Hirveä olotila, miten selvitä??? :(

Anonyymi

Olin pääsiäisen aikaan nyt pitkästä aikaa käymässä äitini luona koronan vuoksi kun ei ole voinut käydä (riskiryhmässä) ja miehen piti tulla hakemaan minua nyt pois takaisin ja muitakin kaikkia suunnitelmia oli vaikka mitä niin hänpä ilmoitti ettei enää tule ja olisi kuulemma pitänyt erota jo ajat sitten ja sieltä tuli kaikki mahdolliset valheet ja selittelyt asiaan ja siis en tiedä....

Olen ihan shokissa...palelee, oksettaa, päätä särkee ja itkenyt koko iltapäivän ja en tiedä yhtään mitä teen nyt...olen ihan hädissäni eikä ketään ihmisiä, joista saisi tukea tai apua edes näin akuutisti ja äitikin suhtautuu oudon kylmästi ja kuin suuttunut minulle. 😞 Sen taoa reagoida tulevaan avioeroon mutta oikeasti on niin tyhjä ja yksinäinen olo etten osaa edes kuvailla...kertokaa jotain neuvoja tai mitä vaan suunnilleen mikä voisi helpottaa oloa ja millä tästä selviää ajan kanssa, jos olette joskus kokeneet saman tai juuri kokemassa? Olen oikeasti ihan loppu ja rikki ja ennen kaikkea niin yksin juuri nyt...vielä juhlapyhäkin piti sattua...Nyt tuntuu vaan etten selviä!!! 😞

Kiitos jos edes joku jaksoi lukea ja välittäisi vielä vaikka vastatakin tai jotain juttelua aikaan. Toivottavasti muiden pääsiäiset menneet paremmin!

163

3871

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Iso halaus ja voimia! 🤗

      • Anonyymi

        Voi kiitos paljon sinulle, tuli itku taas kun luin viestisi ja halaus tulee niin tarpeeseen...Kaunista kevättä sinulle ja kiitos vielä kun ehdit ja viitsit kommentoida ❤ Hyviäkin ihmisiä on vielä näköjään maailmassa!!!


    • Uuuh, auts, olen pahoillani vuoksesi.

      Ainoa vinkki jonka osaan omalla kokemuksellani antaa, on se, että keskity nyt vain mielessäsi kaiken arkisen järjestelyyn, kuten ikävästi sanottuna lusikoiden jakoon jne. Sillä tavalla ankkuroidut kiinni juuri siihen hetkeen ja jossain määrin lähitulevaan, mutta se voi auttaa pysymään kasassa, kun pitäähän asiat saada järjestettyä asiallisesti. Kun toinen on sitten poissa, on aikaa ja vapaus antaa kaikkien tunteiden tulla.

      • Anonyymi

        Kiitos paljon sinnekin jonnekin neuvoistasi ja totta puhut kyllä, että paljon on nyt edessä asioiden hoitelua ja siihenkin tosiaan tarvii voimia kovasti mutta tehtävähän ne on jos omat tavaransa ja vaatteensa yms.aikoo saada ja tosiaan tunne on kyllä nyt, että haluaa toisen mahdollisimman pian pois kokonaan elämästään (ei siis lapsia onneksi ole) ja siten varmaan toipuminen voi vasta ihan kunnolla alkaa. Kaikkea hyvää sullekin! ♡ Taitaa olla kuitenkin aika pitkä tie minulla edessä vielä...huoh... 😢


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos paljon sinnekin jonnekin neuvoistasi ja totta puhut kyllä, että paljon on nyt edessä asioiden hoitelua ja siihenkin tosiaan tarvii voimia kovasti mutta tehtävähän ne on jos omat tavaransa ja vaatteensa yms.aikoo saada ja tosiaan tunne on kyllä nyt, että haluaa toisen mahdollisimman pian pois kokonaan elämästään (ei siis lapsia onneksi ole) ja siten varmaan toipuminen voi vasta ihan kunnolla alkaa. Kaikkea hyvää sullekin! ♡ Taitaa olla kuitenkin aika pitkä tie minulla edessä vielä...huoh... 😢

        Olet siinä oikeassa, että uuden rakentaminen voi alkaa vasta kun vanha on jäänyt taakse.
        Matkasi varmaankin tulee olemaan pitkä, siltä tuo vähän vaikuttaa, mutta parempi niin kuin hätäillen. Omalla kohdalla vähän erilainen kuvio, mutta kohta kaksi vuotta on matkaa tehty ja vielä sitä on jäljellä. Vaan jokseenkin viikottain huomaa, että edetty on, jotain on jäänyt taas taakse.

        Voimia ja ennen kaikkea sitkeyttä ❤


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Olet siinä oikeassa, että uuden rakentaminen voi alkaa vasta kun vanha on jäänyt taakse.
        Matkasi varmaankin tulee olemaan pitkä, siltä tuo vähän vaikuttaa, mutta parempi niin kuin hätäillen. Omalla kohdalla vähän erilainen kuvio, mutta kohta kaksi vuotta on matkaa tehty ja vielä sitä on jäljellä. Vaan jokseenkin viikottain huomaa, että edetty on, jotain on jäänyt taas taakse.

        Voimia ja ennen kaikkea sitkeyttä ❤

        Hienoa, että sinulla jo edes vähän helpottanut rankka elämänvaihe ja olet varmaan ollut sitkeä ja kärsivällinen asian suhteen ja niinpä jo viikoittain siis huomaat jotain jääneen taakse ja elämä voittaa pikku hiljaa.

        Mutta tietenkin tuo 2 vuotta kuulostaa tässä vaiheessa pitkältä ajalta vaikka minun kohdallani se todennäköisesti tulee olemaan vieläkin pidempi aika kun yhdessä yli 10 vuotta oltiin vaikka välillä enemmän tai vähemmän. Mutta joka tapauksessa. Hiljaa hyvä tulee ja nyt vaan täytyy ensin koittaa jotenkin selviytyä pahimman olon yli kun tänään ei ole mennyt mitään ruokaa alas eikä yhtään nälkä ja taitaa unetkin jäädä melko ohuiksi.

        Mutta kiitos paljon ja sinulle samoin voimia vielä toipumiseen ja elämän tiellä ja sitä sisua ja sitkeyttä edelleen meille molemmille ❤


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa, että sinulla jo edes vähän helpottanut rankka elämänvaihe ja olet varmaan ollut sitkeä ja kärsivällinen asian suhteen ja niinpä jo viikoittain siis huomaat jotain jääneen taakse ja elämä voittaa pikku hiljaa.

        Mutta tietenkin tuo 2 vuotta kuulostaa tässä vaiheessa pitkältä ajalta vaikka minun kohdallani se todennäköisesti tulee olemaan vieläkin pidempi aika kun yhdessä yli 10 vuotta oltiin vaikka välillä enemmän tai vähemmän. Mutta joka tapauksessa. Hiljaa hyvä tulee ja nyt vaan täytyy ensin koittaa jotenkin selviytyä pahimman olon yli kun tänään ei ole mennyt mitään ruokaa alas eikä yhtään nälkä ja taitaa unetkin jäädä melko ohuiksi.

        Mutta kiitos paljon ja sinulle samoin voimia vielä toipumiseen ja elämän tiellä ja sitä sisua ja sitkeyttä edelleen meille molemmille ❤

        No kymmenisen vuotta sitä itsellekin ehtyä kertyä, yhteistä matkaa. Tietenkin olisin halunnut olla jo vuoden kuluttua erosta kuin uusi mies, mutta tiesin ennalta ettei niin tule tapahtumaan mitenkään. Budjetoin itselleni sen puolitoista, kaksi vuotta tähän projektiin, mutta en usko että kaksikaan riittää jos ihan tosissaan haluan kaiken menneen pyyhkiä pois lihasmuistista, mutta tokko siihen on tarvetta. Silti ystävääni lainaten kolme vuotta on todennäköinen, vaan eipä sillä, ottaa sen aikaa kun tarvitsee, sitä aikaa riittää koko loppuelämän verran.

        Siinä missä viikottain etenee, ottaa se myös viikottain takapakkia, kymmenessä vuodessa ehtii niin paljon toisen kanssa, että ns. yhdessä koettuja asioita tipsahtelee jatkuvasti silmille, ajatuksiin. Joka juttu täytyy kohdata, sillä siitä pääsee, vaikka vaikeata välillä onkin.

        Itselleni alun pahimmat hetket olivat samankaltaisia, ei ruokaa, ei unta, silloin vielä poltin, niin savuja meni senkin edestä. Sitten pakotin itseni ulos kävelemään kortteleita toisensa perään ja lopuksi kotiin. Tuli nälkä. Tuli väsykin. Kadulla ei viitsinyt itkeä silmiä päästään, niin joutui hieman kovettamaan itseään kävelyn ajaksi. Kotona sitten kelpasi vollottaa sen kun sattui tuntumaan, jos sitten enää edes tarvitsi vollottaa.


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        No kymmenisen vuotta sitä itsellekin ehtyä kertyä, yhteistä matkaa. Tietenkin olisin halunnut olla jo vuoden kuluttua erosta kuin uusi mies, mutta tiesin ennalta ettei niin tule tapahtumaan mitenkään. Budjetoin itselleni sen puolitoista, kaksi vuotta tähän projektiin, mutta en usko että kaksikaan riittää jos ihan tosissaan haluan kaiken menneen pyyhkiä pois lihasmuistista, mutta tokko siihen on tarvetta. Silti ystävääni lainaten kolme vuotta on todennäköinen, vaan eipä sillä, ottaa sen aikaa kun tarvitsee, sitä aikaa riittää koko loppuelämän verran.

        Siinä missä viikottain etenee, ottaa se myös viikottain takapakkia, kymmenessä vuodessa ehtii niin paljon toisen kanssa, että ns. yhdessä koettuja asioita tipsahtelee jatkuvasti silmille, ajatuksiin. Joka juttu täytyy kohdata, sillä siitä pääsee, vaikka vaikeata välillä onkin.

        Itselleni alun pahimmat hetket olivat samankaltaisia, ei ruokaa, ei unta, silloin vielä poltin, niin savuja meni senkin edestä. Sitten pakotin itseni ulos kävelemään kortteleita toisensa perään ja lopuksi kotiin. Tuli nälkä. Tuli väsykin. Kadulla ei viitsinyt itkeä silmiä päästään, niin joutui hieman kovettamaan itseään kävelyn ajaksi. Kotona sitten kelpasi vollottaa sen kun sattui tuntumaan, jos sitten enää edes tarvitsi vollottaa.

        Täällä edelleen valvotaan taas ja ajatukset pyörii ihan sekavina päässä ja jotenkin äidin luona olokin alkaa välillä jo ahdistamaan varsinkin kun hän ei jotenkin ymmärrä tätä tilannetta nyt eikä osoita minkään sortin empaattisuutta.

        Mutta pitkä on sinullakin ollut yhteinen taival jonkun erityisen ihmisen kanssa, suunnilleen saman verran kuin minulla oli kaikkinensa. Kyllä siinä ehtii jo kiihtyä ja tottua toiseen ainakin jollain tapaa. Ja ymmärrän hyvin, että vuosista puhutaan kun noin pitkistä suhteista kunnolla toivutaan, toki jotain poikkeustapauksia löytyy mutta suurin osa tarvii muutamia vuosia toipumiseen. Ja niin mihinkäs tässä kiire valmiissa maailmassa, otetaan rauhassa aikaa vaan.

        Ja takapakit kuuluvat toipumiseen ehdottomasti, niitä tulee varmasti kaikille aina jossain vaiheessa kun todellakin niitä yhteisiä paikkoja, muistoja jne.tupsahtelee eteen ja mieleen aina välillä sitten enemmänkin. Mutta onneksi myös eteenpäin pääsee koko ajan vähitellen ajan kanssa, se on paras toivo ainakin tällä hetkellä minulle kun lukenut näitä juttuja täältä. Osaat muuten kirjoittaa todella hienosti ja kuvailla asioita erityisesti. :)

        Pahinta melkein on juurikin fyysinen olotila tällä hetkellä, heikottaa mutta ei tee mieli mitään syödä ja nukkuminen on ihan pätkittäistä ja heräilen vähän väliä. Hieno homma, että jaksoit lähteä ulos vähänkin ja sitä kautta sait syömisen ja nukkumisen takaisin elämääsi myös. Itsekin tykkään käydä luonnossa, metsässä rauhassa kävelyillä mutta nyt on jäänyt väliin nämä muutama päivä, saa nähdä milloin vaan lähden taas ja vaikka hieman pakolla, tiedän että sitten kun pääsee lähtemään se tekee ainoastaan hyvää.

        Kiitos sulle edelleen kun jaat tuntemuksiasi ja toivottavasti siellä jo nukutaan hyvin tähän aikaan. Rauhaisia unia, minäkin koitan kohta josko nukkumatti tulisi käymään! ☆☆☆

        Niin ja itku usein helpottaa oloa edes hetkeksi ja jos itkettää niin silloin kannattaa vaan antaa itkun tulla, jossain vaiheessa ehkä kyyneleetkin loppuvat eikä enää itkua tule ainakaan niin helposti...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä edelleen valvotaan taas ja ajatukset pyörii ihan sekavina päässä ja jotenkin äidin luona olokin alkaa välillä jo ahdistamaan varsinkin kun hän ei jotenkin ymmärrä tätä tilannetta nyt eikä osoita minkään sortin empaattisuutta.

        Mutta pitkä on sinullakin ollut yhteinen taival jonkun erityisen ihmisen kanssa, suunnilleen saman verran kuin minulla oli kaikkinensa. Kyllä siinä ehtii jo kiihtyä ja tottua toiseen ainakin jollain tapaa. Ja ymmärrän hyvin, että vuosista puhutaan kun noin pitkistä suhteista kunnolla toivutaan, toki jotain poikkeustapauksia löytyy mutta suurin osa tarvii muutamia vuosia toipumiseen. Ja niin mihinkäs tässä kiire valmiissa maailmassa, otetaan rauhassa aikaa vaan.

        Ja takapakit kuuluvat toipumiseen ehdottomasti, niitä tulee varmasti kaikille aina jossain vaiheessa kun todellakin niitä yhteisiä paikkoja, muistoja jne.tupsahtelee eteen ja mieleen aina välillä sitten enemmänkin. Mutta onneksi myös eteenpäin pääsee koko ajan vähitellen ajan kanssa, se on paras toivo ainakin tällä hetkellä minulle kun lukenut näitä juttuja täältä. Osaat muuten kirjoittaa todella hienosti ja kuvailla asioita erityisesti. :)

        Pahinta melkein on juurikin fyysinen olotila tällä hetkellä, heikottaa mutta ei tee mieli mitään syödä ja nukkuminen on ihan pätkittäistä ja heräilen vähän väliä. Hieno homma, että jaksoit lähteä ulos vähänkin ja sitä kautta sait syömisen ja nukkumisen takaisin elämääsi myös. Itsekin tykkään käydä luonnossa, metsässä rauhassa kävelyillä mutta nyt on jäänyt väliin nämä muutama päivä, saa nähdä milloin vaan lähden taas ja vaikka hieman pakolla, tiedän että sitten kun pääsee lähtemään se tekee ainoastaan hyvää.

        Kiitos sulle edelleen kun jaat tuntemuksiasi ja toivottavasti siellä jo nukutaan hyvin tähän aikaan. Rauhaisia unia, minäkin koitan kohta josko nukkumatti tulisi käymään! ☆☆☆

        Niin ja itku usein helpottaa oloa edes hetkeksi ja jos itkettää niin silloin kannattaa vaan antaa itkun tulla, jossain vaiheessa ehkä kyyneleetkin loppuvat eikä enää itkua tule ainakaan niin helposti...

        Ehtii kiintyä toiseen piti olla eikä kiihtyä vaikka välillä on kyllä sitäkin varmaan tapahtunut kymmenen vuoden aikana 😀 Nämä puhelimet nykyään kivasti kirjoittavat omaa juttuaan...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ehtii kiintyä toiseen piti olla eikä kiihtyä vaikka välillä on kyllä sitäkin varmaan tapahtunut kymmenen vuoden aikana 😀 Nämä puhelimet nykyään kivasti kirjoittavat omaa juttuaan...

        Juu ei se haittaa, kun lukeen koko lauseen niin ymmärtää hyvin mitä oltiin sanomassa 😉
        Olen samaa mieltä, tietyssä mielessä se kiihtyä myös sopi siihen ja sait minut hihittelemään niille mielikuville 😁


      • Anonyymi kirjoitti:

        Täällä edelleen valvotaan taas ja ajatukset pyörii ihan sekavina päässä ja jotenkin äidin luona olokin alkaa välillä jo ahdistamaan varsinkin kun hän ei jotenkin ymmärrä tätä tilannetta nyt eikä osoita minkään sortin empaattisuutta.

        Mutta pitkä on sinullakin ollut yhteinen taival jonkun erityisen ihmisen kanssa, suunnilleen saman verran kuin minulla oli kaikkinensa. Kyllä siinä ehtii jo kiihtyä ja tottua toiseen ainakin jollain tapaa. Ja ymmärrän hyvin, että vuosista puhutaan kun noin pitkistä suhteista kunnolla toivutaan, toki jotain poikkeustapauksia löytyy mutta suurin osa tarvii muutamia vuosia toipumiseen. Ja niin mihinkäs tässä kiire valmiissa maailmassa, otetaan rauhassa aikaa vaan.

        Ja takapakit kuuluvat toipumiseen ehdottomasti, niitä tulee varmasti kaikille aina jossain vaiheessa kun todellakin niitä yhteisiä paikkoja, muistoja jne.tupsahtelee eteen ja mieleen aina välillä sitten enemmänkin. Mutta onneksi myös eteenpäin pääsee koko ajan vähitellen ajan kanssa, se on paras toivo ainakin tällä hetkellä minulle kun lukenut näitä juttuja täältä. Osaat muuten kirjoittaa todella hienosti ja kuvailla asioita erityisesti. :)

        Pahinta melkein on juurikin fyysinen olotila tällä hetkellä, heikottaa mutta ei tee mieli mitään syödä ja nukkuminen on ihan pätkittäistä ja heräilen vähän väliä. Hieno homma, että jaksoit lähteä ulos vähänkin ja sitä kautta sait syömisen ja nukkumisen takaisin elämääsi myös. Itsekin tykkään käydä luonnossa, metsässä rauhassa kävelyillä mutta nyt on jäänyt väliin nämä muutama päivä, saa nähdä milloin vaan lähden taas ja vaikka hieman pakolla, tiedän että sitten kun pääsee lähtemään se tekee ainoastaan hyvää.

        Kiitos sulle edelleen kun jaat tuntemuksiasi ja toivottavasti siellä jo nukutaan hyvin tähän aikaan. Rauhaisia unia, minäkin koitan kohta josko nukkumatti tulisi käymään! ☆☆☆

        Niin ja itku usein helpottaa oloa edes hetkeksi ja jos itkettää niin silloin kannattaa vaan antaa itkun tulla, jossain vaiheessa ehkä kyyneleetkin loppuvat eikä enää itkua tule ainakaan niin helposti...

        Voimia ja sitkeyttä, keksi lyhyelle aikavälille tavoite tai pari ja pidä niistä kiinni kynsinhampain. Vaikkapa niin, että kahden viikon päästä syöt jo selvästi paremmin, ihan sellaisia pieniä juttuja. Arki, pienet välitavoitteet ja aiemmat piristyksen aiheet auttavat kummasti eteenpäin.

        Koita ystävähyvä jaksaa käydä ulkona kävelyllä, etenkin kevään heräilevä luonto on mieltä lämmittävä. Ja se bonushan siitä tulee, että tunnin kävelylenkki väsyttää ja saattaa alkaa ruokakin maistumaan edes rahtusen.

        Kokisikohan äitisi jonkinlaista pettymystä sinuun tästä tilanteesta? Vaikka siten, että sinun olisi kuulunut tehdä mitä vain, kunhan avioliitto pysyy kasassa? Onko äidilläsi jotain tuollaista aiempaa kokemusta elämässään, miksi voisi tuntea tuolla tavoin?

        Kiitos, olin tuolloin jo autuaasti unten mailla. Toivottavasti sinäkin sait nukuttua edes jonkun tunnin. ❤

        Mutta muistan ne välittömät eron jälkeiset viikot, ei siinä saanut ajatuksiltaan hetken rauhaa. Tuolloin aika usein kirjoitin illalla/yöllä kaiken ulos, mitä päässä liikkui, aivan kaiken ja juuri niin kuin ne asiat mielessä olivat, kirosanoja säästelemättä. Tarinaa kertyi aika paljon, tietsikalla kirjoitettuna kai jonkun sata sivua. En ole vilkaissut niitä sen jälkeen, kun lopetin sen kirjoittamisen, mutta ajattelin kyllä tässä kevään/kesän mittaan lukea sen sepustuksen, sekin on yhdenlainen etappi ja irti päästämisen ele.

        Kyllä niitä menneitä yhteisiä asioita on tullut tässä viime aikoina jonkin verraan vastaan, se on vetänyt hieman mieltä matalemmalle, mutta vain hieman. Omalla kohdalla voin todeta, että entiseen yhteiseen asuntoon (lunastin itselleni) asumaan jääminen ei ollut hyvä ratkaisu, kaikki täällä muistuttaa menneistä. Ja tietty kun on sen päälle nuo "yhteiset lapset" eli kolme (ennen) yhteistä kissaa, niin sekin teki omaa hallaansa, mutta sen osalta aletaan olemaan nyt kuivilla.

        Hyvää yötä, toivottavasti saat nukuttua :)


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Juu ei se haittaa, kun lukeen koko lauseen niin ymmärtää hyvin mitä oltiin sanomassa 😉
        Olen samaa mieltä, tietyssä mielessä se kiihtyä myös sopi siihen ja sait minut hihittelemään niille mielikuville 😁

        Heräsin juuri kesken unien taas yllättäen ja kiva kun täältä löytyi uutta tekstiä :) Joo kieltämättä itseäkin jopa vähän alkoi edes hymyilyttämään tuo väärä versio joka sopi tietyllä tapaa tuohon myös vaikka nyt sitä en hakenutkaan ja puhelin korjaili itsekseen....Mutta molempia mahtuu varmaan lähes kaikkien pitkiin suhteisiin.


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Voimia ja sitkeyttä, keksi lyhyelle aikavälille tavoite tai pari ja pidä niistä kiinni kynsinhampain. Vaikkapa niin, että kahden viikon päästä syöt jo selvästi paremmin, ihan sellaisia pieniä juttuja. Arki, pienet välitavoitteet ja aiemmat piristyksen aiheet auttavat kummasti eteenpäin.

        Koita ystävähyvä jaksaa käydä ulkona kävelyllä, etenkin kevään heräilevä luonto on mieltä lämmittävä. Ja se bonushan siitä tulee, että tunnin kävelylenkki väsyttää ja saattaa alkaa ruokakin maistumaan edes rahtusen.

        Kokisikohan äitisi jonkinlaista pettymystä sinuun tästä tilanteesta? Vaikka siten, että sinun olisi kuulunut tehdä mitä vain, kunhan avioliitto pysyy kasassa? Onko äidilläsi jotain tuollaista aiempaa kokemusta elämässään, miksi voisi tuntea tuolla tavoin?

        Kiitos, olin tuolloin jo autuaasti unten mailla. Toivottavasti sinäkin sait nukuttua edes jonkun tunnin. ❤

        Mutta muistan ne välittömät eron jälkeiset viikot, ei siinä saanut ajatuksiltaan hetken rauhaa. Tuolloin aika usein kirjoitin illalla/yöllä kaiken ulos, mitä päässä liikkui, aivan kaiken ja juuri niin kuin ne asiat mielessä olivat, kirosanoja säästelemättä. Tarinaa kertyi aika paljon, tietsikalla kirjoitettuna kai jonkun sata sivua. En ole vilkaissut niitä sen jälkeen, kun lopetin sen kirjoittamisen, mutta ajattelin kyllä tässä kevään/kesän mittaan lukea sen sepustuksen, sekin on yhdenlainen etappi ja irti päästämisen ele.

        Kyllä niitä menneitä yhteisiä asioita on tullut tässä viime aikoina jonkin verraan vastaan, se on vetänyt hieman mieltä matalemmalle, mutta vain hieman. Omalla kohdalla voin todeta, että entiseen yhteiseen asuntoon (lunastin itselleni) asumaan jääminen ei ollut hyvä ratkaisu, kaikki täällä muistuttaa menneistä. Ja tietty kun on sen päälle nuo "yhteiset lapset" eli kolme (ennen) yhteistä kissaa, niin sekin teki omaa hallaansa, mutta sen osalta aletaan olemaan nyt kuivilla.

        Hyvää yötä, toivottavasti saat nukuttua :)

        Kiitos paljon ja siellä uinutaan ja nukutaan taas varmasti hyvin autuaasti jo, minäkin ehdin jonkun aikaa pariin otteeseen mutta nyt heräsin tosiaan, jospa tämä pieni kirjoitustuokio saisi unen uudestaan tulemaan.

        Itse asiassa kävin nyt illalla pienen lenkin aika lämpimässäkin kevätillassa ja se teki hyvää ja juurikin alkoi väsyttämään ja nukahdin sohvalle hyvin pian kun sisälle tulin. Ei vaan unta riittänyt kovin pitkälle mutta torkahdin vielä uudestaankin. Kaipa pienetkin pätkät vähän auttaa asiaa. Nyt alkaa olla kyllä tosi hienoa ja kaunista aikaa luonnossa ja siitä pitäisi nauttia, olet oikeassa ja olen koko pitkän talven tätä aikaa odottanutkin.

        Myös äitini suhteen voit olla hyvinkin oikeassa, että on tietyllä tapaa pettynyt eroon ja minuun purkaa sitä tietenkin kun täällä nyt vielä toistaiseksi olen vaikka varmasti molempiin on pettynyt ja olisi toivonut parempaa ja erilaista lopputulosta niin sanotusti.

        Kirjoittaminen jopa tänne kyllä tietyllä tavalla edes pikkuisen helpottaa hetken oloa kun purkaa mieltään tai kirjoittaa mitä tahansa asioita ja vaihtaa ajatuksia. Uskon kyllä, että sulla on tullut hyvääkin tekstiä paljon ulos silloin pahimpaan aikaan kun olet niin hyvä kirjoittamaan ja joo tekee varmaan jossain mielessä hyvää lukea ne läpi ja päästää siten nyös irti mutta sitten kun on valmis siihen ja aika on se oikea. Tee ihmeessä niin sitten!

        Yhteisten parempien hetkien muistelu vie aina hetkeksi ainakin mieltä synkemmäksi mutta kyllä siitä taas toipuu kun yrittää aktiivisesti ajatella jotain muuta ja pitää todellakin yrittää pitää nyt kiinni jostain rutiineista ja päätinkin, että ulkoilu jatkuu kyllä entiseen tapaan etten anna kauniin kevään valua ihan hukkaan tämän takia.

        Ja uskon kyllä, että yhteiseen kotiin jääminen on ollut melkoisen rankkaa koska siellä kaikki muistuttaa toisesta ja yhteisestä ajasta. Itse tosiaan olen jäämässä tänne paljon suurempaan ja kauniiseen kotikaupunkiini ja meille tulee n.400 km välimatkaa ja jotenkin jo se ajatus helpottaa vähän oloa nyt. Olen tänne kaivannutkin paljon viime vuosina nyt varsinkin ja ehdotin usein muuttoa takaisin tänne, täällä nimittäin mentiin naimisiin ja kaikki alkoi.

        Ja ai teillä oli yhteisiä kissalapsia jotka yhdistivät teitä myös paljon, meillä ei ollut edes mitään eläimiä vaikka koirasta jossain vaiheessa haaveilin kovasti mutta hyvä nyt juuri näin, ei jää oikeastaan mitään erityistä yhteistä sitten lopulta. Ja kiitos vielä, hyviä unia sinne jonnekin myös ja minäkin taidan koittaa taas tässä välissä saada unta. Jospa onnistuisi. Ehkäpä kuullaan vielä!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos paljon ja siellä uinutaan ja nukutaan taas varmasti hyvin autuaasti jo, minäkin ehdin jonkun aikaa pariin otteeseen mutta nyt heräsin tosiaan, jospa tämä pieni kirjoitustuokio saisi unen uudestaan tulemaan.

        Itse asiassa kävin nyt illalla pienen lenkin aika lämpimässäkin kevätillassa ja se teki hyvää ja juurikin alkoi väsyttämään ja nukahdin sohvalle hyvin pian kun sisälle tulin. Ei vaan unta riittänyt kovin pitkälle mutta torkahdin vielä uudestaankin. Kaipa pienetkin pätkät vähän auttaa asiaa. Nyt alkaa olla kyllä tosi hienoa ja kaunista aikaa luonnossa ja siitä pitäisi nauttia, olet oikeassa ja olen koko pitkän talven tätä aikaa odottanutkin.

        Myös äitini suhteen voit olla hyvinkin oikeassa, että on tietyllä tapaa pettynyt eroon ja minuun purkaa sitä tietenkin kun täällä nyt vielä toistaiseksi olen vaikka varmasti molempiin on pettynyt ja olisi toivonut parempaa ja erilaista lopputulosta niin sanotusti.

        Kirjoittaminen jopa tänne kyllä tietyllä tavalla edes pikkuisen helpottaa hetken oloa kun purkaa mieltään tai kirjoittaa mitä tahansa asioita ja vaihtaa ajatuksia. Uskon kyllä, että sulla on tullut hyvääkin tekstiä paljon ulos silloin pahimpaan aikaan kun olet niin hyvä kirjoittamaan ja joo tekee varmaan jossain mielessä hyvää lukea ne läpi ja päästää siten nyös irti mutta sitten kun on valmis siihen ja aika on se oikea. Tee ihmeessä niin sitten!

        Yhteisten parempien hetkien muistelu vie aina hetkeksi ainakin mieltä synkemmäksi mutta kyllä siitä taas toipuu kun yrittää aktiivisesti ajatella jotain muuta ja pitää todellakin yrittää pitää nyt kiinni jostain rutiineista ja päätinkin, että ulkoilu jatkuu kyllä entiseen tapaan etten anna kauniin kevään valua ihan hukkaan tämän takia.

        Ja uskon kyllä, että yhteiseen kotiin jääminen on ollut melkoisen rankkaa koska siellä kaikki muistuttaa toisesta ja yhteisestä ajasta. Itse tosiaan olen jäämässä tänne paljon suurempaan ja kauniiseen kotikaupunkiini ja meille tulee n.400 km välimatkaa ja jotenkin jo se ajatus helpottaa vähän oloa nyt. Olen tänne kaivannutkin paljon viime vuosina nyt varsinkin ja ehdotin usein muuttoa takaisin tänne, täällä nimittäin mentiin naimisiin ja kaikki alkoi.

        Ja ai teillä oli yhteisiä kissalapsia jotka yhdistivät teitä myös paljon, meillä ei ollut edes mitään eläimiä vaikka koirasta jossain vaiheessa haaveilin kovasti mutta hyvä nyt juuri näin, ei jää oikeastaan mitään erityistä yhteistä sitten lopulta. Ja kiitos vielä, hyviä unia sinne jonnekin myös ja minäkin taidan koittaa taas tässä välissä saada unta. Jospa onnistuisi. Ehkäpä kuullaan vielä!

        Olipa hyvä, että sait ulkoiltua ja torkuttuakin :)

        Kirjoittelu auttaa, oli se sitten keskustelua vain itselle tai vaikkapa täällä. Aina kun jotain mielestään ulos, vaikka vain tilapäisesti, se vapauttaa kapasiitettia muuhun. Ja käy sen keskustelun itsensä tai muiden kanssa, niin vasta "ääneen" lausutut sanat ovat totta, eivätkä vain ajatuksia, haaveita, harhoja. Ne konkretisoituvat sillä tavoin ja voivat alkaa kehittymään, kasvamaan, kasvattamaankin. Siksikin on tärkeää avata mieltään ainakin elämän risteyskohdissa.
        Aaaa, no ne mun eron jälkeiset kirjoitukset on varmaan aika sekavaa luettavaa ja tuskin mitään kovin asiallista, mutta tietyllä tapaa pidän itseäni tilivelvollisena itselleni myös niistä. On käytävä läpi se mitä silloin eli ja hengitti, verrattava siihen missä on nyt ja opittava lisää. Oman mielenmaiseman ja tunne-elämän ruotiminen on aika kehittävää.

        Olen ehdottomasti samaa mieltä, on hyvä muuttaa toiselle. Ja sinun tapauksessa on varmasti muutenkin elähdyttävää palata kotikaupunkiin, se on omalla tavallaan turvaa tuovaa. Olkoonkin, että sieltä nyt päättyvä suhde on alkujaan.

        Niin, nuo kissalapset ovat oma lukunsa, mutta eron hetkellä totesin, ettei liki kymmenen vuotta yhdessä ollutta kolmikkoa hajoteta eron tähden ja koska itselläni oli ja on paremmat edellytykset hoitaa niitä, jäävät ne minulle. Tästä olin hyvin ehdoton. Toisinaan tietysti harmittaa, koska ne rajaavat mahdollisuuksia, mutta kukin meistä valitsee omat ristinsä :)

        Hyviä vointeja, parempaa mieltä, ehkä kuulemme :)


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Olipa hyvä, että sait ulkoiltua ja torkuttuakin :)

        Kirjoittelu auttaa, oli se sitten keskustelua vain itselle tai vaikkapa täällä. Aina kun jotain mielestään ulos, vaikka vain tilapäisesti, se vapauttaa kapasiitettia muuhun. Ja käy sen keskustelun itsensä tai muiden kanssa, niin vasta "ääneen" lausutut sanat ovat totta, eivätkä vain ajatuksia, haaveita, harhoja. Ne konkretisoituvat sillä tavoin ja voivat alkaa kehittymään, kasvamaan, kasvattamaankin. Siksikin on tärkeää avata mieltään ainakin elämän risteyskohdissa.
        Aaaa, no ne mun eron jälkeiset kirjoitukset on varmaan aika sekavaa luettavaa ja tuskin mitään kovin asiallista, mutta tietyllä tapaa pidän itseäni tilivelvollisena itselleni myös niistä. On käytävä läpi se mitä silloin eli ja hengitti, verrattava siihen missä on nyt ja opittava lisää. Oman mielenmaiseman ja tunne-elämän ruotiminen on aika kehittävää.

        Olen ehdottomasti samaa mieltä, on hyvä muuttaa toiselle. Ja sinun tapauksessa on varmasti muutenkin elähdyttävää palata kotikaupunkiin, se on omalla tavallaan turvaa tuovaa. Olkoonkin, että sieltä nyt päättyvä suhde on alkujaan.

        Niin, nuo kissalapset ovat oma lukunsa, mutta eron hetkellä totesin, ettei liki kymmenen vuotta yhdessä ollutta kolmikkoa hajoteta eron tähden ja koska itselläni oli ja on paremmat edellytykset hoitaa niitä, jäävät ne minulle. Tästä olin hyvin ehdoton. Toisinaan tietysti harmittaa, koska ne rajaavat mahdollisuuksia, mutta kukin meistä valitsee omat ristinsä :)

        Hyviä vointeja, parempaa mieltä, ehkä kuulemme :)

        Iltaa sinne sulle ja kissoille! :) Kirjoitan tässä jotain vähän ennen kuin lähden vielä käymään happihyppelyllä tuolla kevätillassa. Sun tekstit on niin hyviä ja täynnä syvällisyyttä, että luen ne aina moneen kertaan ja mä oon tosiaan kasvatuspsykologian maisteri/aikuiskouluttaja että tavallaan silloin jännästi sivuat kyllä ihan tuttuja asioita mitä itse kouluttaakin nykyään ihmisille mutta itseään ei kriisitilanteissa osaa kyllä kovinkaan hyvin auttaa, koulutuksesta ei oo siinä vaiheessa oikein mitään hyötyä. Mutta vertaistuesta ja ajatustenvaihdosta ehdottomasti on.

        Kirjoittaessa johonkin asiat tosiaan jotenkin konkretisoituu ja ehkä niitä pikku hiljaa alkaa ymmärtämään ja hyväksymäänkin kuin että vaan pyörittelisi mielessä eikä ne pääse ulos sieltä mitenkään. Ja juurikin hyvin osasit kirjoittaa senkin, että oman tunne-elämän ruotiminen ja siitä lisää oppiminen on kyllä aina kehittävää ja kannattavaa. Se ei tee koskaan pahaa. Mutta helppoa se ei ole. Sillekin täytyy antaa aikaa.

        Mutta minä tosiaan jo löysin täältä itselleni asunnon tai siis kodin ja olen kyllä tyytyväinen siihen ja kuinka sain asian näin tehokkaasti hoidettua. Ja mieluinenkin löytyi ja satuin vielä saamaankin juuri sen minkä halusin. :)

        Ja hei sun päätös pitää kissalapset itselläsi oli varmasti täysin oikea ja sulla on niistä seuraa, et ole koskaan ihan yksin ja voit vaikka jutella niille. Eikä kolmikkoa olisikaan kannattanut missään nimessä eron takia hajottaa, ei kaikkea kannata pistää päreiksi vaan jotain tuttuakin ja rakasta on hyvä säilyttää kuten eläimet josko niitä on. Mukavaa ja rentouttavaa viikonlopun alkua sinne teidän nelikolla, nyt lähden vielä pikku iltakävelylle...Kuulumisiin!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltaa sinne sulle ja kissoille! :) Kirjoitan tässä jotain vähän ennen kuin lähden vielä käymään happihyppelyllä tuolla kevätillassa. Sun tekstit on niin hyviä ja täynnä syvällisyyttä, että luen ne aina moneen kertaan ja mä oon tosiaan kasvatuspsykologian maisteri/aikuiskouluttaja että tavallaan silloin jännästi sivuat kyllä ihan tuttuja asioita mitä itse kouluttaakin nykyään ihmisille mutta itseään ei kriisitilanteissa osaa kyllä kovinkaan hyvin auttaa, koulutuksesta ei oo siinä vaiheessa oikein mitään hyötyä. Mutta vertaistuesta ja ajatustenvaihdosta ehdottomasti on.

        Kirjoittaessa johonkin asiat tosiaan jotenkin konkretisoituu ja ehkä niitä pikku hiljaa alkaa ymmärtämään ja hyväksymäänkin kuin että vaan pyörittelisi mielessä eikä ne pääse ulos sieltä mitenkään. Ja juurikin hyvin osasit kirjoittaa senkin, että oman tunne-elämän ruotiminen ja siitä lisää oppiminen on kyllä aina kehittävää ja kannattavaa. Se ei tee koskaan pahaa. Mutta helppoa se ei ole. Sillekin täytyy antaa aikaa.

        Mutta minä tosiaan jo löysin täältä itselleni asunnon tai siis kodin ja olen kyllä tyytyväinen siihen ja kuinka sain asian näin tehokkaasti hoidettua. Ja mieluinenkin löytyi ja satuin vielä saamaankin juuri sen minkä halusin. :)

        Ja hei sun päätös pitää kissalapset itselläsi oli varmasti täysin oikea ja sulla on niistä seuraa, et ole koskaan ihan yksin ja voit vaikka jutella niille. Eikä kolmikkoa olisikaan kannattanut missään nimessä eron takia hajottaa, ei kaikkea kannata pistää päreiksi vaan jotain tuttuakin ja rakasta on hyvä säilyttää kuten eläimet josko niitä on. Mukavaa ja rentouttavaa viikonlopun alkua sinne teidän nelikolla, nyt lähden vielä pikku iltakävelylle...Kuulumisiin!

        Niin ja kiitos taas kerran ja sullekin sinne mahdollisimman hyvää mieltä ja vointia haluan vielä toivottaa!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Iltaa sinne sulle ja kissoille! :) Kirjoitan tässä jotain vähän ennen kuin lähden vielä käymään happihyppelyllä tuolla kevätillassa. Sun tekstit on niin hyviä ja täynnä syvällisyyttä, että luen ne aina moneen kertaan ja mä oon tosiaan kasvatuspsykologian maisteri/aikuiskouluttaja että tavallaan silloin jännästi sivuat kyllä ihan tuttuja asioita mitä itse kouluttaakin nykyään ihmisille mutta itseään ei kriisitilanteissa osaa kyllä kovinkaan hyvin auttaa, koulutuksesta ei oo siinä vaiheessa oikein mitään hyötyä. Mutta vertaistuesta ja ajatustenvaihdosta ehdottomasti on.

        Kirjoittaessa johonkin asiat tosiaan jotenkin konkretisoituu ja ehkä niitä pikku hiljaa alkaa ymmärtämään ja hyväksymäänkin kuin että vaan pyörittelisi mielessä eikä ne pääse ulos sieltä mitenkään. Ja juurikin hyvin osasit kirjoittaa senkin, että oman tunne-elämän ruotiminen ja siitä lisää oppiminen on kyllä aina kehittävää ja kannattavaa. Se ei tee koskaan pahaa. Mutta helppoa se ei ole. Sillekin täytyy antaa aikaa.

        Mutta minä tosiaan jo löysin täältä itselleni asunnon tai siis kodin ja olen kyllä tyytyväinen siihen ja kuinka sain asian näin tehokkaasti hoidettua. Ja mieluinenkin löytyi ja satuin vielä saamaankin juuri sen minkä halusin. :)

        Ja hei sun päätös pitää kissalapset itselläsi oli varmasti täysin oikea ja sulla on niistä seuraa, et ole koskaan ihan yksin ja voit vaikka jutella niille. Eikä kolmikkoa olisikaan kannattanut missään nimessä eron takia hajottaa, ei kaikkea kannata pistää päreiksi vaan jotain tuttuakin ja rakasta on hyvä säilyttää kuten eläimet josko niitä on. Mukavaa ja rentouttavaa viikonlopun alkua sinne teidän nelikolla, nyt lähden vielä pikku iltakävelylle...Kuulumisiin!

        Kiitokset ja kappas, osuttiin suunnilleen samoihin aikoihinkin paikalle 😊

        En nyt tiedä onko juttuni niin syvällisiä, mutta tähän ikään mennessä on ehtinyt kokea iloja ja suruja, eroja, ehtinyt miettiä mikä meni vikaan ja millainen itse on, millaisia toiset ovat, se tekee hyvää ihmiselle 😉

        Vertaistuki on kyllä korvaamatonta, ehkä juuri siksi, että saa tietysti tukea, mutta toisen ihmisen kokemuksia ja näkemyksiä, se ankkuroi mielen ainakin hetkeksi siihen toiseen todellisuuteen, jaettuun todellisuuteen joka on hyvin erilainen kuin se, missä itse on syvissä vesissään kahlatessaan. Ja ankkuroi se myös siihen, että joku välittää vaikeuksien keskellä, ei ole yksin.

        No nyt sinulla asiat etenevät hyvin ja miellyttävän vauhdikkaasti, asunto on löydettynä ja se on mieluinen, se ei ole itsestään selvää kun tarve on kiireellinen. Onnittelut, iso askel 😊

        Kyllä se ehdottomasti oli oikea päätös pitää nuo karvaiset riiviöt yhdessä, turha tuottaa viattomille sydänsuruja omien surujen myötä.

        Oikein mukavaa iltakävelyä ja toivottavasti myös hyviä yöunia!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja kiitos taas kerran ja sullekin sinne mahdollisimman hyvää mieltä ja vointia haluan vielä toivottaa!

        Ole hyvä, ilo on minun puolellani :)

        Ja se mitä en sanonut heti alkuunsa jokunen päivä takaperin, niin aloituksesi otsikkoon viitaten älä mieti miten selviät, vaan pidä yksin kiinni siitä ajatuksesta, että sinähän selviät, ne keinot valkenevat sitä mukaa kun sumu hälvenee ja tie aukeaa edessäsi ❤


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Kiitokset ja kappas, osuttiin suunnilleen samoihin aikoihinkin paikalle 😊

        En nyt tiedä onko juttuni niin syvällisiä, mutta tähän ikään mennessä on ehtinyt kokea iloja ja suruja, eroja, ehtinyt miettiä mikä meni vikaan ja millainen itse on, millaisia toiset ovat, se tekee hyvää ihmiselle 😉

        Vertaistuki on kyllä korvaamatonta, ehkä juuri siksi, että saa tietysti tukea, mutta toisen ihmisen kokemuksia ja näkemyksiä, se ankkuroi mielen ainakin hetkeksi siihen toiseen todellisuuteen, jaettuun todellisuuteen joka on hyvin erilainen kuin se, missä itse on syvissä vesissään kahlatessaan. Ja ankkuroi se myös siihen, että joku välittää vaikeuksien keskellä, ei ole yksin.

        No nyt sinulla asiat etenevät hyvin ja miellyttävän vauhdikkaasti, asunto on löydettynä ja se on mieluinen, se ei ole itsestään selvää kun tarve on kiireellinen. Onnittelut, iso askel 😊

        Kyllä se ehdottomasti oli oikea päätös pitää nuo karvaiset riiviöt yhdessä, turha tuottaa viattomille sydänsuruja omien surujen myötä.

        Oikein mukavaa iltakävelyä ja toivottavasti myös hyviä yöunia!

        Huomenta ja hyvää lauantaita! :) Ja melkein osuttiin tosiaan samaan aikaan kerrankin paikalle. Joo kun ei ole enää mikään kaksikymppinen teini melkein niin on jo useampia iloja ja suruja koettuna, kaikki kyllä aina ihan omanlaisiaan ja jokainen oma kokemuksensa. Mutta on miettinyt juurikin paljon millaiset ihmiset ovat itselle hyväksi, kuka minä olen ja mitä haluan ja miten jatkaa eteenpäin ilman että kompastuu ainakaan samoihin kuoppiin ja ansoihin. Paljon tässä joutuu ja tulee tehtyä aivotyötä ja pohdiskelua kaikesta.

        Ja totta mitä vertaistuesta kirjoitit, se avaa aina uusia näkökulmia niihin syviin vesiin joissa pahimmillaan joinakin päivinä kahlaa ja antaa uusia näkökulmia ja neuvojakin miten selvitä ehkä helpommin joistakin jutuista ja myös se tunne, että joku välittää ja on kokenut samaa...tietää suunnilleen ainakin vähän miltä tuntuu.

        Muutan tosiaan ihan uuteen rivitaloon joka mukavasti luonnon läheisyydessä ja rauhallisella paikalla, että jospa siitä vielä tulisi ihan hyvä koti eikä ainakaan ole mitään tekemistä sen toisen ihmisen kanssa. Ihan vapaa hänestä se asunto ja paikka/ ympäristö muutenkin. Se tuntui tärkeältä. Mutta iso askel otettu kyllä eteenpäin. :) Ja sulla on hyvä tosiaan olla ne karvaiset kaverit siellä sun seurana ja ettei niiden tarvinnut kokea vielä ylimääräistä surua toistensa kaipuusta jos olisi erotettu eri paikkoihin.

        Kiitos, iltakävely oli taas ihan hyvä juttu joka sai unen tulemaan aika pian ja väsyttämään vaikka pitkin yötä olenkin heräillyt mutta kyllä ulkoilu vaan nytkin kannattaa ehdottomasti ja näköjään iltaisin sopii kun on jo rauhallista niin mulle tällä hetkellä lähteä happea haukkaamaan.

        Ja kiitos tsempistä, että selviän tästä...tänä aamuna on ollut taas jostain syystä vaikeampi aamu mutta kun luin nuo sanasi niin tuntuu taas vähän paremmalta että joo kyllä tästä selvitään keinolla millä hyvänsä ja teen kaikkeni ja kunhan aivosumu hellittää niin tosiaan keinoja alkaa tulla ja uusi alku ja tie on taas edessä. Samoin kuin sinulla on jo varmaan mutta myös koko ajan enemmän ja enemmän. Joka päivä jotain uutta ja eteenpäin menneestä vaikka ihan vähänkin. Kyllä me selvitään! ❤


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta ja hyvää lauantaita! :) Ja melkein osuttiin tosiaan samaan aikaan kerrankin paikalle. Joo kun ei ole enää mikään kaksikymppinen teini melkein niin on jo useampia iloja ja suruja koettuna, kaikki kyllä aina ihan omanlaisiaan ja jokainen oma kokemuksensa. Mutta on miettinyt juurikin paljon millaiset ihmiset ovat itselle hyväksi, kuka minä olen ja mitä haluan ja miten jatkaa eteenpäin ilman että kompastuu ainakaan samoihin kuoppiin ja ansoihin. Paljon tässä joutuu ja tulee tehtyä aivotyötä ja pohdiskelua kaikesta.

        Ja totta mitä vertaistuesta kirjoitit, se avaa aina uusia näkökulmia niihin syviin vesiin joissa pahimmillaan joinakin päivinä kahlaa ja antaa uusia näkökulmia ja neuvojakin miten selvitä ehkä helpommin joistakin jutuista ja myös se tunne, että joku välittää ja on kokenut samaa...tietää suunnilleen ainakin vähän miltä tuntuu.

        Muutan tosiaan ihan uuteen rivitaloon joka mukavasti luonnon läheisyydessä ja rauhallisella paikalla, että jospa siitä vielä tulisi ihan hyvä koti eikä ainakaan ole mitään tekemistä sen toisen ihmisen kanssa. Ihan vapaa hänestä se asunto ja paikka/ ympäristö muutenkin. Se tuntui tärkeältä. Mutta iso askel otettu kyllä eteenpäin. :) Ja sulla on hyvä tosiaan olla ne karvaiset kaverit siellä sun seurana ja ettei niiden tarvinnut kokea vielä ylimääräistä surua toistensa kaipuusta jos olisi erotettu eri paikkoihin.

        Kiitos, iltakävely oli taas ihan hyvä juttu joka sai unen tulemaan aika pian ja väsyttämään vaikka pitkin yötä olenkin heräillyt mutta kyllä ulkoilu vaan nytkin kannattaa ehdottomasti ja näköjään iltaisin sopii kun on jo rauhallista niin mulle tällä hetkellä lähteä happea haukkaamaan.

        Ja kiitos tsempistä, että selviän tästä...tänä aamuna on ollut taas jostain syystä vaikeampi aamu mutta kun luin nuo sanasi niin tuntuu taas vähän paremmalta että joo kyllä tästä selvitään keinolla millä hyvänsä ja teen kaikkeni ja kunhan aivosumu hellittää niin tosiaan keinoja alkaa tulla ja uusi alku ja tie on taas edessä. Samoin kuin sinulla on jo varmaan mutta myös koko ajan enemmän ja enemmän. Joka päivä jotain uutta ja eteenpäin menneestä vaikka ihan vähänkin. Kyllä me selvitään! ❤

        Lauantai alkaa olemaan ehtoolla, niin ei voi huomenia toivotella enää, mutta hyvää lauantaita!

        Itse en ole miettinyt juurikaan sitä, millaiset ihmiset voisivat olla hyväksi itselleni tai millaisia ihmisiä haluaisin elämääni, oikeastaan juuri päinvastoin, mutta sitäkin aika vähän, luotan siihen että tunnistan nopeasti toisesta onko meillä jotain yhteisesti kantavaa. En myöskään ole ajatellut väistellä niitä kuoppia, niitäkään, joihin olen aiemmin langennut, niitä on vaikeampi huomata ja pieni kompurointi kuuluu elämään. Kun usein kompuroi, oppii pitämään kumisaappaita ja raappahousuja, ei ole niin paha sitten. Pitäisi pitää muurit matalina ja mieli avoinna pettymyksillekin :)

        On hyvä, että löysit mieleisen asunnon ja itselleni hyvältä alueelta. Mutta toivoisin, ettet vielä tuomitse tai poista elämästäsi tietoisesti sitä toista ihmistä, tuskin tuo pahuuttaan tekee mitä tekee, ennemminkin ymmärtämättömyyttään. Ja sellaisen voi antaa anteeksi, oman sydämen kannalta kannattaakin antaa, mutta unohtaa tekoja ei kuulu eikä tarvitse, se suojelee vastaisen varalta. Ja osoittaa toiselle luonteen lujuutta, itsetietoisuutta, olet arvokas.

        Kiva että olet saanut taas kiinni ulkoilusta ja löytänyt siitä myös apua, kuten toki oli oletettavaakin, vaikkei tietysti itsestään selvää. Liikkuvat jalat, raikas ilma ja rauhoittava luonto tekevät pieniä ihmeitään, hyvä :)

        Itse ymmärsin surun musertamana asioita päässäni pyöritellen, kun tuli hetkeksi selkeys ajatuksiin, että selviytyminen oli ensisijainen prioriteetti, tavoite. Se helpotti aika paljon, oli selvä tavoite, nousta jaloilleen ja pitää omasta elämästä huolta, vaikka vaikeaa välillä olikin. Mutta aina ajatus muistutti vaikeina hetkinä, kohti selviytymistä, mitä se juuri nyt edellyttää, miten pääsen taas askeleen eteenpäin ja pois juuri tällä hetkellä painavasta murheesta? Vain selviytyä huomiseen, helppoa :)

        No nyt on tullut vähän takapakkia, oletan sen liittyvän kevääsen enkä ole varsinaisesti yllättynyt, vähän pettynyt kylläkin. Kaksi askelta eteen, yksi taakse :)

        Selviämme, tänään tai huomenna ❤


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Lauantai alkaa olemaan ehtoolla, niin ei voi huomenia toivotella enää, mutta hyvää lauantaita!

