Liikunnasta

alkaa mitään liikkaharrastusta raskaana ollessa etenkin jos ennen ei ole harrastanut :) Ei turvallista vauvallekaan... rauhallista kävelyä ym...

Heipä hei! Itse en ole koskaan ollut mikään superaktiivinen liikkuja, mutta kuitenkin jonkin verran uinut ja lenkkeillyt. Raskauden myötä vähentynyt sekin vähä. Alussa kävin muutaman kerran uimassa kunnes uikkari alkoi ahdistaa ja kävelin ihan suht runsaasti aika pitkälle raskautta. Nyt viimeiset viikot olen kävellyt vain pakolliset (neuvolaan ja takaisin), viikko laskettuun aikaan ja verenpaíne on ollut niin korkea jo pitkään, että pitäis vain levätä.

Kannattaa tehdä rauhallisia kävelylenkkejä (vaikka hyötyliikuntana käydä kaupassa) ja unohtaa kaiken riuhtomisen. Jos liikunta tuntuu pahalta, turha sillä on itseään kiusata. Ainakaan huonoa omatuntoa ei kannata tuntea. Ihan oman jaksamisen mukaan!

olen ollut aina kova harrastamaan liikuntaa. Noin 4 kertaa viikossa harrastin sitä ennen raskauttani: hölkkäsin, spinnasin, aerobickasin, bodypumppasin yms. Tässä vaiheessa olen jo hiukan vähentänyt liikunnan rasittavuutta. Esim. hölkän olen muuttanut todella reippaaksi kävelyksi, lisännyt punttisalia ja ihan jotain rauhallista keppijumppaa ja nekin ovat riittäneet ihan vallan mainioisti (hiki on niilläkin saatu)! :) Joten ei se liikunnan rasittavuus niinkään pointtina, vaan se, että sitä jotenkin - jossakin muodossa harrastaa. Vielä ei ole liian myöhästä; ota joku kaveri mukaan ja tehkää yhteisestä sopimuksesta esim. 2 krt/viikko pieni kävelylenkki. Ja on se yksinkin kiva joskus lähteä; ja nautiskella luonnon omasta rauhasta! :)

Kannattaa kyllä liikkua niin paljon ku mahdollista ja voimat antaa myöten. Mä oon huomannu että mitä enempi liikkuu (ei tarvitte olla mitä hikistä rehkimistä, kävely käy ihan hyvin)sitä helpompi synnytys on, jos nyt synnytystä voi koskaan helpoksi sanoa (kolme lasta, neljännen la 3.8). Tällä hetkellä eli rv vajaa kolmekymmentä, käyn yleensä joka aamu kävelylenkillä tai pyöräilemässä, sen lisäksi silloin tällöin kuntosalilla hoidan, nostelen ja juoksen kolmen pikkumuksun perässä.Liikkumisestahan on myös se hyöty ettei ylimäärästä painoa kerry ihan mahdottomasti.

Mä olen yrittänyt vähän lenkkeillä ja pyöräillä, sen minkä jaksan. On meinaan tuo olo sen verran väsynyt ettei tule ihan päivittäin lähdettyä liikkeelle. Ja mä en ole oikein innostunut yksinään lenkkeilystä joten mieheni välillä innostaa mut ulkoileen yhdessä. Se onkin mun kannalta ihan positiivista ni tulee paremmin lähdettyä liikkeelle...

Neuvolan täti kertoi, että liikuntaa voi harrastaa niin paljon ja mitä lajeja vaan kun se vain tuntuu itestä hyvältä... Ite käyn koiran kanssa kävelyllä päivittäin ja nyt aurinkoisina päivinä pyöräilen. Niin ja myös kaikki siivoukset, pihahommat yms. menee liikunnasta! Raskausviikkoja mulla siis jo 33.

Vkolle 20 ohjasin jumppaa. Sitten kävin takarivissä.. Keskiraskaudessa fyysinen suoritus supisteli, joten piti hiljentää ja vähentää tietty liikuntaa. Nyt ei supistele. Eilen kävelin 6km, eikä menny ku tunti eli aika rivakasti vielä pystyy liikkumaan. Ku kohtu painaa niin kyykkypissillä piti kyllä matkan varrela käydä :)....
Ei ole koskenut selkään ei jalkoihin, maha aika pieni yms. Siis kävelen ja vesijumpassa käyn viikottain ja rv 37 alkaa huomenna. Hyvin liikuttu tänne asti!!

Näinpä uskoin jatkavani keskiaktiivista uinti/sali/pyöräilyharrastustani piitkälle raskauteen, mutta ensin esti satunnainen mutta jatkuva verenvuoto kaiken kivan (ja piti terveessä kuolemanpelossa), ja sittemmin ovat vatsalihaskrampit ( herkkutapauksissa supistukset) kaverina heti, jos meinaa askel pidentyä edes normaalivauhtiseksi kävelyksi.

Olen sitten ajatellut niin, että kyllähän nekin äidit ovat saaneet lapsensa ulos, jotka ovat joutuneet olemaan viikkoja vuodelevossa, joten eiköhän tämä hiljainen köpittelykin jotain lihaskuntoa pidä yllä, vaikkei suunnitellut "maratonille" valmistautumiset sitten pitäneetkään kutiaan.

RV 24, onnea liikkuville ja syystä tai toisesta liikkumattomille palloille.