastolle läheisten takia, painostus on liian suuri ja toimintakyvyttömyys myös. Lakkaisinpa olemasta, kiva jos joku jaksaa lukea ja ehkä peräti kommentaattoroida..
Surettaa kun en pysty luopumaan laihuudentavoittelusta. Pääsen lapinlahteen osastolle, mutta en halua että painoni nousee, haluan vain eroon tästä oksennuskierteestä.. Äärimmäisen typerää. Tätä minä toivoin vuosikaudet, että saavuttaisin tietyt painolukemat.. Nyt kun se on saavutettu, kyseenalaisin keinoin, se viedään minulta pois. 5 vuoden työn ja tuskan jälkeen se otetaan 2kk aikana pois.. En voi sietää ajatusta ja kuolen mieluummin. Pakko pakottaa itsensä osastolle läheisten takia, painostus on liian suuri ja toimintakyvyttömyys myös. Lakkaisinpa olemasta, kiva jos joku jaksaa lukea ja ehkä peräti kommentaattoroida..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heippa! Mä olen nyt ollut 10 päivää oksentamatta, kun sitä ennen yrjöilin suunnilleen joka päivä 3,5 vuoden ajan. Ja syy tähän (ainakin toistaiseen) lopettamiseen on se, että sain todella pahaa närästystä ja ruokatorven polttelua yli viikoksi. Ei kertakaikkisesti yhtään tehnyt mieli oksentaa, koko ajan vaan röyhtäytti. Yöllä heräsin ruokatorven poltteluun ja päivällä ei voinu syödä paljon mitään... Nyt olen ollut niin kiitollinen siitä, että närästys on helpottanut, etten ole halunnut oksentaa. Olen miettinyt,että jos saisin pysyvän närästyksen lisälahjana bulimiasta. Ei paljon naurattaisi.
Nyt yritän opetella kunnioittamaan itseäni ja kehoani niin paljon, että pidän huolta itsestäni. Elämä bulimian kanssa on yhtä helvettiä-elämätöntä elämää. Oloni on nyt parempi kuin vuosiin ja se antaa voimia taistella.
Otathan sinäkin kaiken mahdollisen avun vastaan ja taistelet tätä syömishäiriötä vastaan, joka on NIIN perseestä. Kaikki oikea elämä on sen takana odottamassa. Älä anna sen viedä sua enää syvemmälle kärsimykseen. Taistellaan yhdessä elämisen arvoisen elämän puolesta, jookos?