        Itse en ole miettinyt juurikaan sitä, millaiset ihmiset voisivat olla hyväksi itselleni tai millaisia ihmisiä haluaisin elämääni, oikeastaan juuri päinvastoin, mutta sitäkin aika vähän, luotan siihen että tunnistan nopeasti toisesta onko meillä jotain yhteisesti kantavaa. En myöskään ole ajatellut väistellä niitä kuoppia, niitäkään, joihin olen aiemmin langennut, niitä on vaikeampi huomata ja pieni kompurointi kuuluu elämään. Kun usein kompuroi, oppii pitämään kumisaappaita ja raappahousuja, ei ole niin paha sitten. Pitäisi pitää muurit matalina ja mieli avoinna pettymyksillekin :)

        On hyvä, että löysit mieleisen asunnon ja itselleni hyvältä alueelta. Mutta toivoisin, ettet vielä tuomitse tai poista elämästäsi tietoisesti sitä toista ihmistä, tuskin tuo pahuuttaan tekee mitä tekee, ennemminkin ymmärtämättömyyttään. Ja sellaisen voi antaa anteeksi, oman sydämen kannalta kannattaakin antaa, mutta unohtaa tekoja ei kuulu eikä tarvitse, se suojelee vastaisen varalta. Ja osoittaa toiselle luonteen lujuutta, itsetietoisuutta, olet arvokas.

        Kiva että olet saanut taas kiinni ulkoilusta ja löytänyt siitä myös apua, kuten toki oli oletettavaakin, vaikkei tietysti itsestään selvää. Liikkuvat jalat, raikas ilma ja rauhoittava luonto tekevät pieniä ihmeitään, hyvä :)

        Itse ymmärsin surun musertamana asioita päässäni pyöritellen, kun tuli hetkeksi selkeys ajatuksiin, että selviytyminen oli ensisijainen prioriteetti, tavoite. Se helpotti aika paljon, oli selvä tavoite, nousta jaloilleen ja pitää omasta elämästä huolta, vaikka vaikeaa välillä olikin. Mutta aina ajatus muistutti vaikeina hetkinä, kohti selviytymistä, mitä se juuri nyt edellyttää, miten pääsen taas askeleen eteenpäin ja pois juuri tällä hetkellä painavasta murheesta? Vain selviytyä huomiseen, helppoa :)

        No nyt on tullut vähän takapakkia, oletan sen liittyvän kevääsen enkä ole varsinaisesti yllättynyt, vähän pettynyt kylläkin. Kaksi askelta eteen, yksi taakse :)

        Selviämme, tänään tai huomenna ❤

        Hyvää iltaa tai ehtoota! Kirjoitin sulle jo pitkästi ja mielestäni sain hyvin asiat kirjoitettua niin sepä katosi yhtäkkiä ja kaikki oli poissa, kyllähän harmittaa. Joten nyt varmaan paljon huonompi ja lyhyempi versio sitten. 😞

        Niin tiedän kyllä, että pettymyksiä seuraa vielä varmasti useitakin elämässä, ei ne tähän jää ja niitä kumppareita tarvitaan vielä monesti. :) Kompuroinnit kuuluu elämään ja ehkäpä niitä oppii jossain vaiheessa jo paremmin sietämään. Tai sitten ei, aika näyttää.

        Ja kyllä anteeksianto on suotavaa etenkin oman itseni kannalta, kaikki kauna ja katkeruus vahingoittaa vaan minua itseäni ja varmasti joku päivä pystyn antamaan anteeksi en unohtamaan mutta nyt on ehkä liian lähellä vielä ja akuuttitilanne, on nytkin vaan valehdellut lisää ja ollut tosi ikävä tietyllä tapaa. Siksi tämä päivä ollutkin vaikea eli tuttua kaksi askelta eteen ja ainakin se yksi taaksepäin sitten.

        Ikävä kuulla, että sielläkin on tullut takapakkia olotilaan mutta luulen myös että voi kuulua tähän kevääseen kun niin monet hehkuttavat nyt näitä ilmoja ja tulevaa vappuakin jo ja kun itsellä ei ole niin hyvät fiilikset niin saattaa helposti vielä huonontua. Mutta oon varma, että sulla helpottaa taas ja takapakit menee ohi.

        Ja se selviytyminen ihan vaan vaikka hetkestä toiseen on todellakin itselle ainakin nyt tärkeintä ja korkeintaan sinne huomiseen aamuun taas, täytyy vaan pitää se moodi päällä eikä saa antaa periksi eikä mitään luovutusfiilistä päästää valloilleen. Täytyy taistella! Ja mehän taistellaan. ❤ Päivä ja hetki kerrallaan ja selvitään kyllä ennemmin tai myöhemmin. Sinä ennemmin ja minä varmasti myöhemmin mutta perästä tullaan.

        Toivon sun iltaasi edes vähän valoa ja jotain hyvää ja parantavia unia ainakin! Hyviä unia kun niiden aika koittaa, lepo hoitaa...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvää iltaa tai ehtoota! Kirjoitin sulle jo pitkästi ja mielestäni sain hyvin asiat kirjoitettua niin sepä katosi yhtäkkiä ja kaikki oli poissa, kyllähän harmittaa. Joten nyt varmaan paljon huonompi ja lyhyempi versio sitten. 😞

        Niin tiedän kyllä, että pettymyksiä seuraa vielä varmasti useitakin elämässä, ei ne tähän jää ja niitä kumppareita tarvitaan vielä monesti. :) Kompuroinnit kuuluu elämään ja ehkäpä niitä oppii jossain vaiheessa jo paremmin sietämään. Tai sitten ei, aika näyttää.

        Ja kyllä anteeksianto on suotavaa etenkin oman itseni kannalta, kaikki kauna ja katkeruus vahingoittaa vaan minua itseäni ja varmasti joku päivä pystyn antamaan anteeksi en unohtamaan mutta nyt on ehkä liian lähellä vielä ja akuuttitilanne, on nytkin vaan valehdellut lisää ja ollut tosi ikävä tietyllä tapaa. Siksi tämä päivä ollutkin vaikea eli tuttua kaksi askelta eteen ja ainakin se yksi taaksepäin sitten.

        Ikävä kuulla, että sielläkin on tullut takapakkia olotilaan mutta luulen myös että voi kuulua tähän kevääseen kun niin monet hehkuttavat nyt näitä ilmoja ja tulevaa vappuakin jo ja kun itsellä ei ole niin hyvät fiilikset niin saattaa helposti vielä huonontua. Mutta oon varma, että sulla helpottaa taas ja takapakit menee ohi.

        Ja se selviytyminen ihan vaan vaikka hetkestä toiseen on todellakin itselle ainakin nyt tärkeintä ja korkeintaan sinne huomiseen aamuun taas, täytyy vaan pitää se moodi päällä eikä saa antaa periksi eikä mitään luovutusfiilistä päästää valloilleen. Täytyy taistella! Ja mehän taistellaan. ❤ Päivä ja hetki kerrallaan ja selvitään kyllä ennemmin tai myöhemmin. Sinä ennemmin ja minä varmasti myöhemmin mutta perästä tullaan.

        Toivon sun iltaasi edes vähän valoa ja jotain hyvää ja parantavia unia ainakin! Hyviä unia kun niiden aika koittaa, lepo hoitaa...

        On tuota sattunut itsellekin, jokin kello jossain bittiavaruudessa nakuttaa ja sitten teksti ei olekaan enää lähetettävissä... No tuskin nyt tuli huonompi teksti, hedit pureksia sanottavat kahdesti :)

        Kyllä niitä kompurointeja oppii paremmin sietämään, olen elävä esimerkki siitä. Niiden hyväksyminen on se isompi asia, mutta armollisuutta itselleen oppii kun kompuroi, ihmisiähä me kaikki (vain) ollaan.

        Ikävää, että exäsi haluaa olla hankala vaikka itsessään kaikki on jo selvää. Siltikin, se on aika tavallista, haluaisin sanoa että niiltä jotka tekevät väärin ja tietävät sen, mutteivät voi sitä myöntää. Pidä vain kiinni siitä, että olet voittajien puolella, vaikka nyt tekeekin tiukkaa ja tie edessä on hämärän peitossa. Sinä tulet selviämään kuivin jaloin :)
        Anteeksiannon aika on sitten myöhemmin, kun myrsky asettuu, kun voi päästä irti kaikesta mikä tapahtui. Kiva että olet jo sillä tiellä :)

        Nääh, takapakkeja tulee, ei ne pahasti yllätä, mutta harmittavat tietysti. Kyllä, olet oikeassa, kevät sen tekee, ei niin hehkutuksen vuoksi, vaan siksi että keväällä se silloinen suhde varsinaisesti käynnistyi. Ja no, kevät on sellaista omaa kutkuttavaa aikaansa vähän aina :)

        Muista myös levätä sen selviytymis-moodin kanssa, anna välillä itsellesi tilaa olla selviytymättä, olla heikko, mutta silloin myös armollinen itsellesi. Itse en muistanut antaa vapaata itselleni ja se tietenkin kostautui, vaikka ymmärsinkin missä mennään, mutta hiukan tarpeetonta kipua.

        Kiitos, valoa ja voimaa itsellesi myös, kaikki on pohjimmiltaan hyvin, ei ole huolta huomisesta sinällään, jokainen päivä vie kohti aurinkoa. Hyviä unia itsellesikin, toivottavasti saat nukuttua riittävästi ❤


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        On tuota sattunut itsellekin, jokin kello jossain bittiavaruudessa nakuttaa ja sitten teksti ei olekaan enää lähetettävissä... No tuskin nyt tuli huonompi teksti, hedit pureksia sanottavat kahdesti :)

        Kyllä niitä kompurointeja oppii paremmin sietämään, olen elävä esimerkki siitä. Niiden hyväksyminen on se isompi asia, mutta armollisuutta itselleen oppii kun kompuroi, ihmisiähä me kaikki (vain) ollaan.

        Ikävää, että exäsi haluaa olla hankala vaikka itsessään kaikki on jo selvää. Siltikin, se on aika tavallista, haluaisin sanoa että niiltä jotka tekevät väärin ja tietävät sen, mutteivät voi sitä myöntää. Pidä vain kiinni siitä, että olet voittajien puolella, vaikka nyt tekeekin tiukkaa ja tie edessä on hämärän peitossa. Sinä tulet selviämään kuivin jaloin :)
        Anteeksiannon aika on sitten myöhemmin, kun myrsky asettuu, kun voi päästä irti kaikesta mikä tapahtui. Kiva että olet jo sillä tiellä :)

        Nääh, takapakkeja tulee, ei ne pahasti yllätä, mutta harmittavat tietysti. Kyllä, olet oikeassa, kevät sen tekee, ei niin hehkutuksen vuoksi, vaan siksi että keväällä se silloinen suhde varsinaisesti käynnistyi. Ja no, kevät on sellaista omaa kutkuttavaa aikaansa vähän aina :)

        Muista myös levätä sen selviytymis-moodin kanssa, anna välillä itsellesi tilaa olla selviytymättä, olla heikko, mutta silloin myös armollinen itsellesi. Itse en muistanut antaa vapaata itselleni ja se tietenkin kostautui, vaikka ymmärsinkin missä mennään, mutta hiukan tarpeetonta kipua.

        Kiitos, valoa ja voimaa itsellesi myös, kaikki on pohjimmiltaan hyvin, ei ole huolta huomisesta sinällään, jokainen päivä vie kohti aurinkoa. Hyviä unia itsellesikin, toivottavasti saat nukuttua riittävästi ❤

        Joo on käynyt aiemminkin täällä niin että kirjoittanut oikein kunnolla ja sitten se lähetys vaan katoaa kesken ja koko viestiä ei näy missään tms. Mutta joo tuleepahan siinäkin opittua kärsivällisyyttä ja vähän kompurointia heh aika pientä kylläkin.

        Mutta hyvä kuulla sulta, että pettymyksiä oppii sietämään paremmin kun niitä enemmän ja enemmän kokee, se on lohduttava tieto. Ja armollisuutta itseäni kohtaan olen jo ehkä oppinutkin vähän ainakin ja se on aika helpottavaa kun sitä oppii.

        Joo hän on jatkanut juoniaan ja jatkaa valheiden verkossa ja sekoittaa selvästi tahallaan mun ajatuksia mutta yritän ihan kaikkeni pysyäkseni pinnalla ja vahvana enkä lähde mihinkään mukaan enää.

        Ai okei no sitten ymmärtää hyvin jos teillä alkoi kaikki keväällä niin tämä on haikeaa ja vaikeaa aikaa siksi vielä ja joo me menimme juurikin tasan kk päästä naimisiin että on tässä itselläkin juurikin vähän vaikeat ajat edessä vielä, kunpa sen hääpäivän voisi vaan deletoida jotenkin. Mutta pian kevät on ohi ja kesä koittaa, elämä jatkaa vaan kulkuaan hurjaa vauhtia. Voimia ja jaksamista näihin kevätpäiviin sulle!

        Kiitos, olen joo armollinen ja en yritä liian hyvin selviytyä, annan kyllä surulle ja muulle vielä aikaa ja tilaa sillä sitä nekin tarvitsevat, jotta niistä lopulta selviää. Ja koitetaan molemmat saada nukuttua ja katsoa kuitenkin sinne aurinkoon, joka huomennakin taas nousee jo melko aikaisin. Kiitos vielä ja rauhaisaa yötä sinne! ♡


    • Anonyymi

      Ap tässä huomenta kirjoittelee kun ei oikein tiedä mihin muuallekaan ajatuksiaan pistäisi...äitikin joutui aamuyöstä lähtemään ambulanssilla sairaalaan kun jotain sydänvaivaa oli niin että ekg poikkeava, sekin vielä tähän...elämässä näköjään aina kaikki ikävät jutut kasaantuu kyllä juuri samalle hetkelle. Se on kummaa...

      Nukkunut muutaman tunnin ja vatsassa niin epämukava olo ja kipeä että oma olokin hyvin huono. Ihan epätodellinen ja outo olo ja fyysisesti heikko...Odotin niin kevättä ja tästä tulikin sitten tämmöinen kevät ja tuleva kesä ettei kovinkaan mukavia, erot on kyllä niin ikäviä juttuja ja raskaita, että pitäisi varmaan loppuelämä elellä ilman yhtään miestä ja voihan se niin mennäkin. Toivottavasti se äiti nyt edes olisi suht kunnossa ja pääsisi kotiin mahdollisimman pian. 😢

      • Anonyymi

        On kyllä todella rankka tilanne siellä. Itse muutin erilleen puolitoista vuotta sitten ja kyllähän se raskasta oli, vaikka siihen osasi jo pidemmän aikaa valmistautua henkisesti. Ensimmäiset päivät ovat niitä pahimpia, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa helpottaa. Hyvällä tuurilla kesällä on jo oikein hyvä meno, kun ei kuitenkaan voi tietää, miten elämä lähtee kehittymään.

        Äidin sydänongelmista voisin sanoa, että itselläni paha ahdistus voi aiheuttaa rytmihäiriöitä. Jos sydämen kanssa on ollut muutenkin jotain ongelmaa, niin tilanteen aiheuttama stressi voi saada sydämen reagoimaan. Silloin ei (toivottavasti) ole mikään pahempi tilanne, vaan vähän väliaikaista häiriötä.

        Paljon voimia sinne ja toivottavasti äiti on kunnossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On kyllä todella rankka tilanne siellä. Itse muutin erilleen puolitoista vuotta sitten ja kyllähän se raskasta oli, vaikka siihen osasi jo pidemmän aikaa valmistautua henkisesti. Ensimmäiset päivät ovat niitä pahimpia, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa helpottaa. Hyvällä tuurilla kesällä on jo oikein hyvä meno, kun ei kuitenkaan voi tietää, miten elämä lähtee kehittymään.

        Äidin sydänongelmista voisin sanoa, että itselläni paha ahdistus voi aiheuttaa rytmihäiriöitä. Jos sydämen kanssa on ollut muutenkin jotain ongelmaa, niin tilanteen aiheuttama stressi voi saada sydämen reagoimaan. Silloin ei (toivottavasti) ole mikään pahempi tilanne, vaan vähän väliaikaista häiriötä.

        Paljon voimia sinne ja toivottavasti äiti on kunnossa.

        Kiitos kovasti, voimia nyt kysytään...on tämä kyllä tosiaan raskasta ja kamalaa, varsinkin jotenkin fyysisesti reagoin voimakkaasti juurikin vatsalla ja nämä ensimmäiset päivät ne pahimmat ja ei oikein ymmärrä edes todeksi vielä tai ehkä juuri lainkaan.

        Mutta hyvä kuulla, että siellä helpottanut eron jälkeen olo sitten hiljalleen, se tuo toivoa itsellekin kun lukee muiden selviytymisistä. Onneksi olet jo pahimman vaiheen yli. Nyt ei oikein näe mitään valoa tunnelin päässä mutta ehkäpä kesällä tosiaan jo pientä kajastusta edes. Kaikki pienikin on eteenpäin.

        Äiti pääsi juuri vasta kotiin ja luulen myös, että tämä eilisen stressitilanne sai eteisvärinän aikaan mutta meni onneksi nopeasti ohi tällä kertaa ainakin. Ja on paljon sydänsairauksia muutenkin niin kuin arvelitkin. Jospa tästä kaikki kuitenkin hengissä vielä selvitään. Mukavaa uuden viikon alkua sinulle! ♡


    • Anonyymi

      Oma murhe ja oma perse, nyyh ja kyynel. Ei se mies ilman syytä ole lähtenyt, tangoon tarvitaan kaksi. Kannattaa joskus vilkaista peiliin että mikä sieltä katsoo takaisin.

      • Anonyymi

        Kiitos paljon sinulle, kylläpä oli niin niin fiksu kommentti. En mielestäni ole väittänytkään ettei suhteessa ole kaksi ihmistä ja molemmissa syytä aina mutta miten eron tekee, siitä oli kyse. Mutta ehkäpä itse olet se täydellinen, jolla varaa tulla piruilemaan, äläkä katso ikinä peiliin kun sinut joku päivä jätetään jotenkin julmasti...olet varmaan ihan tosi mukava ihminen ja kumppani...ehkäpä olet juuri tullut naisen jätetyksi ja johonkin toiseen sinulle tuntemattomaan pitää purkaa...aika raukkamaista. Tsemppiä ja voimia sulle elämääsi! Sitä tunnut tarvivan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos paljon sinulle, kylläpä oli niin niin fiksu kommentti. En mielestäni ole väittänytkään ettei suhteessa ole kaksi ihmistä ja molemmissa syytä aina mutta miten eron tekee, siitä oli kyse. Mutta ehkäpä itse olet se täydellinen, jolla varaa tulla piruilemaan, äläkä katso ikinä peiliin kun sinut joku päivä jätetään jotenkin julmasti...olet varmaan ihan tosi mukava ihminen ja kumppani...ehkäpä olet juuri tullut naisen jätetyksi ja johonkin toiseen sinulle tuntemattomaan pitää purkaa...aika raukkamaista. Tsemppiä ja voimia sulle elämääsi! Sitä tunnut tarvivan.

        Kyllä Ap. miehellä oli omasta mielestään selkeä syy jättää ap.


    • Anonyymi

      Voimia sinulle ❤️ Aika julmaa. Kuitenkin yhteinen elämä takana. Vähintään mitä voisi tehdä hoitaa eron sivistyneesti ja toista arvostaen. Edes menneisyyden vuoksi. Kuitenkin kyse ihmisestä jota joskus rakastanut niin käsittämätöntä.

      Toivottavasti löydät vielä onnen vaikka nyt hankalalta tuntuukin. ❤️

      • Anonyymi

        Kiitos sinulle paljon varsinkin edellisen viestin luettuani. ❤❤ Joo eron voi hoitaa monella tapaa ja kyse onkin tosiaan siitä miten on selkäni takana juoninut eroa ja puhunut ihan muuta minulle yhteisestä elämästä loppuun saakka mutta ei siitä sen enempää...voihan sen eron noinkin hoitaa jos haluaa. Varmaan se ero silti sattuu aina hoiti sen miten tahansa.

        Kiitos vielä kauniista sanoistasi lopussa, lohduttaa kyllä ja ehkäpä se onni vielä joku päivä tulee ihan pienistä jutuista kun ei enää satu niin paljon. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja aurinkoa päiviisi sekä sitä onnea! ❤


    • Anonyymi

      Nyt tuntuu varmasti pahalta. Itselleni kuitenkin joulu oli pahinta aikaa olla yksin. Monet pahat asiat kasautuivat samaan aikaan.

      Mikään suunta ei tuntunut oikealta. Missään ei tuntunut olevan valoa. Mulla ei ollut rahaa edes ruokaan. Vaikka olin ollut töissä, kelan lausunto oli ettei työssäoloehto täyty, koska maksoin itse sotumaksut. En ollut oikeutettu mihinkään tukeen.

      Varat meni eron myötä.

      vuosi erosta asiat alkoivat loksahdella paikoilleen. Nyt on asiat paremmin kuin koskaan. Murheita tulee, kuten kaikilla, mutta niistä selvitään.

      • Anonyymi

        Oletpa kokenut kyllä monenlaista murhetta ja surua eron aikana, olen pahoillani että kaikki asiat jopa raha-asiat menivät vaikeimman kautta ja se on kuitenkin niin olennainen osa varsinkin lapsiperheessä, että ruokaa edes riittää pöytään. Mutta hienosti olet selvinnyt ja taistellut asiat kuntoon.

        Ja siis osaan jo arvatakin, että kohta tuleva hääpäivä ja kaikki juhlapäivät/pyhät tulevat olemaan alkuun hyvin vaikeita ja toivoisi vaan, että voisipa ne merkkipäivät ainakin kummasti vaan unohtaa lopullisesti. Mutta kaipa nekin ajan myötä menettää merkitystään toivottavasti eikä enää tunnu ahdistavalta.

        Hienoa kuulla, että nyt sinulla menee paremmin kuin koskaan, niin lohduttavaa kuulla. ❤ Ja totta, että kaikilla tulee elämässä erilaisia murheita ja suruja, kukaan ei varmasti selviä ilman muuta ajan kanssa niistä selviää ja toipuu, siihen on uskottava. Kiitos sinullekin ja valoa kevääseen! ❤


    • Anonyymi

      Hei.kyllä kosketti.Itse olen tosi yksinäinen ..Olen itse monta kertaa jo ollut lähdössä liitosta pois.Haluaisin olla onnellinen..rakastettu ja varsinkin rakastaa itse myös.Olen ihan tyhjä...suuttumusta..surua ja kyyneleitä. Kun ei naista ymmärrä mies...ja silti olen ollut kuin talous orja...hyvät ravitsevat ruuat...Jotenkin mieheni on tunnekylmä...naiselle mutta kyyneleet valuu jos jotain tyhmää sarjaa katsoo..huh.Suunta vaan puuttuu minne lähteä....ja asumistilanne..hmmm....Mutta koitampa sinä jättää valehtelija miehesi ja alkaa uusi elämä! Vaikka jossain muualla paikkakunnalla...uudet ihmiset jne...iloinen seura..harrastukset..ei ole mullakaan tässä ympäristössä ketään...voimia sinulle...koita päästä siitä ihmisestä,tiedä vaikka on pettänyt sinua! Itse myös epäilin kun ei mitään hellyyttä vuosiin...enkä kyllä enää itsekään voi koskea....jotenkin niin hiton vaikeaa olla suhteessa...Toinen ei kuuntele...tai ymmärtää väärin!!! Olen niin täynnä että...

      • Anonyymi

        Heti alkuun haluan toivottaa sinulle valtavasti jaksamista ja voimia, jotain pienen pientä valon sädettä edes jossain vaiheessa elämääsi. ❤ Tuli niin tuttuja tunteita kirjoituksestasi, tyhjä olo, tunnekylmyys etenkin välillä jne. Kaikki niin hirveitä tunteita kun haluaisi tosiaan tuntea olevansa rakastettu.

        Olen usein miettinyt itsekin pettämisen mahdollisuutta, aivan hyvin on voinut tapahtua jossain vaiheessa ja miksei tälläkin hetkellä mutta en jaksa enää sitä miettiä nyt kun eipä sillä enää ole mitään väliä.

        Toivoisin sinulle kyllä jotain paljon parempaa elämään, meillä kun on vain tämä yksi elämä täällä maan päällä niin harmillista kuluttaa se onnettomana jota itsekin nyt jo kadun...välillä nyt jo tuntuu vihan tunteita ja muuta huonoa mutta kuuluu varmaan tähän prosessiin että eri tunteet vaihtelee kovastikin. Koita jaksaa ja kuuntele edes linnunlaulua välillä jossain luonnossa/metsässä...se on itselle suruissa ollut usein yksi selviytymiskeinoista. Selvitään yhdessä! ♡


    • Anonyymi

      Ehkä kieltäydyit huomioimasta jo edeltäpäin aiheita mahdolliseen eroon?
      Saatoiko miehesi käytos olla se viimeinen oljenkorsi joka "katkaisi kamelin (hänen) selän?

      Mikäli vastauksesi on kielteinen kumpaankin kysymykseen, sitten miehesi oli ottanut aineita jotka täysin sekoittivan sen mielen (viina, huumeet). Ei kukaan kirkkaalta taivaalta syydä tuollaista tekstiä selvin päin!

      Taitaa olla parasta antaa tilanten rauhoittua ja miehesi selvittää korviensa väli. Sitten kun hänen aivonsa ovat kirkkaat, voitte katsoa miten jatkossa edetään:
      yhdessä vai erikseen.

      • Anonyymi

        Olen varmaan tehnyt paljonkin virheitä ja kun toinen valehtelee niin on hyvin vaikeaa elää siten että enää itsekään tietäisi mikä on todellista ja mikä ei...sitä on niin vaikeaa selittää...

        Mutta alkoholia kuluu paljon, ihan arkisinkin ja työiltoinakin pitkälle yöhön, että siinä mielessä olet vähän ainakin jäljillä ja nuuskaa kuluu koko ajan suussa (yöks) 🤔, inhoan sitä todella paljon. Mutta kummastakaan aineesta ei tunnu pääsevän irti vaikka kuinka yrittää etten tiedä miten aivot kirkastuu sitten ja niin saa nähdä jaksanko enää odottaa mitään ja edes yrittää...ehkä vaan parasta antaa olla kun tähän jo tultiin.


    • Anonyymi

      En usko että miehellä korvien väli kirkastuu. Itse erosin vuosi sitten ja löysässä hierressä roikkuminen jatkuu edelleen. Olen pyytänyt, käskenyt ja anellut exääni selvittämään asioita, mutta hän ei halua. Tuhoaa itseään sekä minua, kun ei ymmärrä omaa käytöstään ja pitää sitä normaalina. ja meillä on yhteistä historiaa melkein neljäkymmentä vuotta. Eteenpäin on vaikea jatkaa kun ei pääse tilanteesta irti. Yksinäisyys on kova.

      • Anonyymi

        Voimia ja jaksamista sinulle myös toivon sydämestäni ❤ Kuulostaa tosi raskaalta ja kuluttavalta elämältä myös siellä. Löysässä hirressä roikkuminen on hirveää ja ei sovi minulle ainakaan yhtään...se tuhoaa vaan ja rikkoo ja niin josko toinen ei halua selvittää asioita eikä mitään niin mitäpä siinä on tehtävissä mutta irtipäästäminen on usein jostain kumman syystä niin vaikeaa joskus. 😞

        Et ole täysin yksin kun täällä myös toinen yksinäinen istuu iltaa kynttilän valossa, sain ja jaksoin jopa käydä suihkussa...vaikka alkuun tuntui melko suoritukselta mutta nyt ihanan raikas olo sentään. Hyvää yötä ja rauhaisia unia sinulle! ☆☆Saisipa nukuttua edes vähän enemmän ensi yönä kun viime yö meni muutamalla tunnilla niin uni olisi tarpeen kyllä.


    • Anonyymi

      Miksi olet jäänyt äitisi luokse ? Tiedäthän, että sinulla on oikeus mennä kotiisi. Ota itseäsi niskasta kiinni ja mene kotiin sekä aloita selvittämään käytännön asioita.
      Avioerohakemus ? Asumisjärjestelyt ? Irtaimiston jako ?

      Tiedätkö mikä laukaisi miehessä eropäätöksen ? Onko hänellä kiikarissa toinen ?

      Jos kommenteissa mainittu alkoholiriippuvuus ja nuuskaaminen liittyy ap:n mieheen, huomaat nopeasti kuinka mukava on asua ilman juovaa miestä.

      • Anonyymi

        Hei vaan ja kyllä kyseiset alkoholi ja nuuska kuuluvat ap:n entisen miehen elämään ainakin toistaiseksi vielä ja emme ole vielä jutelleet käytännön asioista koska matkaa sinne minulle kyllä entiseen on 400 km, minä nyt ehdottomasti jään tänne paljon isompaan omaan kotikaupunkiini, jota olen muutenkin kaivannut valtavasti. Olen nyt sairaslomalla ja tulevasta en tiedä mitään eikä sen aika ole vielä hetikään kunhan saisi syötyä ja juotua edes vähän ja nukuttua. Oma vointi on nyt tärkein.

        Muista naisista kirjoitin jo tuonne aiemmin etten tiedä, hyvin mahdollista että jotain on tai sitten ei ole...mitä se enää minulle kuuluu jos on niin onnea heille, en voi asialle mitään. Täällä päässä hoidan omia asioitani jo ihan tarpeeksi, joten hän saa siellä päässä oman päätöksensä vuoksi tehdä vähän enemmän koska välimatka näin pitkä. Asiat kyllä järjestyy, siitä tämä ei kiinni jää. Mutta kiitos sinulle kommentistasi ja itse kun en käytä lainkaan alkoholia niin sitä juomista ei ainakaan tule ikävä, siinä olet oikeassa.


    • Anonyymi

      En tiedä, oletko vielä kuulolla, mutta tuli tosi paha sun puolesta, kun on itse kokenut myös pahan eron. Neuvoja on vaikea antaa, mutta sanoisin, että mua auttoi vaan "romahtaa" pariksi päiväksi ihan kokonaan. Oikeasti en tehnyt juurikaan muuta kuin itkin. Itkua tuli ja tuli ja tuli, aina kun luulin, että helpottaa, niin aloin taas itkemään.

      Soitin töihin jossain itkun välissä ja sanoin olevani mahataudissa ja laitan spostit ja muut kiinni. Kuulostin varmasti niin lauhealta, että uskottiin. En halunnut enkä olisi kyllä pystynytkään puhua kenenkään kanssa. Mutta sen itkumaratonin jälkeen aloin nousta ja ajattelin, että todellakin tämä oli tässä, jos joku mua näin itkettää niin saa olla.

      Siitä se nouseminen hitaasti lähti, monta vihlaisua tuli, mutta kovetin itseni juuri sille "oi tällä kadulle me käveltiin" ja tiuskin vain mielessäni, että katu kuin katu.

      Paljon paljon paljon paljon voimia sinulle toipumiseen ja hei! mä rakastuin vielä uudelleenkin, nyt on ihana mies ja yhteinen koti ja lemmikki, oma kissa!

      • Anonyymi

        Hei, olen minä vielä täällä käynyt lukemassa viestejä ja linjoilla pysynyt. Voi kiitos paljon sinulle kertomastasi, kosketti minua jotenkin erityisesti ja oli niin lämmin ja empaattinen sävy, että ihan liikutti.

        Olen itsekin nyt sairaslomalla kun jonkun sortin romahdus tässä jo itsellekin tuli ja itkenyt olen myös aina kun vaan itkettää ja mitään en oikein osaa tehdä kuin olla vaan ja edelleen tuntuu niin oudolta koko homma.

        Ja itselläni muuten ihan sama homma etten jotenkin osaa puhua tai jaksa jutella kenenkään kanssa tästä tilanteesta eikä vaan ole sanoja. Mutta juuri tuo entisten yhteisten asioiden romantisointi että tuolla käytiin silloin ja silloin yhdessä jne.niin sen juurikin tunnistan mutta se varmaan menee ohi kun yrittää ajatella kaikkia huonoja juttuja vaan ja valheita ja miten inhottavasti teki varsinkin nyt lopuksi.

        Olen lukenut viestisi jo monesti koska se koskettaa ja samaistuin siihen niin hyvin ja kiitos vielä sekä ihan mahtavaa kuulla, että olet löytänyt uuden onnen ja elämässäsi on nyt kaikki todella hyvin. Olet sen varmasti ansainnut ja nauti rakkaudesta ja onnesta, olen iloinen puolestasi! ❤ Kaikkea hyvää ja onnellista ja aurinkoista kevään jatkoa sinulle ♡


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei, olen minä vielä täällä käynyt lukemassa viestejä ja linjoilla pysynyt. Voi kiitos paljon sinulle kertomastasi, kosketti minua jotenkin erityisesti ja oli niin lämmin ja empaattinen sävy, että ihan liikutti.

        Olen itsekin nyt sairaslomalla kun jonkun sortin romahdus tässä jo itsellekin tuli ja itkenyt olen myös aina kun vaan itkettää ja mitään en oikein osaa tehdä kuin olla vaan ja edelleen tuntuu niin oudolta koko homma.

        Ja itselläni muuten ihan sama homma etten jotenkin osaa puhua tai jaksa jutella kenenkään kanssa tästä tilanteesta eikä vaan ole sanoja. Mutta juuri tuo entisten yhteisten asioiden romantisointi että tuolla käytiin silloin ja silloin yhdessä jne.niin sen juurikin tunnistan mutta se varmaan menee ohi kun yrittää ajatella kaikkia huonoja juttuja vaan ja valheita ja miten inhottavasti teki varsinkin nyt lopuksi.

        Olen lukenut viestisi jo monesti koska se koskettaa ja samaistuin siihen niin hyvin ja kiitos vielä sekä ihan mahtavaa kuulla, että olet löytänyt uuden onnen ja elämässäsi on nyt kaikki todella hyvin. Olet sen varmasti ansainnut ja nauti rakkaudesta ja onnesta, olen iloinen puolestasi! ❤ Kaikkea hyvää ja onnellista ja aurinkoista kevään jatkoa sinulle ♡

        Huomenta,
        Onneksi meillä on edes tämä netti, jonne voi purkaa ja muut tulevat apuun. Joku ilkeäkin näemmä kommentoinut, mutta ota se omaksi vahvuudeksi: niin, aina löytyy ilkeitä, valehtevia, itsekkäitä ihmisiä. Tässä ketjussa myös tosi kauniisti kirjoittanut saman kokenut mies.

        Sanoisin meille kaikille kolmelle: ei anneta tämän muuttaa elämämme suuntaan mihinkään muuhun kuin parempaan! Olemme kokeneet pahan jutun, totta, mutta niinpä olemme myös oppineet, että emme KOSKAAN itse tee niin toisille, kun tiedämme, miten pahalta se tuntuu ja mitä se aiheuttaa.

        Vei se minullakin aikaa toipua ja uuden miehen kanssa sanoin heti kärkeen, että toivon, että tapahtuu ihan mitä vaan, voisimme aina puhua, että ei tulisi kamalia yllätyksiä. Suhteet voi loppua, mutta onko se tappamalla pakko tehdä. Että jos alkaa tuntua, että tää ei olekaan sitä, niin voisko lähteä vaan nätisti eikä repimällä.

        Toisaalta sun tilanne vaikuttaa siltäkin, että kuule: mitä sä pskalla, kun ei sulla ole peltoakaan! Koska näin hyvin osaat suruasikin käsitellä, niin sulla on edessä jotain paljon parempaa kuin alkoon menevä mies!

        Keväästä nauttimista toivon sinulle ja uskoa, että tuolta nouset vahvempana, viisaampana ja vieläkin empaattisempana. Elämää nähneenä! T. Edellinen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta,
        Onneksi meillä on edes tämä netti, jonne voi purkaa ja muut tulevat apuun. Joku ilkeäkin näemmä kommentoinut, mutta ota se omaksi vahvuudeksi: niin, aina löytyy ilkeitä, valehtevia, itsekkäitä ihmisiä. Tässä ketjussa myös tosi kauniisti kirjoittanut saman kokenut mies.

        Sanoisin meille kaikille kolmelle: ei anneta tämän muuttaa elämämme suuntaan mihinkään muuhun kuin parempaan! Olemme kokeneet pahan jutun, totta, mutta niinpä olemme myös oppineet, että emme KOSKAAN itse tee niin toisille, kun tiedämme, miten pahalta se tuntuu ja mitä se aiheuttaa.

        Vei se minullakin aikaa toipua ja uuden miehen kanssa sanoin heti kärkeen, että toivon, että tapahtuu ihan mitä vaan, voisimme aina puhua, että ei tulisi kamalia yllätyksiä. Suhteet voi loppua, mutta onko se tappamalla pakko tehdä. Että jos alkaa tuntua, että tää ei olekaan sitä, niin voisko lähteä vaan nätisti eikä repimällä.

        Toisaalta sun tilanne vaikuttaa siltäkin, että kuule: mitä sä pskalla, kun ei sulla ole peltoakaan! Koska näin hyvin osaat suruasikin käsitellä, niin sulla on edessä jotain paljon parempaa kuin alkoon menevä mies!

        Keväästä nauttimista toivon sinulle ja uskoa, että tuolta nouset vahvempana, viisaampana ja vieläkin empaattisempana. Elämää nähneenä! T. Edellinen

        Heippa sulle hyvin mukavalta ja fiksultakin vaikuttava nainen ja ainakin entinen kohtalotoveri ❤ Kiva kun olit kirjoitellut vielä lisääkin, on tosissaan hyvä kun tänne voi jakaa ajatuksiaan ja kellonajallakaan ei niin väliä, tämä ei häiritse eikä herätä ketään koskaan. :) Ja juu ainahan tänne ilkeilijöitäkin sekaan mahtuu mutta antaa olla, taustalla varmaan oma paha olo heilläkin.

        Toivon myös, että mikä ei toivottavasti tapa se vahvistaa ja täältä joku päivä noustaan viisaampina ja vahvempina. Ehkäpä se kaunis päivä sitten koittaa kun sen aika on. Kaikella on aikansa. Niinhän se menee.

        Teillä tuntuu olevan nykyisen miehesi kanssa oikein hyvällä pohjalla parisuhde ja tärkeintä on juurikin pystyä puhumaan täysin rehellisesti asioista ja tuntemuksista ihan alusta lähtien .Ettei suhde ala heti pohjautumaan epäselvyyksiin ja epätietoisuuteen vaan hyvään ja aitoon suhteeseen, jossa voi paljastaa ja kertoa entiset haavansa ja arpensa ja ihan pelkonsakin. Toivon teille paljon rakkautta, ymmärrystä ja pitkää elämää yhdessä!

        Ja kiitos lämpimästi kauniista sanoistasi, olen saanut käytyä ulkona nyt jo parina päivänä ja tänäänkin aion lähteä, joten sekin on jo pahimmassa vaiheessa ainakin mulle nyt paljon ja ulkona olo luonnossa tekee hyvää, näin eilenkin siilin ja jäniksiä kavereina matkalla. :) Ei tarvinnut ihan yksin olla. Olisi mukavaa kuulla sinustakin ehkäpä vielä joskus jotain mutta ei mitään paineita. Mukavaa alkavaa viikonloppua sinulle jonnekin! ♡


    • Anonyymi

      Kiva minustakin jutella ja vähän suoraan sanottuna purkaa tätä traumaa:-)

      Olin eron jälkeen aika pitkään aika sekaisin, kuten sanoin. Olen mielestäni (ja kai toistenkin) aika tasapainoinen ihminen, mutta silloin kävi tunteet kaikenlaisia vuoristoratoja ja ajatukset mitä hulluja suuntia.

      Siitä pitikin kirjoittaa. Oli todella vaikeaa olla ottamatta yhteyttä, tivaamatta, miksi näin kävi jne. Koko ja kaikella järjellä tajusin, että EI. Silti sain itseni kiinni jos en tunnettain niin kumminkin monta kertaa päivässä keksimässä tekosyitä, miksi olisi ihan pakko nyt kysyä ja tehdä asiaa. Onneksi meilläkään ei ollut mitään yhteistä kuten lapsia tai eläimiä, jos olisi ollut, en tiedä, miten olisin ikinä päässyt eroon.

      On todella hieno ja hyvä ajatus, jos voit muuttaa kotipaikkakunnalle pitkän matkan päähän. Sulla kun vielä, sori jos taas sanon liian suoraan, tuntuu olevan ihan oikeasti aihetta päästä eroon miehestä. Vaikea kuvitella, että tämä olisi kuule vähän pidemmälle mennessä mitään muuta kuin tosi hyvä juttu sulle!

      Äidistäsi tuli mieleen kanssa asioita. Hän varmaan tosiaan ei nyt osaa mitenkään lohduttaa, mutta voisiko se johtua siitä, että hän ei kehtaa sulle sanoa, että ihan hyvä näin? Kun näkee, miten onneton sä olet? Ei siis osaa lohduttaa, koska ajattelee, että hitto, tämähän oli onnenpotku:-) Ja hei ihana, että ei ollut vakavampaa hänellä, vaikka tosi ikäviä nuo tähän päälle vielä.

      Toivottavasti sulla on kiva ulkoilu, jatketaan vaan rupattelua, jos asioita mieleen tulee! T. Samis

      • Anonyymi

        Hei Samis taas ja ollaan muuten aika lailla samiksia mitä luin sun viestisi...siis itse kamppailen juurikin koko ajan lähes sen kanssa etten ottaisi yhteyttä ja kysyisi käytännön asioista tai jostain ja sitten voisi samalla yrittää vähän jutella muutakin mutta tiedän sen vain pahentavan tilannetta joten yritän pinnistellä ja olla tekemättä niin.

        Ja onneksi hän asuu tosiaan niin kaukana ettei olisi mitään mahdollisuutta enää tavata tai muuta. Asiat hoidetaan muita kautta ja ilman näkemistä varmastikin. Näkeminen enää vaan satuttaisi liikaa nyt tässä vaiheessa kun sieltä lähdin ihan muissa suunnitelmissa ja nyt elän jotain tilannetta mitä en olisi ollenkaan uskonut. Meillä kun oli itse asiassa tarkoitus tänä kesänä muuttaa takaisin tänne minun kotikaupunkiini, jossa naimisiin menimme mutta sekin on ollut vuoden ajan ihan pelkkää valetta kaikki puhe ja suunnittelu. Ei hänellä ollut aikomustakaan muuttaa enää kanssani.

        Ja se on kyllä siinä mielessä hyvä ettei ole lapsia eikä muuta ettei tarvitse loppuelämää olla jossain tekemisissä kuitenkin lasten takia tms. Vaan pääsee ihan kokonaan eroon sitten.

        Äitini on menettänyt itse varhain lapsena paljon ja luulen, että se vaikuttaa siihen ettei oikein osaa tunnejuttuja ja ei ymmärrä että minuun sattuu ja kärsin paljon tällä hetkellä ja ehkä jonkin sortin ymmärrys ja tuki oisi tarpeen mutta itse asiassa meinaa vaan tulla riitaa ja tuntuukin etten kyllä kovin kauaa täällä halua ollakaan. Ei tunnu parantavan oloa ainakaan.

        Ja kun olin siellä 400 km päässä useamman vuoden niin en tiedä miksi perheeni tavallaan kuin "unohti " minut vähän kuin poissa silmistä poissa mielestä. Ei edes jouluisin pyydetty käymään tai muuta ja yhteydenpito oli tosi vähäistä ja vähitellen lakkasin itsekin enää pitämästä. Olen tällä hetkellä aika vieraantunut heistä ja se surettaa nyt myös erityisen paljon. Koen olevani tosi yksin kaiken kanssa. Hyvin hukassa kaikkineen ja se tuntuu pelottavalta ja pahalta. 😞

        Mutta kiitos, katsotaan milloin jaksan taas riuhtaista itseni ulos, se saattaa mennä välillä iltaankin mutta silloin siellä on ainakin ihanan rauhallista ja saa olla omien ajatustensa kanssa vaan ja vaikka itkeä jos siltä tuntuu. Olen aina muutenkin tykännyt iltakävelyistä. :) Kaikkea hyvää ja aurinkoa sinne päivään, täällä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja linnut laulaa iloisesti. ❤


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei Samis taas ja ollaan muuten aika lailla samiksia mitä luin sun viestisi...siis itse kamppailen juurikin koko ajan lähes sen kanssa etten ottaisi yhteyttä ja kysyisi käytännön asioista tai jostain ja sitten voisi samalla yrittää vähän jutella muutakin mutta tiedän sen vain pahentavan tilannetta joten yritän pinnistellä ja olla tekemättä niin.

        Ja onneksi hän asuu tosiaan niin kaukana ettei olisi mitään mahdollisuutta enää tavata tai muuta. Asiat hoidetaan muita kautta ja ilman näkemistä varmastikin. Näkeminen enää vaan satuttaisi liikaa nyt tässä vaiheessa kun sieltä lähdin ihan muissa suunnitelmissa ja nyt elän jotain tilannetta mitä en olisi ollenkaan uskonut. Meillä kun oli itse asiassa tarkoitus tänä kesänä muuttaa takaisin tänne minun kotikaupunkiini, jossa naimisiin menimme mutta sekin on ollut vuoden ajan ihan pelkkää valetta kaikki puhe ja suunnittelu. Ei hänellä ollut aikomustakaan muuttaa enää kanssani.

        Ja se on kyllä siinä mielessä hyvä ettei ole lapsia eikä muuta ettei tarvitse loppuelämää olla jossain tekemisissä kuitenkin lasten takia tms. Vaan pääsee ihan kokonaan eroon sitten.

        Äitini on menettänyt itse varhain lapsena paljon ja luulen, että se vaikuttaa siihen ettei oikein osaa tunnejuttuja ja ei ymmärrä että minuun sattuu ja kärsin paljon tällä hetkellä ja ehkä jonkin sortin ymmärrys ja tuki oisi tarpeen mutta itse asiassa meinaa vaan tulla riitaa ja tuntuukin etten kyllä kovin kauaa täällä halua ollakaan. Ei tunnu parantavan oloa ainakaan.

        Ja kun olin siellä 400 km päässä useamman vuoden niin en tiedä miksi perheeni tavallaan kuin "unohti " minut vähän kuin poissa silmistä poissa mielestä. Ei edes jouluisin pyydetty käymään tai muuta ja yhteydenpito oli tosi vähäistä ja vähitellen lakkasin itsekin enää pitämästä. Olen tällä hetkellä aika vieraantunut heistä ja se surettaa nyt myös erityisen paljon. Koen olevani tosi yksin kaiken kanssa. Hyvin hukassa kaikkineen ja se tuntuu pelottavalta ja pahalta. 😞

        Mutta kiitos, katsotaan milloin jaksan taas riuhtaista itseni ulos, se saattaa mennä välillä iltaankin mutta silloin siellä on ainakin ihanan rauhallista ja saa olla omien ajatustensa kanssa vaan ja vaikka itkeä jos siltä tuntuu. Olen aina muutenkin tykännyt iltakävelyistä. :) Kaikkea hyvää ja aurinkoa sinne päivään, täällä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja linnut laulaa iloisesti. ❤

        Apua,
        Mitä samiksia ollaankaan:-) Mulla on myös erinäisistä syistä johtuen erittäin viileät välit äidin kanssa, isäni onkin jo kuollut. Siskon kanssa onneksi on hyvät ja lämpimät. Tosin siinä yritän varmaan vähän liikaa ja huomaan, että hän kyllä pomottaa mua helposti.

        Jospa ajattelisi niin, että nythän sulla on mahdollisuus vähän kaikkeen. Uuteen suhteiden luomiseen vaikka sisaruksiin ja aikaa siihen, kun parisuhde ei haittaa. Jos tunnet, että voit, ehdotan, että tämä on juuri hetki mennä heidän luo ja kertoa, että näin kävi, tulevaisuus uusiksi. Olla täysin avoin ja pyytää ja saada heiltä tukea?

        Lisäksi ehdotan, että alat heti kaikkiin mahdollisiin tulevaisuuden rakentamisen toimiin, mihin voit. Ajattele joka päivä, mitä olet saanut aikaiseksi, olkoon se vaikka, että tänään katsoin työpaikkoja, tänään asuntoa - katsominen ja vertailukin on teko!

        Jaksamista ja paljon haleja, t. Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Apua,
        Mitä samiksia ollaankaan:-) Mulla on myös erinäisistä syistä johtuen erittäin viileät välit äidin kanssa, isäni onkin jo kuollut. Siskon kanssa onneksi on hyvät ja lämpimät. Tosin siinä yritän varmaan vähän liikaa ja huomaan, että hän kyllä pomottaa mua helposti.

        Jospa ajattelisi niin, että nythän sulla on mahdollisuus vähän kaikkeen. Uuteen suhteiden luomiseen vaikka sisaruksiin ja aikaa siihen, kun parisuhde ei haittaa. Jos tunnet, että voit, ehdotan, että tämä on juuri hetki mennä heidän luo ja kertoa, että näin kävi, tulevaisuus uusiksi. Olla täysin avoin ja pyytää ja saada heiltä tukea?

        Lisäksi ehdotan, että alat heti kaikkiin mahdollisiin tulevaisuuden rakentamisen toimiin, mihin voit. Ajattele joka päivä, mitä olet saanut aikaiseksi, olkoon se vaikka, että tänään katsoin työpaikkoja, tänään asuntoa - katsominen ja vertailukin on teko!

        Jaksamista ja paljon haleja, t. Samis

        Iltaa samis ja kuulostaapa kyllä aika samanmoilisilta meidän elämänkiemurat ja hei olen pahoillani isäsi poismenosta. :( Olen siis ollut äitini kanssa hyvinkin läheinen aina mutta avioliiton aikana tiettyjen juttujen vuoksi välit alkoivat valitettavasti viilentymään, joka harmittaa kyllä nyt erityisesti.

        Ihanaa, että sulla on siskoon lämpimät ja läheiset välit, olen aina toivonut itselleni siskoa mutta sellaista ei tullut, no sielunsiskoja on elämän varrella ollut mutta nekin ovat jääneet jonnekin matkan varrelle nyt vuosien saatossa. Minulla siis yksi veli jolla on 6 lasta, jotka kaikki vielä alaikäisiä ja iso koti omalla suvun tontilla meren äärellä jossa valtavasti työtä ja hommaa koko ajan ja hän ei nyt jaksa yhtään mitään avioerojuttuja eikä olla edes sitten juuri tekemisissä kun on niin väsynyt.

        Mutta tiedätkö asunnon tai kodin jo löysinkin ja sainkin sen, ei nyt mikään loppuelämän koti välttämättä mutta tähän tilanteeseen varmasti juurikin hyvä...ihan uusi rivitalo, josta noin 40 neliöinen asunto joka tosi kiva ja yhdet asukkaat olleet vuoden ja muuttavat nyt isompaan kun pariskunta ja on luonnon lähellä ja kaunis paikka. Eli aika paljonkin saanut tässä aikaan. :) Kiitos kovasti tsempistä, sitä tarvin ja ihan mahtavaa kun joku ymmärtää noin hyvin ja tsemppaa ♡ Haleja sinnekin täältä takaisin!!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltaa samis ja kuulostaapa kyllä aika samanmoilisilta meidän elämänkiemurat ja hei olen pahoillani isäsi poismenosta. :( Olen siis ollut äitini kanssa hyvinkin läheinen aina mutta avioliiton aikana tiettyjen juttujen vuoksi välit alkoivat valitettavasti viilentymään, joka harmittaa kyllä nyt erityisesti.

        Ihanaa, että sulla on siskoon lämpimät ja läheiset välit, olen aina toivonut itselleni siskoa mutta sellaista ei tullut, no sielunsiskoja on elämän varrella ollut mutta nekin ovat jääneet jonnekin matkan varrelle nyt vuosien saatossa. Minulla siis yksi veli jolla on 6 lasta, jotka kaikki vielä alaikäisiä ja iso koti omalla suvun tontilla meren äärellä jossa valtavasti työtä ja hommaa koko ajan ja hän ei nyt jaksa yhtään mitään avioerojuttuja eikä olla edes sitten juuri tekemisissä kun on niin väsynyt.

        Mutta tiedätkö asunnon tai kodin jo löysinkin ja sainkin sen, ei nyt mikään loppuelämän koti välttämättä mutta tähän tilanteeseen varmasti juurikin hyvä...ihan uusi rivitalo, josta noin 40 neliöinen asunto joka tosi kiva ja yhdet asukkaat olleet vuoden ja muuttavat nyt isompaan kun pariskunta ja on luonnon lähellä ja kaunis paikka. Eli aika paljonkin saanut tässä aikaan. :) Kiitos kovasti tsempistä, sitä tarvin ja ihan mahtavaa kun joku ymmärtää noin hyvin ja tsemppaa ♡ Haleja sinnekin täältä takaisin!!!

        Samanmoisilta elämänkiemurat siis, mikähän ihme sanahirviö tuonne pääsi puhelimesta taas 😀 Ja piti vielä laittaa, että ehkäpä meillä molemmilla vielä joku päivä voisi parantua välit äitiemme kanssa. Toivotaan niin!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltaa samis ja kuulostaapa kyllä aika samanmoilisilta meidän elämänkiemurat ja hei olen pahoillani isäsi poismenosta. :( Olen siis ollut äitini kanssa hyvinkin läheinen aina mutta avioliiton aikana tiettyjen juttujen vuoksi välit alkoivat valitettavasti viilentymään, joka harmittaa kyllä nyt erityisesti.

        Ihanaa, että sulla on siskoon lämpimät ja läheiset välit, olen aina toivonut itselleni siskoa mutta sellaista ei tullut, no sielunsiskoja on elämän varrella ollut mutta nekin ovat jääneet jonnekin matkan varrelle nyt vuosien saatossa. Minulla siis yksi veli jolla on 6 lasta, jotka kaikki vielä alaikäisiä ja iso koti omalla suvun tontilla meren äärellä jossa valtavasti työtä ja hommaa koko ajan ja hän ei nyt jaksa yhtään mitään avioerojuttuja eikä olla edes sitten juuri tekemisissä kun on niin väsynyt.

        Mutta tiedätkö asunnon tai kodin jo löysinkin ja sainkin sen, ei nyt mikään loppuelämän koti välttämättä mutta tähän tilanteeseen varmasti juurikin hyvä...ihan uusi rivitalo, josta noin 40 neliöinen asunto joka tosi kiva ja yhdet asukkaat olleet vuoden ja muuttavat nyt isompaan kun pariskunta ja on luonnon lähellä ja kaunis paikka. Eli aika paljonkin saanut tässä aikaan. :) Kiitos kovasti tsempistä, sitä tarvin ja ihan mahtavaa kun joku ymmärtää noin hyvin ja tsemppaa ♡ Haleja sinnekin täältä takaisin!!!

        Huomenia,
        Ihanaa, että asuntoasia on järjestynyt noin hyvin, se on kuitenkin se todella tärkein asia, että on oma koti, jonne mennä rauhoittumaan. Ja myönnetään, nuolemaan haavojaan! Me aikanaan ei onneksi vielä edes asuttu yhdessä (minkä olisi pitänyt muuten jo soittaa kelloja), joten siinä puolessa itselleni ei tullut ongelmia, mutta muistojen tukahduttamista sitten saikin tehdä.

        Kellojen soitosta, niin. Kun suurin suru ja shokki oli väistynyt, jäljellehän jäi aivan järkyttävä vtutus siitä, että minkä ihmeen takia ihan normijärkinen ihminen muka ei nähnyt niitä merkkejä? Että toinen ei ole luotettava ja valehtelee? Ja just mielessäni kelasin kaikki huonot päätökset tyyliin "en tule emmatädin synttäreille, kun meillä on niin tärkeä yhteinen meno". Huomasin, miten paljon olin panostanut toiseen ja siihen suhteeseen, ihan väärällä tavalla. Panostan nykyiseen suhteeseen tietysti myös, mutta paljon tasapainoisemmin ja huom. tasa-arvoisemmin, ei kaadu suhde siihen, että menemme myös emmatädin synttäreille, eikä vain miehen aina niin tärkeisiin menoihin.

        Joo varmaan niin, että veljesi ei nyt ole parhaassa hetkessä tälle, mutta ehkä kun saat vähän voimia, jaksat olla heidän arjessaan sopivalla panostuksella mukana, siitä voi kumminkin saada eloa ja iloa. Ehkä.

        Hyvää alkavaa lauantaita sinne, näin me taaperretaan päivä kerrallaan! T: Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenia,
        Ihanaa, että asuntoasia on järjestynyt noin hyvin, se on kuitenkin se todella tärkein asia, että on oma koti, jonne mennä rauhoittumaan. Ja myönnetään, nuolemaan haavojaan! Me aikanaan ei onneksi vielä edes asuttu yhdessä (minkä olisi pitänyt muuten jo soittaa kelloja), joten siinä puolessa itselleni ei tullut ongelmia, mutta muistojen tukahduttamista sitten saikin tehdä.

        Kellojen soitosta, niin. Kun suurin suru ja shokki oli väistynyt, jäljellehän jäi aivan järkyttävä vtutus siitä, että minkä ihmeen takia ihan normijärkinen ihminen muka ei nähnyt niitä merkkejä? Että toinen ei ole luotettava ja valehtelee? Ja just mielessäni kelasin kaikki huonot päätökset tyyliin "en tule emmatädin synttäreille, kun meillä on niin tärkeä yhteinen meno". Huomasin, miten paljon olin panostanut toiseen ja siihen suhteeseen, ihan väärällä tavalla. Panostan nykyiseen suhteeseen tietysti myös, mutta paljon tasapainoisemmin ja huom. tasa-arvoisemmin, ei kaadu suhde siihen, että menemme myös emmatädin synttäreille, eikä vain miehen aina niin tärkeisiin menoihin.

        Joo varmaan niin, että veljesi ei nyt ole parhaassa hetkessä tälle, mutta ehkä kun saat vähän voimia, jaksat olla heidän arjessaan sopivalla panostuksella mukana, siitä voi kumminkin saada eloa ja iloa. Ehkä.

        Hyvää alkavaa lauantaita sinne, näin me taaperretaan päivä kerrallaan! T: Samis

        Huomenta Samus ja mukavaa kun olut kirjoittanut, tämä tuo todella iloa ja seuraakin kun tämä aamu ollut taas vähän vaikea ja yksinäinen ja miettinyt vaan miten viikko sitten odotti toista hakemaan ja ei vielä tajunnut tämän tulevan. Vaikka joo nyt kun on laskenut päästään asioita yhteen ja miettinyt on alkanut huomaamaan kaikkia asioita, joista olisi pitänyt jo ajat sitten kyllä ymmärtää liiton tila ja lähteä sieltä pois tänne kotipuoleen.

        Mutta joo nyt on oma tupa ja lupa ja onneksi se on täysin ilman mitään muistoja tai kokemuksia hänestä niin silloin ihan suhteesta vapaa asia ja uusi alku. Hyvä niin :)

        Ja hyvä, että nykyinen suhteesi on täysin terveellä pohjalla tai ainakin kuulostaa siltä menojen ja yhdessäolon perusteella eikä tarvi olla huolissaan turhaan eikä ilmeisesti riidellä. Me ei käyty oikeastaan missään juuri yhdessä siis kyläpaikoissa eikä tehty juuri mitään muutakaan yhdessä, hänellä oli lähinnä työ vaan jossa oli noin 12 h päivästä ja sitten nukkui paljon loput ajoista. Nyt kun silmät tässä aukenee niin tajuaa että mitä meillä yli päänsä on ollut?!? Ei mitään oikeastaan.

        Jos haluat joskus kertoa mistäs muuten löysit tai siis tapasit uuden miehesi niin olisi kiva kuulla mutta ymmärrän jos et sitä täällä palstalla halua kertoa. Mutta kivaa lauantaipäivää sinne myös ja kiitos tsempistä, kyllä niin me tehdään vaikka tipuaskelin nyt eteenpäin muutama askel aina, kaikki on kuitenkin parempaan. ❤


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta Samus ja mukavaa kun olut kirjoittanut, tämä tuo todella iloa ja seuraakin kun tämä aamu ollut taas vähän vaikea ja yksinäinen ja miettinyt vaan miten viikko sitten odotti toista hakemaan ja ei vielä tajunnut tämän tulevan. Vaikka joo nyt kun on laskenut päästään asioita yhteen ja miettinyt on alkanut huomaamaan kaikkia asioita, joista olisi pitänyt jo ajat sitten kyllä ymmärtää liiton tila ja lähteä sieltä pois tänne kotipuoleen.

        Mutta joo nyt on oma tupa ja lupa ja onneksi se on täysin ilman mitään muistoja tai kokemuksia hänestä niin silloin ihan suhteesta vapaa asia ja uusi alku. Hyvä niin :)

        Ja hyvä, että nykyinen suhteesi on täysin terveellä pohjalla tai ainakin kuulostaa siltä menojen ja yhdessäolon perusteella eikä tarvi olla huolissaan turhaan eikä ilmeisesti riidellä. Me ei käyty oikeastaan missään juuri yhdessä siis kyläpaikoissa eikä tehty juuri mitään muutakaan yhdessä, hänellä oli lähinnä työ vaan jossa oli noin 12 h päivästä ja sitten nukkui paljon loput ajoista. Nyt kun silmät tässä aukenee niin tajuaa että mitä meillä yli päänsä on ollut?!? Ei mitään oikeastaan.

        Jos haluat joskus kertoa mistäs muuten löysit tai siis tapasit uuden miehesi niin olisi kiva kuulla mutta ymmärrän jos et sitä täällä palstalla halua kertoa. Mutta kivaa lauantaipäivää sinne myös ja kiitos tsempistä, kyllä niin me tehdään vaikka tipuaskelin nyt eteenpäin muutama askel aina, kaikki on kuitenkin parempaan. ❤

        Heips taas,
        On tässä odotteluaikaa ennen lähtöä, niin kiva naputella:-)

        Aamut olivat muuten itsellenikin jostain syystä pahinta aikaa, kai siinä on se, että koko päivä taas on edessä ja tietää, että nämä asiat mielessä tulevat pyörimään.

        Joo tuo todella auttoi mua aikanaan, kun aloin oikein ajatella sitä suhdetta, että tarkalleen ottaen, mitä tässä menetän. Aloin myös rohkeasti vaan ottamaan yhteyttä vanhoihin kavereihin, vaikka se alussa vaikeaa olikin. Ennen kaikkea siksi, että tajusin, että he varmaan yrittivät jossain vaiheessa mulle jotain sanoakin, mutta sitä on kummallisen kovakorvainen siinä kohtaa, kun haluaa uskoa, mitä haluaa uskoa.

        Mun ja nykyisen miehen tarina on niin tavallinen, että sen voi hyvin julkisesti kertoa:-) Ihan vaan kavereiden kautta, eli oli yhden kaverin kesäjuhlat, jossa tavattiin eka kertaa ja sitten osuttiin vielä samalla kaverille yhtä aikaa, mistä lähdettiinkin yhdessä kahville ja rest is history. Jotenkin niillä kahveilla vaan tuli sovittua, että jos käydään vaikka syömässä...Se olikin aika ihanaa oikeastaan, että asia eteni niin tavallisesti ja ilman draamaa!

        Ja joka päivä parempaan ja parempaan! Mukavaa lauantaita, t. Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heips taas,
        On tässä odotteluaikaa ennen lähtöä, niin kiva naputella:-)

        Aamut olivat muuten itsellenikin jostain syystä pahinta aikaa, kai siinä on se, että koko päivä taas on edessä ja tietää, että nämä asiat mielessä tulevat pyörimään.

        Joo tuo todella auttoi mua aikanaan, kun aloin oikein ajatella sitä suhdetta, että tarkalleen ottaen, mitä tässä menetän. Aloin myös rohkeasti vaan ottamaan yhteyttä vanhoihin kavereihin, vaikka se alussa vaikeaa olikin. Ennen kaikkea siksi, että tajusin, että he varmaan yrittivät jossain vaiheessa mulle jotain sanoakin, mutta sitä on kummallisen kovakorvainen siinä kohtaa, kun haluaa uskoa, mitä haluaa uskoa.

        Mun ja nykyisen miehen tarina on niin tavallinen, että sen voi hyvin julkisesti kertoa:-) Ihan vaan kavereiden kautta, eli oli yhden kaverin kesäjuhlat, jossa tavattiin eka kertaa ja sitten osuttiin vielä samalla kaverille yhtä aikaa, mistä lähdettiinkin yhdessä kahville ja rest is history. Jotenkin niillä kahveilla vaan tuli sovittua, että jos käydään vaikka syömässä...Se olikin aika ihanaa oikeastaan, että asia eteni niin tavallisesti ja ilman draamaa!

        Ja joka päivä parempaan ja parempaan! Mukavaa lauantaita, t. Samis

        Heipsis vaan ja kiva kun ehdit näpytellä, kaikki pienikin piristää nyt ja tuntuu ettei oo ihan yksin maailmassa. Ja joo siis aamut on olleet hyvin vaikeita eron jälkeen, melkein pelkään niitä kun olo.on joka lailla aika huono ja ei mitkään hyvät fiilikset aloittaa päivää. Mutta sekin varmasti muuttuu tässä ajan myötä. :)

        Mä en oo vieläkään kertonut kellekään kavereille että ollaan erottu koska just jotenkin hävettää ja nolottaa kun ei niitä kuullut aikoinaan kun jotain kerroin välillä ja ei vaikuttavat heistä hyvältä. Sitä paitsi kaikilla kavereilla menee niin hyvin elämässä ja ovat niin menestyviä että tällä hetkellä kokee itse olevansa niin epäonnistunut kaikessa mutta sekin on vaan mun oma tunne ja ehkäpä joku päivä rohkaistun ottamaan yhteyttä.

        Teillä oli sitten miehesi kanssa melkein ainakin rakkautta ensisilmäyksellä niin sanotusti kun noin helposti ja sujuen kaikki lähti heti etenemään ja onkin sujunut hyvin ja ihana kuulla, että koko ajan vaan parempaan suuntaan. Hyvä te! ❤ Olitte oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan.

        Kivaa ja hyvää viikonloppua sinne myös ja minne olettekin menossa niin mukavaa aikaa yhdessä teille :) Palaamisiin!


    • Anonyymi

      Ole armollinen itsellesi. Älä syyttele mistään. Miehesi syyllisyyttä tästä tulee kantamaan
      Paina mieleesi nämä sanat. SINÄ SELVIÄT🧡

      • Anonyymi

        Kiitos niin paljon kommentistasi, et arvaakaan miten lohdutti kun tänään ei ihan paras päivä taas ole. Luen tuota lyhyttä mutta ytimekästä viestiä vaikka joka päivä useaan kertaan, ja painan kyllä mieleeni nuo viimeiset sanat ihan takuulla. Kiitos sinulle ja kaikkea hyvää ja kaunista kevääseen! ❤


    • Anonyymi

      Kyllä sä selviät🌞

      • Anonyymi

        Ihana tsemppiviesti ja tuo aurinko sopii nyt juuri niin hyvin kun paistanut koko viikon täällä ainakin ja ollut lämmin. Kiitos lämpimästi myös sinulle, ihania ihmisiä olette kaikki, jotka tsemppaatte ja haluatte hyvää...♡♡♡ Ihan roska meni taas silmään. Mukavaa kevätiltaa sinulle! Näitä on oikeasti hyvä lukea yön pimeinä tunteina jos sattuu huono yö ja valvottaa.


      • Anonyymi

        Täällä meni viikonloppu oikein ulkona, siis vähän juhlimassa käydessä, eihän siihen meinaa koronan jälkeen edes osata suhtautua:-)

        Ystävistä piti vielä sanomani, kannattaa ehkä yrittää ottaa uudelleen yhteyttä. He voivat sanoa, että mitäs minä sanoin, mutta eihän se ehkä ole niin paha juttu. Kenties voi todeta, että totta ja nyt uskon!

        Toivottavasti viikkosi on lähtenyt jo paremmissa fiiliksissä, edes vähän, alkuun. t. Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä meni viikonloppu oikein ulkona, siis vähän juhlimassa käydessä, eihän siihen meinaa koronan jälkeen edes osata suhtautua:-)

        Ystävistä piti vielä sanomani, kannattaa ehkä yrittää ottaa uudelleen yhteyttä. He voivat sanoa, että mitäs minä sanoin, mutta eihän se ehkä ole niin paha juttu. Kenties voi todeta, että totta ja nyt uskon!

        Toivottavasti viikkosi on lähtenyt jo paremmissa fiiliksissä, edes vähän, alkuun. t. Samis

        Heippa Samis, ja joo korona on ollut nyt niin pitkään tätä meidän arkea ja vieläkinhän sitä on aika paljon tällä hetkellä niin ei tosiaan ihan helposti osaa edes mihinkään lähteä mutta toivottavasti teillä oli kiva ilta ulkona ja hauskaa pitkästä aikaa. :) Piristi varmasti mieltä käydä vähän juhlimassa.

        Joo ei mulla olis mitään vaikeutta myöntää että oikeassa olitte ja olis pitänyt jo ajat sitten tehdä elämälleen ja tälle suhteelle jotain. Mutta oon vaan ollut vielä niin väsynyt etten oo jaksanut pitää yhteyttä nyt. Sekin päivä tulee kyllä.

        Eilen tuli aika lailla lunta tupaan ja takapakkia, jonka kyllä tänään olossa taas tuntee joka lailla kun ex mies oli käymässä täällä kaupungissa ja piti yrittää sopia nyt jo jotain mutta itse en halunnut nähdä häntä lainkaan vielä ainakaan ja kauhea riita/huutotappelu ihan kaikesta jonkun 5h puhelimessa ja tajusin taas no paljon asioita toisesta ja varmasti itsestäkin mutta valheita vaan paljastuu lisää ja lisää. Ei ollut kyllä yhtään kivaa ja en tiiä miten jatkossa asiat yritetään hoitaa, tuohon en enää lähde kyllä. 😞

        Mutta aurinkoa päivääsi ja kivaa huhtikuun viimeisen viikon alkua, aatella ensi viikolla jo toukokuu...äkkiä taas viikot ja aika vierii, kiva kun muistit mua 🧡 Voi hyvin!


    • Anonyymi

      Voi ei:-(
      Kurja kuulla, että tuommoista nyt vielä. Toisaalta kuitenkin jokainen valhe vie sut kauemmaksi hänestä ja tekee lopusta selvempää. Mutta ei se nyt mitenkään hauskaa tai helppoa varmasti todellakaan ole.

      Ja kun kumminkin naimisissa olitte, jos oikein ymmärsin, niin tuleehan siinä kaikenlaista, mitä en itse esim. varmaan osaa edes ajatella. Oma juttu onneksi jäi tosiaan siihen, että oli vielä omat asunnotkin ja ei mitään virallista. Silti oli kaikenlaista sotkua ja sötkyä ja mekin parista hankinnasta kyllä riideltiin. Vihdoin väsyin ja annoin mennä ja se kyllä harmitti sitten jälkeen päin, että pitikö siinä sitten nössöillä eikä osannut puoliaan pitää.

      Harmia harmin päälle, tapasi siskonpoika sanoa 6-vuotiaana ja se pätee nyt tässäkin. Voimia täältä sinne! T: Samis

      • Anonyymi

        Iso kiitos, jotenkin oli tosi ihana viesti ja tuli paljon parempi mieli...osaat kirjoittaa niin mukavasti ja luontevasti. Kuin tunnettaisiin paremminkin mutta ollaankin samiksia. :)

        Joo varmaan vielä jotain vääntöä yrittää järjestää mutta en kyllä lähde niihin mukaan, täytyy miettiä sitten mitä tekee ja miten asiat järjestää. En kaipaa yhtään sellaista nyt enää mitä eilenkin tuli ja onneksi ei nähty kun en suostunut.

        Hyvin on siskonpoikasi osannut sanoa, harmia harmin päälle...onkin oikein hyvä just tähän hetkeen. Ehkäpä otan käyttöön myös tuon , niin hyvin sanottu! :) Kiitos paljon ja hyviä öitä ja kauniita unia sinne kun nukkumatti saapuu teidän kotiin! Onhan siellä kaikki hyvin tai ok? Toivon niin ja uskon että onkin...


    • Anonyymi

      Huomenta,
      On täällä kaikki vallan ok, ollaan vaan nyt oikein bilekarusellissa, kun vappunakin on tulossa vieraita, tosin taidetaan juhlia jo pe, että jäisi vkonloppu hengen vetämiseen. Eipä muista, koska olisi viimeksi ollut näin virkeää seuraelämä:-) Tulossa onneksi on vain sisko miehineen ja "bestispariskunta", eli mitään stressiä ei tarvitse vieraista ottaa.

      On todella hieno juttu, että kieltäydyit näkemästä ja pystyit pitämään siinä pääsi. Vähän epäilen, että se tuli miehelle yllätyksenä. Hän varmaan uskoi sinun juoksevan luokseen. Siihen ehkä kannattaa varautua, että tämä otti nyt hänen itsetunnolleen ja etenkin, jos ketään kolmatta ei ole kuviossa, hänhän alkaa pyörtää puheitaan ja saat kuulla, miten suuri väärinkäsitys tämä kaikki oli. Lisäksi saat kuulla, että se olet juuri sinä, joka on hänen suuren rakkautensa väärinymmärtänyt ja nyt olisi sulla kyllä hyvittelyn paikka. Mutta armollisesti sut otetaan takaisin.

      Siinä kohtaa muista ne öiset ahdistukset ja pitkät itkut. Muista se kaikki! Ja mieti, otatko uudelleen vastaan millään hinnalla, sillä tulet niin suurella todennäköisyydellä "ymmärtämään väärin" vastakin.

      Mielestäni myös todella upeaa on, että heti alussa sivuutit ajatuksen toisesta sanoen, että mitä väliä sillä on. Nimittäin täsmälleen niin!!!!! Teidän tilanne nyt on tuo ja se siitä. Nostan tämän esille ainoastaan sen vuoksi, että itse sain lopullisen eron jälkeen ikään kuin uhkailuna tai miksi sitä sanoisi, vihjailuja siitä, että on tässä jo hänelläkin uusi elämä alkamassa jne. Tarkoitus oli vain saada minut epävarmaksi ja juoksemaan takaisin "omaani" puolustamaan. Onneksi siinä kohtaa ymmärsin jo itkuni itkettyäni ajatella, että siinähän sitten alkaa, ikävä vaan laittaa tämä pska kiertoon. Sanoin hänelle, että hienoahan se on jos minun roska on toisen aarre. No ei ehkä rakentavaa, mutta helpottavaa!
      Tiistain jatkoa sinne, t. Samis

      • Anonyymi

        Moikka Samis ja kiva kuulla, että teille on tulossa mukava ja ennen kaikkea rento vapun vietto läheisten kanssa, se on ihan parasta kun on niin hyviä kavereita joiden kanssa ei tarvitse stressata eikä pingottaa mitään. Teille tulee varmasti hauskaa! :)

        En usko, että hän enää mitään uutta alkua niin sanotusti havittelee, kyllä hän vaan eroon edelleen haluaa päästä ja varmaan mahdollisimman nopeasti. Ei hänen itsetunnolleen ota yhtään mikään, hän tietää ainakin itse arvonsa. En tiedä oikein mikä sekoilu se sunnuntai oli ajaa tänne asti mutta riidellä hän selkeästi vaan halusi sitten eikä mikään kelvannut mitä yritin sopia asioista mitä meidän piti selvittää. Ei siitä vaan tullut yhtään mitään ja syytteli taas minua kaikesta ja oli jotenkin ihan kummallinen.

        Ja en todellakaan ole unohtanut tuskaisia öitä itkien ja sitä yksinäisyyttä mitä koin siellä kaukana kun olin niin paljon yksin vaan. Nytkin olen voinut niin huonosti sen toissapäivän jälkeen ettei kyllä pääse unohtumaan nämä olotilat. Ja suoraan sanottuna todellakin ihan sama onko hänellä jo uusi ihminen elämässään, voi hyvin olla tiettyjen juttujen perusteella mutta eihän se muuta enää mitään ja aivan vapaasti voi koittaa seuraavan kanssa kuinka helposti asiat sujuu eikä se enää minulle kuulu. Sulla on kyllä hyviä sanontoja, että toisen roska voi olla jonkun toisen aarre...Hyvin kuvaavaa mutta hyvä jos löytävät aarteensa niin sehän on vaan hienoa!

        Kiitos paljon sinulle tsempistä ja rohkaisevista sanoistasi, kaikki tulee kuitenkin tarpeen ja auttaa kun näitä lukee vaikka oikein heikolla hetkellä niin saa järjen ääntä täältä. :) Ja tosi hyvä ettet enää langennut entisen miehesi yrityksiin hallita sinua ja kontrolloida kun huomasi ettet enää olekaan takaisin tulossa ja taisi iskeä hätä, että sinut todella menetti ja kertoili uusista naisista mutta et välittänyt ja ymmärsit juonen selvästi, hyvä hyvä!!! Olet ollut vahva ja viisas kyllä ja nyt se on palkittu tällä uudella hyvällä elämälläsi, jossa kaikki niin paljon paremmin ja saat aitoa ja oikeaa rakkautta. ❤

        Aurinkoista ja keväistä tiistaita sinnekin sulle! :)


    • Anonyymi

      Huomenta,
      Jäin ihan kummastelemaan minäkin, että minkä ihmeen takia joku ajaa läpi Suomen riidelläkseen.

      No toisaalta, sekään asiahan ei ole sinun ongelmasi. Nyt vain pohtimaan kaikki käytännön asiat, kuten esim. sinun tavarasi sinne uuteen asuntoon. Lisäksihän sinä voit vain laittaa eron vireille. Ei siihen hänen lupaansa tarvita.

      Itse asiassa tuo on kyllä yksi pahimmista. Kun toinen tekee jotain ihan järjetöntä ja sitten itse on taas siinä limbossa pohtimassa, mitä ihmettä tämä tarkoitti ja yrittää sinne toisen pään sisään taas päästä. Mun oli tosi vaikea lopettaa sitä "mitä hän tällä tarkoitti"-kelailua. Vaati ihan sen, että päätin sijaistoiminnosta, eli rankaisin itseäni esim. aloittamalla kaapin siivoamisen. Yllättävän tehokasta, keksin kummasti muuta ajateltavaa, kun seurauksena oli siivous:-)

      Vappua kohti, otetaan hyviä askelia! T: Samis

      • Anonyymi

        Aurinkoista aamupäivää Samis ja huh onneksi pidin pääni enkä mennyt sinne autoon juttelemaan muka eli riitelemään kun nyt hän makaa koronassa kotonaan (eilen kunnolla sairastunut) eli olisi aika varma tartunta minulla nyt ja se tästä olisi vielä puuttunut.

        Mutta joo ajoi sitten 800 km eestaas niin sanotusti turhan takia, hieman on juurikin miettinyt että mikä oli homman nimi. Mutta en enää jaksa miettiä koska hänen päänsä sisään en kyllä tule koskaan pääsemään ja olen jo luovuttanut sen suhteen. En tule ikinä ymmärtämään koko hommaa. Jotenkin tänä aamuna mietin etten voi asioille enää mitään että on tietyllä tavalla pakko alkaa luovuttamaan ihan joka tasolla vaikka niin tuttua tuo mitä mainitsit, että loputtomiin yrittänyt miettiä mitä tarkoitti milläkin mutta ei se vaan oo koskaan auttanut eikä kannattanut eikä enää nyt varsinkaan.

        Mutta kiitos taas hyvistä vinkeistä, täytyy alkaa oikeasti keksimään jotain sijaistoimintoja nyt kun on aikaa päivät pitkät ja jospa ajatuksetkin hetkeksi saisi vähän muualle. Se oisi kyllä niin ihanan helpottavaa. Ainakin tuonne kauniiseen kevätpäivään täytyy lähteä pihalle vaikka puuhaamaan jotain. Siistimään pihaa!

        Ja kyllä, otetaan hyviä askelia ja minä vaikka tipuaskelia kohti jotain uutta tulevaisuutta, siitä se lähtee! Ihana tsemppari olet, kiitos! :) Iloa ja valoa sinne suuntaan ja vappujuhlien valmisteluja ihan rennosti vaan ilman stressiä...sulle on kivaa tiedossa ♡


    • Anonyymi

      Uutta huomenta!
      Tuli nyt kyllä vielä mieleen semmoinen näkökulma, että olisiko nyt kuitenkin miehellä jokin erityinen tarve saada homma päätökseen mahdollisimman pian, eli esim on rahavaikeuksissa ja näkee avioeron ratkaisevan asiaa, osituksien yms. Jos näin, niin sinähän voit kysyä suoraan, että mikä tämä hänen perimmäinen tarpeensa nyt on ja muuten, paperit on jo menossa.

      No, tiedän, että valitettavasti asiat eivät välttämättä ole ollenkaan näin yksinkertaisia miltään kantilta. Nyt taas pistän kädet ristiin, että huolimatta omasta suuresta halustani ja valmiudestani joustaa (nöyristellä), emme exän kanssa edenneet sen pidemmälle kuin missä olimme!

      Tämä juttelu on nostanut itselläni älyttömästi erilaisia tunteita pintaan ja vanhat muistot mieleen. Niitä katsoo toki nyt vähän eri kantilta, mutta yllättäen huomaan olevani itselleni aika ankara, eli sätin mielessäni, miksi menin niin pitkälle toiveessani vain olla miehen kanssa. Silloin ymmärsin enemmän antaa itselleni armoa:-D hitto soikoon!

      Kiitos siis sinulle kuule siitä, että saan tätä "traumaa" purettua, t. Samis

      • Anonyymi

        Heippa hei uuteen päivään Samis, hei ihan alkuun että en kyllä missään nimessä haluaisi sulle nousevan uudestaan jotain vanhoja tuskaisia ja ahdistavia muistoja pintaan eikä ole ollut tarkoitus niitä nostaa kun tiedän kyllä miten kauheita tuntemuksia ne on ja miltä tietyt traumat tuntuu.

        Mutta jos tarkoitit, että tämä tekee tavallaan hyvää sulle saada purkaa niitä tuntoja ja et ole niitä ennen tullut purkaneeksi niin minun kanssani voit kyllä jakaa ja minä ainakin luulisin, että jotenkin ymmärrän ainakin. Että siin tapauksessa tosi hyvä jos voimme molemmat saada tästä jotain pientäkin apua ja tukea.

        Mutta siis joo kova kiire ja halu eroon tuntuu nyt olevan ja minä olen jo ainakin täysin luovuttanut enkä edes haluaisi puhua mistään ylimääräisestä ainakaan koska ei sillä ole enää mitään merkitystä ja puheet on vaan yksipuolista syyttelyä ja alan voimaan tosi huonosti yli päänsä jos ollaan vähänkin tekemisissä. Ja ei koskaan aiemminkaan ole suostunut koskaan kuuntelemaan minun tuntojani missään asioissa. Niin miksipä nytkään. Syitä en kiireelle tiedä, ilmeisestivaan haluaa tehdä virallisesti tästä nyt heti lopun. Tai sitten on jotain mitä en tiedä eikä enää tarvikaan tietää. Loppujen lopuksi tuntuu jo ettei millään ole silloin mitään väliä kun lopputulos on joka tapauksessa mitä on ja totuuksia en kuule.

        Ja voi miten toivoisin juurikin samaa kuin sinä ettei ehkä koskaan olisi ollut itse vaan valmis joustamaan ja toimimaan vastoin omaa tahtoani niinkin monissa asioissa, että liitto vaan pystyi edes jatkumaan ja minä yritin vaan ylläpitää asioita ettei oltaisi erottu, olisi pitänyt ymmärtää luovuttaa jo niin paljon aiemmin kuin täällä moni onkin sanonut ja varmaan piruillut vähän että etkö halunnut ymmärtää tai nähdä tai muuta. Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia mutta luulen, että monien ihmisten joilla on ollut ihan täysin normaali suhde on hyvin vaikeaa ymmärtää muunlaisia tapauksia. Mutta ihanaa kun joku ymmärtää eli sinä, kiitos siitä lämpimästi! ♡

        Ja muille tiedoksi, että kyllä nyt kun asioita on joutunut miettimään ihan valtavasti niin löytää kyllä merkkejä kaikesta mahdollisesta eikä ole mikään maailman mukavin tunne. Joskus ihmisen kanssa ollessa on pakko vaan yrittää jotenkin selvitä eikä ehkä ole ollut voimia niin sanotusti nähdä silloin asioita. Parempi varmaan sitten myöhemmin kuin ei milloinkaan.

        Meillä on kyllä niin paljon samanmoisia ajatuksia ja traumoja ja tunteita varmaan, että ihan tosi jännä että sattuikin tällä palstalla olemaan ihminen joka käynyt edes vähän samaa läpi. Ja onneksi tosiaan sinä et mennyt niin pitkälle asioissa kuin naimisiin jne. Se tuntuu varmasti hyvin helpottavalta nyt! Ja kiitos sinullekin tästä kun kirjoitellaan ja puretaan tuntojamme...Taas yksi päivä vaikka yhden tipuaskeleen jossain asiassa eteenpäin täällä ja siellä hyvää vauhtia vaan parempaan elämään koko ajan! ❤


    • Anonyymi

      Puhuin miehelle tästä meidän kirjoittelusta, sanoin, että tekee valtavan hyvää ja pahaa, mutta eniten hyvää nostaa näitä asioita mielessään esiin. Hän kannusti jatkamaan, koska vaikka olemme tietysti puhuneet "kaikesta" niin en kuitenkaan katso, että hän olisi luontevin näitä asioita kumminkaan vastaanottamaan. Plus en tosiaankaan liikaa niitä edes meidän suhteisiin tuoda. Hänellä on oma menneisyytensä ja minulla omani, me olemme yrittäneet mahdollisimman puhtaalta pöydältä aloittaa.

      Se on taivahan tosi, että sinun murheesi ei ole, mitä mies tulevaisuudelta tahtoo. Siksipä nyt sitten vaan paperit ja muut kuntoon. Ymmärsin/oletin, että teillä ei ole lapsia? Jos näin, niin todella voi ajatella, että tässä nyt vaan yksi pska osa elämää pakettiin ja eteenpäin!

      Joustamisesta tosiaan, kun ajattelen jotain tilanteita ja tapahtumia, mieleeni nousee ihan kamala nolous, kuin olisi luokan edessä ilman housuja. Ihmettelen, miksi olen siinäkin tilanteessa vielä jotain juttelua halunnut ja laitellut viestejä perään. Uuh....nolous!

      Huomaan, että tämä on juuri asia, jonka olen halunnut jotenkin painaa pois muistoista, voisi jopa sanoa, että kieltää. Jokin kirjoituksessasi kuitenkin iski siihen suoneen, oloon, että taidan ymmärtää täsmälleen, mitä koet ja miksi. Siksi toivonkin niin paljon, että sinä nyt löydät itsestäsi vain ne kovat luut hoitaa asia pois elämästäsi. Ja sitten kuule se olet sinä parin vuoden tai jonkun ajan päästä, joka voi ja vihdoin uskaltaa nostaa asiat uudelleen mieleen ja auttaa jotakuta toista ottamaan nämä tärkeät ja vaikeat askeleet! T: Samis

      • Anonyymi

        Hyvä kun puhuit miehellesi tästä ja hän siis antoi tavallaan siunauksensa jatkaa ajatusten vaihtoa ja asioiden purkamista...kuulostaa hyvältä, että voitte sopia noin hyvin asioista ja yli päänsä kerrotte tällaisestakin toiselle. Ja menneisyyden taakat saattavat kuormittaa joskus uutta suhdetta jos liikaa niistä puhutaan niin hyväkin tavallaan aloittaa ihan puhtaalta pöydältä uusi suhde ja käydä entisen suhteen asioita jonkun muun kanssa läpi vaikka totta kai olette sopivissa määrin puhuneet menneistä varmasti mitä tarvii.

        Ja ei tosiaan ole lapsia joka niin hyvä asia tässä tapauksessa etten voi kun olla siitä kiitollinen vaikka jollekin se voi kuulostaa kauhealta mutta tässä tapauksessa parasta näin. Ja tiedän nuo tuntemukset mitä olet kokenut ja käynyt läpi, jotenkin kaikki kuulostaa niin tutulta...Ja ihminen hädissään minäkin kaukana kaikista läheisistä ja tutuista yritin vain selvitä ja kieltää todellakin monia juttujakin, se oli ainut keino oikeastaan siinä vaiheessa.

        Toivottavasti tosiaan tämä on sinulle kuitenkin enemmän hyvästä kuin pahasta, ettei tule mitään ikävää tässä sitä en kyllä todella halua sinulle, pelkkää hyvää vaan. Mutta mielelläni jatkan näitä kirjoitteluja kanssasi. Tämä antaa minulle yllättävän paljon voimaa ja tsemppiä!!! Aurinkoa ja valoa iltaasi!


    • Anonyymi

      Joo enhän mä nyt tietty miehen lupaa tartte, mutta ajattelin, että hänen on hyvä tietää, miksi saatan nyt olla vähän tavallista mietteliäämpi ja nousee esiin asioita, eli miksi yht'äkkiä alankin puhua jostain vanhasta.

      Yksi asia tosiaan "menneisyydessä" jäi askarruttamaan todella. Ja se on, että miksi olin niin jääräpäisesti miehessä kiinni? Toki siinä oli kaikenlaista "rakkauden" huumaa, hän osasi monta kertaa valloittaa mut takaisin, puhui juuri oikeita asioita ja kaikki nämä tavanomaiset, mutta miksi kuitenkin kaikista ilmiselvistä varoitusmerkeistä huolimatta olin koko ajan valmis menemään aina vain pidemmälle? Jos se olisi ollut minusta kiinni, takuulla olisimme ainakin muuttaneet yhteen ja ties kuinka paljon pidemmälle olisin siitäkin vielä mennyt.

      Pidän itseäni ihan oikeasti normijärkisenä ihmisenä, jolla on ihan normaalit kyvyt ymmärtää toisen ihmisen toimet. Mutta miten hitossa se kaikki hävisi tässä suhteessa. Olen lukenut toki läheisriippuvuudet ja limerenssit (vai mitä ne on) ja tunnistin sieltäKIN itseäni. Mutta ennen kaikkea työn alla nyt on miettiä, mikä juuri minussa juuri sillä hetkellä oli semmoista, joka sai tarvitsemaan tuota suhdetta.

      En nimittäin ole ollenkaan varma, että vaikka tuurilla nyt seilasin parempaan suhteeseen, että nuo olisi asioita, joita ei kannata käsitellä tai että ne ei voisi nousta tässäkin suhteessa pintaan. Vaikeuksia tulee olemaan kaikissa suhteissa ja nyt on kyllä hyvä alkaa miettimään, miten niihin ehkä isompiin tulee joskus reagoitua.

      Kyllä tässä siis isoa kiitosta annan sulle, kun näitä nostat mieleen ja etenkin, kun sullehan tämä on todella vaikeaa aikaa ja näin jaksat mua kannatella!

      Nyt tosiaan illasta saatan hiljetä, enkä tiedä, koska vieraat lähtee, tänään vai huomenna, mutta kyllä mä tänne palaan:-) oikein ihanaa vappuviiikonloppua sulle! T: Samis

      • Anonyymi

        Helou ja siellä varmaan jo vappuvalmistelut täydessä vauhdissa iltaa varten. :)

        Joo siis itse miettinyt taas tänä päivänä erityisesti kun tuntuu niin raskaalta olo ja kauheita fyysisiä oireita ja melkein kuin vieroitusoireita niin sitä miksi on kiinni ihmisessä, joka ei välitä eikä tavallaan ole kaiken tämän tuskan ja kauheuden arvoinen mutta eipä tälle näköjään ihan järjellä mitään voi vaikka kuinka yrittää taistella. Ja minä myös olen lukenut paljon läheisriippuvuudesta ja kaikesta mitä tähän voisi liittää, että ymmärtäisi tilannetta paremmin ja itseään ennen kaikkea. Välillä niin suututtaa miksi ei voisi olla niin sanotusti "kovempi" ja selvitä tästä helpommalla.

        Mutta totta, että kaikissa suhteissa jossain vaiheessa tulee jotain vaikeuksia ja on juurikin hyvä miettiä edelliset jutut ainakin ja ehkäpä löytääkin jotain vastauksia mikä ajoi toimimaan milläkin tavoin ja miksi, josko nyt ikinä saa täyttä tyhjentävää vastausta siihen, sitä en ehkä usko. Mutta että osaisi vastaisuudessa toimia paremmin ja järkevämmin ja ehkä huomaisi jotain merkkejä jo tarpeeksi ajoissa eikä kieltäisi niitä vaan uskaltaisi kohdata ne vaikka tietenkin se sattuu mutta sattuu se sitten viimeistään tässä erovaiheessakin.

        Ja hei älä mua kiittelee, minä kiitän sinua paljon kun jaksat olla kaverina täällä ja tukea ja tsempata näinä tuskaisinakin hetkinä...Ja kestät sitten myös ne omat tunteet ja ikävät muistot joita herää, se mua välillä vaivaa etten sinun elämääsi nyt sekoittanut kun olit jo kerran päässyt hyvään uuteen suhteeseen ja unohtanut ainakin jollain tasolla menneen. En tosiaan mitään pahaa halua kellekään muulle kyllä.

        Ja oikein hauskoja vappujuhlia teille sinne ja koko viikonloppua, pidä taukoa mietinnöistä ja tästä jutusta nyt viikonlopun ajan ainakin ja nauti keväästä ja uudesta paremmasta elämästä ja hyvistä ihmisistä joita elämässäsi nyt on. ❤


    • Anonyymi

      Maanantaita,
      Täällä ollaan taas! Vappu oli ja meni, jotenkin vähän ohi, en tiedä miksi, mutta en oikein päässyt tunnelmaan. Mutta ei se haittaa, se on vain yksi juhla muiden joukossa.

      Kyllä tosiaan nyt on jäänyt nämä asiat pyörimään mielessä ja vaikka se tekee kipeää, niin myös hyvää. Nyt vasta olen kyennyt myöntämään monet asiat, jotka silloin kielsin kuten senkin, mitä ne oikeastaan mielelleni tekivätkään.

      Toivon todella, että säkin nyt otat tämän mahdollisuuden miettiä ihan kaikkea ja muistaa, että vaikka suhteessa on aina kaksi, kyllä se, että toinen valehtelee, on kuitenkin vain hänen valintansa ja vikansa. Ei oikein sille, että haluaa uskoa toista, mitään voikaan. Ei etenkään, jos itse on elänyt tavallisen, rehellisen elämän, jossa valheille ei oikein ole edes tarvetta.

      Sitä vaatii itseltään joskus ihan mahdottomiakin, kuten vaikka sen, että pitäisi olla toisen päässä niin hyvin, että a) ymmärtää, että nyt mulle valehdellaan, b) ymmärtää vielä senkin, miksi! No, enpä ymmärtänyt:-))

      Näissä mietteissä tänään, t. Samis

      • Anonyymi

        Heips Samis ja hyvää toukokuun alkua, vaikkakin aika koleaa sellaista vielä ainakin täällä päin. Mutta kyllä se kevät etenee silti koko ajan ja ainakin ihanan valoisaa jo. Ihan samoin vappu tuli ja meni mulla ihan ohi, ei ollut kyllä minkäänlaista fiilistä sen suhteen nyt ja ongelmat äidin kanssa itse asiassa ovat vaan pahentuneet, kauheaa huomata omassa äitissään tuollaisia piirteitä mitä nyt olen huomannut. Mulla on melko paha olla täällä ja ei helpota ainakaan erotuskaa myöskään. En vielä ole päässytkään muuttamaan, siinä tuli vähän yllättäen viivästystä. Mutta harmi kuulla ettei sinunkaan vappusi oikein niin hyvin mennyt kuin olisi voinut, no vappuja vielä tulee kyllä onneksi. :)

        Minä kahlaan myös tällä hetkellä aika tosi syvissä vesissä ja käyn läpi asioita mielessäni koko ajan ja sitten pitäisi vielä käytännön asioistakin jaksaa puhua mutta aina menee riitelyksi ja en usko mitään mitä toinen kuitenkin valehtelee. Saa nähdä pitääkö ottaa joku kolmas henkilö siihen hommaan.

        Ja koitan nyt niin kuin sanoit ottaa tämän ihan kunnon läksynsä jopa itselleni, vaikka tosi kipeää ottaa juuri tällä hetkellä ja mieli on hyvin maassa ja tunnen olevani niin älyttömän yksin kun äiti ei edes halua ymmärtää ja itse asiassa alkanut jopa puolustelemaan miestä ja syyttämään minua erosta. Sehän onkin nyt oikein kivaa, en oikein kohta tiedä minne menisin kun en täällä äidillä voi ehkä olla jos välit menee näin huonoiksi. 😞 Mutta onneksi olet sinä, kiitos siitä!!! En ole täysin yksin.

        Mutta joo sitä on alkanut tässä syyttämään nyt itseään toisen valehtelusta ja vähän kaikesta mutta pitäisi tajuta ettei se kuitenkaan ole minun vikani ja vaikka minussa virheeni ja vikani on kuten kaikissa ihmisissä niin en silti olisi ansainnut noin pahaa ja huonoa kohtelua. Ja kun se valehtelu jatkuu vaan edelleen tämän eron teossa myös. Mutta niin kuin sanoitkin juurikin hyvin vaatii itseltään että pitää tietää milloin ja miksi valehdellaan....no nykyään tiedän että koko ajan on joku valhe päällä. Ei mitään rehellistä juurikaan.

        Mutta musta oli tosi kiva kuulla susta taas ja se toi piristystä edes vähän tähän aika harmaaseen uuden viikon alkuun siis sekä ulkona harmaata että mielessä. Samoissa mietteissä suurin piirtein täälläkin mennään....Tsemppiä ja voimia sinne suuntaan mietinnöissä ja kuullaan taas! ♡


    • Anonyymi

      Alussa sattuu. Mutta kyllä sinä siitä selviät . Kokemusta on m41 v.

      • Anonyymi

        Voi kiitos sinulle tsempistä ja sanoistasi, lohduttaa kuulla ja uskon sinua, kun sinulla on omakohtaista kokemusta asiasta. Jospa aika parantaa vielä haavat. Hyvää kevättä ja tsemppiä myös sinne elämänpolulle!


    • Anonyymi

      Moikka,
      Lyhyt viesti ennen kampaajalle lähtöä, pidemmin myöhemmin:-)

      Onpa kurja tuo tilanne äitisi kanssa! Meillä kävi niin, että eron aikana meni vielä ihan ok, mutta tämän uuden miehen kanssa sitten enää ei. Hän löytää miehestä nyt jotain vikaa koko ajan ja en voi ymmärtää, että juurikin vertailee entiseen aivan kuin se olisi ollut parempaa aikaa. Kommentoi myös ilkeästi, kun mies joutui kolariin, eli ihan kuin olisi toivonut siinä käyneen pahemmin. Kyllä nämä jättävät jäljen ja ei kamalasti enää tekemisissä olla. En voi ymmärtää, onko tässä joku kateus vai mikä takana.

      Voi itku kun pääsisit mahdollisimman pian omaan kotiin! Tietty vielä raskasta edessä ihan omien tavaroiden jne. kanssa. Toivottavasti jaosta ei tule mahdottoman riitainen, vaikka se taitaa olla kyllä nyt turha toive:-(

      Tsemppiä myös Mies41:lle, kiva kuulla, että eteenpäin menet sinäkin ja ehkä jo näistä ohikin!

      Palaillaan, t: Samis

      • Anonyymi

        Heipsis ja siellä on varmaan jotain uutta hiuksissa kevään ja tulevan kesän kunniaksi ja iloksi...no kesään vielä vähän matkaa kun hirmu kylmä ilma ulkona vaikka aurinkokin paistaa. Mutta itsekin tykkäsin ennen koronaa käydä kampaajalla aina silloin tällöin, kyllä ne vaan pikkujututkin piristää ihmeesti kun saa hiuksiin jotain uutta ilmettä. Oletko tyytyväinen itse lopputulokseen? :)

        Siis meillä on täällä nyt kireät välit äidin kanssa ja tunnelma niin inhottava, että voin ihan jo siitäkin syystä fyysisesti huonosti ja siihen vielä ruokahalu edelleen kateissa eron jälkeen niin ei tästä mitään enää täällä äidillä tule, kyllä nyt on ihan parin päivän säteellä tai tällä viikolla keksittävä mihin menen tai kysellä milloin nyt oikeasti pääsen sinne uuteen kotiin....en halua olla enää täällä, mulla on tosi paha olla ja ei yhtään edesauta erosta toipumista vaan huonontaa ja takapakkia tulee. Ja parempi pitää äitiin kyllä nyt ihan kunnon taukoa sitten, että tästäkin pääsee toipumaan...en pysty edes nukkumaan täällä enkä oikein mitään. :(

        Ihmettelen miten ja miksi äidit kääntyvät omia tyttäriään vastaan ja sitten jopa ne miehet, jotka ei ennen olleet ehkä heidänkään mielestään kovin kivoja niin aletaan heitä yhtäkkiä ihannoimaan ja puolustelemaan. Ja siis sulla nyt tosi hyvän kuuloinen mies niin äitisi sitten kehtaa kolarin jälkeenkin olla noin ikävä, varmasti jättää jäljet ja ei tee mieli olla juurikaan tekemisissä. Ymmärrän niin hyvin sua tällä hetkellä kun itse suunnilleen mietin, että mihin ihmeeseen voisin lähteä saman tein. Kyllä tän elämän pitääkin olla vaikeaa sitten oikein joka suunnalta kun alkaa mennä asiat huonosti. Oon itkenyt tässä nyt noin parisen tuntia ja miettinyt mitä teen.

        Ja siis valitettavasti pelkään, että kaikesta mahdollisesta tulee vaan riitainen käytännön asioista sovittaessa ja tuskin edes pystytään ilman kolmatta osapuolta siihen. Mulla on ollut nyt pari päivää ihan sydäntuntemuksia kun tuntuu että vähän liian raskasta niin monesta tuutista. Ei meinaa kroppa enää jaksaa, ja oon laihtunut aika paljon ja ei ois yhtään mistä laihtua.

        Mutta hei siis oon niin kiitollinen kun joku ihminen ymmärtää kaiken ja meillä niin ihmeen samanmoisia kokemuksia joka tavoin, ei ihan joka päivä löydy sellaista jolla olisi niin samat jutut käytyn, kiitos kun kirjoitit tänne ja toivottavasti kampaajakäynti toi sulle vähän iloa ja piristystä päivään ja nyt on ainakin hiukset kunnossa ja kauniina. ♡ Koitetaan molemmat jaksaa tätä ihmeellistä elämän menoa ja murheitakin vaikka sulla paljon iloakin ja onnea nykyisen miehen kanssa, oon siitä sun puolestasi tosi iloinen. Minä yritän keksiä mitä tässä tekisi ja mihin lähtisi. Mutta kuullaan taas pian Samis ja aurinkoa päivään!


    • Anonyymi

      Koronan takia ei kannata tehdä mitään. Ei ihminen voi muuttaa päiviensä määrää lainkaan.

      • Anonyymi

        Niin miten ajattelit koronan vaikuttavan avioeroon??? Taisit eksyä väärälle sivulle mutta totta korona on paha tauti ja toivottavasti selvitään siitä jotenkin mahdollisimman moni. Ja juu ihminen ei voi elämänsä päiviä määrätä itse mutta miten liittyy avioeroon sitä en nyt hahmota mutta kaikkea hyvää ja koita olla varovainen koronan suhteen ja pärjätä nyt!!!


    • Anonyymi

      No niinpä,
      Kyllä tuossa nyt vähän liikaa kaikkea on. Toisaalta nousee mieleen, että ehkä kannattaisi vaan palkata kolmas hoitamaan asiat heti, kun tuskin se siitä miksikään muuttuu. Sama juttu vähän äidin kanssa, vaikea uskoa, että ainakaan nyt siellä hänen "armoillaan" olo tekee mitään hyvää. Jospa vaikka hotelliin ihan vaan pariksikin päiväksi?

      Meillähän tosiaan tilanne oli jopa jälkeen päin koominen. Mies siis joutui kolariin matkustajana eikä koko kolari ollut edes hänen kuskinsa, työkaverin, vika. Tästä huolimatta äitini huomautteli, että nyt kannattaisi olla varovainen moisen kolaroijan kanssa "ettei useampaa turhaa eroa tule". Nyt tämä jo naurattaa ja sisäpiirin vitsi onkin, että mitähän sitä taas tulee eteen moisen kolaroijan kanssa, mutta silloin, kun ei vielä tiedetty, miten huonosti kävi, ei kyllä naurattanut yhtään.

      Pointtihan siis oli tuo turha ero. Minä, joka jäin puskista jätetyksi ja sain kuoria kuin sipulia niitä valheita jälkeenpäin, olin jotenkin itse aiheuttanut turhan eroni. Toki suhteessa on aina kaksi ja varmasti olisin voinut tehdä paljonkin toisin, mutta silti noissa tilanteissa toivoisi lähemmiltä jotain saakelin hienotunteisuutta edes.

      Huomaan siis, että ei eron jälkeiset tunnelmat koske ainoastaan exää, vaan paljon muutakin on noussut omasta lähipiiristä ja sen suhtautumisesta esiin. Ja tosiaan, ei nykyinen mies mikään pyhimys ole, hänessä on omat vikansa ja käytämme välillä aika kipakkaakin kieltä, mutta ainakin voimme puhua. Ja pidän plussana sitä, että ei ole äidin lempivävy:-)

      Reippaasti ratkaisuja kohti ja tulee aika, kun tälle vielä nauretaan, vaikka kuinkakin pienellä otsan rypistyksellä! T: Samis

      • Anonyymi

        Heippa hei, juu kyllä täällä äidin luona alkaa olla niin huonot tunnelmat ja ahdistava olo ettei tämä ainakaan voi jatkua. Jotain on keksittävä, ei ehkä ihan heti pysty vaan johonkin lähtemään mutta täytyy miettiä eri vaihtoehtoja tässä nyt kuitenkin järjen kanssa. Ja siis hotelliin nyt jopa jos ei muuta keksi niin niihinhän pääsee kyllä nopeastikin aina.

        Mutta siis uskomatonta, että miehesi ei edes ajanut ja hän oli kolaroija äitisi mielestä ja siis kantsii varoa sellaisia ettei tule taas turhaa eroa ja nimenomaan turhaa eroa, jos sinullekin on valehdeltu ja kohdeltu tosi kaltoin niin turha erohan se on ollut. Voi ei! 😞 Tosi ikävä kuulla miten äitisi asiat ilmaisee ja yli päänsä ajattelee asiat.

        Ja samoin olen niin saanut nyt oppia miten ero vaikuttaa todellakin muihinkin kuin vaan pariskuntaan ja kuinka jätettyä jopa aletaan kohdella vähän kuin spitaalista ja hyljeksiä, oma perhekin kohtelee ihan tosi ikävästi ja jopa velikin suunnilleen että älä vaan mulle ala avautumaan. Muita sisaruksia ei tosiaan sitten olekaan. Että on nämä erot todellakin inhottavia ja nostaa kaikki ikävät jutut pintaan tosiaan lähipiiristäkin. Niin kuin erossa ei olisi jo tarpeeksi.

        Mutta sinä et varmasti aiheuttanut kuitenkaan sitä teidän muka turhaa eroa, älä ajattele niin...Totta kai molemmissa on aina omat vikansa ja syynsä kaikkeen mutta eihän jatkuvan valehtelun kanssa voi mitenkään elää...se on mahdotonta! Ja eipä täällä pyhimyksiä ole kukaan meistä mutta tärkeintä, että pystytte puhumaan ja kommunikoimaan omalla tavallanne vaikka sitten välillä kipakastikin. 😀 Ja ehkäpä se on hyvä merkki ettei ole äitisi unelmatapaus...

        Kyllä, otetaan tavoitteeksi että yhdessä vielä joku päivä nauretaan kaikelle ja ollaan tosi helpottuneita kukaan ollaan selvitty ja elämä on jossain vaiheessa mullakin toivottavasti niin paljon helpompaa taas ja ainakin ilman valheita elämistä. Kiitos taas Samis, sun viestit piristää mua kyllä joka kerta. Tsempataan taas tänäkin päivänä huonojen muistojen yli ja koitetaan keskittyä kevääseen ja kaikkeen tulevaan:)


    • Anonyymi

      Moikka,
      Lyhyesti kiireisen päivän iltana pieni ilmoittautuminen linjoille:-)

      Tuli mieleen, että kylpylät ja muuthan ovat jo taas auki, onnistuisiko mennä vaikka jonnekin semmoiseen rentoutumaan? Ei siinä mitään kyllä, kiva hotelli ja hyvä aamiainen rentouttaa myös. Mitä vaan suosittelen nyt, että saat kivempaa ajateltavaa kuin exän vttuilu ja äidin kiukkuilu!

      Onhan tuossa äitien käytöksessä varmaan kyse siitäkin, että omiakin traumojaan purkavat ja huonosti osoittavat välittämistä, ts. hokevat "taas siinä sinulle kumminkin huonosti käy ja tiesinhän, että noin sinulle käy". No, kappas kun en itse tiennyt!

      Toivottavasti päiväsi on ollut parempi ja huomenna on tätäkin parempi, lupaa lämmintä ainakin! Hyvää yötä, t. Samis

      • Anonyymi

        Moikka moi Samis, olipa kiva kuulla vielä eikä aina tarvi niin pitkästi kirjoittaa eikä mitään paineita muutenkaan jos on kovasti kiirettä. Ehtii hyvin milloin vaan, ei oo niin tarkkaa.

        Edelleen mietin täällä mihin menisin, tänään nyt onneksi ollut vähän parempi päivä kun ollut lähinnä vain hiljaa ja yrittänyt keskittyä täysin omiin juttuihin mutta kovasti haluaisin jo täältä pois. Enköhän minä vielä jotain keksi.

        Joo siis tiedän kyllä, että äidillä on ollut aika traumaattinen elämä ihan lapsesta ja elänyt ilman äitiä että purkaa juurikin varmaan omia juttujaan ja ei ehkä osaa tietyllä tavalla osoittaa tunteitaan kun on itse elänyt ilman äitiä. Ilmeisesti sinunkin äidilläsi on ollut jotain traumaa ja surullistahan se on, että ne jatkuu kuin sukupolvien kirouksena aina. Se kierre pitäisi vaan katkaista!

        Katsoin ihan samaa, että huomiseksi on luvattu jo aika lämmintä eli kevät etenee ja kesäkin lähestyy sitten jossain vaiheessa. Rentouduhan ja leoää hyvin kiireisen päivän jälkeen ja voi mahdollisimman hyvin! Hyviä unia sinne kotiin :)


    • Anonyymi

      Huomenta,
      Nyt on tullut vähän taukoa, kun puutarhan laitto terasseineen on vienyt vähän mukanaan ja muutenkin tuntuu, että päivät suorastaan lentää käsistä!

      Toivottavasti sinne kuuluu aina vaan parempaa ja vointisi on parantunut! Kiinnostaa tietysti myös, miten käytännön asiat etenevät, onko tullut (toivottavasti) edistystä uuteen kotiin pääsemisessä ja muissa jutuissa?

      Täällä elämä on aika tasaista, muutamaa asiaa tässä vielä mielessä käännellyt, kuten sitä, että miten olisi pitänyt erossa pitää paremmin puolensa eikä luovuttaa esim autosta noin vain. Mutta toisaalta ajattelen, että se on vain materiaa!

      Parhaita päiviä sinne, t. Samis

      • Anonyymi

        Heippa ja onpa kiva kuulla susta! :) Nyt on ollut tosi kauniita ilmoja ja nytkin tulossa ilmeisesti jo melko lämmin päivä ja terassin/puutarhan laitto kuulostaa oikein hyvältä. Minä tykkään niistä puuhista myös. Päivät kyllä todellakin vierii vähän liiankin nopeaa kun ei oikein ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi.

        No käytännön asiat miehen kanssa olleet ihan hirveitä koittaa selvittää, en enää kyllä haluais kun yhtä haukkumista ja huutoa ja asiattomuuksiin menee. Ja hei minä muuten menetin oman autoni jo avioliiton alkuvaiheessa ja olen myös niin harmitellut sitä nyt. Olin niin tyhmä!!! 😞Toisella oli 2 autoa niin meillä ei kuulemma varaa mun autoon ja lopulta yllättäen itse olin autoton kun toisen romu harrasteauto oli tärkeämpi. Että tiedän miltä tuntuu. Mutta materiaa tosiaan vaan mutta auto on niin tärkeä juttu kuitenkin isossa kaupungissa mutta onneksi oon nyt saanut äidin autoa käyttää kuitenkin.

        Uuteen kotiin pääsen todennäköisesti ehkä viikonloppuna jo tai viimeistään sitten ensi maanantaina että se lähestyy nyt kovaa kyytiä. Tulee uutta elämää ja alkua. Ja siellä mullakin pikku piha ja 2 terassia molemmin puolin. :) Sulla on jo siellä varmaan ihanan kesäinen terassi ja piha kun olet niitä laittanut. Nautihan niistä! ❤

        Toivottavasti kuullaan ainakin aina välillä miten elämät sujuu ja jotain ihan jutustelua vaan, sekin mukavaa. Piristää ainakin mun päivää kovastikin. Mutta ei mitään kiirettä eikä paineita. Aurinkoisia päiviä sinne toivon ja mahdollisimman hyvää mieltä kesän tullessa!


    • Anonyymi

      Moikka taas
      Sateisesta päivästä - en yleensä sateesta tykkää, mutta nyt on ihanaa nähdä, miten hyvää se tekee luonnolla ja alkaa vihdoinkin puut vihertää!

      Ja miten hyviä uutisia, että jo ensi viikolla viimeistään olet uudessa kodissa!! Aivan mahtavaa!

      Noista materia-asioista vielä: jälkeen päin tiedä, itkeä vai nauraa, kun niitä muistelee. Mun kämpillä hajosi telkkari ja tietysti piti ostaa uusi. Jostain syystä kuitenkin onnistuin antamaan vakuuttaa itseni siitä, että kannattaa a) ostaa isompi kuin ajattelin, b) laittaa se miehen kämppään, josta mä sain hänen vanhansa. Siis mitä. Miksi. Ja kun ero tuli hyvinkin arvaat, mikä telkkariarpa mulle jäi käteen:-) :-)

      Tiedän, miten vaikeaa nyt on riidellä ja kuunnella haukkumista kaikesta, mutta tosiaan, ehkä kannattaa maksaa siitä, että joku ottaa nämä asiat ja hoitaa. Sulla on lain suomia oikeuksia ja jälkeen päin ottaa päästä, jos nyt antaa vielä näissäkin kaikista periksi.

      Tsemppiä sinne muuton suunnitteluun, ihan kohta juot kahvia tai teetä tai vaikka lasin viiniä tai mitä juotkin, oman pöydän ääressä. Ihan oman! T: Samis

      • Anonyymi

        Moikka Samis ja samoin sadetta oli täälläkin päivällä ja jopa vähän ukkosti jonkun matkan päässä. Mutta nyt paistaa aurinko ja on niin nätti ilta ja luonto on kyllä herännyt vehreyteensä pikku hiljaa tässä viikon aikana ja sade tekee hyvää tosiaan sen suhteen.

        Kiva kun iloitset ensi viikosta jo mun kanssa ja uudesta kodista, ja se ihan oma pöytäkin muuten löytyy jo ja mieluinen löytyikin ja juuri sinne sopiva. :)

        No voi että siis oikeasti se sun uusi iso telkkari jäi sitten erotessa sinne miehen kotiin ja sulle päätyi miehen vanha...no eikä oo oikein kyllä ja vitsi miten harmittaa ihan edelleen sun puolesta kyllä. :/ Oisit kyllä todellakin ansainnut edes telkkarisi mukaasi. Voiskohan sen vielä käydä hakemassa sieltä, uuden miehen kanssa vaan ottamaan omasi. ;) Ois kyllä niin oikein se!!!

        Oon kyllä niin täynnä koko tätä hommaa tällä hetkellä ja toisen pelailuja mutta nyt koittaa rahalla ostaa eroa tietyllä tapaa. Käy oikein kunnon kaupankäyntiä valheiden siivittämänä.

        Mutta kiitos tosi paljon tsempeistä ja kun jaksat muistaa mua tänne, aina piristää päivää joka ikinen kerta. Pienet ilot on parhaita js suuria ei nyt täällä olekaan niin ne on tosi tärkeitä siis. Voi hyvin ja mukavaa tulevaa toukokuun viikonloppua sulle ja luvattu aurinkoa ja lämmintä niin saat olla omalla pihallasi ja nauttia kättesi jäljistä! :)


    • Anonyymi

      Huomenta,
      Ihanaa, että pöytä on jo valmiina ja muutenkin selvästi näin katse eteenpäin! Olen niin iloinen siitä, että tärkein, eli OMA paikka, minne mennä, on kunnossa. Se on kuitenkin se tärkein juttu ja todella luulen (ja toivon), että siitä alkaa varsinainen, kokonaisvaltaisempi paraneminen!

      Tuli nyt mieleen, että on sillä miehellä pakko olla joku syy, miksi ero on saatava ja pian. Mikä, se ei ole kovinkaan kiinnostavaa, mutta vaikuttaa sun tilanteeseen siis niin, että ns. järkevä keskustelu on sitten täysin pois menusta ja pöydältä. Koska olen vähän ilkimystynyt ja kovettunutkin omien kokemuksien kautta, tulee kieltämättä iso halu sanoa, että ota tästä nyt kaikki irti. Mieti tarkoin, mitä haluat tässä kaupankäynnissä voittaa/säilyttää ja pyri täysin kylmästi siihen. Jos on se joku senkki, jonka haluat, vaadi sitä. Jos ei ole mitään, anna pitää kaikki, mutta se sitten maksaa.

      Kuten sanottua, itsellä jäi aika paljon materiaa taakse, koska erotilanne oli niin karmea henkisesti, enkä jaksanut yhtään riidellä mistään, halusin vain peiton alle itkemään. Lisäksi jälkeenpäin (taas!) näen, että kyllähän erossa käytettiin samaa dynamiikkaa kuin suhteessa, eli minun tarpeeni tai ajatukseni olivat jotenkin vähäarvoisia ja turhia, miehellä oli sata syytä, miksi hänelle kuuluu sitä tai tätä. Onneksi en materiasta kuitenkaan niin paljon välitä, mulle sama, mikä telkkari mulla on, kunhan kuva ja ääni tulee, mutta se, että vielä erossakin alensin itseni, harmittaa. Siis älä tee samaa!

      Sulla on nyt kuule monet hyvät kortit käsissä, joilla voitat hyvää tulevaisuutta. Se on mukava ajatus, eikö vaan. Viikonloppuna varmaan suunnittelet ja valmistelet muutttoa, intoa ja iloa siihen hommaan toivoo ystäväsi Samis.

      • Anonyymi

        Heippa ystäväin :) Olet ihanan kannustava muuton suhteen ja kivaa kun iloitset siitä myös niin aidosti. Kiitos!!! Mukava tietää, että olet hengessä mukana.

        Joo nyt on tullut erityisen kiire eron suhteen ja kaiken ja todellakin kunnon kaupankäynti juonitteluineen ja ilkeilyineen on todella alkanut. Ja minulle myös tämä ero on niin rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti etten oinein jaksa tuollaista melkein kuin sodankäyntiä. Ja kiireen syitä voi tietysti vain arvailla, uutern elämäänhän se tietenkin on kiire ja uusiin kuvioihin varmaan.

        Minä haluan omasta kodistani nyt täysin ihan omannäköiseni ja ettei se muistuta mitenkään myöskään miehestä ja kaikesta tästä ikävästä, joten en halua mitään sieltä kaukaa. Hankin täysin omat huonekaluni ja muut, tietysti kaikki vaatteeni ja muut henk.koht.jutut haluan ehdottomasti mutta muuten saa maksaa jotenkin sitten kun hänelle jää kaikki.

        Meillä on kyllä niin samanlaiset ajatukset näistä, minäkään en niin ole minkään isoimman telkkarin perään enkä edes nykyään juuri itse televisiota niin katsokaan. Käytän muita juttuja katsomisiin lähinnä.

        Mutta ihan samoin koen miten kirjoitit, ero toimii samalla taktiikalla ja dynamiikalla kuin liittokin, että minua ei ole suunnilleen olemassakaan ja hän määrää kaikesta ja vaikka sitten ostaa rahalla miten haluaa kaiken menevän ja hiljentää minut. Eikä mulla oo myöskään voimia tapella vastaan ja joka tapauksessa häviäisin kuitenkin. Onkohan meillä ollut sama mies heh, no ei kai mutta niin samalta vaikuttaa. Mutta ihan mahtava kun sinä ymmärrät mitä kaikkea käyn läpi.

        Toivon todellakin, että tämä tuska ja ikävä elämänvaihe vielä jossain vaiheessa iloksi taas muuttuu ja elämä voittaa. Aikaa menee mutta menköön. Aurinkoa ja iloa sun viikonloppuun sinne ja onneksi sulla on jo ihan uusi elämä ja kaikki suht hyvin jo, sitä varmasti osaa arvostaa ja tuntuu tosi hyvältä. ♡ Palaillaan taas, sun kanssa on kivaa jutustella. Ja varsinkin jakaa ajatuksia ihan kaikesta kun synkkaa hyvin ja koettu samaa elämässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heippa ystäväin :) Olet ihanan kannustava muuton suhteen ja kivaa kun iloitset siitä myös niin aidosti. Kiitos!!! Mukava tietää, että olet hengessä mukana.

        Joo nyt on tullut erityisen kiire eron suhteen ja kaiken ja todellakin kunnon kaupankäynti juonitteluineen ja ilkeilyineen on todella alkanut. Ja minulle myös tämä ero on niin rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti etten oinein jaksa tuollaista melkein kuin sodankäyntiä. Ja kiireen syitä voi tietysti vain arvailla, uutern elämäänhän se tietenkin on kiire ja uusiin kuvioihin varmaan.

        Minä haluan omasta kodistani nyt täysin ihan omannäköiseni ja ettei se muistuta mitenkään myöskään miehestä ja kaikesta tästä ikävästä, joten en halua mitään sieltä kaukaa. Hankin täysin omat huonekaluni ja muut, tietysti kaikki vaatteeni ja muut henk.koht.jutut haluan ehdottomasti mutta muuten saa maksaa jotenkin sitten kun hänelle jää kaikki.

        Meillä on kyllä niin samanlaiset ajatukset näistä, minäkään en niin ole minkään isoimman telkkarin perään enkä edes nykyään juuri itse televisiota niin katsokaan. Käytän muita juttuja katsomisiin lähinnä.

        Mutta ihan samoin koen miten kirjoitit, ero toimii samalla taktiikalla ja dynamiikalla kuin liittokin, että minua ei ole suunnilleen olemassakaan ja hän määrää kaikesta ja vaikka sitten ostaa rahalla miten haluaa kaiken menevän ja hiljentää minut. Eikä mulla oo myöskään voimia tapella vastaan ja joka tapauksessa häviäisin kuitenkin. Onkohan meillä ollut sama mies heh, no ei kai mutta niin samalta vaikuttaa. Mutta ihan mahtava kun sinä ymmärrät mitä kaikkea käyn läpi.

        Toivon todellakin, että tämä tuska ja ikävä elämänvaihe vielä jossain vaiheessa iloksi taas muuttuu ja elämä voittaa. Aikaa menee mutta menköön. Aurinkoa ja iloa sun viikonloppuun sinne ja onneksi sulla on jo ihan uusi elämä ja kaikki suht hyvin jo, sitä varmasti osaa arvostaa ja tuntuu tosi hyvältä. ♡ Palaillaan taas, sun kanssa on kivaa jutustella. Ja varsinkin jakaa ajatuksia ihan kaikesta kun synkkaa hyvin ja koettu samaa elämässä.

        Heippa Samis-ystävä, mun piti alkaa kertomaan sulle kun tuntuu ettei elämä enää enempää voi potkia päähän tällä hetkellä. Kaikki paska kaatuu niskaan ilmeisesti todellakin yhtä aikaa. Niin se usein elämässä menee. Mutta raskasta, kurjaa ja julmaa se on.

        Tutustuin erääseen myös eronneeseen mieheen tässä noin 2-3 viikkoa sitten netin kautta ja hän siis maaliskuussa jo ihan juridisesti saanut sen tuomion avioerosta, vaimo sitä kai halusi jostain syystä, mies ei olisi halunnut...en oikein ymmärtänyt mitään syytä erolle mutta meillä synkkasi hyvin ihan kavereina nyt alkuun ainakin ja kaikki sujui hyvin helposti sekä kirjoittelut että juttelutkin puhelimessa. Saatiin molemmat hyvää vertaistukea ja puhuttiin kyllä myös muista asioista välillä.

        Kysyin moneen otteeseen, että onko se ero nyt varmasti siis tehty ja loppuunkäsitelty ainakin ettei mitään toiveita yhteenpaluusta enää ole ja joo niin piti olla ja nyt kun tuntui, että oltiin lähennytty ystävinäkin jo paljon alkuviikosta niin tämä entinen vaimo oli alkanut laitella ihan yhtäkkiä viestejä kk juridisesta erosta, että hei palattaisko sittenkin yhteen taas nyt tuntuu siltä...ja mies oli heti eka viestistä ihan pää pyörällä ja sekaisin ja valmis suunnilleen heti harkitsemaan paluuta.

        Naisella ollut muita miehiä välissä ja jopa raskaaksikin ehti mutta kuulemma meni kesken tai jotain :0...ja niinpä nyt me emme enää voi oikein olla yhteydessä kun se sekottaisi liikaa kaikkea kun olen niin kiva ja ihana ollut ja kuitenkin se vaimo nyt pyörii vaan mielessä taas.

        Totta kai hienoa, että löytävät nyt toisensa uudestaan mutta kk erosta ja miksi kannatti kiirehtiä sit sitä eroa ihan juridisesti mutta joo hän toi jopa naurua välillä mulle ja vähän muita ajatuksia mieleen edes hetkeksi mutta nyt sekin on loppu sitten ja mut jätettiin taas kuin seinään. Yksi viesti entiseltä ja se oli siinä. No elämä on. :( Mutta en ois kyllä yhtään kaivannut enää tätä tähän. Harmittaa kuiten, että niin paljon jo ehdittiin jakamaan asioita ja kertomaan henk.kohtaisiakin juttuja niin nyt vaan se onkin loppu juuri kun pääsi vasta alkamaan.

        Oli pakko saada jollekin kertoa ja sinä tulit heti mieleeni, että ymmärrät varmaan tämänkin jutun ja miltä tuntuu kun ehkä hiukan kusetettu olo ikään kuin. :/ Kaipa vedän puoleeni vaan sellaisia ihmisiä, en tiedä...oma vika varmaan mutta en tiedä mitä olisin voinut itse tehdä toisin kun ero oli jo voimassa ja paluusta juteltu eikä siihen sitten oltu päädytty kuitenkaan vaan haettu lopullista eroa.

        Mutta tämmöistä lisäharmia tänne tullut ja tuntuu jo vähän uskomattomalta, että näin heille nyt yhtäkkiä valkeni parissa viikossa halu ollakin taas yhdessä. Ihmiset on vähän outoja välillä ja aika epävakaita näiden erosotkujen kanssa. Pitäisi ilmeisesti vältellä kyllä vastaeronneita kun saipa tässäkin nyt hyvän opetuksen siitä. Mutta onnea heille ja toivottavasti toinen kerta toden sanoo. :)

        Lämpöä ja valoa sinne viikonloppuun ja iloisempia tunnelmia kuin tänne! Kuullaan ♡


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heippa Samis-ystävä, mun piti alkaa kertomaan sulle kun tuntuu ettei elämä enää enempää voi potkia päähän tällä hetkellä. Kaikki paska kaatuu niskaan ilmeisesti todellakin yhtä aikaa. Niin se usein elämässä menee. Mutta raskasta, kurjaa ja julmaa se on.

        Tutustuin erääseen myös eronneeseen mieheen tässä noin 2-3 viikkoa sitten netin kautta ja hän siis maaliskuussa jo ihan juridisesti saanut sen tuomion avioerosta, vaimo sitä kai halusi jostain syystä, mies ei olisi halunnut...en oikein ymmärtänyt mitään syytä erolle mutta meillä synkkasi hyvin ihan kavereina nyt alkuun ainakin ja kaikki sujui hyvin helposti sekä kirjoittelut että juttelutkin puhelimessa. Saatiin molemmat hyvää vertaistukea ja puhuttiin kyllä myös muista asioista välillä.

        Kysyin moneen otteeseen, että onko se ero nyt varmasti siis tehty ja loppuunkäsitelty ainakin ettei mitään toiveita yhteenpaluusta enää ole ja joo niin piti olla ja nyt kun tuntui, että oltiin lähennytty ystävinäkin jo paljon alkuviikosta niin tämä entinen vaimo oli alkanut laitella ihan yhtäkkiä viestejä kk juridisesta erosta, että hei palattaisko sittenkin yhteen taas nyt tuntuu siltä...ja mies oli heti eka viestistä ihan pää pyörällä ja sekaisin ja valmis suunnilleen heti harkitsemaan paluuta.

        Naisella ollut muita miehiä välissä ja jopa raskaaksikin ehti mutta kuulemma meni kesken tai jotain :0...ja niinpä nyt me emme enää voi oikein olla yhteydessä kun se sekottaisi liikaa kaikkea kun olen niin kiva ja ihana ollut ja kuitenkin se vaimo nyt pyörii vaan mielessä taas.

        Totta kai hienoa, että löytävät nyt toisensa uudestaan mutta kk erosta ja miksi kannatti kiirehtiä sit sitä eroa ihan juridisesti mutta joo hän toi jopa naurua välillä mulle ja vähän muita ajatuksia mieleen edes hetkeksi mutta nyt sekin on loppu sitten ja mut jätettiin taas kuin seinään. Yksi viesti entiseltä ja se oli siinä. No elämä on. :( Mutta en ois kyllä yhtään kaivannut enää tätä tähän. Harmittaa kuiten, että niin paljon jo ehdittiin jakamaan asioita ja kertomaan henk.kohtaisiakin juttuja niin nyt vaan se onkin loppu juuri kun pääsi vasta alkamaan.

        Oli pakko saada jollekin kertoa ja sinä tulit heti mieleeni, että ymmärrät varmaan tämänkin jutun ja miltä tuntuu kun ehkä hiukan kusetettu olo ikään kuin. :/ Kaipa vedän puoleeni vaan sellaisia ihmisiä, en tiedä...oma vika varmaan mutta en tiedä mitä olisin voinut itse tehdä toisin kun ero oli jo voimassa ja paluusta juteltu eikä siihen sitten oltu päädytty kuitenkaan vaan haettu lopullista eroa.

        Mutta tämmöistä lisäharmia tänne tullut ja tuntuu jo vähän uskomattomalta, että näin heille nyt yhtäkkiä valkeni parissa viikossa halu ollakin taas yhdessä. Ihmiset on vähän outoja välillä ja aika epävakaita näiden erosotkujen kanssa. Pitäisi ilmeisesti vältellä kyllä vastaeronneita kun saipa tässäkin nyt hyvän opetuksen siitä. Mutta onnea heille ja toivottavasti toinen kerta toden sanoo. :)

        Lämpöä ja valoa sinne viikonloppuun ja iloisempia tunnelmia kuin tänne! Kuullaan ♡

        No perhana,
        Jopas oli. Mutta joo, ihmiset on kyllä sekaisin näemmä muutkin näiden eroasioidensa kanssa, eipä olla yksin oltu, siis.

        Kyllähän takaisin yhteenmeno joiltakin onnistuu, mutta harvemmin. Siinä pitäisi ne eron syyt syynätä tosi tarkkaan, kun joku syyhyn (no usein useampia) siellä on. Eikä ne eroamalla poistu.

        Se on musta kaikkein kurjinta nyt tuossa, että miksi kaveruuden pitää loppua, vaikka yhteen mentäisiinkin takaisin. Tarkoitan, että jos se juttu nyt on se juttu ja tarkoitus kestää, niin kai se kestäisi myös ystävyyden sun kanssa. Ja jos ei, niin mistäs se sitten kertoo. Kyllä mun miehellä on naispuolisia ystäviä ja mä ajattelen, että sehän vain kertoo miehen olevan hyvä tyyppi. Voi tukea ja auttaa ja olla ystävä muillekin kun mulle.

        Mutta otetaan taas vaan yksi kokemus lisää koppaan, ei lannistuta vaikka harmituksen todellakin ymmärrän! Ensi viikolla on muutto, muutto, muutto! Hyvä päätös laittaa kaikki uusiksi ja maksatat vaan pois. Joku lomanen kivassa paikassa voisi olla hyvä juttu myös. Nyt vaan kaikkea kivaa sulle, toivoo kamusi Samis!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No perhana,
        Jopas oli. Mutta joo, ihmiset on kyllä sekaisin näemmä muutkin näiden eroasioidensa kanssa, eipä olla yksin oltu, siis.

        Kyllähän takaisin yhteenmeno joiltakin onnistuu, mutta harvemmin. Siinä pitäisi ne eron syyt syynätä tosi tarkkaan, kun joku syyhyn (no usein useampia) siellä on. Eikä ne eroamalla poistu.

        Se on musta kaikkein kurjinta nyt tuossa, että miksi kaveruuden pitää loppua, vaikka yhteen mentäisiinkin takaisin. Tarkoitan, että jos se juttu nyt on se juttu ja tarkoitus kestää, niin kai se kestäisi myös ystävyyden sun kanssa. Ja jos ei, niin mistäs se sitten kertoo. Kyllä mun miehellä on naispuolisia ystäviä ja mä ajattelen, että sehän vain kertoo miehen olevan hyvä tyyppi. Voi tukea ja auttaa ja olla ystävä muillekin kun mulle.

        Mutta otetaan taas vaan yksi kokemus lisää koppaan, ei lannistuta vaikka harmituksen todellakin ymmärrän! Ensi viikolla on muutto, muutto, muutto! Hyvä päätös laittaa kaikki uusiksi ja maksatat vaan pois. Joku lomanen kivassa paikassa voisi olla hyvä juttu myös. Nyt vaan kaikkea kivaa sulle, toivoo kamusi Samis!

        Heips ja juu erot näyttää sekoittavan myös miehien päitä vaikka aina jotenkin kuvitellut, että se on nainen joka sinne peiton alle jää itkemään ja suremaan eroa mutta tässä tapauksessa se on ollut mies että ihan yhtä lailla se voi sattua näköjään miehiinkiin ja jäävät vähän roikkumaan eikä pääse eteenpäin. Itse kun on tuntenut vain noita kovempia tyyppejä miehissä sitten näköjään, jotka eivät taas hätkähdä erosta mitenkään. Tai ovat vaan riemuissaan ja jatkavat hyvillä mielin eteenpäin. Ei menneet tunnu missään.

        No mutta toivon oikeasti, että saavat asiansa kuntoon vaikka eroon tosiaan on jotain syitä aina pakko olla, joita mulle ei ehkä nyt vaan kerrottu ja ne pitäisi ainakin tarkkaan miettiä jatkaessa koska muuten ollaan hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa samojen ongelmien ääressä. Mutta toivon oikeasti hyvää heille! Ja hienoa että mies rakastaa noinkin paljon kaiken jälkeen.

        Mutta joo otetaan tämäkin vastaan nöyrästi, samaan laariin nyt vaan kaikki elämän huonot puolet ja mielen pahoitus, ikävät jutut. Ehkäpä se on hyvä samalla kertaa kestää kaikki ja josko sitten joskus alkaa parempi vaihe ja tulee sitä hyvääkin. Kai se on mullekin joskus osuttava ja kyllä sitä ennen avioliittoa olikin itse asiassa elämässä paljon hyvää ja oli jopa suht onnellinen, sen on vaan unohtanut nyt jotenkin ja täytyy ehkä ihan muistella tietoisesti niitä aikoja ja hoksata, että ehkä vielä joku päivä taas. :)

        Teidän suhteenne nykyisen miehesi kanssa kuulostaa tosi terveeltä ja oikealta hommalta, teillä on luottamus kunnossa ja saa olla kavereita sukupuolesta riippumatta eikä tarvi olla huolissaan vaan voi luottaa täysin toiseen ja siis tuo on minusta niin hienoa ja arvokasta! Hyvä te ♡ Ja totta, ihminen joka välittää monista ihmisistä ja on valmis auttamaan kavereitaan ja tukemaan vaikeissa hetkissä on varmasti myös puolisolleen tosi hyvä ja sinä olet kuitenkin se rakkain ja tärkein kaikesta huolimatta. Sulla on kyllä jo asiat tosi hyvällä mallilla elämässäsi. Saat olla ylpeä itsestäsi! :) Ja että olet saavuttanut luottamuksen uudestaan loputtomien valheiden ja huonosti kohtelun jälkeen. Siinä mullekin tavoitetta kerrakseen tässä elämässä. Mutta päivä kerrallaan nyt vielä. Ei tarvi heti liian suuria tavoitella, pikku hiljaa riittää.

        Ehdotin muuten miehelle, että hankitaan vaikka asianajaja hoitamaan kaikki jutut etten jaksa täältä asti nyt hoitaa ja omissa jutuissa jo ihan tarpeeksi täällä päässä enkä enää halua kuulla haukkumista ja mollausta kuinka jopa työterveyspsykologi on kehottanut jättämään jo ajat sitten heti näin hirveän ja huonon vaimon, senkin sain nyt kuulla. Mutta ei suostunut kolmanteen neutraaliin asioiden hoitajaan, sanoi että kumpikin ottakoon vastuunsa omista asioistaan eli vaikuttaa ettei suostu yhteistyöhön nyt mitenkään ja jään taloudellisesti hyvinkin tappiolle tässä hommassa. Mutta se on vain rahaa, en tiiä jaksanko enää yrittää mitään. Pitäköön kaiken ja rahansa. Kyllä mulla on jonkun verran säästöjä, että ehkä pärjään kuitenkin vaikka ssirasloman loppua ei vielä näy. Syöminen ja nukkuminen niin huonoa ettei ole voimia vielä töihin menemistä ajatellakaan.

        Mutta kiitos kun "kuuntelit"siellä jossain mua tällä tavoin ja jaksat tsempata ja olet niin hyvä esimerkki, että suunta on onneksi alhaalta aina vaan ylöspäin lopulta. Leppoisaa sunnuntaita ja toukokuun puolta väliä, kesää kohti mennään vauhdilla. Vielä kun selviäisi hääpäivästä 23.5 ja omista synttäreistä taas tältä vuodelta 29.5 niin sitten helpottaa. Etenkin hääpäivä tulee olemaan varmasti kivulias mutta 24 h jälkeen sekin on ohi sitten taas. :) Ja onneksi taitaa olla ihan maanantai niin ehkä vähän helpompi päivä kuin jos ois viikonloppuna.

        Ps. sitä on pitänyt kysyä, että kuinka kauan sinulla meni kokonaisuudessaan aikaa alkaa selvitä siitä erosta ja milloin alkoi helpottaa kunnolla ja tuntui että pääsit tavallaan takaisin jaloillesi ja elämään? Näihin mietteisiin tänä päivänä...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heips ja juu erot näyttää sekoittavan myös miehien päitä vaikka aina jotenkin kuvitellut, että se on nainen joka sinne peiton alle jää itkemään ja suremaan eroa mutta tässä tapauksessa se on ollut mies että ihan yhtä lailla se voi sattua näköjään miehiinkiin ja jäävät vähän roikkumaan eikä pääse eteenpäin. Itse kun on tuntenut vain noita kovempia tyyppejä miehissä sitten näköjään, jotka eivät taas hätkähdä erosta mitenkään. Tai ovat vaan riemuissaan ja jatkavat hyvillä mielin eteenpäin. Ei menneet tunnu missään.

        No mutta toivon oikeasti, että saavat asiansa kuntoon vaikka eroon tosiaan on jotain syitä aina pakko olla, joita mulle ei ehkä nyt vaan kerrottu ja ne pitäisi ainakin tarkkaan miettiä jatkaessa koska muuten ollaan hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa samojen ongelmien ääressä. Mutta toivon oikeasti hyvää heille! Ja hienoa että mies rakastaa noinkin paljon kaiken jälkeen.

        Mutta joo otetaan tämäkin vastaan nöyrästi, samaan laariin nyt vaan kaikki elämän huonot puolet ja mielen pahoitus, ikävät jutut. Ehkäpä se on hyvä samalla kertaa kestää kaikki ja josko sitten joskus alkaa parempi vaihe ja tulee sitä hyvääkin. Kai se on mullekin joskus osuttava ja kyllä sitä ennen avioliittoa olikin itse asiassa elämässä paljon hyvää ja oli jopa suht onnellinen, sen on vaan unohtanut nyt jotenkin ja täytyy ehkä ihan muistella tietoisesti niitä aikoja ja hoksata, että ehkä vielä joku päivä taas. :)

        Teidän suhteenne nykyisen miehesi kanssa kuulostaa tosi terveeltä ja oikealta hommalta, teillä on luottamus kunnossa ja saa olla kavereita sukupuolesta riippumatta eikä tarvi olla huolissaan vaan voi luottaa täysin toiseen ja siis tuo on minusta niin hienoa ja arvokasta! Hyvä te ♡ Ja totta, ihminen joka välittää monista ihmisistä ja on valmis auttamaan kavereitaan ja tukemaan vaikeissa hetkissä on varmasti myös puolisolleen tosi hyvä ja sinä olet kuitenkin se rakkain ja tärkein kaikesta huolimatta. Sulla on kyllä jo asiat tosi hyvällä mallilla elämässäsi. Saat olla ylpeä itsestäsi! :) Ja että olet saavuttanut luottamuksen uudestaan loputtomien valheiden ja huonosti kohtelun jälkeen. Siinä mullekin tavoitetta kerrakseen tässä elämässä. Mutta päivä kerrallaan nyt vielä. Ei tarvi heti liian suuria tavoitella, pikku hiljaa riittää.

        Ehdotin muuten miehelle, että hankitaan vaikka asianajaja hoitamaan kaikki jutut etten jaksa täältä asti nyt hoitaa ja omissa jutuissa jo ihan tarpeeksi täällä päässä enkä enää halua kuulla haukkumista ja mollausta kuinka jopa työterveyspsykologi on kehottanut jättämään jo ajat sitten heti näin hirveän ja huonon vaimon, senkin sain nyt kuulla. Mutta ei suostunut kolmanteen neutraaliin asioiden hoitajaan, sanoi että kumpikin ottakoon vastuunsa omista asioistaan eli vaikuttaa ettei suostu yhteistyöhön nyt mitenkään ja jään taloudellisesti hyvinkin tappiolle tässä hommassa. Mutta se on vain rahaa, en tiiä jaksanko enää yrittää mitään. Pitäköön kaiken ja rahansa. Kyllä mulla on jonkun verran säästöjä, että ehkä pärjään kuitenkin vaikka ssirasloman loppua ei vielä näy. Syöminen ja nukkuminen niin huonoa ettei ole voimia vielä töihin menemistä ajatellakaan.

        Mutta kiitos kun "kuuntelit"siellä jossain mua tällä tavoin ja jaksat tsempata ja olet niin hyvä esimerkki, että suunta on onneksi alhaalta aina vaan ylöspäin lopulta. Leppoisaa sunnuntaita ja toukokuun puolta väliä, kesää kohti mennään vauhdilla. Vielä kun selviäisi hääpäivästä 23.5 ja omista synttäreistä taas tältä vuodelta 29.5 niin sitten helpottaa. Etenkin hääpäivä tulee olemaan varmasti kivulias mutta 24 h jälkeen sekin on ohi sitten taas. :) Ja onneksi taitaa olla ihan maanantai niin ehkä vähän helpompi päivä kuin jos ois viikonloppuna.

        Ps. sitä on pitänyt kysyä, että kuinka kauan sinulla meni kokonaisuudessaan aikaa alkaa selvitä siitä erosta ja milloin alkoi helpottaa kunnolla ja tuntui että pääsit tavallaan takaisin jaloillesi ja elämään? Näihin mietteisiin tänä päivänä...

        Huomenta,

        Hei tärkein ihan ekaksi: mieshän ei siis siitä päätä, otatko sä asianajajan vai et!!! Voit oikein hyvin sanoa, että aivan, koska molemmat hoitavat itse asiansa, minä teen sen juristin välitykselllä, koska näemmä muutoin eivät asiat etene kuin sinun eduksesi.

        Sitä varten ne asianajajat ovat olemassa, että hoitavat asioita! Tämä liittyy myös kysymykseesi, miten kauan vei selvitä ja miten se tapahtui. Kyllä se kesti. Kunnolla alkoi helpottaa vasta, kun vaihdoin työpaikkaa ja elämä meni vähän uusiksi. Sullehan tämä onneksi on muutoinkin tapahtumassa! Ajattelen, että kunnolla yli olin siinä vaiheessa, kun en enää joka päivä ajatellut eroa ja miestä. Sanoisin, että ehkä pari vuotta eron jälkeen huomasin, että ohoh, ei ole käynyt mielessä ollenkaan. Nykyisen mieheni tapasin noin vuosi sen jälkeen, eli kolmisen vuotta olin yksin. Toisaalta hassusti ns. tavallisessa elämässä olin juuri työn ja kavereiden vuoksi koko ajan kiinni, eli tavallaan siinä ei tapahtunut "mitään". Vaikea vähän selittää, ehkä kumminkin tajuat!

        MUTTA: kun aloin päästä yli, huomasin miettiväni usein sitä, että miksi annoin niinkin paljon materiaa mennä, annoin vielä erossa haukkua jne enkä vain kävellyt miehen kämppään ja hakenut omiani sieltä pois. Eli kyllä mä rohkaisen sua nyt ottamaan vaan jonkun hoitamaan eroa, maksaa jonkun verran, mutta voi tuoda monta kuukautta, ehkä vuosia paranemiseen. Löysin tämmöisen netistä, millä voisi ehkä aloittaa tilanteen kartoituksen

        https://lexly.fi/apps/avioeroavustaja?gclid=Cj0KCQjwyYKUBhDJARIsAMj9lkGNFW9GR-Un1qCdNqC0BdvfLJMrZ5q15TJjh_H_Pio3Diij8IkYA94aAlf-EALw_wcB

        Kun nythän ei ole enää kyse teistä vaan sinusta! Ei ole enää teitä, siitä on mies päättänyt, joten ei ole mitään teidän eroa, jossa hän päättää, kuka hoitaa mitäkin. Sinä olet 100 % vapaa ottamaan kaiken avun, minkä saat, ja ennen kaikkea, se ei ole mikään heikkous vaan päinvastoin, vahvasti otat nyt elämäsi omiin käsiin!

        Tsemppiä sadasti tuleviin päiviin, tää oli nyt tämmöinen voimapostauksen yritys oikein!!!! T: Samis


    • Anonyymi

      Palkkaa sinä asianajaja hoitamaan ositus puolestasi . Jos olet jäämässä pahasti miinukselle, juristi hankkii palkkansa. Miehelle voit perustella, että haluat, että jako tehdään oikein. Lisäksi sinun ei tarvitse kuunnella asiattomia kommentteja mieheltä, kun juristi hoitaa keskustelun hänen kanssaan. Minulla on ystäviä, jotka ovat suostuneet miehen vaatimuksiin osituksessa. Jälkikäteen he ovat katuneet asiaa.

      Kohtalotoverisi, joka miettii palaamista ex-vaimon kanssa yhteen, tilanne ulospäin näyttää siltä, että vaimon suhde on päättynyt. Koska ketään muuta sopivaa ei ollut näköpiirissä, mieleen tulee ex-mies, jota on voinut pyöritella miten tahtoo. Kovin hyvää ennustetta ei jatkolle ole. Jonkin ajan kuluttua mies ottaa sinuun yhteyttä uudelleen.

      • Anonyymi

        Huomenta, ja pitää miettiä vielä tosiaan noita raha-asioita koska itse nyt olen heikommilla sairasloman takia ja toisella 2 autoa yms.ja minulla ei yhtään. Kolmas osapuoli olisi viisain tieten hoitamaan asiat ja sille ei ainakaan voi huutaa eikä sitä viitsi ehkä haukkua kovin pahoin ainakaan. Voihan se myöhemmin harmittaa kyllä, jos kaiken vaan jättää kun nyt on niin uupunut ja väsynyt kaikkeen ettei oikein voimia olisi. Kiitos neuvoista :)

        Ja niin en tiedä millaiset ennusteet juuri vsstaeronneilla pareilla on jatkaa heti taas yhdessä mutta toivon teille kaikille, jotka haluatte vielä yrittää ja siinä järkeä on ja jotain rakkautta, mitä se nyt sitten ikinä ehkä onkaan ja mitä kaikkea se kestää eronkaan aikana niin pelkkää hyvää ja toivon, että onnistutte kaikesta huolimatta hyvin ja onni voisi palata elämäänne yhdessä. Mitään jatkoyhteyttä en kyseiseltä kaverimieheltä kyllä enää joka tapauksessa toivo, onnistuipa tai ei...meni vähän luottamus ja kaikki kuitenkin toiseen ihmiseen kun asiat muuttuvat tunnissa parissa/päivässä ja poukkoillaan ihan oudosti. Mutta onneksi ei ehditty sen enempää vielä kiintyä edes kavereina. Kun kaikki kävi niin nopeasti. Aurinkoista kevättä sinulle ja tsemppiä päiviin ja yritykseen! :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta, ja pitää miettiä vielä tosiaan noita raha-asioita koska itse nyt olen heikommilla sairasloman takia ja toisella 2 autoa yms.ja minulla ei yhtään. Kolmas osapuoli olisi viisain tieten hoitamaan asiat ja sille ei ainakaan voi huutaa eikä sitä viitsi ehkä haukkua kovin pahoin ainakaan. Voihan se myöhemmin harmittaa kyllä, jos kaiken vaan jättää kun nyt on niin uupunut ja väsynyt kaikkeen ettei oikein voimia olisi. Kiitos neuvoista :)

        Ja niin en tiedä millaiset ennusteet juuri vsstaeronneilla pareilla on jatkaa heti taas yhdessä mutta toivon teille kaikille, jotka haluatte vielä yrittää ja siinä järkeä on ja jotain rakkautta, mitä se nyt sitten ikinä ehkä onkaan ja mitä kaikkea se kestää eronkaan aikana niin pelkkää hyvää ja toivon, että onnistutte kaikesta huolimatta hyvin ja onni voisi palata elämäänne yhdessä. Mitään jatkoyhteyttä en kyseiseltä kaverimieheltä kyllä enää joka tapauksessa toivo, onnistuipa tai ei...meni vähän luottamus ja kaikki kuitenkin toiseen ihmiseen kun asiat muuttuvat tunnissa parissa/päivässä ja poukkoillaan ihan oudosti. Mutta onneksi ei ehditty sen enempää vielä kiintyä edes kavereina. Kun kaikki kävi niin nopeasti. Aurinkoista kevättä sinulle ja tsemppiä päiviin ja yritykseen! :)

        Moi Taas,
        Minusta edellä oleva Kohtalontoveri on oikeassa, jälkeen päin se tosiaan harmittaa, että ei jaksanut pitää puoliaan. Ajattele kuinka hullu mäkin olin, omaisuus oli tosiaan ihan mun omaa, mutta siellä miehen kämpässä, joten sinne se jäi. Mä en vaan millään jaksanut ajatusta miehen näkemisestä, riitti se viesteillä ja puheluilla haukkuminenkin jo ne valheet, joita tuli ja tuli ja tuli vaan lisää. Niin että todella ymmärrän sua, mutta tosiaan, sitten kun muuten olin jo yli siitä "rakkaudesta", niin nostikin päätä vtutus itsestä - eli taas kerran mun vika:-)

        Jos kehtaa puuttua, niin muutoin samaa mieltä taas myös tuosta, että kyllä yhteen meno eron jälkeen ja jos on vielä tiettävästi ollut muita osallistujia, on todella vaativaa. Siinä pitää molempien olla avoimena, mitäs tapahtui. Siinä meinaa (mitä olen seurannut) olla sekin sudenkuoppa, että on aika iso kynnys alkaa penkomaan sitä kaikkea pskaaa, jos nyt tuntuisi menevän paremmin. Tietty ihanne on puhtaalta pöydältä uusiksi aloittaminen, mutta aika zen ja maailman kanssa sinut on se ihminen, joka siihen oikeasti, joka tasolla pystyy. Toisaalta vähempi ei tahdo pisemmässä juoksussa riittää.

        Mutjoo, tosiaan, vaikka en nyt niin materiaan ole kallellaan (ja itselleni ratkaisut selitellyt:-)))) niin joskus vielä katson jotain juttua ja hymähdän mielessäni, että tuokin se tuli toistamiseen hankittua. Eli kai sitä ihmisluonne on kuitenkin sen verran pieni, ainakin mulla, että tuo vielä kirpaisee. Totta kai vuosien mittaan yhä vähemmän ja vähemmän, kun tavara uusiutuu joka tapauksessa, mutta tuli tästä muutoinkin suhteen alkuun kärhämää, kun olin tosi tarkkana, että jos ostan jotain, ostan yksin ja suunnilleen kaiverran siihen nimeni. Nyttemin on siitäkin traumasta päässyt ja uskallan luottaa, että mulla on ihan ok telkkari, vaikka erottaisiinkin:-) terkkuja Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moi Taas,
        Minusta edellä oleva Kohtalontoveri on oikeassa, jälkeen päin se tosiaan harmittaa, että ei jaksanut pitää puoliaan. Ajattele kuinka hullu mäkin olin, omaisuus oli tosiaan ihan mun omaa, mutta siellä miehen kämpässä, joten sinne se jäi. Mä en vaan millään jaksanut ajatusta miehen näkemisestä, riitti se viesteillä ja puheluilla haukkuminenkin jo ne valheet, joita tuli ja tuli ja tuli vaan lisää. Niin että todella ymmärrän sua, mutta tosiaan, sitten kun muuten olin jo yli siitä "rakkaudesta", niin nostikin päätä vtutus itsestä - eli taas kerran mun vika:-)

        Jos kehtaa puuttua, niin muutoin samaa mieltä taas myös tuosta, että kyllä yhteen meno eron jälkeen ja jos on vielä tiettävästi ollut muita osallistujia, on todella vaativaa. Siinä pitää molempien olla avoimena, mitäs tapahtui. Siinä meinaa (mitä olen seurannut) olla sekin sudenkuoppa, että on aika iso kynnys alkaa penkomaan sitä kaikkea pskaaa, jos nyt tuntuisi menevän paremmin. Tietty ihanne on puhtaalta pöydältä uusiksi aloittaminen, mutta aika zen ja maailman kanssa sinut on se ihminen, joka siihen oikeasti, joka tasolla pystyy. Toisaalta vähempi ei tahdo pisemmässä juoksussa riittää.

        Mutjoo, tosiaan, vaikka en nyt niin materiaan ole kallellaan (ja itselleni ratkaisut selitellyt:-)))) niin joskus vielä katson jotain juttua ja hymähdän mielessäni, että tuokin se tuli toistamiseen hankittua. Eli kai sitä ihmisluonne on kuitenkin sen verran pieni, ainakin mulla, että tuo vielä kirpaisee. Totta kai vuosien mittaan yhä vähemmän ja vähemmän, kun tavara uusiutuu joka tapauksessa, mutta tuli tästä muutoinkin suhteen alkuun kärhämää, kun olin tosi tarkkana, että jos ostan jotain, ostan yksin ja suunnilleen kaiverran siihen nimeni. Nyttemin on siitäkin traumasta päässyt ja uskallan luottaa, että mulla on ihan ok telkkari, vaikka erottaisiinkin:-) terkkuja Samis

        Moikka Samis ja kiitos niin paljon tuosta voimapostauksestasi tuolla aiemmin, se tuli juurikin nyt jotenkin niin tarpeeseen ja kaikki tsemppaus ja sellainen asenne että hitto tästä vielä noustaan ja selvitäänkin ja keskityn nyt vaan itseeni, en muihin enkä muiden auttamisyrityksiin tai tuen antamiseen jossa sitten itse tulenkin jätetyksi pois pelistä taas kuin nalli kalliolle vaikka puhuttiin että aina voidaan jonkun verran joka tapauksessa kirjoitella ja vaikka soitella. On jotenkin vielä liian herkillä varmaan ihan kaiken kanssa selvästi. :/

        Ja kiitos myös siitä linkistä, tutkin sen kunnolla tässä ja mietin asiaa tosissaan miten toimin ja kyllä mä kuitenkin alan kallistua sen asianajajan puoleen koska se hoitaa sitten tosiaan aivan kaiken, puhumiset ja yhteydenotot yms. Vaikka sitten maksaakin mutta se helpottaa niin paljon asioita, että kannattaa maksaa.

        Ja tiedän itsekin että nyt on vielä niin maassa ja loppu kaikesta ettei oikein oo voimia, eilinen oli taas vaikea...tuli itkettyä ihan kunnolla mutta sitten tosiaan kun asioista alkaa selviämään edes jotenkin niin sitten iskee varmasti jotain kunnon harmituksia ja vihan tunteitakin jos on amtanut toisen päästä tästäkin kuin koira veräjästä. Että pakko vaan toimia ja pitää puolensa itkuista huolimatta. Onneksi mulla on ihana tsemppari siellä, joka kokenut samaa ja käynyt saman tien ja muitakin täällä jotka tsemppaavat, kiitos ihan kaikille lämpimästi kohtalotoverista lähtien joka tsempparille, jotka jaksaneet kirjoittaa jotain! ♡♡♡ Kaikki viestit tosi tarpeen ja tärkeitä olleet.

        Musta oli muuten tosi hienoa huomata miten kirjoitit niin reippaasti ja itsevarmasti sen, että vaikka joskus vielä ero tulisi (vaikka uskotaan vakaasti ettei tule, ootte hyvä pari) niin sinä joka tapauksessa pärjäät ja sulla tulee säilymään nyt se oma telkkari varmasti. :) Sä oot mennyt niin paljon eteenpäin menneistä ja haluan itsekin joku päivä olla vielä edes melkein yhtä vahva taas.

        Ja juu luulen että se 2-4 vuoden toipumisprosessi tässä on vähintään edessä kaiken kaikkiaan mutta kyllähän se kuitenkin helpottaa koko ajan vähän ja tilanne muuttaa muotoaan eikä koko ajan 24/7 tunnu enää niin pahalta. Mutta se on varma merkki tosiaan kun menee vaikka päiväkin ettei enää mieti miestä eikä liittoa eikä mitään siihen liittyvää. Tällä hetkellä aika tuntuu pitkältä ja kovalta työltä, mitä tuleekin varmasti olemaan mutta niin monet selvimneet kuitenkin kuten sinäkin lopulta hienosti voittajana. :)

        Nyt on tällä hetkellä jostain syystä kaikkein raskain ja surkein tunne eron jälkeen jotenkin joka lailla ja mua jopa pelottaa välillä öisin kun herään ihan hikisenä painajaisiin ja olo niin surkea ja yksinäinen mutta ehkä tämä on nyt se aallonpohja sitten, joka tulee ja sieltä on vaan pakko rämpiä jollain viimeisillä voimillaan ylös ajallaan. Nyt ero on ehkä vasta tullut kunnolla tajuntaan ja että elämä todella muuttuu rajustikin. Siitä varmaan johtuu. Tähän asti mennyt vähän kuin sumussa ja ei oikein ole sisäistänyt mitään. Mutta nyt pikkuhiljaa sisäistää ihan kaiken mitä tähän prosessiin kuuluu. Huh! Mutta tämäkin päivä menee jotenkin ja huomenna nousee joka tapauksessa uusi päivä ja elämä jatkuu jotenkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moikka Samis ja kiitos niin paljon tuosta voimapostauksestasi tuolla aiemmin, se tuli juurikin nyt jotenkin niin tarpeeseen ja kaikki tsemppaus ja sellainen asenne että hitto tästä vielä noustaan ja selvitäänkin ja keskityn nyt vaan itseeni, en muihin enkä muiden auttamisyrityksiin tai tuen antamiseen jossa sitten itse tulenkin jätetyksi pois pelistä taas kuin nalli kalliolle vaikka puhuttiin että aina voidaan jonkun verran joka tapauksessa kirjoitella ja vaikka soitella. On jotenkin vielä liian herkillä varmaan ihan kaiken kanssa selvästi. :/

        Ja kiitos myös siitä linkistä, tutkin sen kunnolla tässä ja mietin asiaa tosissaan miten toimin ja kyllä mä kuitenkin alan kallistua sen asianajajan puoleen koska se hoitaa sitten tosiaan aivan kaiken, puhumiset ja yhteydenotot yms. Vaikka sitten maksaakin mutta se helpottaa niin paljon asioita, että kannattaa maksaa.

        Ja tiedän itsekin että nyt on vielä niin maassa ja loppu kaikesta ettei oikein oo voimia, eilinen oli taas vaikea...tuli itkettyä ihan kunnolla mutta sitten tosiaan kun asioista alkaa selviämään edes jotenkin niin sitten iskee varmasti jotain kunnon harmituksia ja vihan tunteitakin jos on amtanut toisen päästä tästäkin kuin koira veräjästä. Että pakko vaan toimia ja pitää puolensa itkuista huolimatta. Onneksi mulla on ihana tsemppari siellä, joka kokenut samaa ja käynyt saman tien ja muitakin täällä jotka tsemppaavat, kiitos ihan kaikille lämpimästi kohtalotoverista lähtien joka tsempparille, jotka jaksaneet kirjoittaa jotain! ♡♡♡ Kaikki viestit tosi tarpeen ja tärkeitä olleet.

        Musta oli muuten tosi hienoa huomata miten kirjoitit niin reippaasti ja itsevarmasti sen, että vaikka joskus vielä ero tulisi (vaikka uskotaan vakaasti ettei tule, ootte hyvä pari) niin sinä joka tapauksessa pärjäät ja sulla tulee säilymään nyt se oma telkkari varmasti. :) Sä oot mennyt niin paljon eteenpäin menneistä ja haluan itsekin joku päivä olla vielä edes melkein yhtä vahva taas.

        Ja juu luulen että se 2-4 vuoden toipumisprosessi tässä on vähintään edessä kaiken kaikkiaan mutta kyllähän se kuitenkin helpottaa koko ajan vähän ja tilanne muuttaa muotoaan eikä koko ajan 24/7 tunnu enää niin pahalta. Mutta se on varma merkki tosiaan kun menee vaikka päiväkin ettei enää mieti miestä eikä liittoa eikä mitään siihen liittyvää. Tällä hetkellä aika tuntuu pitkältä ja kovalta työltä, mitä tuleekin varmasti olemaan mutta niin monet selvimneet kuitenkin kuten sinäkin lopulta hienosti voittajana. :)

        Nyt on tällä hetkellä jostain syystä kaikkein raskain ja surkein tunne eron jälkeen jotenkin joka lailla ja mua jopa pelottaa välillä öisin kun herään ihan hikisenä painajaisiin ja olo niin surkea ja yksinäinen mutta ehkä tämä on nyt se aallonpohja sitten, joka tulee ja sieltä on vaan pakko rämpiä jollain viimeisillä voimillaan ylös ajallaan. Nyt ero on ehkä vasta tullut kunnolla tajuntaan ja että elämä todella muuttuu rajustikin. Siitä varmaan johtuu. Tähän asti mennyt vähän kuin sumussa ja ei oikein ole sisäistänyt mitään. Mutta nyt pikkuhiljaa sisäistää ihan kaiken mitä tähän prosessiin kuuluu. Huh! Mutta tämäkin päivä menee jotenkin ja huomenna nousee joka tapauksessa uusi päivä ja elämä jatkuu jotenkin.

        Se muuten
        On juuri noin, mulla meni täysin ylös alas tunteet ja pahojahan yöt on, kun unia ei voi hallita. Eli ex tuli uniin vielä pitkään, vaikka olin jo toipunutkin aika hyvin. Mua helpotti kun aloin ymmärtämään, että ex ei ole unissa sen vuoksi, että olisi vielä jotain parisuhdetunteita tms. vaan sen vuoksi, että prosessoin lähes kaikki tunteet hänen ja eron kautta. Kun töissä oli hankala päivä, riitelin unissani exän kanssa. Kun oli parempi päivä, sain unessa exältä kivan viestin, tms. Eli jotenkin henkisesti olin vielä siinä dynamiikassa. Kun ymmärsin tämän, aloin aktiivisesti miettiä valveilla niitä unia ja tunnelmia ja näin ne enää ei ollut mörköjä, vaan ihan vaan omaa tunteiden käsittelyä.

        Ja tosiaankin, jos mitä, niin yhtenä päivänä tajusin, että hitto, siis mähän olen ero-survival! Eli eihän suhde voi olla pelottava, koska mähän TIEDÄN, että selviän erosta. Mutta opin myös, että juuri näiden asioiden, eli oman epävarmuuden ja nolouden tunteiden ja muiden omien juttujen takia se suhde on vaarassa, jos jonkun.

        Sä olet nyt jo niin hyvällä tiellä, vaikka olisi miten kauheat olot välillä, usko pois! Ne kuuluu vain tähän prosessiin, joka on nyt käynnissä. Ja en ole varma siitäkään, etteikö Kohtalontoveri olisi oikeassa, eli että mies voi ottaa yhteyttä, kun huomaa, että tämä on sun puolelta oikeasti tässä. Mutta se on sen ajan murhe ja kuten juttelumme aloitimme, silloin nämä itkut kannattaa muistaa:-) T: Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se muuten
        On juuri noin, mulla meni täysin ylös alas tunteet ja pahojahan yöt on, kun unia ei voi hallita. Eli ex tuli uniin vielä pitkään, vaikka olin jo toipunutkin aika hyvin. Mua helpotti kun aloin ymmärtämään, että ex ei ole unissa sen vuoksi, että olisi vielä jotain parisuhdetunteita tms. vaan sen vuoksi, että prosessoin lähes kaikki tunteet hänen ja eron kautta. Kun töissä oli hankala päivä, riitelin unissani exän kanssa. Kun oli parempi päivä, sain unessa exältä kivan viestin, tms. Eli jotenkin henkisesti olin vielä siinä dynamiikassa. Kun ymmärsin tämän, aloin aktiivisesti miettiä valveilla niitä unia ja tunnelmia ja näin ne enää ei ollut mörköjä, vaan ihan vaan omaa tunteiden käsittelyä.

        Ja tosiaankin, jos mitä, niin yhtenä päivänä tajusin, että hitto, siis mähän olen ero-survival! Eli eihän suhde voi olla pelottava, koska mähän TIEDÄN, että selviän erosta. Mutta opin myös, että juuri näiden asioiden, eli oman epävarmuuden ja nolouden tunteiden ja muiden omien juttujen takia se suhde on vaarassa, jos jonkun.

        Sä olet nyt jo niin hyvällä tiellä, vaikka olisi miten kauheat olot välillä, usko pois! Ne kuuluu vain tähän prosessiin, joka on nyt käynnissä. Ja en ole varma siitäkään, etteikö Kohtalontoveri olisi oikeassa, eli että mies voi ottaa yhteyttä, kun huomaa, että tämä on sun puolelta oikeasti tässä. Mutta se on sen ajan murhe ja kuten juttelumme aloitimme, silloin nämä itkut kannattaa muistaa:-) T: Samis

        Joo se on jännä miten olotilat vaihtelee ja myös päivät, joku päivä edes hitusen parempi mutta seuraava voi olla taas ihan karmea. :/

        Ja unissahan ihminen käsittelee yleensä tunteitaan ja prosessoi niitä, sekä hyviä että huonoja asioita. Tavallaan unien näkeminen on hyvä juttu, jotain edistymistä tapahtuu vaikka tipuaskelin ja asiat on käsittelyssä alitajuntaisesti. Mutta eihän se kivaa oo öisin yksin herätä hirveisiin uniin kun itkee melkein ääneen. Mutta kuten sanoit, nämä kaikki itkut muistetaan sitten vielä pitkään ja vastaisuudessa.

        Mutta sä oot tosi selviytyjä kyllä sen oman eron suhteesi, todellinen voittaja! :) Ja just tuo ettet enää edes pelkää eroa, tiedät selviäisi siitä aina ja silloin suhteessa voi olla ihan rauhallisin mielin ja ei itse peloilla ainakaan edesauta mitään. Nuo on niin tärkeitä juttuja oikeasti...

        Ja kiitos tsempistä, että olen edes jo jollain alkutiellä tässä kovassa taistelussa, sekin on alku kuitenkin! :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo se on jännä miten olotilat vaihtelee ja myös päivät, joku päivä edes hitusen parempi mutta seuraava voi olla taas ihan karmea. :/

        Ja unissahan ihminen käsittelee yleensä tunteitaan ja prosessoi niitä, sekä hyviä että huonoja asioita. Tavallaan unien näkeminen on hyvä juttu, jotain edistymistä tapahtuu vaikka tipuaskelin ja asiat on käsittelyssä alitajuntaisesti. Mutta eihän se kivaa oo öisin yksin herätä hirveisiin uniin kun itkee melkein ääneen. Mutta kuten sanoit, nämä kaikki itkut muistetaan sitten vielä pitkään ja vastaisuudessa.

        Mutta sä oot tosi selviytyjä kyllä sen oman eron suhteesi, todellinen voittaja! :) Ja just tuo ettet enää edes pelkää eroa, tiedät selviäisi siitä aina ja silloin suhteessa voi olla ihan rauhallisin mielin ja ei itse peloilla ainakaan edesauta mitään. Nuo on niin tärkeitä juttuja oikeasti...

        Ja kiitos tsempistä, että olen edes jo jollain alkutiellä tässä kovassa taistelussa, sekin on alku kuitenkin! :)

        Huomenta,
        Poikkesin vain kyselemään, joko on muuttopuuhat huimasti menossa:-)? Täällä on kaikki normisti, mikä kai aikuiselle onkin se paras olotila...vaikka sitä ei nuorempana uskonut!

        Ja vielä muistuttamassa, että nämä alkutaipaleen askeleet on raskaimmat, sitten kun alkaa helpottaa, alkaa alamäkeen kipaisu, jokainen päivä toistaan parempi!

        Ei anneta periksi siitäkään ajatuksesta, että hyviä tyyppejä on, joten kesä tulee ja pääset heitä kohtaamaan! Jaksamista tavaroiden kantoon/haalimiseen, t. Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta,
        Poikkesin vain kyselemään, joko on muuttopuuhat huimasti menossa:-)? Täällä on kaikki normisti, mikä kai aikuiselle onkin se paras olotila...vaikka sitä ei nuorempana uskonut!

        Ja vielä muistuttamassa, että nämä alkutaipaleen askeleet on raskaimmat, sitten kun alkaa helpottaa, alkaa alamäkeen kipaisu, jokainen päivä toistaan parempi!

        Ei anneta periksi siitäkään ajatuksesta, että hyviä tyyppejä on, joten kesä tulee ja pääset heitä kohtaamaan! Jaksamista tavaroiden kantoon/haalimiseen, t. Samis

        Heippa, kiitos kysymästä ja muutto onneksi sujuu suht rauhallisesti kun onneksi koko loppuviikko aikaa tehdä sitä, ei ole kiirettä kun nyt käy vähän hitaalla ja asiat ei suju ihan normaalilla tahdilla. Mutta eiköhän se tästä.

        Ja juurikin totta, että aikuisen ihmisen elämässä se normiarki on ihan parasta kun kaikki suht ok eikä tarvi enää mitään ilotulitusta/juhlintaa niin vaan perusarki minusta ainakin parasta!!! Hyvä jos siellä kaikki sujuu nyt juurikin noin.

        Tämä viikko on ollut tosi raskas jostain syystä, ahdistaa, itkettää, jopa pelottaa millainen tulevaisuus odottaa mutta ehkä tää muutto konkretisoi nyt kaiken mitä todella tapahtuu. Mutta tsemppikaverin kannustaessa tästäkin selvitään ja kiitos siitä. ♡ Ja voi miten odotankaan jo niitä hetkiä kun parempia päiviä alkaa tulla sitten. Tulispa jo pian. :)

        Eiköhän maailmaan mahdu myös hyviä ja kunnon tyyppejä ja siellä yksi esimerkiksi, joten uskotaan ja luotetaan vaan siihen ettei ikinä tiedä mitä hyvää vois vielä joskus tulla. Kiitos oikeasti tsempeistä, tulevat tarpeeseen! Sulle kivaa keskiviikkoiltaa ja hyvää mieltä :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heippa, kiitos kysymästä ja muutto onneksi sujuu suht rauhallisesti kun onneksi koko loppuviikko aikaa tehdä sitä, ei ole kiirettä kun nyt käy vähän hitaalla ja asiat ei suju ihan normaalilla tahdilla. Mutta eiköhän se tästä.

        Ja juurikin totta, että aikuisen ihmisen elämässä se normiarki on ihan parasta kun kaikki suht ok eikä tarvi enää mitään ilotulitusta/juhlintaa niin vaan perusarki minusta ainakin parasta!!! Hyvä jos siellä kaikki sujuu nyt juurikin noin.

        Tämä viikko on ollut tosi raskas jostain syystä, ahdistaa, itkettää, jopa pelottaa millainen tulevaisuus odottaa mutta ehkä tää muutto konkretisoi nyt kaiken mitä todella tapahtuu. Mutta tsemppikaverin kannustaessa tästäkin selvitään ja kiitos siitä. ♡ Ja voi miten odotankaan jo niitä hetkiä kun parempia päiviä alkaa tulla sitten. Tulispa jo pian. :)

        Eiköhän maailmaan mahdu myös hyviä ja kunnon tyyppejä ja siellä yksi esimerkiksi, joten uskotaan ja luotetaan vaan siihen ettei ikinä tiedä mitä hyvää vois vielä joskus tulla. Kiitos oikeasti tsempeistä, tulevat tarpeeseen! Sulle kivaa keskiviikkoiltaa ja hyvää mieltä :)

        Aamupäivää,
        Varmasti on raskasta muutto, mutta tarjoanpa taas omaa perspektiiviä siihen: toisaalta oli ihanaa, että kuitenkin oli se oma koti, eikä joutunut muuttamaan varsinaisesti mitään (paitsi ostella ne muutamat jutut, jotka jäi miehelle lepsuuttani). MUTTA siinä on taas mutta. Kun oli se oma tuttu pesä, sinne oli ah niin helppo jäädä sohvalle ja sänkyyn märehtimään surua. Oli liiankin helppo vain solahtaa siihen suruunsa ja vähän kuin tehdä siitä elämän sisältö suhteen sijaan.

        Eli toisin sanoen: siinä, missä ennen elin pskassa suhteessa edes tajuamatta sitä todella, elin pskassa surussa ymmärtämättä, että muutenkin voisin elää.

        Kun tuli sitten uusi duuni, se pakotti sekoittamaan pakkaa. Tuli uusi työmatka, joka toisille on ihan helppo juttu, mun suuntavaistolla ja julkisten ymmärryksellä ei:-) ennen kaikkea, tuli uusia työkavereita, joista sain uusia ystäviä! Uuden työmatkan varrella oli pikkujuttuja kuten uusia kauppoja, joista saikin vähän eri tarvikkeita ruuanlaittoon jne.

        Ota sä siis tää isona mahdollisuutena ottaa suoraan isoja askelia uuteen ja parempaan, toiveikasta torstaita lähettää ystäväsi Samis!


    • Anonyymi

      Aloittajalle, apu löytyy seksistä. olen sen itse kokenut.

      • Anonyymi

        No kiva kuulla, että sulle löytyi apu siitä. Mä en etsi nyt siitä apua ja kuuluu mun mielestä suhteeseen ja suhdetta en nyt ole etsimässä. Mutta hienoa, jos jollekin auttaa. Kaikki keinot on tietysti sallittuja mitkä ei vaan satuta toista, jotta olo helpottuu. Tsemppiä sinnekin joka tapauksessa kaikkeen elämän poluilla! :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kiva kuulla, että sulle löytyi apu siitä. Mä en etsi nyt siitä apua ja kuuluu mun mielestä suhteeseen ja suhdetta en nyt ole etsimässä. Mutta hienoa, jos jollekin auttaa. Kaikki keinot on tietysti sallittuja mitkä ei vaan satuta toista, jotta olo helpottuu. Tsemppiä sinnekin joka tapauksessa kaikkeen elämän poluilla! :)

        Taitaakin okgelmasi liittyä juuri nimenomaan seksiin tai sen puuteeseen ja siksi avioliittos karahti kiville? no sitä on vaikeaa myöntää, mutta vasta tosiasiat myöntämällä voi aloitella eheytyyn.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taitaakin okgelmasi liittyä juuri nimenomaan seksiin tai sen puuteeseen ja siksi avioliittos karahti kiville? no sitä on vaikeaa myöntää, mutta vasta tosiasiat myöntämällä voi aloitella eheytyyn.

        No ei mennyt asiat kyllä ihan noin eikä seksi avioliitossa ole mikään mustavalkoinen juttu...siihen liittyy molempien tunteet, tilanteet ja kun se on muutakin kuin vain sitä toimintaa ainakin joillekin. Mutta ei, fyysisen yhteyden puutteeseen/haluun ei avioliitto loppunut että valitettavasti joudun tuottamaan sulle pettymyksen siinä.

        Elämässä ja liitossa on kuitenkin niin paljon muutakin kuin seksi ja pitääkin olla. Aika yksioikoista ajattelua, että pelkkä seksi riittäisi. Mutta niin kuin hyvällä sanoin, hienoa että sinulla on eron jälkeen mennyt asiat hyvin ja olet toipunut ja löytänyt keinon millä helpottaa oloa. Hyvä sinulle ja toivon onnea jatkoonkin ja rakkautta! :)


    • Anonyymi

      Osallistun nyt ensi kertaa ap ketjuun ja kovi ihmetellä täytyy hänen kannanottojaan esim, seksiin, jonka kuvittellee olevan lokeroitavissa kaikkinensa. seksi kun sujuu, niin sujuu kaikki muukin, en tiedä yhtään suhdetta jossa sujuva seksi olisi johtanut edes osittainkaan eri teille.
      ei kukaan tyytyväinen jaksa riidellä. mutta, meitä on joka junaan..

      • Anonyymi

        Kiitos kommentista, en sano mitään muuta juuri. Ja voitte varmaan jatkaa toisen seksikirjoittajan kanssa mielipiteiden vaihtoa, jutelkaa vaan. Kun itse tiedän varmasti asiani ja en ole tuolla aiemmin syistä puhuessa seksistä maininnut mitään mutta täytyyhän sitä jossain vaiheessa alkaa tulla häirikköjä tähänkin ketjuun. Ihmettelinkin kuinka pitkään oli asiallista ja kommentit pysyi kuitenkin ilman haukkuvaa sävyä ainakin.

        Kuinka helppoa olisi myöntää se, että joo loppui seksin puutteeseen niin tuskin tänne kirjoittaisin edes, mitä siinä olisi pohdittavaa. Mutta jatkakaa toki ilman minua. Ja tehän tiedätte toisten ihmisten avioliitot paremmin niin antaa mennä vaan. :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kommentista, en sano mitään muuta juuri. Ja voitte varmaan jatkaa toisen seksikirjoittajan kanssa mielipiteiden vaihtoa, jutelkaa vaan. Kun itse tiedän varmasti asiani ja en ole tuolla aiemmin syistä puhuessa seksistä maininnut mitään mutta täytyyhän sitä jossain vaiheessa alkaa tulla häirikköjä tähänkin ketjuun. Ihmettelinkin kuinka pitkään oli asiallista ja kommentit pysyi kuitenkin ilman haukkuvaa sävyä ainakin.

        Kuinka helppoa olisi myöntää se, että joo loppui seksin puutteeseen niin tuskin tänne kirjoittaisin edes, mitä siinä olisi pohdittavaa. Mutta jatkakaa toki ilman minua. Ja tehän tiedätte toisten ihmisten avioliitot paremmin niin antaa mennä vaan. :)

        Sen sanon muuten vielä, että minä tiedän montakin tuttua, joilla se on toiminut ja ollut ainoa asia joka toimii enää suhteessa ja ero on tullut. Että ei ehkä kannata yleistää kuitenkaan. Nyt en osallistu tähän enää mitenkään. Voitte jatkaa keskenänne koska tämä ei ole minun ongelmani eikä liiton loppumisen syy.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen sanon muuten vielä, että minä tiedän montakin tuttua, joilla se on toiminut ja ollut ainoa asia joka toimii enää suhteessa ja ero on tullut. Että ei ehkä kannata yleistää kuitenkaan. Nyt en osallistu tähän enää mitenkään. Voitte jatkaa keskenänne koska tämä ei ole minun ongelmani eikä liiton loppumisen syy.

        No johan on tullut kommentteja.
        Pakko nauraa taas, kun nykyään pystyy, mutta joo, ihan kipeään asiaan sohaisevat he taas. Kyllähän sitä aikoinaan yritti jopa seksillä suhdetta parantaa, ajatteli, että ainakin jos toinen haluaa sitä, kelpaa ainakin jollain tavalla.

        Hitto kun nousee musta pilvi pään päälle taas kun noita muistaa. Te seksittelijät, pitäkää oikein kivaa ihmissuhteissanne ja muistakaa, että ei teissäKÄÄN sitten muuta ole. Te ette ole kenellekään muulle sitten muuta kuin se, mitä jalkojen välistä löytyy. Tämä kun toimii molemmin puolin.

        Älä hei välitä noista, jatka vaan oman elämän rakentamista, toivon sulle voimaa ja annan paljon haleja, t. Samisystäväsi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No johan on tullut kommentteja.
        Pakko nauraa taas, kun nykyään pystyy, mutta joo, ihan kipeään asiaan sohaisevat he taas. Kyllähän sitä aikoinaan yritti jopa seksillä suhdetta parantaa, ajatteli, että ainakin jos toinen haluaa sitä, kelpaa ainakin jollain tavalla.

        Hitto kun nousee musta pilvi pään päälle taas kun noita muistaa. Te seksittelijät, pitäkää oikein kivaa ihmissuhteissanne ja muistakaa, että ei teissäKÄÄN sitten muuta ole. Te ette ole kenellekään muulle sitten muuta kuin se, mitä jalkojen välistä löytyy. Tämä kun toimii molemmin puolin.

        Älä hei välitä noista, jatka vaan oman elämän rakentamista, toivon sulle voimaa ja annan paljon haleja, t. Samisystäväsi

        Heippa Samisystävä ♡ Onpa niiiiin kiva kuulla susta, noiden muutamien ihme seksittelijöiden jälkeen. Hyvä nimitys niille muuten sulta, sait mut hymyilemään :), kiitos siitä!!! En oo jaksanut edes käydä täällä nyt hetkeen kun aattelin, että viestitelkööt siitä seikasta joka yksin muka maailmaa ainoastaan pyörittää niin keskenään. Mutta eipä oo hekään jaksaneet keskenään alkaa vaihtamaan ajatuksiasn, minun puolestani olisivat voineet hyvin. Kun niin samaa mieltä asiasta olivat.

        Tänään on se the päivä ja vaikea hetki kun juurikin meidän hääpäivä mutta no tunti/hetki kerrallaan ja kohtahan ollaan jo puolessa välissä päivää. Äkkiä tää ohi menee. Siksi olikin just hyvä lukea tänään sulta viestiä.

        Kiitos tsempparille taas, siis niin ihana kun täältä löytyi ihminen joka ymmärtää niin hyvin ja kokee monet asiat samoin (jopa äitisuhdetta) ja en mä välitä, tiedän itse miten asiat ovat ja kaiken jälkeen mitä nyt kokenut niin pientähän tuollainen vielä on. :)Äläkä sinäkään anna mustien pilvien jäädä ainakaan pään päälle pitkäksi aikaa näin kauniina toukokuun päivänä...unohdetaan tuollaiset tyypit ja jatketaan eteenpäin vaan. ♡

        Toivottavasti siellä kaikki ihan hyvin sulla ja vanhat möröt ja muut pysyy suosiolla kuitenkin taka-alalla ja pystyt keskittymään tämän hetken onneen ja parempaan aikaan elämässä. Minäkin yritän selvitä tästä inhopäivästä, joka myös kaduttaa että piti ikinä tämän päivän tapahtua...mitä elämäni olisikaan nyt kun en olisi naimisiin mennyt vaan jatkanut silloista onnellista elämääni. Olin nimittäin silloin tosi tyytyväinen elämääni kun tavattiin enkä kaipaillut naimisiin. Mutta jälkiviisaus paras viisaus aina eli ei kannata yhtään. Parasta vaan unohtaa siis!!!

        Paljon etähaleja sinne takaisin ja hyvää oloa ja mieltä! Ja niitä haleja tänään tarvin todellakin, joten kiitos kun lähetit...otan niistä kaiken voiman irti :) Palaamisiin Samis!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heippa Samisystävä ♡ Onpa niiiiin kiva kuulla susta, noiden muutamien ihme seksittelijöiden jälkeen. Hyvä nimitys niille muuten sulta, sait mut hymyilemään :), kiitos siitä!!! En oo jaksanut edes käydä täällä nyt hetkeen kun aattelin, että viestitelkööt siitä seikasta joka yksin muka maailmaa ainoastaan pyörittää niin keskenään. Mutta eipä oo hekään jaksaneet keskenään alkaa vaihtamaan ajatuksiasn, minun puolestani olisivat voineet hyvin. Kun niin samaa mieltä asiasta olivat.

        Tänään on se the päivä ja vaikea hetki kun juurikin meidän hääpäivä mutta no tunti/hetki kerrallaan ja kohtahan ollaan jo puolessa välissä päivää. Äkkiä tää ohi menee. Siksi olikin just hyvä lukea tänään sulta viestiä.

        Kiitos tsempparille taas, siis niin ihana kun täältä löytyi ihminen joka ymmärtää niin hyvin ja kokee monet asiat samoin (jopa äitisuhdetta) ja en mä välitä, tiedän itse miten asiat ovat ja kaiken jälkeen mitä nyt kokenut niin pientähän tuollainen vielä on. :)Äläkä sinäkään anna mustien pilvien jäädä ainakaan pään päälle pitkäksi aikaa näin kauniina toukokuun päivänä...unohdetaan tuollaiset tyypit ja jatketaan eteenpäin vaan. ♡

        Toivottavasti siellä kaikki ihan hyvin sulla ja vanhat möröt ja muut pysyy suosiolla kuitenkin taka-alalla ja pystyt keskittymään tämän hetken onneen ja parempaan aikaan elämässä. Minäkin yritän selvitä tästä inhopäivästä, joka myös kaduttaa että piti ikinä tämän päivän tapahtua...mitä elämäni olisikaan nyt kun en olisi naimisiin mennyt vaan jatkanut silloista onnellista elämääni. Olin nimittäin silloin tosi tyytyväinen elämääni kun tavattiin enkä kaipaillut naimisiin. Mutta jälkiviisaus paras viisaus aina eli ei kannata yhtään. Parasta vaan unohtaa siis!!!

        Paljon etähaleja sinne takaisin ja hyvää oloa ja mieltä! Ja niitä haleja tänään tarvin todellakin, joten kiitos kun lähetit...otan niistä kaiken voiman irti :) Palaamisiin Samis!

        Voi kun
        Ymmärrän taas, mutta tosiaan, se on tehty, mikä on tehty ja nyt voi vaan ottaa opiksi. Sehän siinä on, että huomaan kuule vieläkin vuosien päästä jääväni miettimään, että mitä toinen sillä ja tällä tarkoitti. Kesti kauan, että opin ihan tietoisesti vain alkamaan tekemään muuta, lähdin vaikka kaupassa käymään ja ostin kotivaraa, jos en muuta keksinyt.

        Ja ei onneksi jää mustat pilvet enää yleensä siis pitkäksi aikaa pyörimään, mutta huomaan, että aikakin on tehnyt tehtävänsä ja tämä meidän yhteinen asioiden puiminen tuntuu joka päivä paremmalta ja raikkaammalta. Se päivä koittaa sullekin ja toivottavasti pian!

        Olet oikeasti hyvällä tiellä, olet alkanut suoraan miettimään kaikkia ongelmakohtia! Ja varmasti kurja päivä tänään, mutta ensi vuonna tämä päivä merkitsee muistoa siitä, miten uusi ja hemmetisti parempi elämäsi alkoi!

        Nautitaan kevätpäivistä ja tulee sieltä vielä kesäpäiviäkin! Haleja toivoo Samis!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi kun
        Ymmärrän taas, mutta tosiaan, se on tehty, mikä on tehty ja nyt voi vaan ottaa opiksi. Sehän siinä on, että huomaan kuule vieläkin vuosien päästä jääväni miettimään, että mitä toinen sillä ja tällä tarkoitti. Kesti kauan, että opin ihan tietoisesti vain alkamaan tekemään muuta, lähdin vaikka kaupassa käymään ja ostin kotivaraa, jos en muuta keksinyt.

        Ja ei onneksi jää mustat pilvet enää yleensä siis pitkäksi aikaa pyörimään, mutta huomaan, että aikakin on tehnyt tehtävänsä ja tämä meidän yhteinen asioiden puiminen tuntuu joka päivä paremmalta ja raikkaammalta. Se päivä koittaa sullekin ja toivottavasti pian!

        Olet oikeasti hyvällä tiellä, olet alkanut suoraan miettimään kaikkia ongelmakohtia! Ja varmasti kurja päivä tänään, mutta ensi vuonna tämä päivä merkitsee muistoa siitä, miten uusi ja hemmetisti parempi elämäsi alkoi!

        Nautitaan kevätpäivistä ja tulee sieltä vielä kesäpäiviäkin! Haleja toivoo Samis!

        Kiitos tuhannesti kun olet ja ymmärrät...oon yrittänytkin täällä puuhata täällä jotain kaikkea pientä että ajatukset pysyisi poissa huonoista jutuista. Se tosiaan auttaa kun yrittää edes jotain pientä touhuta ja tyhjentää sitä kautta päätään.

        Hyvä kuulla, että näistä asioiden jakamisesta on hyötyä sinullekin ja saat purettua ehkä vielä niitä joitain juttuja jotka jääneet sisälle kaihertamaan. Puhdistutaan molemmat :)

        Ja joo ensi vuonna puhaltaa toivottavasti jo vähän erilaiset tuulet eikä tämä päivä enää niin paha ole. Siihen uskotaan!!!

        Ja kyllä kesä tekee ihan selkeästi jo tuloaan ja taisi luvata jo yli 20 asteen ilmoja jonnekin päin Suomea ainakin. Se on jo ihan sopivan lämmin. :) Nautitaan ja tsempitään yhdessä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos tuhannesti kun olet ja ymmärrät...oon yrittänytkin täällä puuhata täällä jotain kaikkea pientä että ajatukset pysyisi poissa huonoista jutuista. Se tosiaan auttaa kun yrittää edes jotain pientä touhuta ja tyhjentää sitä kautta päätään.

        Hyvä kuulla, että näistä asioiden jakamisesta on hyötyä sinullekin ja saat purettua ehkä vielä niitä joitain juttuja jotka jääneet sisälle kaihertamaan. Puhdistutaan molemmat :)

        Ja joo ensi vuonna puhaltaa toivottavasti jo vähän erilaiset tuulet eikä tämä päivä enää niin paha ole. Siihen uskotaan!!!

        Ja kyllä kesä tekee ihan selkeästi jo tuloaan ja taisi luvata jo yli 20 asteen ilmoja jonnekin päin Suomea ainakin. Se on jo ihan sopivan lämmin. :) Nautitaan ja tsempitään yhdessä!

        Huomenta,
        Tänään mulla on taas puutarhapäivä, jotenkin vaikka on ollut niin hyviäkin kelejä, olen kamalan hidastempoisesti laitellut puutarhaa kuntoon. Johtunee siitäkin, että miehellä on aika duunipiikki, niin häntä ei ole hommassa liikaa näkynyt ja mulla taitaa olla vähän tylsää yksin:-)

        Nyt otin ihan näin keskelle viikkoa vapaapäivän, jos saisin jotain aikaiseksi, vkonloppuna on niin helppoa ajatella, että enhän mä nyt tässä vapailla...

        Sullahan on siellä rivarinpätkä myös, voit jakaa tekemistä sisälle ja ulos, mä en tod ole mikään hortonomi, mutta ihan amppelikukat jo piristää! Jatketaan elämää ylöspäin taas tänään, t: tämmöisten kuulumisten Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta,
        Tänään mulla on taas puutarhapäivä, jotenkin vaikka on ollut niin hyviäkin kelejä, olen kamalan hidastempoisesti laitellut puutarhaa kuntoon. Johtunee siitäkin, että miehellä on aika duunipiikki, niin häntä ei ole hommassa liikaa näkynyt ja mulla taitaa olla vähän tylsää yksin:-)

        Nyt otin ihan näin keskelle viikkoa vapaapäivän, jos saisin jotain aikaiseksi, vkonloppuna on niin helppoa ajatella, että enhän mä nyt tässä vapailla...

        Sullahan on siellä rivarinpätkä myös, voit jakaa tekemistä sisälle ja ulos, mä en tod ole mikään hortonomi, mutta ihan amppelikukat jo piristää! Jatketaan elämää ylöspäin taas tänään, t: tämmöisten kuulumisten Samis

        Aurinkoista huomenta Samis ja mukavaa, puutarhan ja kukkien täyttämää vapaapäivää sulle sinne! :) Ja huomennakin helatorstai niin ihan sopiva ja kiva pikku loma tälle viikkoa. Juu aina ei vaan saa tehtyä niin paljon asioita kuin haluaisi, välillä jumittuu mietteisiin tai vaan ei huvita ja ymmärrän josko sulla yksin siellä vähän tylsää kun miehellä siis rankka työputki meneillään. Toivottavasti se helpottaa kohta, että saatte enemmän yhteistä aikaakin. Mutta ole armollinen itsellesi, tekee hommia aina kun sellainen hetki koittaa että innostus nousee ja nyt on kyllä ollut kesäisen lämmintä jo ja taitaa tästäkin päivästä tulla samanmoinen. Hieno päivä puuhastella ulkona. :)

        Joo mulla on tosiaan pikku oma piha ja terassit molemmin puolin ja minäkään en tod mikään hortonomi ole mutta tykännyt kyllä aina kesäkukkia laittaa ja talveksi kanervat jne. Ne tuo kuitenkin jotain pientä iloa ja piristystä päiviin ja ovat kauniita terasseilla. ♡

        Ja kyllä tänään taas yksi päivä vielä tämän hetkistä mun taistelutannerta mutta eteenpäin ja ylöspäin mennään vaikka väkisin ja onneksi on taistelukaveri siellä, yhdessä se on paljon helpompaa!!! Nauti vapaasta ja kesäisestä ilmasta ja omasta pihasta, ilon pisaroita ja valoa tähän päivään Samis! ♡


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aurinkoista huomenta Samis ja mukavaa, puutarhan ja kukkien täyttämää vapaapäivää sulle sinne! :) Ja huomennakin helatorstai niin ihan sopiva ja kiva pikku loma tälle viikkoa. Juu aina ei vaan saa tehtyä niin paljon asioita kuin haluaisi, välillä jumittuu mietteisiin tai vaan ei huvita ja ymmärrän josko sulla yksin siellä vähän tylsää kun miehellä siis rankka työputki meneillään. Toivottavasti se helpottaa kohta, että saatte enemmän yhteistä aikaakin. Mutta ole armollinen itsellesi, tekee hommia aina kun sellainen hetki koittaa että innostus nousee ja nyt on kyllä ollut kesäisen lämmintä jo ja taitaa tästäkin päivästä tulla samanmoinen. Hieno päivä puuhastella ulkona. :)

        Joo mulla on tosiaan pikku oma piha ja terassit molemmin puolin ja minäkään en tod mikään hortonomi ole mutta tykännyt kyllä aina kesäkukkia laittaa ja talveksi kanervat jne. Ne tuo kuitenkin jotain pientä iloa ja piristystä päiviin ja ovat kauniita terasseilla. ♡

        Ja kyllä tänään taas yksi päivä vielä tämän hetkistä mun taistelutannerta mutta eteenpäin ja ylöspäin mennään vaikka väkisin ja onneksi on taistelukaveri siellä, yhdessä se on paljon helpompaa!!! Nauti vapaasta ja kesäisestä ilmasta ja omasta pihasta, ilon pisaroita ja valoa tähän päivään Samis! ♡

        Heips,

        Ihan nopea viesti kun on tulikin tässä yllätysvieraita ja käytiin ihan paikallisessa, että täällä ollaan ja palaan huomenissa kertomaan kaikesta.
        Onneksi taas sateen jälkeen paistaa, t. Ystäväsi Samis!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heips,

        Ihan nopea viesti kun on tulikin tässä yllätysvieraita ja käytiin ihan paikallisessa, että täällä ollaan ja palaan huomenissa kertomaan kaikesta.
        Onneksi taas sateen jälkeen paistaa, t. Ystäväsi Samis!

        Huomenta ja uuden kesäisen viikon alkua Samis, mukava kun poikkesit vähänkin kirjoittamaan...ehtikin jo kaipailla. :)

        Teillä ilmeisesti oli sitten ihan mukava viikonloppu vieraiden ja muiden parissa, ja joo viikonloppuna taivaskin itki kuten minäkin. Mulla oli taas jostain syystä hyvin rankka viikonloppu ja tuli itkettyä ja oltua ihan syvissä vesissä mutta ihan kuten oisit arvannut niin kirjoitit, että sateen jälkeen paistaa sitten taas ja uuteen alkuun kerran jälleen. 😲🙂🙂 On tää vaan melkoista tämä eron teko, tuskaa välillä oikein kunnolla.

        Mutta kuullaan taas lisää ja uusi viikko, uudet jutut toivottavasti mullakin. ♡


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta ja uuden kesäisen viikon alkua Samis, mukava kun poikkesit vähänkin kirjoittamaan...ehtikin jo kaipailla. :)

        Teillä ilmeisesti oli sitten ihan mukava viikonloppu vieraiden ja muiden parissa, ja joo viikonloppuna taivaskin itki kuten minäkin. Mulla oli taas jostain syystä hyvin rankka viikonloppu ja tuli itkettyä ja oltua ihan syvissä vesissä mutta ihan kuten oisit arvannut niin kirjoitit, että sateen jälkeen paistaa sitten taas ja uuteen alkuun kerran jälleen. 😲🙂🙂 On tää vaan melkoista tämä eron teko, tuskaa välillä oikein kunnolla.

        Mutta kuullaan taas lisää ja uusi viikko, uudet jutut toivottavasti mullakin. ♡

        Iltapäivää,
        Joo oli ihan ok vkonloppu, maanantaina vaan väsytti aivan sairaasti! Ja mulla alkaa mennä nämä kelit tunteisiin, en jaksais nyt enää yhtään harmaata sadetta ja paiskovaa tuulta. En ole ollut kesävaatteissa vielä kertaakaan, kun en mä tarkene!

        Kyllä todellakin silti se meille taas paistaa, kun jaksetaan uskoa, mulla on tässä viikossa hyvää ja huonoa: miehen sedän hautajaiset, tosin eivät olleet kovin läheisiä, mutta ei koskaan kivoimmat juhlat...ja aina sitä omaisten surua tekee pahaa katsella, siis lähiomaisten.

        Sitten seuraa vkonloppuna kivempaa, lähden vähän rankkaan (monta tuntia matkustamista suuntaansa) mutta toivottavasti tosi hauskaan naistapaamiseen, tulee kavereita pitkältä ajalta ja tosi monet pääsee. Pitkästä aikaa siis ihan yksin reissuun!

        Uskoa kesään ja aurinkoon, tervehtii ystäväsi Samis!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltapäivää,
        Joo oli ihan ok vkonloppu, maanantaina vaan väsytti aivan sairaasti! Ja mulla alkaa mennä nämä kelit tunteisiin, en jaksais nyt enää yhtään harmaata sadetta ja paiskovaa tuulta. En ole ollut kesävaatteissa vielä kertaakaan, kun en mä tarkene!

        Kyllä todellakin silti se meille taas paistaa, kun jaksetaan uskoa, mulla on tässä viikossa hyvää ja huonoa: miehen sedän hautajaiset, tosin eivät olleet kovin läheisiä, mutta ei koskaan kivoimmat juhlat...ja aina sitä omaisten surua tekee pahaa katsella, siis lähiomaisten.

        Sitten seuraa vkonloppuna kivempaa, lähden vähän rankkaan (monta tuntia matkustamista suuntaansa) mutta toivottavasti tosi hauskaan naistapaamiseen, tulee kavereita pitkältä ajalta ja tosi monet pääsee. Pitkästä aikaa siis ihan yksin reissuun!

        Uskoa kesään ja aurinkoon, tervehtii ystäväsi Samis!

        Helou ystävä 🌼, juu siis mulla ihan sama homma etten oo vielä mitään erityisen kesäistä voinut laittaa koska mua vaan palelee sisälläkin jo niin pakko laittaa vielä vaatetta ulos. No mä toki syön tällä hetkellä niin huonosti että vaikuttaa varmaan osaltaan tuohon paleluun, ei oo oikein energiaa aina varsinkaan.

        Mutta toivon sinne jonnekin sulle lämpöä ja aurinkoa nyt jo tulevaksi, sillä täällä kyllä paistaa melkein koko ajan ja lämpöäkin yli 20 astetta ollut mutta mua vaan palelee. 🌞🌞 Palelu voi kyllä olla kuulemma myös henkisen puolen juttuja josko paha mieli jne.

        Olen pahoillani miehesi sedän poismenon johdosta ja hautajaiset ei oo ikinä kyllä yhtään kivoja juhlia ja niissä itkee usein myös aina omia läheisiään, jotka jo poistuneet täältä. Onneksi ei ole ihan hetkeen nyt ollut, kun yhteen väliin meillä oli oikein suma ja ahdisti jo koko juhlat aina mennä. 😔😔 Mutta voimia ja jaksamista teille niihin juhliin nyt!

        Mutta siis sun tuleva viikonloppu kuulostaakin sitten tosi mukavalta, että lähdet naisporukan kanssa reissuun ja saatte viettää koko viikonlopun yhdessä, tulee varmasti hauskaa ja sinne tilataan teille nyt aurinkoa ja lämpöä. 🌞🌼🌞🌼

        Nauti reissusta koko sydämestä ja pidä kivaa minunkin edestäni, oon hengessä mukana. :) Jospa mullakin ois vähän helpompi ja parempi viikonloppu kuin viime, olin ihan surkeassa, itkuisessa kunnossa eikä ollut edes menkat heh. Mutta edelleen vaan nämä erojutut lyö välillä tosi lujaa ja tuntuu kuin ei pääsis eteenpäin, ois vaan jumittunut. Mutta kyllä se siitä taas, pakko uskoa että hitaasti mutta varmasti mennään jotakin uutta kohti.

        Voi hyvin ja kiva kun muistit mua, aina jaksan vaan ilahtua edelleen. ❤ Alkukesän terkut sinne ja kyllä se vielä lämpenee! 🤗🌿🌿


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Helou ystävä 🌼, juu siis mulla ihan sama homma etten oo vielä mitään erityisen kesäistä voinut laittaa koska mua vaan palelee sisälläkin jo niin pakko laittaa vielä vaatetta ulos. No mä toki syön tällä hetkellä niin huonosti että vaikuttaa varmaan osaltaan tuohon paleluun, ei oo oikein energiaa aina varsinkaan.

        Mutta toivon sinne jonnekin sulle lämpöä ja aurinkoa nyt jo tulevaksi, sillä täällä kyllä paistaa melkein koko ajan ja lämpöäkin yli 20 astetta ollut mutta mua vaan palelee. 🌞🌞 Palelu voi kyllä olla kuulemma myös henkisen puolen juttuja josko paha mieli jne.

        Olen pahoillani miehesi sedän poismenon johdosta ja hautajaiset ei oo ikinä kyllä yhtään kivoja juhlia ja niissä itkee usein myös aina omia läheisiään, jotka jo poistuneet täältä. Onneksi ei ole ihan hetkeen nyt ollut, kun yhteen väliin meillä oli oikein suma ja ahdisti jo koko juhlat aina mennä. 😔😔 Mutta voimia ja jaksamista teille niihin juhliin nyt!

        Mutta siis sun tuleva viikonloppu kuulostaakin sitten tosi mukavalta, että lähdet naisporukan kanssa reissuun ja saatte viettää koko viikonlopun yhdessä, tulee varmasti hauskaa ja sinne tilataan teille nyt aurinkoa ja lämpöä. 🌞🌼🌞🌼

        Nauti reissusta koko sydämestä ja pidä kivaa minunkin edestäni, oon hengessä mukana. :) Jospa mullakin ois vähän helpompi ja parempi viikonloppu kuin viime, olin ihan surkeassa, itkuisessa kunnossa eikä ollut edes menkat heh. Mutta edelleen vaan nämä erojutut lyö välillä tosi lujaa ja tuntuu kuin ei pääsis eteenpäin, ois vaan jumittunut. Mutta kyllä se siitä taas, pakko uskoa että hitaasti mutta varmasti mennään jotakin uutta kohti.

        Voi hyvin ja kiva kun muistit mua, aina jaksan vaan ilahtua edelleen. ❤ Alkukesän terkut sinne ja kyllä se vielä lämpenee! 🤗🌿🌿

        Heippa taasen,
        Ja onpas ollut sähäkkä vkonloppu tosiaan, nauraa sai, mutta kyllä väsyttikin! Ja tietysti työasioissa juuri sitten erityisen kiireinen aika:-)

        Tulin vain kyselemään sun vointia ja sitä, joka on alkanut tavarat löytää paikkaansa uudessa kodissa? Terkkuja Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heippa taasen,
        Ja onpas ollut sähäkkä vkonloppu tosiaan, nauraa sai, mutta kyllä väsyttikin! Ja tietysti työasioissa juuri sitten erityisen kiireinen aika:-)

        Tulin vain kyselemään sun vointia ja sitä, joka on alkanut tavarat löytää paikkaansa uudessa kodissa? Terkkuja Samis

        Heippa Samis, kiva kuulla että viikonloppuna oli hauskaa ja menoa että melskettä mutta joo väsytti varmasti sitten myös mutta muutamat kunnon yöunet niin helpottaa ehkä ainakin vähän. :) Ja tsemppiä töihin sulle ja jaksamista, jossa just kiireisintä varmaan kuten tiedän kun kesälomat lähteneet pyörimään.

        Oot ihana kun jaksat muistaa mua kaiken keskellä kuitenkin, ja kyselet vointia. Kiitos! ❤ Kerro säkin myös aina vaan miten sä voit ja millä mielin, mielellään luen ja jaan tunteita ja ajatuksia.

        Mulla on ollut aika vaikeita päiviä nyt, en tiedä alku meni niin shokissa ja oli pakko järkätä kaikki asiat edes jotenkin mutta nyt alkanut asiaa prosessoida ja tajuta vasta ihan ihan tosissaan ja kunnolla ja kipeäähän se tekee ja ottaa aikansa. Oon saanut jopa muutaman tosi hirveän paniikkikohttauksen jopa, tai ainakin luulisin että jotain sen tyylisiä voisivat olla. En tiedä tarkkaan kun ei oo ollut. Mutta ei miellyttäviä hetkiä sillä hetkillä kun iskee.

        Välillä vielä haikailee vähän ja itkee, välillä tajuaa että näin sen pitikin mennä ja on parempi nyt tai jossain vaiheessa viimeistään ja välillä jopa vihan tunteita ja jotain katkeruutta kaikkea, koko elämää kohtaan. Ero on moninainen prosessi, siinä herää monia tunteita myös jotenkin koko elämää kohtaan ja miten kaikki ihmiset elää niin eri tilanteissa ja välillä tuntee olevansa niin yksin juuri nyt tässä tilanteessa.

        Mutta uusi koti on saatu suht hyvin jo kuntoon ja laitettua kuten oon halunnut ja kaikki tarpeellinen hankittu ja näyttää ihan mun kodilta. 😍🤗 Mutta vielä pitäis sitten kotiutua kunnolla mutta sekin tulee ajan kanssa. Ja ihanasti luonnon lähellä koti on, ja pikku piha ja terassit tärkeitä varsinkin nyt kesällä. 🌞🌞🌿🌿 Sulla siellä varmaan tosi nättiä omassa puutarhassa/terassilla ja kukat kukkii ja on kesäistä. 🌸🌸🌼🌼 Se tuo iloa kyllä päiviin.

        Tsemppiä ja koita jaksaa töissä ja iloa sekä aurinkoa sitten kotiin ja vapaapäiviin, kesäisiä päiviä! Voi hyvin...ja kuullaan taas mutta ei paineita kun kiirettä nyt on. Ehtii kyllä, aikaa on ja riittää. :) Kesäisin terkuin, Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heippa Samis, kiva kuulla että viikonloppuna oli hauskaa ja menoa että melskettä mutta joo väsytti varmasti sitten myös mutta muutamat kunnon yöunet niin helpottaa ehkä ainakin vähän. :) Ja tsemppiä töihin sulle ja jaksamista, jossa just kiireisintä varmaan kuten tiedän kun kesälomat lähteneet pyörimään.

        Oot ihana kun jaksat muistaa mua kaiken keskellä kuitenkin, ja kyselet vointia. Kiitos! ❤ Kerro säkin myös aina vaan miten sä voit ja millä mielin, mielellään luen ja jaan tunteita ja ajatuksia.

        Mulla on ollut aika vaikeita päiviä nyt, en tiedä alku meni niin shokissa ja oli pakko järkätä kaikki asiat edes jotenkin mutta nyt alkanut asiaa prosessoida ja tajuta vasta ihan ihan tosissaan ja kunnolla ja kipeäähän se tekee ja ottaa aikansa. Oon saanut jopa muutaman tosi hirveän paniikkikohttauksen jopa, tai ainakin luulisin että jotain sen tyylisiä voisivat olla. En tiedä tarkkaan kun ei oo ollut. Mutta ei miellyttäviä hetkiä sillä hetkillä kun iskee.

        Välillä vielä haikailee vähän ja itkee, välillä tajuaa että näin sen pitikin mennä ja on parempi nyt tai jossain vaiheessa viimeistään ja välillä jopa vihan tunteita ja jotain katkeruutta kaikkea, koko elämää kohtaan. Ero on moninainen prosessi, siinä herää monia tunteita myös jotenkin koko elämää kohtaan ja miten kaikki ihmiset elää niin eri tilanteissa ja välillä tuntee olevansa niin yksin juuri nyt tässä tilanteessa.

        Mutta uusi koti on saatu suht hyvin jo kuntoon ja laitettua kuten oon halunnut ja kaikki tarpeellinen hankittu ja näyttää ihan mun kodilta. 😍🤗 Mutta vielä pitäis sitten kotiutua kunnolla mutta sekin tulee ajan kanssa. Ja ihanasti luonnon lähellä koti on, ja pikku piha ja terassit tärkeitä varsinkin nyt kesällä. 🌞🌞🌿🌿 Sulla siellä varmaan tosi nättiä omassa puutarhassa/terassilla ja kukat kukkii ja on kesäistä. 🌸🌸🌼🌼 Se tuo iloa kyllä päiviin.

        Tsemppiä ja koita jaksaa töissä ja iloa sekä aurinkoa sitten kotiin ja vapaapäiviin, kesäisiä päiviä! Voi hyvin...ja kuullaan taas mutta ei paineita kun kiirettä nyt on. Ehtii kyllä, aikaa on ja riittää. :) Kesäisin terkuin, Ap

        Hyvin aikaista

        Huomenta, olenkin tänään ajoissa hereillä - kai, koska on vapaapäivä! Otin ihan kylmästi vapaata, kun yksi pitkä kokous siirtyi, niin sanoin pomolle, että jep, käytänkin ajan virkistymiseen ja hänestä se oli niin hyvä idea, että teki samoin:-) Mulla on nyt muutenkin vähän turbulenssia työasioissa, mutta niistä enemmän myöhemmin, jos tulee oikeasti ajankohtaiseksi.

        Tänään on suunnitelmissa imuroida (ääääääh) ja laitella viimeiset terassikukkaset. Täällä on oikeasti ollut niin sateista ja kylmää, että hermot alkaa mennä ja en ole yhtään viihtynyt ulkona. Mutta jos nyt vkonloppuna!

        Ihana kuulla, että koti kotiutuu! Se on totta, että shokkivaiheen jälkeen alkaa tunteiden vuoristorata. Siinä ei kai auta kuin ajella mukana. Joku viisas sanoi, että kun tunteet ravistaa, asetu aloilleen ja anna sen huuhtoa yli. Toivottavasti olette saaneet käytännön asioita eteenpäin ja ellei, niin muistathan, että apua saa oikeusaputoimistosta ja sitten tietty ihan rahalla. Hae sitä, hae hae!

        Näin sinua tervehtii tänä perjantaiaamuna ystäväsi Samis!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin aikaista

        Huomenta, olenkin tänään ajoissa hereillä - kai, koska on vapaapäivä! Otin ihan kylmästi vapaata, kun yksi pitkä kokous siirtyi, niin sanoin pomolle, että jep, käytänkin ajan virkistymiseen ja hänestä se oli niin hyvä idea, että teki samoin:-) Mulla on nyt muutenkin vähän turbulenssia työasioissa, mutta niistä enemmän myöhemmin, jos tulee oikeasti ajankohtaiseksi.

        Tänään on suunnitelmissa imuroida (ääääääh) ja laitella viimeiset terassikukkaset. Täällä on oikeasti ollut niin sateista ja kylmää, että hermot alkaa mennä ja en ole yhtään viihtynyt ulkona. Mutta jos nyt vkonloppuna!

        Ihana kuulla, että koti kotiutuu! Se on totta, että shokkivaiheen jälkeen alkaa tunteiden vuoristorata. Siinä ei kai auta kuin ajella mukana. Joku viisas sanoi, että kun tunteet ravistaa, asetu aloilleen ja anna sen huuhtoa yli. Toivottavasti olette saaneet käytännön asioita eteenpäin ja ellei, niin muistathan, että apua saa oikeusaputoimistosta ja sitten tietty ihan rahalla. Hae sitä, hae hae!

        Näin sinua tervehtii tänä perjantaiaamuna ystäväsi Samis!

        Voi kun oletkin ajoissa herännyt aamulla josko vapaapäivä mutta no itse heräsin jo 5 aikaan eka kerran ja valvoin jonkun aikaa mutta sain onneksi vielä vähän nukuttua. Kaikki sekamelska päässä herättää öisinkin. Mutta hieno homma, että sait tänään vapaan ja pomokin otti mallia susta eli ei huono juttu ollenkaan voi olla. 😄 Pidennetty viikonloppu on aina mukava piristys välillä.

        Imuroinnista huolimatta toivon sulle rentoa ja kivaa vapaapäivää sitten kukkien kera, sen imuroinnin jälkeen ainakin. 🙂 Ja ehkäpä reippaana oot jo kohta hoitanut sen pois alta kun heräsit niin varhain. Täällä paistaa vaan aurinko joka päivä ja ollut jo melko lämmintä, minä toivoisin sadepäiviä välillä kun tykkään lämpimästä kesäsateesta ja siitä rauhoittavasta ropinasta ja ehkä sopii mulle nyt paremmin kuin kokoaikainen paiste, mielentilaan siis. Joten voi kun voitais vaihtaa säitä heh, mä heitän täältä tämän auringon ja lämmön sinne ja otan mielellään muutaman sadepäivän. Oliskin mahdollista...mutta jospa sielläkin lämpenee ja aurinko alkaa paistamaan yhä enemmän vaan sulle. 🌞

        Ja hei kerro toki sitten josko vaan haluat mitäs turbulensseja töissä on ja jotain muutosta siis voi olla tulossa, ne voi joskus olla hyvästäkin välillä työelämässäkin. Mutta ihan miltä tuntuu ja jos jotain kerrottavaa tulee ja haluat. Ei kiirettä koskaan mistään. Mutta tsemppiä muutoksen tuulissa sinne Samis! ❤

        Tuo oli jotenkin helpottava ja rauhoittava lukea tuo viisas ajatus, että kun tunteet ravistelee niin pitää asettua vaan siihen aloilleen ja antaa niiden mennä yli ja ohitse, ei niistä varmaan muutenkaan pääse eroon koskaan. Kiitos tuosta!!! Tankkaan sitä ajatusta itseeni taas välillä kun oikein sattuu sekä fyysisesti että henkisesti. Asioita on saatu jonkun verran eteenpäin mutta voi olla kyllä, että sitä apua tarvitsen vielä ja kyllä mä sitä haen jos niin käy ja asiat hankaloituu yhä enemmän. Lupaan sen!

        Nyt toivon sinne sulle mahdollisimman aurinkoista ja lämpimämpää viikonloppua jo ja hyvää mieltä ystäväni! Toivotaan, että lempeät kesätuulet saapuvat ja jotain pientäkin iloa mullakin elämään, ihan pikkujuttukin ois jo huippua. 🌼🌼 No sinä olet kyllä se yksi ilon lähde, että kiitos oikeasti tosi paljon siitä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi kun oletkin ajoissa herännyt aamulla josko vapaapäivä mutta no itse heräsin jo 5 aikaan eka kerran ja valvoin jonkun aikaa mutta sain onneksi vielä vähän nukuttua. Kaikki sekamelska päässä herättää öisinkin. Mutta hieno homma, että sait tänään vapaan ja pomokin otti mallia susta eli ei huono juttu ollenkaan voi olla. 😄 Pidennetty viikonloppu on aina mukava piristys välillä.

        Imuroinnista huolimatta toivon sulle rentoa ja kivaa vapaapäivää sitten kukkien kera, sen imuroinnin jälkeen ainakin. 🙂 Ja ehkäpä reippaana oot jo kohta hoitanut sen pois alta kun heräsit niin varhain. Täällä paistaa vaan aurinko joka päivä ja ollut jo melko lämmintä, minä toivoisin sadepäiviä välillä kun tykkään lämpimästä kesäsateesta ja siitä rauhoittavasta ropinasta ja ehkä sopii mulle nyt paremmin kuin kokoaikainen paiste, mielentilaan siis. Joten voi kun voitais vaihtaa säitä heh, mä heitän täältä tämän auringon ja lämmön sinne ja otan mielellään muutaman sadepäivän. Oliskin mahdollista...mutta jospa sielläkin lämpenee ja aurinko alkaa paistamaan yhä enemmän vaan sulle. 🌞

        Ja hei kerro toki sitten josko vaan haluat mitäs turbulensseja töissä on ja jotain muutosta siis voi olla tulossa, ne voi joskus olla hyvästäkin välillä työelämässäkin. Mutta ihan miltä tuntuu ja jos jotain kerrottavaa tulee ja haluat. Ei kiirettä koskaan mistään. Mutta tsemppiä muutoksen tuulissa sinne Samis! ❤

        Tuo oli jotenkin helpottava ja rauhoittava lukea tuo viisas ajatus, että kun tunteet ravistelee niin pitää asettua vaan siihen aloilleen ja antaa niiden mennä yli ja ohitse, ei niistä varmaan muutenkaan pääse eroon koskaan. Kiitos tuosta!!! Tankkaan sitä ajatusta itseeni taas välillä kun oikein sattuu sekä fyysisesti että henkisesti. Asioita on saatu jonkun verran eteenpäin mutta voi olla kyllä, että sitä apua tarvitsen vielä ja kyllä mä sitä haen jos niin käy ja asiat hankaloituu yhä enemmän. Lupaan sen!

        Nyt toivon sinne sulle mahdollisimman aurinkoista ja lämpimämpää viikonloppua jo ja hyvää mieltä ystäväni! Toivotaan, että lempeät kesätuulet saapuvat ja jotain pientäkin iloa mullakin elämään, ihan pikkujuttukin ois jo huippua. 🌼🌼 No sinä olet kyllä se yksi ilon lähde, että kiitos oikeasti tosi paljon siitä!

        Heippa hei taas,
        Päivät on nyt olleet kovin hoppuiset, sillä työkuviot todellakin muuttuvat: mä vaihdan työtä elokuussa. On hirveän monen asian summa, mutta näin kuitenkin, olen innoissani uuden edessä, surullinen vanhan tiimin "menettämisen" vuoksi, mutta kyllähän tilaisuuksiin on uskallettava tarttua, vaikka myönnän, että pelottaakin vähän! Entäs, jos tää meneekin ihan pieleen!

        Perskules, aurinkoa ja lämmintä ei VIELÄKÄÄN, mutta nyt jään huo lomalle ja olenkin lomalla sinne elokuuhun saakka. Pitkään pohdittuamme näet totesimme pomon, ohoh ex-pomon kanssa, että clean cut taitaa olla vaan paras. Mulla oli törkeästi pitämättä vanhoja lomia ja plustunteja,, joten heitettiin ne peliin ja vielä jäi vähän rahaksikin. Olen siis jakanut ja opettanut hommia tän viikon, aika pitkät päivät.

        Olen jotenkin sekaisin tästä kun kaikki on käynyt tosi nopeasti. Ihanaa kuulla, että edes jotain asioita oot saanut eteenpäin, nyt vaan jaksaa puskee puskee puskee kaikkea muutakin!!!

        Täällä sua sekaisin mielin, mutta lämpimin ajatuksin tervehtii kanssasi kulkeva Samis!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heippa hei taas,
        Päivät on nyt olleet kovin hoppuiset, sillä työkuviot todellakin muuttuvat: mä vaihdan työtä elokuussa. On hirveän monen asian summa, mutta näin kuitenkin, olen innoissani uuden edessä, surullinen vanhan tiimin "menettämisen" vuoksi, mutta kyllähän tilaisuuksiin on uskallettava tarttua, vaikka myönnän, että pelottaakin vähän! Entäs, jos tää meneekin ihan pieleen!

        Perskules, aurinkoa ja lämmintä ei VIELÄKÄÄN, mutta nyt jään huo lomalle ja olenkin lomalla sinne elokuuhun saakka. Pitkään pohdittuamme näet totesimme pomon, ohoh ex-pomon kanssa, että clean cut taitaa olla vaan paras. Mulla oli törkeästi pitämättä vanhoja lomia ja plustunteja,, joten heitettiin ne peliin ja vielä jäi vähän rahaksikin. Olen siis jakanut ja opettanut hommia tän viikon, aika pitkät päivät.

        Olen jotenkin sekaisin tästä kun kaikki on käynyt tosi nopeasti. Ihanaa kuulla, että edes jotain asioita oot saanut eteenpäin, nyt vaan jaksaa puskee puskee puskee kaikkea muutakin!!!

        Täällä sua sekaisin mielin, mutta lämpimin ajatuksin tervehtii kanssasi kulkeva Samis!

        Voi että ymmärrän kyllä hyvin, että ajatukset varmaan nyt hyvin sekavat siellä ja vielä ihan pää pyörällä kaikesta mitä ilmeisesti aika vauhdilla tapahtunut, työjututkin on tosi tärkeitä elämässä kuitenkin.

        Ja on varmasti ollut kiireinen ja haikeakin viikko, monenlaisia tunteita käy läpi. Toisaalta uuden edessäkin on omat tosi hyvät puolensa mutta niin varmaan työkavereita jää ikävä mutta onneksi voitte nähdä kuitenkin työn ulkopuolellakin ja olla yhteydessä. Sulla on kyllä jännät, uudet ajat edessä sitten elokuussa. Ja siis paljon onnea kuitenkin nyt uudesta työpaikasta ja uudesta mahdollisuudesta! ♡

        Ja hei ihan huippua, että jäät jo huomenna sitten lomalle viettämään kesää ja rentoutumaan kaiken hässäkän keskellä. Tekee varmasti hyvää. Oikein ihanaa ja hyvää loman alkua toivon kaikesta huolimatta... 🌼🌼

        Ja ei voi olla, että täällä paistaa vaan sitkeästi koko ajan aurinko ja kuumasti paahtaakin ja minä jo toivoisin sateita välillä, ei sitten millään sinne tuu se arska vaikka kuinka yritän lähettää sitä sinne sinulle. 🌞🌞Pakko sen on kyllä huomenna sun loman kunniaksi tulla ilahduttamaan sua. :)

        Ihanan pitkä loma sulla edessä ja saat siten totutella uusiin muutoksiin, tekee just hyvää noin ja vielä rahanakin saat niin hyvä hyvä!!! Sulla huomenna varmaan tunteikas päivä, joten voimia siihen kovasti lähetän täältä ja oon hengessä mukana...koitahan saada nukutuksi ja tsemppiä huomiseen! 💙💤💤💙


    • Anonyymi

      Helou Samis, tulit mieleeni ja mietin mitenhän sulla mahtaa mennä siellä jossain?

      Mun viikonloppu oli taas suoraan sanottuna yhtä kauhua kun piti yrittää sopia asioista ja kaikesta ja lopputuloksen varmaan arvaatkin miten hyvin onnistui. Kyllä nyt oon jo ottanut selvää itselleni jostain kolmannesta osapuolesta, joka hoitaa kaiken tai muuten tässä on kohta poliisitkin jo mukana kun alkaa olla vähän uhkaavia tilanteita selvästi. 😔😔

      Niin ja sen yhden mies kohtalotoverin ja entisen vaimon uuden suhteen/liiton lämmittely jäi sitten kyllä lyhyeen vähän kuten arvelit ja nythän se on mulle kirjoitellut vaikka kuinka ja muutaman kerran soittanutkin. Nyt kelpaa taas mutta huomaan kyllä etten itse enää olekaan niin innostunut tutustumaan eikä jututkaan luista yhtä hyvin, jonkun särön se teki niin alkuun ja ehkä luottamus meni vähän koko touhuun.

      Tää elämä on kyllä tällä hetkellä yhtä vuoristorataa ja tuntuu että voi kun vois hypätä näiden pahimpien vaiheiden yli vaan jotenkin ja teleportata itsensä suoraan johonkin ihan uuteen elämään. 🤔😅 Mutta ei onnistu, nämä kaikki on vaan läpi käytävä. Viime yönä nukuin pitkästä aikaa edes vähän paremmin niin väsynyt alkaa jo olla. Ruoka ei vaan maistu vieläkään. Eikä nälkä tuu.

      Toivottavasti sinne on tullut lämpöä ja aurinkoa mitä oot kaivannut, ja muutenkin sulla ois kaikki hyvin. 🌿🌞🌞🌼 Nauti sinä kesäpäivistä ja elämästä, jonka oot uudestaan löytänyt ja luonut. ❤

      • Anonyymi

        Heips Ystävä,
        Ikävä kuulla, että asiat ei meinaa luonnistua, vaikka eipä kai sitä muuta voi oikeasti edes odottaa. Tai parempi, että ei odota mitään, niin ei ainakaa sitten taas pety. Hyvä juttu, että olet selvittänyt itsellesi kolmatta osapuolta, se on järkevä teko. On senkin takia, että saat varmuuden, että kaikki menee oikein. Ei olisi yhtään kiva, että siinä vaiheessa, kun alat muutoin voida paremmin, tuleekin mieleen jotkut käytännön asiat, jotka olisi pitänyt ottaa paremmin hanskaan. Kuten tiedät, puhun kokemuksesta:-)

        Eipä ollut tuttavamiehenkään veto yllättävä. Tavallaan haluan ajatella, että onhan se hienoa, että ihmiset yrittää uudelleen ja ei tulisi ns. turhia eroja. Mutta kun se vain niin hemmetin harvoin onnistuu. Ja ylipäätään, jos semmoisia ajatuksia on, niin kyllä pitäisi malttaa sitten mennä niitä kohti eikä sekoittaa pakkaan ketään muuta, millään tasolla. Ymmärrän todella hyvin, että sua ei kiinnostele alkaa tuttavuutta uudelleen viritellä. Siis eihän hän ole tehnyt mitään väärää, varsinaisesti, mutta...lisäksi kyllä moinen tuuliviirimäisyys voi olla muissakin asioissa, niin nyt sun kannattaa myös miettiä, haluatko semmoista sun elämään edes kaveruuden tasolla.

        Täällä on luvattu ensi viikoksi vähän kivempaa keliä, sitä kyllä odotan! Lauantaina oli sukulaistytön valmistujaisjuhlat, niitä jouduttiin vähän siirtämään, mutta ihan mukavat juhlat oli. Me ei oltu kovin kauaa, kun molemmilla on ollut vähän flunssainen olo, ei mitään isoa, mutta sen verran, että väsyttää. Ollaan vanhoja ja tultiin kotiin nukkumaan:-)

        Oli tosiaankin haikeat hetket lähteä vanhasta työpaikasta, mutta totta, että ystävyyshän säilyy. Mutta ajattelen, että ei näitä uusia tilaisuuksia niin usein vaan tule, itse asiassa, tämä on mun eka kerta, kun näin lennosta vaihdan hommia. Mutta jos ei nyt, niin koska? Matkustamista tulee alussa vähän, sitä en niin odota, mutta toisaalta jos hommat on kiinnostavia, niin eiköhän sekin mene.

        Pärjäile nyt siellä ja muista nauttia kesästä säkin, kohta tulee kaikkea ihanaa kesäruokaa, jos alkaisi maistumaan! Sua täällä lämmöllä ajattelee ystäväsi Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heips Ystävä,
        Ikävä kuulla, että asiat ei meinaa luonnistua, vaikka eipä kai sitä muuta voi oikeasti edes odottaa. Tai parempi, että ei odota mitään, niin ei ainakaa sitten taas pety. Hyvä juttu, että olet selvittänyt itsellesi kolmatta osapuolta, se on järkevä teko. On senkin takia, että saat varmuuden, että kaikki menee oikein. Ei olisi yhtään kiva, että siinä vaiheessa, kun alat muutoin voida paremmin, tuleekin mieleen jotkut käytännön asiat, jotka olisi pitänyt ottaa paremmin hanskaan. Kuten tiedät, puhun kokemuksesta:-)

        Eipä ollut tuttavamiehenkään veto yllättävä. Tavallaan haluan ajatella, että onhan se hienoa, että ihmiset yrittää uudelleen ja ei tulisi ns. turhia eroja. Mutta kun se vain niin hemmetin harvoin onnistuu. Ja ylipäätään, jos semmoisia ajatuksia on, niin kyllä pitäisi malttaa sitten mennä niitä kohti eikä sekoittaa pakkaan ketään muuta, millään tasolla. Ymmärrän todella hyvin, että sua ei kiinnostele alkaa tuttavuutta uudelleen viritellä. Siis eihän hän ole tehnyt mitään väärää, varsinaisesti, mutta...lisäksi kyllä moinen tuuliviirimäisyys voi olla muissakin asioissa, niin nyt sun kannattaa myös miettiä, haluatko semmoista sun elämään edes kaveruuden tasolla.

        Täällä on luvattu ensi viikoksi vähän kivempaa keliä, sitä kyllä odotan! Lauantaina oli sukulaistytön valmistujaisjuhlat, niitä jouduttiin vähän siirtämään, mutta ihan mukavat juhlat oli. Me ei oltu kovin kauaa, kun molemmilla on ollut vähän flunssainen olo, ei mitään isoa, mutta sen verran, että väsyttää. Ollaan vanhoja ja tultiin kotiin nukkumaan:-)

        Oli tosiaankin haikeat hetket lähteä vanhasta työpaikasta, mutta totta, että ystävyyshän säilyy. Mutta ajattelen, että ei näitä uusia tilaisuuksia niin usein vaan tule, itse asiassa, tämä on mun eka kerta, kun näin lennosta vaihdan hommia. Mutta jos ei nyt, niin koska? Matkustamista tulee alussa vähän, sitä en niin odota, mutta toisaalta jos hommat on kiinnostavia, niin eiköhän sekin mene.

        Pärjäile nyt siellä ja muista nauttia kesästä säkin, kohta tulee kaikkea ihanaa kesäruokaa, jos alkaisi maistumaan! Sua täällä lämmöllä ajattelee ystäväsi Samis

        Aurinkoa ja uuden viikon alkua ystävä, ja nyt sitä lämpöäkin on tullut jo sinnekin varmasti...juuri sopivasti kun pääsit lomailemaan ja vapaalle. 🌼🌼🌞🌞Olet kyllä lämmön ja auringon ansainnut ja hei lämpimät onnittelut vielä uudesta hienosta mahdollisuudesta uuteen työhön, se on oikeasti elämässä aina hieno juttu, voit olla ylpeä itsestäsi ja tyytyväinen! 🤗🥳🥳 Minä iloitsen täällä mukana...🌸🌸

        Ja juurikin niin kun ei odota oikeastaan yhtään mitään eikä ainakaan kovin hyvää niin ei tule enempää pettymyksiä eikä harmia vaan asiat hoitaa kolmas taho tästä eteenpäin. Itselläkin stressi helpottaa siinä ja se on tarpeenkin nyt että helpottaa.

        Joo se oli hienoa, että yrittivät vielä ja toivoin kyllä aidosti, että oisivat saaneet perheensä kasaan ihan lastenkin vuoksi mutta tuo tuuliviirimäisyys miten osasitkin sen sanoa, sitä on ollut jo sen jälkeenkin...tuntuu että joka päivä on vähän kuin eri persoona ja jotenkin eri jutut eikä niin kuin jatku keslustelut eikä oo enää kovin luontevaa. Niin oon aatellut just etten kaipaa kyllä yhtään lisää tuuliviirejä elämääni. Olet juurikin oikeassa siinä. Ehkä ajoitus oli väärä ja se meni siinä, ihan ystävyydenkin tasolla vaan.

        Ai ootte molemmat vähän flunssassa, tympeää kyllä saada kesäflunssa mutta onneksi ei sentään koronaa ole. Ja nyt voit lepäillä alkuun ja parailla itseäsi lämpimässä kesäilmassa omalla pihalla. Ja myös vaikka ihan pötkötellen sohvalla jne. Nyt ei oo kiire hetkeen minnekään. :) Toivottavasti flunssa helpottaa pian!

        Niin sulle tulee uuden työn myötä matkusteluakin ainakin alkuun mutta sekin voi olla vähän vaihtelua ja jos ei jatku kuitenkasn koko ajan niin sen kestää ja hyvin sä tulet pärjäämään, tiedän sen!!! ❤

        Olen jo uusia perunoita, porkkanoita, tilliä ja ruohosipulia syönyt ja ai että ne on hyviä, ihan mun lempiruokaa kesällä...voisin elää vaan niillä ja vähän voikastiketta ja vaikka fetaa tms.niin kyllä maha täyttyy. Mitkähän on sun kesäherkkuja, kesällä on kyllä vaikka mitä herkkuja tarjolla. :)

        Kiitos paljon Samis ja samoin sinä nauti kesäisistä päivistä ja lomasta, vähän kuin uuden alusta taas, sulla on elämässä hieno vaihe nyt vaikka varmasti jännittää myös. Mutta kuuluu asiaan. Aurinkoa, iloa ja kaikkea hyvää päivääsi ja parannuhan flunssasta pian! 🌼🌼🤗 Kuullaan...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aurinkoa ja uuden viikon alkua ystävä, ja nyt sitä lämpöäkin on tullut jo sinnekin varmasti...juuri sopivasti kun pääsit lomailemaan ja vapaalle. 🌼🌼🌞🌞Olet kyllä lämmön ja auringon ansainnut ja hei lämpimät onnittelut vielä uudesta hienosta mahdollisuudesta uuteen työhön, se on oikeasti elämässä aina hieno juttu, voit olla ylpeä itsestäsi ja tyytyväinen! 🤗🥳🥳 Minä iloitsen täällä mukana...🌸🌸

        Ja juurikin niin kun ei odota oikeastaan yhtään mitään eikä ainakaan kovin hyvää niin ei tule enempää pettymyksiä eikä harmia vaan asiat hoitaa kolmas taho tästä eteenpäin. Itselläkin stressi helpottaa siinä ja se on tarpeenkin nyt että helpottaa.

        Joo se oli hienoa, että yrittivät vielä ja toivoin kyllä aidosti, että oisivat saaneet perheensä kasaan ihan lastenkin vuoksi mutta tuo tuuliviirimäisyys miten osasitkin sen sanoa, sitä on ollut jo sen jälkeenkin...tuntuu että joka päivä on vähän kuin eri persoona ja jotenkin eri jutut eikä niin kuin jatku keslustelut eikä oo enää kovin luontevaa. Niin oon aatellut just etten kaipaa kyllä yhtään lisää tuuliviirejä elämääni. Olet juurikin oikeassa siinä. Ehkä ajoitus oli väärä ja se meni siinä, ihan ystävyydenkin tasolla vaan.

        Ai ootte molemmat vähän flunssassa, tympeää kyllä saada kesäflunssa mutta onneksi ei sentään koronaa ole. Ja nyt voit lepäillä alkuun ja parailla itseäsi lämpimässä kesäilmassa omalla pihalla. Ja myös vaikka ihan pötkötellen sohvalla jne. Nyt ei oo kiire hetkeen minnekään. :) Toivottavasti flunssa helpottaa pian!

        Niin sulle tulee uuden työn myötä matkusteluakin ainakin alkuun mutta sekin voi olla vähän vaihtelua ja jos ei jatku kuitenkasn koko ajan niin sen kestää ja hyvin sä tulet pärjäämään, tiedän sen!!! ❤

        Olen jo uusia perunoita, porkkanoita, tilliä ja ruohosipulia syönyt ja ai että ne on hyviä, ihan mun lempiruokaa kesällä...voisin elää vaan niillä ja vähän voikastiketta ja vaikka fetaa tms.niin kyllä maha täyttyy. Mitkähän on sun kesäherkkuja, kesällä on kyllä vaikka mitä herkkuja tarjolla. :)

        Kiitos paljon Samis ja samoin sinä nauti kesäisistä päivistä ja lomasta, vähän kuin uuden alusta taas, sulla on elämässä hieno vaihe nyt vaikka varmasti jännittää myös. Mutta kuuluu asiaan. Aurinkoa, iloa ja kaikkea hyvää päivääsi ja parannuhan flunssasta pian! 🌼🌼🤗 Kuullaan...

        Hei heiiiiii Ystävä taasen,
        Täällä on flunssa helpottanut ja elämä taas sikäli parantunut, miehen lomaa nyt odottelen, mutta sitä pitää vielä ensi odottaa. Onneksi kuitenkin juhannus katkaisee hetkeksi kumminkin! Meillä on ollut tapana käydä joko kavereiden mökillä tai miehen siskolla, mutta tänä vuonna teimme päätöksen, että olemme ihan kotiterassilla, sillä JOS nyt oikeasti ne kesän ekat helteet on käsillä, niin tahdon tehdä ruokaa ulkona ja avata kesäkuoharin! Meille saa kyllä tulla pyörähtämään, jos tahtoo, mutta tällä kertaa emme ala hössäämään tuliaisia, viemisiä ja kyytejä!

        Tuuliviiristä: nyt on suuri vaara, että koska olet haavoittuvassa tilanteessa, sen haistaa tietyn sortin hyväksikäyttäjä. En tarkoita mitään total evil mind-tyyppiä, vaan juuri tuota, että omiin ongelmiin ja hetken fiiliksiin haluaa sut seuraksi niitä jakamaan ilman aietta sen kummemmin sitten "antaa takaisin". En tarkoita, että ihmissuhteiden tai kaveruuden pitäisi olla mikään 50/50 tasan tarkkaan aina, mutta varmaan tajuat, mitä ajan takaa.

        Ihanaa, että sulle on kesäherkut maistuneet! Mun alkukesän herkku on perinteisesti parsa ja sitten koko kesän mikä vaan, mikä kesäkeittiössä helposti kokkaantuu. Ehkä eniten pidän kasviksista minäkin. Nyt mulla kasvaa ruohosipulia, jota silppuan kaiken päälle:-) lisäksi persiljaa rakastan.

        Haaveeni juhannusviikonlopulle on pe tai la herätä ajoissa ja mennä tekemään aamainen ulos, munakasta ja mimosaa, eli alkoholi kuuluu nyt tähän vkonloppuun, hah haa! Ja haave ehkä on sen verran vaatimaton, että saan sen toteen, tuo ajoissa herääminen taitaa olla siinä se hankalin rasti!

        Oikein hyvää Juhannusta sulle, toivottavasti löydät kivaa tekemistä, olet mielessäni, kun nostan sen kuoharilasin, ajattelen meitä selviytyjiä, toivottaa näin tuumaten ystäväsi Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei heiiiiii Ystävä taasen,
        Täällä on flunssa helpottanut ja elämä taas sikäli parantunut, miehen lomaa nyt odottelen, mutta sitä pitää vielä ensi odottaa. Onneksi kuitenkin juhannus katkaisee hetkeksi kumminkin! Meillä on ollut tapana käydä joko kavereiden mökillä tai miehen siskolla, mutta tänä vuonna teimme päätöksen, että olemme ihan kotiterassilla, sillä JOS nyt oikeasti ne kesän ekat helteet on käsillä, niin tahdon tehdä ruokaa ulkona ja avata kesäkuoharin! Meille saa kyllä tulla pyörähtämään, jos tahtoo, mutta tällä kertaa emme ala hössäämään tuliaisia, viemisiä ja kyytejä!

        Tuuliviiristä: nyt on suuri vaara, että koska olet haavoittuvassa tilanteessa, sen haistaa tietyn sortin hyväksikäyttäjä. En tarkoita mitään total evil mind-tyyppiä, vaan juuri tuota, että omiin ongelmiin ja hetken fiiliksiin haluaa sut seuraksi niitä jakamaan ilman aietta sen kummemmin sitten "antaa takaisin". En tarkoita, että ihmissuhteiden tai kaveruuden pitäisi olla mikään 50/50 tasan tarkkaan aina, mutta varmaan tajuat, mitä ajan takaa.

        Ihanaa, että sulle on kesäherkut maistuneet! Mun alkukesän herkku on perinteisesti parsa ja sitten koko kesän mikä vaan, mikä kesäkeittiössä helposti kokkaantuu. Ehkä eniten pidän kasviksista minäkin. Nyt mulla kasvaa ruohosipulia, jota silppuan kaiken päälle:-) lisäksi persiljaa rakastan.

        Haaveeni juhannusviikonlopulle on pe tai la herätä ajoissa ja mennä tekemään aamainen ulos, munakasta ja mimosaa, eli alkoholi kuuluu nyt tähän vkonloppuun, hah haa! Ja haave ehkä on sen verran vaatimaton, että saan sen toteen, tuo ajoissa herääminen taitaa olla siinä se hankalin rasti!

        Oikein hyvää Juhannusta sulle, toivottavasti löydät kivaa tekemistä, olet mielessäni, kun nostan sen kuoharilasin, ajattelen meitä selviytyjiä, toivottaa näin tuumaten ystäväsi Samis

        Heippa hei ystäväiseni Samis ja ihan mahtava kuulla, että flunssat on parantuneet ja voit nauttia lomasta ihan täysin siemauksin terveenä. :) Ja nyt on helteet ja aurinkoa tulossa, että sulle ihan loistava loman alku. 🌞🌞

        Ja teidän juhannus kuulostaa juurikin oikein hyvältä viettää se kotosalla rennosti omalla terassilla nauttien ja kesäruokia tehden. ❤ Hyvä päätös varmasti, uskon niin!

        Ja joo itse asiassa koko ajan vähemmän ja vähemmän enää koko ihminen jotenkin innostaa eikä jututkaan suju samaan tapaan kuin ennen sitä "yhteenpaluuta" joten uskon että koko kaveruus/tuttavuus kuivuu ihan pian kasaan ja unohtuu. Oot juurikin oikeassa mitä siitä kirjoitit kun itse kuitenkin vielä niin akuutisti kärsin erosta ja oon just haavoittuvainen jne. Tiiän täysin mistä puhut ja haluan välttää kaikki ikävät jutut ja ettei satu vahingossakaan mitään mikä vielä huonontaisi tilannetta. Kiitos viisaista neuvoista ja ajatuksista taas, tiedät kyllä tasan tarkkaan nämä hommat ja tilanteet. :)

        Mun parasta kesäherkkua on tosiaan uudet perunat ja porkkanat tillin ja sen ruohosipulin kera mitä sulla siis itsellä kasvaakin, nams saat sitä napsia sieltä aina vaan ruokiin ja vaikka leivän päällekin. 🤗🤗 Ja hei ihana tuo sun juhannushaave, kyllä se toteutuu eikä oo liikoja vaadittu, oot sen ansainnut ja nautihan siitä! 🤍 🌼🌼

        Kiitos samoin sulle ja teille sinne toivon oikein aurinkoista, lämmintä ja mukavaa juhannuksen aikaa ja kiva tietää, että oon ajatuksissa mukana kun maljan nostat meille, hyvä me selviytyjät!!! 👍👍 Juhannusterkuin, Ap 🌸


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heippa hei ystäväiseni Samis ja ihan mahtava kuulla, että flunssat on parantuneet ja voit nauttia lomasta ihan täysin siemauksin terveenä. :) Ja nyt on helteet ja aurinkoa tulossa, että sulle ihan loistava loman alku. 🌞🌞

        Ja teidän juhannus kuulostaa juurikin oikein hyvältä viettää se kotosalla rennosti omalla terassilla nauttien ja kesäruokia tehden. ❤ Hyvä päätös varmasti, uskon niin!

        Ja joo itse asiassa koko ajan vähemmän ja vähemmän enää koko ihminen jotenkin innostaa eikä jututkaan suju samaan tapaan kuin ennen sitä "yhteenpaluuta" joten uskon että koko kaveruus/tuttavuus kuivuu ihan pian kasaan ja unohtuu. Oot juurikin oikeassa mitä siitä kirjoitit kun itse kuitenkin vielä niin akuutisti kärsin erosta ja oon just haavoittuvainen jne. Tiiän täysin mistä puhut ja haluan välttää kaikki ikävät jutut ja ettei satu vahingossakaan mitään mikä vielä huonontaisi tilannetta. Kiitos viisaista neuvoista ja ajatuksista taas, tiedät kyllä tasan tarkkaan nämä hommat ja tilanteet. :)

        Mun parasta kesäherkkua on tosiaan uudet perunat ja porkkanat tillin ja sen ruohosipulin kera mitä sulla siis itsellä kasvaakin, nams saat sitä napsia sieltä aina vaan ruokiin ja vaikka leivän päällekin. 🤗🤗 Ja hei ihana tuo sun juhannushaave, kyllä se toteutuu eikä oo liikoja vaadittu, oot sen ansainnut ja nautihan siitä! 🤍 🌼🌼

        Kiitos samoin sulle ja teille sinne toivon oikein aurinkoista, lämmintä ja mukavaa juhannuksen aikaa ja kiva tietää, että oon ajatuksissa mukana kun maljan nostat meille, hyvä me selviytyjät!!! 👍👍 Juhannusterkuin, Ap 🌸

        Huomenta Ystävä,
        Piipahdan vain kertomassa, että todellakin nostin sulle lasin ja kerroin miehelle, että tämä on sulle selviytyjän malja. Häntä tuppasi vähän naurattamaan, mutta lähetti myös kovasti terkkuja ja viestin, että varmasti on hyviä asioita tulossa, kun näin reippaasti niitä kohti mennään!

        Meillä loppujen lopuksi oli oikein kiva juhannus, miehen sukulaisia vieraili ja käväistiin heidänkin terdellään, kun saatiin kyyti edestakaisin. Munakasta en tehnyt, mutta kuoharimaljat sentään tosiaan nostettiin ja paloittelin vesimelonia, niin eikös se nyt aja samaa asiaa:-).

        Ruokina oli pizzaa, koska ostettiin Lidlistä semmoinen ihan halpa uuni, mutta sehän toimii kuin se kuuluisa junanvessa avotulella, paistettiin makkaraa myös ja keiteltiin perunoita, tein mausteiset jauhelihapihvit ja tattimuhennoksen.

        Toivottavasti sä olet myös nauttinut lämmöstä, mulle tää on ihan parhautta, täällä juhlien jälkimainingeissa taas tuumaan sua ja lähetän viestin näin, t. Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta Ystävä,
        Piipahdan vain kertomassa, että todellakin nostin sulle lasin ja kerroin miehelle, että tämä on sulle selviytyjän malja. Häntä tuppasi vähän naurattamaan, mutta lähetti myös kovasti terkkuja ja viestin, että varmasti on hyviä asioita tulossa, kun näin reippaasti niitä kohti mennään!

        Meillä loppujen lopuksi oli oikein kiva juhannus, miehen sukulaisia vieraili ja käväistiin heidänkin terdellään, kun saatiin kyyti edestakaisin. Munakasta en tehnyt, mutta kuoharimaljat sentään tosiaan nostettiin ja paloittelin vesimelonia, niin eikös se nyt aja samaa asiaa:-).

        Ruokina oli pizzaa, koska ostettiin Lidlistä semmoinen ihan halpa uuni, mutta sehän toimii kuin se kuuluisa junanvessa avotulella, paistettiin makkaraa myös ja keiteltiin perunoita, tein mausteiset jauhelihapihvit ja tattimuhennoksen.

        Toivottavasti sä olet myös nauttinut lämmöstä, mulle tää on ihan parhautta, täällä juhlien jälkimainingeissa taas tuumaan sua ja lähetän viestin näin, t. Samis

        Moikka ystävä ja lämmintä sekä aurinkoista sunnuntaita, nyt on sitä lämpöä ja aurinkoa sullekin mitä niin yritin lähettää...heh tuli vähän viiveellä perille mutta tulipahan kumminkin. 😅🌞🌞 Nautihan!

        Ja hei kiitos paljon kun muistit mua ja nostit sen maljan, täällä melkein roska silmässä nyt mutta terkkuja miehellesi myös takaisin sinne ja ihana kuulla kuinka oot puhunut.

        Teidän juhannus kuulostaa menneen tosi hyvin ja ollut varmasti kivaa, ja vesimeloni sekä se kuohari oikein hyvä. 🤗👍👍 Ja vau oot tehnyt oikein tattimuhennosta ja vaikka mitä herkkuja, taidat tykätä ruoanlaitosta ja olla siinä myös hyväkin. Varmaan maistui kaikille paremmin kuin hyvin. Mun juhannus oli yllättäen vähän rankka ja surumielinen vielä, ja oli ehkä aika yksinäinen ja surkea olokin mutta eiköhän se helpota kun oppii nämä kaikki jutut ettei toista enää ole. Osasin tähän varautua niin ei päässyt kyllä yllättämään.

        Mutta kiva kun piristit mun sunnuntaita ja nautihan tosiaan nyt lomasta, vähän uudesta alusta, lämmöstä/helteestä, valosta ja kesästä kaikkine kauneuksineen ja kukkineen mitä oot istutellut ja hoitanut siellä. 🌼🌼 Kuullaan taas ja voi hyvin! :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moikka ystävä ja lämmintä sekä aurinkoista sunnuntaita, nyt on sitä lämpöä ja aurinkoa sullekin mitä niin yritin lähettää...heh tuli vähän viiveellä perille mutta tulipahan kumminkin. 😅🌞🌞 Nautihan!

        Ja hei kiitos paljon kun muistit mua ja nostit sen maljan, täällä melkein roska silmässä nyt mutta terkkuja miehellesi myös takaisin sinne ja ihana kuulla kuinka oot puhunut.

        Teidän juhannus kuulostaa menneen tosi hyvin ja ollut varmasti kivaa, ja vesimeloni sekä se kuohari oikein hyvä. 🤗👍👍 Ja vau oot tehnyt oikein tattimuhennosta ja vaikka mitä herkkuja, taidat tykätä ruoanlaitosta ja olla siinä myös hyväkin. Varmaan maistui kaikille paremmin kuin hyvin. Mun juhannus oli yllättäen vähän rankka ja surumielinen vielä, ja oli ehkä aika yksinäinen ja surkea olokin mutta eiköhän se helpota kun oppii nämä kaikki jutut ettei toista enää ole. Osasin tähän varautua niin ei päässyt kyllä yllättämään.

        Mutta kiva kun piristit mun sunnuntaita ja nautihan tosiaan nyt lomasta, vähän uudesta alusta, lämmöstä/helteestä, valosta ja kesästä kaikkine kauneuksineen ja kukkineen mitä oot istutellut ja hoitanut siellä. 🌼🌼 Kuullaan taas ja voi hyvin! :)

        Heipä hei Ystävä,
        Kylläpä sä mulle ihanat kesähelteet lähetitkin! Kannatti odottaa postikuljetusta, nyt on kesä kukkeimmillaan, kirjaimellisesti. Mies tosin viritti terassille eilen kaksi uutta isoa varjoa, hän kun ei helteistä nauti yhtä paljon kuin minä:-)

        Mulla on nyt aamupäivät aikaa nautiskella yksin kahvia puutarhassa ennen kuin kotiutuu töistä ja aletaan pikku puuhiin. En tiedä vielä (hänkään ei aamulla tiennyt) voiko aloittaa loman jo tänään vai vieläkö huo on mentävä ap töihin, mutta sitten se alkaa!

        Uusi pomo soitti eilen ja sovittiin tarkemmin kellonajat jne. elokuun aloitukselle. Tuli hyvä mieli, kun kuulin, miten tarkkaan siellä on jo suunniteltu perehdyttämistä ja muita juttuja. Tervetullut olo! voi kun kaikki työnantajat ymmärtäisi, miten vähästä on uuden työntekijän motivaatio kiinni, mähän olen jo ihan valmis raatamaan siellä vaikka kuinka:-)

        Olet ollut kovasti mielessä ja olen tuuminut, miten sun kesä etenee, toivottavasti koko ajan vain paremmin! Ja toivottavasti jaksat välillä vähän ihmisten ilmoillekin, vaikka kesäkahvilaan tai kirjastoon tai puistoon! Ota eväät mukaan ja nauti kivasta piknikistä!

        Muuta tänne ei nyt oikein kuulu, palaan kertoilemaan, koska loma alkoi ja muita lomakuulumisia, tänään näin ja sinne kesäiloa toivottaa ystäväsi Samis!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heipä hei Ystävä,
        Kylläpä sä mulle ihanat kesähelteet lähetitkin! Kannatti odottaa postikuljetusta, nyt on kesä kukkeimmillaan, kirjaimellisesti. Mies tosin viritti terassille eilen kaksi uutta isoa varjoa, hän kun ei helteistä nauti yhtä paljon kuin minä:-)

        Mulla on nyt aamupäivät aikaa nautiskella yksin kahvia puutarhassa ennen kuin kotiutuu töistä ja aletaan pikku puuhiin. En tiedä vielä (hänkään ei aamulla tiennyt) voiko aloittaa loman jo tänään vai vieläkö huo on mentävä ap töihin, mutta sitten se alkaa!

        Uusi pomo soitti eilen ja sovittiin tarkemmin kellonajat jne. elokuun aloitukselle. Tuli hyvä mieli, kun kuulin, miten tarkkaan siellä on jo suunniteltu perehdyttämistä ja muita juttuja. Tervetullut olo! voi kun kaikki työnantajat ymmärtäisi, miten vähästä on uuden työntekijän motivaatio kiinni, mähän olen jo ihan valmis raatamaan siellä vaikka kuinka:-)

        Olet ollut kovasti mielessä ja olen tuuminut, miten sun kesä etenee, toivottavasti koko ajan vain paremmin! Ja toivottavasti jaksat välillä vähän ihmisten ilmoillekin, vaikka kesäkahvilaan tai kirjastoon tai puistoon! Ota eväät mukaan ja nauti kivasta piknikistä!

        Muuta tänne ei nyt oikein kuulu, palaan kertoilemaan, koska loma alkoi ja muita lomakuulumisia, tänään näin ja sinne kesäiloa toivottaa ystäväsi Samis!

        Heipä hei ystäväiseni, joo nyt tuli vihdoin lähetys perille mutta tulikin oikein kunnon lämpöaallon kera heh ja aurinkoa riittää myös, sua just mietin että siellä nautit kun minä oon vähän enemmän kuin miehesi, että en ihan näin kuumasta vaan varjoon mieluummin sitten. 🌞🌼

        Mutta siis hieno homma, että miehesi pääsee viimeistään ainakin huomenna hyvissä ajoin aloittamaan loman niin saat lomaseuraa, on se kuiten kivempi sit yhdessä sitä viettää. Varjon alla tai ilman. 🤗

        Ja hei olipa varmasti kiva juttu tuo, että uusi pomosi oikein soitti, ei mitään sposteja, ja kertoi sulle hyvin kaikesta sitten elokuulle jo ja tuli kyllä varmasti hyvinkin tervetullut olo ja sua selvästi odotetaan sinne kovasti. Ja ihana asenne sulla myös, että oot jo valmis raatamaan uuden työn parissa mutta nyt saat vielä kuitenkin lomailla ja nauttia siellä ulkosalla tästä lämmöstä. 😍😍 Mutta on varmasti hyvä tunne ja mieli myös aloitella työt sitten elokuussa kun kaikki on selvää ja tietää että on tervetullut uuteen paikkaan.

        Kiitos ja kiva kuulla, että joku ainakin miettii mua ja ei vaan joku vaan sinä juuri...tuntuu että ihmiset nykyään niin kiinni omissa jutuissaan ettei muiden jutut eikä asiat juurikaan kiinnosta ja ymmärtäähän sen tietenkin jos on kova kiire elämässä ja kaikillahan meillä on omat juttumme. Mutta ihana kuulla, että sulla kaiken keskellä on aikaa aina hetki mullekin, oon siitä tosi kiitollinen ja iloinen. 🙏🤗

        Mulla päivät vaihtelee vielä aika lailla ja tällä hetkellä kehokin taas reagoi tai se vatsa siis, kun ollut huonompia päiviä niin myös vatsakin heti huonompi. :( Mutta koitetaan täällä kovasti taistella ja mennä vaan eteenpäin ja puskea aina välillä vastatuulta vastaan. Kovasti mietin kaikkea millä olo helpottuisi ja jotenkin pääsisi aina edes vähän paremmin elämään taas kiinni. Kyllä mä vielä jotain keksin, en periksi anna! :)

        Palailehan aina välillä tosiaan kertomaan teidän lomakuulumisianne, odotan aina innolla. Ja oikein mukavaa ja leppoisaa yhteisen loman aloitusta teille, nauttikaa... ❤ Kiitos ja samoin sinne kesän iloa ja valoa joka hetkeen!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heipä hei ystäväiseni, joo nyt tuli vihdoin lähetys perille mutta tulikin oikein kunnon lämpöaallon kera heh ja aurinkoa riittää myös, sua just mietin että siellä nautit kun minä oon vähän enemmän kuin miehesi, että en ihan näin kuumasta vaan varjoon mieluummin sitten. 🌞🌼

        Mutta siis hieno homma, että miehesi pääsee viimeistään ainakin huomenna hyvissä ajoin aloittamaan loman niin saat lomaseuraa, on se kuiten kivempi sit yhdessä sitä viettää. Varjon alla tai ilman. 🤗

        Ja hei olipa varmasti kiva juttu tuo, että uusi pomosi oikein soitti, ei mitään sposteja, ja kertoi sulle hyvin kaikesta sitten elokuulle jo ja tuli kyllä varmasti hyvinkin tervetullut olo ja sua selvästi odotetaan sinne kovasti. Ja ihana asenne sulla myös, että oot jo valmis raatamaan uuden työn parissa mutta nyt saat vielä kuitenkin lomailla ja nauttia siellä ulkosalla tästä lämmöstä. 😍😍 Mutta on varmasti hyvä tunne ja mieli myös aloitella työt sitten elokuussa kun kaikki on selvää ja tietää että on tervetullut uuteen paikkaan.

        Kiitos ja kiva kuulla, että joku ainakin miettii mua ja ei vaan joku vaan sinä juuri...tuntuu että ihmiset nykyään niin kiinni omissa jutuissaan ettei muiden jutut eikä asiat juurikaan kiinnosta ja ymmärtäähän sen tietenkin jos on kova kiire elämässä ja kaikillahan meillä on omat juttumme. Mutta ihana kuulla, että sulla kaiken keskellä on aikaa aina hetki mullekin, oon siitä tosi kiitollinen ja iloinen. 🙏🤗

        Mulla päivät vaihtelee vielä aika lailla ja tällä hetkellä kehokin taas reagoi tai se vatsa siis, kun ollut huonompia päiviä niin myös vatsakin heti huonompi. :( Mutta koitetaan täällä kovasti taistella ja mennä vaan eteenpäin ja puskea aina välillä vastatuulta vastaan. Kovasti mietin kaikkea millä olo helpottuisi ja jotenkin pääsisi aina edes vähän paremmin elämään taas kiinni. Kyllä mä vielä jotain keksin, en periksi anna! :)

        Palailehan aina välillä tosiaan kertomaan teidän lomakuulumisianne, odotan aina innolla. Ja oikein mukavaa ja leppoisaa yhteisen loman aloitusta teille, nauttikaa... ❤ Kiitos ja samoin sinne kesän iloa ja valoa joka hetkeen!

        Ystäväiseni,
        Täällä ollaan taas, loma on alkanut ja että on kelitkin edelleen hellineet, hieman ripsautti lauantaina ja uusia sateita tulossa kai huomenna, joten tänään täytyy vielä ruuat suunnitella ulkopuolen laidalla laitettavaksi!

        Meillä on aikuinen kummipoika, jolla alkoi perjantaina myös loma, joten hän tuli meitä ilahduttamaan ja pitsoja paistelemaan:-) Muutoin ollaan oltu kotona vaan. No sen verran olen poikkeillut muualla, että olen käynyt ruokkimassa siskon marsuja:-) he ovat torstaihin saakka reissussa.

        Harmi kuulla mahakivuista, mutta totta sekin, että sitäpä puolta ei nämä helteet helli, itsellä välillä vähän samaa vikaa, eli saa olla aika varovainen, mitä suuhunsa laittaa. Yritän syödä lämpimän ruuan joka päivä, mutta välillä siinä on kyllä haasteita ja meinaa mennä pelkällä voikkarilla. Yritän keittoa keitellä, että olisi jotain helppoa napata jääkaapista. Eilen mies onneksi paistoi kanaa, keitti riisiä ja tekaisi vielä hemmetin hyvän kesäsipuli/kerma/minttu-kastikkeen. Ei yhtään kuulosta, että nämä sopisi yhteen, mutta kyllä vaan sopi:-)

        Hyttysistä on helkkarinmoinen riesa, ei tunnu auttavan, vaikka olen sumuttanut koko otsonikerroksen myrkyillä varmaan kuolemaan, jos siis siellä happi loppuu, se on mun vika!

        Muuta tänne ei nyt vielä oikein ole kerennyt kuulumaankaan, toivottavasti sulla on kaikki siellä aina vaan paremmin, sitä toivoo täältä ystäväsi Samis!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ystäväiseni,
        Täällä ollaan taas, loma on alkanut ja että on kelitkin edelleen hellineet, hieman ripsautti lauantaina ja uusia sateita tulossa kai huomenna, joten tänään täytyy vielä ruuat suunnitella ulkopuolen laidalla laitettavaksi!

        Meillä on aikuinen kummipoika, jolla alkoi perjantaina myös loma, joten hän tuli meitä ilahduttamaan ja pitsoja paistelemaan:-) Muutoin ollaan oltu kotona vaan. No sen verran olen poikkeillut muualla, että olen käynyt ruokkimassa siskon marsuja:-) he ovat torstaihin saakka reissussa.

        Harmi kuulla mahakivuista, mutta totta sekin, että sitäpä puolta ei nämä helteet helli, itsellä välillä vähän samaa vikaa, eli saa olla aika varovainen, mitä suuhunsa laittaa. Yritän syödä lämpimän ruuan joka päivä, mutta välillä siinä on kyllä haasteita ja meinaa mennä pelkällä voikkarilla. Yritän keittoa keitellä, että olisi jotain helppoa napata jääkaapista. Eilen mies onneksi paistoi kanaa, keitti riisiä ja tekaisi vielä hemmetin hyvän kesäsipuli/kerma/minttu-kastikkeen. Ei yhtään kuulosta, että nämä sopisi yhteen, mutta kyllä vaan sopi:-)

        Hyttysistä on helkkarinmoinen riesa, ei tunnu auttavan, vaikka olen sumuttanut koko otsonikerroksen myrkyillä varmaan kuolemaan, jos siis siellä happi loppuu, se on mun vika!

        Muuta tänne ei nyt vielä oikein ole kerennyt kuulumaankaan, toivottavasti sulla on kaikki siellä aina vaan paremmin, sitä toivoo täältä ystäväsi Samis!

        Moikka ja kesäistä uuden lomaviikon alkua sinne teille lomalaisille! 🌞🌞 On kyllä ollut kuuma ja aurinko hellinyt, mutta ilmeisesti tällä viikolla vähän viilenee mutta suht lämpimänä silti pysyy. :)

        Onpas kiva kun kummipoika haluaa vielä aikuisenakin tulla teille kylään ja siellä ootte saaneet herkullisia pitsoja sitten varmaan kun paistellut niitä. 🍕🍕🍕 Ja niin sulla oli tosiaan sisko jonka kanssa oli hyvät välit, se on varmasti tosi ihana kun niin on ja voi jakaa asioita ja elämäänsä oman siskon kanssa. Marsut on söpöjä kyllä, mielellään käyt varmasti ruokkimassa ja hoitamassa ja autat siskoa. ❤

        Siis helteellä ei kyllä ainakaan just ruoka maistu yli päänsä oikein ja sitten kun vielä reagoin tän vatsan kanssa edelleen eroon ja nyt eniten ehkä niin hankalaa on kieltämättä ollut. Mutta sun miehen laittama ruoka kuulosti kyllä hyvältä ja se kastike myös, uskon että ainekset sopi itse asiassa hyvin yhteen ja maistui. Teillä nyt mukavaa siellä yhdessä lomailla. 😍

        Hyttysiä ja paarmoja on nyt riittänyt kyllä ja muakin on ehtinyt useampi paarma puraista kun niin iso paukama tullut ja hirveä kutina, että raapinut melkein ihon rikki. Ne on tympeitä kyllä. Mutta ei täältä happi oo loppunut vielä lainkaan, että voit vielä huoletta suihkutella siellä heh. 😄😆😅

        Täällä edetään hetki ja päivä kerrallaan ja koitetaan vaan jostain repiä jotain pienen pientäkin ilon pisaraa ja ajatuksia muuhun kuin eroon ja niihin sotkuihin. Kiitos tsempeistä ystävä! ❤ Ja teille sinne tosi ihania, leppoisia, ja mukavia lomapäiviä ja voikaa hyvin ja nautihan edelleen kukkasista ja puutarhastasi kun nyt juuri varmaan kukkii parhaimmillaan. 🌸🌸🌼🌼 Heinäkuun terkuin, ap


    • Anonyymi

      Minkä takia miehesi olisi pitänyt tulla hakemaan sinut pois äitisi luota? Emotionaalinen tyhjiö on yksi kaikkein suurimmista syistä erota; jos aina mennään suhteessa toisen pillin mukaan, niin toinen saa jossain vaiheessa tarpeekseen.
      Äitisi tuntee tyttärensä, eli sinut ja on vävynsä puolella eikä osaa ajatella asiaa
      sinun kannaltasi.

      • Anonyymi

        Hei vaan, no siis olimme sopineet kyllä ihan yhdessä, että hakee toisena pääsiäispyhän iltana sitten takaisin kotiin. Että ihan siksi nyt vaan koska kaikki oli suunniteltu niin joka päässä. Kyllähän äidillänikin on oma elämänsä ja oikeus tietää milloin joku tulee ja milloin lähtee.

        Mutta joo yhtä kaikki emotionaalista tyhjyyttä tässä kokee yksi sun toinen tällä hetkellä ja on tuntenut jo pitkään nyt kun on tunteitaan ollut aikaa ja pakkokin tutkailla. Ehkäpä tyhjiöt vielä täyttyvät joku päivä taas eheytymisellä ja paremmilla asioilla.

        Ja okei, en oikein ymmärtänyt tuota äitisi tuntee sinut kommenttia mutta nyt kun mietin mitä yritit ilmeisesti minulle "piruilla" tai kertoa hieman ilkeilevästi (asia jota en millään ymmärrä miksi kommentit pitää kirjoittaa ilkeästi eikä asiallisesti ja rakentavasti) niin ymmärrän joo. Sinähän tunnet hyvin äitini, minut ja kaikki ja koko tarinan vuosien takaa. Mutta hyvä niin, että sinulla on niin selkeänä koko homma vaan edessäsi ja voit sen tänne paukauttaa toiselle. Kiitos paljon silti kommentistasi ja kun jaksoit kirjoittaa ja kertoa mielipiteesi. :) Hyvää ja aurinkoista kesää Sinulle toivon! 🌼🌼🌿🌿


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei vaan, no siis olimme sopineet kyllä ihan yhdessä, että hakee toisena pääsiäispyhän iltana sitten takaisin kotiin. Että ihan siksi nyt vaan koska kaikki oli suunniteltu niin joka päässä. Kyllähän äidillänikin on oma elämänsä ja oikeus tietää milloin joku tulee ja milloin lähtee.

        Mutta joo yhtä kaikki emotionaalista tyhjyyttä tässä kokee yksi sun toinen tällä hetkellä ja on tuntenut jo pitkään nyt kun on tunteitaan ollut aikaa ja pakkokin tutkailla. Ehkäpä tyhjiöt vielä täyttyvät joku päivä taas eheytymisellä ja paremmilla asioilla.

        Ja okei, en oikein ymmärtänyt tuota äitisi tuntee sinut kommenttia mutta nyt kun mietin mitä yritit ilmeisesti minulle "piruilla" tai kertoa hieman ilkeilevästi (asia jota en millään ymmärrä miksi kommentit pitää kirjoittaa ilkeästi eikä asiallisesti ja rakentavasti) niin ymmärrän joo. Sinähän tunnet hyvin äitini, minut ja kaikki ja koko tarinan vuosien takaa. Mutta hyvä niin, että sinulla on niin selkeänä koko homma vaan edessäsi ja voit sen tänne paukauttaa toiselle. Kiitos paljon silti kommentistasi ja kun jaksoit kirjoittaa ja kertoa mielipiteesi. :) Hyvää ja aurinkoista kesää Sinulle toivon! 🌼🌼🌿🌿

        Missään nimessä ei ole ollut tarkoitus piruilla, mutta eikö äitisi ole äitisi joka on sinut synnyttänyt ja kasvattanut, eikö äiti tunne lapsensa parhaiten. hän saattaa olla sitä ikäluokkaa jolle avioero oli ehkä totaalinen ei ei, ehkä jopa jonkilainen häpeän paikka. ja jos hän piti miehestäsi, eili vävystään, niin hän ei ehkä osaa osoittaa tunteitaan oikein. emotionaalisella tyhjyydellä tarkoitin yleisellä tasolla syitä esimerkiksi juuri eroihin. voin ottaa osaa nykyiseen olotilaasi,mutta sympiat nyt jostain ohjautuvat poispäin sinusta miehesi puolelle.koska särähti korvaan niin pahasti tuo, että oli sovittu että tulee hakemaan. tällä palstalla olet sinä muutamat muut saaneet kokea upeaa myötäelämistä ja vertaistukea.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missään nimessä ei ole ollut tarkoitus piruilla, mutta eikö äitisi ole äitisi joka on sinut synnyttänyt ja kasvattanut, eikö äiti tunne lapsensa parhaiten. hän saattaa olla sitä ikäluokkaa jolle avioero oli ehkä totaalinen ei ei, ehkä jopa jonkilainen häpeän paikka. ja jos hän piti miehestäsi, eili vävystään, niin hän ei ehkä osaa osoittaa tunteitaan oikein. emotionaalisella tyhjyydellä tarkoitin yleisellä tasolla syitä esimerkiksi juuri eroihin. voin ottaa osaa nykyiseen olotilaasi,mutta sympiat nyt jostain ohjautuvat poispäin sinusta miehesi puolelle.koska särähti korvaan niin pahasti tuo, että oli sovittu että tulee hakemaan. tällä palstalla olet sinä muutamat muut saaneet kokea upeaa myötäelämistä ja vertaistukea.

        Voit ihan vapaasti osoittaa toiselle osapuolelle sympatiasi vaikka ihan henk.koht....haluatko numeron, voin antaa. Aika jännä, että ilmeisesti herättää sinussa katkeruutta josko joku osaa olla empaattinen minulle ja muille saman kokeneille täällä mutta kateus/katkeruus valitettavasti paistaa sinusta aika pitkälle viimeisten lauseiden myötä. No minä tunnen sinua kohtaan empatiaa kyllä monestakin syystä. Ei varmasti ole hyvä olla sinullakaan millään tavoin. Toivottavasti olosi helpottuu jossain vaiheessa etkä koe tarvetta purkaa sitä muihin ihmisiin.

        Ja äitini ei pitänyt kyllä yhtään vävystään, joka valehteli myös hänelle päin naamaa koko ajan ja kerran meinasi jopa käydä vihoissaan fyysisesti kimppuun eli pieleen meni sinun tulkintasi siitäkin. Kyse on muista äidin ja tyttären välisistä jutuista mutta ei tästä miehestä suoranaisesti johtuvia. Se ettei osaa tukea toista... no en jaksa sinulle tuhlata aikaani eikä ne asiat kuulu edes sinulle. Mutta voit tosiaan osoittaa sympatiasi jossakin muualla oikeaan osoitteeseen ja aika jännä miten täyttä totuutta täällä julistat kaikesta, vaikka et tunne koko tarinaa millään tavoin.

        Mutta provosoidahan sinä tahdotkin. Kyllä minä tunnistan niin nämä. :) Ei voi kuin miettiä mikä omassa elämässä on niin pahoin pielessä kun pitää muille ilkeillä ja tuo provosoinnin kova tarve näillä palstoilla...Itse kokenut aina halua olla heikompien puolella ja tsempata ihmisiä vaikeissa vaiheissa, kuuluu ammattiinikin. Mutta meitä on moneen junaan ja moniin ammatteihin. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. 🌼🌼🌼

        Todella ihmettelen mikä voi olla niin omituista ja erikoista lauseessa on sovittu molemmin puolin asioista. Eiköhän toinen osapuoli myös haeta kotiin josko sovittu niin, että käy pääsiäisen ajan äitinsä luona. Avioliitossa yleensä sovitaan eri jutuista ja aikatauluista mutta ehkä minun ei tarvitse ymmärtääkään sinua. Mutta enää en osallistu sinun kanssasi tähän keskusteluun, voit jatkaa sitä täällä yksin tai muiden kanssa ihan vapaasti niin kauan kuin et puhu puuta heinää ihan kaikesta. Sitä en suostu lukemaan, että joku puhuu mitä sattuu minun elämästäni täällä, joka ei tiedä siitä mitään. Joku raja näilläkin palstoilla on oltava.

        Hyvää jatkoa elämään sinulle ja toivon, että pääset kateudestasi...kateus vie kalatkin vedestä lopulta. On vanha sanonta, jos ihmettelet mitä se tarkoittaa. :) Kiitos mielipiteistäsi silti edelleen ja kun jaksat antaa aikaa tälle asialle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voit ihan vapaasti osoittaa toiselle osapuolelle sympatiasi vaikka ihan henk.koht....haluatko numeron, voin antaa. Aika jännä, että ilmeisesti herättää sinussa katkeruutta josko joku osaa olla empaattinen minulle ja muille saman kokeneille täällä mutta kateus/katkeruus valitettavasti paistaa sinusta aika pitkälle viimeisten lauseiden myötä. No minä tunnen sinua kohtaan empatiaa kyllä monestakin syystä. Ei varmasti ole hyvä olla sinullakaan millään tavoin. Toivottavasti olosi helpottuu jossain vaiheessa etkä koe tarvetta purkaa sitä muihin ihmisiin.

        Ja äitini ei pitänyt kyllä yhtään vävystään, joka valehteli myös hänelle päin naamaa koko ajan ja kerran meinasi jopa käydä vihoissaan fyysisesti kimppuun eli pieleen meni sinun tulkintasi siitäkin. Kyse on muista äidin ja tyttären välisistä jutuista mutta ei tästä miehestä suoranaisesti johtuvia. Se ettei osaa tukea toista... no en jaksa sinulle tuhlata aikaani eikä ne asiat kuulu edes sinulle. Mutta voit tosiaan osoittaa sympatiasi jossakin muualla oikeaan osoitteeseen ja aika jännä miten täyttä totuutta täällä julistat kaikesta, vaikka et tunne koko tarinaa millään tavoin.

        Mutta provosoidahan sinä tahdotkin. Kyllä minä tunnistan niin nämä. :) Ei voi kuin miettiä mikä omassa elämässä on niin pahoin pielessä kun pitää muille ilkeillä ja tuo provosoinnin kova tarve näillä palstoilla...Itse kokenut aina halua olla heikompien puolella ja tsempata ihmisiä vaikeissa vaiheissa, kuuluu ammattiinikin. Mutta meitä on moneen junaan ja moniin ammatteihin. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. 🌼🌼🌼

        Todella ihmettelen mikä voi olla niin omituista ja erikoista lauseessa on sovittu molemmin puolin asioista. Eiköhän toinen osapuoli myös haeta kotiin josko sovittu niin, että käy pääsiäisen ajan äitinsä luona. Avioliitossa yleensä sovitaan eri jutuista ja aikatauluista mutta ehkä minun ei tarvitse ymmärtääkään sinua. Mutta enää en osallistu sinun kanssasi tähän keskusteluun, voit jatkaa sitä täällä yksin tai muiden kanssa ihan vapaasti niin kauan kuin et puhu puuta heinää ihan kaikesta. Sitä en suostu lukemaan, että joku puhuu mitä sattuu minun elämästäni täällä, joka ei tiedä siitä mitään. Joku raja näilläkin palstoilla on oltava.

        Hyvää jatkoa elämään sinulle ja toivon, että pääset kateudestasi...kateus vie kalatkin vedestä lopulta. On vanha sanonta, jos ihmettelet mitä se tarkoittaa. :) Kiitos mielipiteistäsi silti edelleen ja kun jaksat antaa aikaa tälle asialle.

        Ja juuri muuten huomasin kun luin uudestaan kommenttiasi, että se oli ihan täynnä aika räikeitäkin kirj.virheitä ja perus kielioppi puuttui kokonaan ja kirjaimia sanoista paljon. Mutta onneksi olen hyvä oikolukemaan, se ei haittaa siten kyllä mutta olisiko alkoholilla tai muilla jutuilla osuutta asiaan tai sitten ei kirjoitus vaan muuten sujunut tällä kertaa. Mutta ei haittaa, hyvin sain sanomasi perille ja ymmärsin. Mutta nyt kiitos ja piste. 😊😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja juuri muuten huomasin kun luin uudestaan kommenttiasi, että se oli ihan täynnä aika räikeitäkin kirj.virheitä ja perus kielioppi puuttui kokonaan ja kirjaimia sanoista paljon. Mutta onneksi olen hyvä oikolukemaan, se ei haittaa siten kyllä mutta olisiko alkoholilla tai muilla jutuilla osuutta asiaan tai sitten ei kirjoitus vaan muuten sujunut tällä kertaa. Mutta ei haittaa, hyvin sain sanomasi perille ja ymmärsin. Mutta nyt kiitos ja piste. 😊😊

        No jaa ja jukolauta.
        Aina löytyy näitä, jotka aidosti haluavat lyödä lyötyä tai selittää, miten me olemme vastuussa äitiemme virheistä.
        Myönnän, että suutuin. Provosoiduin. Mitä tahansa.
        Nousi mieleen taas omatkin asiat. Ollaan täällä nyt oltu lomafiiliksissä ja tullaan olemaan, siitä lisää myöhemmin, mutta voi saakutti.
        Haluan sanoa, että nämä, jotka kääntää tämän nyt sinun viaksesi, ovat heitä, jotka ottavat kakusta paremman palan koristeineen omalle lautaselle, viimeisen pihvin tai mitä tarjolla on.
        En tarkoita, että sinä tai minä olemme enkeleitä, tai ei koskaan itsekkäitä, mutta emme ehkä kuitenkaan myöskään tuolla tavalla röyhkeitä tai ilkeitä.
        Ja sitähän voi aina hyödyntää. Siihen saakka, kunnes me sanomme, EI.
        Ja silloin saamme kuulla että mikä SINUA vaivaa, itsekäs ihminen.
        Hei, EI: Sanoo ystäväsi sinun puolella oleva Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jaa ja jukolauta.
        Aina löytyy näitä, jotka aidosti haluavat lyödä lyötyä tai selittää, miten me olemme vastuussa äitiemme virheistä.
        Myönnän, että suutuin. Provosoiduin. Mitä tahansa.
        Nousi mieleen taas omatkin asiat. Ollaan täällä nyt oltu lomafiiliksissä ja tullaan olemaan, siitä lisää myöhemmin, mutta voi saakutti.
        Haluan sanoa, että nämä, jotka kääntää tämän nyt sinun viaksesi, ovat heitä, jotka ottavat kakusta paremman palan koristeineen omalle lautaselle, viimeisen pihvin tai mitä tarjolla on.
        En tarkoita, että sinä tai minä olemme enkeleitä, tai ei koskaan itsekkäitä, mutta emme ehkä kuitenkaan myöskään tuolla tavalla röyhkeitä tai ilkeitä.
        Ja sitähän voi aina hyödyntää. Siihen saakka, kunnes me sanomme, EI.
        Ja silloin saamme kuulla että mikä SINUA vaivaa, itsekäs ihminen.
        Hei, EI: Sanoo ystäväsi sinun puolella oleva Samis

        Moikka vielä,
        Toivattavasti jaksat tulla lukemaan, vaikka ymmärrän, ellet.
        Tuli muutenkin nuo omat asiat mieleen, kun tapasin ohimennen "ystävän" noilta vanhoilta ajoilta.

        Hän aloitti kyselemällä, tiedänkö mitä Xlle kuuluu ja kun vastasin (myönnän, varmaan jonkun verran sarkasmia äänessä) että en, emme juuri viikottain soittele heipat, hän maireana kertomaan, miten hyvin menee ja uusi työ jne. Tässä ei mitään, ihan kiva, en kenellekään toivo huonoa, mutta kun sattumalta sain myöhemmin tietää, että näillä kahdella, X ja tämä, joka silloin oli olevinaan ystäväni, oli sanotaanko nyt nätisti, sutinaa.

        Ja silloin, kun aloimme vähän vakavissamme olemaan yhdessä nykyisen mieheni kanssa, tämä samainen "ystävä" pyysi miestäni kanssaan lähtemään treffeille ja jättämättä tulemaan minun kanssa sovittuun tapaamiseen. No, mieheni ei tosiaan ymmärtänyt vitsiä ollenkaan vaan kertoi mulle ja sanoi, että kuule on sulla oikeitakin ystäviä. Totta.

        No nyt tuli taas takaumia ja paljon varmaan liikaa kerrottua, mutta niin ärsyynnyin noista viesteistä vaikka ilkeyksiä sitä varten ne varmaan vaan olivatkin:-( T. Sun ystävä Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jaa ja jukolauta.
        Aina löytyy näitä, jotka aidosti haluavat lyödä lyötyä tai selittää, miten me olemme vastuussa äitiemme virheistä.
        Myönnän, että suutuin. Provosoiduin. Mitä tahansa.
        Nousi mieleen taas omatkin asiat. Ollaan täällä nyt oltu lomafiiliksissä ja tullaan olemaan, siitä lisää myöhemmin, mutta voi saakutti.
        Haluan sanoa, että nämä, jotka kääntää tämän nyt sinun viaksesi, ovat heitä, jotka ottavat kakusta paremman palan koristeineen omalle lautaselle, viimeisen pihvin tai mitä tarjolla on.
        En tarkoita, että sinä tai minä olemme enkeleitä, tai ei koskaan itsekkäitä, mutta emme ehkä kuitenkaan myöskään tuolla tavalla röyhkeitä tai ilkeitä.
        Ja sitähän voi aina hyödyntää. Siihen saakka, kunnes me sanomme, EI.
        Ja silloin saamme kuulla että mikä SINUA vaivaa, itsekäs ihminen.
        Hei, EI: Sanoo ystäväsi sinun puolella oleva Samis

        Huomenta kesäistä ystäväni Samis, joka olet minun puolellani...ihana kuulla sinusta tiiätkö nyt, oikein erityisen kunhan kuulet kohta mitä on tapahtunut. Mutta ikäviä nuo provot täällä ja suoraan sanottuna kiusan henget, jotka sai sullekin nyt nousemaan ajatukset taas vanhaan siellä lomafiiliksissä, mutta teillä on varmasti miehesi kanssa hieno loma ollut tähän asti ja jatkuukin ja lämmintä ainakin täällä piisannut. Oikein kuumaa ja kosteaa suorastaan mutta sadetta ei juurikaan...aurinko paahtanut vain. Ja nytkin vaan puskee tuolta aurinko esiin taas. 🌞🌞

        Mutta siis nyt tiiätkö eilen paljastui kaikki tai ainakin jo osa totuutta koko erosysteemistä miksi tuli niin vauhdilla ja miksi oli niin kauhea kiire siihenkin juridiseen eroon heti. Hänellä on kuin onkin toinen nainen siellä 400 km päässä nyt ja mulle kertoi ainakin muka työpaikalta olevan....jossa ei pitänyt olla naisia käytännössä katsoen ollenkaan mutta tämä on ollut 3 vuotta jo! 😮😮jotenkin kuvioissa ja pikku hiljaa ovat lähentyneet entisestään ja ovat paljonkin tekemisissä ilmeisesti ja selvisi myös, että hällä ollut jo monia vuosia joku salainen prepaid liittymä mistä soitellut multa salaa eri ihmisille ja myös tälle naiselle kauppareissuilta jne. (selvisi sekin miksi niissä kesti aina useita tunteja) etten minä saisi kiinni häntä jne. Halunnut välillä kuulemma olla rauhassa etten mitenkään tavoita häntä. Mutta tämä nainen tietää ihan kaikki numerot, joista vaimo tiesi vain osan.

        Kieltämättä oon kyllä vieläkin järkyttynyt, vaikka kyllähän tätä on osannut arvata, että joku vauhdittajahan tähän tuli ja niin tässä sitä nyt ollaan. En oo nukkunut nyt moneen yöhön kunnolla kuin pari tuntia ja kaikki asiat pyörii päässä ikävästi taas ja palaset alkaneet loksahdella miksi, milloin ja mitäkin...no siksi koska se toinen. Saa nähdä, kyllä tää pieni uusi pohjanaalto oli ja itkin eilen niin että sain hirveän päänsäryn ja olon.

        Mutta näin kävi sitten ja totuudet paljastuu. Saa nähdä mitä vielä. En kyllä ehkä enempää edes enää välitä tietää enkä kiusata itseäni kun vielä sattuu kuitenkin aika lujaa ja loukkaa ja tekee pahan olon ja vatsa sekä sydän olleet tosi levottomia nyt. Sydänsurut käy näköjään oikeasti sydämeen ja niin oon lukenutkin jostain jutuista, että voi tulla rytmihäiriöitä ja muita ikäviä juttuja kun sydän rikki.

        Mutta siis ei ihme, että sulla omat jutut myös aktivoituneet jos sun oikea no nykyään siis "ystävä" on pitänyt jotain peliä sen sun ex-miehesi kanssa ja sutinaa ollut en tiiä miten paljon sitten mutta uskomatonta...kirjoittamaton sääntö on kyllä aina ettei kavereiden miehiin eikä edes entisiin kosketa pitkällä tikullakaan eikä sählätä mitään. Se on niin törkeää oikeasti! 😔😔 Oon pahoillani, että sunkin on pitänyt kuulla tuollaisia juttuja eli meillä on vähän molemmilla taas samisjutut tällä hetkellä.

        Eikä oo totta, että on yrittänyt sun nykyistäkin miestä saada treffeille ja estää häntä tapaamasta sua, siis kaikenlaisia muka ystäviä niitä onkaan täällä maailmassa. Ei voi ymmärtää!!! Mutta onneks sun mies on ollut juurikin viisas ja mahtavat sanat häneltä tuohon tilanteeseen. 😍👍👍 Hän oli jo valintansa tehnyt eikä siitä horjunut lainkaan. Hyvä mies sulla kyllä nyt on!!!

        Ei varmasti oo ollut mitään kivoja päiviä sullakaan nyt kun kuullut noita juttuja, kyllä ne kuitenkin vähän osuu ja uppoaa väkisinkin edelleen juuri niin kuin täälläkin ollut hankalia päiviä taas mutta etähalaus ja voimia sinne sulle kovasti lähetän täältä omasta surkeudestani tällä hetkellä mutta mene sinä tuollaisen ihmisen yläpuolelle ja ei tuollainen ilkimys ole kyllä edes kaveri ollut, kummoinen ainakaan. Täysin epäluotettava.

        Mutta joo itsekin mietin, että nuo ilkeilyviestit tuli kyllä niin pirulliseen aikaan vielä kun sattuu ja mahaa vääntää ja kiertää ja itkettääkin. Mutta silloinhan tietenkin täälläkin juuri hyökitään. Kai se on joku karman laki elämässä. 😣😣

        Mutta hei onneksi me ollaan samalla puolella vahvasti ja pidetään yhtä sekä jaksetaan yhdessä, tsempaten toisiamme eteenpäin vaan ja sullakin niin hienoja uusia tuulia sitten elokuussa tulossa, sit iloitaan niistä yhdessä oikein kunnolla. 🤍😊😊

        Ihana kun oot siellä! Kiitos siitä taas...ja nauttikaa heinäkuun lomafiiliksistä edelleen miehen kanssa ja mukavia päiviä yhdessä teille ja aurinkoa toivon sulle ja lämpöä kun tykkäät niistä 🌞🌞 ja mies voi istua siellä varjon puolella enemmän kaverina sitten. :)

        Yritetään taas unohtaa näitä takaiskuja, no mulla menee varmaan enemmän aikaa ja tuun perävaunussa mutta silti tuun ja yritän kaikkeni ja taistelen vaikka iskuja lenteleekin taas. Ja koita sinäkin unohtaa tuollaiset kaverit ja antaa heidän vouhottaa elämäänsä. Eikä varmaan loppujen lopuksi niin hyvin edes mene kaikki mitä antoi ymmärtää. Hei kaikkea hyvää viikonloppuunne ja ei unohdeta toisiamme, oot tosi tärkeä tuki kyllä ja niin huipulta vaikuttava ihminen kyllä. 🌸🌸 Kuullaan taas pian! :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta kesäistä ystäväni Samis, joka olet minun puolellani...ihana kuulla sinusta tiiätkö nyt, oikein erityisen kunhan kuulet kohta mitä on tapahtunut. Mutta ikäviä nuo provot täällä ja suoraan sanottuna kiusan henget, jotka sai sullekin nyt nousemaan ajatukset taas vanhaan siellä lomafiiliksissä, mutta teillä on varmasti miehesi kanssa hieno loma ollut tähän asti ja jatkuukin ja lämmintä ainakin täällä piisannut. Oikein kuumaa ja kosteaa suorastaan mutta sadetta ei juurikaan...aurinko paahtanut vain. Ja nytkin vaan puskee tuolta aurinko esiin taas. 🌞🌞

        Mutta siis nyt tiiätkö eilen paljastui kaikki tai ainakin jo osa totuutta koko erosysteemistä miksi tuli niin vauhdilla ja miksi oli niin kauhea kiire siihenkin juridiseen eroon heti. Hänellä on kuin onkin toinen nainen siellä 400 km päässä nyt ja mulle kertoi ainakin muka työpaikalta olevan....jossa ei pitänyt olla naisia käytännössä katsoen ollenkaan mutta tämä on ollut 3 vuotta jo! 😮😮jotenkin kuvioissa ja pikku hiljaa ovat lähentyneet entisestään ja ovat paljonkin tekemisissä ilmeisesti ja selvisi myös, että hällä ollut jo monia vuosia joku salainen prepaid liittymä mistä soitellut multa salaa eri ihmisille ja myös tälle naiselle kauppareissuilta jne. (selvisi sekin miksi niissä kesti aina useita tunteja) etten minä saisi kiinni häntä jne. Halunnut välillä kuulemma olla rauhassa etten mitenkään tavoita häntä. Mutta tämä nainen tietää ihan kaikki numerot, joista vaimo tiesi vain osan.

        Kieltämättä oon kyllä vieläkin järkyttynyt, vaikka kyllähän tätä on osannut arvata, että joku vauhdittajahan tähän tuli ja niin tässä sitä nyt ollaan. En oo nukkunut nyt moneen yöhön kunnolla kuin pari tuntia ja kaikki asiat pyörii päässä ikävästi taas ja palaset alkaneet loksahdella miksi, milloin ja mitäkin...no siksi koska se toinen. Saa nähdä, kyllä tää pieni uusi pohjanaalto oli ja itkin eilen niin että sain hirveän päänsäryn ja olon.

        Mutta näin kävi sitten ja totuudet paljastuu. Saa nähdä mitä vielä. En kyllä ehkä enempää edes enää välitä tietää enkä kiusata itseäni kun vielä sattuu kuitenkin aika lujaa ja loukkaa ja tekee pahan olon ja vatsa sekä sydän olleet tosi levottomia nyt. Sydänsurut käy näköjään oikeasti sydämeen ja niin oon lukenutkin jostain jutuista, että voi tulla rytmihäiriöitä ja muita ikäviä juttuja kun sydän rikki.

        Mutta siis ei ihme, että sulla omat jutut myös aktivoituneet jos sun oikea no nykyään siis "ystävä" on pitänyt jotain peliä sen sun ex-miehesi kanssa ja sutinaa ollut en tiiä miten paljon sitten mutta uskomatonta...kirjoittamaton sääntö on kyllä aina ettei kavereiden miehiin eikä edes entisiin kosketa pitkällä tikullakaan eikä sählätä mitään. Se on niin törkeää oikeasti! 😔😔 Oon pahoillani, että sunkin on pitänyt kuulla tuollaisia juttuja eli meillä on vähän molemmilla taas samisjutut tällä hetkellä.

        Eikä oo totta, että on yrittänyt sun nykyistäkin miestä saada treffeille ja estää häntä tapaamasta sua, siis kaikenlaisia muka ystäviä niitä onkaan täällä maailmassa. Ei voi ymmärtää!!! Mutta onneks sun mies on ollut juurikin viisas ja mahtavat sanat häneltä tuohon tilanteeseen. 😍👍👍 Hän oli jo valintansa tehnyt eikä siitä horjunut lainkaan. Hyvä mies sulla kyllä nyt on!!!

        Ei varmasti oo ollut mitään kivoja päiviä sullakaan nyt kun kuullut noita juttuja, kyllä ne kuitenkin vähän osuu ja uppoaa väkisinkin edelleen juuri niin kuin täälläkin ollut hankalia päiviä taas mutta etähalaus ja voimia sinne sulle kovasti lähetän täältä omasta surkeudestani tällä hetkellä mutta mene sinä tuollaisen ihmisen yläpuolelle ja ei tuollainen ilkimys ole kyllä edes kaveri ollut, kummoinen ainakaan. Täysin epäluotettava.

        Mutta joo itsekin mietin, että nuo ilkeilyviestit tuli kyllä niin pirulliseen aikaan vielä kun sattuu ja mahaa vääntää ja kiertää ja itkettääkin. Mutta silloinhan tietenkin täälläkin juuri hyökitään. Kai se on joku karman laki elämässä. 😣😣

        Mutta hei onneksi me ollaan samalla puolella vahvasti ja pidetään yhtä sekä jaksetaan yhdessä, tsempaten toisiamme eteenpäin vaan ja sullakin niin hienoja uusia tuulia sitten elokuussa tulossa, sit iloitaan niistä yhdessä oikein kunnolla. 🤍😊😊

        Ihana kun oot siellä! Kiitos siitä taas...ja nauttikaa heinäkuun lomafiiliksistä edelleen miehen kanssa ja mukavia päiviä yhdessä teille ja aurinkoa toivon sulle ja lämpöä kun tykkäät niistä 🌞🌞 ja mies voi istua siellä varjon puolella enemmän kaverina sitten. :)

        Yritetään taas unohtaa näitä takaiskuja, no mulla menee varmaan enemmän aikaa ja tuun perävaunussa mutta silti tuun ja yritän kaikkeni ja taistelen vaikka iskuja lenteleekin taas. Ja koita sinäkin unohtaa tuollaiset kaverit ja antaa heidän vouhottaa elämäänsä. Eikä varmaan loppujen lopuksi niin hyvin edes mene kaikki mitä antoi ymmärtää. Hei kaikkea hyvää viikonloppuunne ja ei unohdeta toisiamme, oot tosi tärkeä tuki kyllä ja niin huipulta vaikuttava ihminen kyllä. 🌸🌸 Kuullaan taas pian! :)

        No hemmetti:

        Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä, eikä tavallaan tulekaan, mutta silti!! Ja on niin vaikea tuota ymmärtää, että jos huomaa, että alkaa olla tunteita toista kohtaan, niin miksi sitä ei voi sitten vaan erota. En tiedä, kai siinä taustalla on kuitenkin epävarmuus, että uudesta jutusta ei tulekaan mitään niin sitten törkeästi pidetään vanhaa yllä.

        Sitäkin ajattelen, että on siinä miehelläkin ollut 3 v elämä, itse en saakeli jaksaisi jonkun prepaidin kanssa hiiviskellä. Siinä olet nyt ihan oikeassa, että oikeastaanhan tämä ei ole sinun asia ollenkaan, mutta kyllä NIIN TAAS tajuan, miten viiltää! Vaikka tietää, että toisen luo ei enää ikinä palaisi, kyllä se koskee, kun miettii sitä, mitä kaikkea on omien silmien ohi mennyt ja mikä on ollut se tunteiden leveli, onko niitä ollut ollenkaan vai mitä tämä on. Näin oli myös mulla, kun sain kuulla niistä toisista - oli tosiaan ihan monikko.

        Ja pakko myöntää, että on sitä niin turhamainenkin, että tiesikö kaikki muut ja mäkö vain olin niin uuno, etten. Eli miettii ihan turhia ulkoisia. Nouse sinäkin tämän asian yläpuolelle, mutta nyt on sitten aika ja mahdollisuus sanoa miehelle, että itsekin ymmärrät meidän tilanteen nyt, kuten senkin, että minun puoleltani on turha odottaa mitään myönnytyksiä. Nyt ne nimet osituspapereihin ja vilkkaasti, sun asianajajan neuvojen mukaan.

        Ärsyttävää näissä jutuissa on sekin, että jää miettimään, miksii juuri nyt. Siis miksi ei ensi vuonna tai viime vuonna. Mutta ihan turhaa energian haaskausta, kerää se kaikki vaan sisupussiin selviämisen auttamiseen!

        Mä olen täällä ja pysyn, olet ajatuksissani useammin kuin olen kerinnyt kirjoittaa. Mutta tiedä, että lähes joka päivä käyt mielessä ja mietin toivon, että sun vointi paranee kaikin tavoin. Mä täällä auraan tietä, jonka tiedän kokemuksesta olevan sulle enemmän kuin mahdollinen, sanon, todennäköinen. Usko siihen, usko meidän yhteiseen voimaan! Sua lämpimästi ajatellen ystäväsi Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No hemmetti:

        Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä, eikä tavallaan tulekaan, mutta silti!! Ja on niin vaikea tuota ymmärtää, että jos huomaa, että alkaa olla tunteita toista kohtaan, niin miksi sitä ei voi sitten vaan erota. En tiedä, kai siinä taustalla on kuitenkin epävarmuus, että uudesta jutusta ei tulekaan mitään niin sitten törkeästi pidetään vanhaa yllä.

        Sitäkin ajattelen, että on siinä miehelläkin ollut 3 v elämä, itse en saakeli jaksaisi jonkun prepaidin kanssa hiiviskellä. Siinä olet nyt ihan oikeassa, että oikeastaanhan tämä ei ole sinun asia ollenkaan, mutta kyllä NIIN TAAS tajuan, miten viiltää! Vaikka tietää, että toisen luo ei enää ikinä palaisi, kyllä se koskee, kun miettii sitä, mitä kaikkea on omien silmien ohi mennyt ja mikä on ollut se tunteiden leveli, onko niitä ollut ollenkaan vai mitä tämä on. Näin oli myös mulla, kun sain kuulla niistä toisista - oli tosiaan ihan monikko.

        Ja pakko myöntää, että on sitä niin turhamainenkin, että tiesikö kaikki muut ja mäkö vain olin niin uuno, etten. Eli miettii ihan turhia ulkoisia. Nouse sinäkin tämän asian yläpuolelle, mutta nyt on sitten aika ja mahdollisuus sanoa miehelle, että itsekin ymmärrät meidän tilanteen nyt, kuten senkin, että minun puoleltani on turha odottaa mitään myönnytyksiä. Nyt ne nimet osituspapereihin ja vilkkaasti, sun asianajajan neuvojen mukaan.

        Ärsyttävää näissä jutuissa on sekin, että jää miettimään, miksii juuri nyt. Siis miksi ei ensi vuonna tai viime vuonna. Mutta ihan turhaa energian haaskausta, kerää se kaikki vaan sisupussiin selviämisen auttamiseen!

        Mä olen täällä ja pysyn, olet ajatuksissani useammin kuin olen kerinnyt kirjoittaa. Mutta tiedä, että lähes joka päivä käyt mielessä ja mietin toivon, että sun vointi paranee kaikin tavoin. Mä täällä auraan tietä, jonka tiedän kokemuksesta olevan sulle enemmän kuin mahdollinen, sanon, todennäköinen. Usko siihen, usko meidän yhteiseen voimaan! Sua lämpimästi ajatellen ystäväsi Samis

        Heippa ihana Samis ♥️, kiitos ja kiva kun vastasit näinkin nopeasti. Joo eihän se tavallaan yllärinä tullut mutta silti tosiaan tuntuu jotenkin kurjalta ja kuinka tahallaan kehui toisen maasta taivaaseen ja kuinka on niin upea nainen, oikein halusi hehkuttaa. Mutta niin tilanne on nyt tämä ja pitäisi vaan mahdollisimman nopeasti päästä tästä yli ja eteenpäin taas jatkamaan.

        Mutta tosiaan, se ehkä kirpaisi eniten että 3 vuotta jo tunteneet ja niin juuri hiippaillut ties missä sen jonkun prepaidinsa kanssa. Hauskasti ilmaisit!!! 😂😂 Mutta yhtä kaikki eli siis sunkin entisellä miehellä ollut siis monikossa niitä muita ja minä luulen ihan samaa ettei tämä tainnut myöskään olla ensimmäinen vaan niitä on ollut muitakin. Jäi vaan nyt kiinni ekaa kertaa.

        Miettinyt myös samaa, että kuinkahan moni on tästäkin naisesta tiennyt, hänen perheensä ja kaverit jne.mutta ihan sama nyt enää...sille ei mitään voi niinku ei tunteilleenkaan ihan täysin, että vielä viiltää mutta täytyy koittaa järkeä vaan takoa peliin nyt vaan ja tietää ja huomaan, että toinen haluaa ihan tahallaan kiusata vielä oikein.

        Joo kaikki turha jossittelu on nyt turhaa ja voi kun ois vaan jokin nappi jota painaa siis off-nappula ja se tyhjentäis kaiken aivoista siihen ihmiseen liittyen ja avioliittoon. Ois niin helpottavaa kyllä!

        Mutta kiitos paljon tsempistä, yritän kerätä kaiken tämän sinne sisupussiin ja kerryttää sinne oikein kunnolla tavaraa. :) Hei miten sinä muuten selvisit kun sait tietää niistä muista ja tiesitkö kun olitte vielä yhdessä vai jälkeen päin? Ei oo pakko vastata missään nimessä jos et enää halua yhtään muistella sitä ikävää aikaa. Ymmärrän sen täysin josko niin on.

        Mutta tosi kiva kun oot ja pysyt, et oo katoamassa mihinkään ja ei haittaa vaikka ei aina ehdikään ja tulee vähän taukoa, senkin ymmärrän kun sulla miehen kanssa siellä touhua ja lomailua. 😊😊🌞

        Kiitos paljon sun sanoistasi ja kannuatuksesta, se oikeasti luo ja tuo uskoa, että tästä selvitään vielä ja sinäkin oot noin hienosti sen jo tehnyt, auraat tietä hyvällä esimerkillä mulle. Ja uskon meidän yhteiseen voimaan kyllä ja että se kantaa! 🌷🌷 Kiitos Samis ja samoin sinä olet mielessä usein ja voi hyvin siellä lomailun merkeissä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heippa ihana Samis ♥️, kiitos ja kiva kun vastasit näinkin nopeasti. Joo eihän se tavallaan yllärinä tullut mutta silti tosiaan tuntuu jotenkin kurjalta ja kuinka tahallaan kehui toisen maasta taivaaseen ja kuinka on niin upea nainen, oikein halusi hehkuttaa. Mutta niin tilanne on nyt tämä ja pitäisi vaan mahdollisimman nopeasti päästä tästä yli ja eteenpäin taas jatkamaan.

        Mutta tosiaan, se ehkä kirpaisi eniten että 3 vuotta jo tunteneet ja niin juuri hiippaillut ties missä sen jonkun prepaidinsa kanssa. Hauskasti ilmaisit!!! 😂😂 Mutta yhtä kaikki eli siis sunkin entisellä miehellä ollut siis monikossa niitä muita ja minä luulen ihan samaa ettei tämä tainnut myöskään olla ensimmäinen vaan niitä on ollut muitakin. Jäi vaan nyt kiinni ekaa kertaa.

        Miettinyt myös samaa, että kuinkahan moni on tästäkin naisesta tiennyt, hänen perheensä ja kaverit jne.mutta ihan sama nyt enää...sille ei mitään voi niinku ei tunteilleenkaan ihan täysin, että vielä viiltää mutta täytyy koittaa järkeä vaan takoa peliin nyt vaan ja tietää ja huomaan, että toinen haluaa ihan tahallaan kiusata vielä oikein.

        Joo kaikki turha jossittelu on nyt turhaa ja voi kun ois vaan jokin nappi jota painaa siis off-nappula ja se tyhjentäis kaiken aivoista siihen ihmiseen liittyen ja avioliittoon. Ois niin helpottavaa kyllä!

        Mutta kiitos paljon tsempistä, yritän kerätä kaiken tämän sinne sisupussiin ja kerryttää sinne oikein kunnolla tavaraa. :) Hei miten sinä muuten selvisit kun sait tietää niistä muista ja tiesitkö kun olitte vielä yhdessä vai jälkeen päin? Ei oo pakko vastata missään nimessä jos et enää halua yhtään muistella sitä ikävää aikaa. Ymmärrän sen täysin josko niin on.

        Mutta tosi kiva kun oot ja pysyt, et oo katoamassa mihinkään ja ei haittaa vaikka ei aina ehdikään ja tulee vähän taukoa, senkin ymmärrän kun sulla miehen kanssa siellä touhua ja lomailua. 😊😊🌞

        Kiitos paljon sun sanoistasi ja kannuatuksesta, se oikeasti luo ja tuo uskoa, että tästä selvitään vielä ja sinäkin oot noin hienosti sen jo tehnyt, auraat tietä hyvällä esimerkillä mulle. Ja uskon meidän yhteiseen voimaan kyllä ja että se kantaa! 🌷🌷 Kiitos Samis ja samoin sinä olet mielessä usein ja voi hyvin siellä lomailun merkeissä!

        Täältä

        Lomailun keskeltä vastaan, koska niin tajuan, mitä sä käyt läpi ja miten se viiltää.

        Tuohon kysymykseen exän seikkailuista: aloin loppuaikoina pikku hiljaa (no jaa rääkyen) tajuamaan, missä mennään. Siihen saakka olin ollut aivan täysin sinisilmäinen, luottanut ihmiseen ja sanoihin, kuvitellut, että eihän koskaan hän. Kuvittelin, että ei valehtele, koska en silloin, enkä nytkään, ymmärrä miksi. Kyllä mä olisin kestänyt ajatuksen siitä, että muistakin voi viehättyä, maailmahan on täynnä ihania ihmisiä! Ei mulle siitä, että haluaa muuta ole tarvis valehdella.

        Ja sehän se jäi kirpaisemaan myös, juuri tuo mitä säkin sanot: niin onko siis tarkoitus ja merkitys satuttaa ihan tahallaan? Sekö on se helkatin pointti?

        Viimeisessä keskustelussa exän kanssa sanoinkin, että jos tarkoituksesi oli rikkoa ja satuttaa, niin siinä totisesti onnistuit. Mene elämääsi tämä onnistuminen navassa ja hyvillä mielin.

        Mutta joo, kysy sä sun exältä, että ketä hän nyt tuolla upeudella vakuuttaa, yleensähän sitä itseään vakuutellaan enemmän kuin muita.

        Olen pahoillani sun puolesta, mutta tiedän, että tuolta noustaan. Yksi asia enemmän elettynä, koettuna ja opittuna. Tämä on hänen häpeänsä ja menetyksensä, ei sun!

        Ja todellakin, olen täällä:-) toivoo sun ystäväsi Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täältä

        Lomailun keskeltä vastaan, koska niin tajuan, mitä sä käyt läpi ja miten se viiltää.

        Tuohon kysymykseen exän seikkailuista: aloin loppuaikoina pikku hiljaa (no jaa rääkyen) tajuamaan, missä mennään. Siihen saakka olin ollut aivan täysin sinisilmäinen, luottanut ihmiseen ja sanoihin, kuvitellut, että eihän koskaan hän. Kuvittelin, että ei valehtele, koska en silloin, enkä nytkään, ymmärrä miksi. Kyllä mä olisin kestänyt ajatuksen siitä, että muistakin voi viehättyä, maailmahan on täynnä ihania ihmisiä! Ei mulle siitä, että haluaa muuta ole tarvis valehdella.

        Ja sehän se jäi kirpaisemaan myös, juuri tuo mitä säkin sanot: niin onko siis tarkoitus ja merkitys satuttaa ihan tahallaan? Sekö on se helkatin pointti?

        Viimeisessä keskustelussa exän kanssa sanoinkin, että jos tarkoituksesi oli rikkoa ja satuttaa, niin siinä totisesti onnistuit. Mene elämääsi tämä onnistuminen navassa ja hyvillä mielin.

        Mutta joo, kysy sä sun exältä, että ketä hän nyt tuolla upeudella vakuuttaa, yleensähän sitä itseään vakuutellaan enemmän kuin muita.

        Olen pahoillani sun puolesta, mutta tiedän, että tuolta noustaan. Yksi asia enemmän elettynä, koettuna ja opittuna. Tämä on hänen häpeänsä ja menetyksensä, ei sun!

        Ja todellakin, olen täällä:-) toivoo sun ystäväsi Samis

        Huomenta Samis ja kiitos niin paljon kun jaksasit vastata ja olet jo lomallakin varhain aamutuimaan herännyt. Taidat olla aika aamuvirkku ja mennä illalla nukkumaan hyvissä ajoin niin kuin kuuluukin. Ja tekee ihmiselle hyvää. 😊😊

        Joo siis minä kyllä epäilin välillä jo hyvinkin mutta aina silmät kirkkaina valehdeltiin vaikka en varmaan täysin edes uskonut mutta niin tyhmä kun olin niin halusin uskoa ja muka yrittää luottaa vaikka väkisin.

        Loppua kohden nyt tajuan niin paljon enemmän, palaset loksahtelee oikein kunnolla paikoilleen ja tiedän nyt miksi oli niin paljon vaan poissa koko ajan ja joka paikassa/asiassa meni niin kauan ja kotiin ei ollut koskaan kiire ihan päin vastoin. On pitkän aikaa pitänyt jo muuta silloin ennen pääsiäistä ja koko ajan tahti kiihtyi ja halu erota vaan tuli niin pakottavalla tarpeella ihan paperillakin, että on täysin vapaa etenemään.

        Nyt olen kuullut jo niin paljon kaikkea etten enää oikeasti ehkä kykene enempään ja varsinkin kun puhuu minusta niin epäkunnioittavasti ja todella ikävästi ja tuntuu ettei hän ole yhtään se sama mies eikä ihminen jonka vielä ehkä edes vähän tunsin joku kk sitten. On kyllä muuttunut jotenkin ihan oudolla tavalla. Ja itse asiassa nyt laitoin itse jo pisteen kaikelle estojen muodossa. No sähköposti on olemassa ja sehän se ihan hyvä virallinen juttu onkin jo tässä vaiheessa asioihin. Ja pitäköön mun puolesta salaiset liittymänsä ja muut, en enää alennu sen peleihin. Kun pelaa edelleen.

        Mutta joo olen saanut henkisesti nyt taas uudestaan aika lailla kunnolla turpiini ja iskut ovat kyllä sattuneet ja asia tietyllä tavalla viiltää syvältäkin miksi 3 vuoden aikana ei voinut jo sanoa, että alkanut tulemaan toinen ihminen kuvioihin ja taitaa jäädä mukaan ja sopii hänelle niin hyvin. Ettei minulla ollut tehtävissä enää suoraan sanottuna mitään. Ja ymmärrän täysin miten pahalta sinusta on tuntunut juurikin tuo valehtelu ja salailu ja se, että pitää satuttaa oikein kunnolla. Ja kyllähän ne siinä onnistuvat lopulta ainakin. Mutta onneksi olemme molemmat pystyneet olemaan rehellisiä, että kyllä...sattui ja sattuu ja onnistuit. Ja hienoa miten pystyit toivottamaan hänelle juurikin nuo sanat mitä sanoit, varmaan kuitenkin pikkuisen ironisesti ainakin jos ei täysin.

        Saa nyt kehuskella onneaan ja uutta elämäänsä jo muille, mä en enää välitä kuulla kyllä mitään...tai olen jo nyt kuullut niin paljon ettei tarpeellista enempää. Ja vakuutelkoon tosiaan jo muille.

        Meidän loput asiat saa hoitaa vieraat ihmiset ja miettiköön edelleen joidenkin tavaroiden ja suht uusien vaatteiden/kenkien suhteen miten aikoo hoitaa ne. Lupasi silloin kun ero oli ihan pakko saada ettei voinut esim.muutamaa kk odottaa vaikka olisi erossa oltu jo silloinkin, että hän hakee ja hoitaa yksin tämän eron ja ottaa siitä vastuun kun sitä niin haluaa eikä voi mitenkään enää odottaa ja olla edes paperin palalla minuun "kiinni" vaan vapaus oli saatava HETI. Niin hoitakoon nyt niitä käytännön asioita ihan vaan kunhan hoitaa ja kunnolla ja jos ei kunnolla niin siitä saa sitten maksaa ja otan yhteyttä vaikka mihin tahoihin jos alkaa vielä jotenkin perseilemään niin sanotusti. Anteeksi ruma sana.

        Mutta ollaan me kova koulu jouduttu käymään ja kokemaan ja yrittäen siitä oppia vaan niin kuin moni moni muukin ihminen tässä elämässä varmasti on ollut juurikin täysin samassa veneessä.

        Nyt sattuu vielä uudestaan jotenkin yllättävän lujaa ja on tuntunut paikoin hyvin pahalta ja ihan hengittäminen hankalaa vähän nytkin kun kirjoittaa ja miettii asiaa. Mutta sinä olet niin hyvä esimerkki siitä miten kaikesta voi selvitä ja tulla sitten joskus jossain vaiheessa paljon parempaa ja hyvää kunhan on asiat saanut käsiteltyä ja oltua tarpeeksi yksin ja elämä kuntoon. Nyt tietenkin tuntuu vielä mutta saakin, sinä onneksi jo olet siinä hyvässä vaiheessa, jota odottaa ettei enää sattuisi mutta tämä tie on nyt vaan käytävä tuskien ja kaiken kanssa. Niin kuin sinäkin olet käynyt silloin aikoinaan läpi sen ja tien kulkenut ja taistellut. Hienosti olet selvinnyt ja saat olla ylpeä itsestäsi. 🤍👏👏👏

        Kiitos tsempeistä, niitä tarvin ja on niin hyvä tietää, että olet täällä ja kiitän siitä todella. Yritän nyt taistella täällä asioita sulatellen ja niellen ja koittaa saada mieltä sekä kehoa rauhoittumaan. Nauti sinä lomasta edelleen ja kesän kauniista päivistä, ja voi hyvin Samis! 🌺🌺


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta Samis ja kiitos niin paljon kun jaksasit vastata ja olet jo lomallakin varhain aamutuimaan herännyt. Taidat olla aika aamuvirkku ja mennä illalla nukkumaan hyvissä ajoin niin kuin kuuluukin. Ja tekee ihmiselle hyvää. 😊😊

        Joo siis minä kyllä epäilin välillä jo hyvinkin mutta aina silmät kirkkaina valehdeltiin vaikka en varmaan täysin edes uskonut mutta niin tyhmä kun olin niin halusin uskoa ja muka yrittää luottaa vaikka väkisin.

        Loppua kohden nyt tajuan niin paljon enemmän, palaset loksahtelee oikein kunnolla paikoilleen ja tiedän nyt miksi oli niin paljon vaan poissa koko ajan ja joka paikassa/asiassa meni niin kauan ja kotiin ei ollut koskaan kiire ihan päin vastoin. On pitkän aikaa pitänyt jo muuta silloin ennen pääsiäistä ja koko ajan tahti kiihtyi ja halu erota vaan tuli niin pakottavalla tarpeella ihan paperillakin, että on täysin vapaa etenemään.

        Nyt olen kuullut jo niin paljon kaikkea etten enää oikeasti ehkä kykene enempään ja varsinkin kun puhuu minusta niin epäkunnioittavasti ja todella ikävästi ja tuntuu ettei hän ole yhtään se sama mies eikä ihminen jonka vielä ehkä edes vähän tunsin joku kk sitten. On kyllä muuttunut jotenkin ihan oudolla tavalla. Ja itse asiassa nyt laitoin itse jo pisteen kaikelle estojen muodossa. No sähköposti on olemassa ja sehän se ihan hyvä virallinen juttu onkin jo tässä vaiheessa asioihin. Ja pitäköön mun puolesta salaiset liittymänsä ja muut, en enää alennu sen peleihin. Kun pelaa edelleen.

        Mutta joo olen saanut henkisesti nyt taas uudestaan aika lailla kunnolla turpiini ja iskut ovat kyllä sattuneet ja asia tietyllä tavalla viiltää syvältäkin miksi 3 vuoden aikana ei voinut jo sanoa, että alkanut tulemaan toinen ihminen kuvioihin ja taitaa jäädä mukaan ja sopii hänelle niin hyvin. Ettei minulla ollut tehtävissä enää suoraan sanottuna mitään. Ja ymmärrän täysin miten pahalta sinusta on tuntunut juurikin tuo valehtelu ja salailu ja se, että pitää satuttaa oikein kunnolla. Ja kyllähän ne siinä onnistuvat lopulta ainakin. Mutta onneksi olemme molemmat pystyneet olemaan rehellisiä, että kyllä...sattui ja sattuu ja onnistuit. Ja hienoa miten pystyit toivottamaan hänelle juurikin nuo sanat mitä sanoit, varmaan kuitenkin pikkuisen ironisesti ainakin jos ei täysin.

        Saa nyt kehuskella onneaan ja uutta elämäänsä jo muille, mä en enää välitä kuulla kyllä mitään...tai olen jo nyt kuullut niin paljon ettei tarpeellista enempää. Ja vakuutelkoon tosiaan jo muille.

        Meidän loput asiat saa hoitaa vieraat ihmiset ja miettiköön edelleen joidenkin tavaroiden ja suht uusien vaatteiden/kenkien suhteen miten aikoo hoitaa ne. Lupasi silloin kun ero oli ihan pakko saada ettei voinut esim.muutamaa kk odottaa vaikka olisi erossa oltu jo silloinkin, että hän hakee ja hoitaa yksin tämän eron ja ottaa siitä vastuun kun sitä niin haluaa eikä voi mitenkään enää odottaa ja olla edes paperin palalla minuun "kiinni" vaan vapaus oli saatava HETI. Niin hoitakoon nyt niitä käytännön asioita ihan vaan kunhan hoitaa ja kunnolla ja jos ei kunnolla niin siitä saa sitten maksaa ja otan yhteyttä vaikka mihin tahoihin jos alkaa vielä jotenkin perseilemään niin sanotusti. Anteeksi ruma sana.

        Mutta ollaan me kova koulu jouduttu käymään ja kokemaan ja yrittäen siitä oppia vaan niin kuin moni moni muukin ihminen tässä elämässä varmasti on ollut juurikin täysin samassa veneessä.

        Nyt sattuu vielä uudestaan jotenkin yllättävän lujaa ja on tuntunut paikoin hyvin pahalta ja ihan hengittäminen hankalaa vähän nytkin kun kirjoittaa ja miettii asiaa. Mutta sinä olet niin hyvä esimerkki siitä miten kaikesta voi selvitä ja tulla sitten joskus jossain vaiheessa paljon parempaa ja hyvää kunhan on asiat saanut käsiteltyä ja oltua tarpeeksi yksin ja elämä kuntoon. Nyt tietenkin tuntuu vielä mutta saakin, sinä onneksi jo olet siinä hyvässä vaiheessa, jota odottaa ettei enää sattuisi mutta tämä tie on nyt vaan käytävä tuskien ja kaiken kanssa. Niin kuin sinäkin olet käynyt silloin aikoinaan läpi sen ja tien kulkenut ja taistellut. Hienosti olet selvinnyt ja saat olla ylpeä itsestäsi. 🤍👏👏👏

        Kiitos tsempeistä, niitä tarvin ja on niin hyvä tietää, että olet täällä ja kiitän siitä todella. Yritän nyt taistella täällä asioita sulatellen ja niellen ja koittaa saada mieltä sekä kehoa rauhoittumaan. Nauti sinä lomasta edelleen ja kesän kauniista päivistä, ja voi hyvin Samis! 🌺🌺

        Heips Ystävä,
        Täällä ollaan taas, viime viikko oli oikein lomalaisen kiireinen, tuntui, että kaikkea mahdollista olisi pitänyt tehdä ja paljon olisi vielä tekemättäkin, mm. soutuveneretkeily:-) Täällä oli nyt muutama päivä tosi kivaa keliä, mutta aika paljon myös satelee. Oltiin kavereiden mökillä lauantaina ja jaksoi sataa sielläkin, onneksi myös hieman paisteli.

        Nyt pyörähti käyntiin viimeinen lomaviikko miehellä, mulla on vielä ensi viikolla pari päivää ennen uuden duunin alkua. Kieltämättä hiipii ajatuksiin ja alkaa jännittää, että miten sitä lainkaan pärjää.

        Tämä on muuten sitten yksi juttu, jonka huomaan vielä kantavani eron jälkeen mukana. Kyseenalaistan koko ajan kaikki päätökseni, koska mähän siis olen oikein kunnolla osoittanut itselleni, miten huonoja päätöksiä voin tehdä että olen aivan torvelo jopa tosiasioiden edessä. En näe ilmiselviä asioita, joita pitäisi ottaa huomioon.

        Lisäksi olen hullun turvallisuushakuinen, joten joka toinen päivä ihmettelen, mikä mut sai tekemään edes tämän päätöksen, miten helppoa olisi nyt ollut mennä vain vanhaan duuniin. Niin, ja tylsää, eikä näitä uusia mahdollisuuksia, mutta ehkä ne mulle sitten koituu vain uhkiksi:-)

        Sekin pikkaisen ahdistaa, että joudun heti kärkeen olemaan pari viikkoa pois kotoa, vaikka se nyt ei aikuiselle pitäisi olla aika eikä mikään. Mutta koen vähän koti-ikävää jo nyt ja liikaa teen lähtöä jo mielessä.

        No nyt en tän enempää tässä ala omia murheitani sun niskaan kaatamaan, sillä SUN kuulumisiahan tänne tulin kyselemään! Toivottavasti sulla on ollut jotain kivoja kesäjuttuja myös! Ja ensi viikosta alkaen sitten olen koneellakin taas enemmän, joten nyt jätän tämän löpinän tähän ja muistutan, että nautithan ystäväiseni kesästä! t. Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heips Ystävä,
        Täällä ollaan taas, viime viikko oli oikein lomalaisen kiireinen, tuntui, että kaikkea mahdollista olisi pitänyt tehdä ja paljon olisi vielä tekemättäkin, mm. soutuveneretkeily:-) Täällä oli nyt muutama päivä tosi kivaa keliä, mutta aika paljon myös satelee. Oltiin kavereiden mökillä lauantaina ja jaksoi sataa sielläkin, onneksi myös hieman paisteli.

        Nyt pyörähti käyntiin viimeinen lomaviikko miehellä, mulla on vielä ensi viikolla pari päivää ennen uuden duunin alkua. Kieltämättä hiipii ajatuksiin ja alkaa jännittää, että miten sitä lainkaan pärjää.

        Tämä on muuten sitten yksi juttu, jonka huomaan vielä kantavani eron jälkeen mukana. Kyseenalaistan koko ajan kaikki päätökseni, koska mähän siis olen oikein kunnolla osoittanut itselleni, miten huonoja päätöksiä voin tehdä että olen aivan torvelo jopa tosiasioiden edessä. En näe ilmiselviä asioita, joita pitäisi ottaa huomioon.

        Lisäksi olen hullun turvallisuushakuinen, joten joka toinen päivä ihmettelen, mikä mut sai tekemään edes tämän päätöksen, miten helppoa olisi nyt ollut mennä vain vanhaan duuniin. Niin, ja tylsää, eikä näitä uusia mahdollisuuksia, mutta ehkä ne mulle sitten koituu vain uhkiksi:-)

        Sekin pikkaisen ahdistaa, että joudun heti kärkeen olemaan pari viikkoa pois kotoa, vaikka se nyt ei aikuiselle pitäisi olla aika eikä mikään. Mutta koen vähän koti-ikävää jo nyt ja liikaa teen lähtöä jo mielessä.

        No nyt en tän enempää tässä ala omia murheitani sun niskaan kaatamaan, sillä SUN kuulumisiahan tänne tulin kyselemään! Toivottavasti sulla on ollut jotain kivoja kesäjuttuja myös! Ja ensi viikosta alkaen sitten olen koneellakin taas enemmän, joten nyt jätän tämän löpinän tähän ja muistutan, että nautithan ystäväiseni kesästä! t. Samis

        Heipparallaa ystäväni Samis, onpa ihana kuulla susta...melkein jo ehti ikävä tulla jos niin voi sanoa mutta kirjekaveria siis ja samista. :)

        Siis uskomatonta kun kuullut miten muualla satelee vettä vaan ja täällä on taas vaan ja ainoastaan paistanut aurinko koko ajan ja kuumasti paahtaa. 🌞🌞 Lähetän sitä taas täältä sinne kovasti sinulle päin...soutuveneretki kuulostaa kyllä niin mukavalta kesälomatouhulta ja muutenkin nyt teidän ja sun pitää vielä nauttia kunnolla lomasta kun sitä on. Toivon teille ihania lomapäiviä! ♥️

        Ymmärrän kuitenkin hyvin, että uusi työ alkaa tulla mieliin jo ja jännittääkin tulevat kuviot. Mutta täällä tsempitään sua todella paljon ja minä uskon sinuun ja olen ihan varma, että pärjäät siellä hyvin ja kaikki lähtee alun jälkeen sujumaan ja tulet olemaan tyytyväinen kun uskalsit ottaa askeleen uuteen etkä jäänyt tuttuun ja turvalliseen. Hyvä sinä, oon ylpeä susta! 👏👏👏 Se oli oikeasti rohkea teko, arvostan.

        Meissä nimittäin kyllä nuokin niin samaa kuin vain voi olla, että minäkin olen turvallisuushakuinen ihminen ja epäilen myös omia päätöksiäni hyvin helposti tai en luota itseeni toisin sanoen ja kyseenalaistan sitten päätöksiäni ja ratkaisuja elämässä. Kuulostaa niin valtavan tutulta ja siksipä olet tehnyt ihan valtavan hienon teon ottaessasi tuon uuden työn vastaan. Ja ymmärrän hyvin, että kun heti vaatii parin vkon poissaolon kotoa niin juuri uuden edessä sekin jännittää ja pelottaa jo etukäteen, ymmärrän tiedätkö niin hyvin...olisin ihan samoissa fiiliksissä kyllä. Mutta sinä selviät siitäkin tosi hyvin ja sussa on kuitenkin ihan selvästi myös paljon sitkeyttä ja vahvuutta, jolla pärjää pitkälle. :) Älä huoli liikaa äläkä turhaan etukäteen.

        Ja hei ihan yhtä lailla sinäkin saat kertoa kaikista huolista, murheista, iloista mulle ja jaetaan niitä yhdessä. Älä ajattele yhtään, että minä olisin jotenkin etusijalla, vaan tykkään kyllä että tämä on ihan vastavuoroista. Mulle entisen miehen huudot ja haukkumiset ja uuden naisen tahallaan kehumiset ja siis kiusanteko vei kyllä tilannetta selvästi huonompaan ja putosin itse asiassa vähän kuilun pohjalle taas, varsinkin kun kuuli miten pitkään sitä oli jo jossain määrin ainakin jatkunut liiton aikanakin. Ollut aika kauhea viime viikko ja viikonloppu, itkua ei enää tule mutta oireilen fyysisesti ja vatsalla nyt rajusti ja koko ajan tulee kaikenlaisia outoja olotiloja muutenkin ja jopa niin ikäviä, että suoraan sanottuna pelottaa tällä hetkellä kauanko tämä vaihe nyt kestää kun tuntuu, että nyt ollaan pahimmassa myllerryksessä koko asian tiimoilta. Mutta on vain kestettävä jotenkin ja yritettävä kahlata ja ylittää tämäkin este ja vuori. Yötkin ahdistaa kun heräilen jatkuvasti ihan hikisenä ja mietin heti vaan kaikkea ja näen painajaisia.

        Eli tämä kesä jää kyllä mulle valitettavasti mieleen yhdeksi elämäni kammottavimmista kesistä mutta ensi kesän on jo pakko olla sitten edes vähän parempi ja helpompi. Ihan pakko. Odotellaan siis jo ensi kesää vaan. 😄😄

        Mutta tiiätkö sinä toit hetkeksi rauhallisemman ja turvallisemman olon kun luin sun jutun ja nyt kun oon kirjoittanut tätä omaani. Kiitos! 🙏🌷 Ja hei kuullaan taas viimeistään ensi viikolla mutta sitä ennenkin jos haluat purkaa jotain ajatuksia tulevasta tai mistä vaan, mulla on edelleen vaan niin paljon aikaa nyt, että ilo aina lukea ja vastailla sulle. Mutta nauti vielä lomasta, ja koita olla hyvällä mielellä myös uudesta tulevasta, kaikki tulee menemään ihan varmasti hyvin. Voi hyvin Samis! 👋👋🌼


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heipparallaa ystäväni Samis, onpa ihana kuulla susta...melkein jo ehti ikävä tulla jos niin voi sanoa mutta kirjekaveria siis ja samista. :)

        Siis uskomatonta kun kuullut miten muualla satelee vettä vaan ja täällä on taas vaan ja ainoastaan paistanut aurinko koko ajan ja kuumasti paahtaa. 🌞🌞 Lähetän sitä taas täältä sinne kovasti sinulle päin...soutuveneretki kuulostaa kyllä niin mukavalta kesälomatouhulta ja muutenkin nyt teidän ja sun pitää vielä nauttia kunnolla lomasta kun sitä on. Toivon teille ihania lomapäiviä! ♥️

        Ymmärrän kuitenkin hyvin, että uusi työ alkaa tulla mieliin jo ja jännittääkin tulevat kuviot. Mutta täällä tsempitään sua todella paljon ja minä uskon sinuun ja olen ihan varma, että pärjäät siellä hyvin ja kaikki lähtee alun jälkeen sujumaan ja tulet olemaan tyytyväinen kun uskalsit ottaa askeleen uuteen etkä jäänyt tuttuun ja turvalliseen. Hyvä sinä, oon ylpeä susta! 👏👏👏 Se oli oikeasti rohkea teko, arvostan.

        Meissä nimittäin kyllä nuokin niin samaa kuin vain voi olla, että minäkin olen turvallisuushakuinen ihminen ja epäilen myös omia päätöksiäni hyvin helposti tai en luota itseeni toisin sanoen ja kyseenalaistan sitten päätöksiäni ja ratkaisuja elämässä. Kuulostaa niin valtavan tutulta ja siksipä olet tehnyt ihan valtavan hienon teon ottaessasi tuon uuden työn vastaan. Ja ymmärrän hyvin, että kun heti vaatii parin vkon poissaolon kotoa niin juuri uuden edessä sekin jännittää ja pelottaa jo etukäteen, ymmärrän tiedätkö niin hyvin...olisin ihan samoissa fiiliksissä kyllä. Mutta sinä selviät siitäkin tosi hyvin ja sussa on kuitenkin ihan selvästi myös paljon sitkeyttä ja vahvuutta, jolla pärjää pitkälle. :) Älä huoli liikaa äläkä turhaan etukäteen.

        Ja hei ihan yhtä lailla sinäkin saat kertoa kaikista huolista, murheista, iloista mulle ja jaetaan niitä yhdessä. Älä ajattele yhtään, että minä olisin jotenkin etusijalla, vaan tykkään kyllä että tämä on ihan vastavuoroista. Mulle entisen miehen huudot ja haukkumiset ja uuden naisen tahallaan kehumiset ja siis kiusanteko vei kyllä tilannetta selvästi huonompaan ja putosin itse asiassa vähän kuilun pohjalle taas, varsinkin kun kuuli miten pitkään sitä oli jo jossain määrin ainakin jatkunut liiton aikanakin. Ollut aika kauhea viime viikko ja viikonloppu, itkua ei enää tule mutta oireilen fyysisesti ja vatsalla nyt rajusti ja koko ajan tulee kaikenlaisia outoja olotiloja muutenkin ja jopa niin ikäviä, että suoraan sanottuna pelottaa tällä hetkellä kauanko tämä vaihe nyt kestää kun tuntuu, että nyt ollaan pahimmassa myllerryksessä koko asian tiimoilta. Mutta on vain kestettävä jotenkin ja yritettävä kahlata ja ylittää tämäkin este ja vuori. Yötkin ahdistaa kun heräilen jatkuvasti ihan hikisenä ja mietin heti vaan kaikkea ja näen painajaisia.

        Eli tämä kesä jää kyllä mulle valitettavasti mieleen yhdeksi elämäni kammottavimmista kesistä mutta ensi kesän on jo pakko olla sitten edes vähän parempi ja helpompi. Ihan pakko. Odotellaan siis jo ensi kesää vaan. 😄😄

        Mutta tiiätkö sinä toit hetkeksi rauhallisemman ja turvallisemman olon kun luin sun jutun ja nyt kun oon kirjoittanut tätä omaani. Kiitos! 🙏🌷 Ja hei kuullaan taas viimeistään ensi viikolla mutta sitä ennenkin jos haluat purkaa jotain ajatuksia tulevasta tai mistä vaan, mulla on edelleen vaan niin paljon aikaa nyt, että ilo aina lukea ja vastailla sulle. Mutta nauti vielä lomasta, ja koita olla hyvällä mielellä myös uudesta tulevasta, kaikki tulee menemään ihan varmasti hyvin. Voi hyvin Samis! 👋👋🌼

        Heip,
        Palasin vielä pikaisesti sanomaan yhden jutun: luulen, että tästä alkaa helpottamaan. Luulen niin sen vuoksi, että kyllähän tässä oli niin kaikki klassiset merkit, vaikka mies alussa ilmeisesti itsekin halusi kuitenkin toisenlaisen eron ja muutenkin kai niin pakonomaisesti pitää itseään hyvänä tyyppinä.

        Mutta sisimmässä sä tiesit koko ajan. Tiesit ja odotit vain, mitä vielä paljastuu. Ja nyt on paljastunut.Niin tapahtumat kuin miehen todellinen luonne. Nyt se odotus on ohi. Voihan olla, että tuiskun tapaan tulee uusi mäki ja uusi mäki, mutta sulla alkaa olemaan myös turnauskestävyyttä tankattuna!

        Vaikein asia varmaan on lakata spekuloimasta kaikella, mitä, miksi, missä...mutta yritä oikein kovasti ja konkreettisesti siirtää ajatukset muualle, kun ne alkaa siellä pyöriä. Sano itsellesi, että mitä sulle pskiaisten elämä kuuluu. Naisesta emme tiedä mitään, mutta jossain vaiheessa tulee sit se hetki, kun sanot miehelle, että kuule meidän asiat on puitu, paperit on kirjoitettu, sulla ei ole MITÄÄN asiaa minulle enää. Eikä toki tarvettakaan millekään asioinnille, sullahan on oma ihana uusi elämä uuden ihanan naisen kanssa. Keskitypä kaveri nyt vain ihan siihen. Klassikohan tuokin on, että omaa syyllisyyttä ja sitä kautta pahaa mieltä tullaan sulle huutamaan.

        Sen vielä sanon, että enpä tiiä. Toisaalta tossa on nyt kortit pöydällä. Oman eronhan jälkeenhän oltiin muka sivistyneitä (vaikka tiesin jo minkä tiesin), mutta kamalan pahalta sekin tuntui ja onneksi sai viimeisen niittinsä sitten. Sen siitä saa kun yrittää olla itseään parempi ihminen:-)

        Eli: ajattele tätä aallonpohjana, joka nostaa vain korkeammalle!!!!! T: sua tsemppaava ja hengessä mukana kulkeva Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heip,
        Palasin vielä pikaisesti sanomaan yhden jutun: luulen, että tästä alkaa helpottamaan. Luulen niin sen vuoksi, että kyllähän tässä oli niin kaikki klassiset merkit, vaikka mies alussa ilmeisesti itsekin halusi kuitenkin toisenlaisen eron ja muutenkin kai niin pakonomaisesti pitää itseään hyvänä tyyppinä.

        Mutta sisimmässä sä tiesit koko ajan. Tiesit ja odotit vain, mitä vielä paljastuu. Ja nyt on paljastunut.Niin tapahtumat kuin miehen todellinen luonne. Nyt se odotus on ohi. Voihan olla, että tuiskun tapaan tulee uusi mäki ja uusi mäki, mutta sulla alkaa olemaan myös turnauskestävyyttä tankattuna!

        Vaikein asia varmaan on lakata spekuloimasta kaikella, mitä, miksi, missä...mutta yritä oikein kovasti ja konkreettisesti siirtää ajatukset muualle, kun ne alkaa siellä pyöriä. Sano itsellesi, että mitä sulle pskiaisten elämä kuuluu. Naisesta emme tiedä mitään, mutta jossain vaiheessa tulee sit se hetki, kun sanot miehelle, että kuule meidän asiat on puitu, paperit on kirjoitettu, sulla ei ole MITÄÄN asiaa minulle enää. Eikä toki tarvettakaan millekään asioinnille, sullahan on oma ihana uusi elämä uuden ihanan naisen kanssa. Keskitypä kaveri nyt vain ihan siihen. Klassikohan tuokin on, että omaa syyllisyyttä ja sitä kautta pahaa mieltä tullaan sulle huutamaan.

        Sen vielä sanon, että enpä tiiä. Toisaalta tossa on nyt kortit pöydällä. Oman eronhan jälkeenhän oltiin muka sivistyneitä (vaikka tiesin jo minkä tiesin), mutta kamalan pahalta sekin tuntui ja onneksi sai viimeisen niittinsä sitten. Sen siitä saa kun yrittää olla itseään parempi ihminen:-)

        Eli: ajattele tätä aallonpohjana, joka nostaa vain korkeammalle!!!!! T: sua tsemppaava ja hengessä mukana kulkeva Samis

        Heippa vielä ja kiitos ihan tuhannesti kun palasit vielä tsemppaamaan mua ja puhumaan niin sanotusti järkeä. Teki hyvää lukea oikeasti sun viimeisin teksti ja olen sen nyt monestikin jo lukenut.

        Toivon todellakin, että tästä alkaisi helpottamaan vaikka no onko pessimismiä vaiko realismia, että voi hyvin kyllä olla että monta mäkeä joutuu vielä kiipeämään uudestaan ja uudestaan mutta kun niitä on sitten tehnyt tarpeeksi niin kaipa se viimeistään sitten helpottaa.

        Ja ainakin nyt tiedän, että tosiaan osa valheista on paljastunut ja ainakin hyvinkin ikäviä mutta varmaan on myös paljon paljon mitä en tiedä enkä kyllä enää enempää halua tietääkään, parempi suojata/suojella itseään jo tässä vaiheessa. Ei enää...

        Mutta joo nuo spekuloinnit ja kaikki miettimiset juurikin noine kysymyksineen mitä kirjoitit niin ne on täysin turhia ja niistä pitäisi juurikin tietoisesti päästä eroon ja jollain ihan pakkokeinoilla alkaa keskittyä muihin juttuihin ja lopettaa asioiden pyörittely päässään. Se vaan vie voimia niin paljon ja mitään hyötyä siitä ei tule olemaan.

        Kyllä, tämä on nyt aallonpohja vaikka luulin sen jo aiemmin silloin joskus toukokuussa kokevani mutta ei kyllä se nyt vasta on ja kiitos tsemppari ♥️, aallonpohjahan nostaa lopulta ainakin korkealle ja ylöspäin kun tarpeeksi suuri aalto tulee kohdalle sitten oikeaan aikaan niin luotetaan siihen, että täältä noustaan sitten taas selvemmille vesille.

        Uskon kaiken minkä kirjoitat ja luen niitä myös oppina, koska olet itse tämän kaiken myös kokenut ja saman tien joutunut kulkemaan. Kiitos vielä kun oot matkassa ja hengessä mukana, se lohduttaa ja auttaa kyllä! Lämmintä ja leppoisaa loppulomapäivää teille miehen kanssa sinne jonnekin missäs nyt satutte olemaankin juuri kun kirjoitan ja lähetän tämän...😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heippa vielä ja kiitos ihan tuhannesti kun palasit vielä tsemppaamaan mua ja puhumaan niin sanotusti järkeä. Teki hyvää lukea oikeasti sun viimeisin teksti ja olen sen nyt monestikin jo lukenut.

        Toivon todellakin, että tästä alkaisi helpottamaan vaikka no onko pessimismiä vaiko realismia, että voi hyvin kyllä olla että monta mäkeä joutuu vielä kiipeämään uudestaan ja uudestaan mutta kun niitä on sitten tehnyt tarpeeksi niin kaipa se viimeistään sitten helpottaa.

        Ja ainakin nyt tiedän, että tosiaan osa valheista on paljastunut ja ainakin hyvinkin ikäviä mutta varmaan on myös paljon paljon mitä en tiedä enkä kyllä enää enempää halua tietääkään, parempi suojata/suojella itseään jo tässä vaiheessa. Ei enää...

        Mutta joo nuo spekuloinnit ja kaikki miettimiset juurikin noine kysymyksineen mitä kirjoitit niin ne on täysin turhia ja niistä pitäisi juurikin tietoisesti päästä eroon ja jollain ihan pakkokeinoilla alkaa keskittyä muihin juttuihin ja lopettaa asioiden pyörittely päässään. Se vaan vie voimia niin paljon ja mitään hyötyä siitä ei tule olemaan.

        Kyllä, tämä on nyt aallonpohja vaikka luulin sen jo aiemmin silloin joskus toukokuussa kokevani mutta ei kyllä se nyt vasta on ja kiitos tsemppari ♥️, aallonpohjahan nostaa lopulta ainakin korkealle ja ylöspäin kun tarpeeksi suuri aalto tulee kohdalle sitten oikeaan aikaan niin luotetaan siihen, että täältä noustaan sitten taas selvemmille vesille.

        Uskon kaiken minkä kirjoitat ja luen niitä myös oppina, koska olet itse tämän kaiken myös kokenut ja saman tien joutunut kulkemaan. Kiitos vielä kun oot matkassa ja hengessä mukana, se lohduttaa ja auttaa kyllä! Lämmintä ja leppoisaa loppulomapäivää teille miehen kanssa sinne jonnekin missäs nyt satutte olemaankin juuri kun kirjoitan ja lähetän tämän...😊

        Moro,
        Lyhyesti taas, mutta pitää sanoa niin kauan kun on vielä ajatuksen langan päässä kiinni:-)

        Yhdellä asialla voin lohduttaa. Näissä klassikkotapauksissa, mitä miehesikin nyt vaikuttaisi edustavan, on se hyvä juttu, että viimeinen pisara tulee AINA. Nyt vielä suret, ajatus lipsahtaa kaikkeen, mitä olisi pitänyt itse tehdä, huomata, korjata, jne. Mutta vielä hän tekaisee/sanoo tms. sen yhden jutun, joka saa sut ajattelemaan, että jeppistä, NYT tämä oli tässä. Joka saa sut todella haluamaan vain yhtä asiaa ja se on se, että pysyköön pska todellakin pitkällä.

        Ja kun se tulee, helpotus on valtava. Tosin siinä jää harmittelemaan, että mitä ihmettä käytin päivääkään moisen suremiseen, öistä puhumattakaan, mutta silloin ole itsellesi armollinen. Totta kai suret, koska olet lämmin, tunteva ihminen!

        Näihin ajatuksiin päättää tämän saarnan ystäväsi Samis:-)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moro,
        Lyhyesti taas, mutta pitää sanoa niin kauan kun on vielä ajatuksen langan päässä kiinni:-)

        Yhdellä asialla voin lohduttaa. Näissä klassikkotapauksissa, mitä miehesikin nyt vaikuttaisi edustavan, on se hyvä juttu, että viimeinen pisara tulee AINA. Nyt vielä suret, ajatus lipsahtaa kaikkeen, mitä olisi pitänyt itse tehdä, huomata, korjata, jne. Mutta vielä hän tekaisee/sanoo tms. sen yhden jutun, joka saa sut ajattelemaan, että jeppistä, NYT tämä oli tässä. Joka saa sut todella haluamaan vain yhtä asiaa ja se on se, että pysyköön pska todellakin pitkällä.

        Ja kun se tulee, helpotus on valtava. Tosin siinä jää harmittelemaan, että mitä ihmettä käytin päivääkään moisen suremiseen, öistä puhumattakaan, mutta silloin ole itsellesi armollinen. Totta kai suret, koska olet lämmin, tunteva ihminen!

        Näihin ajatuksiin päättää tämän saarnan ystäväsi Samis:-)

        Kesäistä heinäkuun iltaa Samis ystävä ja olipa niin taas oikea hetki löytää sulta viestiä täältä. Et uskokaan miten oikea. :)

        Ja hei kiitos saarnasta, jonka juurikin tarvitsin tällä hetkellä, vaikka en kokenutkaan sitä yhtään saarnana ihan päin vastoin. 😊

        Mutta ihan kuin lukisit sieltä jostain kaukaa mua kuin avointa kirjaa, mulla on nyt juurikin tuo vaihe, että minun olisi pitänyt olla sitä ja tätä, ja tehdä kaikki paremmin ja olla suunnilleen ihan eri ihminen ja yrittää paljon enemmän kestää kaikkea vaan ymmärtäen jne.mutta se kuuluu varmaan joka eroprosessiin tämäkin vaihe.

        Mutta nyt on jo todella pakko myöntää, että odotan tosi paljon sitä hetkeä kun se ihan lopullinen niitti iskeytyy järkeen ja tajuan juurikin, että pysyköön vaan lopun elämää jossain hyvin kaukana missä nyt onkin ja tuntisin todellista helpotusta ja vapautta siitä. Odotan kyllä niin paljon mutta uskon ja luotan sinuun täysin, että se tulee vielä ja ai että se tuntuu varmasti hyvältä. Sitä niin odotellessa. Kiitos paljon kun kerrot viisaita sanojasi ja miten tämä prosessi etenee, luotan siihen ja se antaa valon pilkahduksen ja toivoa juuri nytkin.

        Mutta onneksi opin jo liiton aikana jonkin verran tuota armollisuutta itseäni kohtaan, joten nyt vielä enemmän kyllä annan armoa itselleni monessakin suhteessa. Ja kiitos, sinä olet myös ihana ja lämmin, empaattinen ihminen, jolla on hyvä sydän. 🤍 Toivon, että vielä pystyt nauttimaan kesäloman päivistä ja koet iloa ja hyvää mieltä! Leppoisaa iltaa sinne ja kauniita, hyviä unia sitten kun sun nukkumatti saapuu. :)🌛🌛


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kesäistä heinäkuun iltaa Samis ystävä ja olipa niin taas oikea hetki löytää sulta viestiä täältä. Et uskokaan miten oikea. :)

        Ja hei kiitos saarnasta, jonka juurikin tarvitsin tällä hetkellä, vaikka en kokenutkaan sitä yhtään saarnana ihan päin vastoin. 😊

        Mutta ihan kuin lukisit sieltä jostain kaukaa mua kuin avointa kirjaa, mulla on nyt juurikin tuo vaihe, että minun olisi pitänyt olla sitä ja tätä, ja tehdä kaikki paremmin ja olla suunnilleen ihan eri ihminen ja yrittää paljon enemmän kestää kaikkea vaan ymmärtäen jne.mutta se kuuluu varmaan joka eroprosessiin tämäkin vaihe.

        Mutta nyt on jo todella pakko myöntää, että odotan tosi paljon sitä hetkeä kun se ihan lopullinen niitti iskeytyy järkeen ja tajuan juurikin, että pysyköön vaan lopun elämää jossain hyvin kaukana missä nyt onkin ja tuntisin todellista helpotusta ja vapautta siitä. Odotan kyllä niin paljon mutta uskon ja luotan sinuun täysin, että se tulee vielä ja ai että se tuntuu varmasti hyvältä. Sitä niin odotellessa. Kiitos paljon kun kerrot viisaita sanojasi ja miten tämä prosessi etenee, luotan siihen ja se antaa valon pilkahduksen ja toivoa juuri nytkin.

        Mutta onneksi opin jo liiton aikana jonkin verran tuota armollisuutta itseäni kohtaan, joten nyt vielä enemmän kyllä annan armoa itselleni monessakin suhteessa. Ja kiitos, sinä olet myös ihana ja lämmin, empaattinen ihminen, jolla on hyvä sydän. 🤍 Toivon, että vielä pystyt nauttimaan kesäloman päivistä ja koet iloa ja hyvää mieltä! Leppoisaa iltaa sinne ja kauniita, hyviä unia sitten kun sun nukkumatti saapuu. :)🌛🌛

        Heipä Ystävä,
        Mä kerron nyt sulle, mitä mulle tapahtui, kun se oli oikeasti jälkeenpäin aika...noh. Siis tosiaan, ero tuli täysin puskista ja sitten tietysti sain tietää näitä juttuja, mitä oli ollut. Mutta se ei ollutkaan pahin, vaikka niin kuvittelin. Tosiaankin mulla oli olevinaan ystävä, jota tapailin niin kun kavereita nyt nähdään, käytiin baareissakin ja tapahtumissa jne. SItten kun olin jo tavannut tämän nykyisen mieheni, meidän juttu oli aika alkutekijöissä, enemmänkin niin, että hän osutteli itseään mun tielle (mä ajattelin, että ikinä en enää ala kenenkään kanssa mitään) mutta toki olin hänestä ystäville puhunut, kun kiinnostusta kuitenkin oli. Ja sitten siinä tapailtiinkin. Niin tosiaan kerran kun sitten oltiin baarissa tämä mun "ystävä" oli miehelle ehdottanut, että jätetään Samis tänne ja lähdetään yhdessä pois.

        Mies kertoi mulle ja mun eka reaktio oli, että just tämä on sitten tässä, en voi olla mikään osanen tätä enää. Mutta tää ei ollut se pahin: kun asiaa aloin penkomaan, sain tosiaan kuulla, että tämä "ystävä" oli paitsi ollut exän kanssa niin levitellyt musta ihan perättämiä juttuja, mm. että olisin muka kännissä käynyt hakkaamassa exän ikkunoita ja huutoitkenyt sen pihalla, että ottaa mut takaisin. Eikä tääkään riittänyt, vaan exä ei ollut mitenkään näitä juttuja kieltänyt, vaan sanonut jotain tyyliin "noh, minä en halua Samiksesta puhua, hänellä on ollut varmaan vähän vaikeaa". Saatana. Sentään.

        Oikeasti nykyään mua naurattaa koko tuo juttu, mutta silloin oli kyllä tosi pskat olot. Onneksi mun mies oli sitkeä ja sai mut uskomaan, että tuo tosiaan on takana. Ja onneksi hänellä riitti pinnaa sietää sitä, että mä tota kelasin, raivosin ja paruinkin. Siis meidän erosta oli jo aikaa kumminkin ja koko tän ajan "ystävä" siinä oli teeskennellyt ystävyyttä. Se iski pahemmin kuin exä ikinä.

        Ja kuule kun tajusin, että herranen aika, MULLAHAN tässä on tuuri käynyt, pääsin eroon oikein kaksoispskasta ja voin jatkaa elämääni rehellisten ihmisten, oikeiden ystävien ja miehen kanssa niin oikein semmoinen onnen tulva valui mun yli. Se on sullakin edessä!

        Ja elämä antaa yllättävää monenmoista todellakin, ajattele nyt vaikka meitäkin! Täällä me jossain olemme ja jo osa toistemme elämää, ajattelemme toisiamme, toivomme hyvää ja yhdessä sitä kohti mennään, vakuuttaa ystäväsi Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heipä Ystävä,
        Mä kerron nyt sulle, mitä mulle tapahtui, kun se oli oikeasti jälkeenpäin aika...noh. Siis tosiaan, ero tuli täysin puskista ja sitten tietysti sain tietää näitä juttuja, mitä oli ollut. Mutta se ei ollutkaan pahin, vaikka niin kuvittelin. Tosiaankin mulla oli olevinaan ystävä, jota tapailin niin kun kavereita nyt nähdään, käytiin baareissakin ja tapahtumissa jne. SItten kun olin jo tavannut tämän nykyisen mieheni, meidän juttu oli aika alkutekijöissä, enemmänkin niin, että hän osutteli itseään mun tielle (mä ajattelin, että ikinä en enää ala kenenkään kanssa mitään) mutta toki olin hänestä ystäville puhunut, kun kiinnostusta kuitenkin oli. Ja sitten siinä tapailtiinkin. Niin tosiaan kerran kun sitten oltiin baarissa tämä mun "ystävä" oli miehelle ehdottanut, että jätetään Samis tänne ja lähdetään yhdessä pois.

        Mies kertoi mulle ja mun eka reaktio oli, että just tämä on sitten tässä, en voi olla mikään osanen tätä enää. Mutta tää ei ollut se pahin: kun asiaa aloin penkomaan, sain tosiaan kuulla, että tämä "ystävä" oli paitsi ollut exän kanssa niin levitellyt musta ihan perättämiä juttuja, mm. että olisin muka kännissä käynyt hakkaamassa exän ikkunoita ja huutoitkenyt sen pihalla, että ottaa mut takaisin. Eikä tääkään riittänyt, vaan exä ei ollut mitenkään näitä juttuja kieltänyt, vaan sanonut jotain tyyliin "noh, minä en halua Samiksesta puhua, hänellä on ollut varmaan vähän vaikeaa". Saatana. Sentään.

        Oikeasti nykyään mua naurattaa koko tuo juttu, mutta silloin oli kyllä tosi pskat olot. Onneksi mun mies oli sitkeä ja sai mut uskomaan, että tuo tosiaan on takana. Ja onneksi hänellä riitti pinnaa sietää sitä, että mä tota kelasin, raivosin ja paruinkin. Siis meidän erosta oli jo aikaa kumminkin ja koko tän ajan "ystävä" siinä oli teeskennellyt ystävyyttä. Se iski pahemmin kuin exä ikinä.

        Ja kuule kun tajusin, että herranen aika, MULLAHAN tässä on tuuri käynyt, pääsin eroon oikein kaksoispskasta ja voin jatkaa elämääni rehellisten ihmisten, oikeiden ystävien ja miehen kanssa niin oikein semmoinen onnen tulva valui mun yli. Se on sullakin edessä!

        Ja elämä antaa yllättävää monenmoista todellakin, ajattele nyt vaikka meitäkin! Täällä me jossain olemme ja jo osa toistemme elämää, ajattelemme toisiamme, toivomme hyvää ja yhdessä sitä kohti mennään, vakuuttaa ystäväsi Samis

        Huomenta Samis ystävä sinne jonnekin! ♥️ Mulla on ollut monta päivää kauhea migreeni, joten nyt vasta pystyn puhelinta vähän lukemaan ja katsomaan. Mutta olipa ilo löytää sinulta viestiä. Vaikka ei kyllä siis ollut ilo lukea miten sua on kohdeltu ihan "ystävänkin" taholta. Siihen erotuskat vielä päälle niin "ystäväkin" pettää mutta tiedän miltä se tuntuu kun joku lähipiiristäsi ilmeisesti kertoilee ensinnäkin susta henk.koht.tietoja esim.sukunimiä ja muuta suht vieraille ihmisille ja myös elämästäsi kaikkea eli pettää luottamuksen täysin. Se on todella ikävää ja siitä tulee niin paha mieli ja olo kyllä ettei mistään. 😔😔

        Mutta joo tämä sun "ystävä" ei kyllä todellakaan oo ollut lähelläkään ystävää ei edes kaveri kun vikitellyt sun jokaista miestä ja yrittänyt satuttaa sua kaikin keinoin. Ja onneksi sun nykyinen mies oli sitkeä ja rehti sua kohtaan eikä antanut periksi niin olette nyt yhdessä ja pääsit tosiaan kahdesta pahasta yhdellä iskulla, hyvä niin.

        Kauheita juttuja muka levitellyt sinusta ja miten kukaan kehtaa tehdä tuollaista ja mikä motiivi edes loppujen lopuksi voi olla noilla jutuilla mitä sinusta kertoillut ja ihan päättömiä tarinoita selkeästi. Onneksi osaat jo nauraa tällä hetkellä ja jättää ihan omaan arvoonsa tuollaiset ilkeät panettelut ja ihan typerät jutut. Ja yllättäen sun exä ei ollut mitään muuta kuin todennut niinkin laimeasti mitä oli, että sulla on nyt vähän vaikeaa. Huh huh!

        Onneksi jo mennyttä elämää eikä sun tarvi enää olla missään tekemisissä kummankaan kanssa eikä tuon "ystävän" etenkään. Etähalaus sinne ja ymmärrän oikeasti niin hyvin miltä tuon on täytynyt tuntua kaiken keskellä, kun muutenkin ihan loppu erosta. Mutta sinä olet kyllä se selviytyjä ja voittaja ihan joka lailla koko jutussa! 👍👍😊😊 Hyvä Samis 🌞🌞

        Tämä on kyllä niin ihmeellistä, että ollaan tavallaan toistemme tukena ja turvana, ajatellaan toisiamme ja halutaan pelkkää hyvää ja parasta toiselle ja käyt usein mielessä eri tilanteissa ja tän surun/tuskan keskellä. Ja nimenomaan yhdessä eteenpäin, toisiamme tsemppaillen! 🤍

        En vielä etukäteen toivottele tsemppiä enkä muuta uuden työn suhteen kun muistaakseni ei vielä huomenna alkanut heti vaan myöhemmin viikolla mutta muista, että selviät hyvin ja minä elän täällä täysillä hengessä mukana ja tsemppaan joka hetkessä! Mutta nyt vielä muutama lomapäivä, koitahan rentoutua vielä. 🌞🌞😊 -Ystäväsi Ap


    • Anonyymi

      Heippa Samis sinne jonnekin, mitenhän sulla menee ja miten voit? Olet ollut tosi usein mielessä ja miettinyt miten uudet työt alkaneet ja miten kaikki, vähän kuin pienesti ainakin uusi elämä sujuu?

      Ymmärrän hyvin ettet ole varmasti ehtinyt etkä jaksanut kirjoitella nyt kaiken uuden edessä ja se ei haittaa yhtään. Halusin vaan kertoa, että täällä edelleen olen ja saa kyllä kirjoittaa sitten joku päivä taas josko ehdit ja tuntuu siltä. Olisi kiva kuulla vielä sinusta. 🤍 Mutta ihan oman ajan ja halun puitteissa. :)

      Kunnon helteet tulikin taas nyt sitten kun koululaisten koulut alkoivat, joka vuosi sama juttu. Se on kyllä kumma miten ne liittyy toisiinsa niin saumattomasti.

      Olen aina luullut aiemmissa vaiheissa, että nyt on varmaan jo se pahin vaihe erossa mutta ei, koko ajan tulee huonompia päiviä ja pahempia oloja vielä eikä välillä edes usko todeksi tätä toista naista nyt ja uutta elämäänsä jo pidemmän aikaa. Missään tekemisissä ei halua olla enää yhtään enkä ole kuullut hänestä mitään sen jälkeen kun sain kuulla siitä toisesta.

      Yöt on täynnä painajaisia ja päivät puristaa rinnasta ja vatsasta ja olo on koko ajan jotenkin ihan epätodellinen eikä mikään oikein helpota oloa. Täytyy vaan odottaa ajan armollisuutta ja apua. Että se auttaisi joku päivä. Tulisipa se aika vaan jotenkin pian vaikka tiedän ettei varmaan tule. Ensi viikolla on monia menoja ja hoidettavia asioita, jotka myös jollain tavalla jännittää ja ahdistaa kun niin paljon ollut vaan omissa oloissaan. Nyt olen jo muutamille kavereille saanut kerrottua kaiken jne. Pikku hiljaa siis edistyy asiat kuitenkin.

      Toivon sulle tsemppiä, rohkeutta ja kaikkea hyvää päiviisi töissä, täällä on oltu hengessä mukana ja muutenkin sitä samaa elokuun loppupäiviin ja toivottavasti saat viikonloppuisin vielä nauttia auringosta ja lämmöstä, rentoutua edes vähän. ☀️☀️😊😊 t. Ap-ystäväsi

    • Anonyymi

      Ap vielä täällä toivottaa heipat kaikille, josko löytyy muita erosurussa, tuskassa, ahdistuksessa tai vaan eronneita olemaan täällä niin mielellään jakaisin kokemuksia miten olo on alkanut helpottamaan ja elämä sujumaan pahimpien vaiheiden ja oireiden jälkeen ja kauanko oireet on kestäneet ja pahin vaihe...kun ei ole koskaan avioerotettu niin on jotenkin ihan hukassa kaikessa vielä tälläkin hetkellä ja varsinkin kun asia todentuu tajuntaan päivä päivältä paremmin ja selkeämmin. Todellisuus on juuri tässä vaiheessa aika armoton. 😩

      Totta kai kaikilla on juuri omanlaisensa prosessi mutta kyllä varmaan jotain yhteistäkin löytyy aina ja kaikki hyvät vinkit ja tuet olisi tarpeen ja yli päänsä hyvä jakaa tuntemuksia ehkä vasta muiden eronneiden kanssa tai eroprosessissa juuri elävien kanssa. Itselle tämä tänne "vieraana" kirjoittaminen on jotenkin jopa helpompaa tällä hetkellä kuin esim.tutuille tai joillekin kavereille puhuminen ja asiasta kunnolla avautuminen. Pari kertaa puhunut ja olo on vaan huonontunut ja seuraava päiväkin ollut vaan huonompi. Tuntuu että, jos toisella ei ole mitään kokemusta näinkin isosta elämänmuutoksesta niin eihän siihen oikein osaa kukaan sanoa mitään ja ymmärrän hyvin sen.

      Mutta tsemppiä ja voimia, jaksamista kaikille, joilla on vähänkään samanlainen tilanne elämässä tai sen läpikäyneet edes joskus ja tietävät mitä se on pahimmillaan...koitetaan jaksaa ja selvitä, muutakaan vaihtoehtoa ei ole! 🤍

      • Anonyymi

        Heipä Hei Ystävä

        Ja anteeksi tämä radiohiljaisuus!! Yritin toiselta paikkakunnalta laittaa viestiä, mutta perhana, kun olin netissä puhelimen mobiilidatan kautta niin sepäs sanoi, että olet robotti eikä laskenut läpi! Meinasin tulla hulluksi...
        Kävi ihan mielessä, että meidän pitäisi varmaan tehdä gmailit joilla saadaan toisemme kiinni ettei näin enää käy.
        Muutoin kertomista, että uusi duuni alkoi paljon paremmin kuin voin kuvitellakaan, olen aivan onnessani! Työkaverit ovat mahtavia ja olen saanut hyvin perusteellista perehdyttämistä, aikaa kysellä ja ihmetellä ja pikkuhiljaa myös pääsen niihin hommiin käsiksi, joiden koen olevani ominta alaani.
        Silti, tiedätkö, vanha kunnon huono itsetunto nostaa päätään, eli aina välillä pistää sieluun ja ajattelen, että niin, olen koeajalla vielä 5 kk, eli varmana siinä ajassa tai heti lopussa purkavat työsuhteen:-(
        Mutta se minusta, kerro nyt ihmeessä, miten sä voit, miten olet kotiutunut ja onko mitään uutta "tiedettävää"? T: täällä taas ystäväsi Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heipä Hei Ystävä

        Ja anteeksi tämä radiohiljaisuus!! Yritin toiselta paikkakunnalta laittaa viestiä, mutta perhana, kun olin netissä puhelimen mobiilidatan kautta niin sepäs sanoi, että olet robotti eikä laskenut läpi! Meinasin tulla hulluksi...
        Kävi ihan mielessä, että meidän pitäisi varmaan tehdä gmailit joilla saadaan toisemme kiinni ettei näin enää käy.
        Muutoin kertomista, että uusi duuni alkoi paljon paremmin kuin voin kuvitellakaan, olen aivan onnessani! Työkaverit ovat mahtavia ja olen saanut hyvin perusteellista perehdyttämistä, aikaa kysellä ja ihmetellä ja pikkuhiljaa myös pääsen niihin hommiin käsiksi, joiden koen olevani ominta alaani.
        Silti, tiedätkö, vanha kunnon huono itsetunto nostaa päätään, eli aina välillä pistää sieluun ja ajattelen, että niin, olen koeajalla vielä 5 kk, eli varmana siinä ajassa tai heti lopussa purkavat työsuhteen:-(
        Mutta se minusta, kerro nyt ihmeessä, miten sä voit, miten olet kotiutunut ja onko mitään uutta "tiedettävää"? T: täällä taas ystäväsi Samis

        Iltaa Samis ja onpas ihan älyttömän huippua ja kivaa kuulla susta, ai että! 🤍😊😊 Kerkesi jo kaipaamaan sun viestejä.

        Mutta hei ei ollenkaan huono idea, että vaihdettais jossain vaiheessa jotenkin anonyymisti alkuun yhteystiedot, ja pääsis muuten kirjotteleen eikä tarvis tänne kaikkea jättää muidenkin luettavaksi. :) Mutta täälläkin käy kyllä hyvin, ei mitään paineita ja anonyymeja ollaan täälläkin kuiten ettei kukaan meitä tunne.

        Niin mukava ja hienoa kuulla, että sulla on alkanut uusi työ noin upeasti ja sun kirjoituksesta kyllä ihan huokuu into ja ilo, innostus tänne saakka. Mutta tiesin kyllä, että kaikki tulee menemään tosi hyvin ja pärjäät hienosti. Oon ylpeä susta, hyvä sinä!!! 😊 Ja niin tärkeää, että viihdyt siellä ja työkaverit kivoja jne. Kuulostaa ihan tosi hyvältä kokonaisuudessaan.

        Mutta äläs kuule yhtään anna nyt millekään huonoille ajatuksille valtaa, ei ei...sun ei kyllä selvästi tarvi olla yhtään huolissaan koeajan jälkeisestä ajasta, tulet ihan varmasti jatkamaan siellä ja saat vakipaikan. Usko vaan, ei mitään hätää sen suhteen. Luota itseesi! :) Vaikka tiedän kyllä ettei se niin helppoa ole aina.

        Mä oon nyt siinä vaiheessa eroprosessia, että kaikki vähän muistuttaa toisesta ja ajasta yhdessä, ja tunteet ihan sekavat ja olo aika tuskainen ja levoton välillä. Ja yöt on huonoja, näen kauheita painajaisia ja heräilen vähän väliä ihan hikisenä ja niin vaikeaa tää vieläkin on vaan vaikka kuinka yrittää ajatella kaikkea sitä huonoa, kauheutta, valehtelua, epätietoisuutta, pettämistä jne.mutta jostain muka nousee niitä hyviäkin muistoja vaikka en edes tiiä oikein mistä. Mutta kuulemma ihan normaali vaihe tämäkin on ja kuuluu avioeroon, joten kaipa tää on läpikäytävä vaan tämäkin. Ja kai ohikin menee.

        En ole kuullut enää yhtään mitään siitä, siis sen jälkeen kun kertoi siitä toisesta naisesta ja kuinka ovat jo pitkään tunteneet ja niin varmaan aika paljon muutakin kuin vaan tunteneet. Se ihminen on täysin kadonnut ja kuin kuollut, ja tuskinpa enää kuulenkaan koskaan ja parempi niin, mitäpä turhaan enää. Mutta kyllä vielä kipeää tekee ja välillä sattuu lujaakin, pakko se vaan on myöntää. Ehkä se on eniten epäonnistumisen ja pettymyksen tunnetta kaikesta minkä luuli kestävän ja oisi halunnut onnistua.

        Mutta niin ihanaa kun oot taas takaisin maisemissa täällä ja et ihan kokonaan kadonnutkaan. Illan ilo kyllä oli!!! :) Ja hei työn iloa ja tsemppistä huomiselle vielä ennen viikonloppua josko se vapaa ja pääset siis jo tositoimiin töissä nyt, ihan huippua kyllä. Hyvää yötä sinne jonnekin ja kuullaan taas pian! t. Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltaa Samis ja onpas ihan älyttömän huippua ja kivaa kuulla susta, ai että! 🤍😊😊 Kerkesi jo kaipaamaan sun viestejä.

        Mutta hei ei ollenkaan huono idea, että vaihdettais jossain vaiheessa jotenkin anonyymisti alkuun yhteystiedot, ja pääsis muuten kirjotteleen eikä tarvis tänne kaikkea jättää muidenkin luettavaksi. :) Mutta täälläkin käy kyllä hyvin, ei mitään paineita ja anonyymeja ollaan täälläkin kuiten ettei kukaan meitä tunne.

        Niin mukava ja hienoa kuulla, että sulla on alkanut uusi työ noin upeasti ja sun kirjoituksesta kyllä ihan huokuu into ja ilo, innostus tänne saakka. Mutta tiesin kyllä, että kaikki tulee menemään tosi hyvin ja pärjäät hienosti. Oon ylpeä susta, hyvä sinä!!! 😊 Ja niin tärkeää, että viihdyt siellä ja työkaverit kivoja jne. Kuulostaa ihan tosi hyvältä kokonaisuudessaan.

        Mutta äläs kuule yhtään anna nyt millekään huonoille ajatuksille valtaa, ei ei...sun ei kyllä selvästi tarvi olla yhtään huolissaan koeajan jälkeisestä ajasta, tulet ihan varmasti jatkamaan siellä ja saat vakipaikan. Usko vaan, ei mitään hätää sen suhteen. Luota itseesi! :) Vaikka tiedän kyllä ettei se niin helppoa ole aina.

        Mä oon nyt siinä vaiheessa eroprosessia, että kaikki vähän muistuttaa toisesta ja ajasta yhdessä, ja tunteet ihan sekavat ja olo aika tuskainen ja levoton välillä. Ja yöt on huonoja, näen kauheita painajaisia ja heräilen vähän väliä ihan hikisenä ja niin vaikeaa tää vieläkin on vaan vaikka kuinka yrittää ajatella kaikkea sitä huonoa, kauheutta, valehtelua, epätietoisuutta, pettämistä jne.mutta jostain muka nousee niitä hyviäkin muistoja vaikka en edes tiiä oikein mistä. Mutta kuulemma ihan normaali vaihe tämäkin on ja kuuluu avioeroon, joten kaipa tää on läpikäytävä vaan tämäkin. Ja kai ohikin menee.

        En ole kuullut enää yhtään mitään siitä, siis sen jälkeen kun kertoi siitä toisesta naisesta ja kuinka ovat jo pitkään tunteneet ja niin varmaan aika paljon muutakin kuin vaan tunteneet. Se ihminen on täysin kadonnut ja kuin kuollut, ja tuskinpa enää kuulenkaan koskaan ja parempi niin, mitäpä turhaan enää. Mutta kyllä vielä kipeää tekee ja välillä sattuu lujaakin, pakko se vaan on myöntää. Ehkä se on eniten epäonnistumisen ja pettymyksen tunnetta kaikesta minkä luuli kestävän ja oisi halunnut onnistua.

        Mutta niin ihanaa kun oot taas takaisin maisemissa täällä ja et ihan kokonaan kadonnutkaan. Illan ilo kyllä oli!!! :) Ja hei työn iloa ja tsemppistä huomiselle vielä ennen viikonloppua josko se vapaa ja pääset siis jo tositoimiin töissä nyt, ihan huippua kyllä. Hyvää yötä sinne jonnekin ja kuullaan taas pian! t. Ap

        Heippa Ystävä,

        Tässä sulle gmaili
        [email protected]

        jos haluat joskus laittaa viestiä, sillä tosiaan meinasi järki lähteä, kun ajattelin, että emme saa enää yhteyttä ja en kuule, miten sulla menee:-)

        Voi kun taas ymmärrän noita tunteita. Mulle tuli tosi pitkään myös jälkifiiiliksiä ja ajattelinkin, että sitähän suree myös sitä "mitä olisi voinut olla". Vaikka järki sanoi, että no kun ei ole, niin tunne vielä tappeli, että olis voinut olla. Ihan kuin muka kovasti toivomalla asiat tapahtuisi.

        Mut hei me pidämme yhteydet ja mukana täällä ollaan, älä anna mustalle ololle liikaa valtaa! Lauantaita toivottaa sun ystävä Samis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heippa Ystävä,

        Tässä sulle gmaili
        [email protected]

        jos haluat joskus laittaa viestiä, sillä tosiaan meinasi järki lähteä, kun ajattelin, että emme saa enää yhteyttä ja en kuule, miten sulla menee:-)

        Voi kun taas ymmärrän noita tunteita. Mulle tuli tosi pitkään myös jälkifiiiliksiä ja ajattelinkin, että sitähän suree myös sitä "mitä olisi voinut olla". Vaikka järki sanoi, että no kun ei ole, niin tunne vielä tappeli, että olis voinut olla. Ihan kuin muka kovasti toivomalla asiat tapahtuisi.

        Mut hei me pidämme yhteydet ja mukana täällä ollaan, älä anna mustalle ololle liikaa valtaa! Lauantaita toivottaa sun ystävä Samis

        Täällä valvoskelen vielä, sinä varmaan jo nukut hyvinkin mutta päätin ajankuluksi lyhyesti vielä kirjoittaa tänne. Kiitos Samis spostista, olipa kiva kun annoit sen :)...ehkäpä tänne kirjoittelu alkaa jo riittämään ja voi kirjoittaa spostitse tai jossain vaiheessa jopa vaikka whatsappilla tai muuten, miten nyt halutaan sitten.

        Ja onneksi ei nyt kadotettu toisiamme kuitenkaan. Juurikin tuo, että järki sanoo ettei mistään olisi tullut enää missään tapauksessa mitään ja olisi pitänyt jo loppua paljon aiemmin koko touhun mutta tunne vaan koittaa nyt tapella vielä vastaan, että jos niin tai näin ois ollu tai mennyt niin oiskohan nyt tilanne toinen sitten. Noista ajatuksista kun pääsis ja pääsee eroon niin varmaan helpottaa jo kummasti oloa. Ja sitä todella haluan.

        Kiva kuulla, että mukana olet edelleen ja tsemppaat mua, kiitos 🤍 ja hei pidetään yhteyttä...minä vaikka kirjoitan spostia joku päivä sulle tässä. Mukavaa viikonloppua vielä ja hyvää yötä ystävä! 😊t. Ap


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      54
      5309
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3437
    3. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1572
    4. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      192
      1463
    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      76
      1066
    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      24
      988
    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      897
    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      259
      826
    9. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      788
    10. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      71
      779
    Aihe